27.9.2024. Hämmästellen katselin tänään hauvani tepsuttelua vuolaassa vesivirrassa kävelykadun reunalla. Koko 6-vuotisen elämänsä hauva on yrittänyt vältellä sateita, ja on aina kiertänyt katujen märät kohdat ja lammikot. Nyt se asteli vedessä kuin ei olisi vettä ollutkaan.
En voi ymmärtää tuota yhtäkkistä vapautumista sadevesikammostaan, mutta olisihan mukavaa, jos se olisi pysyvää. Helpottaisi huomattavasti ulkoilujamme. (Nytkin sadepisarat pesevät ikkunoita niin että ropina vaan käy.)  

Mietin, millaiset asenteet ja tunteet rajoittavat elämääni. Mistä haluaisin juuri nyt, tässä elämäntilanteessa, vapautua?
Näitä kannattaa minusta miettiä aina silloin tällöin. – Ja kun huomaa, ettei omin voimin pysty saamaan muutosta aikaan, voi kääntyä Vapahtajan puoleen. Hän jos kuka näkee ja tietää, mitä me tarvitsemme, ja miten meitä auttaa.   

Kirkkovuosikäsikirja toteaa kristityn vapaudesta: ’Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’

**********************

Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani,
kun tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut. Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi!
Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!
Ps. 119:97–104   

Kuulkaa Herran sana, te Sodoman johtajat, kuuntele Jumalamme puhetta, sinä Gomorran kansa.
– Mitä minä kostun teidän ainaisista uhreistanne, sanoo Herra.
– Olen saanut kyllikseni polttouhreista, pässeistä ja syöttiläiden rasvasta, ei minua miellytä vuohien, ei mullien eikä karitsojen veri. Kuka teitä on käskenyt niitä tuomaan ja tungeksimaan minun esipihoillani, kun tulette kasvojeni eteen? Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne, minä inhoan niiden savua! Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat – minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne. Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne – minä vihaan niitä. Niistä on tullut minulle taakka, jota olen väsynyt kantamaan.
Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele, koska kätenne ovat veren tahrimat.
Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni.
Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,
puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
Jes. 1:10–17 

Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.
Gal. 5:22–26

Millainen tämän maailman meno olisikaan, jos me ihmiset osaisimme viljellä noita Paavalin mainitsemia Hengen hedelmiä ihan jokapäiväisessä elämässämme? Tai edes osaa niistä. Tai jos aloittaisimme tietoisesti harjoittamaan niiden viljelyä. Vaikka yhtä kerrallaan.

Katsoessani tuota listaa – rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä – ei tuota vaikeuksia huomata, mikä noista ominaisuuksista on itsessäni heikoin. Harmi vaan, ettei pelkkä puutteen toteaminen saa vielä aikaan muutosta, mutta onhan se jo hyvä alku muutoksen suuntaan, jos vain tartun siihen ja päätän tietoisesti alkaa harjoittaa ja vahvistaa tuota ominaisuutta.

Jokapäiväinen elämä – kohtaamiset, keskustelut, reagoinnit eri tilanteisiin jne – tarjoavat mahdollisuuksia tulla tietoiseksi siitä, mitkä ominaisuudet meissä kaipaisivat vahvistumista.
Elämä tarjoaa onneksemme jatkuvasti harjoittelumahdollisuuksia.
Mutta – kuten Paavali toteaa – nuo hänen mainitsemansa ominaisuudet ovat Hengen hedelmää.
Jos toivomme hyvää kasvua, kypsymistä ja satoa, pelkkä oma treenaaminen ei siis riitä.

Kun Pyhä Henki saa tehdä työtä sisimmässämme, Hän kasvattaa ja kypsyttää meissä sitä, mikä vielä on piilossa. Ajattelen, että Jumalan Henki haluaa tehdä tätä työtään yhteistyönä, yhdessä kanssamme. Ja voiko sen parempaa yhteistyökumppania ollakaan? 

17.9.2024. Mietin ajoituksia, jotka tulevat yllätyksenä. Sellaisia ajoituksia, joista tulee kiitollinen olo  Joskus niillä tuntuu olevan jokin viesti, joskus niihin sisältyy varjelus.
Tuollaiset ajoitukset lisäävät usein luottamusta siihen, että tilanteemme on nähty. On olemassa  Joku, joka on itseämme paljon suurempi. Hän näkee meidät ja tilanteemme, ja haluaa olla niissä mukana, auttamassa, rohkaisemassa, varjelemassa ja vahvistamassa meitä. 

Eilen, juuri kun olin istunut ulkokuntosalin laitteelle vahvistaakseni fyysistä jaksamistani, kuului maauimalan kovaäänisestä tutun laulun kohta: ’You raise me up, so I can stand on mountains, You raise me up, to walk on stormy seas, I am strong, when I am on your shoulders, You raise me up to more than I can be’. – Niinpä, Häneltä saan voimaa, kun tunnen itseni väsyneeksi ja heikoksi.

Hymyilen itselleni: taas kerran Jumala osoitti, että Hän haluaa yllättää. Ja sunnuntain messussa Hän teki minulle selväksi, että Hänellä on aivan omat ajoituksensa – jotka eivät (harmillisesti) useimmiten ole samat kuin itse pyydän tai toivon. 

Viime viikolla kerroin tunnemyrskystäni, joka nousi pintaan, kun näin miten isäni oli aikoinaan loukannut äitiäni heidän avioeronsa aikaan. Koska sunnuntain messussa siunattiin srk:n vapaaehtoiset, olin edellisenä iltana rukoillut Jumalalta, että Hän siunaisi minua messun aikana niin, että katkerat tunteet isääni kohtaan sulaisivat pois. 

Toivorikkaana odotin messun aikana jonkinlaista merkkiä tai tuntemusta, josta tietäisin Jumalan vastaavan rukoukseeni. Mitään sellaista en kuitenkaan havainnut. – No niin, siinä minä olin taas kertonut Jumalalle, millaista ajoitusta toivoin Häneltä.
Olo messusta lähtiessä oli kuitenkin kevyt. Ja seuraavana päivänä isääni ajatellessani huomasin, että katkeruus oli poissa, ja tilalle oli tullut rauha.
Ja sitä seuraavana päivänä (eilen siis) kuulin uimahallin kovaäänisestä ’You raise me up’ . laulun sanat. – Kiitin Jumalaa, jolla on omat ajoituksensa, ja joka auttaa meitä läpi myrskyjen ja kantaa harteillaan, kun oma heikkoutemme yllättää.  💛💛💛  

**********************

Sinä olet suuri ja teet ihmetekoja, sinä yksin olet Jumala. Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan. Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni, iäti minä kunnioitan nimeäsi.  Sinun hyvyytesi on suuri, sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä. 
Ps. 86:10–13

12.9.2024. Niin paljon ilon aiheita, niin paljon kiitoksen aiheita! Joka päivä voi niitä löytää.
Joka päivä voin valita, jäänkö pyörittelemään mielessäni ikäviä menneitä asioita, muistoja ja tunteita, sellaisia jotka eivät johda mihinkään hyvään.
Tai valitsenko sen, että käännyn Hänen puoleensa, joka haluaa pitää minusta huolta. Hänen, joka voi auttaa ja johdattaa minua niin, että voin antaa vanhojen asioiden mennä.
Tällaisia pohdin viime viikon lopulla, ja ehkä vähän vieläkin… 

**********************

Täytä palvelijasi ilolla – Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni. Sinua minä hädässäni  huudan, ja sinä vastaat minulle.  
Ps. 86:1, 3–7

Mannaa taivaasta  – Herra sanoi Moosekselle: ”Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: ’Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.’”
Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?” He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä.”
Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi. Mooses sanoi heille: ”Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi.”
Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille.
2. Moos. 16:11–19, 31, 35

Hyviä tekoja – Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.  1. Tim. 6:17–19

Jeesus sanoo:
    ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
    Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!     Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”
Matt. 6:19–24

”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi”. En voi sille mitään, että nuo Jeesuksen sanat ovat puhutelleet minua viime päivinä aivan erityisesti. Tai itse asiassa noita sanoja mukaileva iskelmä 1950-luvulta. Viime perjantaina tuli TV:stä isäni ohjaama, v. 1959 valmistunut  mustavalkoinen iskelmäelokuva, joka päättyi lauluun nimeltä ’Kellä kulta, sillä onni’. 

Joskus aiemminkin olin kyllä nähnyt tuon filmin, mutta tällä kertaa huomasin, että se oli valmistunut samana vuonna kuin isäni ja äitini avioero tuli voimaan ja äidistäni tuli 3 lapsen yksinhuoltaja. Pikkuveljeni oli tuolloin vähän yli vuoden ikäinen.
Tuo filmi päättyy siihen, että Laila Kinnunen nostaa lastenvaunuista syliinsä nuken näyttäen: tässä minulla kulta ja onni. – Miten isäni saattoi laittaa filmiin tuollaisen lopun? Miltä se mahtoi tuntua äidistäni, joka oli toivonut kolmannen lapsen syntymän pelastavan heidän avioliittonsa? 

Korvaava kokemus – Tuon elokuvan loppu käynnisti minussa prosessin: ensin nousi pintaan viha, sitten suru. – Nyt voisi korvaava kokemus jonkin rakkaudellisen elokuvan kautta auttaa, ajattelin.
Oliko Huolenpitäjäni mahdollistamassa sitä, että sain katsoa juuri sellaisen: ihan vaan nimen perusteella valitun elokuvan nimeltä ’Loving’? Näin voisin hyvin kuvitella. Hän näkee, mitä me tarvitsemme, ja kuulee huokauksemmekin.
Loving -elokuva perustuu tositapahtumiin. Juuri avioituneet Richard ja Mildred Loving haluttiin erottaa toisistaan (koska tumma- ja valkoihoisten väliset avioliitot olivat 1950-luvulla tuossa osavaltiossa kiellettyjä).

Mildred odotti lasta, ja synnytti pojan, samana vuonna kuin äitini nuorimmaisensa. Mutta sen sijaan että olisi jäänyt suremaan sitä, että hänet haluttiin erottaa miehestään, Mildred alkoi taistelun avioliittonsa puolesta, ja onnistuikin lopulta siinä.

Katsottuani elokuvan prosessini tasaantui. – Vahvistui tunne siitä, että tässä todellakin oli kyse Jumalan huolenpidosta, Sain katsoa juuri sellaisen elokuvan, joka hoiti isäni filmin aiheuttaman tunnekuohuni tasapainoon.
Ja kuin ollakaan – kannettavaltani aukesi seuraavana aamuna Päivän Sana (Ef.6:1-3), jonka sanat ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi”  olisivat kyllä olleet vaikea pala purtavaksi ilman edellisen illan korvaavan kokemuksen tarjonneen elokuvan katselemista. 

**********************

Mutta siis… missä on minun aarteeni? Entä sinun? Se on oikeastaan aika tärkeä kysymys, sillä Jeesuksen mukaan se kertoo myös siitä, missä meidän sydämemme on. Mikä on meille kaikkein rakkainta ja tärkeintä? Millainen tärkeysjärjestys on arvomaailmassamme?  Mitä tavoittelemme eniten? Mistä emme missään tapauksessa olisi valmiita luopumaan?

Uskallammeko katsoa myös niihin asioihin, ominaisuuksiimme ja taipumuksiimme, jotka eivät ole niin miellyttäviä? Miten suhtaudun siihen, kun jokin tapahtuma nostaa sisimmästäni esiin sellaisia tunteita, joita en haluaisi? Kuten minulle viime perjantaina kävi. 

Jeesus puhui pimeydestä, joka on sisimmässämme. Onneksi meidän ei tarvitse jäädä pimeyteen. Kristus, joka itse on Valo, kutsuu meitä Valonsa vaikutuspiiriin. Hän haluaa valaista pimeät kohtamme, jotta voisimme niistä vapautua.
Hän haluaa lohduttaa, rohkaista ja vahvistaa meitä, vapauttaa menneisyyden ikävistä tapahtumista, hoitaa meitä Rakkaudellaan.   

Kristus, auta meitä näkemään, mikä on todella tärkeää ja merkityksellistä, ei vain nyt, vaan laajemmasta perspektiivistä katsottuna. Ikuisuusperspektiivistä käsin. Ja auta, että saisimme siitä innoitusta elää ja toimia niin kuin Sinä toivoisit meidän elävän ja toimivan. 
Valaise askeleemme, kulje kanssamme, ohjaa ja johdata meitä.

Kiitos että Sinä olet Valomme, Anna Valosi täyttää sisimpämme. Kiitos kaikesta huolenpidostasi, jokaisena päivänä. Ylistys ja kiitos Sinulle hyvä Jumalamme. Aina ja ikuisesti!  💛💛💛  

**********************

13.9- Päivitys: Äsken kävellessäni maauimalan vierestä kovaäänisistä kuului naisääni, joka lauloi: ”Taivaan Isä pitää huolta…”  Kuulin että ’aikanaan’, mutta kotona selvisi että se jatkuikin sanalla ’lapsistaan’. Mietin nim. että ovatkohan korvani virittyneet kuulemaan sellaista, mikä sopii omaan ajatteluuni.

Kotiin päästyäni googlasin noita sanoja, ja kyllähän netistä sellainen löytyi.
Taas ajattelin että näin Taivaan Isä halusi vahvistaa sen, että Hän todella pitää meistä huolta.
Ja että Hän haluaa että laitan sen jakoon. 🙂

Taivaan Isä pitää huolta – Tuula Lind

7.9.2024. Kirkkovuosikalenteri toteaa viime pyhän ja kuluneen viikon aiheesta:
’Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä. Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.’

Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa!
Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle, sillä sinä kuulet rukouksen. Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat. Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi.
Autuas se, jonka sinä valitset!  Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi.
Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä!
Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat.
Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi. Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!  
Ps. 65:2–6, 9