23.10.2022. Kirkkovuosikalenteri toteaa tämän pyhän aiheesta:
’Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.’
Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki.
Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia,
vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.
Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta,
Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.
Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään,
jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle. Ps. 78:1–8
Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.
1. Moos. 15:1–6
Näyssään Abram kuuli asioita, jotka yllättivät hänet täysin. Hänen oli vaikea ottaa vastaan ja uskoa kuulemaansa. Herrako antaisi hänelle suuren palkan ja olisi hänen kilpensä, mitä sitten olikaan edessä? Eihän Herra ollut suonut hänelle lasta, perillistä. – Se tuntui askarruttavan ja painavan eniten Abramin mieltä.
Abram suri maallisia asioita, mutta se ei Herraa haitannut. Hän halusi Abramin kohottavan katseensa yli maallisten murheiden. ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan.”
Eipä olisi Abram – sittemmin Abraham – osannut villeimmissäkään unelmissa kuvitella, mitä kaikkea hänellä olisi edessään. Kuinka Jumala häntä tulisi johdattamaan kaukaiseen maahan, ja kuinka hänelle ja vaimolleen Saaralle syntyisi poika vielä heidän vanhoilla päivillään.
Tänä syksynä monet meistä ovat huolissaan ja murehtivat tulevaa. Miten selviämme talvesta, sähkölaskuista, kohonneista elintarvikkeiden hinnoista jne.? Mistä me haemme voimia ja luottamusta siihen, että on Joku, joka pitää meistä huolta?
Miten selviävät ja jaksavat ne, jotka sodan keskellä katselevat taivaalle peläten sieltä tippuvia pommeja? Onko Herra heidänkin kilpenään? Mistä he hakevat voimia ja luottamusta tulevaan, raunioiden keskelläkin? Monille rukous on voimanlähde ja -antaja.
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏
Psalmi 91 alkaa jakeilla:
Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.” (Ps.91:1-2)
Tai vanhan, hieman runollisemman version mukaan:
Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”.
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏
Vaikka Abraham ei nähnyt tilanteessaan toivon valoa, ja vaikkei hänellä ollut pienintäkään aavistusta siitä, millä tavoin Jumala tulisi toteuttamaan lupauksensa, hän uskoi kuitenkin. Hän luotti Herran sanaan. Tuo luottamus oli Abrahamille kuin polttoainetta, jonka voimalla hän jaksoi eteenpäin, silloinkin kun oli vaikeaa, kun voimat olivat vähissä tai kun vaara uhkasi. Ja Herra täytti lupauksensa.
Sekä VT että UT ovat täynnä Jumalan lupauksia, joista me saamme ammentaa elämäämme voimaa, uskoa ja luottamusta siihen, että näytti miltä näytti, meistä pidetään huolta.
Tunnen henkilöitä, jotka ovat vaikeina aikoina ja haastavissa tilanteissa alkaneet lukea näitä lupauksia ja ottaneet ne omaan elämäänsä. Ja ihmeellisiä asioita on tapahtunut sen seurauksena. Odotettuja tai odottamattomia – monenlaisia hyviä asioita.
Keskelle pimeää ja epätoivoa Valo on ilmestynyt heidän elämäänsä.
Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.” Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden. Room. 4:16–25
Kuluneella viikolla pidetyssä turvallisuusasioita käsitelleessä kansainvälisessä seminaarissa Sauli Niinistö totesi, että tänä aikana, jolloin kestävyyttämme koetellaan, meidän on kansakuntana tärkeää pysyä yhtenäisinä. Niin että kaikki voisivat kokea olevansa (tärkeä) osa tätä yhteiskuntaa.
Tekisi mieli laajentaa tuota presidenttimme ajatusta koskemaan koko ihmiskuntaa. Miten kaikki olisikaan toisin, jos kaikki tämän yhteisen rakkaan maapallomme asukkaat kokisivat olevansa osa yhteistä valtavaa perhettä, tärkeä osa suuressa Luojamme tänne istuttamaa perhettä.
Niin että jokainen voisi kokea olevansa tärkeä ja rakastettu maailmanlaajuisen perheen jäsen. Ei etsittäisi omaa vaan yhteistä etua.
Abraham ’uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut’. Abrahamin usko Jumalaan, Hänen johdatukseensa ja lupaukseensa tekivät hänestä lopulta ’monien kansojen isän’.
Niin juutalaiset, kristityt kuin muslimitkin pitävät Abrahamia kantaisänään. – Joissain ihmiskunnan historian vaiheissa sitten alkoi tapahtua jakautumista. Niin näissä uskontokunnissa kuin muissakin.
Kristinuskokin jakautui 3 isompaan ja lukuisiin pienempiin kirkkokuntiin sekä lahkoihin. Erottautuminen ’meihin’ ja ’muihin’ taitaa vain olla niin paljon helpompaa kuin yhteisyyden kokeminen toisin ajattelevien tai uskovien kanssa. Huokaus.
Kuitenkin on kuin Hänellä, joka kutsuu olemattomat olemaan, ei olisi mitään hätää asian suhteen. Hän antaa meidän harjoitella, mokata ja epäonnistua vaikka kuinka. – Täytyy sanoa, että Hän on kyllä pienen ihmisen näkövinkkelistä katsottuna aivan käsittämättömän pitkämielinen ja kärsivällinen.
En voi olla ajattelematta, että taivaallinen Isämme toivoisi lapsillaan olevan edes hiukkasen Abrahamin kaltaista uskoa. Miten paljon helpompaa Hänen olisikaan silloin johdattaa meitä kohti parempia valintoja ja antaa meille sitä hyvää, jota Hän meille haluaisi.
Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.” Mark. 2:1–12
Noista neljästä miehestä, jotka tekivät kaikkensa saadakseen tuotua halvaantuneen Jeesuksen parannettavaksi, ei kerrota mitään. Olivatko nuo miehet halvaantuneen ystäviä? Ei myöskään kerrota halvaantuneesta. Miten hän oli halvaantunut? Oliko sattunut jokin onnettomuus? Oliko hän ollut ehkä tekemässä jotain lain vastaista onnettomuuden sattuessa?
Näillä asioilla ei tunnu olevan merkitystä. Jeesukselle merkityksellistä oli se, että hän näki näiden neljän miehen vahvan uskon. He uskoivat, että Jeesus voisi parantaa halvaantuneen.
Jeesus käytti tilaisuutta hyväkseen ja osoitti paikalla oleville lainopettajille, kuinka hänellä oli valtuudet sekä antaa syntejä anteeksi että parantaa sairaita. Siinä oli lainopettajille nielemistä.
Mutta muut olivat ihmeissään nähdessään halvaantuneen nousevan terveenä vuodematoltaan ja kävelevän pois. He tunnistivat, että tämä oli Jumalan työtä, ja ylistivät Häntä.
Se, että sai (tai saa) omin silmin nähdä tai kokea Jeesuksen parantavan ihmisiä tai tekevän jotain muita ihmeitä, teki (tai tekee) tietty helpommaksi uskoa Jumalan ihmeisiin.
Yksi suurimmista ihmeistä monien mielestä oli (tai on) ehkä se, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.
Kun Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen, eräs opetuslapsista, Tuomas, ei ollut paikalla. Kun toiset kertoivat hänelle, että ylösnoussut Jeesus oli tullut heidän luokseen lukittujen ovien läpi, Tuomas ei uskonut heitä. Hän sanoi, ettei hän usko, jollei saa työntää sormeaan Jeesuksen lävistettyihin haavoihin.
Viikon kuluttua Jeesus ilmestyi uudelleen opetuslapsilleen, ja kehotti Tuomasta koskettamaan käsissään ja kyljessään olevia lävistyshaavoja.
Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!”
Jeesus sanoi Tuomakselle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Vaikka Jumala ilahtuukin nähdessään vahvan uskon, Hän ymmärtää, kuinka meidän ihmisten on vaikeaa uskoa sellaiseen, mitä emme näe ja mitä emme pysty järjellä selittämään itsellemme todeksi. Jostain syystä Hän haluaa, että me siitä huolimatta oppisimme säilyttämään toivomme, ja uskomaan ja luottamaan Häneen silloinkin, kun tilanteet näyttävät ja tuntuvat toivottomilta.
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏
Jeesus tunsi Tuomaksen ja tiesi, mihin tämän usko riitti, mihin ei. Kuitenkin Tuomas oli hänelle rakas. Hän halusi auttaa Tuomasta ja vahvistaa tämän uskoa. Ajattelen, että samoin ylösnoussut Kristus haluaa auttaa meitä nykyajan ihmisiäkin uskomaan, niin vaikeaa kuin se voikin olla.
Se on minulle mysteeri, millä perusteella Hän valitsee ilmestyä joillekin, jotta nämä uskoisivat. Miksei Hän voisi ilmestyä kaikille niille, jotka haluaisivat kovasti uskoa, mutta joille se on tosi vaikeaa? Miksei Hän voisi ilmestyä meille kaikille?
Millainen valtavan mullistava vaikutus sillä olisikaan yhteiseen eloomme täällä maan päällä!
Siinä purettaisiin monenlaiset kattorakennelmat ja laskeuduttaisiin keskelle taivaan todellisuutta – näkemään ja kokemaan Maailman Valo. Hänen Rakkautensa säteilisi suoraan sydämiimme ja sanoisi: nouse omien ajatusmalliesi jähmeydestä, olemaan se joksi sinut on kutsuttu: elämään taivaan valtakuntaa todeksi täällä maanpäällisessä elämässäsi.
Sitä odotellessa voisi liittyä ajatuksissaan vaikkapa Heprealaiskirjeen toteamukseen:
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. (Hepr.11:1)
Body of Christ – Ukrainalainen hymni keskiajalta