9.3.2021. Eilisessä uutisjutussa oli kuva valtiomme varmuusvarastosta jättimäisine hyllyriveineen. Jutussa kerrottiin, että Suomea on markkinoitu huoltovarmuuden mallimaana.
Elintarvikkeet eivät kuitenkaan kuulu varmuusvaraston valikoimiin. Siksi viranomaiset suosittelevat 3 vrk:n kotivaraa, juomaa ja ruokaa ihmisille ja lemmikeille siltä varalta, että yhteiskunnan toiminta jostain syystä häiriintyisi.
Vuosi sitten nähtiin, mitä pieni virus sai aikaan ihmisten elämässä myös ravintovarastojen osalta: uutiset ympäri maailmaa välittivät kuvia tyhjiksi ostetuista ruokakaupanhyllyistä. Turvattomuuden tunne iski ihmisiin: mitä jos ruokaa ei riitä?
Jeesus puhui maanmiehilleen esi-isistä, jotka olivat erämaavaelluksellaan saaneet kokea Jumalan ihmeellistä huolenpitoa. Joka päivä he saivat kerätä mannaa juuri sen päivän tarpeeseen, niin etteivät he joutuneet näkemään nälkää. Kansalla oli missio: heidän piti palata maahansa ja odottaa siellä Messiasta, joka tulisi pelastamaan heidät.
Israelilaisilla oli kuvitelmansa siitä, miten Messias pelastaisi heidät. Eiköhän Hän tulisi vapauttamaan heidät vieraan vallan alaisuudesta. Se oli varmaan kipein toive joidenkin mielessä. Suurin osa kansasta – näin kuvittelen – ajatteli ehkä kuitenkin lähinnä jokapäiväiseen elämään liittyviä arkisia asioita, joista tärkeimpänä varmaan, miten saada perhe ruokituksi.
Jeesus ei vastannut kansalaistensa kuvitelmiin Pelastaja – Messiaasta. Hän ei tullut haarniskaan pukeutuneena hevosella ratsastaen eikä hän kerännyt sotajoukkoja vapautustaisteluun; ei edes puhunut mistään sen suuntaisesta. Sen sijaan Jeesus lupasi antavansa rauhan, sellaisen rauhan, jota maailma ei voi antaa.
Kun kansa oli kuunnellut Jeesusta päivät pitkät Galilean rinteillä ja oli nälissään, Jeesus ruokki koko valtavan väkijoukon muutamalla leivällä ja kalalla. Kun hääjuhlassa loppui viini, hän muutti äitinsä pyynnöstä veden viiniksi, jotta isäntäväki säästyisi kiusalliselta tilanteelta.
Nämä ihmeet – samoin kuin Jeesuksen tekemät parantamisihmeet – herättivät suurta hämmästystä, mutta myös suurta kiitollisuutta. Ne toivat helpotusta ja apua ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin.
Vaan sitten eräänä päivänä Jeesus sanoi jotain, joka järkytti ihmisiä syvästi. On vaikea kuvitella kuulijoiden reaktiota.
Sillä vaikka itsekin koin nuo sanat todella järkyttävinä 15 v. sitten, kun ensi kertaa ne luin, tiesin miten juttu jatkuisi, mutta nuo ihmiset eivät tienneet. Hei eivät tienneet Jeesuksen edessä olevasta ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta. He kuulivat vain nuo hänen sanansa siinä, livenä, mutta miten ihmeessä he olisivat voineet ymmärtää, mitä hän lihansa syömisellä ja verensä juomisella tarkoitti!
Osa minusta haluaisi lukea vain jotkut noista Jeesuksen sanoista. Ne, joista tulee hyvä mieli. Esim. ”Minä olen elämän leipä” ja “Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta” ja ohittaa nuo vaikeammilta tuntuvat sanat.
Mutta kuitenkin vahvempana on kaipaus ymmärtää enemmän, syvemmin. Esim. Ehtoollisen vieton syvempää merkitystä, sen konkretiaa.
Mitä kaikkea itse asiassa tapahtuu nauttiessamme Jeesuksen kehotuksen mukaisesti Pyhää Ehtoollista?
(Kirkon jakaneita eriäviä tulkintoja kyllä löytyy. Kukin kirkkokunta taitaa pitää omaa tulkintaansa oikeana. Ja nuo tulkinnat pystyvät selittämään vain osittain Ehtoollisen mysteeriä.)
Ei auta kuin koettaa hyväksyä, ettei kaikkea vain voi ymmärtää. Koetettava hyväksyä se, että osa jää mysteeriksi, Jumalan salaisuudeksi, uskon asiaksi, ehkä koko elämän ajaksi. – Tai sitten siihen saakka, kunnes Hän auttaa ymmärtämään. Jeesushan lupasi, että Pyhä Henki opettaa hänen opetuslapsilleen kaiken (Joh. 14:26). Hänen opetuslapsensa minäkin haluan olla. Auttaisitko Pyhä Henki minua ymmärtämään? Vai onko tarkoitus, että otan kaiken vain uskon varassa/uskoen vastaan?
Jeesus sanoi:
”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” (Joh. 6:48–58)
Elämän leipä – Miksei Jeesus voinut selittää tuota yksinkertaisemmin ja selkeämmin. Esim. että ne jotka ottavat hänet vastaan pelastajanaan, saavat ikuisen elämän.
Tai että Isä lähetti hänet taivaasta, niin että me maan ihmiset vapautuisimme synti- ja syyllisyystaakastamme. Ja että hänen kuoltuaan ja noustuaan ylös taivaisiin tulisi pääsiäisateriaa, jota perinteisesti muistettiin Egyptin orjuudesta vapautumista, viettää hieman toisin.
Että leipää murrettaessa ja maljasta juotaessa tuli muistaa, kuinka Vapahtaja tuli vapauttamaan ihmiskunnan synnin orjuudesta. Kuten hän kehotti opetuslapsiaan pääsiäisaterialla:
“Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: “Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” (Luuk.22:19)
Tai että hän voittaisi kuoleman, ja sen kautta antaisi myös meille ikuisen elämän. Tai jotain muuta ‘helpommin’ nieltävää…
Mutta ei, on vain koetettava hyväksyä, etten vaan voi kaikkea ymmärtää. Hyväksyä, että osa siitä, mitä Jeesus puhui, jää minulle mysteeriksi, Jumalan salaisuudeksi.
Taivaasta tullut – Ehkä nyt päästän itseni tällä kertaa helpommalla todeten vain, että Jeesuksen sanat ennen kiivaan väittelyn puhkeamista ovat kauniit ja lohdulliset.
“Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
Tätähän kristityt perinteisesti muistavat Pääsiäisen vietossa. – Ja tulee varmastikin aika, jolloin Jumala avaa myös juutalaisten silmät näkemään, miten se, mitä Jumala teki heidän hyväkseen Siinain erämaassa, tapahtui toisenlaisessa muodossa n. 700 v. myöhemmin. Kuinka Elämän Leipä laskeutui taivaasta tarjoten heille (ja meille) ravinnon ei vain 1 tai 3 päiväksi, vaan ikuisiksi ajoiksi.
Ehtymätön varmuusvarasto, ikuisuuteen ulottuva… – siinäpä riittää ihmettelemisen aihetta yhdelle jos toisellekin.
Taizé -yhteisössäkin on taidettu todeta, että Jeesuksen sanat lihansa syönnistä ja verensä juomisesta ovat vain niin rankat, että on hyvä tarjota myös lyhyempiä, ‘helpompia’ versioita (= ilman alla olevan videon soolo-osuuksia), kuten:
‘Eat this bread, drink this cup, come to Him and never be hungry
Eat this bread, drink this cup, trust in Him and you will not thirst.’
‘Jesus Christ, Bread of Life, those who come to you will not hunger
Jesus Christ, Risen Lord. those who trust in you will not thirst’
Leipä syö, viini juo, nälkäisille ravinnon annan,
leipä syö, viini juo, koskaan enää janoa et.
Nälkäinen syödä saa, Kristus, olet elämän leipä.
Kuoleman voittaja, meille vettä elämän jaa.
(Laulu on löytänyt tiensä myös virsikirjan lisävihkoon.)
Eat This Bread – Ecumenical Choir
“Syö tämä leipä, juo tämä malja
tule Minun luokseni, niin et koskaan ole nälissäsi
syö tämä leipä, juo tämä malja
luota Minuun, niin et ole koskaan janoissasi
Minä olen Elämän Leipä
todellinen Leipä, Isän lähettämä
es-isänne söivät mannaa autiomaassa
mutta tämä Leipä tulee taivaasta
syö lihani ja juo vereni
ja Minä nostan sinut ylös viimeisenä päivänä
kuka tahansa syö tätä leipää, elää ikuisesti”
Muut tekstit: Ps. 84:6–10, 13, Jes. 55:1–3 ja Ilm. 21:6–7.