24.3.2021. Toissa päivänä oltiin hiihtelemässä lapsenlapsen kanssa. Hauveli juoksi riemuissaan vierellä. Ihanaa, että on kantavia hankia, vielä jonkin aikaa ainakin, täällä eteläisemmässäkin maamme kolkassa. Nautitaan raikkaista kevättalven päivistä! 🙂  

Rukouksen huone – Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
    Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. (Matt. 21:12–17 )

Eräs Jeesus-elokuva kuvaa dramaattisesti, kuinka Jeesus kaataa myyjien pöytiä niin että kyyhkyshäkit lentävät ilmaan ja kyyhkyset häkkien sisällä räpyttelevät hädissään siipiään. Minun oli sitä katsellessani vaikea kuvitella, että Jeesus olisi toiminut noin.
Matteus kuvaakin tapauksen toisin: rahanvaihtajien pöydät saivat kyllä kyytiä, ja siinä varmasti kolikot lentelivät sinne tänne, mutta kyyhkysenmyyjiltä Jeesus kaatoi vain jakkarat! 

Bisnes kukoisti pyhässä paikassa. Pyhiinvaeltajat olivat myyjien armoilla: kaukaa tulleet joutuivat vaihtamaan rahaa, jotta saivat ostettua uhrikyyhkynsä. Voin hyvin ymmärtää Jeesuksen tuohtumuksen. Siitä touhusta oli pyhyyden kunnioitus kaukana.

Kyllähän maailma nykyäänkin on täynnä pyhiä paikkoja, joiden vierillä on melkoinen  markkinameininki: matkamuistokojuja ja kaupustelijoita. Paikalliset hyödyntävät pyhiä paikkoja elantonsa ansaitsemiseen; jossain hienovaraisemmin, jossain päällekäyvemmin, riippuen paikallisesta kulttuurista.   

Isän luona – Jeesukselle Jerusalemin temppeli oli kaikista paikoista pyhin. Se oli rukouksen huone, hänen Isänsä huone.
Marian ja Joosefin etsiessä 12-vuotiasta Jeesusta, he löysivät hänet tuosta temppelistä. Kun he kysyivät Jeesukselta, miten hän oli näin vain jäänyt Jerusalemiin heidän, sukulaisten sekä ystävien lähdettyä kotimatkalle, Jeesus vastasi: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk.2:49)

Mitä Isä tekee –  21 v. myöhemmin tilanne oli aivan toisenlainen. Nyt Jeesus ei istuutunut keskustelemaan oppineiden ja rabbien kanssa, vaan kiivastui siitä, mitä temppelissä, hänen Isänsä huoneessa, tapahtui.
Sokeat ja rammat eivät säikähtäneet Jeesuksen rahanvaihtajiin ja kaupustelijoihin kohdistunutta puhdistusoperaatiota. Päin vastoin he hakeutuivat hänen luokseen, ja jeesus paransi heidät. Hän teki sitä, mitä näki  taivaallisen Isänsä haluavan tehdä.   
”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.” (Joh.5:19)

Tila rukoukselle – Siellä, missä rukoillaan Isää, siellä hän haluaa toimia. Hän haluaa vetää meitä puoleensa, tuoda helpotusta oloomme, hoitaa haavojamme, auttaa ja parantaa.
Hän halusi myös lopettaa uhraamisen. Enää ei tarvitsisi uhrata kyyhkysiä eikä lampaita. Tulisi olemaan yksi, kertakaikkinen uhraus, sovitukseksi kaikkien puolesta (esim. Jes.53:10, Room.3:25).

Jerusalemin temppelin pienoismalli

Hoosianna, Daavidin Poika – Lapset huusivat tätä tervehdystä Jeesukselle temppelissä. Se oli todennäköisesti jäänyt soimaan heidän mielessään siitä, kun tällä tervehdyksellä oli vastaanotettu ja saateltu Jerusalemiin ratsastavaa Vapahtajaa. Jeesus totesi tästä ärsyyntyneille ylipapeille ja lainopettajille: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”.

Nykyisinkin vielä usein todetaan, kuinka lasten suusta kuulee totuuden. Lapset eivät ole kiinni  opituissa vanhoissa kaavoissa. He elävät tässä hetkessä, kokevat vahvasti ja suodattamattomasti sen, mitä heidän ympärillään tapahtuu juuri parhaillaan.
Lapset uskovat toisten vilpittömyyteen ja hyvään tahtoon (mikäli heiltä ei ole tavalla tai toisella viety heidän luontaista luottamustaan). He eivät kyseenalaista asioita, jotka eivät ole tieteellisesti todistettavissa. Lapset ovat vapaampia ajattelemaan asioita luovasti ja ennakkoluulottomasti. Vapaampia kuin me aikuiset, jotka olemme uskomuksissamme melkoisesti sidottuja siihen, mitä ja miten tiede meille kulloinkin koettaa selittää olemassaoloamme ja maailmaamme.
Luojaamme tiede ei ylety, joten Hänen suhteensa olemme uskon varassa. Se on nöyrtymisen paikka. Joku, jolla on tarve koettaa hallita elämäänsä ja olemassaoloaan pelkästään järjen ymmärryksen avulla, voi kokea sen nöyryyttävänäkin, ja siksi välttää koko asian käsittelyn, tai torjuu Luojan olemassaolon, koska se tuntuu helpommalta.        

Taivasten valtakuntaa kuvatessaan Jeesus sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Mark. 10:14). Samat Jeesuksen sanat on kirjattu Luukkaan evankeliumiin (Luuk.18:16).
Ja: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matt. 18:3-4)

Jeesus  tahtoo rohkaista ja vahvistaa myös meidän aikuisten uskoa, kuten ensi pyhän evankeliumitekstin jatko-osa osoittaa:
Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Siinä samassa viikunapuu kuivettui.
    Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.” (Matt. 21:18–22)

”Mitä tahansa uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.” – Kyllähän tuo on ihan käsittämättömän vahva lupaus. Itse ajattelen Jeesuksen haluavan kiinnittää huomiomme siihen, missä määrin me ihan oikeasti uskomme siihen, mitä Luojaamme voi tehdä elämässämme ja kauttamme.
Ja ajattelen, että Jeesus haluaa rohkaista meitä uskomaan, että Jumala kuulee rukouksemme. Luottamaan siihen, että Hän voi auttaa meitä raivaamaan sellaisiakin esteitä elämässämme, joita itse pidämme mahdottomilta ylittää.
Mutta että Hän toivoo siihen myös omaa osallistumistamme.  Ettemme vain istu ja odota Hänen tekevän jotain edestämme, vaan että osallistumme itsekin asiaan aktiivisesti. Jo mielen- ja asenteenmuutoksellamme on suuri merkitys. 

Jeesus haluaa rohkaista meitä, niin ettemme antaisi edes vuorenkorkuiselta tuntuvan ongelman viedä meitä toivottomuuden tilaan, vaan alkaisimme nähdä haasteellisessakin tilanteessa mahdollisuuksia. Että olisimme avoimia uusille.  toivorikkaammille näkökulmille.  🙂

Vapahtajamme, auta meitä pitämään sydämemme ja mielemme ovet avoinna Sinulle ja sille, mitä tahdot meille opettaa. Tule luoksemme, täytä meidät Rakkaudellasi, Viisaudellasi ja Läsnäolollasi. – Hoosianna! 

Palmusunnuntaille on evankeliumitekstin lisäksi runsaasti raamatunkohtia:
Ps. 22:2–6, Ps. 118:26–29, Jes. 50:4–10, Sak. 9:9–10, Fil. 2:5–11 ja Hepr. 7:24–27.

17.3.2021. Eteläisellä kalliorinteellä maa on jo paljastunut lumen alta. Viereisellä pellolla on vielä hyvät hiihtoladut. Ihanaa aikaa: vielä talvi, ja samalla kevät tekee pikku hiljaa tuloaan. 🙂   

Maria sanoi:
      – Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
      minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
      sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
      Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
      sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
      Hänen nimensä on pyhä,
      polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
      niille, jotka häntä pelkäävät.
      Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
      hän on lyönyt hajalle
      ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
      Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
      ja korottanut alhaiset.
      Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
      mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
      Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
      hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
      Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
      niin kuin hän on isillemme luvannut. (Luuk. 1:46–55)

Marian ilmestys – Ensi sunnuntaita muistetaan Marian ilmestyspäivää, päivää jolloin enkeli Gabriel ilmestyi Marialle ja kertoi, että tämä synnyttäisi pojan, josta tulisi koko maailman Vapahtaja. Maria hämmentyi: miten se olisi mahdollista? Maria sanoi kuitenkin Gabrielille: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Magnificat – Ensi pyhän evankeliumiteksti, yllä oleva Marian kiitosvirsi, tunnetaan myös nimellä Magnificat. Maria puhkeaa ylistykseen Elisabetin vahvistettua hänelle sen, mitä enkeli Gabriel oli hänelle sanonut. Luukas kuvaa tuota tapahtumaa näin:
       Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: »Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!»  (Luuk1:39-45)

Rukouslaulua – Toimiessani erään kevättalven ekumeenisessa luostarissa tehtäviini kuului mm. hetkipalvelusten virsien ja rukouslaulujen esilaulajana toimiminen. (Se oli jollain tapaa hassua, sillä monet luostarivieraat kyllä tunsivat ne paremmin kuin minä, joka niitä vasta opettelin.)  Magnificat on yksi noista rukouslauluista.
Laulaessani rukous- ja psalmilauluja huomasin vähitellen tykästyväni niihin. Marian kiitosvirsi oli minusta kuitenkin jollain tavoin kummallinen.

Nuori nasaretilaistyttö, joka oli saanut Jumalalta käsittämättömän suuren tehtävän: synnyttää Jumalan Poika tähän maailmaan! – Kuvani Mariasta oli keskiajan maalausten muovaama: hurskas, nöyrä, kohtalonsa tyynesti kantava nuori nainen.
Magnificat’in alku sopikin tähän kuvaan: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,  sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.”

Mutta jatkossa ei laula enää vähäinen palvelija: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.”
Eivätkä loputkaan jakeet sopineet siihen kuvaan, joka minulla oli Mariasta. Ne olivat mielestäni pikemminkin Jeanne d’Arc’in kaltaisen naisen julistusta. Olinkohan ahtanut Marian johonkin sellaiseen muottiin, joka ei hänelle istunutkaan?  

Vai täyttyikö Maria  – kuten sukulaisensa Elisabet – Pyhällä Hengellä kuullessaan Elisabetin sanat? Antoiko Pyhä Henki Marialle nuo voimalliset sanat?
Pyhä Henki oli vahvasti läsnä noiden kahden odottavan äidin, Elisabetin ja Marian kohtaamisessa. Ja Pyhä Henki voi saada ihmeellisiä asioita aikaan…

Pyhä Henki voi vaikuttaa meidänkin elämässämme saaden aikaan muutosta: vahvistaa uskoamme, antaa rohkeutta ja luottamusta,  Pyhä Henki voi vaikuttaa meissä niin, että näemme jotain sellaista, mitä emme muuten näkisi. Jotain sellaista, mitä Jumala haluaa meidän ymmärtävän, itsestämme, toisistamme ja Hänestä. 

Voimallisen läsnäolo – Marian elämään mahtui paljon iloa, ihmetystä, huolta, surua ja murhetta. Kuten kenen tahansa meidän elämään. Marian elämässä kaikki tunteet taisivat  kuitenkin olla paljon intensiivisemmät, johtuen hänen erityislaatuisesta tehtävästään Jeesuksen äitinä. 
Marian vastuuntunne Ihmisen Pojan ja Jumalan Pojan äitinä ja kasvattajana on täytynyt olla käsittämättömän voimakas, ehkä ihan taakaksi saakka. Mutta Voimallinen oli läsnä tuon perheen elämässä muulloinkin kuin sen syntyvaiheessa.

Ihanaa on minusta ajatella ja tietää, että Voimallinen on mukana myös meidän elämässämme.  Ja että Hän iloitsee siitä, kun sen muistamme. Että meidän ei tarvitse jaksaa yksin, vaan että Hän kulkee mukanamme, johdattaen, auttaen, lohduttaen, rohkaisten. 🙂  

Jeesuksen äidillä on monta nimitystä. Efesoksen ekumeeninen kirkolliskokous vahvisti vuonna.431, että Kristuksella on kaksi luontoa – Jumala ja ihminen – yhdessä persoonassa. Tämän seurauksena Neitsyt Maria sai nimityksen Jumalansynnyttäjä. 

Miten Jumalan äidin elämä jatkui Jeesuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen?  Raamattu ei siitä paljon kerro. Ristillä Jeesus antoi Johannekselle tehtävän pitää huolta rakkaasta äidistään. Johannes olisi tästä lähin Marian poika. Kuka olisikaan sopinut siihen paremmin? Johannes oli lähellä Jeesuksen sydäntä, ja hän luotti tähän. Ristin äärelläkin, kun toiset opetuslapset olivat paenneet, Johannes seisoi Marian tukena.  

Äidin rakkaus ja kärsimys – Raamattu ei kuvaa Marian tunteita poikaansa kohtaan, Mutta voi kuvitella, miten valtavasti hän tätä rakasti, ja kuinka paljon huolta hän pojastaan kantoi koko tämän elämän ajan. 
Ortodoksisen perimätiedon mukaan kukaan ei kärsinyt niin kuin Kristuksen äiti.
Eräs erämaaisä kirjoitti munkista, joka oli eräänä päivänä syvässä rukouksen tilassa. Palattuaan normaaliin tilaansa hänen oppilaansa rohkaistui kysymään: ”Missä olit, isä?” Munkki vastasi: ”Älä kerro kenellekään, mutta seisoin Kristuksen äidin vierellä ristin äärellä, ja toivoin, että olisin voinut edes itkeä kuin hän”.

Maria ei kuitenkaan musertunut kärsimykseensä. Elämä jatkui ja rukous kantoi.
Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Maria kokoontui yhdessä Jeesuksen opetuslasten kanssa:
’He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.’ (Apt.t. 1:14)

Rukousten välittäjä – Katolisen ja ortodoksisen tradition mukaan Jumalan Äiti toimii rukousten välittäjänä ja meidän puolestamme rukoilijana. Ymmärrän hyvin niitä, jotka ihmettelevät, miksi tarvitsisimme välittäjää rukouksillemme, kun voimme osoittaa rukouksemme suoraan Kristukselle tai Jumalalle.
Voin hyvin ymmärtää myös sitä, kuinka monet kokevat helpommaksi (tai turvallisemmaksi) lähestyä rukouksin Jumalan äitiä kuin itse Jumalaa. Niin moni on saanut valitettavasti kokea pelottelua ankaralla, rankaisevalla Jumalalla tai muulla tavoin saanut tällaisen kuvan Jumalasta.
– Jollet olisi  kuullut ja vakuuttunut Jumalan Rakkaudesta, kumman puoleen haluaisit itse kääntyä: ankaran, vihaisen ja rankaisevan vai lempeän, ymmärtäväisen ja rakastavan?    

Eräät vuosien takaiset kokemukset ovat antaneet minulle käsityksen, että Äiti Maria (jollaisena häntä tuolloin nimitin) on täynnä rakkautta, lempeää iloa ja hyvyyttä. Ja varmaan kokemansa kärsimyksen vuoksi täynnä lohdutusta, jota hän haluaa toiselta puolelta välittää niille, jotka pyytävät häntä välittämään rukousaiheensa Jumalalle tai rukoilemaan heidän puolestaan. 

Jumalan äiti ei halua ottaa Jumalan paikkaa tai korvata tätä. Päin vastoin hän haluaa, että ihmiset löytäisivät Hänen rakkautensa, armonsa. kirkkautensa, myötätuntonsa. ja huolenpitonsa. Ja yhtä läheisen ja rakastavan suhteen taivaalliseen Isäänsä kuin on Pojallaan.   

Muut tekstit: Ps. 113:1–8, 1. Sam. 2:1–2, 6–9 ja Room. 8:1–4.

9.3.2021. Eilisessä uutisjutussa oli kuva valtiomme varmuusvarastosta jättimäisine hyllyriveineen. Jutussa kerrottiin, että Suomea on markkinoitu huoltovarmuuden mallimaana.
Elintarvikkeet eivät kuitenkaan kuulu varmuusvaraston valikoimiin. Siksi viranomaiset suosittelevat 3 vrk:n kotivaraa, juomaa ja ruokaa ihmisille ja lemmikeille siltä varalta, että yhteiskunnan toiminta jostain syystä häiriintyisi.
Vuosi sitten nähtiin, mitä pieni virus sai aikaan ihmisten elämässä myös ravintovarastojen osalta: uutiset ympäri maailmaa välittivät kuvia tyhjiksi ostetuista ruokakaupanhyllyistä. Turvattomuuden tunne iski ihmisiin: mitä jos ruokaa ei riitä?

Jeesus puhui maanmiehilleen esi-isistä, jotka olivat erämaavaelluksellaan saaneet kokea Jumalan ihmeellistä huolenpitoa. Joka päivä he saivat kerätä mannaa juuri sen päivän tarpeeseen, niin etteivät he joutuneet näkemään nälkää. Kansalla oli missio: heidän piti palata maahansa ja odottaa siellä Messiasta, joka tulisi pelastamaan heidät.

Israelilaisilla oli kuvitelmansa siitä, miten Messias pelastaisi heidät. Eiköhän Hän tulisi vapauttamaan heidät vieraan vallan alaisuudesta. Se oli varmaan kipein toive joidenkin mielessä. Suurin osa kansasta – näin kuvittelen – ajatteli ehkä kuitenkin lähinnä jokapäiväiseen elämään liittyviä arkisia asioita, joista tärkeimpänä varmaan, miten saada perhe ruokituksi.

Jeesus ei vastannut kansalaistensa kuvitelmiin Pelastaja – Messiaasta. Hän ei tullut haarniskaan pukeutuneena hevosella ratsastaen eikä hän kerännyt sotajoukkoja vapautustaisteluun; ei edes puhunut mistään sen suuntaisesta. Sen sijaan Jeesus lupasi antavansa rauhan, sellaisen rauhan, jota maailma ei voi antaa.

Kun kansa oli kuunnellut Jeesusta päivät pitkät Galilean rinteillä ja oli nälissään, Jeesus ruokki koko valtavan väkijoukon muutamalla leivällä ja kalalla. Kun hääjuhlassa loppui viini, hän muutti äitinsä pyynnöstä veden viiniksi, jotta isäntäväki säästyisi kiusalliselta tilanteelta.
Nämä ihmeet – samoin kuin Jeesuksen tekemät parantamisihmeet – herättivät suurta hämmästystä, mutta myös suurta kiitollisuutta. Ne toivat helpotusta ja apua ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin.

Vaan sitten eräänä päivänä Jeesus sanoi jotain, joka järkytti ihmisiä syvästi. On vaikea kuvitella kuulijoiden reaktiota.
Sillä vaikka itsekin koin nuo sanat todella järkyttävinä 15 v. sitten, kun ensi kertaa ne luin, tiesin miten juttu jatkuisi, mutta nuo ihmiset eivät tienneet. Hei eivät tienneet Jeesuksen edessä olevasta ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta. He kuulivat vain nuo hänen sanansa siinä, livenä, mutta miten ihmeessä he olisivat voineet ymmärtää, mitä hän lihansa syömisellä ja verensä juomisella tarkoitti!

Osa minusta haluaisi lukea vain jotkut noista Jeesuksen sanoista. Ne, joista tulee hyvä mieli. Esim. ”Minä olen elämän leipä” ja ”Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta” ja ohittaa nuo vaikeammilta tuntuvat sanat.
Mutta kuitenkin vahvempana on kaipaus ymmärtää enemmän, syvemmin. Esim. Ehtoollisen vieton syvempää merkitystä, sen konkretiaa.
Mitä kaikkea itse asiassa tapahtuu nauttiessamme Jeesuksen kehotuksen mukaisesti Pyhää Ehtoollista?
(Kirkon jakaneita eriäviä tulkintoja kyllä löytyy. Kukin kirkkokunta taitaa pitää omaa tulkintaansa oikeana. Ja nuo tulkinnat pystyvät selittämään vain osittain Ehtoollisen mysteeriä.)

Ei auta kuin koettaa hyväksyä, ettei kaikkea vain voi ymmärtää. Koetettava hyväksyä se, että osa jää mysteeriksi, Jumalan salaisuudeksi, uskon asiaksi, ehkä koko elämän ajaksi. – Tai sitten siihen saakka, kunnes Hän auttaa ymmärtämään. Jeesushan lupasi, että Pyhä Henki opettaa hänen opetuslapsilleen kaiken (Joh. 14:26). Hänen opetuslapsensa minäkin haluan olla. Auttaisitko Pyhä Henki minua ymmärtämään? Vai onko tarkoitus, että otan kaiken vain uskon varassa/uskoen vastaan?

Jeesus sanoi:
”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

    Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” (Joh. 6:48–58)

Elämän leipä – Miksei Jeesus voinut selittää tuota yksinkertaisemmin ja selkeämmin. Esim. että ne jotka ottavat hänet vastaan pelastajanaan, saavat ikuisen elämän.
Tai että Isä lähetti hänet taivaasta, niin että me maan ihmiset vapautuisimme synti- ja syyllisyystaakastamme. Ja että hänen kuoltuaan ja noustuaan ylös taivaisiin tulisi pääsiäisateriaa, jota perinteisesti muistettiin Egyptin orjuudesta vapautumista, viettää hieman toisin.  

Että leipää murrettaessa ja maljasta juotaessa tuli muistaa, kuinka Vapahtaja tuli vapauttamaan ihmiskunnan synnin orjuudesta. Kuten hän kehotti opetuslapsiaan pääsiäisaterialla:
”Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” (Luuk.22:19)

Tai että hän voittaisi kuoleman, ja sen kautta antaisi myös meille ikuisen elämän. Tai jotain muuta ’helpommin’ nieltävää…
Mutta ei, on vain koetettava hyväksyä, etten vaan voi kaikkea ymmärtää. Hyväksyä, että osa siitä, mitä Jeesus puhui, jää minulle mysteeriksi, Jumalan salaisuudeksi. 

Taivaasta tullut – Ehkä nyt päästän itseni tällä kertaa helpommalla todeten vain, että Jeesuksen sanat ennen kiivaan väittelyn puhkeamista ovat kauniit ja lohdulliset. 
”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Tätähän kristityt perinteisesti muistavat Pääsiäisen vietossa.  – Ja tulee varmastikin aika, jolloin Jumala avaa myös juutalaisten silmät näkemään, miten se, mitä Jumala teki heidän hyväkseen Siinain erämaassa, tapahtui toisenlaisessa muodossa n. 700 v. myöhemmin. Kuinka Elämän Leipä laskeutui taivaasta tarjoten heille (ja meille) ravinnon ei vain 1 tai 3 päiväksi, vaan ikuisiksi ajoiksi.

Ehtymätön varmuusvarasto, ikuisuuteen ulottuva… – siinäpä riittää ihmettelemisen aihetta yhdelle jos toisellekin.   

Taizé -yhteisössäkin on taidettu todeta, että Jeesuksen sanat lihansa syönnistä ja verensä juomisesta ovat vain niin rankat, että on hyvä tarjota myös lyhyempiä, ’helpompia’ versioita (= ilman alla olevan videon soolo-osuuksia), kuten: 

’Eat this bread, drink this cup, come to Him and never be hungry
Eat this bread, drink this cup, trust in Him and you will not thirst.’

’Jesus Christ, Bread of Life, those who come to you will not hunger
Jesus Christ, Risen Lord. those who trust in you will not thirst’

Leipä syö, viini juo, nälkäisille ravinnon annan,
leipä syö, viini juo, koskaan enää janoa et.

Nälkäinen syödä saa, Kristus, olet elämän leipä.
Kuoleman voittaja, meille vettä elämän jaa.

(Laulu on löytänyt tiensä myös virsikirjan lisävihkoon.)

Eat This Bread –  Ecumenical Choir 

”Syö tämä leipä, juo tämä malja
tule Minun luokseni, niin et koskaan ole nälissäsi
syö tämä leipä, juo tämä malja
luota Minuun, niin et ole koskaan janoissasi
Minä olen Elämän Leipä
todellinen Leipä, Isän lähettämä
es-isänne söivät mannaa autiomaassa
mutta tämä Leipä tulee taivaasta
syö lihani ja juo vereni
ja Minä nostan sinut ylös viimeisenä päivänä
kuka tahansa syö tätä leipää, elää ikuisesti”

Muut tekstit: Ps. 84:6–10, 13, Jes. 55:1–3 ja Ilm. 21:6–7.

2.3.2021. Aurinko sulattaa vauhdilla hankia, mutta suksi luistaa vielä hyvin laduilla – vähän liiankin hyvin, totesi eräs hiihtäjä tänään hymyillen. Nautitaan kevättalven kauniista päivistä. 🙂 

 

Jeesus sanoi:
    ”Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.”
    Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Jeesus vastasi: ”Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.”
    Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: ’Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?”
    Jeesus vastasi: ”Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.”
    Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.” Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä. (Joh. 8:46–59)

Olipa rankkaa sananvaihtoa! (Vaikkei ehkä niille, joka seuraavat nykyajan somekeskusteluja.)
Evankelista Johannes kutsuu tässä Jeesuksen haastajia juutalaisiksi, varmaan siksi, että he kyseenalaistivat Jeesuksen alkuperän. Mutta juuri siitä tässä oli kyse: että he ymmärtäisivät, että Jeesus oli paitsi juutalainen, myös se Messias, jota koko kansa oli odottanut niin kauan ja hartaasti, ja sen lisäksi vielä Jumalan Poika.

Mutta noille juutalaisille tämä oli vain liian kova pala purtavaksi. He koettivat löytää perustetta sille, miksi Jeesus ei mitenkään voisi olla heidän Pelastajansa. Jos hän vaikka olisi samarialainen. Tai jos hänessä olisikin paha henki, joka laittaa hänet puhumaan omiaan, väittämään, ettei hänen sanassaan pysyvä kohtaa koskaan kuolemaa,

Jeesuksen missio – VT:ssa sanotaan: ’Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää.’ (Hes.33:11)
Jumalan tahto on, että saisimme ikuisen elämän Hänen luonaan. Jeesuksen missio oli tulla  maan päälle toteuttamaan Hänen suunnitelmansa palauttaa meidät yhteyteensä. Hän tuli näyttämään meille, miten löytäisimme omilta teiltämme tielle, joka johtaa Korkeimman luo. 

Voin kuitenkin hyvin ymmärtää noita juutalaisia. He olivat niin kiinni siinä, mitä heille oli opetettu, etteivät he mitenkään voineet ymmärtää Jeesusta, joka puhui sellaista, mitä he eivät ennen olleet kuulleet tai lukeneet. Vähän päälle kolmekymppinen mies väittää  olleensa olemassa jo ennen kuin heidän esi-isänsä Abraham (joka oli elänyt 2000 v. ennen heitä). Eihän sellainen ole järjellä ymmärrettävissä. 

Isä kirkastaa Pojan – ”Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet.”
Jeesus ei päästä vastustajiaan helpolla. Hän heittää heille yhä vaikeammin nieltäviä lauseita.

Tuo keskustelu oli kuitenkin alkanut rauhallisesti:  Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh.8:31-32).

Mutta sitten sävy muuttuu. On kuin Jeesus kaikessa inhimillisyydessään tuskastuisi siitä, että nekin juutalaiset, jotka aluksi uskoivat häneen, kääntyvät häntä vastaan, ja lopulta haluavat surmata hänet. ”Minä tiedän kyllä, että te olette Abrahamin jälkeläisiä. Silti te haluatte tappaa minut, koska sanani ei saa teissä sijaa.” (Joh.33:37)

Tässä vaiheessa tuli sellainen olo, että haluan lukea vain Jeesuksen sanoja. Kristittynähän olen Kristuksen seuraaja, ja Hänen sanojaan minun on kuunneltava, eikä niiden, jotka kyseenalaistavat Jeesuksen alkuperän. 

Mihin suuntaan huomioni? – Aloin miettiä, millaisten mielipiteiden ylipäätään annan vaikuttaa omiin käsityksiini ja siihen, mihin ja mitä uskon. Missä määrin omaksun toisten näkemyksiä sitä itse tiedostamatta? 
Nyt taitaisi tehdä taas hyvää uutispaasto. Vaikka Pääsiäiseen saakka. Se voisi olla ihmeen puhdistavaa ja vapauttavaa. Huomio suuntautuisi valoisampiin asioihin.
Tai ei sittenkään hyvä idea: täytyy seurata, millaisia päätöksiä hallitus tekee koronarajoitusten puitteissa. Toivotaan ettei tule ulkonaliikkumiskieltoa, jollaista on jo väläytelty taudin leviämisen hillitsemiskeinona.   

Valoisampaa – Luin vielä ensi pyhän muut tekstit, josko niistä löytyisi jotain kohottavaa tuon raskaan evankeliumitekstin jälkeen. No löytyihän sieltä, Johanneksen kirjeestä:

Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
    Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.  (1. Joh. 5:18–20)

Todellinen –  Kristus, Pahan vallan voittaja, varjelee meitä, kun paha koettaa saada meistä otetta, hivuttautua ajatuksiimme, tunteisiimme, olemiseemme ja toimintaamme.
On ihana tietää, että meillä on niin vahva Suojelija ja Pelastaja. Ja että jokainen meistä on  Hänelle suunnattoman rakas ja tärkeä.
On ihanaa tietää, että Jumala on Todellinen, ja että me elämme Todellisessa, kun olemme Jeesuksen Kristuksen omia. Tämä on se Todellisuus jota ja jossa haluan elää. Tahdon muistaa sen joka päivä. Se palauttaa minut aina uudestaan siihen, mikä on kaikkein tärkeintä.

Me voimme (niin päättäessämme) elää todeksi sitä, josta Johannes tuossa kirjeessään kirjoittaa. Siinä, Todellisessa, tämän maailman jutut kalpenevat.

Myös näillä lauseilla Johannes valaa uskoa Jumalan Poikaan:   
Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. 
Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan.
Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä.
Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä pyydämme. (1. Joh. 5, luvusta)

Muut tekstit: Ps. 25:11–20 ja Jer. 7:23–26.