10.2.2021. Auringonsäteet kimaltelevat puiden oksilla ja lämmittävät suloisesti poskia. Ihanaa! Valo voittaa, aina, varmasti. 🙂 
Kun – 20 asteen pakkanen hyydytti lämmitysjärjestelmän, vilukissa ja -koira kääriytyivät villoihin ja vällyihin.
Kun usean viikon jälkeen sisälämpö kohosi 3 astetta, olo on suorastaan autuaallinen.  (Vilukissalla tosin vielä villakerrasto ja -sukat, viluvillakoira ei tarvitse niitä kuin ulos mennessä).

Liikkeellä pysyminen on lämpimänä pysymisen salaisuus, kertoo Ounasjoen jäällä 50 pv viettävä puolalaismies, joka asuu iglussa, kylpee avannossa sekä jääkylmässä paljussa ja syö ainoastaan kylmää ruokaa.
”Käveleminen tuottaa lämpöä ja auttaa selviytymään. Olen kuin Sahan tasavallassa jopa 50 asteen pakkasissa elävät villit Jakutian hevoset, kylmän vuoksi liikkeellä koko ajan” toteaa Guinnessin ennätyksiä tahkova extreme-tyyppi. 
Sen ovat vilukissa ja -koira myöskin todenneet. Lämmintä ylle ja reipasta ulkoilua, niin johan lähtee veri kiertämään vaikka olisi kirpeämpikin keli. 
Ihanaa kun on talvi ja saadaan nauttia sen iloista täällä maan eteläosissakin. (Ja ihanaa ettei ole syntynyt Siperiassa -50 asteen pakkaseen.) 🙂 

Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

    Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
    Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”  (Mark. 10:32–45)

Tuo evankeliumiteksti herätti minussa ensimmäiseksi saman reaktion kuin aiemmin: miten ihmeessä Jaakob ja Johannes saattoivat noin uskomattomalla tavalla sivuuttaa Jeesuksen puheen siitä, kuinka hänet pahoinpideltäisiin ja surmattaisiin. Pojat alkoivat siinä vain pohtia omaa tulevaa asemaansa – käsittämätöntä.

Tällä kertaa en kuitenkaan halunnut juuttua sitä kummastelemaan, vaan luin tekstiä useampaan kertaan katsoakseni, nousisiko siitä tällä kertaa jokin muu asia erityisesti esiin. – Kyllä nousi: ”Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

Jeesuksen ristiinnaulitseminen on aina ollut minulle vaikea asia. Se sai minut aikoinaan pitämään etäisyyttä kristinuskon oppeihin ja tutkimaan sellaisia, joissa tuodaan esille hyvää ja kaunista ja pidetään paha jossain näkymättömissä.
Raamattu ei kuitenkaan piilota pahaa, vaan kuvaa sen ilmenemistä monella tavalla. UT:ssa rankimmillaan Jeesuksen vangitsemisessa ja surmaamisessa.

3 päivän kuluttua – Nuo Jeesuksen sanat siitä, että hän nousisi kuolleista 3. päivänä, muuttivat ajatusteni suuntaa. Jos jätän veljesten kunnianhimon sikseen, olisiko mahdollista ajatella, että juuri nuo sanat vaikuttivat kuulijoissa niin vahvasti, että ne kantoivat Jeesuksen kärsimyksen ja surmaamisen yli? Näkemään mielessä, että 3 päivää, ja hän olisi taas kanssamme. Miettimään hänen kirkkauttaan, kun hän nousee kuolleista ja tulee takaisin. Miten kaikki jatkuisi siitä eteenpäin?

Tuli mieleeni, että jotenkin tuohon tapaan Kristus halusi minun näkevän asian ollessani Gizan Suuressa pyramidissa. Hän pyysi minua ’katsomaan’ sitä ristiä Golgatalla, jolle Hänet surmattiin, ja toteamaan että Hän ei jäänyt sille ristille, vaan Hän on elävä. Niinpä minunkaan ei kannata ’pitää Häntä ristillä’, vaan lähteä kulkemaan eteenpäin, tietä jonka Hän näyttäisi.
(2 v. sen jälkeen aloin – Hänen johdatuksestaan – tutustua Raamattuun, ja löytää sieltä asioita, joita en lainkaan tuntenut. Ensin oli vaikeaa ja takkuista, nyt koen, että tuo kirja on loputon aarreaitta.)

Lunnaiksi kaikkien puolesta – Omasta tehtävästään Jeesus totesi:
”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” – Nyt nuo sanat herättävät pelkästään kiitollisuutta. Ahdistus on tipotiessään, ja pystyn katsomaan krusifikseja, isoja ja pieniä, veistoksina, maalauksissa ja riipuksina, ja kokemaan vain kiitollisuutta. – Sanoisin että se on Jumalan ihme, sellainen, mitä vain Hän voi sisimmässämme tehdä.

Ylösnousemusta kohti – Voisikohan sitä haastaa itseään ajattelemaan tästä pandemia-ajan aiheuttamista ikävistä asioista hieman samantapaisesti?
Vaikka me nyt kärsisimme, kukin omalla tavallaan ja erilaisissa tilanteissa, ja vaikka tässä on mennyt jo vuosi emmekä tiedä, milloin tästä noustaan – että joka tapauksessa tulee ylösnousemuksen aika.
Voisiko vaikeuksien ja kärsimyksen sijasta muistaa (ainakin aina välillä), että on olemassa Kirkkautta, jota mitkään olosuhteet eivät määrittele tai himmennä. Kirkkautta, josta mekin voimme tulla osallisiksi. Kirkkautta, joka rohkaisee jatkamaan ja antaa uutta voimaa ja kantaa vaikeuksien yli.
Kirkkautta, joka itse meni kärsimyksen läpi, kävi pimeydessä ja nousi kolmantena päivänä johdattaakseen meidätkin kulkemaan Valon tietä. 🙂

Jeesus ei kehottanut havittelemaan parhaita paikkoja itsellemme, eikä mainetta tai kunniaa, vaan toimimaan toistemme palvelijoina. Nyt aivan erityisesti tarvitaan niitä, jotka ovat valmiita voimiensa mukaan olla auttamassa ja rohkaisemassa kärsiviä; toimimaan Kristuksen työtovereina, Hänen johdatuksessaan. Erityisesti kaivataan vapaaehtoisia kavereiksi yksinäisille.
Esim. seurakunnat ja SPR auttavat löytämään kaverin tarvitseville. 

Kiitos Kristus, että olet Valomme! Ole kanssamme, kanna meitä, kohota katseemme  näkemään vaikeuksien yli, luottamaan hyvään, Sinuun ja ylösnousemukseen.  

Muut tekstit: Ps. 31:2–6, Hes. 18:30–32 ja 1. Kor. 13.