Itse olen lähinnä pohdiskelija, joka nauttii mietiskelystä, hiljaisuudesta ja rauhasta. Mutta omaan myös seikkailuluonteen: olen aina halunnut nähdä, oppia ja kokea uusia asioita ja nauttinut vahvoista tunne- ja aistielämyksistä.

Vauhdin hurma – Yksi esimerkki: poikani opettivat minua 20 v. sitten laskettelemaan. Siihen saakka olin harrastanut murtomaahiihtoa, mutta tuolloin iski kaipuu ylös rinteisiin – tunturimaisemissa kun oltiin.
Ylläksen lastenrinteessä harjoiteltiin ensin, ja huomasin että kyse olikin ihan yksinkertaisesta asiasta. Sitten noustiin hissillä ylemmäs, ja sitten vielä ylemmäs (poikani eivät tosin tainneet olla ihan vakuuttuneita, oliko se viisasta, laskettelivat vierellä katsoen laskemistani hieman huolestuneen näköisinä).
Muistan vieläkin vauhdin hurman laskiessani tosi ylhäältä ensimmäisen (ja viimeisen) kerran. Sen laskun jälkeen polvi ei enää suostunut käännöksiin. Polvikipua en kuitenkaan enää muista, vauhdin tuoman nautinnon tunteen kyllä.

Ohimenevää – Vaikka tunnekokemuksiin voi palata mielessään, ne ovat sittenkin vain  hetkellisiä kokemuksia, tulevat ja menevät.
Uskon että meissä on sisimmässämme kaipuu, joka jossain vaiheessa elämäämme herää, ja jota alamme kuunnella. Kaipuu johonkin pysyvämpään kuin hetken iloon, nautintoon tai hyvään oloon. Kaipuuta johonkin sellaiseen, jonka olemassaolon voimme usein vain aavistaa – ja kyseenalaistaakin. Mutta sittenkin se on siellä, sisimmässämme… – kaipuu yhteyteen alkulähteemme, Luojamme kanssa.

Tuota kaipuuta ei mikään ohimenevä elämys, kokemus tai tunne voi täyttää. Se ei ole hetkellistä hurmaantumista, vaan jotain ihan muuta – yhteyden kaipuuta Ikuiseen Lähteeseen. Viimeistään silloin, kun sitä on saanut kokea – vaikka vain hetkenkin – tietää sisimmässään, että se on jotain sellaista, mitä mikään tämän maailman tarjoama elämys, kokemus tai tunne ei voi voittaa. Sisimmässä jokin kertoo, että tätä se olikin: tätä olenkin etsinyt ja kaivannut. En ole vain tiennyt.

Kun epätietoisuus tai epäilys siitä, voimmeko koskaan kokea varmuutta Hänen olemassaolostaan (tai päästä yhteyteen Hänen kanssaan) iskee, voimme –  kuten yleensäkin heikkoina hetkinämme –  pyytää Häneltä vahvistusta. Hän on luvannut auttaa meitä:

Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet. (5. Moos. 32:36)

Koko kaupunki ovella – Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.
    Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
    Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.  (Mark. 1:29–39)

Oli sapatti, ja Jeesus opetti Kapernaumin synagogassa. Synagogasta mentiin Simon Pietarin anopin kotiin, jossa Jeesus paransi sairaan anopin.
Kuvittelen, että jos Pietarin vaimo (josta ei ole mainintaa) oli paikalla, hän oli valmistanut vieraille sapattiaterian, jota anoppi alkoi nyt tervehtyneenä tarjoilla heille. . 

Sapatin päätyttyä auringonlaskun jälkeen anopin talon eteen alettiin tuoda sairaita. Markuksen kuvauksen mukaan koko kaupunki oli oven edustalla. Tarvitsevina tai uteliaisuuttaan – olihan talossa mies, joka teki ihmeitä: paransi kaikki, jotka hänen luokseen tuotiin.

Kuvittele,jos Jeesus olisi syntynyt meidän aikanamme. eihän siitä olisi tullut mitään! Kaupunkiin johtavat tiet olisivat tukossa joka puolelta maata (ja muistakin maista) saapuvista auto- ja bussijonoista. Sana leviäisi somessa kulovalkean tavoin, ja Tel Avivin lentokentälle olisi jatkuva ruuhka sinne pyrkivistä täpötäysistä reitti- ja charter-koneista. Rikkaimmat laskeutuisivat Pietarin anopin pihamaalle helikoptereilla tai vesitasoilla lähellä olevaan rantaan.
(Tänä – kuten edellisenäkin) vuonna – ihmistulvaa tosin hillitsisivät pandemian aiheuttamat rajoitukset ja matkustuskiellot).  

Mutta ei ollut helppoa tuohonkaan aikaan; parannettavia riitti yli yön.
Aamunkoitteessa Jeesus halusi hieman hengähtää. Hän vetäytyi yksinäisyyteen. Kuvittelen hänen nousseen ylös vuorenrinnettä, kunnes löysi rauhallisen paikan, jossa voisi viettää vähän aikaa taivaallisen Isänsä kanssa, rukoilla ja antaa Isän täyttää hänet uudelleen Rakkaudellaan ja Voimallaan.
Ehkäpä Jeesus halusi myös kuunnella, mihin Isä halusi hänen seuraavaksi suuntaavan kulkunsa. Joka puolella tuntui olevan niin valtavan paljon etsiviä sieluja. Niitä, jotka kaipasivat helpotusta ja apua sairauteensa tai vaivaansa. Ja niitä, jotka tarvitsivat uskon ja toivon vahvistusta; Ihmisiä, jotka odottivat kuulevansa hänen opetuksiaan ja hengellistä ohjaustaan.  

Kaikki etsivät häntä – Lopulta opetuslasten oli lähdettävä etsimään Jeesusta, koska – kuten he sanoivat Jeesukselle: ”Kaikki etsivät sinua.”
Mutta Jeesus oli saanut viettää jonkin aikaa hiljaisuudessa Isän kanssa, ja oli taas valmis jatkamaan matkaa seuraaviin kyliin. 

Meidän aikanamme ihmiset etsivät Kristusta/Jumalaa monin tavoin. Useimmat taitavat etsiä Häntä lukemalla Hänestä kertovia pyhiä kirjoituksia ja profetioita,
Monet, jotka lukevat yhä uudestaan hänen elämästään ja opetuksistaan, kokevat, kuinka nuo kirjoitukset alkavat ikään kuin elää. Niistä aukeaa joka lukemiskerralla jotain uutta. Tai sitten itsessä tapahtuu niiden vaikutuksesta jotain. Saattaa kokea, kuinka Jumalan Henki on läsnä ja vaikuttaa niiden kautta.

Jotkut etsivät Jumalaa/Jeesusta mietiskelemällä. Tai pohdiskelemalla elämän tarkoitusta, sitä miten ja miksi me olemme täällä.
Oma etsintäni on ollut nuoresta pitäen sellaista. Mietiskelyä ja pohdiskelua.

C-kasetin laulut – 1960-70-luvuilla nauhoitin musiikkia kaseteille. Eräässä vaiheessa (kun ei enää ollut toimivaa kasettisoitinta) heitin kasetit pois. Jostain syystä olin kuitenkin säästänyt yhden kasettikotelon pahviosan, johon olin kirjoittanut kasetille nauhoittamani kappaleet. Tuo pahvilappu tuli eteeni hiljattain paperipinojen välistä. 
Lukiessani laulujen nimiä totesin niiden kaikkien liittyvän jollain tavoin sen aikaiseen etsintääni.  Yksi niistä oli Are You up there?  (Alla Osmondsien 50-vuotiskonsertista.)

Are You up there . The Osmonds

”Jos kaikki loppuisi huomenna, missä minä olisin?
Jatkuuko elämä vai olisiko se loppuni?
Tuntuisi epäreilulta ajatella että
kaikki se mitä olen oppinut ja tehnyt
ei kuuluisi kenellekään
     Miksi eläisin jollei olisi mitään suunnitelmaa?
Minulla ei olisi tulevaisuutta, jos se olisi ihmisistä kiinni.  
En voi uskoa, että me vain satumme olemaan täällä
tietämättä miksi. – Täytyy olla jotain enemmän.
     Miksi luottaisin rakkauteen joka ei ole ikuinen?
Olisiko reilua että elämä olisi peli joka menetetään?
Haluaisinko lapsia, jollei heillä olisi minkä vuoksi elää? 
On yksi asia jonka haluan tietää: mitä on olemassa minulle?
En halua ihmettä, enkä nähdä Sinua ilmassa,
mutta: oletko siellä ylhäällä? Oletko joka paikassa?
Välitätkö todella? Oletko Sinä siellä ylhäällä?”

Osmondin veljekset lisäsivät myöhemmin lauluunsa jatko-osan ’I believe’: 

”Uskon että jokainen vesipisara saa kukan kasvamaan
uskon että pimeimmässäkin yössä jossain loistaa kynttilä
uskon että jokaiselle eksyneelle joku tulee näyttämään tien
uskon että myrskynkin yli pieninkin rukous kuullaan
uskon että joku tuolla ylhäällä jossakin kuulee joka sanan
joka kerran kuullessani vastasyntyneen lapsen itkevän
tai tuntiessani lehden kosketuksen tai nähdessäni taivaan
tiedän miksi uskon”

Toisessa kasetillani olleessa kappaleessa Muukalainen pohditaan Korkeimman olemassaoloa ja vaikutusta maailmassamme tähän tapaan:

”Oli syksy, myöhä ilta muistaaksein. Mä pientä iltapalaa juuri tein. Ja ulan auki käänsin, mä kovemmalle väänsin sen. Joku lauloi ikävästään itkien. Kun laulun katkas ääni sähköinen.  
Ja valon välähdyksen kirkkaan nähdä sain.
Koko taivaan kodiksensa kai Tuo muukalainen kaukaa takaa linnunradan sai. Yli taivaan tietoisuuden taa Hän milloin vain näin lentää valon nopeutta saa, 
Hän auttaa maailmaamme voisi Jos vain kypsä oisi tuon ymmärtämään ihminen…”

Linkki Muukalainen – lauluun Fredin esittämänä: https://www.youtube.com/watch?v=vPbp6IH_amQ

Jesus Christ Superstar – Kasetilla oli myös 2 laulua, jotka olin merkannut otsikolla Jesus Christ. Nähtävästi oli kyse hippimusikaalin Jesus Christ Superstar lauluista. 
Nyt, kuunneltuani niitä Youtubesta mietin, kuinka musikaalilla oli aikanaan oma tehtävänsä. Räikeitä tehosteita, vauhdikasta menoa, huumoriakin (Herodeksen kohdalla), sellaista, joka vetosi sen ajan hippinuoriin.
Musikaali kuvasi kyllä evankeliumeissa kerrottuja Jeesuksen elämänvaiheita. Vahinko vain, että eräs olennainen – jollei olennaisin – asia jäi siinä kertomatta: Jeesuksen ylösnousemus.
Siksi siinä esitetyt kysymykset (Juudaksen laulamana) jäivät vastausta vaille. 

Uskon vahvistusta – Omaa uskoani on vahvistanut usein se, kun muistan mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen lähetyskäskynsä lopussa. Niihin sanoihin voi mielestäni aina tukeutua, jos tulee sellainen olo, että on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)

Eräs 70-luvun suosikkilaulujani oli Bridge Over Trubled Water laulajien Simon & Garfunkel esittämänä. Taisin sitä aina välillä lauleskella, koska kun lapseni olivat aikuisia, sain heiltä alla olevan CD-levyn.  

Paul Simon kertoo laulun ’Bridge Over Trubled Watet’ synnystä:
”Minulla ei ole aavistustakaan, mistä laulu tuli. Hetkeä aikaisemmin sitä ei ollut, ja seuraavassa hetkessä koko säkeistö oli siinä. Se oli shokeeraavin hetki laulunkirjoittamisen urallani. Muistan ajatelleeni, että tämä on huomattavasti parempaa kuin mitä tavallisesti kirjoitan. Mutta niin nopeasti se tuli…”
Hän jättää itse kunkin vetämään itse johtopäätöksensä siitä, mistä tai keneltä sanat tulivat…

Paul kertoo myös, että alun perin laulussa oli vain 2 säkeistöä,. Kolmannen hän kirjoitti äänitysstudiossa, kun tuottaja halusi laulusta pitemmän sekä kappaleelle vahvan loppuhuipennuksen. Paul itse olisi halunnut jättää laulun pieneksi yksinkertaiseksi virreksi/lauluksi/hymniksi (hymn).   

Bridge Over Troubled Water – Simon & Garfunkel

”Kun olet väsynyt ja tunnet itsesi pieneksi,
kun silmissäsi on kyyneliä kuivaan ne kaikki.
Olen vierelläsi kun tulee vaikeat ajat
eikä ole ystäviä lähellä.
Sillan tavoin asetan itseni levottoman veden yli. 

Kun olet masentunut ja uupunut
kun olet kadulla ja ilta laskeutuu raskaana
minä lohdutan sinua, otan osasi kantaakseni
kun tulee pimeää ja kipu tuntuu joka paikassa

Purjehdi hopeatyttö, purjehdi
on tullut aikasi sädehtiiä
kaikki unelmasi ovat matkalla
katso kuinka ne säteilevät.
Jos tarvitset ystävää, purjehdin vierelläsi”

Muut tekstit: Ps. 102:16–23, 5. Moos. 32:36–39 ja 2. Kor. 1:3–7