Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2020

Kotona-aika

27.4.2020. Kaksi sanaa, joita erottaa toisistaan vain 1 kirjain (tai oikeastaan kaksi näppäimistössä vierekkäin olevaa kirjainta). Kaksi sanaa, jotka sekä erottavat että yhdistävät: korona ja kotona. Kummalle annan enemmän sijaa mielessäni?
 Ilon ja Valon Lähteen lisäksi… – mistä löytää pieniä valonsäteitä tähän kotona-aikaan?

Eilen pojanpoika soitti ja kysyi lapsuuden ja teini-iän lempilauluani  (etäkoulutehtävä). Ne piti löytyä netistä videoina. Louis Armstrongin What a Wonderful World nousi mieleen ykkösenä. Sen kauniit sanat ja L.A:n herkkä tulkinta.
Lapsuusajan lempilaulua oli vaikeampi keksiä. Lempikirja kyllä heti tuli mieleen: E.H. Porterin ’Pollyanna, iloinen tyttö’. Orpo tyttö, joka löysi valoisan puolen asioista, joissa toiset näkivät vain surkeuden. Pieni melankolinen sydämeni sai ihmeesti voimaa Pollyannan myönteisestä elämänasenteesta.
Lastenlauluvideoista löytyi jotain vastaavaa laulusta ’Kapteeni katsoi horisonttiihin’. Myrskystä huolimatta ’Ilo ompi meillä aina eikä suru meitä paina’. 

Elämämme Kapteeni – Nykyään tiedän, kuka on elämäni Kapteeni. Hän pitelee ruoria vahvoilla, viisailla käsillään, ohjaa ohi karikkojen,  Hän tyynnyttää (myös ajatusten ja tunteiden) myrskyt. Ja näkee horisonttiakin pitemmälle.

Mistä löytää pieniä ja isompiakin ilon aiheita, niin aikuisille kuin lapsille, yksin asuville ja perheille? Kirjojen, musiikin, lauta- tai muiden seurapelien, askartelun, piirtelyn,  maalaamisen, käsitöiden, kokkailun jne lisäksi?
Luonto on aina täynnä ilon ja ihmettelyn aiheita. Elävä aarreaitta!  Ulkoilu virkistää ihanasti niin mieltä kuin kroppaakin.

Tänään löytyi niityltä maitohorsman versoja lounasaterian lisukkeeksi. Nam, miten maukkaita kevyesti kypsytettyinä. Luonnon ilmaiseksi tarjoamaa. Ja terveellistäkin. Nokkosversotkin nyt parhaimmillaan. 🙂

Kaksi puuta, juuret kasvaneet yhteen ja rungotkin. Toisiaan tukien ne seisovat siinä vakaina. Ympärillä hennonvihertävää uutta versoa kuin kertoen elämän jatkumisesta, toisenlaisena vain.

Ruotsissa 96v:ksi eläneen holokaust-selviytyjän tytär kirjoitti kauniisti isästään:
’Perustani. Kattoni ja seinäni. Mitä on maailma ilman sinua? Kuka olen nyt? Mihin kiinnittäisin katseeni? Liitelen yli rotkon. Lapsi -joka en enää ole – yrittää navigoida.
Sinä olet identiteettini. Olet sykkivä sydämeni. Sinussa on ylpeyteni. Perustani. Turvani. Suuri kaunis rakkauteni, kaunein kaunein ihminen.
Suuri tammemme on kaatunut. Isä. Maailman paras isä.’

Tänä keväänä monet kokevat ehkä enemmän turvattomuuden tunnetta kuin koskaan aiemmin. Kaivataan sellaista tukea ja turvaa, johon voi nojata tilanteessa kuin tilanteessa. Turvaa, joka on ja pysyy. – Minkä varaan rakennamme luottamuksemme tänään, siinä tilanteessa jossa juuri nyt kukin olemme?

Taivaallinen Navigaattorimme haluaa osoittaa oikean suunnan elämällemme, juuri sen meille suunnitellun.
Taivaallinen Isämme toivoo, että kaikki Hänen lapsensa voisivat löytää yhtä läheisen, luottavaisen ja rakastavan suhteen Häneen kuin mitä tuo tyttären muistokirjoitus isälleen kuvaa.
Ikiaikainen haluaa meidän tietävän, että Hän on aina läsnä.
Tänään, huomenna ja tulevina päivinä. Ja ajan tuolla puolen ikuisuudessa.

Elävä suhde – Paavali oli eräs UT:n henkilöistä, joka eli jatkuvassa yhteydessä Kristukseen. Hänelle se, mikä on fyysisille aisteille näkymätöntä, ei ollut kuvitelmaa vaan todellisuutta.
Hän sai vaikeimpinakin hetkinä voimia siitä, että hän tiesi, että se, mikä näyttäytyy ja tuntuu tässä maailmassa konkreettisena, on sittenkin vain hetkellistä ja ohimenevää; pienenpieni osa koko totuutta. – Iäisyysperspektiivistä kaikki asettuu toisenlaisiin mittasuhteisiin. 

Toivon säilyttäjä – ’Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia,  vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.’ (2.Kor.4:8-9)
Paavali valoi korinttilaisille toivoa kuvaamalla heille ikuisen elämän kirkkautta.
Kirkkautta, jonka hän oli kokenut. Kirkkautta, jonka intensiivisyys oli heittänyt hänet maahan ratsun selästä, kun hän oli matkalla Damaskokseen vangitsemaan Jeesuksen seuraajia. Tuo Kirkkaus muutti koko hänen elämänsä suunnan. 

Uudistumme sisäisesti – ’Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.’ (2. Kor. 4: 16-18)

Katse Kirkkauteen – Olisiko mahdollista kokea tuota? Että vaikka se, mitä nyt omassa elämässä, ympärillä ja maailmassa ulkoisesti tapahtuu, tuntuisi murtavan elämämme turvarakenteita… vaikka tuntuisi että sydän musertuu surusta… vaikkei pystyisi näkemään tästä hetkessä valonhäivää… – voisiko asiat kokea toisin, jos kiinnittäisi katseen – edes pieniksi hetkiksi – näkymättömään, Kirkkauteen? Häneen, joka haluaa valaista ajatuksemme, tunteemme ja elämämme.
Häneen, joka sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12)

Harjoittelun aihe – Huolehtimiseen taipuvaisena olen kokenut niin usein, millainen vaikutus sillä on ollut, kun olen kääntänyt huomioni omista huolen ja murheen aiheista Häneen, Hänen Kirkkauteensa. Sen kun muistaisikin aina. – Taitaa olla ikuinen harjoittelun aihe meikäläisellä. 🙂

Tässä kohtaa päätin katsoa, mitä Paavali kirjoittikaan Kirkkaudesta (olin lukenut sen pari päivää sitten). Netistä kun löytyy nopeammin kuin Raamatusta, laitoin Raamattu – Uskonkirjat.net:n hakuun 2.Kor.3. Mutta mikä sieltä aukesikaan: Laulujen laulun 1. luku!
(Senhän voi lukea Kristuksen ja Hänen seuraajiensa välisenä rakkauskirjeenä.)
Tarkemmin luettuani huomasin sen viimeisen jakeen: ’Setripuut ovat talomme seininä, sypressit kattonamme.’
Niin… sen sijaan että Taivaallinen Isämme olisi kattomme ja seinämme (kuten holokaust-selviytyjän tytär koki isänsä olleen), voimme ajatella ja kokea olevamme Taivaallisen Isämme kanssa saman katon alla, samojen seinien sisällä, kun pysymme Hänessä. Ne eivät ole fyysisesti rakennettuja, vaan näkymättöminä Hengen ulottuvuudessa.

Kuinka pysyä Hänessä? – 1. Johanneksen kirje, joka puhuu Jumalan rakastamisesta, tiivistää sen näin: ’Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa.’ (1.Joh. 4:15)
Hänen Henkensä meissä – ihmeellinen lahja.

Että he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä – Jeesus rukoili opetuslastensa – ja meidän – puolesta:
”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen. Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17: 11-17)

Kotona – Varjele meidät pahalta tänäkin päivänä, Taivaallinen Isämme, elämämme perusta ja turvamme.
Sinä olet antanut meille identiteetin Taivaan kansalaisina. Poikasi kautta olet kutsunut meidät takaisin yhteyteesi. Olemaan kanssasi, tässä ajassa ja ikuisessa. Sinun luonasi olemme kotona.

Kiitos Jeesus että sanasi mukaan valmistat meille asuinsijan myös tuonilmaisissa:
”Minun Isäni kodissa on monta huonetta — enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.” (Joh.14:2)
Kiitos myös, että lupauksesi mukaa olet aina kanssamme.
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)

The Prayer – Céline Dion ja Andrea Bocelli (levyltä ’These are special times’)

Rukoilen että Sinä olet silmämme
ja että varjelet meitä minne menemmekin
ja autat meitä olemaan viisaita
silloin kun emme tiedä miten toimia
olkoon tämä rukouksemme
kun olemme eksyksissä:
johdata, ohjaa meidät armollasi
paikkaan, jossa olemme turvassa

(italiaksi):
Rukoilen että löydämme valosi
ja että pidämme sen sydämissämme
kun tähdet syttyvät öisin
olkoon tämä rukouksemme
kun varjot peittävät päivämme
johdata meidät omaan paikkaamme
anna meille usko niin olemme turvassa

Me unelmoimme maailmasta
jossa ei ole enää väkivaltaa
maailmasta, jossa vallitsee
oikeudenmukaisuus ja toivo
kaikki ojentavat kätensä naapurille
rauhan ja veljeyden symbolina

Pyydämme että elämä olisi lempeä
ja että vartioit ja suojelet meitä ylhäältä
kuten jokaisen lapsen on löydettävä paikkansa
anna meille usko, niin että olemme turvassa

Evankeliumin lisäksi ensi pyhän tekstejä ovat: Ps. 66: 3-9, Ps. 126 ja Jes. 54: 7-10, 1. Piet. 1: 3-9  ja 2. Kor. 4: 16-18.

Yhdessä

20.4.2020. Yle Areena esitti viikonloppuna kansainvälisen hyväntekeväisyyskonsertin One World: Together at Home, jolla tuettiin maailman terveysjärjestö WHO:n ja maailmanlaajuisen terveydenhoitoalan työtä koronaviruksen parissa.
Mm. presidentinvaimot Laura Bush ja Michelle Obama, jotka ovat tehneet yhdessä paljon hyväntekeväisyystyötä, kiittivät järjestöjä, jotka auttavat monin tavoin apua tarvitsevia, opettajia, jotka kehittävät luovia ratkaisuja kotona olevien lasten opetukseen, kotikaranteenissa oleville ruokaa toimittavia jne.
Laulujen väleissä kuvattiin ja kerrottiin, millä tavoin ihmiset ympäri maailmaa kamppailevat virusta vastaan oman henkensäkin uhalla. Ihmisten omistautuneisuus on todella koskettavaa.
Suojattomimpia koronaa vastaan ovat kodittomat, joita on lukematon määrä monissa hyvinvointivaltioissakin. Kun heitä ajattelee, oma eristäytymisaika voi saada toisen näkökulman.

WHO:n johtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus totesi, että koronavirus on ottanut meiltä niin paljon, mutta se on myös antanut ainutlaatuisen tilaisuuden laittaa nyt syrjään meitä erottavat asiat ja osoittaa solidarisuutta toisiamme kohtaan. Ja tehdä voitavamme, ettei tällainen tilanne toistu enää koskaan.
(Konsertti oli siinäkin mielessä ajankohtainen, että USA lopetti presidentti Trumpin päätöksellä viime viikolla WHO:n tukemisen. USA on ollut tähän asti WHO:n suurin tukija.)

Rohkaisua ja lohdutusta – Konsertissa kuultiin koskettavia kannanottoja sekä rohkaisevia, tsemppaavia ja lohduttavia lauluja, joista jotkut nostalgisia, kuten Nat King Colen ’Smile’, Louis Armstrongin tunnetuksi tekemä ’What a Wonderful World’, Barbra Streisandin ’People’, Ben E Kingin ’Stand by me’, Stevie Wonderin ’Sunny’ (jonka sanat eivät voisi paremmin sopia eristettyjen sairasvuoteiden äärellä oleville hoitajille) sekä Celine Dionin ja Andrea Boccellin tunnetuksi tekemä ’The Prayer’.
(Konsertti oli viikonloppuun mennessä kerännyt 15 miljoonaa dollaria sairaalatarvikkeisiin ympäri maailmaa tehtävään koronavirustorjuntatyöhön.)

Erityisesti vaikeissa tilanteissa huomaamme, kuinka tarvitsemme toisiamme. Eristyksissä ja karanteenioloissa, kun ei voi kohdata fyysisesti toisia ihmisiä, on ihana tietää, että meillä on Eräs, joka on kanssamme ja johon voi turvautua aina, rajoitteista huolimatta.
Hän haluaa sanoa meille kaikille, kuten konsertissa esitetyssä laulussa ’Lean on Me’: ”Nojaudu Minuun, kun et ole vahva, olen Ystäväsi, autan sinua selviytymään.
Kutsu minua Veljeksesi, kun tarvitset auttavaa kättä.”

Jeesus sanoi: ”En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.” (Joh.15:15)
Taivallinen Isämme tietää tilanteemme ja pitää myös Poikansa ajan tasalla. Hän lähetti Poikansa meille Ystäväksi ja Vapahtajaksi. Auringoksi, joka tahtoo säteillään tuoda iloa ja lämpöä ja uutta elämää  jähmettyneeseen olotilaamme.
(Kuten tuo aurinkoplaneettammekin; moneskohan aurinkoinen viikko menossa… 🙂 

’Sunny’ – laulusta: ”Kiitos Raukkaudestasi, jonka toit elämääni. Aurinkoinen, kiitos totuudesta jonka autoit minua näkemään. Elämäni hajosi kuin tuulen puhaltama hiekka, mutta kallio muodostui, kun pidit kädestäni.”


Mestaritsemppaaja – Jeesuksen kyky rohkaista, tsempata ja lohduttaa oli – ja on yhä – ainutlaatuinen. Hän teki sitä jatkuvasti Israelin kansan parissa kulkiessaan, ja hän teki sitä ylösnousseena ilmestyessään useamman kerran opetuslapsilleen.

Niin tuonakin aamuna: opetuslapset olivat kalastaneet koko yön saamatta mitään kalaa. Jeesus neuvoi rannalta ja verkko heitettiin ohjeen mukaan toiselle puolelle venettä, jolloin kalaa tuli niin paljon etteivät miehet jaksaneet nostaa verkkoa ylös.

Jeesus sytytti nuotion. Sitten hän kutsui väsyneet ja nälkäiset kalastajat syömään ja tarjoili heille hiiloksella paistuvia maistuvia kaloja ja leipiä.

Pietarille tilanne oli varmasti tukalan ristiriitainen: toisaalta suunnaton ilo Mestarin jälleennäkemisestä, mutta samalla tuskallinen olo: olihan hän kieltänyt kolmasti tuntevansa Jeesuksen sinä yönä kun tämä vangittiin. Kun kukko lauloi, Pietari muisti Jeesuksen sanat: juuri näin tulisi käymään.

Miten hän nyt saattoi istua siinä hiipuvan nuotion äärellä ylösnousseen Mestarinsa kanssa ja syödä tämän tarjoamaa ateriaa? Uskon että Pietari koetti niellä siinä yhtä aikaa sekä ruokaa että kyyneliään. – Taas Jeesus rohkaisee ja lohduttaa:

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”
    Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”  (Joh. 21: 15-19)

Rakkauden voimalla – Kolmasti Pietari oli kieltänyt Jeesuksen. Kolmasti hän sai nyt tilaisuuden vakuuttaa rakkauttaan Mestariaan kohtaan. Hän sai näin kokea Ylösnousseen viisaan ja ihmeellisen rakkauden, armon ja anteeksiantavaisuuden. Se oli vapauttavaa ja voimaannuttavaa. Tähän Jeesus pyrkikin. Hän ei halunnut, että Pietari juuttuisi synkkiin ajatuksiinsa. Hän halusi auttaa tätä ohjaamaan lamaannuttavat ajatuksensa valoisampaan. Jeesus käänsi Pietarin fokuksen siihen, mitä tämä voisi tehdä: miten tästä mennään eteenpäin. Rakkauden voimalla.
Uskon, että tällä tavoin Vapahtajamme haluaa myös meitä auttaa ja kannustaa tänä päivänä.

Rakkaus ravitsee –  niin fyysisesti, henkisesti kuin hengellisestikin. Jeesus antoi Pietarille tehtäväksi ruokkia hengellisessä nälässä olevia, etsiviä sieluja. Sitä tämä tekikin viimeiseen hengenvetoonsa asti.

Tässä pandemiatilanteessa lukemattomat ihmiset ovat ojentaneet auttavat kätensä, jotta nälkäiset tulisivat ravituksi. Uskon, että siinä tapahtuu paljon muutakin kuin ruoan toimittamista ja jakamista. Uskon, että monet kokevat sellaista pyyteetöntä välittämistä ja rakkautta, jota ehkä eivät ennen ole kokeneet. Silloin heissä tapahtuu jotain. He tulevat myös sisäisesti ravituiksi.

Me kaikki saamme olla mukana tässä muutosprosessissa. Sillä se on väistämätöntä, että me mutumme, tavalla tai toisella. Tässä on mahdollisuus kasvaa itsekkäästä ajattelusta uudenlaisen yhteisöllisyyden kokemiseen. 
Uskon, että Kristus haluaa tässäkin tilanteessa tsempata meitä: ruokkikaa toisianne, hymyllä, hyväntahtoisuudella ja myötätunnolla. Ja rohkaisevilla, toivoa tuovilla, hyvillä sanoilla ja teoilla.

Yhdessä – Kiitos hyvä Paimenemme, että olet mukanamme tässä kaikessa.
Johdata meitä, anna meille voimaa ja viisautta mennä yhdessä ämän kaikkia koettelevan tilanteen lävitse. Kiitos, että olet meille ehtymätön Toivon ja Rakkauden Lähde.

What A Wonderful World – Camilla Cabello & Shawn Mendes

https://www.youtube.com/watch?v=Zx64mdNMiI8

”Näen puiden vihreyden, ja punaiset ruusut
näen niiden kukkivan minulle ja sinulle
ja ajattelen itsekseni: miten ihana maailma onkaan
näen siniset taivaat ja valkeat pilvet
kirkkaan, siunatun päivän, yön pyhän pimeyden
sateenkaaren värit niin kauniina taivaalla
ja ohimenevien ihmisten kasvot
näen ystävien kättelevän, tervehtivän toisiaan
he sanovat vain: rakastan sinua
näen vauvojen itkevän, katson kuinka he kasvavat
he tulevat oppimaan niin paljon enemmän
kuin mitä itse koskaan tiedän”

Muut tekstit: Ps. 23, Jer. 23: 1-4 ja 1. Piet. 5: 1-4.

Ylösnousemus

Nämä kahden kiven välissä kasvavat narsissit avautuivat Pääsiäiseksi. Elämän voittoa julistavat pikku trumpetit.:)

12.4.2020. Pääsiäisaamu, sataa, 3 ihanan aurinkoisen viikon jälkeen…
Itkeekö taivas kaikkien niiden puolesta, joiden Pääsiäinen on tänä vuonna täynnä surua ja kaipausta?
Tai ehkä tämä vähentää ulkoilualueiden kansoitusta ja altistumista maailmaa riepottavalle virukselle. Pääsiäinen joka tapauksessa – Ylösnousemuksen juhla!

Naiset haudalla

Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?” Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
    Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.’”
    Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät. (Mark. 16: 1-8)

Eri pääsiäisevankeliumeista tämä pääsiäisyön teksti puhutteli tällä kertaa  eniten. Vaan mikä se pyrkikään ujuttautumaan mietiskelyyni? No virusepidemia tietenkin. Ensin koetin pyyhkiä sitä sivuun, mutta niin sinnikkäästi se pyrki mukaan. että annoin lopulta periksi ja ajattelin, että olkoon. .
Mutta kun aloin kirjoittaa tätä, tuntui että se koetti saada huomiota miltei joka lauseen kohdalla! No, tulkoon sitten. Jos kirjoitan sen ensin pois, niin katsotaan jos sitten saisin keskittyä itse pääasiaan: Pääsiäisen ihmeeseen!

Kun sapatti oli ohi – Opetuslapsilla oli raskas päivä oli takana. Tunteina päällimmäisinä syvä suru ja kaipaus, epätoivoinen olo. Epätietoisuutta ja hämmennystä, pelkoa: mitä tapahtuu seuraavaksi?
Miten jaksamme tästä eteenpäin? Kadotimme sen, johon olimme ripustaneet koko elämämme ja toivomme.

Ympäri maailmaa eletään tänä Pääsiäisenä samankaltaisissa tunnelmissa. Moni on joutunut huomaamaan, että se, minkä varaan on rakentanut elämänsä, ei tarjoakaan turvaa. Pieni virus ei välitä siitä, onko köyhä tai varakas, syrjäytynyt tai istuuko korkealla jakkaralla.

Jeesuksen opetuslapset olivat ripustaneet kaiken toivonsa Mestariinsa. Hän oli monen monituista kertaa sanonut heille, että hänet kyllä surmattaisiin, mutta hän nousisi kuolleista kolmantena päivänä. Mutta ristin juurella lupaukset katosivat mielestä. Oli vain pohjaton suru. Ajatukset eivät kantaneet tästä hetkestä eteenpäin.

Samaa toivottomuuden tunnetta on nytkin ilmassa: miten tässä käy, miten selviämme, kuinka kauan joudumme odottamaan, kunnes tiedämme?

Jumala oli oikeastaan hyvin armollinen: opetuslapset joutuivat odottamaan ’vain’ 3 päivää, ja kaikki muuttui: Valo pyyhki pimeyden pois ja toi toivon ja ilon: Hän elää sittenkin!

Me elämme pelkkien arvailujen varassa: parhaimmat asiantuntijatkaan eivät osaa kertoa, koska virus on voitettu ja voimme palata elämään ilman sen aiheuttamia rajoituksia.

Kuka auttaisi meitä, vierittäisi kiven haudan suulta, naiset miettivät matkalla haudalle.
Kuka auttaisi niitä, jotka tällä hetkellä kamppailevat surun, epävarmuuden, pelon ja masennuksen syvissä vesissä? Kuka vierittäisi pimeyden kiven, kutsuisi valon ilmapiiriin?

Rauhaa – Mietin (taasen), kuinka moni on huomannut kääntyä  Luojansa puoleen tänä aikana. Moniko on saanut tuntea sitä sydämen rauhaa ja mielen tyyneyttä, joka ei riipu ulkoisista olosuhteista? Rauhaa, jonka Jeesus lupasi opetuslapsilleen, kun he kääntyisivät hänen puoleensa.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. (joh.14:27)

Ja lohdutusta – Paavali kirjoittaa, kuinka Jumala ’rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia’. (2.Kor.1:4)

Pääsiäisaamuna haudalle kiirehtineet naiset saivat kuulla rohkaisevia sanoja. Valkoisiin pukeutunut nuorukainen sanoi heille: ”Älkää pelästykö.”
Ja sitten: ”Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä.”

Jollei tuossa sanottaisi ’nuorukainen’, voisin ajatella, että siinä oli ylösnoussut Jeesus, joka ilmoitti naisille asian. (Toisessa evankeliumissahan kerrotaan, kuinka Ylösnoussut puhui Magdalan Marialle ja lohdutti tätä haudan luona.)
Mutta Jeesushan oli kuollessaan yli 30-vuotias. Hän ei siis ollut ihan nuorukainen. Tuo nuorukainen oli siis enkeli. – Toisaalta: opetuslapsillahan oli vaikeuksia tunnistaa ylösnoussutta Mestariaan. Raamattu ei kuitenkaan kerro, millä lailla Hän oli erilainen. Oliko Hän nuoremman oloinen?

Joka tapauksessa jotain muuttui Kristuksen ylösnousemuksen myötä. Hän ei ollut samanlainen kuin ennen.
Nytkin, 2000 v. myöhemmin, ylösnoussut Kristus ilmestyy eri tavoin ihmisille. Kuitenkin näissä ihmisten kokemissa visioissa on aina jotain sellaista, joka  auttaa heitä tunnistamaan Hänet.

Ylösnoussut – Naiset eivät paluumatkalla kertoneet kenellekään, mitä olivat haudalla kuulleet. Vasta tultuaan Ylähuoneelle, jossa toiset opetuslapset olivat, he kertoivat näille, mitä oli tapahtunut: Hän on ylösnoussut!

Vielä 2000 v. myöhemmin me ihmettelemme selittämätöntä mysteeriä,  Jeesuksen ylösnousemusta. Se jo kertoo, että se oli maailmaamme ainutlaatuisella tavalla koskettanut ja muuttanut tapahtuma.

Ylösnousemus pyyhki surun ja epätoivon niin haudalla käyneiden naisten kuin muidenkin opetuslasten sydämistä: Hän elää!
He tunsivat itsekin elämän sykkivän taas sisällään: toivon, ilon ja riemun.

Mitä ylösnousemus merkitsee meille, sinulle ja minulle?

Yle Areena lähetti Kallion kirkosta pitkänäperjantaina suorana ’korona-ajan kokoonpanolla’ Johann Sebastian Bachin Johannes-passio -esityksen. (https://areena.yle.fi/1-50490030).
Sen libretossa on minusta koskettava kohta:
Mein teurer Heiland, lass dich fragen, da du nunmehr ans Kreuz geschlagen selbst gesagt: „Es ist vollbracht!“ bin ich vom Sterben frei gemacht? Kann ich durch deine Pein und Sterben das Himmelreich ererben? Ist aller Welt Erlösung da?
Du kannst vor Schmerzen zwar nichts sagen; doch neigest du das Haupt und sprichst still-schweigend: „ja!“

Koko maailman lunastus – Kallis Vapahtajani, saanhan kysyä, nyt kun sinut on ristiinnaulittu ja kun sanoit: ”Se on täytetty!”, onko minut nyt vapautettu kuoleman vallasta? Voinko minä sinun kärsimyksesi ja kuolemasi tähden periä Taivaan valtakunnan osallisuuden? Onko tämä koko maailman lunastus?
Tuskiltasi et tosin pysty puhumaan; mutta taivutat pääsi myöntymisen merkiksi ja sanot äänettömästi: ”Kyllä.”

Vaikkei Bachin Johannes-passiossa lauleta ylösnousemuksesta, se on siihen kutoutunut. Sillä jollei Jeesus olisi noussut kuolleista, kristityt tuskin viettäisivät Pääsiäistä sellaisella hartaudella kuin nyt, vielä tuhansia vuosia tapahtuman jälkeen. Kristuksen ylösnousemuksessa on toivo: Hänen kauttaan me olemme osallisia Taivaan valtakunnasta.

Ylösnousemuksen voima – Efesolaiskirje kuvaa voimaa, joka sai aikaan Kristuksen ylösnousemisen:
– Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa.
Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. (Ef.1:17-21)

Sama voima, meissä? – Se voi äkkiseltään tuntua uskomattomalta. Varsinkin hetkenä, jolloin tuntuu että huoli, suru, pelko ja masennus tuntuvat painavan koko olemuksen jonnekin maan rakoon.
Mutta mitä jos juuri tuollaisina hetkinä tarttuisikin noihin rohkaiseviin sanoihin? Olivatpa olosuhteet mitkä tahansa, meissä vaikuttaa voima, joka on niin ihmeellinen, että sen kautta Kirkkauden Isä herätti Kristuksen kuolleista.

Kirkkauden Isä – Nyt on aihetta vaikka millä mitalla kääntyä Kirkkauden Isän puoleen. Pyytää Hänen suojelustaan ja varjelustaan. Pyytää voimaa itse kullekin eri tilanteissa, hoitotyössä toisia auttaville ja kotona eristyksissä oleville.
Pyydetään että Hän nostaa meidät ylös omasta voimattomuudestamme. Että Hän antaa sen saman vahvan voiman, jolla Hän nosti Kristuksen kuolleista, vaikuttaa meissä, niin että me muutumme. Niin että katseemme kääntyy omasta tilanteestamme Kirkkauteen. Siinä tapahtuu muutos.

Valon voima – Kristus, Valomme, valaise sisäiset silmämme näkemään, millaiseen toivoon meitä kutsut. Valaise myös sydämemme. Auta meitä, vahvista meitä, Kiitos että olet kanssamme, voimamme Lähde.  🙂

*******

Pääsiäisyön tekstejä on monta, niin VT:sta kuin UT:sta:
Ps. 30: 2-6, 1. Moos. 1: 1-5, 26-28 (29-30) 31 – 2: 1, 1. Moos. 8: 1-12 (18-22), 2. Moos. 14: 8, 10-16, 21-22, Jes. 55: 1-7, Hes. 36: 24-28, Room. 6: 3-11 ja Kol. 3: 1-4.

Hiljainen viikko

6.4.2020. Ovatkohan valkovuokot koskaan ennen kukkineet Pääsiäistä edeltävällä, nk. hiljaisella viikolla? Tänään näin ensimmäiset avautuneet, nuput olivat odotelleet jo viikon verran tarpeeksi lämmintä päivää.
No, onhan tämä poikkeuksellista aikaa muutenkin.
Mistä saada voimia, luottamusta, rohkaisua ja iloa, virusepidemiasta huolimatta – tai siis sen takia?
Kuinka tekisikään mieli hypätä suoraan pääsiäisaamuun, ylösnousemuksen riemuun!
Jokin vetää kuitenkin pohtimaan Jeesuksen viimeistä viikkoa Jerusalemissa. Ehkä se auttaa näkemään tämänhetkisen maailmantilanteen(kin) jollain tavoin eri valossa.

Jeesus pesee opetuslasten jalat

Kiirastorstai: Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.
He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.
Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” Silloin Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.” Tähän Jeesus vastasi: ”Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.
Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille:
”Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.”  (Joh. 13: 1-15 )

Mestari, kun kumarruit pesemään opetuslastesi jalkoja, syntyi hämmennys. Pietari vastusteli ensin, sitten pyysi: ”pese myös kädet ja pää.”
Me olemme viime viikot pesseet käsiämme enemmän kuin koskaan, jottemme sairastuisi emmekä sairastuttaisi muita. – Vapahtaja, ovatko kätemme puhtaat, sillä tavalla kuin Sinä tarkoitat? Sanoit opetuslapsillesi, että he ovat puhtaat, eivät kuitenkaan kaikki. Olemmeko me puhtaat? (Kreik.kiel. sana ’puhdas’ tarkoittaa myös vilpitöntä.)

Sinun kätesi lävistettiin, jotta me olisimme parannetut. Niin Jesaja profetoi jo 300 v. ennen Sinun syntymääsi.
Vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. (Jes.53:5)

Parantuneet – Tutkin sanakirjastani tuossa käytetyn hepreal. parantua-verbin merkityksiä. ’
Tässä joitakin:
’To heal, to make fresh; describes the process of healing, being restored to health, made healthy, usable, fertile; physical and spiritual healing; wounds (and water) being restored to a healthy state, repair, physical restoration or restoring a person’s soul, life. In an emphatic construction, it indicates having a person healed, cared for.’
(parantaa, virkistää, kuvaa parantumisprosessia, korjata, tehdä terveeksi, käyttökelpoiseksi, hedelmälliseksi; fyysistä ja henkistä/hengellistä parantumista, haavojen (ja veden) saattamista tervehtyneeseen tilaan, korjaamista, fyysistä tai sielun ja elämän ’peuskorjaamista’.

Tuota kaikkea Luojamme haluaa meissä tehdä, nytkin, tänä aikana, tämän pandemian keskellä. Siihen minusta kannattaa fokusoida levottomia ajatuksiaan. Fokusoida ja luottaa.

Entä päämme – Pietari pyysi Sinua pesemään senkin, Jeesus. Hän ei sitä sanojesi mukaan tarvinnut. Entä me? Iäisyysnäkökulmasta olet meidät pelastanut. Mutta Rauhantuoja, pelastathan meidät myös tänäkin päivänä? Huolistamme, ahdiustuksistamme, peloistamme.
Päämme taitaa olla melkoisen täynnä huolta siitä, kuinka tästä kriisistä selvitään.
Omalla kohdallani olen viime viikkoina havahtunut tavallista useammin siihen, että ajatukset huitelevat ties missä – ihan muualla kuin siinä mitä olen tekemässä. Hiljainen viikko kutsuu ja haastaa keskittymään olennaiseen.

Kuninkaamme, Sinun päähäsi laitettiin piikkinen kruunu. Annoit sen tapahtua, meidän vuoksemme. Jotta meillä olisi mielessämme ja hengessämme vapaus ja rauha.
Ylösnoussut, pesisitkö päämme, huuhtelisit mielestämme levottomat ja pelokkaat ajatukset. Anna tilalle toivoa ja luottamusta vahvistavia ajatuksia ja ideoita. Sellaisia, jotka kantavat meitä ja lähimmäisiämm tämän vaiheen lävitse. Anna meille Sinun ajatuksiasi.

Paavali toivoi: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” (Fil. 2:5)

Jeesus ja Juudas Iskariot j

Pääsiäisaterialta lähdit opetuslasten kanssa Öljyvuorelle. Yön pimeydessä puiden välistä saapui Juudas, johdattaen vangitsijat eteesi.
Kavaltajan suudelma poskelle. Kuulustelut ja syytökset, lyönnit, sylkemiset, ruoskimiset …  miten kestit sen kaiken?

Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Jeesus vastasi: ”Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?” Pilatus sanoi: ”Olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?” Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.” ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: ”Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.” ”Mitä on totuus?” kysyi Pilatus. Tämän sanottuaan Pilatus meni taas ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: ”En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen. (Joh.18:33-38)

Sanoit Pilatukselle, että kuninkuutesi ei ole tästä maailmasta. Sinä paransit ja vapautit ihmisiä tavalla, jota maailma ei ymmärtänyt. Autoit ihmisiä näkemään asioita toisesta perspektiivistä, Taivaan näkökulmasta.
Näin Sinä toimit vieläkin. Tahdot meidän näkevän tässäkin tilanteessa, että vaikkakin vaikea, tämä on vaihe, josta mennään eteenpäin, ja selvitään, yhdessä.

Jeesus kuulusteltavana

Pilatus kysyi Sinulta: ”Mitä on totuus?” Hän jäi sitä miettimään, ehkä loppuelämäkseen.
Sinä sanoit opetuslapsillesi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”

Toivoisit varmaankin meidän erityisesti tänä aikana etsivän Sinun tietäsi ja totuuttasi. Ja sitä elämää, jota Sinä tarjoat.
Uskon, että tahdot erityisesti tänä aikana sanoa: Katso Minuun, tartu käteeni. Tahdon kulkea kanssasi tämän koettelevan ajanjakson läpi, auttaa sinua kestämään, antaa sinulle rohkeutta. Ja voimaa uskoa, että hyvää on vielä edessä, odottamassa, vaikket sitä vielä näkisikään.
Pidä katseesi Minussa. Olen kanssasi. Minun rakkauteni ja voimani tulevat Isältä. Se on totuus, jota Pilatus ei löytänyt. Se on sinun, kun vain ojentaudut sitä kohti.

Suostuit ristinkuolemaan saattaaksesi meidät jälleen yhteyteen taivaallisen Isämme kanssa ja antaaksesi meille ikuisen elämän. Golgatalle mennessäsi tiesit: tämä ei ole tässä. Tästä seuraa jotain aivan uutta, uusi vaihe, kaikkien elämässä. Uusi elämä, uusi toivo.

Täydellistä rakkautta  – Kristus, Sinä osoitit opetuslapsillesi täydellistä rakkautta. Sitä tarvitaan nyt niin kovasti monessa paikassa. Anna rakkautesi, viisautesi, voimasi ja rauhasi virrata koteihin, terveydenhoitoyksikköihin ja muihin paikkoihin, joissa palvellaan muita.
Sinä, joka olet Täydellinen Rakkaus, auta meitä seuraamaan Sinun esimerkkiäsi niin paljon kuin mahdollista – niin ajatuksissamme kuin teoissamme.
Auta meitä näkemään, millä tavoin voimme olla tänä aikana pesemässä toistemme jalkoja. Laita sydämellemme niitä asioita, joita haluat meidän tekevän.
Sinä sanoit: ”Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.”

Auttamista – Toisten hätä on herättänyt myötätunnon ja auttamishalun. Poikkeustila on synnyttänyt monenlaisia ideoita ja tapoja auttaa avuntarvitsijoita. Mieltä lämmittävää on ollut nähdä, miten paljon on välittämistä ja tarvetta tehdä jotain toisten hyväksi.

Eräässä uutisjutussa kerrottiin, kuinka ympäri Suomea on  Facebook-ryhmiä, joissa voi ilmoittaa, jos voi auttaa tai jos tarvitsee apua (esim. kaupassa käynti, keskusteluapu, lenkkeilyseura). Avuntarjoajia oli runsaasti enemmän kuin avuntarvitsijoita. Ihana asia!
Asiaa vain vaikeuttaa se, että avuntarvitsijat eivät välttämättä löydä näitä fb-sivuja.
Jotkut ovat laittaneet ulko-oveensa lapun, jossa kertovat että voivat esim. toimittaa kauppa-asiat sellaiselle riskiryhmään kuuluvalle, jonka on parempi pysytellä kotona.
– Kriisi on synnyttänyt hienoa yhteishenkeä monilla tahoilla. 🙂

Avun pyytäminen ja vastaanottaminen voi olla monelle vaikeaa. Varsinkin jos on tottunut aina toimimaan ja selviämään tilanteista omin voimin. Tässä tilanteessa kannattaa varmasti antaa periksi periaatteilleen, ja pyytää ja vastaanottaa tarjottua apua. Se ei ole noloa vaan viisautta.

ps. Alkuperäinen tarkoitukseni oli kyllä kirjoittaa tähän ylösnousemuksen ihmeestä, mutta tämä venähti nyt näin hurjan pitkäksi, että ylösnousemuksen ihmettely jää odottamaan Pääsiäistä.

Narsissitkin odottavat

Siunattua hiljaista viikkoa!

(Kuvat on otettu Tapiolan ortodoksisesta kirkosta eli Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkosta)