27.5.2019. Kollektiivin voimasta – Eilen poikani ja pojanpoikani kertoivat, että aikovat seurata illalla jääkiekon MM-ottelua. Aamulla tuntui kivalta lukea uutisista, että Leijonat olivat voittaneet maailmanmestaruuden. Uutisotsikon mukaan ’Leijonien maailmanmestaruus on mieletön opetus koko suomalaiselle yhteiskunnalle: ”Yksilökeskeisyyden aikakaudella näyttö kollektiivin voimasta”.’

Suomalaisten menestys herättää vahvan kansallistunteen, liikutuksenkin. Minäkin iloitsen menestyjien puolesta, oli sitten kyseessä  kapellimestari, säveltäjä, kokki, keihäänheittäjä, jääkiekkojuokkue tai joku muu. Iloitsen myös Suomen puolesta, mikäli asia, jolla on saavutettu  mainetta, on mielestäni hyvä juttu. Sillä samalla tuo yksilö tai joukkue edustaa lahjoillaan maatamme. (Joskus on tietty myös sellaisia menestymisiä, joiden kohdalla maine ja kunnia tuntuvat oman arvomaailman näkökulmasta kyseenalaisilta.)

Hauska uutinen oli, että Hgin srk-yhtymäkin osallistui Leijonien juhlintaan: Hgin seurakuntien kirkkoherrat päättivät soittaa kelloja Helsingin kirkoissa Leijonien koneen laskeutuessa Hki-Vantaan lentokentälle. 🙂

EU-vaalien tulokset olivat myös uutisissa tänä aamuna. Niissä kuvastuu aika selkeästi tuo mainittu yksilökeskeisyyden aikakautemme. Kansallistunne ja kollektiivin voima näyttäytyvät halussa ajaa oman maan etuja miltei hinnalla millä hyvänsä. Europarlamentissa ei ole kyse taide-elämyksistä, harmittomista peleistä tai otteluista. Siellä dramaattisimmat päätökset vaikuttavat ihmiskohtaloihin.

Yksilöpelistä joukkuepeliin? – Tässä viime vuosina päätään nostaneessa oman maan etujen ajamisen kiivaudessa ollaan ajauduttu kauas kristinuskon ja Jeesuksen opetusten ytimestä. – Voisikohan tuon suuntauksen vastustaminen saada nuoret yhtä tarmokkaasti liikkeelle kuin ilmastomuutos…? Sitä voi toivoa. 🙂

Totuuden Henki todistajana – Jeesus sanoi:
    ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
    Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.”  (Joh. 15: 26-16: 4)

Kolmas tekijä – Tuo evankeliumikohta auttaa minusta ymmärtämään jotain Jumalan kolminaisuudesta. Siinä kuvataan niin selkeästi Jumalan kolmen persoonan positioita: Poika palaa Isän luo Taivaaseen. Sieltä Hän lähettää kolmannen toimijan, Totuuden Hengen, joka jatkaa Jeesuksen työtä maan päällä.

Kollektiivivoima Hengen tasolla – Kolmen Taivaallisen Vaikuttajan ja Aikaansaajan saumaton yhteistyö, täydessä yhteisymmärryksessä. Kaikkia kolmea tarvitaan, Jumalan täydellisen suunnitelman aikaan ja loppuunsaattamiseksi.

Mutta tarvittiin – ja yhä tarvitaan – vielä neljäs tekijä: Jeesuksen opetuslapset. Ja emmekö me kaikki Kristuksen seuraajat ole myös Hänen opetuslapsiaan? Näin ainakin uskoisin Hänen toivovan.
Huikea ajatus, että voimme olla neljäntenä linkkinä Jumalan suunnitelmassa: toteuttamassa sitä täällä Maan päällä.

Te saatte voiman – Jeesus lupasi opetuslapsilleen parhaat mahdolliset matkaeväät, Hengen ja voiman:
”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”. (Apt.1:8)

Noista Jeesuksen sanoista tulee usein (vaikken avaruuselokuvista välitäkään) mieleeni George Lucasin – USA:n menestyksekkäimmän elokuvakäsikirjoittajan – Star Wars- elokuvatoivotus: ”May the Force be with you”. Saikohan Lucas ideansa tuohon lauseeseen Jeesuksen sanoista, tai vanhasta, yleisestä toivotuksesta “God be with you”?
Vaikkei Lucasin elokuvien ’Voima’ kuvaakaan Pyhää Henkeä tai Jumalaa, ajattelen, että oikeastaan ihan hyvä juttu, että tuo sanonta jäi yleiseen käyttöön. Kun joku sanoo toiselle: ”Olkoon Voima kanssasi”, hän ilmaisee (omalla) tavallaan uskovansa, että on olemassa jokin suurempi Voima, johon voi turvata, kun omat voimat ja keinot eivät riitä.

Varsinkin sellaisissa maissa, joissa Jumalasta tai Häneen liittyvistä asioista puhuminen ei ’kuulu asiaan’, voi tuntua turvallisemmalta olla mainitsematta sanaa Jumala, tai Jeesus, tai Kristus. Usein kuulee puhuttavan Yläkerrasta, Korkeammasta Voimasta, Johdatuksesta tms.
Hymyillen muistelen, millainen vaikutus oli sillä, kun eräässä tutussa porukassa lausuin 1. kertaa sanan Jumala. (En muista, mikä asia oli, vain jokin lyhyt maininta Jumalasta.) Syntyi täydellinen, hämmentynyt hiljaisuus. Tarkoituksella en jatkanut sillä kertaa enempää. – Seuraavalla kerralla asiaan suhtauduttiin jo ihan luontevasti. Taburaja oli murrettu.

Todistajina – ”Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.”  – Mitähän opetuslapset mahtoivat miettiä Jeesuksen sanoja kuunnellessaan?
Ehkä joku heistä pohti, tuleeko Jeesuksesta todistaminen todella olemaan niin vaikeaa, että tarvitsemme Puolustajan? Ja että erotetaan synagogasta, ja henkikin on uhattuna. Olisiko sittenkin ollut parempi jäädä turvallisesti ja mukavasti kotirannalla, tekemässä tuttua työtäni, puhdistamaan verkkoja? (Minä luultavasti olisin tuossa kohtaa ajatellut noin.)
Joku heistä taas saattoi ajatella, että nythän tämä vasta muuttuu jännittäväksi: minä olen kyllä valmis viimeiseen hengenvetoon saakka todistamaan Mestaristani. Ja Puolustaja on kanssani, mahtava juttu, koska aloitetaan?!

”Että kun se aika tulee, te muistaisitte…” – Meidän lintukotomaassa asuvien on oikeastaan aika vaikeaa kuvitella, millaista on olla nykyään Kristuksen todistaja sellaisessa maassa, jossa Hänestä todistamiseen suhtaudutaan vihamielisesti. Ja kuitenkin sadat tuhannet tekevät sitä sellaisissa maissa ja kulttuureissa, henkensäkin uhalla.    
Tulee myös väistämättä mieleen se, miten totta nuokin Jeesuksen sanat ovat tänäkin päivänä: kuinka monet kristittyjen surmaajat kuvittelevat toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle, – Uh, eipä ole tämä maailma parempaan päin muuttunut.

Näkyville – Kristus, Sinun pelastustyösi vaikutus on vielä niin kätkettynä silmiltämme ja kokemusmaailmastamme. Koska se saa puhjeta näkyviin, kaikille? Näet, kuinka me sitä tarvitsemme, niin yksilöinä kuin kansakuntina.

Mitä on tuleva – Ajatukseni palaa Puolustajaan. Hän siis, Totuuden Henki, todistaa Kristuksesta. Toissaviikkoisessa evankeliumitekstissä Jeesus sanoi: ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.”
Viimeviikkoisen tekstin äärellä mietin kohtaa ”Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä”, Mitä aikaa Jeesus tarkoitti?
Voisiko nyt olla sellainen aika? Miten se auttaisikaan meitä tietämään, miten toimia viisaasti ja oikein. Totuuden Henki opastajanamme…

Kutsu – Sain ystävältä kutsulinkin tilaisuuteen, jossa eräs amerikkal. mies on puhujana. Googlasin ja löysin pari nauhoitusta miehen puheista. Niistä selvisi, että hän, naimisissa oleva perheenisä, oli v. 2004 vielä ollut liike-elämän palveluksessa. Hän kertoi, miten kaikki muuttui. Hänelle näytettiin (en muista unessako vai visiossa), mitä USA:ssa tulisi tulevaisuudessa tapahtumaan. Hän koki Hengen johdatuksen toisenlaiseen työhön: hän alkoi kiertää eri valtioita kertoen, mitä Pyhä Henki oli antanut ja antoi hänelle kerrottavaksi siitä, miten valmistautua tulevia aikoja varten.

Kuuntelin ensin nauhoituksen 2. osan. Täytyy sanoa, että hänen juttunsa tuntuivat minusta ensin aika scifiltä, vaikka mies puhetapansa perusteella vaikutti ihan selkojärkiseltä. Mutta kuunnellessani 1. osan jotain tapahtui sisimmässäni. Kuulin asioita, jotka olivat minulle ennestään tuttuja.
Mies sanoi tapaavansa joka puolella ihmisiä, joille Pyhä Henki on puhunut/näyttänyt samoja asioita kuin hänelle. Mielenkiintoni heräsi. Ehkä tässä sittenkin jotain, mitä Totuuden Henki haluaa kertoa niille, jotka haluavat kuulla.

Seikkailua – Mieleeni tuli, kuinka olin ennenkin kuullut ja lukenut ihmisistä ja myös tavannut sellaisia, jotka ovat lähteneet seuraamaan Kristusta ja saaneet Hänen Hengeltään jatkuvasti ihan konkreettista ohjausta: mitä ja miten tehdä seuraavaksi, minne mennä, kenelle ja mitä sanoa jne. – Aikamoista seikkailua! Seikkailua Kristuksen kanssa. 🙂

Come, Now is the Time to Worship – Brian Doerksen 

20.5.2019 – Ampiaiskanto – Viime kesänä laitoin hauvavauvalle verkkoaidatun leikkipaikan pihalle. Sinne pääsi ainoastaan kapeasta kohdasta koivun ja saniaispensaiden välistä. Koivun vieressä  oli laho kanto, jonka pian huomasin maa-ampiaisten ottaneen pesäkseen. 
Siinä sitten ampiaiset ja minä & hauva ohittelimme toisemme sulassa sovussa. Luojalle kiitos, ei yhtään pistoa hauvaan, lapsenlapsiin eikä meikäläiseen. Ihana varjelus ja rukousvastaus, ajattelin loppusyksynä, kun viimeinenkin ampiainen oli muuttanut pois kannosta.

Hauva ja puutiaiset – Vaan entäs nämä punkit? Antaisimme niidenkin olla rauhassa omissa oloissaan, mutta kun homma ei niiden kohdalla toimikaan samalla tapaa vastavuoroisesti. – Miten ihmeessä punkeille on annettu nimeksi puutiainen? Puut ovat symppiksiä, samoin tiaiset…. mutta niiden yhdistelmä… – hiipii hauvelin turkkiin, etsii otolliseen kohdan ja ryhtyy huomaamattomaksi salamatkustajaksi!
5 salamatkaajaa on jo löydetty. Punkkihuivin toimivuudesta ei ole näyttöä, kun se ei ole ollut hauvalla joka kerran päällä ulos mennessämme. Viime kesänä ostin eläinlääkärin suosituksesta koirien punkintorjuntalääkkeen. En kuitenkaan raaskinut sitä hauvalle antaa, kun on aikamoinen hermomyrkky: lamaa punkin hermoston. Sen sijaan laitoin hauvelille paidan, johon sivelin eteerisiä öljyjä ötököitä karkottamaan. Vaan ei ollut öljyistä punkintorjuntaan, tuoksut haihtuivat varmaan liian nopeasti ulkoilmassa.

Luomusuojaa – Kaikkivaltias, tahtoisin luottaa tulevanakin kesänä Varjelukseesi. Sitä tässä pyydän, Poikasi nimessä. Täydellistä luomusuojaa – Luojanmukaista Suojaa.

 Taizé-kalenterin toukokuun rukous:

Armon Jumala,
Evankeliumi tekee meille mahdolliseksi
ymmärtää tämän hyvän uutisen:
Kukaan, kukaan, ei jää osattomaksi
Sinun rakkaudestasi tai anteeksiannostasi.  (Veli Roger)

Mitä ikinä pyydätte… – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”
”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”    (Joh. 16: 23-33)

Minkä lupauksen Jeesus antoikaan opetuslapsilleen: että mitä ikinä he pyytävät Isältä hänen nimessään, Isä antaa sen!
Heidän ei tarvinnut lähteä töihin omin voimin, kyvyin ja varustuksin. Kaikkea, mitä he tarvitsisivat, he saisivat Kaikkivaltiaan loppumattomasta aarrevarastosta.
Minkälaisia asioita opetuslapset mahtoivat tarvita?  Pyhän Hengen johdatusta ja  viisautta ainakin. Ymmärrystä, miten, minne ja millä tavoin viedä eteenpäin sitä hyvää, mitä he olivat saaneet oppia ja kokea. Ja miten suhtautua arvosteluun, pahansuopuuteen tai vihamielisyyteen, kun sellaista kohtaisivat.
Varmasti he tarvitsivat myös rohkeutta, kestävyyttä, voimaa ja määrätietoisuutta. Ja terveyttä ja vahvoja jalkoja.

Kaikkea tuollaista ottaisi meikäläinenkin ihan mielihyvin vastaan! Ehkä sinäkin?
Mutta jos sinulle joku päivä sanottaisiin, että pyydä mitä ikinä vaan, niin saat sen, mitä pyytäisit? Olisiko se jotain itsellesi, tai jollekin toiselle,? Tai jollekin maalle tai maanosalle, koko ihmiskunnalle tai maapallolle…?

Toiveita – Keväällä syntynyt lapsenlapseni, 11v, joutuu usein miettimään pitkään, kun kysyn, onko hänellä jokin synttärilahjatoivomus. Hän tietää, että annan mielelläni jonkun ulkoiluun liittyvän jutun, ovathan kesän ulkoleikit ja -pelit edessä. Mutta tällä kertaa toive tuli heti: lautapeli. Olimme joku aika sitten pelanneet luonani Marco Polo -peliä, ja se oli hänestä tosi kiva. Siitä ilmeisesti ajatus, että mummi voisi löytää jonkun uuden hyvän lautapelin.

Yhä useampi nuori taitaisi toivoa päätöksiä ja tekoja, joista seuraisi jotain globaalisti hyvää, niin tälle kuin tuleville sukupolville.
Menossa olevia EU-vaaleja ajatellen tulee mieleen Salomo, joka pyysi Jumalalta viisautta hallita  oikeudenmukaisesti kansaansa ja maatansa…

Mitä minä pyytäisin? – Täytyy myöntää, että tällä hetkellä tuli mieleen kyllä ihan ensimmäiseksi oma terveydentila: miten ihanaa olisikaan, jos kroppa niveliä myöten toimisi vielä yhtä hyvin   kuin aiemmin. Mitään tehosuorituksia en kaipaa, mutta moni asia vaan sujuisi paljon helpommin vaivattomalla kulkupelillä. 🙂

Osaanko luottaa siihen, että taivaallinen Isäni tietää, mitä kulloinkin toivon ja tarvitsen? Vaikka osaisinkin, niin kyllä Jeesus tuossa evankeliumikohdassa kehottaa pyytämään Häneltä. ”Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.”
Mitä sinä haluaisit kaikkein hartaimmin pyytää Luojaltasi juuri nyt?

”Tulee aika,  jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä.” – Kaiken……?! Milloin se aika tulee, Jeesus?
”Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni.” – Ilmeisesti kuitenkin tarkoitit maanpäällistä aikaa, kun tuolloinkin on kyse pyytämisestä. (Jotenkin minulla on sellainen kuva, että taivaallisissa ei tarvitse enää pyytää mitään…)

Opetuslapsillesi kirkastui joka tapauksessa tuossa – viimeisellä aterialla – vihdoin viimein, että sinä tiedät kaiken. Olisi luullut sinun huokaisevan helpotuksesta. Mutta sinä suuntasit heidän katseensa edessä oleviin päiviin. Pääsiäisateriaa, jota olitte syömässä, seuraisi tapahtumasarja, joka saisi kaikki opetuslapsesi pois raiteiltaan, pelkäämään, pakenemaan, piiloutumaan.
Miltä se mahtoi tuntua sinusta, Jeesus? Mutta siinäkin sinä halusit lohduttaa heitä: et jäisi yksin, olisit Isän kanssa.

Maailman Voittajan Rauha – ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha.” Näillä sanoilla halusit rohkaista opetuslapsiasi. Ajattelen, että sitten, vaikeimman vaiheen yli päästyään, he saattoivat muistaa sanasi.
Rauha Sinussa, Maailman Voittaja… – siinä tyyntyvät vaikka millaiset oman mielen ja tämän maailman huolet ja murheet. – Rauha Sinussa….

Kiitos taivaallinen Isä, että Sinä näet, mitä milloinkin tarvitsemme. Kiitos, että kuitenkin aina saamme kääntyä puoleesi ja pyytää Sinulta apua mitä erilaisimpiin elämäntilanteisiimme Poikasi nimessä. Kiitos, että rakastat meitä. Kuten Jeesus totesi:
”Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota.”
Kristus, Valomme, kiitos, että olet kanssamme. Johdata meitä Hengelläsi, Viisaudellasi ja Rakkaudellasi. Kiitos siitä, mitä teet keskuudessamme. Kiitos Rauhastasi, jonka olet luvannut meille. Rauhan, jolle mikään tämän maailman ongelma tai tilanne ei ole liian suuri.
”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.14:27)

Good Good Father – Casting Crowns

Muut tekstit: Ps. 40: 2-6, Jer. 29: 11-14 ja Ef. 3: 14-21.

13.5.2018 – Uusi koti – Lauantain lämpöinen tihkusade houkutteli lukuisia kastematoja hiekkaiselle pihatielle. Piti katsoa tarkkaan, ettei päälle astunut. Minneköhän nuo ’maan matoset’ mahtoivat olla matkalla?
Päätin puuttua niiden kohtaloon ja poimia ne turvaan paremmille apajille. Oli kyllä aika äklö homma noukkia niitä tikulla ämpäriin (vaikka Luojan luomiahan nekin ovat), mutta toivon mukaan uusi residenssi kompostissa on niille mieleen.

Hymyilytti kun tuo sanonta (maan matonen) tuli mieleen; se oli nim. aikoinaan yksi niistä, jotka pitivät minut loitolla uskonasioista. Mietin, mistä ne olivatkaan kotisin. Raamatustako? Googlatessa löysin ne 1600-luvulta peräisin olevasta virrestä: ’Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan / monet vaellan vaikeat retket…’ 

Kirkkauteen – Mutta nyt – sen sijaan että tuo olisi aiheuttaneet minussa allergiareaktion – ne herättivätkin myötätunnon: oi, joku – virren sanoittaja siis – on näin tuntenut. Ihan kuin psalmiensepittäjä Daavid aikanaan (’Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky’, Ps. 22,7). ) Tuota psalmin alkua Jeesus siteerasi ristillä (”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”).
Monikohan on elämänsä murheellisina aikoina ja hetkinä saanut lohtua noista sanoista: joku muukin on kokenut samoin kuin minä. Jopa Jeesus, joka sitten osoitti, ettei Jumala hylkää ja jätä, vaikka miten vaikealta joskus tuntuisi. 
Tuo keskiajalta peräisin oleva virsikin (622) päättyy kirkkauteen: 
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas / joka paikka on täynnä ja kirkkauttas / Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.

Jeesus sanoi:
    ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
    Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.” (Joh. 16: 5-15)

Tämä evankeliumiteksti olikin viime viikon tekstiä edeltävä kohta (ensisilmäyksellä luulin että se on sille jatkoa). Onkohan tämä Järjestys sen vuoksi, että tässä lähestytään pikku hiljaa Helluntaita, Puolustajan ja Totuuden Hengen vuodattamisen päivää – tiedä häntä.

Totuus täytenä – Jeesus sanoi: ”Minä sanon teille totuuden.” Ja sen jälkeen: ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johdattaa teidät tuntemaan koko totuuden.”
Minkä Jeesus jätti kertomatta? Mitä opetuslapset eivät vielä tuolloin pystyneet ottamaan vastaan?
Kuinka usein mietinkään, miten paljon on sellaista, mitä me ihmiset emme vielä nytkään pysty ottamaan vastaan. Ja kuinka Hän tietää sen ja antaa meidän toistaiseksi (kuinkakohan kauan vielä?) olla ja elää tietämättömyyden pilvessä, kuvitellen tietävämme…

Puolustajan väliintulo – Jeesus lupaa opetuslapsilleen Puolustajan. Puolustaja paljastaa, mikä tämän maailman ajattelussa ja toiminnassa väärää.
Oletko kohdannut omassa elämässäsi tilanteen, jossa olisit tarvinnut Puolustajaa, joka näkee totuuden ja puolustaa sinua vääriltä syytöksiltä? Oletko tuolloin ollut vain hiljaa ja antanut toisten pitää käsityksensä, ehkä ajatellen, että totuus tulee kyllä aikanaan ilmi? Taikka että on olemassa Eräs, joka tietää totuuden, ja itse asiassa vain sillä on loppujen lopuksi merkitystä. Tai ollut muuten vain haluton puolustamaan itseäsi?
Itse voisin vastata ’kyllä’ kaikkiin noihin kohtiin. Kun joku on puhunut ja/tai uskonut minusta jotain sellaista, mikä ei pidä paikkaansa, olen ajatellut, että tuohan kertoo vain kyseis(t)en  ihmis(t)en persoonasta, taipumuksesta ajatella/uskoa negatiivisesti. Se on siis heidän ongelmansa, ei minun.

Puolustaja paljastaa totuuden – En kuitenkaan ole ajatellut, että olisi olemassa Puolustaja, joka näkee koko asian ja paljastaa totuuden. Jo ajatuskin siitä on minusta huikea.
Aiheesta tulee mieleen juttua vaikka kuinka, mutta jospa nyt taas kerran yrittäisin toteuttaa jälkipolvelta saamaani ohjeistusta: blogiin kirjoitetaan lyhyesti ja tiiviisti.

Jeesus tiivistää käsitteet synti, vanhurskaus ja tuomio: ”Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.”
Tuo yksi virke antaisi aihetta monenlaiseen pohdintaan. Päällimmäisenä minulle nousi tällä kertaa kysymys: mitä kaikkea merkitsee, että uskoo Jeesukseen? Miten se muuttaa ihmistä ja hänen tapaansa elää ja toimia?
Tarkoittiko Jeesus tuossa, että häneen uskominen on jotain enemmän kuin että uskoo, että Jeesus on Pelastajamme ja Vapahtajamme?
Että häneen uskominen on = hänen esimerkkinsä seuraamista? Esim. siinä, miten kohdata ja kohdella lähimmäisiä. Tai että ottaa todesta ja laittaa käytäntöön hänen esimerkkinsä ja opetuksensa omassa elämässään?

Totuuden Henki, tule, näytä meille, mitä meidän juuri nyt tulisi huomata, omassa elämässämme, asenteissamme, tavoissamme toimia.
Kiitos, että se, minkä tulee tulla ilmi, paljastuu. Että totuus tulee ilmi tämän maailman eri alueilla. Ja myös meissä itsessämme.
Auta että huomaisimme omat asenteemme ennen kuin alamme tuomita (vaikka vain mielessämmekin) muita.

Kiitos, että tulet, ja olet kanssamme. Avaa hengelliset aistimme herkiksi kuulemaan, mitä kulloinkin haluat meille ilmoittaa ja paljastaa.
Ettemme kulkisi laput silmillä ja korvilla. Ettei se, mikä olisi käänteentekevää – joko omassa tai lähimmäistemme elämässä – jäisi näkemättä, kuulematta, havaitsematta. 

Asianajajamme – Se että olet Jumalan asialla, on selvää, mutta että hoidat meidänkin asiaamme… olet Asianajajamme – se on aikamoisen ihmeellistä!
Tahtosi ja tarkoituksesi on että totuus tulee ilmi tässä maailmassa. Siten ja siinä aikataulussa, kuin Lähettäjäsi tahtoo meille sitä avata.
Antaisitko meikäläiselle kärsivällisyyttä, ettei tarvitsisi koettaa pähkäillä omin päin, omalla pienellä ymmärryksellä ja päättelykyvyllä…

Kirkastaja – Jeesus sanoi, että Sinä, Totuuden Henki, kirkastat hänet, koska ilmoitat sen, mitä hän puhuu. Kirkastaisitko meidän mielemme…  ymmärtämään, ilman omia, eri syistä harhaan meneviä tulkintojamme… ymmärtämään sitä, mikä nyt, tällä hetkellä, on tärkeintä.

Ja niin että jonain päivänä voisimme todeta Paavalin tavoin: Mutta meillä on Kristuksen mieli. (1.Kor.2:16)  🙂

Lord I Need You – Chris Tomlin

6.5.2019. Nuppujen avautumisia – Kiva muisto kierrätykseen menneestä, aikoinaan Virossa rekisteröidystä autostani: olin mökillä ja minun piti ’ihan ite’ selvittää erään merkkilampun merkitystä auton ’käsiraamatusta’ (ohjekirja viroksi = käsiraamat).
Etsiessäni infoa merkkilampusta huomasin kuvan 2 puolikaaresta, joiden tehtävää olin autossa kummeksunut usean vuoden ajan.
Käsiraamatussa oli kuvan kohdalla sanat ’avatud nupp’. Ja kas, kun painoin nuppia, puolikaaret avautuivat kokonaisiksi renkaiksi (= jiuomapullotelineiksi). Oli minusta niin soma juttu, että aina kun puhutaan avaamisesta, tulee mieleen ’avatud nupul’.

Viikon verran olen seuraillut jännityksellä, malttavatko tulppaanin, narsissin ja jasmiinin nuput odottaa oikeaa hetkeä avautua. Auringon paisteessa tuntuu niin lämpöiseltä, mutta seuraavassa hetkessä leijailee jo lumihiutaleita maahan.
Mikä elinvoima noissa nupuissa piileekään. On kuin ne joutuisivat ihan pinnistelemään, jotta jaksaisivat odottaa oikeaa hetkeä.
Koivut sen sijaan ovat avanneet silmujaan vauhdilla, jokainen kuitenkin omassa tahdissaan, vaikka vierivieressä kasvavat. – Lapsen lailla ihmettelen kevään esiin puhkeamista.

Piilevää potentiaalia – Mietin, paljonko meissä itse kussakin mahtaa aikuis- ja varttuneemmalla iällä piillä sellaista potentiaalia, joka ei (vielä) ole puhjennut esiin? Luojan meille antamia lahjoja, taipumuksia ja kykyjä, jotka syystä tai toisesta eivät (vielä) ole päässeet  käyttöön. Millaiset lumipyryt ovat saaneet tai saavat odotttamaan ’sitä oikeaa hetkeä’?  Varovaisuus, (arvostelun tai epäonnistumisen) pelko, epävarmuus… tai se, ettei ’ole (ollut) aikaa’… ?

Jos nyt olisi se oikea aika? – Mitä jos tämä keväänä/kesänä olisikin aikaa/ uskallusta/ päättäväisyyttä alkaa toteuttaa jotain sellaista, mistä on haaveillut? Uuden opiskelu/opettelu, harrastus, vapaaehtoistyö… – jotain, mikä tuottaa hyvää mieltä ja oloa itselle ja muille.   

Vähästä ajasta – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
    Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
    ”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
    Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
    ”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”   (Joh. 16: 16-23)

”Vielä vähän aikaa – Hyvin voi ymmärtää, kuinka nuo Jeesuksen sanat hämmensivät opetuslapsia. Miten niin emme näe ja sitten taas näemme? Ja mitä tarkoittaa että hän menee Isän luo?
Jeesus näkee heidän hämmennyksensä ja antaa selityksen – joka tosin ei sekäään heti avaudu kuulijoille. – Tuskat ja kivut? Mitä ihmettä oikein on syntymässä…? Tapahtuuko se jokin vain ikään kuin itsestään, vai olemmeko mekin mukana synnyttämässä jotain uutta tähän maailmaan? Jotain sellaista, mikä ei vielä näy, jotain sellaista, mistä emme vielä tiedä?
Jostain merkittävästä varmaan joka tapauksessa on kyse, kun Mestarimme siitä noin puhuu…

Jälleennäkemisen ilo – Jeesus lupasi myös, että heidän sydämensä täyttyisivät ilolla. Jälleennäkemisen ilolla. Tapansa mukaan hän ei jätä ketään suruun, pelkoon tai epätoivoon, vaan näyttää valon, jota kohti suunnistaa. Valon, joka antaa luottamusta, toivoa ja iloa.

Saarna – Ystäväni lähetti minulle linkin Hgin tuomiokirkon pääsiäisyön saarnaan, joka kertoo jälleennäkemisen toivon merkityksestä ja sen tuomasta ilosta. Saarnassaan viime aikoina paljon arvostelua toiminnastaan saanut Hgin piispa Teemu Laajasalo kertoi, kuinka nuorena pappina oli toimittamassa vanhan miehen siunaustilaisuutta. Mies oli elänyt yli 60 v. yhdessä vaimonsa kanssa, melkein koko tuon ajan samassa ok-talossa.

Siunaustilaisuudessa etupenkissä istunut leskivaimo kysyi toistuvasti vieressä olevalta sukulaiselta, kenen hautajaisissa he olivatkaan. Kiusaantunut sukulainen kuiskasi, että hänen miehensä hautajaisissa. Joka kerran kuultuaan vastauksen leski alkoi itkeä lohduttomasti, kuin olisi kuullut miehensä kuolemasta ensi kertaa. Sama toistui yhä uudestaan ja yhä tihenevään tahtiin 10 min:n aikana.
”Muistisairaus samanaikaisesti pakotti lesken yhä uudestaan romahtamaan suru-uutisen äärellä ja toisaalta pyyhki surun hetkeksi hyvin nopeasti pois”, T.L totesi. 

Odotus ja jälleennäkeminen – Rouvan kysyessä taas kerran kenen hautajaisissa ollaan, sukulainen hermostui ja vastasi kovalla äänellä: ”Se on sinun miehesi siellä arkussa. Siellä se on, tuossa arkussa. Se on kuollut. Ymmärrätkö, se on kuollut.”
Silloin T.L. käveli arkun takaa rouvan viereen istumaan ja sanoi, että rouva voi nyt rauhoittua ja olla täällä hautajaisissa vieraana, mutta vain hetken, koska hänellä on kohta upea tapaaminen miehensä kanssa, joka odottaa häntä. Nyt voi olla rauhallisella ja iloisella mielellä, katsella kukkia ja kuunnella musiikkia.
T.L. muistiin jäi kuva keveästi hymyilevästä rouvasta, joka kuiskutteli sukulaiselle jotain. Arvatenkin, että voisi tuo pappi jo lopettaa puheensa, sillä hänen täytyy lähteä, häntä odotetaan – jälleennäkeminen oli edessä.

Suojelua ja annostelua – Sitten T. L. kysyy saarnassaan, emmekö mekin välttele surullisia asioita, suojele itseämme kuolevaisuuden ja maailman kärsimyksen näkemiseltä ja erilaisin mielen keinoin annostele järkyttävien viestien vastaanottoa. Ja havahdu sitten taas hetken helpotuksen jälkeen uudestaan  todellisuuteen…
Kyllä vaan, juuri noin minä suojelen itseäni ja annostelen sitä, mitä kulloinkin jaksan ottaa vastaan, mm. pitämällä aina välillä uutispaastoja.
Mitenköhän paljon opetuslapset toimivat niin Jeesuksen puhuessa edessä olevista vaikeista asioista? – Taitaa olla melko yleisinhimmillinen reaktiotapa. Haluaisimme mielummin kuulla hyviä asioita.

Sydämenne täyttää ilo, Kristus tietää tarpeemme saada kuulla hyviä asioita. Niinpä hän kertoo jo ennalta opetuslapsilleen, että koettelemusten jälkeen heidän sydämensä täyttyy ilolla. Eikä vain hetkellisesti vaam pysyvästi. Ilolla, jota kukaan ei voi riistää. Ilolla, joka on niin pysyvää, että se pysyy vaikeissakin tilanteissa ja olosuhteissa. Ilolla, joka on olosuhteista, ajasta ja paikasta riippumatonta; se on ’toisen ulottuvuuden’ olotila.

”Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään”. – Ylösnousseen Kristuksen edessä, Hänen kirkkautensa häikäisemänä, Hänen Rakkautensa säteilyssä, kysymykset vaikenevat, mielestä ja sydämestä. Siinä, Hänen  läsnäolossaan, on kaikki, mitä osaa kaivata.

Mutta siihen – läsnäoloon – on huomattava yhä uudestaan virittäytyä; ainakin itse koen näin. Olisihan mahtavaa, jos se olisi jatkuva, pysyvä ja itsestäänselvä olotila. Niin vahvaa Hänen läsnäolossaan olemista, että omat ajatus- ja tunnemömmeröt eivät saisi otetta. Paavalin sanoin ”En minä, vaan Kristus minussa” -tilassa pysymistä 24/7. 

Ihana kohtaaminen – Jeesus ilmeisesti puhuu tuossa evankeliumikohdassa siitä, millaisen ilon hänen kohtaamisensa taivaallisissa tulee tuottamaan. Jotain todella ihanaa ja ainutlaatuista on luvassa.
Mutta mitä jos ja kun elämässä on menossa oikein haasteellinen, vaikea, raskas vaihe? Riittääkö silloin,  että tietää sydämen ’sitten joskus’ täyttyvän ilolla? Onhan juuri parhaillaan elettävä hetki se, mikä tuntuu konkreettisimmin, niin ilossa kuin surussa, onnessa kuin kärsimyksessä…

Aina välillä tulee mieleen aika, jolloin tietoisesti aloin seurata Kristusta. Niin tuli nytkin. Se ilo, jota tuolloin tunsin, tuntui pulppuavan koko olemuksessa ja pyrkivän ulos joka ihohuokosesta. Se levittäytyi kaikkeen olemiseen ja tekemiseen. Mikään muu asia elämässä ei ollut tuottanut minulle niin kokonaisvaltaista ilontunnetta.

Yksi konkreettinen muisto tuosta ilossa olemisesta ja toimimisesta: minulle soitettiin ja pyydettiin luennoimaan eräille messuille. Hetkeäkään harkitsematta vastasin iloisena: ”Tulen sillä ehdolla, että saan puhua siitä, mitä olen löytänyt elämääni ja mikä on nyt minulle tärkeintä, nim. Jeesuksesta.”
Hämmästyksekseni soittaja – hetkeäkään harkitsematta hänkin – sanoi, että kyllä se sopii. Kysyin vielä, että voisiko luennon lopuksi olla pari engl.kielistä ylistyslaulua (olin juuri tutustunut ja ihastunut Hillsongin rauhallisiin ylistyslauluihin) CD:tä soitettuna. Sekin sopi. Puhelun jälkeen ajattelin, että tällaista siis on kulkea Kristuksen kanssa. Jännää.

Sisäinen tila – Vuosien mittaan tuo ylitsevuotava ilo on tasoittunut, muuttunut ehkä enemmänkin eräänlaiseksi sisäiseksi tilaksi, johon voin laskeutua (tai kohota, miten päin sen nyt haluaa ajatella). Valon, ilon ja rauhan tilaksi, jossa voi levätä, kerätä voimia, virkistyä, uudistua. Siitä on tullut ennemminkin oma, henkilökohtainen hiljainen tila, johon voin palata yhä uudestaan.
Koska olen ennemminkin herkästi innostuva ja spontaani tyyppi kuin rauhallinen, minun on tietoisesti etsiydyttävä tuohon tilaan. Mutta ihanaa on se, että usein jo pelkästään Kaikkivaltiaan ajatteleminen irrottaa niistä omista ajatus- tai tunnekiemuroista ja laskee/kohottaa tuohon ilon ja rauhan tilaan.

Hänen ilonsa, ja rauhansa – Uskon, että Kristus on tarkoittanut, että me jokainen kääntyisimme Hänen puoleensa, hakeutuisimme Hänen läsnäoloonsa (jo tässä elämässä siis, emmekä odottaisi tuonpuoleiseen kohtaamiseen).  Niin että Hän voisi tuoda meille ilonsa ja rauhansa, jo nyt, tähän elämäämme.
Ajattelen, että mitä enemmän ja useammin kääntyy Ktistuksen puoleen, sitä herkemmin yhteys löytyy, ja myös muistuu mieleen tiukan paikan tullen.

Kiitos Kristus, että olet Valomme ja Ilomme, ja että haluat olla ja olet meitä varten. 🙂 

Till I See You – Hillsong United

https://www.youtube.com/watch?v=hImxOJAV3Oc

”Suurin Rakkaus, minkä kukaan koskaan voi tuntea
ja joka voitti ristin ja haudan löytääkseen sieluni
ja kunnes näen Sinut kasvoista kasvoihin
ja ihmeellinen armosi vie minut kotiin
luotan Sinuun
elän nähdäkseni valtakuntasi tulevan
ja sydämessäni rukoilen että tahtosi tapahtuu
elän rakastaakseni ja ylistääkseni Sinua
Sinua ihmetellen kunnioittavana lapsena
Sinä olet ääni, joka loi maailmankaikkeuden
olet kuiske, joka puhuu minulle sydämessäni
Sinä yksin olet kaikkeuden Jumala
Herra, Sinä yksin olet arvollinen
koko olemuksellani siunaan nimeäsi”

Muut tekstit: Ps. 66: 3-9, Jes. 40: 26-31 ja Hepr. 13: 12-16.