12.11.2018. Keinovaloa – Aurinko, tiedän kyllä että sinä olet siellä ja säteilet, en vain pysty näkemään valoasi pilvien lävitse. Niinpä valonkaipuussani kaivan keinovalot esiin varastosta. Sisä- ja ulkokäyttöön, lukee rasioissa. Yksi valosarja ulkolyhtyyn, kaksi lasipurkkiin ikkunalaudalle. Pimeä ei tunnukaan enää niin pimeältä. Miten noin pikkuiset valot voivat tuoda niin ison muutoksen?
Entä todellinen Valo sitten…? – Apostoli Johannes, joka sai kulkea Valon rinnalla joka päivä 3 v:n ajan ja tuntea Hänen vaikutuksensa, kirjoittaa:
”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh.1:9)
Sisäistä valoa – Paavali, joka sai kokea ylösnousseen Valon kaikessa kirkkaudessaan, valaa tessalonikalaisilin – ja mikä ettei meihinkin – sisäistä valoa toteamuksellaan:
”Te kaikki olette valon ja päivän lapsia”:
Valveilla tai unessa? – Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin. (1. Tess. 5: 2-11)
Kuulunko päivälle? – Jumalaa verrataan aurinkoon ja valoon:
Herra Jumala on aurinko ja kilpi. (Ps. 84:11). Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman Valo”. (Joh.8:12). – Päivälle haluan kuulua, ja Valolle. 🙂
Jos joku on miettinyt, miksi tässä blogissa haetaan valoa miltei aina ulkomaalaisista lauluista, niin tällä kertaa mennään 100% kotimaisilla… 🙂
Nostalginen Päivänsäde ja menninkäinen, laulajalegendan Tapio Rautavaaran laulamana:
Pessi ja Illusia – Jos Päivänsäde ja menninkäinen -laulu oli haikea, vielä haikeampi oli minusta lapsena Yrjö Kokon satu Pessi ja Illusia.
Illusia laskeutuu ikuisen valon maailmasta maan päälle, jossa valo ja pimeys, päivä ja yö, kesä ja talvi vuorottelevat. – Tuo kirja varhaislapsuuden ajalta osui käsiini viime kesänä siivotessani varastoa. Yrjö Kokon mustavalkoiset valokuvat korostivat sadun melankoliaa.
Pessi-peikon ja Illusia -keijun ystävystyminen oli ihan ok, mutta miltei kestämättömän surullista oli pienen tytön (4-5 v) mielestä se, ettei Illusia päässyt takaisin kotiin, kun ristilukki leikkasi siltä siivet pois. Edes metsäneläinten avuliaisuus ei lohduttanutm kun surin Illusian kohtaloa. Ja sitten vielä se, että Pessille ja Illusialle syntyneellä tyttökeijulla ei ollut siipiä: se ei koskaan pääsisi lentämään valoon, josta äitinsä oli lähtenyt.
Miten elävästi satukirja voikaan palauttaa vuosikymmenten takaisia lapsuudenajan tuntemuksia. 🙂
Valoisat kirjat sen sijaan antoivat pienelle koululaiselle, ujolle ja aralle, elämänvoimaa. Ne kannustivat ja rohkaisivat: kyllä sinäkin varmasti selviät tässä elämässä. Lapsuuteni ehdoton lempikirja no 1 oli Eleanor H. Porterin Pollyanna, iloinen tyttö.
Ihmettelin ja ihailin Pollyannaa. Miten ihmeessä hän jaksoi löytää surullisistakin asioista, pettymyksistäkin, aina jotain valoisaa? Sellaiseksi minäkin tahdoin tulla. Pollyanna oli lapsuuteni esikuva.
Rohkaisua – Paavali kehotti kirjeessään tessalonikalaisia rohkaisemaan ja vahvistamaan toisiaan, kuten hän itsekin teki.
Kyllä me taidamme kaikki tarvita kannustavia sanoja, niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin. Rohkaisevat, aidot, rakkaudelliset ja lohduttavat sanat antavat voimaa jaksaa pimeidenkin jaksojen lävitse. – Ja tuovat iloa ja innostusta elämään myös valoisampina aikoina. 🙂
Siunausten huomaaminen – Toissa viikkoisen blogin laulunsanat rohkaisivat laskemaan siunauksia. Se on minusta kaunis idea. Kun kiinnittää huomiota vaikeiden asioiden sijasta niihin valoisiin asioihin, joita elämässään kohtaa tai on kohdannut, niihin jotka kokee siunauksiksi, tulee ihan eri olo kuin jos kiinnittyy hankaliin juttuihin, kuten esim. erilaisiin kremppoihin, pettymyksiin tai epäonnistumisiin.
Aina kun huomaan jumittuneeni jonkun ikävän (masentavan, surullisen) asian ajatteluun, koetan tietoisesti kääntää katseeni kohti valoa.
(Ja myöhemmin saattaa usein huomata, kuinka vaikeistakin asioista loppujen lopuksi koitui jokin siunaus.)
Paha hyväksi? – Miettiessäni yllä olevaa tessalonikalaiskirjeen kohtaa tuli mieleen yhtäkkiä ”Jesaja 5:20”. Katsoin Raamatusta, mitä tuo jae mahtaa pitää sisällään.
”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!
(Uudempi käännös käyttää valkeuden sijasta valo -sanaa.)
Mitä minun tuosta pitäisi ymmärtää…? Nuoruudessani yleinen sanonta oli ”Ootsä vähän pimee”, kun joku ei ymmärtänyt jotain asiaa. Täytyy sanoa, että melko pimee olo oli tuossa kohtaa. 🙂
Koetanko vähätellä pimeän olemassaoloa ja todellisuutta elämässäni, jos pyrin katsomaan vain valoisiin asioihin? Tai: en kai ole taas alkanut tuudittautua kuvitelmaan, että vain valoisiin asioihin katsominen olisi ratkaisu?
(No, onhan tuossa kohdassa kyllä toisinpäinkin: ettei pidä kääntää sitä, mikä on valoa, pimeydeksi.)
Koska emme kuulu pimeydelle… – Kyllähän minulla on tuo halu ja taipumus välttää pimeyteen katsomista. Mutta Jos kerran en kuulu pimeydelle ja yölle (Paavalin sanoja käyttäen), rohkenisinko kuitenkin katsoa sitä, mikä minussa on sitä ei-valoa… – hämäriä kohtiani? (Hämärä on lempeämpi sana kuin pimeä…)
Asioita keveimmästä päästä nousi heti mieleen, kuten saamattomuus; ikävien asioiden lykkääminen jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Asioiden, joista tiedän, että ne kannattaisi hoitaa alta pois, etteivät jäisi toisten taakoiksi. Että olisi kaikilla helpompaa sitten, kun on oma aikani lähteä.
Uskon ja rakkauden haarniska – Efesolaiskirjeen 6. luvun lopussa käytetään entisajan taisteluvarustuksia mielikuvina kuvaamaan, miten suojautua pahan hyökkäyksiä vastaan. Siinä puhutaan uskon kilvestä ja vanhurskauden haarniskasta.
Minusta Paavali ilmaisee asian kauniisti: meidän on pukeuduttava uskoon ja rakkauteen ja laitettava päähämme pelastuksen toivo.
Usko antaa vahvuutta kestää vaikeitakin tilanteita ja rakkaus muodostaa tarttumattoman non-stick -pinnan vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Kyse on enemmänkin uskon, rakkauden ja toivon vahvistumisesta kuin valmistautumisesta taisteluun.
Mitkä voisivat olla niitä oman elämäni/elämäsi ’vihollishyökkäyksiä’, joilta oman uskon, toivon ja rakkauden vahvistuminen voisi suojata?
Pelastuksen toivo – Katsoessani Raamattu-uskonkirjat.net -sivulta tessalonikalaiskirjeen tuon kohdan saksal. ja ruotsal. käännöksiä, taisin painaa hiirtä jotenkin erityisellä tavalla tai miten se tapahtuikaan, mutta sivulle ilmestyi engl. kielinen taulukko, jossa oli lueteltu kreikankiel. pelastus -sanan (soteria) merkityksiä. (En ole koskaan ennen onnistunut saamaan tuollaista aikaan; vahinko etten tiedä miten se toimi, olisi kätevä käyttää toistekin…)
Mutta tuumin että ok, ehkä nuo pelastus -sanan merkitykset halusivat tulla blogiin, joten tässä:
1. vapauttaminen, suojelu/varjelus, turvallisuus, pelastus
a) vapauttaminen vihollisten häirinnältä/ahdistelulta/hyväksikäytöltä
b) eettisessä merkityksessä: käsittäen sielujen turvallisuuden tai pelastuksen
b1) Messiaanisen pelastuksen
2. pelastus kaikille todellisille kristityille kuuluvana tässä ajassa
3. tuleva pelastus, niiden etujen ja siunausten summa, joista kristityt, kaikista maallisista sairauksista lunastetut, tulevat nauttimaan Kristuksen näkyvän taivaasta paluun jälkeen, loppuun saatetussa ja ikuisessa Jumalan valtakunnassa. ++++ Nelinkertainen pelastus: pelastettu rangaistukselta, ja synnin voimalta, läsnäololta ja mikä tärkeintä, sen nauttimiselta.
[1) deliverance, preservation, safety, salvation
1a) deliverance from the molestation of enemies
1b) in an ethical sense, that which concludes to the souls safety or salvation
1b1) of Messianic salvation
2) salvation as the present possession of all true Christians
3) future salvation, the sum of benefits and blessings which the Christians, redeemed from all earthly ills, will enjoy after the visible return of Christ from heaven in the consummated and eternal kingdom of God. ++++ Fourfold salvation: saved from the penalty, power, presence and most importantly the pleasure of sin.]
Valon lapsina – Ja tuossa on vain osa niistä eduista, joista Valon lapsena pääsee osalliseksi, ilmaiseksi, sillä maksu on jo suoritettu.
Tarkoittaako se sitten sitä, että kaikki siis on ok? Että voin tässä vain elellä elämääni huolettomana, koska joku muu on hoitanut ja hoitaa homman?
Kysymyksiä ja vastauksia – Lapset voivat joskus kantaa aikuisten taakkoja, vanhempien sitä edes tiedostamatta. Hyvä on, jos lasta askarruttavista asioista puhutaan.
Viimeviikkoisessa uutisessa tutkija, teologi Panu Pihkala antoi hyviä vinkkejä siihen, miten vastata lapselle, kun tämä kysyy maapallollamme tapahtuvista muutoksista, ilmastomuutosten vaikutuksista ym.
Otsikolla: ”Tuleeko maapallosta joskus niin kuuma, etteivät täällä voi eläimet ja ihmiset enää elää?”: https://yle.fi/uutiset/3-10485512
Opetuslapset kysyivät Jeesukselta tulevista ajoista: ”Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?” (Matt. 24:3)
Jos kysyjät olisivat olleet lapsia, Jeesus olisi varmaankin vastannut toisin, mutta nämä kysyjät olivat jo monenlaisissa liemissä keitettyjä, kaikennäköistä nähneitä ja kokeneita, joten Jeesus ei suodattanut eikä pehmittänyt vastausta, vaan antoi tulla täydeltä laidalta.
Öljymäellä, sinä yönä, jolloin Jeesus vangittiin, hän tiesi, mitä tuleman piti: seuraavana päivänä hän jättäisi maanpäällisen elämänsä ihmiskehossa. Hän kehotti opetuslapsiaan pysymään hereillä: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.” (Matt.26:41)
Sitä hetkeä/aikaa/ajankohtaa, jolloin tämä maailma kokee täydellisen muodonmuutoksen, ei Jeesus kuitenkaan tiennyt: ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt.24:36)
Niinpä hän kehotti: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.(Matt.24:42)
Valveilla ja unessa, anna meidän kuulla ääntäsi, johdatustasi. Ravisuttele lempeästi hereille, kun tuudittaudumme kuvittelemaan, ettei kaikella sillä, mitä teemme tai jätämme tekemättä, olisi merkitystä, itsellemme, läheisillemme, yhteisöllemme, ympäristöllemme, planeetallemme…
Auta meitä havahtumaan olennaiseen. Siihen, mikä on todellista. Sinä voit sen tehdä, sillä Sinä tiedät ja näet, meidät, maailmamme, kaiken. Sinulla, Sinussa on Totuus.
Auta meitä huomaamaan, olemaan huomaavaisia, sanan kaikissa merkityksissä.
Jumalamme, vahvista uskoamme ja rakkauttamme. Niin että voisimme jotenkin omalta osaltamme olla mukana Sinun valtakuntasi ilmentymisessä/ilmentämisessä täällä maan päällä. Sen uuden maailman, jossa Sinun Rakkautesi, Valosi ja Rauhasi säteilee kirkkaana; meihin & meistä.
Sinä Olet Aurinko – Samuli Edelmann
https://www.youtube.com/watch?v=XGkNbcS5PTA
Muut tekstit: Ps. 90: 1-6, 12-15, Ps. 94: 8-15 ja Matt. 24: 36-44.