26.3.2018   – Kotipihan mustarastaan ensiviserrys viiden aikaan aamulla… – tietää pimeässäkin että valo on tulossa… ja kevät! 🙂

Älkää te pelätkö – Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.”
Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.  (Matt. 28: 1-8)

Enkeli, kirkas ja hohtava kuin salamanleimahdus, maan vavahtelu ja järinä… – ja vartijat kaatuivat hervottomina maahan. Sitä ei kerrota, kaatuivatko Mariatkin, mutta peloissaan olivat hekin. Eikä mikään ihme, tulihan enkeli melkoisen rytinän saattamana!
Ihmeellisempää olisi ehkä ollut, jos naiset olisivat vain ihan tyynesti hymyilleet ja sanoneet enkelille, että oi kiitos kun tulit vierittämään kiven pois, niin että pääsemme voitelemaan Herramme ruumiin tuoksuöljyillä.

Tyhjä hauta – Enkeli kehotti naisia tulemaan lähemmäs, katsomaan sisälle hautaluolaan, jotta näkisivät omin silmin: siellä olivat ainoastaan Jeesuksen käärinliinat (kuten Luukas ja Johannes kertovat evankeliumeissaan).
Mitä on tapahtunut… missä hän on?!  Enkeli ei alkanut selittää itse tapahtumaa, sanoi vain: ”Hän on noussut kuolleista.”
Niin, olihan Jeesus sanonut, että näin tapahtuisi. Mutta nyt kun se sitten ihan oikeasti oli tapahtunut,  tuntui se ehkä vielä käsittämättömämmältä, kuin silloin kun Jeesus siitä etukäteen puhui!

Toisen puhetta voi helposti kuunnella vaikka vain puolella korvalla, tai antaa sen mennä ohi korvien  – varsinkin jos se on jotain sellaista, mitä ei halua kuulla. Mutta sellaista, minkä saa omin silmin todeta, ei voi noin vain ohittaa taikka unohtaa. 

Vaiettuja kokemuksia – Kuinkakohan moni kantaakaan sisällään yhtä tai useampaa sellaista selittämätöntä nk. yliluonnollista kokemusta, josta ei halua kertoa muille?
Olkoonpa sitten valoisa, pelottava tai hämmentävä kokemus – voi olla että kokisi tarvetta puhua siitä jonkun kanssa, mutta kertominen tuntuu kuitenkin arveluttavalta tai vaikealta. Mitäköhän tuo ajattelee minusta jos kerron? Ja päädytään turvallisemmalta tuntuvaan vaikenemiseen.
Mutta jo se, että saa kertoa kokemastaan luotettavalle henkilölle, voi tuoda huojentavan olon. Luotettavuudella tarkoitan tässä sellaista henkilöä, josta tiedät, ettei tämä pelästy tai muulla tavalla ylireagoi kokemukseesi, ei ala diagnostisoida, puhua hallusinaatioista tms. Hän tietää että ihmiset kokevat asioita, jotka eivät ole ihmismielin tai tieteellisin menetelmin selitettävissä. – Sellainen, jolla on omakohtaista kokemusta selittämättömästä,  ryhtyy epätodennäköisemmin kyseenalaistamaan kokemaasi kuin sellainen, jolle jo ajatuskin jostain yliluonnollisesta on vieras.

Oma kokemus voi tuntua niin pyhältä ja kallisarvoiselta, ettei halua kenenkään kommentin tai mielipiteen sitä himmentävän tai tuovan siihen säröä. Tai sitten voi olla, että vain tietää, kenelle ja milloin kertoa.
Mutta jos kokemus on aiheuttanut pelkoa tai ahdistusta, kertominen luottamalleen henkilölle voi tuoda helpotusta, ja sitä kautta voi löytää jopa toisenlaisen suhtautumisen kokemaansa. 

Kristuksen ylösnousemus voi tuntua yhdeltä käsittämättömimmistä Jumalan ihmeistä. Mutta jos uskoo Jeesuksen sanat: ”Jumalalle on kaikki mahdollista” (Mark.10:27), voisiko olla  mahdollista uskoa myös että Hän pystyy saamaan aikaan ylösnousemuksen?
Mihin saakka minun uskoni ’kaikki mahdollista’ venyy? Missä kohtaa mieleni alkaa kutistaa Jumalan mahdollisuuksia itselleni sopiviin mittoihin?
Ylösnousemus taitaa monilla kuulua ’nyt meni yli horisontin’ kategoriaan.
Sen voi torjua, pitää sitä mahdottomana, sivuuttaa sen (=minun ei tarvitse tietää), voi jäädä avoimin mielin odottamaan (josko tämä jossain vaiheessa avautuisi minulle)… tai voi vaikka vain yksinkertaisesti päättää uskoa, mitä enkeli sanoi naisille tyhjän haudan luona.
Uskoa, vaikkei ymmärräkään. Ja katsoa, miten Jumala vie siitä eteenpäin…

Kristuksen ilmestys – Ajattelen, että juuri sen vuoksi, että monien toiseen uskontoon kuuluvien on niin vaikea uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen, Ylösnoussut ilmestyy heille näyissä ja unissa, niin todellisena, ettei epäilykselle jää sijaa. He tajuavat, että Kristus on todellinen ja elävä.
Useimmille kokemus on ollut käänteentekevä ei vain uskon, vaan koko elämän kannalta. Radikaaleista kristittyjen vihaajista on Jeesuksen ilmestyttyä tullut Kristuksen seuraajia ja Hänen rauhan- ja rakkaudensanomansa julistajia.
Taikka on niitä, jotka epätoivoisessa tilanteessaan ovat olleet aikeissa riistää itseltään hengen. Jeesuksen ilmestyessä heille he ovat vapautuneet synkistä ajatuksistaan ja aikeistaan. Ahdistuksen sijaan heihin laskeutui nyt taivaallinen rauha, ja heidän elämänsä sai uuden, valoisan suunnan.  

Naiset näkivät tyhjän haudan. He eivät ymmärtäneet sitä mitä oli tapahtunut, mutta lähtivät  riemuissaan kertomaan muille opetuslapsille Pääsiäisen ilosanoman: Hän on ylösnoussut! Hän elää!

Christos Anesti – Kristus on ylösnoussut

”Kristus nousi kuolleista,
kuolemallaan kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi!”

Muut Pääsiäispäivän tekstit: Ps. 118:15-23 (24, Hoos. 6: 1-3 ja  Jes. 25: 8-9 ja 1. Kor. 5: 6-8.

Iloista Kristuksen ylösnousemusjuhlaa!

19.3.2018   

Soodaa – Astianpesuaine oli lopussa. Kaupassa en muistanut sitä, mutta ostin soodaa muuta käyttöä varten. Kun en halunnut uutta kauppareissua tehdä, mietin voisiko soodaa käyttää konetiskiaineena. Netistä löytyikin ohje:
Laita pesuainelokeroon 3 tippaa astianpesuainetta, sen jälkeen ruokasoodaa niin, että lokerosta 2/3 on täynnä, ja lopuksi lisää (hienoa meri)suolaa, niin että lokero täyttyy miltei kokonaan. Sulje lokero ja käynnistä astianpesukone normaaliin tapaan.
– Tulos oli kirkas ja raikas. Ja on ekologisia pesuaineitakin luomumpaa. Jes, tässä konetiskiaineeni tästä lähin! 🙂
(Ruokasoodaa myydään isoissa pakkauksissa.)

Rukouksen huone – Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
    Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. (Matt. 21: 12-17 (18-22)

Jumalan temppeliin ei kuulu omaneduntavoittelijoiden kaupanteko. Kolikot lentelivät maahan ja jakkarat. Ympärillä olijat, ehkä opetuslapsetkin, kauhistelivat varmasti syntynyttä kaaosta.
Olen aina vierastanut tuota kohtausta. Mielikuvissani kyyhkyset ovat hädissään räpyttelleet siipiään häkkien keikahtaessa tai pudotessa maahan. Mutta eihän Jeesus halunnut viattomia luontokappaleita säikäyttää. Hän kaatoi vain rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat. (Taas sain huomata, miten omat mielikuvani vaikuttavat lukemiseeni ja siihen, pidänkö lukemastani vai en.)
Itse asiassa nyt tuota tekstiä lukiessani se tuntuu jotenkin vapauttavalta. Siinä jotain puhdistuu. Kaaoksesta syntyy järjestystä, pyhään tilaan kuuluvaa.

Jeesuksella oli jo lapsesta lähtien varmaan kaikkein läheisin ja rakkain suhde Jerusalemin temppeliin. Se oli hänen Isänsä huone. Ja suhde Taivaallisen Isäänsä oli hänelle kaikkein tärkeintä.
Kun Maria ja Joosef löysivät 12-vuotiaan Jeesus-pojan temppelistä, tämä sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk.2:49)

Pyhä tila – Mikä tai millainen on itselleni tärkeä ja rakas tila? Miten vaalin ja varjelen tuota minulle tärkeää tilaa? Mielen-, sydämen ja/tai  fyysistä tilaa… omaa temppeliäni.
Onko turha tohina, kiire, häly ottanut siellä vallan?
Onko Pyhälle Hengelle tilaa…? Onko hiljentymiselle… ? Rauhalle, minussa.

Hoosianna, Daavidin Poika, lapset huusivat.
”Lasten ja imeväisten suusta…” – mihinköhän kohtaan Jeesus tuossa viittasi? Daavidin psalmiinko?
”Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.” (Ps.8:2.).
Vanhan käännöksen mukaan: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.”

Jeesus näytti Jumalan voiman: sokeat ja rammat paranivat. Ylipapit ja lainopettajat hermostuivat – eihän tällainen sovi kuvioihin!
Jeesus lähti Betaniaan, vähän matkan päähän Jerusalemista. Siellä – ehkä ystäviensä Lasaruksen, Martan ja Marian kotona – hän sai viettää yönsä rauhassa ja kerätä voimia seuraavaan päivään, jolloin ylipapit taas olisivat hänen kimpussaan.
Tuo yöpymispaikka oli Jeesukselle – ja varsinkin hänen ystävilleen – myös pyhä tila: siellä vallitsi ystävyys, rakkaus ja huolenpito.  

Taivaallinen paikka – Ugandassa eräs ihastuttava uskova pariskunta piti pientä majataloa nimeltä Haven (= suojasatama, turvasatama, suojapaikka, turvapaikka).
Haven toi – ja yhä tuo – mieleeni sanan heaven, taivas. – Ja todella, niin hyvää, kaunista ja rakkaudellista oli huolenpito Havenissa. Häivähdys taivaasta. 🙂 

Talvi teltassa – Mietin niitä lukemattomia suojattomia ja turvattomia, jotka ovat tämänkin talven eläneet teltoissa pakolaisleireissä. Mistä ja miten he löytävät heille tärkeän tilansa? Sellaisen, jossa vallitsee levollisuus, luottamus ja rauha.
Entä ne, jotka ovat vaeltaneet pitemmän matkan, yksin tai perheineen kaukaiseen maahan, rauhanomaisen elämän toivossa? Ne, jotka epävarmoina ja peloissaan odottavat päätöstä, saavatko jäädä?

Turvapaikka – Daavid lauloi:  ’Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta.’  (Ps.32:7)
Ja:  ’Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.’  (2.Sam.22:2-3)
Jesaja totesi: ’Sinä olit turvapaikka heikolle, pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana, suoja rankkasateessa, varjo helteen tullen.’  (Jes.25:4)

Jeesus kutsui itseään pyhäksi tilaksi, temppeliksi. ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.” (Joh.2:19)
Ja näin tapahtui, 3. päivänä Pääsiäisen jälkeen.
Paavali puolestaan kirjoitti: ’Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?’ (1.Kor.3:16)
Jumala, anna meidän löytää Sinun Henkesi vaikutus sisimmässämme.

Kristus, auta meitä tunnistamaan itsessämme sellaiset asiat, jotka eivät rakenna hyvää;  puhdista meidät kaikesta turhasta ja itsekkäästä.
Auta meitä löytämään turvasatamamme, pyhä tila mielessämme, sydämessämme ja ympärillämme. Auta meitä vaalimaan sitä.
Niin että tapahtuipa elämässämme mitä tahansa, voimme löytää ja tuntea Sinun Rakkautesi ja Rauhasi. Tulla ravituksi, Pyhän Hengen virvoittamaksi.
Auta myös meitä olemaan suojasatamana niille läheisillemme, jotka sellaista tarvitsevat. Rinnalla kulkijana, myötätuntoisena kuuntelijana, omastamme jakavana.

I Bless Your Name – Discover Worship

”Siunaan nimeäsi tullessani tähän huoneeseen
anna ylistykseni olla suloinen tuoksu
Herra etsin vain Sinun kasvojasi
pyytäessäni tässä puhdistumista ja anteeksiantoa
täyttäköön läsnäolosi tämän paikan
nostan silmäni, käteni, elämäni Sinulle
ei mikään salattu paikka jää sinulta piiloon
tutki sydämeni, Sinä tunnet sen
syntisen ihmisen yksinkertainen ylistys
haluat paljon enemmän kuin syyllisiä kyyneleitä
Herra anna minulle voimaa seistä edessäsi
puhdista minut kaikesta synnistä
sillä et kuule ylistystä sen lävitse
se mitä on sisälläni pilaa ylistyksen
en voi kätkeä syntejäni Sinulta
tahdon ylistykseni olevan todellista 
Herra tee minut aidoksi, täytä tämä tila”

Palmusunnuntaille on evankeliumin lisäksi tarjolla monta tekstiä: Ps. 22: 2-6, Ps. 118: 26-29, Jes. 50: 4-10, Sak. 9: 9-10, Fil. 2: 5-11 ja Hepr. 7: 24-27.

Hyvää Palmusunnuntaita meille kaikille! 🙂 

12.3.2018    

Joskus kuulee sanottavan että Jumalalla on huumorintajua. Täytyy myöntää, että joskus itse ajattelen samoin… 🙂
Muistan ensikohtaamiseni psalmilaulamisen kanssa. Sama hengell. ope, josta mainitsin viime viikon blogissa, yritti noihin samoihin aikoihin opettaa meikäläiselle ja kolmelle muulle psalmilaulua. Kvartettimme kuulosti korvissani sanoisinko… melkoisen epävireiseltä. Ystäväni sen sijaan olivat aivan innoissaan. – Ok, jos te pidätte tuosta, niin jatkakaa vaan, sanoin. – Tällä tavoin lauletaan luostarissa, minulle selitettiin. – No minulla ei ainakaan ole aikomusta mennä luostariin, mutta jos teillä on niin opetelkaa te vaan, totesin ja lähdin huoneesta.

Luostariin…? – Kuluikohan vuottakaan, kun eräs ystäväni esitteli minut sisarelle, joka tarvitsi avustajaa 3 kk:ksi ekumeeniseen luostarikokeiluunsa. Tuumin asiaa.
Hiljaisuus ja mietiskely olivat aina tuntuneet omilta jutuilta, ja tulin siihen tulokseen, että olisihan tässä mielenkiintoinen mahdollisuus tutustua hiljaiseen luostarielämään. Suostuin sillä ehdolla että voisin hoitaa ne velvoitteet, joihin olin jo sitoutunut. Sisar lupasi hoitaa sijaisen niiksi päiviksi. (Luostaria pyöritti 2 henkilöä, sisar ja avustaja.)

Koulutuksessa – Ennen kuin tuli kutsu luostariavustajaksi, olin hakenut Hiljaisuuden Ystävät ry:n retriitinohjaajakoulutukseen. Sain kuulla, että kurssi oli jo täynnä. Yhdistys päätti kuitenkin järjestää toisen kurssin, joka alkaisi ennen sitä kurssia, johon olin hakenut. (Enpä osannut aavistaa, kuinka hyvin aikataulu sopi siihen, mikä minua oli odottamassa…)
Kurssilla opimme psalmilaulua, ja nyt se kuulosti ihan erilaiselta, ihan mukavalta. 

Luostarissa – Heti ensimmäisen kurssijakson päätyttyä alkoikin luostarikokeilu Vivamossa. Kyseinen sisar antoi tehtäväkseni hetkipalvelusten vetämisen psalmilauluineen ja virsineen. Minun tuli valita jokaiseen rukoushetkeen joku virsi sekä alkuun että loppuun.
En tuolloin osannut kuin muutaman virren, joten joka päivä menin Särkyneen sydämen kirkon flyygelin ääreen (luostari toimi kirkon kyljessä) rukoushetkikirja ja virsikirja mukanani. Opettelin seuraavan hetkipalvelun psalmilaulun ja yritin epätoivoisesti löytää helppoja virsiä, joiden sävelkulun pystyisin oppimaan seuraavaa rukoushetkeä varten. – Kaikeksi onneksi luostarivieraat yleensä osasivat virret ja lauloivat yhdessä kanssani! Mutta psalmilauluissa oli vuorolaulua, ja niissä minun piti laulaa osa yksin…
Välillä hymyilin itselleni ja edellisvuoden kommentilleni: täällä sitä nyt oltiin, luostarissa, psalmilauluja laulamassa – ja jopa tykästyneenä niihin…

Marian kiitosvirsi – Nuo muistot nousivat elävänä mieleeni lukiessani alla olevaa Marian ylistysvirttä. Tai oikeastaan laulaessani, sillä kun näen nuo sanat, ne alkavat soida sieluni kaikupohjassa psalmisävelin…

Maria sanoi:
– Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.   (Luuk. 1: 46-55)

Marian mielen täytti ensin hämmennys: Enkeli Gabriel oli ilmoittanut hänelle, että Jumala oli valinnut hänet, vähäisen palvelijansa, synnyttämään lapsen, jota kutsuttaisiin Korkeimman Pojaksi ja jonka kuninkuus olisi ikuista.
Sitten kiitollisuus pyyhki pois hämillisyyden: tämähän oli juuri sitä, mitä hän oli toivonut: saada toimia Jumalan palvelijana!
Nyt hän sai kuulla, että Jumalalla oli hänelle tehtävä, olkoonkin että se oli niin käsittämätön.

Enkeli Gabrielin ilmestymisestä Marialle tulee mieleeni aina ensimmäisenä, kuinka Maria sai kutsun ja tehtävän tulla äidiksi.
Ajattelen kaikkia pienten – ja isompienkin – lasten äitejä ja isiä. Miten ensiarvoisen tärkeää onkaan niin äidin kuin isänkin tehtävä lastensa huoltajana ja kasvattajana. Miten kallisarvoinen, ainutlaatuinen ja tärkeä onkaan jok’ikinen lapsi, niin kuin hänen vanhempansakin. Ja miten nopeasti nuo lapsuusvuodet kuluvatkaan. Ja kuinka paljon tärkeää ehtii tapahtua lapsen elämässä noina vuosina.

Kotona pieniä lapsiaan hoitavien vanhempien työn arvostamisesta puhuin paljon aikoinaan eskariopena, ja yhä tuota arvostusta toivon. Vanhempien mahdollisuuksia ja edellytyksiä hoitaa lastaan kotona tämän ensimmäisinä elinvuosinaan pitäisi mielestäni kaikin tavoin tukea.
Joskus kokopäivähoito päiväkodissa voi olla parempi ratkaisu, mutta usein tuntuu että siihen turvaudutaan vain sen vuoksi, että sitä pidetään luonnollisena taikka siksi, ettei äidin tai isän lastenhoitoa kotona nähdä kyllin tärkeänä. – Suurten lapsiryhmien ammattitaitoisinkaan henkilökunta ei kuitenkaan pysty tarjoamaan lapselle samaa kuin oman vanhemman turvallinen, rakastava, kiireetön läheisyys ja syli. 

Kaikella on merkityksensä – Luojallamme on meille kaikille erilaisia tehtäviä, lyhyt- ja pitempikestoisia, välillä pienempiä, välillä isompia, helpompia ja haasteellisempia – kaikki yhtä tärkeitä!
Millaista työtä olemmekin tekemässä, voimme tehdä sitä ajatellen, että juuri tämä mitä nyt teen on tärkeää ja merkityksellistä. Se että tämä tulee tehdyksi. Ja minä olen juuri oikea ihminen sen tekemään. Juuri  nyt. Jollen minä tekisi sitä, se jäisi tekemättä.

Me kaikki kuulumme tärkeänä osana Luojamme suureen suunnitelmaan. Olemme Hänelle tärkeitä, ainutlaatuisia! Eikä Hänen Rakkautensa meitä kohtaan riipu siitä, kuinka me osaamme omat tehtävämme hoitaa. Hän rakastaa meitä käsittämättömän suurella Rakkaudella. Hänellä on meille aina aikaa, sillä Hän ei ole sidoksissa meidän aikakäsitykseemme. Ja Hänen sylinsä on mittaamattoman suuri – se ei rajoitu meidän mittakäsityksiimme. Siinä saamme olla, viipyä, Hänen läsnäolossaan, vahvistua niin että taas jaksamme tarttua tehtäviimme, pieniin ja isompiin.

Voimallinen tekee meissä ihmeellistä työtään. Hän luo, synnyttää, kasvattaa meissä joka päivä jotain uutta. Hän antaa uusia ajatuksia, uusia näkökulmia, oivalluksia, ymmärrystä. Hän johdattaa lempeästi kohti niitä asioita, joita Hän on jo ennalta meille suunnitellut ja valmistanut.
Annammeko Hänen johdattaa, pyrimmekö kuuntelemaan, mikä on Hänen tahtonsa meidän elämässämme? (Siinä onkin joskus haastetta, varsinkin kun omat mielipiteet kolahtelevat niin ehdottomina kuin meikäläisellä tämän- ja viimeviikkoisen blogin kuvauksissani uskonpolkuni alkutaipaleilta… 🙂 )

Rakas Jumala, anna meille Marian nöyrä mieli. Ettemme väheksyisi sitä, mitä olet suunnitellut ja antanut elämäämme, emmekä myöskään ajattelisi itsestämme liikoja.
Anna meille Marian sydän: halu palvella Sinua. Niin että voisimme tehdä sitä, mitä sitten teemmekin, Sinun palvelijoinasi.
Niin että Rakkautesi saisi virrata sanojemme ja käsiemme kautta. Niin että Valosi säteilisi kaikkeen tekemiseemme ja olemiseemme.
Anna meille kiitollinen sydän. Sinä tiedät, mikä meille on parhaaksi. Auta meitä luottamaan Sinun hyvään tahtoosi elämässämme.
Anna sielunsisimmästämme viritä kiitos- ja ylistyslaulu, Sinulle, Korkein.

Magnificat – Arvo Pärt, Estonian Philharmonic Chamber Choir

Muut Marian ilmestyspäivän tekstit: Ps. 113: 1-8, 1. Sam. 2: 1-2, 6-9 ja Room. 8: 1-4.

ps. Kun olin kirjoittanut yllä olevan jutun, jatkoin vanhojen papereiden läpikäymistä (iäisyysprojektini). Kuin ollakaan, vastaan tuli pieni juttu maailmankuulusta rocklaulajasta, joka oli alkanut lukea psalmeja ja laulaa niitä sekä arvostetusta kirjailijasta ja runoilijasta, joka on kääntänyt VT:ia ja psalmeja hepreankielestä nykyenglanniksi. Olivat yhdessä tehneet dokumentin psalmeista.
Youtubesta löysin näiden kahden eri maailmoja ja ikäpolvea edustavan miehen mielenkiintoisen haastattelun.
Ensin ajattelin laittaa sen jollain toisella kerralla blogiin, mutta kun kuuntelin vielä Eugene Petersonin parin min:n videon jokapäiväisen työn näkemisestä pyhänä, alkoi tuntua että kyllähän tämä liittyy ensi pyhän teemaan ’Herran palvelijatar’, joten laitan sittenkin tähän linkit kumpaankin videoon.
Tulee samalla miesnäkökulmaakin Marian ilmestyspäivään. Eikä jää juttu liian ’airy fairy’ksi, kuten Bono sanoo. 🙂

The Psalms – Bono & Eugene Peterson

Kumpikin kertoo myös lapsuudenkokemuksen. Eugene siitä, kuinka 12v:na ihmetteli  psalmien symbolikieltä: Jumala on kallio jne. Hän ei vielä tuntenut sanaa metafora, mutta  psalmien kautta hän oppi metaforien rikasta kieltä.
Bono kertoo, kuinka hän oli eräänä päivänä ajanut pyörällä kouluun, koska oli bussilakko. Tuona päivänä bussimatka olisi koitunut kohtalokkaaksi…

Daily work as holy – Eugene Peterson

Eugene Peterson toteaa, että useimmat kristityt tekevät arvokkainta työtään arkisessa elämässä, kotona ja työpaikoilla. Ajatus, että jokapäiväinen työ ei olisi arvokasta ja hyvää, on vastapuolelta tullut, ei Jumalalta.  Jok’ikisen työn voi nähdä pyhänä ja sitä voi tehdä Jumalalle kunniaksi.

5.3.2018   

Elämän leipä – Jeesus sanoi:
    ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
    Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” (Joh. 6: 48-58)

Väittely – En tiedä, olisiko minun helpompi suhtautua väittelemiseen, jos olisin syntynyt sellaiseen maahan tai perheeseen, jossa väitteleminen kuuluu luonnollisena osana keskustelukulttuuria. Varmaan siksi, etten lapsuuden perheessäni kuullut (tai en ainakaan muista kuulleeni) väittelyä, väitteleminen herättää minussa aina epämukavan, epämiellyttävänkin olon – olinpa siinä itse osallisena tai sivussa kuuntelijana, olivat väittelijät minulle tuttuja tai tuntemattomia.

Yllä olevasta evankeliumitekstistä hyppäsivät tällä kertaa erityisesti juuri nuo sanat: ’sukeutui kiivas väittely’. Mitä ne haluavat kertoa minulle juuri nyt?
Mieleen nousi elävästi tapahtuma 13-14 v:n takaa. Eräs australialainen hengellinen ope, jota noihin aikoihin tulkkasin erilaisissa tilaisuuksissa, oli jo jonkin aikaa opettanut minulle ja ystävilleni asioita Raamatusta. New age -opit olivat meille tuolloin huomattavasti tutumpia kuin Raamattu.
Kerran eräässä viikonloppuseminaarissa tuo henkilö pyysi minua kirjoittamaan seuraavaa päivää varten suomeksi yllä olevan evankeliumikohdan. Hän halusi jakaa sen kaikille osallistujille. Järkytyin tekstistä ja sanoin: ”En takuulla  kirjoita noita Jeesuksen sanoja että pitää syödä hänen lihaansa ja juoda vertansa!!” – Välillemme syntyi kiivas väittely.
Raamatuntuntemukseni oli tuolloin olematon, olinhan vasta alkanut lukea sitä. Monet asiat siinä olivat minulle haasteellisia, mutta tuo kohta Jeesuksen lihan ja veren syömisestä ja juomisesta oli vain kerta kaikkiaan minulle liikaa! Ja varmasti olisi myös ystävilleni, siitä olin vakuuttunut!
Väittelymme päättyi siihen, että kumpikin lähti kiukkuisena huoneeseensa. Seuraavana aamuna asiasta ei enää puhuttu – eikä kyseistä tekstiä käsitelty.

Täynnä elämää – Miten paljon voivatkaan asiat muuttua yli 10 vuodessa… – kuten esim. se, miten reagoin tuohon tekstiin. Kyllähän Jeesuksen sanat vieläkin tuntuvat järisyttäviltä, mutta sitä mukaa kun Ehtoollisesta on tullut luonnollinen osa elämääni, on suhteeni myös tuohon evankeliumitekstiin muuttunut.
Siinä missä Jeesuksen kärsimä tuska ja ristinkuolema ennen olivat kompastuskiviäni, voinkin nyt nähdä Elämää. Tuossakin tekstissä voin havaita, kuinka siinä onkin kyse elämästä. – Itse asiassa se on täynnä elämää!
”elämän, elävä, elää, elää, elämää, elämä, elää, elämäni, elämän, elää – Jeesus mainitsee tuossa tekstissä elämän eri muodoissa yhteensä 10 kertaa!

Padre Pion messut – Padre Joku vuosi edellä kertomani kiivaan väittelyn jälkeen vierailin San Giovanni Rotondossa. Siitä oli jo Padre Pion  elinaikana tullut suosittu pyhiinvaelluskohde. Ison kirkon ovi kävi tiheään. Kaipasin hiljentymispaikkaa, joten menin kirkon kyljessä olevaan pieneen sivukappeliin.
Astuessani tuohon kappeliin erään pienen pyhiinvaellusryhmän pappi oli juuri aloittamassa messun. Istuuduin kappelin takaosaan. Papissa tai hänen tavassaan toimittaa yksinkertainen, lyhyt messu ja asettaa Ehtoollinen ei ollut mitään erikoista. Mutta yhtäkkiä katsoessani, kuinka hän siunasi leivän ja viinin, koin jotain sellaista mikä sai minut tajuamaan, että Kristus todellakin on Ehtoollisessa läsnä. Siitä lähtien Ehtoollinen on ollut minulle pyhä ja tärkeä asia.

Padre Pio, katolil. pappi & kapusiinimunkki (1887-1968) toimitti messuja kuolemaansa saakka. Luin myöhemmin, että sivukappeli oli se alkuperäinen kappeli, jossa Padre Pio oli pitänyt messuja. Kun kaikki halukkaat eivät enää mahtuneet sisälle messuun, sen kylkeen oli rakennettu isompi kirkkorakennus. kuolemaansa saakka.
Käsiinsä, jalkoihinsa ja kylkeensä ilmestyneiden stigmojen lisäksi (joita Padre Pio yritti pitkään salata) hänellä todettiin myös olevan kyky nähdä ripille tulevien ihmisten sielunsisimpään. Messuihin, jotka tulivat tunnetuiksi siitä, että niissä tapahtui  ihmeparantumisia, tuli Ihmisiä pitkienkin matkojen takaa.
Messut tiivistyivät Eukaristian (Pyhän Ehtoollisen) viettoon, mikä saattoi kestää parikin tuntia. Padre Pion siunatessa leivän ja viinin kappeliin laskeutui täydellinen hiljaisuus. 

Elävä leipä – ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”
Ehtoollinen on suuri mysteeri. Tuskin sitä voi täydellisesti tai edes tyydyttävästi ihmismielellä käsittää. Jospa  minun ei tarvitsekaan?
Luteril. kirkossa pienet lapsetkin saavat tulla vanhempansa kanssa Ehtoolliselle. Lapsi ei mieti päätään puhki ymmärtääkseen, miten leipä voi olla Jeesuksen ruumis ja viini Hänen verensä. Haluten tulla osalliseksi samasta kuin vanhempansa hän ottaa luottaen vastaan sen, mitä hänelle ojennetaan.
Ehkä minunkaan ei tarvitse käsittää, kuinka siunattu leipä ja viini muuttuu meille taivaalliseksi Ateriaksi, jossa Ylösnoussut  antaa meille itsensä, ravitsee meidät eläväksi. Voin luottaa siihen, että Taivaallinen Isäni tietää.
Hieman hymyillen ja suostutellen kysyn itseltäni: voisiko se riittää, että Hän tietää? Kun Hänkään ei minulta enempää odota, kuin lapsenkaltaista luottamusta ja uskoa…  

Panis Angelicus – Andrea Bocelli

Liiton ateria – Viettäessään pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa ’hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. (Luuk. 19-20)

Liiton ateria – Tuo sana liitto on aina koskettanut minua. Jumala haluaa solmia kanssamme liiton. – Myös Markuksen ja Matteuksen evankeliumeissa Ehtoollisen asetussanoissa on sana liitto. Ja Korinttolaiskirjeessä. Verellä vahvistettu liitto. Liiton veri. Veriliitto. Kuulostaa vahvalta, mutta onneksi ei nykyisin enää liian vahvalta meikäläiselle.
Olen usein miettinyt sitä, kuinka Johannes kuvaa Jeesuksen ja opetuslasten viimeistä pääsiäisateriaa ja Jeesuksen puhetta ja rukouksia laajasti ja tarkasti. Hän jättää kuitenkin mainitsematta Jeesuksen sanat ruumiistaan ja verestään. Ajattelen, että ehkäpä ne olivat hänen(kin) mielestä liian raskasta puhetta. (Johanneshan oli kaiken lisäksi paikan päällä – näki kuinka Jeesus antoi ruumiinsa ja verensä ristillä uuden liiton sinetiksi.)

Eläväksi tekevä – Itseäni auttoi aikanaan, kun en niinkään ajatellut tuota tapahtumaa, vaan keskityin siihen, mitä sitten seurasi. Jeesus tuli taivaasta antaakseen meille Todellisen Elämän. Elämän, jossa Hän on osallisena, Voimanantajana.
Elämän Lähde, Taivaista tullut, luoksemme, tahtoen ravita meitä sellaisella ravinnolla, jota vain Jumalan Poika voi meille tarjota.
Jeesus antoi meille itsensä: ”Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Leivästä Enkelten – Mauno Kuusisto

Muut tekstit: Ps.84:6-10, 13, Jes.55:1-3 ja Ilm.21:6-7.