29.1.2018  –  Jeesusta ei kiinnostanut maallisen hallintovallan asiat. Ainoa sen suuntainen kommentti, jonka häneltä muistan, on ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” (Matt.22:21)
Jeesus tuli tuomaan Taivaan Valtakuntaa maan päälle.
Hän rukoili ihmisten yhteyden puolesta: ”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.” (Joh.17:11)

Mieltä lämmitti todeta, kuinka selkeästi valtaosa kansastamme osoitti haluavansa johtajaksi henkilön, joka ei pyri kiihkeästi ajamaan omia agendojaan vaan joka korostaa yhteistyötä ja toisten kunnioittamista.
Hedelmällisessä yhteydessä ei pakoteta johonkin tiettyyn muottiin, vaan siihen sisältyy sisäinen vapaus. Niin maallisissa suhteissa kuin suhteessamme taivaalliseen Isäämme.

Rakentavasti – Kiitospuheessaan presidenttimme tiivisti asiaa näin: ”…tuntuu valtavan hienolta olla hienon maan presidentti, sillä hieno tämä maa on. Ja me pidämme huolen, että hienona pysyy, eikö niin? Ja me pidämme huolen myös siitä, että olemme avoimia ottamaan huomioon myös ne mielipiteet, jotka ovat erilaisia kuin meidän. Koska juuri siitä Suomen vahvuus rakentuu, että voimme olla rakentavasti eri mieltä ja ehkä hakea toisistamme parhaat osat tai sellaiset, jotka voidaan kaikkien toimesta hyväksyä ja sillä mennään eteenpäin. Suomi on maailman vakain maa… pieni mutta vakaa on paljon vahvempi kuin suuri ja säröinen.”

Maan päällä niin kuin taivaassa – Ajattelen, että juuri tätä kaivataan myös hengellisellä tasolla, kristittyjen keskuuteen, eri uskonyhteisöjen välille. Toisten kunnioittamista. Ja että katsotaan yhdistävään tekijään, Kristukseen (eikä kiistellä kuka on oikeassa ja kuka väärässä missäkin asiassa). Että fokusoidaan niihin asioihin, jotka meitä yhdistävät ja rakentavat ja vahvistavat suhdettamme Jumalaamme.
Olisiko mahdollista, että Jeesuksen rukous voisi toteutua meidän maassamme…?
Että niin maan päällä kuin taivaissa huokaistaisiin: ah, vihdoinkin – maa löysi keskinäisen yhteyden! Ja sen lisäksi vielä ykseyden Isässä ja Pojassa!!
Voisiko oma rukouksemme olla: Jumala, kosketa meitä Hengelläsi, johdata löytämään Valosi… jotta saisimme nähdä Valtakuntasi Kirkkauden täällä maan päällä…  

Hengen johdatuksesta – Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.   (Luuk. 2: 22-33)

Pyhän Hengen lupaus – Simeon luotti siihen, mitä Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut: että hän saisi ennen kuolemaansa nähdä Messiaan. Ehkä vanhuuden kivut ja säryt vaivasivat häntä, ehkä hän oli nähnyt ja kokenut elämässään paljon vaikeita ja surullisia asioita. Hän olisi ollut valmis lähtemään, mutta tuosta lupauksesta oli tullut hänen elämänsä fokus, asia josta hän oli saanut joka päivään voimaa ja elämänhalua.  

Pyhä Henki oli hänen yllään – Simeon eli Pyhän Hengen johdatuksessa ja vaikutuksessa. Jumalalla oli hänelle tehtävä. Samoin kuin Itämaan tietäjät, hänkin todisti Marialle ja Joosefille ja ympärillä oleville, että Jumalan Valo oli tullut maailmaan.
Vihdoin odotus palkittiin: Pyhä Henki kehotti: nyt, nouse ja mene sisälle temppeliin, niin saat nähdä Jumalan Kirkkauden. Saat nähdä Hänet, joka on tullut koko maailman Valoksi.

Jumalan Kirkkaus – Innostuin katsomaan, montako mainintaa Jumalan Kirkkaudesta löydän Raamatusta. Mooseksen kirjoista yli 12, koko Raamatusta (hakusanalla eri muodoissaan) ainakin 117.
Valtaosa niistä on Uuden Testamentin teksteissä, joissa puhutaan siitä, kuinka Jumalan Kirkkaus oli tullut fyysisesti Maan päälle. Tai kuinka Jumalan Kirkkaus ilmestyi ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa jälkeen esim. Paavalille ja Johannekselle.

Kirkkaus ilmestyi – Kun Israelin kansa vaelsi erämaassa, Herran Kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle 6 päiväksi; 7. päivänä Jumala kutsui Mooseksen vuorelle.
Israelilaiset näkivät Herran kirkkauden vuoren laella, ja se oli kuin tuli, joka polttaa kaiken.Ju, kulki heidän edellään, ilmestyi pilven keskellä ja pyhäkköteltassa. (2.Moos. 17)
Jumala paitsi johdatti ja opasti, myös toppuutteli napisevaa kansaa Kirkkautensa kautta: kansa hermostui milloin Moosekselle, milloin Aaronille, Joosualle ja Kalebille.
…mutta silloin Herran kirkkaus ilmestyi pyhäkköteltassa, niin että kaikki sen näkivät. (4. Moos. 10) 

Kun Valo tuotiin temppeliin – Kun Israelilaiset vihdoin saapuivat luvattuun maahan, rakennettiin mukana kannettavan telttamajan sijaan suuri temppeli Jumalan palvontaa ja Hänen Kirkkautensa ilmestymistä varten.
Runsaat 1000 v. myöhemmin Maria ja Joosef toivat Jeesus-lapsen tuohon temppeliin. Jumalan Kirkkaus oli saanut fyysisen muodon. Ja Simon saattoi todeta:
”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Jumala on Valo – Valon apostoli Johannes sanoi: Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. (Joh.1:9)
Valitettavasti valaistumisemme ei tapahdu itsestään! Muutenhan koko maailma kylpisi jo valossa! Johannes kirjoittaa: 
’Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.’ (1.Joh.5-7). 

Elämän Valo – Olisi niin kivaa puhua vain kaikesta siitä hyvästä ja kauniista, mikä Valoon liittyy. Mutta koska valon tehtävänä on karkottaa pimeä, tuntuisi kuin puolet asiasta jää huomiotta, jos kiinnittäisi huomion pelkästään valoon. Jollei olisi pimeää, emmehän tietäisi valostakaan. Edelliselläkin on siis tehtävänsä… jotta huomaisimme palata takaisin Valoon ja Totuuteen…
Mitä Jumalan Kirkkaus sanoikaan opetuslapsilleen… ja mitä Hän sanoo meille?
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12)

Valossa? – Voi olla aika merkittävä asia elämässä, kun tajuaa ja myöntää, että itsessä on sekä valoa että pimeää. Ainakin itselleni se on ollut iso juttu. Kumpaisenkin tajuaminen.
On tullut elettyä vaiheita, joissa mieli on ollut maassa ja ajatukset synkänlaisia. Valtava itsekritiikki ja itsesyytökset eivät tehneet elämää helpommaksi. Oli myös pitkä vaihe, jossa tietoisesti valitsin katsoa vain hyvään ja hyviin asioihin. Siinä pääsi muodostumaan aika ihanteellinen kuva niin itsestä kuin muistakin! Se tuntui niin hyvältä, ja olisin varmaan sitä halunnut jatkaakin, jollei Hän, joka on Valo, olisi lempeästi palauttanut jalkojani maan päälle.
Tiedän nyt kuinka helppoa on heittäytyä elämään jonkinlaisessa illuusiossa, että kaikki on hyvin, kunhan keskitän mieleni hyvään ja valoisaan. Mutta olen myös kokenut, kuinka rehellisesti omien heikkouksien kohtaaminen ja työstäminen vapauttaa ja antaa voimaa. Sen jälkeen valoisiin asioihin keskittyminen tapahtuu uudelta, totuudenmukaisemmalta pohjalta.
Kiitollinen olo on. Sydämessä kaipuu ja halu Valon, Totuuden ja Jumalan Kirkkauden etsimiseen… ja löytämiseen… 🙂 

Valon seurassa – Kun lähtee Valon seuraajaksi, Pyhä Henki auttaa huomaamaan, milloin katse, huomio, ajatukset tai toiminta ovat joutuneet sellaisille poluille, joissa niiden ei ole tarkoitus liikkua. Pyhä Henki kehottaa nousemaan ja ’astumaan sisään’ Valon ilmapiiriin, siihen pyhään tilaan, jossa voi kohdata Hänet; jossa Hän voi kirkastaa totuuden. 

Valon lapsina – Efesolaiskirje rohkaisee: Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. (Ef.9)

Jumalan Kirkkaus opitaan tuntemaan – Ja Paavali, joka oli kohdannut Jumalan Kirkkauden käänteentekevällä tavalla kirjoitti:
Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. (2.Kor.4:6)

Kristus, kiitos että tulit Valoksemme! Valaisisitko meidät Kirkkaudellasi?
Auta meitä etsimään Sinun kasvojesi säteilyä. Siinä, Kirkkaudessa, me muutumme.
Kaikkivaltias, Sinä soit niin Marialle, Joosefille kuin vanhalle Simeonillekin tuon ihmeellisen lahjan, että he saivat pidellä Valoa käsivarsillaan.
Voisimmeko mekin olla Valosi kantajia, omassa elämässämme, elinympäristössämme, siellä, minne meitä kuljetat? Suo meidän pidellä ja vaalia Valoasi käsillämme, sydämillämme ja teoillamme.
Voisimmeko jopa olla ja elää Sinun temppelinäsi, jossa Pyhä Henki asuu?  Niin että voisimme (Paavalin sanoja käyttäen) kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua.
Siihen(kin) tarvitsemme Sinun apuasi, vaikutustasi elämässämme,  joka päivä, joka hetki. – Kiitos että Olet kanssamme!

Now that I’ve held Him in my arms – Michael Card

”Vanha mies odottaa temppelin pihalla
odottaa lupauksen täyttymistä
ja yhtäkkiä hän näkee heidät aamuauringossa
pariskunta saapuu lapsosta kantaen
Maria lähestyi lapsen kanssa
kädessään viisi sekeliä, poikalapsen lunastusmaksu
vauvan kujerrellessa hänen käsivarsillaan
Simeon ottaa pojan ja alkaa laulaa:
’Nyt kun olen pitänyt Häntä käsivarsillani
voi elämäni tulla päätökseensä
suo palvelijasi nyt lähteä rauhassa
sillä olen nähnyt Sinun pelastuksesi
Hän on Valo kaikille kansoille
ja kansansa Israelin Kirkkaus’
Nyt on aika ottaa Hänet käsivarsillesi
elämäsi ei pääty koskaan
vain Hänen kauttaan löydät rauhan
Hän antaa sinulle pelastuksen tarkoituksen
Hän on kansojen Valo
ja kansansa Israelin Kirkkaus”

Kynttilänpäivän muut tekstit: Ps. 48: 11-15, Mal. 3: 1-2 ja 1. Joh. 1: 5-7.

22.1.2018   

Betlehemin laidunmaita

Voitelu – Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” Samuel kysyi: ”Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan.”
Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: ”Onko kaikki hyvin, näkijä?” Hän vastasi: ”Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle.” Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle.
Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.”
Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.”
Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä.”
Sitten Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Iisai vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla.” Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: ”Tämä se on, voitele hänet!” Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.   (1. Sam. 16: 1-13)

Herra näkee sydämeen – Tuo on aina koskettanut minua, kun olen sen lukenut. – Ihmissilmä katsoo ulkoiseen, Jumala sisimpään.
Kun Betlehemin vanhimmat näkivät Samuelin tulevan, he tervehtivät häntä pelon- ja kunnioituksensekaisin tuntein. He kutsuivat häntä näkijäksi, olihan hän niin vahvassa Jumalan johdatuksessa. Kuitenkin Samuel – niin Jumalan profeetta kuin olikin – olisi valinnut kuninkaan ulkoisin perustein. Kun vanhin, kookas ja komea, ei ollut Jumalan mieleen, Iisai tarjosi toisia poikiaan kuningaskandidaateiksi. Jumala ei kaivannut korskeaa aseidenkalisuttelijaa. Hän arvosti jotain ihan muuta: nuorta paimenpoikaa, joka soitteli ja lauleskeli Jumalalle laiduntaessaan lampaita Betlehemin niityillä.
Ja kuten vähän myöhemmin osoittautui, tuo poika osasi muutakin kuin paimentaa, soittaa lyyraansa ja ylistää Luojaansa.  Tilanteen vaatiessa hänestä kuoriutui kaikkia muita urheampi  jättiläisenkaataja.

Tärkeintä – Ajattelen kuitenkin, että merkittävintä Jumalalle oli se, että Daavid rakasti Jumalaa kaikesta sydämestään. Ja se, että kaikkein tärkeintä Daavidille oli saada olla jatkuvasti yhteydessä Jumalaan, tuntea Hänen Henkensä vaikutus, elää tuosta yhteydestä käsin.

Kansan johtaja – Millaisia ominaisuuksia me kaipaamme meidän kansamme johtajalta? Kohtapa nähdään, kun presidentinvaalien tulokset selviävät. Olemme oikeastaan aika onnellisessa asemassa. Vaikka media koettaa vääntää jotain juttuja ehdokkaista, meidän vaalejamme eivät sumenna itäisen ja läntisen suurvallan tapaiset kyseenalaiset toiminnot.
Eikä ehdokkaissamme käsittääkseni ole yhtä huolestuttavaa tapausta kuin Atlantin toisella puolella vallan kahvaa pyörittelevä arvaamaton ja omapäinen twiittari.

Esimerkkinä – Miten paljon kansalle merkitsee se, millainen presidentti ihan persoonana on? Politiikka ei minua juurikaan kiinnosta, mutta jotkut asiat vain kiinnittävät huomiota. Kuten presidentin päätös alentaa omaa palkkaansa, esimerkkinä muille suurtuloisille. Tai se, kuinka hän haluaa rohkaista ja kannustaa nuoria, tai kuinka kehottaa kansalaisia huomioimaan heikommassa asemassa ja syrjäytymisriskissä olevia sekä itse kutakin toimimaan tahollaan negatiivisten ilmiöiden ehkäisemiseksi.

Toivon mukaan saamme jatkossakin olla viisaan, luotettavan, rehellisen ja taitavan presidentin johdettavana. Sellaisen, joka tietää että me kaikki olemme loppujen lopuksi vielä suuremman Johtajan käsissä. (Ja ilmaisee sen esim. toivottamalla juhlapuheissaan kansalaisilleen Jumalan siunausta; sillä vaikka se olisikin vanha presidentinpuheisiin liittynyt tapa, sillä on merkitystä, haluaako maan päämies Jumalan siunausta kansalleen.)

Rakas Jumala, Sinä katsot syvemmälle, näet sydämen. Johdata meitä myös näissä presidentinvaaleissa, anna parhaan, Sinun mieleisesi ehdokkaan voittaa.
Kiitos siitä, että olemme Sinun hyvissä Käsissäsi, joka päivä. Kiitos armostasi ja huolenpidostasi. Kiitos Rakkaudestasi.

Faithful one – Robin Mark

”Uskollinen, muuttumaton, Ikuinen
olet rauhani Kallio
Kaikkeuden Herra, luotan sinuun
kutsun Sinua, yhä uudelleen
olet Kallioni vaikeina aikoina
nostat minut ylös kun kaadun
myrskyissä Rakkautesi on ankkurini
Sinussa vain on toivoni”

Muut tekstit: Ps. 18: 2-7, Room. 9: 11-23 ja Luuk. 17: 7-10.

15.1.2018   

Vähän maistiaisia talvesta ollaan saatu jo tännekin päin Suomea pikku pakkasen muodossa. Jos lunta vielä saataisiin hiihtolatuihin ja pulkkamäkiin ja jos tiet ja kadut pysyisivät kuitenkin näin kuivina ja kulkemishelppoina kuin nyt niin kyllä olisi aika ideaalia… 🙂 

Sitä varten – Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan. 15.1.2018
Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä. (Mark. 1: 29–39)

Jeesus paransi vuoteessa viruvan anopin sekä muut tautien vaivaamat sekä karkotti pahoja henkiä . – Se toi mieleen erään tapauksen, josta vieläkin mietin, että ihanko oikeasti… – että tällaistakin voi olla…

Ruandassa tulkkinani toimi usein eräs nuori pastori, josta kerroin joskus aiemmin. Kerran hän pyysi että tulisin hänen kanssaan hänen kotikyläänsä rukoilemaan.
Eräs nuori nainen oli jo pitemmän aikaa ollut vuoteenomana. Olin ennalta kuullut, että häntä pidettiin kylän seurakunnan profeettana, koska hän ’näki’ asioita, joita toiset eivät nähneet mutta joiden oli huomattu pitävän paikkansa ja hänen profetioidensa oli todettu toteutuvan. 

Äiti ja kana – Tullessamme hänen luokseen hän oli yksin kotona. Tuo hentoinen olento kertoi hiljaisella äänellä, kuinka hänen äitinsä oli varastanut kanan ja hän oli pyytänyt äitiä palauttamaan kanan omistajalleen. Paljastumisestaan suivaantuneena äiti oli mennyt noitatohtorin juttusille. Vähän tämän jälkeen tytär oli sairastunut.
Kysyessäni mikä häntä vaivasi hän kertoi, että hänellä on jatkuvat kovat vatsakivut. Hän sanoi että noitatohtori oli ’saanut aikaan’ (en oikein tiedä mikä suomenkiel. verbiä tuossa pitäisi käyttää) hänelle ison kasvaimen vatsaan. Kovien kipujen takia hän ei ollut useampaan viikkoon pystynyt nousemaan vuoteesta.

”Se lähti” – Hän toivoi, että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Jonkin aikaa rukoiltuamme hätkähdimme, kun hän yhtäkkiä nousi istualleen vuoteessaan ja huudahti:  ”Se lähti!” Hän sanoi nähneensä ensin kirkkaan valon ja sitten hän oli nähnyt kuinka kasvain poistui. Samantien kipu oli lakannut.
”Kiitos Jeesus”, hän toisteli onnellisena (nuo kaksi sanaa tunnistin ruandankielestä). – Hänen tavastaan kiittää näki kuinka luottavainen, lämmin ja läheinen hänen suhteensa Luojaansa oli.

Jotain tuossa kyllä tapahtui, mietin itsekseni. Koin, että minä ja tulkkini olimme siinä ikään kuin sivusta seuraajia, jotka olivat vähän ulalla koko tapahtumasta. Täytyy myöntää, että itse suhtauduin vähän varauksellisesti, ehkä epäileväisestikin koko tilanteeseen. Tuntui vain liian oudolta ajatus, että joku voisi materialisoida ison kasvaimen toisen vatsaan ja että se voisi noin vain hetkessä dematerialisoitua. Koko juttu oli  vaan niin kummallinen, etten tiennyt miten siihen suhtautua.
Vasta kun myöhemmin kuulin, että seuraavana sunnuntaina tytär oli taas mukana kylän kirkossa yhtä säteilevänä, terveenä ja iloisena kuin ennenkin, oli helpompi uskoa.

Vaikka ihmettelin tapahtunutta, vielä enemmän kummeksuin äidin ja  noitatohtorin tekemisiä! Tiesin kyllä että Ruanda kuuluu niihin maihin, joissa haetaan yhä vieläkin noitatohtoreilta apua monenlaisiin asioihin. Mutta kun tapaa henkilön, joka kertoo joutuneensa tuollaisen uhriksi – vieläpä oman äitinsä toimesta – tuntuu se aika hurjalta.
Toivon mukaan äiti jätti jatkossa tyttärensä  – sekä muiden omaisuuden – rauhaan, eikä enää tuon jälkeen kääntynyt noitatohtorin puoleen.
Vaikka rehellisesti sanottuna olinkin helpottunut, ettei minun tarvinnut kohdata sen enempää äitiä kuin noitatohtoriakaan, toivoin kuitenkin että he tulisivat ymmärtämään, että tytär palveli kaikkia muita voimia voimallisempaa Vapahtajaa & Parantajaa; sellaista, jonka varaan kannattaa laittaa uskonsa.

Kristus, kiitos että olet Auttajamme, Voiman ja Ilon Lähde.
Kaikkivaltias, Sinulle kaikki on mahdollista. Vahvista uskoamme ja luottamustamme, niin että tiedämme ja muistamme että aina voimme kääntyä puoleesi, olipa tilanteemme millainen tahansa.

Bridge Over Troubled Water –  Simon and Garfunkel

”Kun tunnet itsesi heikoksi ja pieneksi
kun silmäsi ovat kyynelissä, Minä pyyhin ne
olen vierelläsi kun sinulla on vaikeaa
eikä luonasi ole ystäviä
asetun kuin sillaksi levottoman veden ylle
kun olet masentunut, ulkona kadulla
illan laskeutuessa kylmänä ja kovana
Minä lohdutan sinua
pimeän tullessa ja kun kipu tuntuu kaikkialla
Minä otan sinun osasi
asettaudun sillan tavoin yli levottoman veden
purjehdi hopeinen tyttö, liidä
aikasi on tullut säteillä
kaikki unelmasi ovat matkalla
katso kuinka ne säteilevät kirkkaasti
Oi jos tarvitset ystävää
Minä purjehdin aivan perässäsi
kuin silta levottoman veden yllä
rauhoitan mielesi”

Muut tekstit: Ps. 102: 16–23, 5. Moos. 32: 36–39 ja 2. Kor. 1: 3–7.

8.1.2018        

kirjakääröjä saviruukussa

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa on ensi pyhän aihe. Evankeliumikirjan toteaa, että Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja. – Ajattelen, että Hän haluaa auttaa meitä huomaamaan Jumalan johdatuksen ja vaikutuksen sellaisissakin asioissa, joita ehkä muuten pitäisimme vain sattumina.

Hyvä sanoma – Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
      – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
    Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”    (Luuk. 4: 16–21)

1.1.2018  

Uuden Vuoden päivän kunniaksi saimme valkean lumipeitteen tänne maamme eteläiseen kolkkaankin! Vaikka näyttää jo iltaa kohden sulavan pois, aina tuntuu yhtä ihmeelliseltä, kuinka paljon valoa lumi voi tuoda maa-ilmaan.  

Tähtisikermä – Taivaan tähden – tai pikemminkin planeettojen konjunktion tähden – lähtivät 2000 v. sitten Idän tietäjät matkaan. Ei ollut lumen valoa, maa oli tumma Juudean yössä. Mutta kirkas tähtisikermä valaisi taivaltajien tien.

Betlehemissä – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko  Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2: 1-12)

Miltei täysosuma –  niin lähelle löysi karavaanikulkue! Miettiessäni matkaa Jerusalemista Betlehemiin totesin, että saman verran kuin oli työmatkani kotikylän ja Hgin välillä: 1/2 tuntia pyörällä, 1,5 kävellen; kamelikyydillä jotain siltä väliltä. Aika hienosti suunnistettu, tulivat sentään kaukaa toisesta maasta. – Vai olivatko seuranneet yksinkertaisesti vain jotain kauppareittiä? Tai vain päätelleet, että löytäisivät juutalaisten Kuninkaan pääkaupungin  palatsista?
Järkeily ja demystifiointi voivat viedä kertomukselta sen kauneuden, mutta eivät sitä, että nuo tietäjät sittenkin olivat taivaallisessa johdatuksessa.
Tarkemman osoitteen saivat hallitsijalta, joka ei onnistunut juonessaan. Miten voisikaan jonkun maallisen hallitsijan toimet horjuttaa Kaikkivaltiaan suurta suunnitelmaa?

Tietäjät löysivät perheen ja lapsen, heittäytyivät maahan lapsen edessä, tiesivät: tässä oli Kuningas, joka oli tullut tuomaan Valon maan päälle.

Maailman Valo – Johannes kuvasi Kristuksen maailman valona jo evankeliuminsa alkuun:
”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh.1:9)
Ja kirjasi Jeesuksen 3 vuosikymmentä myöhemmin lausumat sanat:
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8: 12)

Valo kanssamme – Eikä Valo tullut vain noille 2000 v. sitten eläneille Juudean ja Galilean asukkaille. Hän laskeutui taivaista ja nousi jälleen taivaisiin, mutta kuitenkin Hän on kanssamme, tänäkin päivänä, lupauksensa mukaan:
”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.” (Joh. 14:18)
Ja Matteuksen kirjaamien lupausten mukaisesti:
”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matt.18:20)
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28)

Monet toisin uskovat ovat kuvanneet, kuinka he rukoiltuaan hartaasti tai epätoivoissaan  Jumalaa olivat nähneet häikäisevän kirkkaan Valon, ja kuinka he olivat tunnistaneet tuon Valon lähteen Jeesus Kristukseksi. He tunsivat Hänen valtava Rakkautensa heitä kohtaan, ja kokemus oli ollut heille käänteentekevä.

En ole aikaisemmin halunnut kirjoittaa eräästä tapahtumasta vuosien takaa, mutta kun se nyt tulee niin vahvasti mieleen, niin ehkä sittenkin kerron.
Pidin tuohon aikaan vielä kursseja, joita nykyään nimitetään uushenkisiksi (minusta vanha termi new age on edelleen osuvampi). Kerroin kuitenkin kursseillani aina, miten Jeesus Kristus oli tullut elämääni ja miten Hän on jokaisen kanssa, joka sitä vain tahtoo.

Lapissa – Minua pyydettiin Lappiin pitämään kurssia. Kurssin järjestäjällä oli miehensä kanssa kota kaukana Lapin erämaassa (sen käsityksen ainakin sain) ja hän ehdotti että kurssi pidettäisiin siellä. Ok, olisi uudenlainen kokemus.
Tusinan verran kurssilaisia istui tulen ympärillä kodassa. Mietin, mikä oli mahtanut tuoda erään osallistujan kurssille. Tervehtiessämme koin kuin hän olisi ollut suuren, raskaan kiven sisällä.
Tuntui mahdottomalta uskoa, kun Jeesus antoi ymmärtää, että juuri tuossa henkilössä tapahtuisi kurssin aikana suurin muutos. Kuinka se voisi olla mahdollista? Minusta kun vaikutti siltä, että hän oli  niin paksun ’muurin’ sisällä, ettei mikään voisi sitä läpäistä.

Mökissä – Kurssiin kuului 4 kahdenkeskistä lyhyttä sessiota kunkin kurssilaisen kanssa. Tällä kurssilla sessiot olivat kodan lähellä olevassa pienessä mökissä. Sanoin että jokainen voisi siellä mökissä kertoa jos haluaa, että Jeesus ja Pyhä Henki ovat mukana sessiossa. Muitten ei tarvitse sitä tietää, koska jokainen tulisi mökkiin yksitellen. Kaikki muut halusivat, paitsi tuo henkilö joka tuntui olevan kuin kivimuurin ympäröimä.
En tiedä, mitä kurssilaiset olivat keskenään puhuneet teltassa, mutta tullessaan viimeiseen sessioon tuo henkilö totesi että nyt voisi ’ne muutkin’ olla läsnä. Yllätyin siinä määrin että piti kysyä:  Jeesusko ja Pyhä Henki? – Niin, kuului lyhyt, vaisu vastaus.
Toisin kuin muiden kohdalla en havainnut Pyhän läsnäoloa, enkä aistinut mitään muutakaan. (Näin jälkeenpäin mietin, mahtoikohan johtua omasta ennakkoasenteestani tai uskon puutteestani.) Joka tapauksessa en olisi voinut yllättyä enempää kuin kohdatessamme seuraavana aamuna.

Saavuttuaan kodalle hän tuli kasvot säteilevinä halaamaan. Hän sanoi että olo oli sellainen että voisi halata kaikkia. Hänen koko olemuksensa oli täysin muuttunut. Hän veti minut syrjään ja kertoi, mitä hänelle oli edellisenä iltana tapahtunut.
Kun hän oli palannut mökistä kodalle, taivas ja maa olivat tummat, kodalle johtavan polun saattoi erottaa juuri ja juuri sen varrelle asetettuja pieniä öljylamppuja seuraten. Yhtäkkiä hänen yläpuolellaan oli ’syttynyt’ valtavan kirkas valo. Hän ei voinut ymmärtää, mikä tuon valon oli saanut aikaan. Kuin joku olisi sytyttänyt valtavan valonheittäjän… mutta eihän täällä ole edes sähköä, hän ajatteli.
Hän ei kuitenkaan tuntenut pelkoa, päinvastoin, hänet täytti ennenkokematoman syvä rauha. Jonkin ajan kuluttua siinä valossa seistyään hän tunsi, kuinka kaikki ne asiat jotka olivat vuosikausia painaneet häntä vain valuivat pois. Hän tunsi olonsa keveäksi, vapaaksi ja onnelliseksi.
Hän sai kokea Vapahtajansa Rakkauden häntä kohtaan. Oi että olin onnellinen hänen puolestaan!
Ajattelen, että oli myös todella tärkeää, että tämä tapahtui ulkona eikä mökissä. Näin kummallekaan ei jäänyt mitään väärää käsitystä tai harhakuvaa siitä, mikä tai kuka tuon tapahtuneen oli saanut aikaan!
Kiitimme Kristusta, Valoamme, kaiken hyvän tuojaa. 

Valo tuli ja muutti tuon henkilön elämän. Tuo miltei vastentahtoinen myöntymys oli riittänyt. Taas opin jotain uutta Vapahtajastamme, Hänen Rakkaudestaan. Hän näkee syvälle sydämeemme, näkee kärsimyksemme, pelkomme ja taakkamme. Hän näkee niiden muurien läpi, joiden sisään olemme kätkeytyneet. Hän tahtoo vapauttaa, täyttää ja ympäröidä meidät Valollaan.
”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” (Joh. 12:46)

Rakas Jumala, anna Tähtesi valaista polkumme. Johdata meitä löytämään Valo joka ei sula pois vaan joka sulattaa meistä elämän kovettamat kuorikerrokset.
Anna noiden Idän tietäjien kaltainen sydän, että tunnistaisimme pyhyytesi.

Kristus, kiitos että olet Valomme myös tämän uuden alkaneen vuoden aikana!
Vapauta meidät olemaan sellaisia, joiksi meidät on tarkoitettu, jollaisiksi haluat meidän tulevan. Jotta voisimme säteillä Sinun Rakkauttasi ja Valoasi tähän maailmaamme. Kirkkauden Kuningas, kiitos, että olet kanssamme.

We three kings of Orient are – Jennifer Avalon

https://www.youtube.com/watch?v=k8mjRxkMBkE

”Olemme kolme Idän kuningasta
tuomme lahjoja, matkaamme kaukaa
ketojen ja lähteiden, nummien ja vuorten kautta
seuraten tuota tähteä
oi ihmeellinen, voimallinen tähti
kuninkaallista kauneutta hohtava
länteen johtava, kuitenkin etenevä
johdata meitä täydellisen Valon luo
syntynyt on lapsi Betlehemin tasangoilla
kultaa viemme kruunataksemme hänet
ikuisen Kuninkaan, ikuisesti meitä hallitsevan
frankinsensia haluamme antaa
suitsuketta jumalaista
rukoukseen ja palvontaan yhtyköön kaikki
palvomaan Jumalaa korkeuksissa
ihmeellinen, voimallinen tähti
johdata meität täydellisen Valon luo”

Muita Loppiaistekstejä: Ps. 72: 1-3, 8-12, Miika 4: 1-4 ja 1.Tim. 3: 16 ja Luuk. 11: 29-32.”