19.6.2017   

Barnabas ja Paavali näkivät nykyisessä Turkissa sijaitsevassa Lystrassa ramman miehen, joka ei ollut koskaan elämässään kyennyt kävelemään. Paavali näki miehestä, että tämä uskoi voivansa parantua. Hän kehotti miestä nousemaan. Mies hypähti pystyyn ja alkoi kävellä.
Tästä ihmeparantumisesta lystralaiset päättelivät, että Paavalin ja Barnabaan täytyi olla Zeus ja Hermes (kreikkal. mytologian jumalia), jotka olivat ihmishahmoissa tulleet heidän luokseen. Kun papit halusivat uhrata heille härkiä, Barnabas ja Paavali huusivat: Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te! Ja jatkoivat:

”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”    (Ap. t. 14: 15-17)

Omia teitä? – Useamman kerran olen kuullut kysyttävän, mistä voi tietää että yksi uskonto kaikista maailman uskonnoista kertoo siitä oikeasta Jumalasta, johon verrattuna muut jumalat ovat (B.n ja P:n sanaa siteeraten) ’tyhjänpäiväisiä’?
Mitä jos kaikki uskonnot johtavatkin samaan päämäärään? Mitä jos ne ovat vain eri reittejä ja tapoja kulkea sinne? – Itsekin olen aikoinaan tällaisia pohtinut.
Yllä olevasta Juhannuspäivän tekstistä minulle nousi erityisesti esiin kohta: ’Jumala on antanut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään.’
Niinpä, antoi Hän minunkin kulkea omia teitäni, monta vuosikymmentä. Hän (vaikken silloin ollut siitä tietoinen) näki etsimiseni, tutkimiseni ja innostumiseni eri asioista. Eräässä vaiheessa Hän sitten katsoi että oli tullut aika vähän auttaa etsinnässä. Hän alkoi pikkuhiljaa, vaihe vaiheelta, kutsua omalle tielleen.

Tarve etsiä on varmaan meihin ikään kuin sisäänrakennettuna. Minulla tuo tarve oli tosi voimakas, se ei jättänyt rauhaan. Tiesin että minun oli tarkoitus etsiä jotain, en vain ihan tiennyt, mitä, mistä ja miten sen löytäisin. Tuohon etsimiseeni liittyi myös matka Egyptiin 16v sitten. Innoissani lähdin tuolle matkalle.
Lentokentällä koin jotain, mikä löi minut ällikällä: Jeesus olisi kanssani tuolla matkalla ja suojelisi minua sellaiselta, mikä olisi minulle haitaksi. Mitä ihmettä? Vaikka koinkin Kristuksen itselleni tärkeäksi, en osannut mitenkään mielessäni yhdistää Häntä Egyptiin. Ja mitä minulle haitallista tai vaarallista siellä nyt voisi olla? – Noloa sanoa, mutta perille tultuani olin jo unohtanut koko asian!
Matkani kiinnostuksen kohde oli Kheopsin pyramidin Kuninkaankammiossa oleva sarkofagi. Kun vihdoin olin sarkofagin edessä, tapahtui jotain sellaista, mitä vieläkin sitä muistellessani ihmettelen. Sarkofagin ja minun väliin  ilmestyi kirkas ’valoseinä’. Koin valtavan pyhyyden läsnäolon ja jotenkin ’tiesin’, etten saisi edes koskea sarkofagiin. Näin vain tuon kirkkaan valon, jonka keskellä Kristus käänsi huomioni ristiinnaulitsemisensa (mikä minulle oli kaikkein vaikein asia kristinuskossa!!) ja kehotti minua näkemään, kuinka Hän ei ole enää ristillä vaan elää. (Kerroin tästä aiemmin jossain bloggauksessani, mutta koska tapahtuma nousi nyt niin vahvana taas mieleen, laitoin sen tähän tiivistetysti.)

Jumala ei kuljeta talutusnuorassa – Tämä ja moni muu tapahtuma laittoi minut miettimään: jos kaikki polut johtaisivat samaan päämäärään, minkä takia Jumala (tutkittuani useita vuosikymmeniä muita reittejä) olisi kutsunut minut noilta poluiltani omalle tielleen? Eikö Hänelle olisi ollut sama, miltä poluilta Häntä etsin?
Katsoessani taaksepäin elettyä ja koettua, huomaan loogisen jatkumon, joka kertoo minulle Hänen vaikutuksestaan.
Ei Jumala kuljeta talutusnuorassa. Hän antaa meidän etsiä, kulkea omia teitään. Mutta Hän näkee myös sisimmässämme olevan kaipuun.
Sen verran jääräpää olen, että Jumala joutui tekemään minussa paljon työtä. Ja aina välillä Hän antoi minun löytää – Paavalin ja Barnabaan sanoin – todistusta itsestään.

Miten monin tavoin Jumala antaakaan todistuksia itsestään!
Toissa päivänä sain tällaisia kuulla eräässä koulutustilaisuudessa, jossa joukko turvapaikkaa hakeneita kertoi kokemuksistaan.
Jakaannuimme pienryhmiin, joissa kaikissa oli 1-2 turvapaikanhakijaa sekä tulkki. Minun pienryhmässäni oli nuori mies, joka kertoi, kuinka hänen vaimonsa ja toinen pienistä tyttäristään oli alkuvuodesta kidnapattu Irakissa, eikä heidän kohtalostaan ollut mitään tietoa. Epätoivo ja -tietoisuus rakkaittensa tilasta sai miehen romahtamaan henkisesti. Hän yritti itsemurhaa ja joutui sairaalaan. Siellä Jeesus oli ilmestynyt hänelle sanoen, että hänen tulisi säilyttää toivonsa.
Mies kertoi kyynelsilmin, kuinka tuo hetki muutti hänen uskonelämänsä. – 20 pv sen jälkeen vaimo ja tytär vapautettiin.

Ystävällisiä kristittyjä Irakissa – Mies oli jo kotimaassaan tutustunut kristittyihin ja havainnut heidät ystävällisiksi ja rauhanomaisiksi.  Nyt hän käy täällä Suomessa kristill. srk:n tapahtumissa kolmasti viikossa. Hän totesi, että ihmisten rukoukset olivat auttaneet häntä paljon enemmän kuin sairaalassa saamansa lääkitys. Hän on kääntynyt kristityksi, muttei ole halunnut käyttää sitä keinona vaikuttaakseen turvapaikkapäätökseen.
Hän toivoo saavansa jäädä Suomeen, opiskella suomenkieltä ja tehdä täällä samaa työtä, mitä hän teki Irakissa. Tämä sotien keskellä varttunut ja elänyt mies toivoo saavansa perheensä maahan, jossa vallitsee rauha ja jossa hänen lapsensa voisivat käydä kristillisiin arvoihin perustuvaa koulua. Hän sanoi, että jos hänet palautetaan maahansa, hänet surmataan. Hän sanoi kuitenkin luottavansa Jumalan johdatukseen tässä asiassa. Sitä odotellessa hän työskentelee Punaisessa Ristissä vapaaehtoisena.

Unessa – Toisessa pienryhmässä eräs irakilaismies kertoi, kuinka hän oli unessa nähnyt leveän nauhan, johon oli suurilla kirjaimilla kirjoitettu: ’Minä olen tie, totuus ja elämä’. Hän oli unessa ymmärtänyt, mitä ja ketä nämä sanat tarkoittivat. Uni oli ollut hänelle niin merkittävä, että hänestäkin oli tullut Kristuksen seuraaja.

Kutsuja – Jos kysymys eri teistä askarruttaa, voi miettiä vaikka sitä, miksi Jumalan Poika yhä ja aina vaan kutsuu ihmisiä muilta poluilta seuraamaan itseään…

Elävä Jumala, joka olet keskuudessamme, Sinä joka olet tehnyt ja teet niin paljon hyvää – johdata meitä, vedä yhteyteesi. Auta, että Sinun hyvät suunnitelmasi meidän elämäämme varten saisivat toteutua. Täytä meidät ilollasi.
Kiitos siitä mitä teet meissä ja elämässämme! – Kiitos myös kesän kauneudesta ja ihanuudesta!

He is Exalted – Maranatha Singers

”Hän on ylistetty, Kuningas on ylistetty Korkeuksissa
Häntä palvon, ylistän Hänen nimeään
Hän on Herra, Hänen totuutensa hallitsee ikuisesti
Taivas ja Maa, iloitkaa Hänen pyhässä nimessään”

Juhannuspäivän muut tekstít: Ps. 92:2-6, Jes.51:3-6 ja Luuk. 1:57-66.

Valoisaa ja kaunista Juhannusta kaikille!