12.1.2015.   Hän, josta Jesaja oli profetoinut, seisoi heidän edessään. Paikalla olleet tunsivat ihmeellisen voiman Hänen puheessaan ja olemuksessaan. Se oli hämmentävää. Miten siihen tuli suhtautua? Hän luki profetian kirjakääröstä ja ja sanoi: tänään, tässä, juuri nyt, tämä käy toteen.
Uskaltaisimmeko me antaa Hänen puhua ja vaikuttaa elämäämme, juuri nyt, tänään? Joka päivä?

Hyvän sanoman – Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
      – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”    (Luuk. 4: 16–21)

Burundissa vuosikausia jatkunut sisällissota oli päättynyt muutama kuukausi aiemmin (n. 10 v. sitten).  Ilmapiiri oli raskas ja painostava. Se sai melkein voimaan pahoin. En ollut koskaan kokenut sellaista missään paikassa.
Kuljin tulkkini, erään burundilaisopettajan kanssa Bujumburan hiljaisilla teillä. Erään korkean rautaportin edessä seisoi vankkarakenteinen armeijapukuinen vartija konekivääri olalla. Tulkkini, hentoinen pienikokoinen nainen, ehdotti että menisimme keskustelemaan tuon isokokoisen vartijan kanssa. Ei taida olla ihan hyvä idea, koetin vastustella, mutta tulkkini into ja luottamus voittivat epäröintini ja menimme miehen luo. Hänen teräksenkovassa ilmeessään ja olemuksessaan ei näkynyt pienintäkään liikettä puhuessamme hänelle ystävällisesti. – Kunnes yhtäkkiä Pyhä Henki näytti valtavan suuren kyyneleen hänen rintakehänsä kohdalla. Kun tulkkini oli kääntänyt tämän miehelle burundinkielellä,  tämä mitään sanomatta avasi äkkiä meille portin, ja astelimme kaikki ison rakennuksen sisäpihalle. Istuuduimme hiljaisina nurmikolle.
Tunsin että tämä nuorimies oli aikoinaan pakotettu tekemään erittäin julmia asioita, ja että hänen sisässään oli valtavasti vihaa, katkeruutta ja syyllisyyttä. Kysyin, saisimmeko rukoilla hänen puolestaan. Sitä hän varmasti odottikin. Kyyneleet alkoivat virrata hänen poskilleen rukoillessamme. Hän sanoi tuntevansa, kuinka vuosikausia piinannut tuska alkoi sulaa pois. Jonkun ajan kuluttua hän sanoi haluavansa antaa anteeksi pahantekijöilleen. Lopuksi hän totesi, että nyt hän tunsi itsensä vapaaksi. – Kiitimme yhdessä Jeesusta. Vain Hän, voimallinen Vapauttaja, voi saada tällaista aikaan.
Jatkaessamme matkaamme ihmettelin, mikäköhän oli saanut miehen yhtäkkiä avaamaan meille portin. Tulkkini vastasi, että nuorukainen (joka oli kertonut meille kasteessa saamansa ranskankielisen etunimensä) oli lähtiessämme kertonut hänelle burundilaisen nimensä: Kyynel.

Kristus (=Voideltu) haluaa vapauttaa meidät sellaisista kokemuksista ja asioista, jotka jollakin tavoin sitovat ajatuksiamme, tunteitamme, olemustamme. Hän haluaa avata sydämemme portteja. Sinne missä on vihaa, surua, pelkoa, katkeruutta, syyllisyyttä, epätoivoa Hän haluaa tuoda Ilon, Toivon ja Rauhan.