29.8.2021. Hoivaaja – Hauvallani on aina ollut vahva hoivavietti. Joka päivä se ottaa jonkun pehmoeläimistään ja ‘pesee’ sen nuollen hellästi ja perusteellisesti.
Herkkupalan saatuaan se vie ensin ‘pennuilleen’, juttelee niille (=ininää) ja työntää kuonollaan herkkupalaa niiden eteen; vasta sitten se alkaa itse syödä sitä.
Suojelijaksi – Lapsenlasten marsut ovat kyllä aina kiinnostaneet koiraani käydessämme poikani perheen kotona. Mutta kun marsut tulivat sunnuntaina meille hoitoon, hauveli ryhtyi niiden suojelijaksi: aina kun joku kulki kotimme ohi, se asettui ovelle vartioimaan ja ilmoitti että tänne ei ole tulemista.
Aika liikuttavia voivat nämä nelijalkaiset ystävämme olla. 🙂
Elämään vievä tie – Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. (Hepr. 10:19–25)
Kaikkein pyhimpään – Ensi pyhän teksteistä tämä ote heprealaiskirjeestä puhutteli meikäläistä eniten. ‘täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään‘ – se oli tuon ajan juutalaisille jo ajatuksenakin täysi mahdottomuus. Jerusalemin temppelin väliverhon läpi sai astua ainoastaan ylimmäinen pappi, ja hänkin vain kerran vuodessa: suurena sovituspäivänä.
Ylipappi kaikkia varten – Ylösnousemuksensa jälkeen Kristuksesta tuli suuri ylipappi, ei vain juutalaisille vaan kaikille. Hänestä tuli koko maailman Vapahtaja. Jeesuksen kuoleman hetkellä maa järähteli ja temppelin esiverho repeytyi ylhäältä alas saakka. Raamattu ei kerro ylipappien reaktiota, mutta uskoisin heidän olleen aikamoisen järkyttyneitä.
Heprealaiskirje julistaa, että siitä lähtien kaikki ovat voineet ja voivat tulla Jumalan eteen luottavaisina, ilman pelkoa, puhtaina, ‘vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta’.
Huolenpitoa, rakkautta ja hyviä tekoja – Kirjeessä on myös kehotus: ‘Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.’
Viime viikon teksteissä oli samantapaisia kehotuksia:
Oikeudenmukaisuutta – Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne. Älkää sortako vierasheimoisia, älkää orpoja älkääkä leskiä. (Jer. 7:5-6)
Rauhaa kaikkien kanssa – Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. (Hepr. 12:14-15)
Taivaan Isä, Sinä näet, kuinka vaikeaa meidän on noudattaa tahtoasi. Auta meitä kasvamaan Poikasi kaltaisuuteen. Kiitos, että Hän on avannut meille tien luoksesi, yhteyteesi, tuntemiseesi.
Anna meille rauhaan pyrkivä sydän ja mieli, niin että voisimme elää sovussa toistemme kanssa ja olla Sinun Rauhasi välikappaleita täällä Maan päällä.
Ja niin että – heprealaiskirjeen lupauksen mukaisesti – saisimme nähdä Kirkkautesi.
Franciscus Assisilaisen tavoin voimme pyytää:
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Muut tekstit: Ps. 119:129–136, Sananl. 3:27–32 , 1. Moos. 41:46–49, 53–57, Ap. t. 20:17–24 ja Luuk. 12:42–48.