Todellinen

2.3.2021. Aurinko sulattaa vauhdilla hankia, mutta suksi luistaa vielä hyvin laduilla – vähän liiankin hyvin, totesi eräs hiihtäjä tänään hymyillen. Nautitaan kevättalven kauniista päivistä. 🙂 

 

Jeesus sanoi:
    ”Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.”
    Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Jeesus vastasi: ”Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.”
    Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: ’Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?”
    Jeesus vastasi: ”Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.”
    Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.” Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä. (Joh. 8:46–59)

Olipa rankkaa sananvaihtoa! (Vaikkei ehkä niille, joka seuraavat nykyajan somekeskusteluja.)
Evankelista Johannes kutsuu tässä Jeesuksen haastajia juutalaisiksi, varmaan siksi, että he kyseenalaistivat Jeesuksen alkuperän. Mutta juuri siitä tässä oli kyse: että he ymmärtäisivät, että Jeesus oli paitsi juutalainen, myös se Messias, jota koko kansa oli odottanut niin kauan ja hartaasti, ja sen lisäksi vielä Jumalan Poika.

Mutta noille juutalaisille tämä oli vain liian kova pala purtavaksi. He koettivat löytää perustetta sille, miksi Jeesus ei mitenkään voisi olla heidän Pelastajansa. Jos hän vaikka olisi samarialainen. Tai jos hänessä olisikin paha henki, joka laittaa hänet puhumaan omiaan, väittämään, ettei hänen sanassaan pysyvä kohtaa koskaan kuolemaa,

Jeesuksen missioVT:ssa sanotaan: ‘Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää.’ (Hes.33:11)
Jumalan tahto on, että saisimme ikuisen elämän Hänen luonaan. Jeesuksen missio oli tulla  maan päälle toteuttamaan Hänen suunnitelmansa palauttaa meidät yhteyteensä. Hän tuli näyttämään meille, miten löytäisimme omilta teiltämme tielle, joka johtaa Korkeimman luo. 

Voin kuitenkin hyvin ymmärtää noita juutalaisia. He olivat niin kiinni siinä, mitä heille oli opetettu, etteivät he mitenkään voineet ymmärtää Jeesusta, joka puhui sellaista, mitä he eivät ennen olleet kuulleet tai lukeneet. Vähän päälle kolmekymppinen mies väittää  olleensa olemassa jo ennen kuin heidän esi-isänsä Abraham (joka oli elänyt 2000 v. ennen heitä). Eihän sellainen ole järjellä ymmärrettävissä. 

Isä kirkastaa Pojan – “Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet.”
Jeesus ei päästä vastustajiaan helpolla. Hän heittää heille yhä vaikeammin nieltäviä lauseita.

Tuo keskustelu oli kuitenkin alkanut rauhallisesti:  Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: “Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh.8:31-32).

Mutta sitten sävy muuttuu. On kuin Jeesus kaikessa inhimillisyydessään tuskastuisi siitä, että nekin juutalaiset, jotka aluksi uskoivat häneen, kääntyvät häntä vastaan, ja lopulta haluavat surmata hänet. “Minä tiedän kyllä, että te olette Abrahamin jälkeläisiä. Silti te haluatte tappaa minut, koska sanani ei saa teissä sijaa.” (Joh.33:37)

Tässä vaiheessa tuli sellainen olo, että haluan lukea vain Jeesuksen sanoja. Kristittynähän olen Kristuksen seuraaja, ja Hänen sanojaan minun on kuunneltava, eikä niiden, jotka kyseenalaistavat Jeesuksen alkuperän. 

Mihin suuntaan huomioni? – Aloin miettiä, millaisten mielipiteiden ylipäätään annan vaikuttaa omiin käsityksiini ja siihen, mihin ja mitä uskon. Missä määrin omaksun toisten näkemyksiä sitä itse tiedostamatta? 
Nyt taitaisi tehdä taas hyvää uutispaasto. Vaikka Pääsiäiseen saakka. Se voisi olla ihmeen puhdistavaa ja vapauttavaa. Huomio suuntautuisi valoisampiin asioihin.
Tai ei sittenkään hyvä idea: täytyy seurata, millaisia päätöksiä hallitus tekee koronarajoitusten puitteissa. Toivotaan ettei tule ulkonaliikkumiskieltoa, jollaista on jo väläytelty taudin leviämisen hillitsemiskeinona.   

Valoisampaa – Luin vielä ensi pyhän muut tekstit, josko niistä löytyisi jotain kohottavaa tuon raskaan evankeliumitekstin jälkeen. No löytyihän sieltä, Johanneksen kirjeestä:

Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
    Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.  (1. Joh. 5:18–20)

Todellinen –  Kristus, Pahan vallan voittaja, varjelee meitä, kun paha koettaa saada meistä otetta, hivuttautua ajatuksiimme, tunteisiimme, olemiseemme ja toimintaamme.
On ihana tietää, että meillä on niin vahva Suojelija ja Pelastaja. Ja että jokainen meistä on  Hänelle suunnattoman rakas ja tärkeä.
On ihanaa tietää, että Jumala on Todellinen, ja että me elämme Todellisessa, kun olemme Jeesuksen Kristuksen omia. Tämä on se Todellisuus jota ja jossa haluan elää. Tahdon muistaa sen joka päivä. Se palauttaa minut aina uudestaan siihen, mikä on kaikkein tärkeintä.

Me voimme (niin päättäessämme) elää todeksi sitä, josta Johannes tuossa kirjeessään kirjoittaa. Siinä, Todellisessa, tämän maailman jutut kalpenevat.

Myös näillä lauseilla Johannes valaa uskoa Jumalan Poikaan:   
Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. 
Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan.
Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä.
Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä pyydämme. (1. Joh. 5, luvusta)

Muut tekstit: Ps. 25:11–20 ja Jer. 7:23–26.