Jalkojenpesu

23.2.2021. Eilen olin hiihtämässä lastenlasten kanssa. Ladut olivat syvät ja jäiset ja jännitin pysynkö pystyssä alamäen kaarteissa. Lapset sen sijaan laskivat huolettomina ja nauttivat täysillä. Niinpä minäkin nautin.
Hanki on kuin marenkia: pinnalta rapeaa, alta pehmeää. Hauvelin se kantaa, mutta meikäläisellä on haasteellisempaa: juuri kun luulen että tässä voi tepastella, pinta pettääkin ja jalka vajoaa syvälle hankeen. Siksi pysyttelemme lenkkeillessä paikoin liukkailla kävelyteillä (käy tasapainoharjoittelusta).
Tämän talvilomaviikon motto voisikin olla: iloitaan talvesta & pysytään pystyssä ja terveinä, 🙂

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
    Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.
    ”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
    Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”  (Luuk. 7:36–50)

Tuo fariseus Simon oli kiinnostunut Jeesuksesta. Luultavasti sen vuoksi, mitä oli kuullut tämän opettavan. Ehkä hän halusi kysellä Jeesukselta lisää kaikessa rauhassa, ilman hälisevää ihmisjoukkoa ympärillä. Tai sitten hän oli se Simon, jonka Jeesus paransi spitaalista ja joka myös kutsui Jeesuksen kotiinsa.
Oli miten oli, tämä Simon oli rohkea, hän ei välittänyt toisten fariseusten paheksunnasta kutsuessaan Jeesuksen luokseen. (
Mieleen tulee toinen fariseus, Nicodemos, joka halusi tavata Jeesuksen kahden kesken yöllä salaa,  ettei kukaan näkisi.)

Jeesus oli aina valmis keskustelemaan nähdessään ihmisen vilpittömän halun kuulla enemmän taivaan valtakunnasta ja siitä, mikä oli tärkeintä elämässä. (Esim. Sykarin kaivolla Jeesus kävi pitkän keskustelun samarialaisen naisen kanssa. Joh.4:1-26)

Keitä muita oli läsnä aterialla talon isännän ja Jeesuksen lisäksi? Ehkä joitakin Simonin fariseusystäviä sekä Jeesuksen opetuslapsia. Muttei ainakaan niitä ‘publikaaneja ja muita syntisiä’, joita fariseukset halveksivat, eivätkä voineet kuvitellakaan aterioivansa yhdessä heidän kanssaan.
Kuten evankelista Matteus kuvaa:
Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: “Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa! (Matt.9:9-10)

“Jos tämä mies olisi profeetta…” – Jeesus oli todennäköisesti nähnyt ennalta, mitä Simonin kodissa tulisi tapahtumaan: kuinka sisään tulisi nainen, joka pistäisi Simonin konseptit sekaisin.
Kun nainen tuli Jeesuksen luo, istuutui tämän jalkojen luo ja kuivasi kyynelten kostuttamat jalat hiuksillaan ja voiteli ne tuoksuöljyllä, Jeesus luki Simonin ajatukset: tuo nainenhan on syntinen, miten Jeesus saattoi antaa hänen koska itseensä! Jos Jeesus todella olisi profeetta, kyllä hän olisi nähnyt, millainen tuo nainen oli, ja olisi sanonut tälle suorat sanat.

Simeon joutui pettymään, kun Jeesus ei osoittanut olevansa profeetta sillä tavoin kuin hän olisi olettanut ja toivonut. Jeesus osoitti tietävänsä mitä Simon ajatteli. Hän laittoi Simonin kääntämään huomion omaan toimintaansa. Isäntä ei ollut antanut vieraalleen vettä, jotta tämä olisi voinut huuhdella maantien pölyt jaloistaan, nainen sen sijaan pesi hänen jalkansa kyynelillään ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Pääsiäispaaston aika on itsetutkiskelun aikaa. Riittää, että suostuu siihen avoimin mielin.
Päätän suostua, avoimena sille, mitä mietiskely tuon evankeliumitekstin äärellä minussa tällä kertaa nostaa pintaan. Kumpi mahtaa tällä kertaa puhutella minua enemmän, fariseus Simeon, joka kuvittelee olevansa synnitön, vai nainen, joka on kiitollinen siitä, että on saanut syntinsä anteeksi ja haluaa osoittaa kiitollisuutensa?
Mitä Jeesus haluaisi minun/sinun juuri nyt havaitsevan tuon tekstin äärellä, itsessäni/itsessäsi?

Miten helposti ja nopeasti tuomitsen tai arvostelen toisia mielessäni? Miten paljon olen tehnyt sitä elämäni aikana, tänä vuonna, tällä viikolla? – Entä sinä?
Miten helposti ajatteleekaan negatiivisia ajatuksia toisista ihmisistä. Tai itsestä. Tai asioista yleensä. Joskus pienistäkin asioista. Miten usein toiminkaan tavalla, jota jälkeenpäin kadun?

Kristus toivoo, että sen sijaan että arvostelisimme toisia, tarkastelisimme omia ajatuksiamme, asenteitamme ja toimintaamme. Mitä meidän on hyvä huomata, nähdä ja oivaltaa niistä?
Miten paljon sisäinen fariseuksemme on saanut niissä tilaa?
Ja mitä me voisimme tehdä, kun teemme itsestämme löytöjä, jotka eivät ole niin miellyttäviä?

Parhaillaan pidän arkiretriittiä parille ystävälleni netin välityksellä. Päivittäinen mietiskely jonkin raamatuntekstin äärellä on eräs tapa viettää pääsiäispaastoa. Itse olen kokenut tämän hiljentymismuodon syvästi vaikuttavana ja jotenkin hyvällä tavalla puhdistava. Mietiskelen myös itse  samoja tekstejä kuin arkiretriittiin osallistuvat.

Yksi näistä evankeliumiteksteistä on Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta. Holtitonta elämäntapaa viettänyt poika palaa kotiin syvissä synnintunnoissa. Hänellä on tunne, ettei hän ole minkään arvoinen. – Vaikka joka kerran tuota vertausta mietiskellessä nousee mieleeni erilaisia asioita ja tunteita, aina on vahvana ja yhtä vaikuttavana se isän ylitsevuotava rakkaus, jolla hän ottaa katuvan poikansa vastaan ja sulkee syliinsä.

Voiko kauniimmin kuvata sen valtavan Rakkauden määrää, jota taivaallinen Isämme tuntee meitä heikkoja, erehtyväisiä, negatiivisiin ajatuksiin ja tekoihin lankeavia lapsiaan kohtaan?
Tunnistettuamme ja tunnustettuamme ne Hänelle, Hän sulkee meidät ylitsevuotavaan Rakkauteensa. Hänen anteeksiantonsa on käsittämättömän suuri.

Jumalan silmissä kukaan ei ole arvoton, vaan yhtä arvokas ja rakas. Ja Hän odottaa, että tulisimme Hänen luokseen, kertoisimme, mikä painaa mieltämme ja sydäntämme, ja antaisimme Hänen nostaa taakkamme, väsymyksemme, uupumuksemme, pelkomme, ahdistuksemme, vihamme, katkeruutemme – tai mitä sitten kannammekaan sisällämme.
Hän haluaa vapauttaa meidät ja auttaa meitä eteenpäin elämässämme. Hän haluaa meidän näkevän Valon sellaisessakin tilanteessa, jossa näemme vain pimeyden ja toivottomuuden.  

Kuka rakastaa enemmän? – Ensi pyhän evankeliumin nainen oli saanut kokea Jumalan rakkauden ja anteeksiannon kohdattuaan Jeesuksen. Hänelle ei riittänyt se, että hän otti sen vastaan. Hän halusi myös osoittaa Jeesukselle kiitollisuutensa.
Evankeliumi ei kerro, mitä Simonissa tapahtui kuultuaan Jeesuksen vertauksen rahanlainaajasta, joka antoi velallisille anteeksi.
Jeesus antoi Simonin ymmärtää, kuinka se, joka on saanut enemmän anteeksi, myös rakastaa enemmän.
Fariseuksena Simon todennäköisesti ei pitänyt itseään sellaisena syntisenä, joka tarvitsisi anteeksiantoa. Uskon kuitenkin, että kun Jeesus lähti hänen talostaan, jotain hänessä oli muuttunut. Varmaankin hän jäi pohtimaan Jeesuksen sanoja.

Kun kääntää (ehkä rankankin itsetutkiskelusession jälkeen) katseensa Kristukseen, Hänen Rakkauteensa ja Anteeksiantoonsa, saattaa herätä kysymys, millä tavoin voisi osoittaa kiitollisuuttaan Hänelle.
Jeesus antoi tästä esimerkin viimeisellä ateriallaan, pääsiäisaterialla. Hän polvistui opetuslastensa eteen, pesi heidän jalkansa ja kehotti heitä tekemään samoin muille (Joh.13: 1-17)
Palvellessamme toisia me teemme samaa, kuin Kristus teki. – Ja myös tulla enemmän Hänen kaltaisekseen.

Miten nyt korona-aikana voisi palvella toisia? Siihen on tarjolla niin paljon mahdollisuuksia kuin itsellä vain on voimia ja mahdollisuutta. Päinvastoin kuin luulisi, pandemia on vain lisännyt vapaaehtoisten tarvetta. Ja palvelutehtäviä on mitä erilaisimpia, kuuntelevista korvista käytännön auttamiseen. 

Kristus, auta meitä näkemään omat heikkoutemme ja virheemme. Auta, ettemme arvostelisi toisia.
Opeta meitä suhtautumaan itseemme ja toisiimme siten, kuin Sinä toivot meidän suhtautuvan.
Auta meitä näkemään Sinun silmiesi kautta niin itsemme kuin toisemme.
Auta meitä kuuntelemaan tahtoasi. Näytä, miten haluaisit meidän toimivan. Kiitos johdatuksestasi. Ja Rakkaudestasi. 🙂

Muut tekstit: Ps. 25:1–10, 1. Moos. 32:23–32 ja Jaak. 1:2–6-7.