1.12.2016                                    

Maa peittyi valkeaan, vaikkakin ohueen lumikerrokseen 1. adventtina – ihanaa! Pysyisi nyt tämä talvi Jouluun asti, ja ylikin…
Uudet nastakengät tuli testattua – verrattomat! Veljeni oli jo useampana vuonna kehottanut minua hankkimaan sellaiset, mutta kun olivat niin hintavia. Kun nyt tuli hyvä tarjous eteen sain vihdoin hankittua. Ja vau: on kuin kesärenkaat olisi vaihtanut talvirenkaisiin, liukkaallakin kulku tuntuu turvalliselta. – Suosittelen lämpimästi talvella kävelyä harrastaville!

2. adventin evankeliumin vertaus ei kuitenkaan kehota lähtemään ulos, vaan pysymään ‘sisällä’.
Millä tavoin olen sisällä itsessäni? Hereisenä taikka vain osittain läsnäolevana? Miten herkästi huomioin sisäisesti mitä juuri tällä hetkellä tapahtuu? – Voinko aavistaa mitä on tulossa? 

Tietoista läsnäoloa meikäläinen, uneksija luonteeltaan, on saanut harjoitella jatkuvasti vuosikymmenet – ja edelleen, joka päivä, saa harjoitella. Miten helposti huomio tahtokaan karata muualle kuin missä olisi tarkoitus pysyä.
Joskus voi olla rohkaisevaa muistella millainen oli ennen. Voi huomata että onhan tässä kuitenkin edistystä tapahtunut… ja toivoa että edelleen tapahtuu…    

Valmiina avaamaan oven – Jeesus sanoo:
    ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
    Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”  (Luuk. 12: 35-40)

Ovi lukossa – Toisessa kaupungissa asuva poikani yöpyy yleensä luonani kun hänellä on useamman päivän työrupeama pääkaupunkiseudulla. Eilisiltana olin jo nukkumassa, kun hän yllättäen tuli yöpymään. – Oli siitä kyllä ollut puhetta, mutta kun netistä näin että tilaisuus,  johon hän oli osallistumassa, alkaisi vasta tänään, ajattelin että hän tulisi vasta tänä iltana. Nukkumaan mennessäni suljin kännykkäni, enkä siten saanut hänen viestiään. Ulko-ovi oli lukossa, mutta kaikeksi onneksi asia ratkesi kuitenkin niin että hän pääsi sisälle yöksi. Minulle selvisi vasta aamulla  että hän oli tullut.
Aamiaispöydässä poikani totesi että vastaisuudessa kannattaa varmistaa tulo ajoissa. Niin, totesin tavattoman helpottuneena siitä että hän joka tapauksessa oli päässyt sisään.

Ihmisen Poika kehottaa meitä olemaan valmiina minä hetkenä vain vastaanottamaan Hänet.
Hän ei ilmoita ennalta saapumisensa hetkeä. Mutta mitä Hän lupaakaan palkaksi: kutsua palvelijansa pöytään ja ryhtyä itse palvelemaan heitä. – Ihmeellinen lupaus!
Mutta ilman lupaustakin – tahdon olla tietoisesti läsnä kohdatakseni Hänet – minä hetkenä tahansa.
Enkä ajattele tässä pelkästään Hänen toista tulemistaan.

Veni Domine Jesu – Tule Herra Jeesus – Marco Frisina

(Muut 2. Adventin tekstit: Ps-80: 15-20, Jes.35:3-6, Hepr.10:35-39)