24.11.2014 Kirkkauden kuningas – Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot! (Ps. 24: 7-10)
Psalmi 24 – Sons of Korah
Rauhan tuoja – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. (Sak. 9: 9-10)
Sakarja antoi tuleville polville merkin, josta tunnistaa tuleva Kuningas: Hän ratsastaisi aasilla Jerusalemiin. Todellinen Kuningas saapuu nöyränä, ei ulkoisesti uhoillen, armeijajoukkojen kanssa miekkoja kalistellen, vaan sisäistä kuninkuutta ja rauhaa säteillen. Hän opetuksensa tulee olemaan: joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. Rauhanruhtinas opastaa löytämään ja säilyttämään sellaisen Rauhan, joka ei järky haasteellisissakaan olosuhteissa. Hänen voittonsa on ikuisuusvoitto.
Kristuksen seuraajia – Toissapäiväisessä, arkkipiispa Paavalin (1914-88) elämää käsitelleessä seminaarissa nunna Kristoduli kuvasi hengellistä opettajaansa lämmöllä ja kunnioituksella, samoin FT Paula Tuomikoski. Kumpikin oli ollut saanut Paavalilta tehtäviä hoidettavakseen ja saivat samalla mahdollisuuden tutustua häneen myös henkilökohtaisella tasolla.
Nunna Kristoduli totesi, että tavallisesti kun pääsee tutustumaan ihailemaansa henkilöön arkielämässä, ihanteet karisevat. Hänen tapauksessaan kävi kuitenkin päinvastoin. Nähdessään, kuinka Paavali eli jokapäiväistä elämäänsä aivan kuten opetti, hän arvosti tätä entistä enemmän. Kristoduli toimi pitkään Paavalin henkilökohtaisena avustajana tämän saatua sydänkohtauksen. Paavalin nöyrä, toisia ihmisiä kunnioittava asenne heijastui hänen jokapäiväisessä elämässään aamusta iltaan, kaikissa tilanteissa ja kohtaamisissa.
Kansainvälisessä konferenssissa, jossa kiistat johtivat vahvaan ristiriitatilanteeseen, Paavali oli rauhallisella väliintulollaan muuttanut koko kokouksen ilmapiirin.
Paavali ei Kristodulin mukaan koskaan puhunut negatiivisesti toisista. Kun toiset arvostelivat tai puhuivat negatiivisesti, Paavali vaikeni. Ainoastaan poskipäät alkoivat vähän punoittaa.
Ihmiset aistivat Paavalin syvän hengellisyyden. Kun Venäjällä kuultiin, että Paavali oli tulossa yöjunalla, ihmiset kokoontuivat radan varteen siinä toivossa, että jos vaikka Paavali katsoisi ikkunasta ja siunaisi heitä. Englannissa eräässä luostarissa, jossa oli kaikkien arkkipiispojen valokuvat, Paavalin kuva oli tarkoituksella asetettu ylimmäksi.
Paavali ei kaivannut itselleen kunniaa. Kristoduli kertoi hänen pitäneen yksinkertaisesta elämästä. Sydänkohtauksensa jälkeenkin hän esim. halusi itse käydä torilla ostamassa vihanneksia. Hän piti torikauppiaista ja keskusteli mielellään heidän kanssaan.
Seminaarin kahvitauolla eräs mies kertoi nuoruutensa muistikuvia Paavalista, joka oli usein kyläillyt heidän kodissaan (vaikkei perhe kuulunut samaan kirkkokuntaan kuin se, jota hän johti): Paavalin tapa kohdata nuoret ja lapset oli mutkaton, lämmin ja huomaavainen.
Paula Tuomikoski totesi oman esityksensä lopuksi, että arkkipiispa Paavali näki taivaallisen valon ja säteili taivaallista valoa.
Sydämensäteilyä – Jotain tällaisista sisäisesti vahvoista ja nöyristä hengenjohtajista välittyy sisimpään, vaikkei heitä koskaan henkilökohtaisesti tapaisikaan. Muistan kuinka lapsena sisimmässäni heräsi lämpö, kun kuulin jonkun uutisen arkkipiispa Paavalista. Ja tuota kirjoittaessa muistin, että samanlainen tunne tuli kun kuulin jotain paavi Johannes XXIII:sta (paavina 1958-63). Vaikkei perheellämme ollut minkäänlaista suhdetta ortodoksisuuteen tai katolisuuteen, lapsensydän vain vaistosi, että nämä kummatkin kirkkojensa johtomiehet olivat hyviä, rakkaudellisia ja syvästi aitoja ihmisiä. Kun äsken googlasin tietoa Johannes XXII:sta, ymmärsin, miksi hän teki vaikutuksen, vaikken lapsena hänestä tiennyt enempää kuin joittenkin uutisten kautta: samanlainen oli kuin nykyinen, rakentavalla tavalla radikaali paavi Franciscus.
Kun Johannes XXIII oli valittu paaviksi, hän totesi itsestään: »Monet haluavat paavin olevan valtiomies, diplomaatti, uusimpaan tieteeseen perehtynyt oppinut. Uusi paavi on kuin Jaakobin poika, joka kohdatessaan veljensä purskahti itkuun ja sanoi: ‘Minä olen Joosef, teidän veljenne.’»
Paavi Johannes XXIII – nykyisen virkaveljensä tavoin – vieraili useissa Rooman kaupungin vankiloissa ja sairaaloissa, sekä kulki Rooman kaduilla tavallisen kansan parissa.
Enkelitkin haluavat nähdä tämän – Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen. (1. Piet. 1: 7-12)
Odotettu saapuu – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa! (Mark. 11: 1-10)
Hosanna in the Highest – Hillsong
“Näen kirkkauden kuninkaan tulevan tulipilvessä, koko maa järisee
Näen hänen rakkautensa ja armonsa pesevän kaiken syntimme
ihmiset laulavat hosianna, hosianna korkeuksissa
Näen sukupolven joka nousee ottamaan paikkansa epäitsekkäällä uskolla
Näen herätyksen liikehdinnän rukoillessamme, etsiessämme
Paranna sydämeni ja puhdista se, avaa silmäni näkemään näkymätöntä
Näytä kuinka rakastaa siten kuin Sinä olet rakastanut minua
Anna sydämeni murtua sille, mikä murtaa Sinun sydämesi
Kaikki minussa Sinun Valtakuntasi tarkoitukseen, kulkiessani maailmasta ikuisuuteen”
Kirjoitusten toteuttaja – Luulenpa, että jollei Sakarja olisi kirjoittanut profetiaansa, Jeesus olisi yksinkertaisesti kävellyt Jerusalemiin, kuten hänellä muutenkin oli tapana. Mutta auttaakseen kirjoituksia tuntevia havahtumaan, hän ratsasti aasilla. Mutta kirjanoppineet olivat liian kiinni omissa käsityksissään ja odotuksissaan tunnistaakseen yhteyden profetiaan – tunnistaakseen Messiaan.
Kansa sen sijaan iloitsi ja riemuitsi. Jeesuksen seuraajat ja kannattajat olivat nähneet parantumis-, vapautumis- ja ruokkimisihmeitä ja kuulleet Jeesuksen opetusta, joka oli niin erilaista kuin muiden rabbien: se oli radikaalia, vaikka perustui vankasti pyhiin kirjoituksiin.
Mutta uskon, että useat myös tunnistivat Jeesuksen koko olemuksessa jotain aivan erityistä, vaikkeivät ehkä pystyneet oikein määrittelemään, mitä se oli. Hän kohtasi jokaisen luokseen tulevan läheisellä, henkilökohtaisella, ainutlaatuisella tavalla. Vaikka hän oli yksi heistä, hänessä oli jotain ratkaisevan erilaista.
Vaikka joskus kuulee sanottavan, että ihmiset toivoivat Jeesuksesta sellaista kuningasta, joka vapauttaisi heidät roomalaisen vallan alta, uskon kuitenkin, että ihmeiden lisäksi juuri Jeesuksen jumalallisen säteilyn vuoksi hänen seuraajansa tunnistivat ja tiedostivat sydämessään: tässä on kyse jostain aivan muusta kuin tämän maailman kuninkuudesta!
Ja myöhemmin ymmärrettiin: kun hiljentyy rukoilemaan ja mietiskelemään, nöyrällä sydämellä, tämä Sydämenhallitsija johdattaa löytämään taivasten Valtakunnan ja sen Rauhan sisimmästämme. Kunnes lopulta alamme nähdä (yllä kuvatun Kristuksen seuraajan tavoin) taivaalliseen Valoon ja säteillä sitä ympärillemme, tuoden näin taivasten Valtakuntaa maan päälle.