Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2014

Parantaja

1.9.2014.   Jotkut pitävät Jeesusta vain historiallisena hahmona, joka varttui Nasaretissa ja aikuisena opetti ja paransi ihmisiä. Joillekin avautuu toisenlainen todellisuus lukemalla.
Eräs vanhus, joka oli koko elämänsä ollut vahva omassa uskossaan (ei uskonut ylösnousseeseen Kristukseen), sai eteensä Johanneksen evankeliumin ja alkoi lukea sitä. Hän kertoi, että sitä lukiessaan totuus yhtäkkiä laskeutui hänen sisäänsä kuin kirkkaana, voimakkaana valonleimahduksena. Hän tajusi, että Kristus on elävä ja on keskuudessamme. – Mitkään vastaväitteet eivät enää tehonneet: hänen maailmankatsomuksensa oli muuttunut.
Jotkut kohtaavat Kristuksen fyysisten vaivojen parantajana, sielunhoitajana, monenlaisista kiinnikkeistä vapauttajana. Lukemattomilla ihmisillä ympäri maailmaa on tästä omakohtaisia kokemuksia. – Kun on saanut kokea Hänen apunsa, siitä tulee todellisuus, jossa ja jota haluaa elää.
Kristuksen voiman kohtaaminen voi olla jopa niin radikaali, että se muuttaa koko elämän suunnan, kuten alla olevan Nickyn tarinassa. 

Oikeutta – Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa. Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra rakastaa oikeamielisiä, ja suojelee muukalaisia. Hän tukee leskiä ja orpoja, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi. Herra hallitsee ikuisesti. Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!  (Ps. 146: 5-10)

Päästää vangitut kahleista…? Selailin pöydälle kerääntyneitä lehtiä. Yhdessä kerrottiin keväällä  Suomessa vierailleesta Nicky Cruzista, joka on 55 vuoden ajan kiertänyt maailmaa kertoen siitä, miten Jumala muutti hänen elämänsä.
1950- luvulla Nicky oli Brooklynin raaimman teini-ikäisten jengin johtaja. Erään kerran hän kohtasi Davidin, joka oli lukenut kuolemantuomiota odottavista nuorista jengiläisistä ja tuntien myötätuntoa nuoria kohtaan oli saapunut New Yorkiin auttaakseen heitä. David kulki pahamaineisilla jengien hallitsemilla alueilla kertoen sellaisesta rakkaudesta, jota nämä nuoret eivät tunteneet.
Kohdatessaan Davidin Nicky uhkasi ottaa tämän hengiltä; David tähän: ”Jeesus rakastaa sinua, Nicky.” Tämä toistui useamman kerran: kovaksikeitetty, vihaa puhkuva stadin kundi uhittelee maalta tulleelle hontelolle nuorukaiselle, joka sinnikkäästi vastaa hänelle Rakkauden sanomalla.
Erään kerran Davidin rukoillessa Nicky tunsi niin vahvan voiman laskeutuvan häneen, että se melkein salpasi hänen henkensä ja hän putosi polvilleen:  “I felt the power of Jesus like a rushing wind that took my breath away. I fell on my knees and confessed Christ.”

Suomen vierailulla tehdyssä haastattelussa hän kommentoi tapahtumaa näin: ”Koin voiman, joka kulki läpi sydämeni ja mieleni. Se vei pimeän menneisyyteni mennessään ja annoin elämäni Jeesukselle.”
Nickyn äiti oli pahoinpidellyt Nickyä, kerran jopa tajuttomaksi. Rankat kokemukset olivat kasautuneet Nickyn sisimpään vihaksi ja raivoksi. – Kun hän oli tuntenut Jumalan voiman kulkevan lävitseen ja vapauttavan menneisyyden kahleista, hän pystyi antamaan anteeksi äidilleen.
Nicky ryhtyi auttamaan teini-ikäisiä jengiläisiä yhdessä Davidin kanssa, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä. Heidän työnsä kautta yli 45 miljoonaa vaikeuksissa olevaa nuorta on saanut kuulla Parantajasta, joka toimii tänäkin päivänä.

Miten puhun –  Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde. Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa. Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa. Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan. Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.  (Sananl. 18: 4-8, 21)

Hallelujah – Irlantil. pappi (josta srk:laiset pitävät kovasti) yllätti hääparin Leonard Cohenin Hallelujah’ – laululla, jonka sanat oli sovitettu hääseremoniaan, hääparille sopiviksi ja heitä siunaaviksi:

Pienellä kielellä – Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa. Jos panemme suitset hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme ohjata koko hevosta. Entä laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut tuulet heittelevät niitä, pienen pieni peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.
Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä.   (Jaak. 3: 2-12)

Värikästä kieltä Jaakobilla (ja kuin jatkoa alla olevaan isoveljensä puheeseen.)  Kyllähän yleensä on aika hyvin hallinnassa se, mitä käsillään tekee ja minne jalkojaan liikuttelee. Mutta auta armias miten sieltä suusta pulpahtaa joskus jotain ihan kummallista: mitä ihmettä – enhän minä tuollaista halunnut sanoa! Vaikkei voimasanoja päästelisikään, niin jotain tyhmää tulee sittenkin aina välillä sanottua. Sellaista, mitä sitten katuu, harmittelee, pyytelee anteeksi – ääneen tai hiljaa.
Kun poikani tulivat teini-ikään, olin huolissani, miten kestäisin sen, jos he alkaisivat puhua minulle sillä tavoin kuin teinit usein puhuvat. Vieläkin helpottuneena ja kiitollisena ihmettelen, kuinka kukaan heistä – varmaan äitinsä herkkänahkaisuuden vuoksi – ei sitä tehnyt. Ja tunnen syvää myötätuntoa kaikkia sellaisia kohtaan, jotka joutuvat kuuntelemaan sellaista puhetta, joka satuttaa tai tuntuu pahalta.

Sanat todella voivat olla käärmeen myrkkyä, varsinkin silloin, kun oikein tarkoituksellisesti halutaan olla ilkeitä. Mutta mielenkiintoinen on tuo Jaakobin pointti: että sellainen tuhrii koko ruumiin. Ei siis vain kohde, vaan myös puhuja itse vahingoittuu. Tuleekohan ilkeyksien syytäjä ajatelleeksi asiaa tältä kannalta?
Ihanaa on kun Parantajamme pääsee muuttamaan sisintämme: silloin lähteensilmä alkaa kirkastua. Siitä alkaa virrata hyvältä maistuvaa vettä, sanoja, jotka ilahduttavat, lohduttavat, rohkaisevat, virvoittavat ja vahvistavat toista. Lähteensilmä muuttuu yhä enemmän Lähteensä kaltaisiksi.

Mitä sydämessä – Jeesus sanoi:
”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”  (Matt. 12: 33-37)

Fariseukset olivat hetkeä aikaisemmin syyttäneet Jeesusta, että hän karkotti pahoja henkiä itsensä päävastustajan avulla. Hän kuitenkin toimi Pyhän Hengen voimalla. Siksi Jeesuksen raju vastaus fariseuksille. Hän ei loukkaantunut itsensä, vaan Pyhän Hengen puolesta. Hän sanoi: “Jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta.”  (Matt.12:31-32) 

Sanojen voima –  Sanoilla siis voi saada aikaan vahinkoa, ne voivat olla kuolettavia kuin käärmeen myrkky. Mutta tilille jokaisesta turhasta sanasta…? Tuli tarve tutkia tuota turha -sanaa. Eng. käännöksessä käytetään sanaa idle, joutava/ turhanpäiväinen. Mutta kreikkal.-engl. Raamatustani löydän sanan tarkoittavan  tuossa kohtaa epärehellistä, vilpillistä puhetta. Sitä, että sanotaan toista ja tarkoitetaan toista. – Tuokin auttoi meikäläistä ymmärtämään Jeesuksen tiukkoja sanoja fariseuksille. Paitsi että he loukkasivat Pyhän Hengen työtä, he olivat myös vilpillisiä.
Miksiköhän sitten ei ole käännetty ‘rehellinen’ – sanalla? – Ehkä sen vuoksi, että olisi helppo puolustautua ‘rehellisyyden nimissä: “Sanoin vain mitä ajattelin!”  Ilmeisesti siksi Jeesus puhuu tässä yhteydessä siitä, kuinka puheemme heijastaa sydämemme tilaa. – Jos on itsellä paha olo, jos on katkera, loukkaantunut tai vihainen, on varmasti kärkkäämpi arvostelemaan ja puhumaan negatiivisesti toisista ja toisille.

Nuorten kampanja  -Lukiolaisilla on internetissä meneillään  “Kutsu mua oikealla nimellä” – kampanja koulukiusaamisen lopettamiseksi. Siinä nuoret kertovat, miksi heitä on haukuttu ja miksi he sen sijaan toivoisivat itseään nimitettävän. Presidentti Sauli Niinistö on kampanjan suojelija. Netissä leviää myös erään lukiolaisen facebook- sivuillaan kuvaama tapaus, jossa hän mietti, puuttuako kiusaustilanteeseen vai jäädäkö (kuten bussissa istuneet aikuiset) passiiviseksi, hiljaiseksi sivustaseuraajaksi. – Koskettava juttu! (Kirjoittajan nimi löytyy samasta uutislinkistä kuin kampanjakin.)

Rakas Parantajamme, anna Rakkaudenvoimasi vaikuttaa sisimmässämme. Hoida sisäisiä haavojamme, niitä joista loukkaavat ja satuttavat sanat ponnahtelevat. – Vapauta meitä puhumaan kannustavia ja rakentavia sanoja… lempeitä ja ystävällisiä sanoja… puhumaan vilpittömästi ja rehellisesti, loukkaamatta. Opeta meitä katsomaan (niin itsessämme kuin toisissamme) siihen hyvään, minkä Sinä olet sisimpäämme luonut ja tarkoittanut, ja kutsumaan sitä hyvää esiin puheillamme. Puhu Sinä sydämeemme niin että kohoamme näkemään omien heikkouksiemme ylitse, näkemään Sinun totuuttasi ja elämään sitä todeksi.

I Am the Vine – John Michael Talbot

“Minä olen viinipuu ja te olette oksat, Minussa teillä on ikuinen elämä.
Minä olen viinipuu ja Isäni on viinitarhuri
tule luokseni, anna Hengen herättää sinussa elämä

kuin elävän veden äärelle istutettu puu joka voi työntää juurensa virtaan
ahdinkoa vailla saat vilvoitusta, virvoitusta
ja lehdet versovat, hedelmät kypsyvät sinussa
tulkaa luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja kuormani on kevyt, nostan teidät ylös, kotkan siivin”

Itsetutkiskelua

25.8.2014.  Me suomalaiset taidamme olla aika innostuneita kaikenlaisista luonneanalyyseistä ja itsetutkiskelutesteistä. Kun eteen tulee lomake, jossa voi selvittää omia taipumuksiaan, kykyjään tms. alkavat kynät vauhdilla täyttää rukseja. Tavoitteena kun on löytää niitä vahvoja puoliaan – ja kyllähän me kaikki kaipaaamme rohkaisua ja vahvistusta.
Toinen juttu on jos pyydetään täyttämään sellainen analyysitesti, joka pyrkii selvittämään niitä heikkoja puolia…  – äh, tarviiko…?

Evankeliumikirja neuvoo itseanalyysiin tähän tapaan: Jumalan sana kehottaa meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme, ja oikeanlainen itsensä tunteminen on löydettävissä  oikeanlaisella asenteella. Itseriittoisuus vääristelee ihmisen todellisuudentajun. Itseriittoinen mm. kuvittelee, että pystyy täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin. Kun sitten oivaltaa ja myöntää itselleen, ettei se nyt niin mennytkään, voi hellittää omavoimaisesta yrittämisestä ja ottaa vastaan Jumalan armon lahjana.

Testeissä pyritään löytämään hyvät puolet, jotta niitä voi lähteä kehittämään ja vahvistamaan. Mutta mitä tehdä niille ei-toivotuille tunteilleen, reagoinneilleen, ajatuksilleen ja tekemisilleen? Niihin kun törmäilee vähä väliä. Ennen kuvittelin, että niiden kanssa täytyy itse koettaa tsemppailla. Voi mikä helpotus kun minulle lopulta valkeni, että on Eräs, joka jo kauan on toivonut saavansa auttaa minua. Hän vain antoi minun yrittää itse ensin ja katseli (varmaan myötätuntoisesti) miten yritin oman tahtoni voimalla. Odotti, kunnes vihdoin hellittäisin itseriittoisuudestani ja antaisin Hänen alkaa vapauttaa minua niistä ei- toivotuista ajatus-, tunne- ja toimintamalleistani.  Jotta tulisi tilaa sille, mitä Hän haluaa minussa luoda.
Tätä työtä Hän tekee minussa jatkuvasti (hommiahan riittää!). – Joskus huomaan vasta pitkän ajan kuluttua, että hei, en enää reagoikaan tai toimikaan siten kuin ennen! Olen vapautunut vanhasta kaavasta!

Kristus haluaa tehdä meissä kaikissa hyvää työtään, kunhan vain sen sallimme; kun irrotamme tiukasta otteestamme ja annamme Hänelle ohjat. Ja vau, siinä ne hyvät puolet vasta alkavatkin kehittyä ja vahvistua, kuin huomaamatta. Sillä kun hyvässä (tai tässä tapauksessa sanoisin: parhaassa mahdollisessa) seurassa on ja liikkuu sydän avoinna, ei se voi olla vaikuttamatta myönteisesti sisimpään.

Puhdas sydän, vahva henki – Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –  ilmoita siis minulle viisautesi! Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi. Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut. Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu  ja suo minun iloiten sinua seurata.   (Ps. 51: 6-14)

Create in me a clean heart Keith Green

“Luo minuun uusi sydän, oi Jumala ja vahvista oikeanlaista henkeä minussa.
Älä ota minulta Pyhää Henkeäsi, palauta minuun pelastuksesi ilo ja
vahvista oikeaa Henkeä minussa.” 

Kaikki vallassasi – Job sanoi Herralle:
– Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: ”Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?”
– Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
– Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.  (Job 42: 1-6)

Mitä teen? – Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.  (Room. 7: 14-25)

Aber Du weisst den Weg für mich – Taizé

“Jumala, anna ajatukseni suuntautua Sinuun, Sinun luonasi on Valo, Sinä et unohda minua.
Sinun luonasi on apu, Sinun luonasi on kärsivällisyys.
En ymmärrä Sinun teitäsi, mutta Sinä tiedät Tien minulle.”

Poikien vastaukset – Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”  ”Edellinen”, he vastasivat.
Jeesus sanoi: ”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”   (Matt. 21: 28-32

“Mitä te tästä sanotte? kysyy Jeesus. . – Siinä ylipapit ja kansan vanhimmat varmaan haukkoivat vähän aikaa henkeään.
Aloin pohtia milloin viimeksi hangoittelin ensin vastaan, mutta muutin sitten mieleni. – Oi niin useasti, että siitä tulisi tosi pitkä lista…! Vaan miksi piti ensin olla vastahankaan? Jokin kumma systeemi minussa vain tuppasi toimimaan niin. Nykyisin koetan kuunnella rauhassa ensireaktiotani. Eräs ystäväni on erityisesti auttanut tässä, on jo niin monesti sanonut minulle: “Taasko sanot että ‘tuota en ainakaan ikinä tekisi’? Katsotaan vain miten käy…”
Milloin taas lupasin tehdä jotain, enkä tehnytkään… hmmm, no  tuli heti mieleen yksi juttu. Mutku tilanne muuttui, puolustelen… – Pidän itseäni velvollisuudentuntoisena tyyppinä, joka hoitaa sen minkä on luvannut. Sovittu asia mutkistuu kuitenkin, jos siihen tulee jokin itsestäni riippumaton ‘mutku’.  Tietyn ajankohdan sopiminen tuo asialle selkeyden: se merkataan allakaan ja se on sillä sinetöity. – Jeesuksen vertauksessa isä kehottaa: mene tänään. Ok. – Mutta jos tulee luvanneeksi jotain mille ei määritellä tiettya aikaa, kuten että ‘ollaan yhteyksissä’, jää asia ainakin minun kohdallani usein ‘roikkumaan’; yhteydenpito kun ei vaan ole vahvimpia puoliani. Ei tule tartuttua luuriin, vaikka tietää että se olisi hyvä asia.

Entä yhteydenpito Yläkertaan (kuten monet mielellään asian ilmaisevat)? Jossain mainostettiin Laajakaistaa, joka on auki 24/7,  ja on vieläpä täysin ilmainen. – Miten usein tulee käytettyä tätä Laajakaistaa? Toisessa päässä ollaan aina kuulolla ja kaivataan yhteydenottoa. Jääkö luuriin tarttuminen odottamaan jotain erityisen sopivaa ajankohtaa…?
Jollei pidä yllä tuota niin olennaista ja tärkeää yhteyttä, voi juuttua pelkästään omiin tohinoihinsa. 

Paavali laittoi kirjeeseensä roomalaisille neuvojensa ja varoitustensa joukkoon lohdulliset ja rohkaisevat sanat: “Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät.” (Room.6:19)

Elämänpituista koulua varmaan sen oppiminen, että  kuulisi Jumalan tahdon vahvemmin kuin omansa… ja että vielä sitten toimisikin Hänen tahtonsa eikä sen oman tahtonsa mukaan. Tarkkailuluokalla taidetaan olla, mutta hyvä on olla ja opiskella, kun Ope on mitä kärsivällisin, viisain, armahtavin ja rakastavin. Onhan Hän itse Rakkaus. Hän nostaa meidät kun epäonnistumme, ja kun askeleemme tai uskomme horjahtaa. Hän näkee sen Valon, jonka on sisimpäämme antanut. Hän sanoo: älä katso omaan heikkouteesi, vaan katso siihen, mitä Minä haluan sinussa ja elämässäsi tehdä. Sillä Hän rakastaa meitä ja tahtoo meidän parastamme.

We fall down, but we get up – Donnie McClurkin

“Me putoamme, mutta nousemme taas ylös.
Koska pyhä on vain syntinen, joka putosi ja nousi jälleen ylös.
Emme voineet jäädä sinne alas, joten nousimme ylös.
Lankeamme, ja nousemme uudelleen. Siispä… nouse taas ylös.”

Etsikkoaikoja

18.8.2014.  Etsikkoaika... mitä se nyt merkitsikään… – piti vähän googlata.
– Aamenesta öylättiin – sivuilta: Etsikkoaika on aika, jolloin Jumala katsoo kansansa puoleen (Luuk. 1:68, 19:44) ja kutsuu ihmisiä. Etsikkoajalla voidaan viitata sekä yksityisen ihmisen elämänkaaren vaiheeseen että seurakunnan tilanteeseen, jolloin koetaan Jumalan erityisesti puhuttelevan.
Evankeliumikirja: Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3: 15).
Urbaani sanakirja: sana on raamatullista alkuperää, mutta on levinnyt yleiskieleen ja tarkoittaa sitä, että jokin asia tai tapahtumasarja vaatii juuri sillä hetkellä toimenpiteitä. Ellei niihin ryhdytä, menetetään joko mahdollisuus tai voidaan joutua tosi hankalaan tilanteeseen.

Jäin miettimään tuota omiin kykyihin luottamista. Tai itse asiassa sitä, jos ei luota omiin kykyihinsä. – Varmaan yhtä lailla se, että kuuntelee omaa epävarmuuttaan, estää kuulemasta mitä mieltä Jumala on asiasta. 
Omassa elämässäni on ollut aikoja, jolloin tuli vikistyä ja vastusteltua, kun pyydettiin johonkin, mikä tuntui  itselle liian haastavalta. Mutta yleensä toisessa päässä oli tarpeeksi sinnikäs suostuttelija. Jälkeenpäin olen voinut nähdä loogisen jatkumon, dominoefektin. Kun yhteen asiaan uskaltautui, siitä siunautui myöhemmin muita juttuja, jotka olisivat jääneet tekemättä ja kokematta, jos olisi sanonut ei edellisille asioille.

Jumala rakastaa meitä lapsiaan ja tietty toivoo että teemme hyviä päätöksiä, ja niitä asioita, joita Hän mahdollisuuksina eteemme johdattaa. Silloin kun huomio on enemmän itsessä kuin Hänessä, ei niitä välttämättä huomaa, taikka sitten ei uskalla ryhtyä niihin.       

Muita jumalia? – ”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel! Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
  ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni! Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
  Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.  (Ps. 81: 9-17)

Vieraita jumalia… – uh, onkohan niitä elämässäni? Ja jos on, niin millaisia? Onko esim. asioita, jotka tuntuvat niin tärkeitä, että ne saavat jättämään Jumalan kanssa olemisen kakkoseksi, kolmoseksi tai jopa ihan kokonaan?
Oma aika’  –   Silloin kun lapseni olivat pieniä, he olivat minulle ykkössijalla. Halusin antaa heille niin paljon rakkautta ja huolenpitoa kuin vain osasin; hellyyttä ja läheisyyttä – sitä, mitä itse lapsena olin kaivannut. (Yhä ajattelen, että mitä pienempi lapsi, sitä enemmän rakkautta ja huomiota hän tarvitsee.) 
Kun olin kotiäitinä, lasten päiväuniaika oli ‘omaa aikaani’, jonka omistin Jumalan etsimiseen. Kun aloitin työt, se oli perheen lisäksi myös rakas ja tärkeä, mutta olin iloinen suht. lyhyistä työpäivistä; jäi aikaa niin perheelle kuin Jumalan etsimiselle. – Nyt kun lapset ovat aikuisia enkä ole enää työelämässä, voin itse päättää, miten ja mihin päiväni käytän. Kuitenkin minun on päivittäin tietoisesti otettava se aika, jonka vietän ihan vain Jumalan kanssa. Muuten kaikenlaiset tekemiset ja touhottamiset valtaavat päiväni. Jos ja kun näin käy, se ei ainakaan paranna mahdollisuuksiani havaita Hänen johdatustaan elämässäni.

Ehkä jonain päivänä opin elämään kuten veli Laurentius aikanaan, jatkuvassa yhteydessä Jumalaan, kaikissa arkisissa askareissakin. Tosin hän eli luostarin yksinkertaista elämää, mutta uskon että samalla tavoin voi elää meidänkin aikanamme, kaikenlaisten nykyajan turhuusilmiöiden keskellä, kunhan ei anna niille valtaa elämässään.

Ykkössijalle? –  Nuorena ajattelin, että jos perustan perheen, Jumalan etsintä jää kakkoseksi. Siksi päätin etten menisi naimisiin. Rakkaus ja kaipuu saada lapsia voittivat kuitenkin, ja voi että olen kiitollinen ja onnellinen siitä!
Niin siinä sitten kävikin, että perhe tuli etusijalle, ja Jumalan etsimiselle jäi yleensä vähän, joskus vähän enemmän aikaa.
Vieläkin olen sitä mieltä, että aikuistumiseensa saakka lasten hyvinvoinnin tulee olla vanhempien intresseissä etusijalla. Mutta nykyään näen asian kuitenkin toisin. Vaikka ihan vain Jumalan kanssa vietetty aika onkin tosi tärkeää, ymmärrän nyt, että silloin kun pysyy (tai siis pyrkii pysymään) Hänen yhteydessään jatkuvasti, kaikessa olemisessa, tekemisessä ja kanssakäymisessä, Hänen läsnäolonsa vaikuttaa ja välittyy siihen mitä teemme; siihen miten kohtaamme läheisemme ja kommunikoimme heidän kanssaan.
Ollaanhan siinä yhteydessä kaiken hyvän Lähteeseen; Lähteeseen, josta voimme ammentaa Rakkauden voimavirtaa.  

Jumala haluaa olla ykkössijalla elämässämme, ja pikku hiljaa olen alkanut ymmärtää miksi – mikä merkitys sillä on meille kaikille. Olen myös huomannut, etteivät ulkoiset olosuhteet tai elämäntilanteet niinkään, vaan sisäinen asenteeni, valintani ja se mihin/miten suuntaan huomioni, vaikuttavat Jumala-suhteeseeni.
Se että olemme yhteydessä Jumalaan, ei suinkaan merkitse, ettemmekö olisi samalla täysin läsnä lähimmäisillemme. Voisi sanoa miltei päinvastoin, sillä tuossa yhteydessä olemme lähempänä sitä, mitä todellisuudessa olemme,

No One Else – New Creation Church

“Herra, vain Sinun armostasi voin Sinua tässä palvoa,
on suuri etuoikeus saada kohdata Sinut kasvoista kasvoihin.
Ei ole ketään vertaistasi, ei ketään yhtä ihmeellistä, ei ketään voi verrata Sinuun.
Vain Sinua haluan palvoa, taivaitten, tähtien ja maan Luoja,
vain Sinua palvelen ja julistan sinun verratonta arvoasi.”

Niin löydätte rauhan – Näin sanoo Herra: Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: ”Emme kulje!”
Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille: Kuunnelkaa torven ääntä! Mutta te vastasitte: ”Emme kuuntele!”
   ”Kuulkaa nyt, kansat! Te kaikki, jotka olette koolla, pankaa merkille, mitä nyt tapahtuu. Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle – se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei ole totellut minun sanojani, ja lakini se on hylännyt.”  (Jer. 6: 16-19)

‘Uh!’ oli 1. reaktioni; rankkaa tekstiä profeetta Jeremian suusta: onnettomuutta tulossa. Mutta sitten oivallus: hei, tuohan on ihan loogista. pahoilla ajatuksillammehan on huono vaikutus niin omaan kuin läheisten hyvinvointiin. Kyllä sillä on väliä millaisille ajatuksille annamme pääkopassamme tilaa. Ne vaikuttavat ympäröivään ilmapiiriin; niillä on vaikutuksensa siihen mitä ja miten puhumme ja teemme; ne heijastuvat tunteisiimme. – Siksi rauhan ajatusten, rakkaudellisten ajatusten (niin päässä kuin sydämessä) viljely kannattaa…

Juurinesteen virtauksesta –  Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon, niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.  (Room. 11: 17-24)

Taisi roomalaisia vaivata jonkinlainen ylpeysvirus, kun Paavalin näin piti heitä ravistella. Mutta eihän meitä…
– Rakas Taivaan Isä, varjele meitä tältä salakavalalta virukselta, joka kaikin keinoin haluaa ottaa meistä vallan.  Leikkaa (hellävaraisesti please) asenteistamme pois epäterveet oksat, karahkat ja versot. Auta meitä kasvamaan Sinuun niin lujasti kiinni, etteivät minkään sorttiset ‘lahottajasienet’, ‘tuholaishyönteiset’ tai ‘citykanit’ pääse nakertamaan, estämään juurinesteen virtausta, katkaisemaan yhteyttämme Runkoosi. Kiitos!

Nasaretilaiset reagoivat – Jeesus sanoi:
    ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
    Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.   (Luuk. 4: 23-30)

Jeesus vain jatkoi matkaansa. Ei välittänyt haukkujista, ei vihaisista syyttäjistä. Eikä kukaan tehnyt hänelle mitään. Hänestä säteili voimaa, johon kukaan ei pystynyt. – Jeesuksen ei ollut tarkoitus pudota jyrkänteeltä.
       Luukas ei kerro mitä tarkalleen tapahtui, kun tilanne äkisti muuttui. Tilanteesta syntyy  minulle mielikuva vihasta puhisevista kylän asukkaista, jotka yhtäkkiä jähmettyvät paikoilleen, kuin joku olisi painanut pause – nappulaa. – Ällistyneet ilmeet: mitä tässä oikein tapahtui??? – Sitä varmaan jäivät pohtimaan. Vasta Pääsiäisen, ylösnousemuksen tai viimeistään Helluntain jälkeen ehkä tajusivat.

I believe You are my Healer – Aaron & Amanda Crabb

“Sinä kannattelet jokaista hetkeäni, tyynnytät raivoisat mereni,
kuljet kanssani tulen läpi ja parannat kaikki sairauteni.
Luotan Sinuun. Uskon että olet Parantajani.
Uskon että olet kaikki mitä tarvitsen, olet osani,
enemmän kuin riittävästi minulle, Jeesus olet kaikki mitä tarvitsen.
Mikään ei ole mahdotonta Sinulle, Sinä pitelet maailmaani käsissäsi. “

Jumalan lahjoja

11.8.2014.   Miten uskollisesti ja vastuullisesti hoidamme Jumalalta saatuja lahjoja? Sitä kysytään ensi pyhän teksteissä. Evankeliumikirja toteaa, että meidän tulisi käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä ja olla uskollisia myös pienissä, vähäisiltä tuntuvissa asioissa.
Nuo neuvot varmaankin useimmat meistä myöntävät hyviksi. Toinen juttu sitten, miten niitä pystyy elävässä elämässä toteuttamaan. (Tekstit käsittelevät enemmänkin luontaisia, syntymässämme saatuja lahjoja kuin niitä Hengen lahjoja, joita meille annetaan alkaessamme palvella Kristusta.)
Joillakin on perheen tuki takanaan, kuten esim. lahjakkaalla brasilialaisella laulajapojalla Jotta A:lla, joka pienestä pitäen on palolla ja sydämellä palvellut Jumalaa lahjallaan. (Varhaisimmalla videolla, jonka Jotasta löysin, hän laulaa ylistyslaulua 6-vuotiaana ison srk:n edessä kuin olisi siihen syntynyt.)
Nykyisin 17-vuotias Jotta on hengellisten laulujen laulaja ja säveltäjä. Tulee hyvä olo kun katsoo ja kuuntelee kuinka joku on antautunut niin kokosydämisesti käyttämään Jumalalta saamaansa lahjaa ylistääkseen Häntä ja kertoakseen Hänen hyvyydestään.

Vaikken ymmärrä portugalia, oli kiva kuunnella ja katsoa Jotan lauluosuus, ja myös hänen iloaan ja valoisuuttaan haastatteluosuudessa.

Descansarei – Jotta A:

Kesti vähän aikaa ennen kuin muistin mikä laulu tämä olikaan:
Hillsong’in Still — Rauhassa, levossa (Psalmista 46)

“Piilota minut nyt siipiesi suojaan, peitä minut valtavalla kädelläsi.
Kun meret nousevat ja ukkoset jyrähtelevät, kohoan kanssasi myrskyn yläpuolelle.
Isä Sinä, Kuningas, hallitset tulvat. Pysyn tyynenä, tietäen että Sinä olet Jumala.
Löydä, sieluni, rauha Kristuksessa ainoastaan.
Tunne Hänen voimansa hiljaisuudessa ja luottamuksessa

(Kuoro: Jumalani… Jumalani…Jumalani…)
– Pysy levollisena, tietäen että Minä Olen Jumala”

Ihmeellinen liittoSinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä. Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Minä huohotan suu auki, minä janoan sinun käskyjäsi. Katso puoleeni, anna armosi –  se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas. Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua. Vapauta minut sortajistani, että voisin noudattaa säädöksiäsi. Kirkasta kasvosi palvelijallesi. – Opeta minut tuntemaan käskysi! Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska lakiasi ei noudateta.  
(Ps. 119: 129-136)

Älä anna minkään vääryyden vallita minua.… – siinäpä vaikka ihan joka päivälle sopiva pyyntö. En tarkoita vain sellaista vääryyttä, jota saattaa tulla ulkopuoleltani ja kohdistua minuun, vaan yhtä lailla sitä, etteivät sisimmässäni syntyvät väärät ajatukset, sanat, tunteet ja teot saisi minussa valtaa.
Tämä tulee mieleen aina joskus myös Isä meidän -rukouksen kohdassa ‘päästä meidät pahasta’. Tiedän että Jumala ei ohjaa elämäämme pahoja asioita eikä Hän myöskään automaattisesti poista niitä. Mutta silloin jos/kun niitä tulee, Hän auttaa meitä muuntamaan asennoitumistamme niihin, kun sitä pyydämme. Negatiiviset reaktiot (pelot, loukkaantumiset, katkeroituminen, viha jne.) ovat kyllä valmiita ottamaan hallintavallan heti jos/kun tilaisuus vain aukeaa. Jeesuksesta tuli elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta kaikkien noiden meitä nitistämään pyrkivien ‘sortajiemme’ voittaja. – Kristus meissä, Hänen Henkensä vaikutus meissä, on niitä vahvempi. Paraneminen alkaa, kun annamme Hänelle toimintavallan sisimmässämme. Vaikka muutos tapahtuisi hitaasti, se on niin merkityksellistä. Kristus haluaa, että olemme vapaita. Jotta ymmärtäisimme ja lopulta voisimme Paavalin tavoin huojentuneena  huokaista, taikka iloisena huudahtaa: “Vapauteen Kristus meidät vapautti!”

Vapaaksi sortajista –   Minulla kesti kauan ennen kuin tajusin, ettei minun tarvitsekaan itse koettaa taistella sortajiani vastaan. Että Jumala haluaa auttaa minua muuntamaan vääränlaiset ajatukset ja suhtautumiset itseäni, toisia sekä eteen tulevia tilanteita kohtaan. Kun annamme Kristuksen olla Vapauttajamme, Hän nostaa hellävaraisesti pintaan alitajunnan kätköissä olleita tunteita, jotka säätelevät reaktioitamme ei-toivotulla tavalla. Jotta ne enää ohjaisi elämäämme, vaan että voisimme kuunnella enemmän sitä, miten Jumala haluaisi meidän toimivan.
Sortajiamme ovat myös omaksumamme uskomukset, ettemme ole tarpeeksi hyviä, ettemme  osaa tai onnistu jne. Ne voivat aiheuttaa jopa niin vahvan epäonnistumisen pelon ettei uskalla edes yrittää.
Jumala haluaa, ettemme jättäydy sortajiemme taikka olosuhteidemme vangiksi. Hän näkee kaikki ne lahjat ja kyvyt, joita Hän on meille antanut, ja tietty Hän toivoo meidän käyttävän niitä… luovuutta kaikenlaisilla käytännön ja itseilmaisun alueilla, erilaisia kädentaitoja, sinnikkyyttä, viisautta ratkoa ongelmia, loogista ajattelukykyä ja älykkyyttä, organisointikykyä, tunneälyä (kuten myötätuntoa, myötäelämisen kykyä), auttamisen ja kuuntelemisen kykyä, liikunnallista ja taiteellista lahjakkuutta, tai millaisia lahjoja meistä kukin nyt onkaan saanut.
Luojamme haluaa että olemme täydesti sitä, miksi Hän on meidät tarkoittanut ja että käytämme niitä kykyjä joita Hän on meille antanut, työtä tehdessä ja/tai vapaa-aikana. Niiden käyttäminen tuo elämään iloa, innostusta ja voimaa.

Orpo, koditon korealaispoika 
Sung-bong Choi (22v) karkasi 5-vuotiaana orpokodista, koska häntä pahoinpideltiin siellä. Pieni poika ei antanut olosuhteiden, yksinäisyyden ja ankean elämän lannistaa itseään. Sung-bong hankki elantonsa myymällä kadulla purkkaa ja energiajuomia 10 v:n ajan, nukkuen portaikoissa ja yleisissä käymälöissä. Kun Sung-bong kuuli erään esiintyjän laulavan upeasti, se herätti hänessä intohimon laulamiseen. Hän harjoitteli kuuntelemalla lauluja, laulaen mukana. Katulapsena hän koki tosi rankkoja, itseensä kohdistuvia asioita. – Laulaessaan hän voi unohtaa ne ja tuntea olevansa kuin toinen ihminen.

Suhde lähimmäisiin – Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii. Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta. Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan. Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. (Sananl. 14: 21-22, 25, 31)

We are the world  – 12 – vuotiaan Jotta A:n esittämänä (lasten Talent -kilpailussa)

“Tulee aikoja jolloin kuulemme tietyn kutsun, jolloin maailman tulee yhdistyä.
Ihmisiä menehtyy, ja on aika lainata kätemme elämälle, kaikkein suurimmalle lahjalle.
Emme voi jatkaa teeskentelyä/uskottelua päivästä päivään, että joku saa pian aikaan muutoksen.
Olemme kaikki osaa Jumalan suuresta perheestä ja totuus, tiedät, on että rakkaus on kaikki mitä tarvitsemme.

Me olemme maailma, me olemme lapset. Me olemme ne, jotka tuomme valoa päivään. Joten ruvetaan antamaan.

On valinta, jonka me teemme, elämämme näin pelastetaan.

On totta että me saamme päivän paremmaksi. Sinä ja minä.”

Vastavuoroisuutta – Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. Onhan kirjoitettu:
‘Sillä, joka oli koonnut paljon,  ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän,  puuttunut mitään.’  (2. Kor. 8: 9-15)

TalenttejaJeesus sanoi:
”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!
Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’    Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”     (Matt. 25: 14-30)

Keniassa –  Tulee mieleen 8 v:n takainen Kenian matka kahden ystävättäreni ja poikani kanssa (jolle matka osui  sopivaan kohtaan juuri ennen perheensä perustamista). Eräässä kaupungissa eräs pastori, jota en entuudestaan tuntenut, kutsui toisen ystävättäreni ja poikani kirkkonsa, kun taas tuttu pastori vei minut ja toisen ystävättäreni omaan kirkkoonsa. Poikani isäntäpastori saarnasi yllä olevasta Jeesuksen vertauksesta. Tavatessamme taas kaikki hän ehdotti, että tilaisuuden tullen poikani pitäisi saarnan.
Seuraavana päivänä menimme kaikki kirkkoon, jossa minua oli pyydetty puhumaan. Noustessani pitämään omaa osuuttani otin englanninkielisen Raamattuni, jolloin poikani kysyi, saako lainata puheeni ajan suomenkielistä Raamattuani. – Siitä hän etsi tuon Jeesuksen vertauksen talenteista ja luki sen uudelleen.
Kun hänen vuoronsa tuli, hän kertoi edellisenä päivänä saarnaa kuunnellessaan jääneensä miettimään, että ajatusta voisi vielä jatkaa. Niinpä hän kuvasi srk:lle Jumalan lahjojen käyttämisestä näin: Jumala on antanut jokaiselle jotain, jossa olemme hyviä ja taitavia. Käytämme kykyjämme yleensä sellaisella alueella, jossa tunnemme olomme turvalliseksi; jossa tiedämme osaavamme ja pärjäävämme. Mutta kun Jumala näkee, että voi luottaa siihen, että hoidamme hyvin tehtävämme, Hän antaa mahdollisuuden astua uudelle alueelle, oman mukavuusvyöhykkeen ulkopuolelle. Jos rohkenemme tehdä sen,  saamamme lahjat vahvistuvat ja monipuolistuvat. Mukavuusvyöhykkeemme ovat ympärillämme kuin laajenevina kehinä, mahdollisuuksina. Jokaisella kehällä Jumala antaa meille lisää vastuuta. Itsestämme on kiinni, otammeko askeleen seuraavalle kehälle, pelkäämättä epäonnistumista, vai jäämmekö siihen, missä tunnemme olomme turvatuksi. Uskallammeko astua niihin mahdollisuuksiin, jotka ovat olemassa?

Kätkettyjä lahjoja? –  Katsoin poikaani ja ajattelin että tuossa hän itse parhaillaan otti askeleen johonkin sellaiseen, mitä ei varmaan aiemmin olisi osannut edes kuvitella tekevänsä. Hän käytti opettamisenlahjaansa ja kykyänsä tyynesti ex tempore toteuttaa pyydetty juttu. Olin tosi iloinen ja onnellinen siitä, miten hän tarttui hetkeen. “Hieno esitys oli”, totesi ystävättäreni, mikä tietty vielä lisäsi siitä jäänyttä hyvää oloa.
Ajattelin myös näitä kenialaisia srk:laisia: uskon että moni jäi pohtimaan asiaa omalla kohdallaan. – Onko minussa ehkä kätkettynä jokin sellainen Jumalalta saatu lahja, jota en vielä ole (täysin) ottanut käyttöön? Voisinko palvella Häntä ja lähimmäisiäni tavalla, joka ei ole vielä tullut mieleeni?

Jumalalla on meille kaikille varattuna monia mahdollisuuksia kasvaa ja vahvistua niissä osaamisissa, joita Hän on meille antanut. Ja Hän haluaa, että jaamme edelleen sitä, mitä Häneltä olemme saaneet.  – Jos Hän laittaa sydämellemme jonkin asian, jolla voimme tuoda iloa, rohkaisua, lohtua tms. lähimmäisillemme, kannattaa ottaa askel ajatuksesta tekoon. Sillä Taivaallinen Isämme on siinä mukana, kanssamme. Eikä haittaa, vaikka tulisi mokia tai jos kaikki ei mene juuri niin kuin itse olisi toivonut. – Sillä loppujen lopuksihan kyse ei ole niinkään meistä vaan lahjojen Antajasta.

Käytä minua, Herra – Jotta A ja Milena (4v?)  

“Tutki minua, Herra, tunnet minut, murra sydämeni, muuta minut sanasi mukaisesti ja täytä minut kunnes löydän itsestäni vain Sinut.
Sitten… käytä minua, Herra, käytä minua majakkana, joka loistaa yössä,
siltana vesien ylitse, suojana erämaassa, nuolena joka osuu maaliinsa.
Haluan olla käytössä, Sinulle mieluisalla tavalla, milloin vain, missä vain.
Tässä on elämäni, käytä minua, Herra”

Totta vai harhaa?

6.8.2014.  – Eräs ystävä kysyi kerran, miten voi tietää, mikä on totuus. Vaikka siitä on jo yli 10 v. muistan vieläkin hämmennykseni. Ei ole helppo kysymys, totesin. Ja sitten aloin selittää totuudesta jotain sellaista,  mikä ei ollenkaan tyydyttänyt kysyjän kaipaavaa sielua.
Raamatussa kuvattu Jeesuksen elämä ja toiminta on minulle totta: Jeesuksen kaste, jossa Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen ja Jumala ilmaisi hänet Pojakseen; se että hän vietti aikaa erämaassa ja vetäytyi myöhemminkin yksinäisyyteen rukoilemaan; se että hän valitsi 12 opetuslasta seuraamaan häntä; se että hän opetti, paransi sairaita, karkotti demoneja ja teki ihmeitä; se että hänet vangittiin ja ristiinnaulittiin; se että hän nousi kuolleista ja ilmestyi ylösnousseena opetuslapsilleen.
Myös se on minulle totta, että ylösnoussut Kristus elää ja toimii yhä tänä päivänä keskuudessamme. Hän auttaa, opastaa tiellä, parantaa, vapauttaa, rohkaisee ja vahvistaa. Tämä on vuosien varrella tullut minulle todeksi, kun olen näitä asioita saanut kokea niin omalla kuin muiden kohdalla.
Erilaiset tulkinnat –  Mutta kun on kyse sellaisista uskon käsitteistä, joista Raamatussa löytyy erilaisia kuvauksia ja jotka jättävät mahdollisuuden erilaisille tulkinnoille, minun on helpompi omaksua sellainen kanta, joka ei sulje pois niitä muita mahdollisuuksia, kuin ottaa vain vastaan jonkun esittämä tulkinta ainoana totuutena. Paljon näkee ja kuulee  opetuksia, joissa yhteen raamatunkohtaan vedoten julistetaan tuon kohdan perusteella absoluuttista totuutta.
Sain kerran vinkin että jos haluaa seurata mitä Suomen hengellisessä elämässä tapahtuu, kannattaa lukea Kotimaa – lehteä. Niinpä olen tilannut lehteä jo useamman vuoden. On mielenkiintoista lukea mm. erään papin pohdintoja sellaisista kristinuskon peruskysymyksistä, joihin ei löydy yksiselitteistä vastausta. Viime viikolla hän kirjoitti iankaikkisesta elämästä, pelastumisesta ja ihmisen valinnanvapaudesta. Eri raamatunkohdista voi vetää johtopäätöksen, että Jumala valitsee kenet pelastaa, taikka että ihminen itse tekee valinnan. Uskotpa kumpaan vaihtoehtoon tahansa, toisen raamatunkohdan perusteella olet harhaoppinen. – Siinä yksi esimerkki siitä, kuinka Raamatun olennaisimpiakin kohtia voi tulkita eri tavoin. Ja sitähän teologit ovat tehneet kautta aikojen.

Pilatus kysyi Jeesukselta, “Mikä on totuus?” Sitä ei kerrota, vastasiko Jeesus hänelle. Mutta tullessaan takaisin kansanjoukon eteen Pilatus totesi, ettei voi havaita  Jeesusta syylliseksi. Sen enempää hän ei voinut (tai uskaltanut) sanoa puolustaakseen Jeesusta syyttäjiä vastaan.

Evankeliumikirja toteaa, että kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta, ja että Jumalan tunteminen ja Hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat totuuteen. – Jos voisi kelata aikaa takaisinpäin, niin vau, tuossa olisi nyt vastaus ystävälleni.

Iäti Korkein – Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä. Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä. Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein. Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle. Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla. Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat,
kertovat Herran oikeamielisyydestä. Herra on minun turvakallioni, hän ei tee vääryyttä.   (Ps. 92: 5-10, 13-16)

Käännä sydämemme puoleesi Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Elia sanoi silloin kansalle: ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Väki huusi yhteen ääneen: ”Hyvä!”
Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: ”Baal, Baal, vastaa meille!” Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä.Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”  (1. Kun. 18: 21-26, 36-39)

Whenever the heart shall turn to the Lord

“Kun sydän kääntyy Herran puoleen, verho poistetaan.
Herra on Henki. Ja siellä missä Herran Henki on, siellä vallitsee vapaus.”

Elävä ja väkevä – Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.  (Hepr. 4: 1-2, 9-13)

Sulautunut – enpä ole ennen tainnut huomata tuota sanaa. Hyvä sana! – Keskiajan mystikot (Luther mukaan lukien) puhuvat Jumalan Sanan märehtimisestä. Että mietiskellään sitä vähän samaan tapaan kuin lehmä syö ruohoa. Kaikessa rauhassa siis, levossa. Vihreällä niityllä, metsässä, kalliolla, rannalla tai sisällä omassa luku-/rukous-/mietiskelypaikassa. Pureksittava aines menee ‘pötsiin’, nostetaan useamman kerran uudelleen mutusteltavaksi, kunnes se sulauduttuaan lopulta muuttuu ‘maidoksi’. – Tai sitten väkevämmäksi juomaksi. – Hengentietä edetessä Jumalan sanaa ei enää haluakaan lukea pintapuolisesti, vaan uskaltaa antaa sen tunkeutua syvemmälle. Ja joskus se iskee suoraan suoneen, menee luihin ja ytimiin.

Vain hyvää –   Ennen kuin olin alkanut lukea Raamattua, minulla oli vahvat ennakkokäsitykset. En halunnut tutustua koko teokseen, kun tiesin siinä olevan paljon julmuutta (varsinkin Vanhassa Testamentissa). Halusin hyvänmakuista maitojuomaa – kirjoja, jotka ovat mielenkiintoisia ja joista tulee vain hyvä olo; sellaisia, joissa ei ole liian rankkoja juttuja pureksittavaksi. Jumalan on kyllä täytynyt tehdä minussa paljon töitä, sillä nykyään Raamattu maistuu minusta hyvältä! Enkä enää pelkää sitä, että  jokin teksti nostaisi sisimmästäni jotain muutakin kuin hyviä fiiliksiä. Esim. torjuntaa, hämmennystä tai surua.
(Sama koski esim. uutisia. Minulla oli pitkä ajanjakso elämässäni, jolloin vältin uutisten lukemista ja katsomista, koska – kuten Vanhassa Testamentissakin – niissä kerrotaan julmista tapahtumista. Nykyään tällaisten uutisten lukeminen herättää sen sijaan usein halun rukoilla uutisissa mainittujen puolesta.)
Vaikeat kohdat – Aloin ymmärtää vaikeasti nieltäviä raamatunkohtia uudessa valossa Hgin Raamattukoulun opetusten ansiosta. Ne valottivat taustoja: millaisena aikana, minkälaisissa olosuhteissa, kenelle tai mille yhteisölle tämä tai tuo kohta on sanottu tai kirjoitettu. Aloin löytää Raamatusta yhä enemmän ja enemmän hyviä uutisia.
Ja kun pimeän kätköissä olleita asioita nousee sisimmästäni Sanaa lukiessa olen siitä vain kiitollinen: vau, kiitos Jeesus kun nostit tämänkin jemmassa olleen asian esiin; se on minulle lupaava merkki siitä, että haluat minut siitä vapauttaa! Ja mitä enemmän juttuja nousee käsiteltäväksi ja vapautettavaksi, sitä vapaampi minusta tulee. Jes!
Ja käsitykseni on, että kun vapaudun alitajunnassa vaikuttavista asioista, joita sinne on kasautunut matkan varrella, lähestyn myös totuutta.

Elämän portti  –  Jeesus sanoo:
”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”   (Matt. 7: 13-14)

Lyhyestä virsi kaunis, kuten ennen sanottiin. Taitaa olla kirkkovuoden lyhyimpiä evankeliumitekstejä tämänkertainen.
Tulee mieleen tilaisuus, johon eräs tuttava halusi minut viedä. Sen lopussa illan puhuja, Ruotsista tullut nainen, rukoili halukkaille. Menin pyytämään rukousta nivelrikkopolvelleni. Rukoiltuaan nainen kysyi vieressään olevalta mieheltä, tuliko tälle jotain mieleen. “Ja, jag får bara att Han är glad att du går den smala vägen”, tämä sanoi minulle. (Minulle tulee vain että Hän on iloinen että kuljet kapeaa tietä.)
Ensin hätkähdin: uh, kuljenko kapeaa tietä! Siihen en ole pyrkinyt. Sen sijaan olen kaivannut ymmärrystä siitä, millä tavoin me kaikki tällä planeetalla nivoudumme Jumalan suunnitelmaan. Olen halunnut etsiä sitä, mikä meidät yhdistää eikä mikä meidät erottaa toisistamme.

Perheeksi –   Nyt, 3 v myöhemmin, näen tuon miehen lausahduksen toisessa valossa, positiivisemmin: vau, Jeesus iloitsee siitä, että olen jättänyt ne kaikki muut jutut (kurssit ja hoidot), joita tein aikaisemmin, ja lähtenyt seuraamaan Hänen osoittamaansa tietä. Ja kuinka Hänen toiveensa on, että meistä kaikista tulisi yksi iso perhe, joka tunnistaa Hänet Vapahtajana, Jumalan Isänämme ja Pyhän Hengen vaikutusvoiman ja pyhyyden.
Ymmärrän Jumalan suunnitelmana sen, että koko ihmiskunta tulisi huomaamaan, kuinka Hän lähetti Kristuksen maan päälle kaikkia varten. Jotta me kaikki voisimme löytää  Hänet, portin, ja sen kautta oppisimme tuntemaan Tosi-Jumalan. Palaisimme Hänen yhteyteensä.

Narrow Road – Hillsong 

“Kuljemme tällä kapealla tiellä, palautettuina ykseyteen, Sinun toivossasi
ja vaikka pimeys täyttää polkumme, pelko ei saa meistä otetta, sillä me tiedämme:
Rakkaus loistaa edessämme polullamme ja johdattaa jokaista askeltamme pimeydessä.
Todistamme Sinun toivostasi: vapaus syntien ahdingosta, Sinun Rakkautesi kautta.
Katseemme kiinnitettyinä tähän tehtävään kuljemme eteenpäin
totuus mukanamme, ykseydessä.
Rakkaus loistaa edessämme polullamme ja johdattaa jokaista askeltamme pimeydessä.
Ainoa huutomme on: saada tuntea Sinut.
Herra tässä olemme sydän nöyränä nähdäksemme Sinun tahtosi tapahtuvan.
Anna Rakkauden muovata meitä oman suunnitelmasi mukaisesti
niin että kannamme Tekijämme merkkiä”