28.1.2014   Valon kutsu  –  Kynttilän valossa on aivan erityistä hohtoa. Kun ulkona on pimeää, tuntuu hyvältä kun kynttilä valaisee hämärää huonetta lempeästi, lämpöisesti.
Kynttilän liekin pehmeää valo kutsuu rauhoittumaan, hiljentymään, kuuntelemaan. Taikka se kokoaa yhteen perheen & ystävät. Istumaan yhteisen pöydän ääreen, jakamaan muiden kanssa ajatuksia,  kokemuksia, iloja, suruja ja kaikkea niiden väliltä. Ja sen, mitä on katettu pöydälle.

Ensi pyhänä vietetään Kynttilänpäivää. Sen vietto juontuu keskiajalta. Tuona päivänä vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät.
Kynttilän liekin voi myös nähdä symboloivan sitä Valoa, joka on tullut keskellemme. 

Ensi pyhän aihe on Kristus, Jumalan kirkkauden säteily. Raamatuntekstit kertovat siitä, kuinka Jumala ilmaisee kirkkautensa, ja kuinka Hän lähetti kirkkautensa keskuuteemme Jeesus – lapsen myötä.

Jumalan kasvot –  Mooses sanoi: “Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi”. Hän vastasi: “Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen ‘Herra’ sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan”. Ja hän sanoi vielä: “Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon”. Sitten Herra sanoi: “Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa.”  (2. Moos. 33: 18-23, v, 1933/38 käännöksestä)

Kun Jumala ilmestyi Moosekselle ja sanoi tälle, että tämän tuli viedä israelilaiset pois Egyptin orjuudesta, Mooses kysyi Jumalan nimeä. Tämä vastasi: “Minä Olen se joka olen”.  Nyt Mooses pyytää, että hän ja kansa saisivat nähdä Jumalan kasvot, nähdä kuinka Hän kulkisi heidän edellään. Koska ihmissilmät eivät olisi kestäneet nähdä Jumalan kirkkautta, Hän antoi ohjeet rakentaa telttamaja, jossa Hän ilmestyisi ja jota kuljetettaisiin mukana. Teltan mukana kulkisi myös liiton arkku, jonka sisällä säilytettäisiin lain tauluja ja jonka päälle tulisi armoistuin. Tältä armoistuimelta, ilmestysmajan kaikkeinpyhimmässä osassa, Jumala puhuisi Moosekselle ja tämä saisi välittää Hänen sanomansa kansalle. Tähän oli  Mooseksen ja kansan tyytyminen.

Show me Your face Lord (Näytä minulle kasvosi, Herra) – Paul Wilbur 

“Näytä minulle kasvosi, Herra
sido jalkani jotta pystyisin seisomaan tällä pyhällä paikalla
näytä kasvosi, Herra, voimasi ja armosi
jaksan loppuun saakka jos vain saan nähdä kasvosi
Mooses seisoi vuorella odottaen Sinun kulkevan ohi
laitoit kätesi hänen kasvojensa eteen jottei hän menehtyisi
koko Israel näki kirkkauden ja se loistaa kautta aikojen
nyt kutsut minua etsimään rohkeasti kasvojasi
David tiesi että oli jotain enemmän kuin läsnäolosi arkin yllä
ja seimeen syntyi lapsi, kuninkaiden ja viljelijöiden joukkoon
jaksan loppuun asti jos vain näen kasvosi
kyllä, me jaksamme jos vain saamme nähdä kasvosi”

Kun Kristus ilmestyy –  Jumala, kaiken elämän lähde, ja Kristus Jeesus, joka Pontius Pilatuksen edessä antoi todistuksensa ja lausui hyvän tunnustuksen, ovat todistajiani, kun kehotan sinua: hoida sinulle määrättyä tehtävää tahrattomasti ja moitteettomasti siihen saakka, kun Herramme Jeesus Kristus ilmestyy. Sen antaa aikanaan tapahtua ylistettävä ja yksin hallitseva Jumala, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra. Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen.  (1. Tim. 6: 13-16)

Mooseksen pyynnöstä nähdä Jumalan kasvot oli kulunut yli 1000 vuotta, kun tapahtui jotain, joka toi  kaukaisen ja saavuttamattomalta tuntuvan Jumalan ihmisten keskelle. Jumala lähetti Poikansa ilmaisemaan kasvonsa, olemuksensa ja kirkkautensa. Jumala ihmisenä, Jumala ja ihminen yhtenä – ei ihme, että se aluksi kirkastui vain pienelle joukolle.
Ja vielä 2000 v. myöhemmin ihmettelemme. Tuo pieni joukko on kuitenkin kasvanut jo maailmanlaajuiseksi. Ja kasvaa koko ajan, kovaa vauhtia. Kirkastumisen ihmettä, voisi sanoa.

Silmäni ovat nähneet  –  Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.  Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.  (Luuk. 2: 22-33)

Valo, joka muutti kaiken. – Simeon näkin pienessä lapsessa sen valon ja kirkkauden, jonka Jumala oli luvannut maailmalle. Mitä kaikkea kätkeytyikään tämän pienen lapsen elämään… Hänestä tuli se telttamaja, joka pitää sisällään liiton arkun ja joka kulkee kanssamme, opastaa, näyttää tietä ja opettaa meille, mikä elämässämme on tärkeää.
Ennen Jeesuksen syntymää ja elämää maan päällä vain Mooseksella oli oikeus mennä telttamajan kaikkeinpyhimpään. Kun Jerusalemin temppeli oli rakennettu, vain ylipapilla oli lupa mennä kaikkein pyhimpään, jossa Jumala ilmestyi – kerran vuodessa.

Jeesuksen myötä kaikki muuttui. Hänestä tuli tuo temppeli, joka hänen omien sanojensa mukaan ’hajotettiin’ ja ’pystytettiin’ uudelleen 3 päivässä ylösnousemuksessa. Hänestä tuli Ylipappi, joka avasi väliverhon, jotta kaikki, jotka kulkevat hänen jäljessään, voisivat astua sisälle. Hän johdattaa meidät taivaallisen Isämme yhteyteen ja tuntemiseen.

Meille on avattu pääsy kaikkeinpyhimpään, yhteyteen, Hänen Valoonsa. Sitä Isämme odottaa ja toivoo kaikilta lapsiltaan.
Kukapa rakastava vanhempi ei kaipaisi yhteyttä lastensa kanssa. Kun kyse on Jumalasta ja Hänen Rakkaudestaan meitä kohtaan, kuinka voisimme edes aavistaa saati käsittää, miten valtavasti Hän kaipaa meitä. Kaipaa sitä, että tulemme Hänen luokseen, olemme yhteydessä Häneen. Ei vain kerran vuodessa, vaan joka päivä, jatkuvasti.

Kutsu tämän Valon äärelle on voimassa nytkin, tällä hetkellä. Jumala kutsuu meitä yhteyteensä lempeästi kuin kynttilävalon hohde. Hän odottaa, että sydämessämme syttyy halu ja kaipuu tulla Hänen luokseen. – Hänen Valoaan ja Kirkkauttaan ei kuitenkaan voi verrata pieneen liekkiin…

Jerusalemilainen David –  Joitakin vuosia sitten vein pienen ryhmän ystäviä pyhiinvaellusmatkalle Israeliin. Oli viimeinen päivämme Jerusalemissa, vapaa aamupäivä, ja halusin kävellä yksikseni vanhassa kaupungissa. Eräässä kadunkulmassa, miettiessäni mitä reittiä menisin, tuli eräs juutalaismies luokseni kysyen, minne olen menossa. Hän sanoi tietävänsä lyhimmän reitin päämäärääni ja halusi välttämättä viedä minut sinne. Kun vakuutuin hänen vilpittömyydestään lähdin kulkemaan hänen kanssaan juutalaiskorttelien halki.

Matkalla David kertoi johtavansa arkeologisia kaivauksia Jerusalemissa. Hän kertoi kaupungin historiasta ja juutalaisista traditioista. David sanoi, että oli tärkeää, että tietäisin näistä asioista, mutta tunsin, että itse asiassa oli kyse jostain muusta.
Tulimme eräälle sotilaan vartioimalle rakennukselle. David sanoi jotain vartijalle ja vei minut rakennuksen kattotasanteelle. Siellä oli pienoismalli Jerusalemin kaupungista, ja katolta näki Itkumuurin yli Temppelivuorelle. David osoitti minulle paikan, jossa temppeli oli sijainnut. Sitten hän (selviteltyään ensin, millainen suhde minulla on Jeesukseen) alkoi kertoa.

V. 1967, kun jordanialaiset hyökkäsivät Jerusalemiin ( 6 päivän sodassa), David osallistui teini-ikäisenä nuorena kaupungin puolustamiseen. Taistelun keskellä jokin räjähti aivan hänen lähellään. David luuli viimeisen hetkensä koittaneen. Mutta samassa, maatessaan siinä kadulla haavoittuneena ja uskoen kuolevansa, hän näki jotain häikäisevän kirkasta edessään.
“Minä näin osan Hänen… miksikä te kutsutte sitä?” “Garment”, vastasin. David totesi, että Jeesuksen vaate oli niin kirkas, ettei hän voinut katsoa kuin sen lievettä.
Kristus ilmestyi Davidille sellaisella kirkkaudella, ettei se jättänyt hänessä sijaa epäilylle. David on vakuuttunut siitä, että Jeesus oli pelastanut  hänen henkensä. Tämä oli järisyttävä asia juutalaiselle! – Davidin isoisä oli rabbi, ja tämä oli kertonut Davidille paljon siitä Messiaasta, jota juutalaiset yhä odottavat tulevaksi.

Kristus ilmestyi Davidille ja pelasti tämän hengen. – Ehkäpä siksi, että tämä kertoisi kansalaisilleen, siskoilleen ja veljilleen, kuka on se Messias, jota he odottavat.

Kristus, Kirkkaus keskellämme –  Kristuksessa Jumala ilmentyy Pyhänä, mutta samalla ihmisenä. Hän tuli maailmaan, elämään keskuudessamme, jakamaan ilomme ja surumme.  Pelastamaan meidät pimeyden keskeltä, valaisemaan sen, mikä on joutunut hämärän peittoon.
Hän on tullut, jotta Valo sisimmässämme syttyisi ja loistaisi kirkkaana. Jotta voisimme olla valoina toisillemme.

Misericordias Domini (Herran armollisuus & laupeus) – Taizé