Pyhä yhteys

29.10.2018. Tassut pysähtyvät ulko-ovelle, pikku kuono painautuu rappuseen, nuolaisu: mitä tämä on? Sitten riemullista hyppelyä: vaikken ymmärrä mitä tämä ylhäältä leijuva oikein on, joka tapauksessa tämä on kivaa, jännää, tutustumisenarvoista. – Hauvelin ensimmäinen lumikokemus.
On tuossa aina vain jotain niin sykähdyttävää, ajattelen katsellessani ikkunasta lumihiutaleiden tanssia ja jo valkeaksi värjäytynyttä maata. – Hauvan emännän ensilumikokemus.
Nyt vain nautin tämän päivän valkeudesta (ennen kuin haravoimattomat lehdet, pihalla makaavat, klapeiksi muuntumista odottavat koivupöllit, Sortti-asemalle vientiä kaipaava valtaisa risukasa ym. valtaavat ajatukseni). Ja päivitän blogin syksynlehdin. 🙂

Matteus församling ja Kulttuurikeskus Sofia järjestivät yhdessä niin antoisan viikonloppuseminaarin, että haluan jakaa siitä jotain tässä. Puhujana oli Peter Halldorf.
Kulttuurikeskus Sofian luentojen otsikot olivat: Profetian henki ja Jumalan paatos/vetoaminen historiassa ja nykyaikana, profetaalinen sana ja aidosti kuuntelevan yhteisön muotoutuminen ja toivon valitseminen elämäntapana kun maailmassa palaa. (Om ändå hela Herrens folk vore profeter” – Profetians ande och Guds patos i historia och nutid, ”Gång på gång har jag sänt mina tjänare profeterna – Det profetiska ordet och formandet av en genuint lyssnande gemenskap” ja  ”Jag skall ge er en framtid och ett hopp” – Att välja hoppet som livshållning när världen brinner.)
Matteus församlingenin luennon aihe oli: Profeetta, nykyaika ja tulevaisuus – profetaalinen runous ja Jumalan sanan vaikutus… tai miten tuon  sanan patos nyt tässä yhteydessä kääntäisikään…? Paatos-sanalla kun on suomenkielessä negatiivinen sointi. (Profeten, samtiden och framtiden – Den profetiska poesin och Guds patos).
Lisäksi Peter saarnasi Matteus-kirkossa aamumessussa Jumalan valona olemisesta sekä iltamessussa otsikolla Säteilevä (Lysande).

Hippusia. Laitan tähän joitakin hajanaisia pikkuhippusia rikkaan viikonlopun anneista, vaikkeivät ne teekään oikeutta luentojen hengelle. Kaikki ranskal. viivoilla alkavat kappaleet ovat muistiinpanoistani Peter Halldorfin luennoilta ja saarnoista (ilman omia lisäyksiäni tai tulkintojani).

Matteus församlingenissa pitämässään luennossa Peter Halldorf käsitteli myös hengessään köyhiä ja puhdassydämisiä, taivasten valtakuntaa, pyhien yhteyttä ja pyhyyttä yleensä, joten liittyy sillä tavoin alla olevaan Pyhäinpäivän evankeliumitekstiinkin. (En kyllä edes yritä siteerata luennon loppupuolta, jossa Peter puhui jumalanpalveluksesta ja Eukaristiasta, sillä se oli jotain sellaista, mikä täytyy itse kuulla, livenä).

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
       ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
       Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
       Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
       Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
       Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
       Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
       Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
       Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
       heidän on taivasten valtakunta.
     Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”  (Matt. 5: 1–12)

– Maailman lauluja? Profeetat ovat runoilijoita, jotka saavat kansan laulamaan. Mistä tietää, lauletaanko maailman lauluja vai profetaalisia? Maailman laulut eivät anna toivoa.

– Profetia ja Jumalan ylistäminen kuuluvat aina yhteen. Jollei ylistystä ole, ihmiset menettävät sen vapauden, joka saatiin kun Mooses johdatti kansan orjuudesta vapauteen. Usein ei ymmärretä, kuinka paljon tähän vapauteen johdattamiseen itse asiassa liittyi ja liittyy.

– Varhaisessa vaiheessa saatu Jumalan voitelu ei ole tae: Kuninkaat Saul ja Daavid lankesivat kumpikin omalla tavallaan.
– Salomo oli viisas diplomaatti, mutta häntä ympäröinyttä valtavaa rikkautta ja loisteliaisuutta voi verrata nykyajan kulutusyhteiskuntaan: se ei koske(nut) kaikkia. Yhteisöllisyys, jollainen oli aiemmin yhdistänyt ihmiset toisiinsa silloin, kun varallisuutta oli vain vähän, menetettiin.

– Profetia magian sijaan – Profetia otti Israelissa varhaisten profeettojen aikoina harjoitetun magian paikan. Profetiassa ei käytetä mitään ulkoisia välineitä tai keinoja, kuten magiassa käytetään.
– Profeetalta vaaditaan täydellistä hereisyyttä ja läsnäoloa. Jollei profeetta pidä kaikkia aistejaan täysin valppaina, profetointiin sekoittuu ainesta hänen omasta alitajunnastaan.

– Profeetat osoittavat, mihin suuntaan tulevaisuus on kallellaan. Olennaista on miten se, mitä Jumala sanoo, liittyy siihen aikaan, mitä eletään.  Profetiat eivät ole irrallisia näkyjä.
– Aito profetia sisältää yhteiskunnallisten epäkohtien (korruptio, valtaapitävien vehkeilyt, omaisuudella keinottelu, ekonominen ja muu epäoikeudenmukaisuus, omahyväinen kansallismielisyys jne.) kritiikin.

– Uskalla toivoa. Profeetat ilmoittavat, että Jumala ei koskaan hylkää/luovuta (ger aldrig upp). Trump ja Putin eivät ole maailman kohtalon määrittelijöitä, sillä se on Jumalan käsissä. Uskalla toivoa, että Jumala välittää maailmastaan.

– Pyhän kätkeytyminen. Jumalaa ei voi sijoittaa/rajata yhteen paikkaan (på en plats). Jumala voi sekä kätkeytyä että ilmentää itsensä. Se, että Jumala kätkeytyy, suojaa pyhyyden trivialisoinnilta.
– Jumala ei ole jotain, jonka kautta tai avulla saadaan t. saavutetaan jotain (Gud är inte tillgång) vaan Jumalalle kuulutaan.
– Jeesuskaan ei suostunut siihen, että yritettiin asettaa Jumala paikoilleen.

– Jumalan silmin: ”Jollemme näe maailmaa Jumalan silmin, emme tiedä mitään Jumalasta”, sanoi eräs juutal. nykyajan profeetta. Missä ovat ne profeetat, jotka näkevät maailman Jumalan silmin?

– Profeetta nojaa Jumala sydäntä vasten. Profeetan ominaisuuksiin kuuluu herkkyys/rakastavuus, oikeudenmukaisuus ja oikeamielisyys/vanhurskaus (ömhet, rättvisa och rättfärdighet).

–Jumala ei sulje mitään ovea avaamatta jotain ikkunaa.

– Armollisuus ja osattomat: Jeremia osoitti, että kun armollisuus hylätään, siitä kärsivät ne, joilla on vähiten.

– Hengessään köyhät: Rekabilaiset noudattivat kaikessa esi-isänsä opetuksia (elivät nomadeina teltoissa, eivät juoneet alkoholia, eivät viljelleet jne), eivät moraalisyistä, vaan silkasta uskollisuudesta esi-isäänsä Jonadabia kohtaan. He olivat ’hengessään köyhiä’. Jumala siunasi heitä heidän kuuliaisen, tottelevan ja kuulolla olevan elämänasenteensa vuoksi. (Jer.35)

– Raamattu on Joku, ei jotakin, mitä tahansa (Bibeln är någon, inte något). Kun eläytyy Raamatun kertomuksiin, kun sukeltaa sisälle niiden draamaan, tapahtumiin – ei älyllisesti vaan ihmetellen – voi kuulla Herran puhuvan.

– Radikaali ihmettely (radikal förundran) tuo Jumalan läsnäoloon. Se on tärkeintä mitä voi olla, sillä silloin Pyhä Henki on elämässä mukana.

– Raamattu ja taivas. Juutal. tradition mukaan Raamattu on tullut taivaasta ja taivas tulee Raamatusta. (Bibeln är från himmelen, och himlen är från Bibeln.)

– Kristuksen läsnäolo: Vanhassa Testamentissa Kristus on alituisesti (oavbrytet) läsnä. ”Jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.” (Joh.8:58)
– Kristuksen Henki puhuu Raamatussa. Kun tätä kuuntelee raamatunkertomuksissa, niistä tulee eläviä.

– Puhdas sydän: Kuinka tietää, onko jollain puhdas sydän? – Iisak Niniveläinen sanoi: ”Kun ei näe ketään ihmistä epäpuhtaana, silloin itsellä on puhdas sydän.” Iisak Niniveläinen oli radikaali ekumeenikko, joka tarjoaa myös haasteita. Peter Halldorf: ”Siitä huolimatta, heikkonakin, haluan valita tämän tien.”

– Kirjaimesta tai Hengestä: Jos lähtee liikkeelle kirjaimista, siinä vahvistuvat vain omat käsitykset. Kun lähdetään Hengestä, yhdessä, voi löytää ykseyttä myös opillisissa asioissa.

– Valitsenko: Kun tuntuu ettei ole mitään aihetta toivoon – valitsetko toivon?
Albert Camus: ”En usko, mutta valitsen sen, että uskon.”
Profeetta sanoo, että voi valita uskovansa Jumalan lupauksiin.

– Profetiat nykyajasta: Jeremia ja Hoosea profetoivat ajasta, jota nyt elämme; kun linnut vaikenevat ja kalat kuolevat vesistöissä. Melkein puolet maailman miljoonista pakolaisista on joutunut lähtemään kotiseudultaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien seurausten takia. Meret ovat muuttuneet muovijätemeriksi (jne).

– Henki ja aine eivät ole erotettavissa toisistaan. Tätä osoittaa myös se, kuinka Jumala itse tuli aineeksi, syntyi ihmiseksi.

– Kristillisen uskon päämäärä on tehdä maailma sellaiseksi, jossa vallitsee oikeamielisyys (rättfärdighet); tehdä maailma paikaksi, jossa on hyvä asua.

– Mistä tunnistaa oikean profeetan?  Puheesta, joka
1. saa ajattelemaan tulevaisuutta kadottamatta toivoa
2. auttaa tunnistamaan syyllisyyden moralisoimatta
3. johtaa luottamaan Jumalan uskollisuuteen ja sen tuomaan lohtuun.

– Rakkaudenliekit. Me voimme sammuttaa rakkaudenliekkejä, mutta Jumalan Rakkaus ei koskaan sammu.

– Profeettojen äänet vaikuttavat enemmän kuin vain mieleemme: ne vaikuttavat käsiimme, toimintaamme. Profetia antaa rohkeutta ja toimintakykyä. Hyvä käsi on toivomme; se valmistaa maata, jossa oikeudenmukaisuus asuu.
– Profeetta itkee Israelin kanssa, mutta samalla suhtautuu kriittisesti sen poliittisiin ym. päätöksiin, niin nyt kuin Jeremiaan aikana.

– Usko on aina suhde. Toiset puhuvat hengellisyydestä, veljet ja sisaret puhuvat uskosta. Usko on aina suhde. Se lähtee itsestä kohti sitä, jonka kohtaa.  (Tron går ut från sig själv mot den man möter.)

– Hengellisyydessä (andlighet) korostuvat omat mielihalut, kokemusten kaipuu, oma hyvä. Luullaan, että ne tuovat lohdun. Hengellisyys etsii elämyksiä; ne voivat olla harhaanjohtavia. Hengellisyys vetäytyy käsitteisiin.

– Usko on absoluutti, ehdoton (absolut), ilman omia preferenssejä.

– Jumalan läsnäolo Sanassa on paljon tärkeämpää kuin opinkappaleet.

– Maailman Valo meissä – kristitty lukee Raamattua Pääsiäisen valossa: Kristus on aina läsnä.  Kristus tulee meissä maailman valoksi. Tähän heittäytyminen vaatii uskallusta.

Pyhä paikka – Su ip:n luento Matteus församlingenissa, jossa Peter puhui mm. pyhästä paikasta ja jumalanpalveluksen ja Ehtoollisen syvemmästä merkityksestä, oli niin vaikuttava ja Pyhä niin vahvasti läsnä, että muistiinpanoraaputuksista jotain siitä tähän laittaminen ei vaan tunnu minusta oikealta.
Kun Pyhä Henki on vahvasti läsnä, sanat jotka kuulee, vaikuttavat syvästi. Tuon luennon aikana  tuntui kuin taivasten valtakunta olisi laskeutunut keskuuteemme.

Hieno juttu olisi, jos myös suomenkiel. ev.lut. kirkko (tai Hgin yliopisto tai jokin muu taho) kutsuisi Peter Halldorfin pitämään kaikille avoimen seminaarin jumalanpalveluksesta ja Pyhästä Ehtoollisesta. Simultaanitulkkaus (korvakuulokkein) olisi loistojuttu.
Kulttuurikeskus Sofiassa ort. pappi, rovasti Mikael Sundkvist tulkkasi kokoavasti ja tosi tiivistetysti Peter Halldorfin luennot. Vaativa tehtävä koota lyhyeen niin runsaat ja pitkät luento-osuudet, mutta kauniilla ja hienolla tavalla hän sen hoiti.
Matteus församlingissa ei ollut tulkkausta. Varmaan sillä, ettei tullut keskeytyksiä, oli oma vaikutuksensa siihen, että Henki pääsisi vapaasti virtaamaan, suoraan kuuntelijoiden sydämiin.

Toivossa – Peter Halldorfin seminaari jumalanpalveluksesta ja Ehtoollisesta voisi tuoda lisää syvyyttä ja Pyhän läsnäoloa kirkkomme messuihin ja niihin osallistuville (niin messuntoimittajille kuin seurakuntalaisille). Voisikohan sellaisen toteuttaa? – Toivossa on hyvä elää. Valitsen toivon. 🙂

Counting Every Blessing – Rend Collective

”Olin sokea, nyt näen värit
olin kuollut, nyt elän ikuisesti
olin epäonnistunut, mutta Sinä olit lunastajani
olen tullut siunatuksi ilman määrää
olin eksyksissä, nyt olen Isän löytämä
olen muuttunut raunioista aarteeksi
minulle on annettu toivo ja tulevaisuus
lasken jokaisen siunauksen
päästän irti ja luotan kun en vielä näe
olet hyvä minulle kaikkina aikoina
olit varjojen laaksossa, olit surujeni syvyyksissä
olet voimani, huomisen toivoni
minua on siunattu vailla määrää
hyvyytesi etsii minua, sydämesi sykkii minulle
kaikkina päivinäni muistan armosi
myrskyissä ja puhureissa
ylistän iäti Sinun hyvyyttäsi
pimeässäkin, kun minuun sattuu
Sinä olet hyvä minulle, aina”

Muut pyhäinpäivän tekstit: Ps. 89: 6–8, 16–19, Jes. 65: 23–25 ja Ilm. 22: 1–5.

Irti päästämisen siunaus

Puujärvi, Heponiemi

22.10.2018 – Irti päästäminen jostain vanhasta, totutusta, tutusta jutusta voi joskus tuntua haasteelliselta, oli sitten kyse jostain konkreettisesta (kuten rakkaaksi tulleesta paikasta, esineestä tms) tai vaikkapa jostain käsityksestä, asenteesta tai tunteesta, jonka on omaksunut niin vahvasti, että siitä on tullut ikään kuin osa itseä. (En nyt ajattele tässä ihmissuhteita.)
Mutta irtipäästäminen voi olla myös mielenkiintoinen ja rikas asia. Se voi myös olla prosessi, jossa voi tehdä havaintoja ja oivalluksia itsestään ja elämästään.

Hyvästi Heponiemi – Toissa viikonloppuna hyvästelin Heponiemen kurssikeskuksen. Laskeskelin äsken niitä kertoja, joita tuli siellä käytyä viimeisten 12 v:n aikana. Hiljaisuudenretriitin ohjaajakoulutus, joitakin vuosia myöhemmin ignatiaanisen retriitin ohjaajakoulutus, eräänä kesänä avustajana toimiminen ekumeenisessa karmeliittaluostarissa sen toimiessa eräässä Heponiemen rakennuksessa. Myöhemmin henkilökohtaisesti ohjatussa retriitissä osallistujana, ja nyt viimeksi hiljaisuudenretriitissä ohjaajana.

Jokainen Heponiemessä vietetty aika on ollut erilainen. On suuri ero siinä, onko opiskelemassa, avustamassa, ohjaamassa retriittiä tai onko vain saanut olla, heittäytyä Jumalan syliin, levätä Hänen läsnäolossaan siihen pyhitetyssä ympäristössä.
Mutta lisäksi on vaikuttanut myös se, missä kohtaa omalla hengellisellä polullani kulloinkin olen ollut.

Heponiemen toiminta hiljaisuuden keskuksena päättyy ensi viikolla.
Niin hieno ja toimiva retriittipaikka kuin Heponiemi onkin ollut, havaitsin tämän ’hyvästijättöretriitin’ aikana yllätyksekseni, ettei se paikkana olekaan minulle tunnetasolla niin erityisen tärkeä. Merkittäviä sen sijaan ovat olleet ne asiat, joita minussa on siellä ollessani sisäisesti tapahtunut.

Ehkä sen vuoksi tuntuikin helpolta hyvästellä Heponiemi. Kuinka vapauttavaa se olikaan: saatoin keveästi ja lempeästi päästää irti näistä poluista, rannoista, maisemista ja huoneista, joissa olin viettänyt aikaa Jumalan kanssa.
Sillä niinhän on – kuten Peter Halldorf totesi viime lauantain seminaarissaan siteeraten erästä kirkkoisää – että Jumala on kaikkialla. 🙂

Tupala, Heponiemi

Kiitollisin mielin ajattelen kaikkea sitä, mitä Heponiemessä olen saanut oppia ja kokea. Toivottavasti Heponiemi saa jatkossakin olla siunaukseksi monille sellaisille, jotka kaipaavat lepoa, sisäistä rauhaa ja yhteyttä Luojaansa.

Heponiemen kappelin alttaritaulu

Anteeksiannosta Jeesus sanoo:
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”  (Matt. 6: 14-15)

Valo ruokasalissa. Heponiemi

Kohdatessamme toisia tai eläessämme saman katon alla heidän kanssaan olemme jatkuvasti alttiina sille, että voimme tulla loukatuksi tai (tietämättämme tai tahtomattammekin) loukata toista. Se on riski, jonka kanssa on vaan elettävä.
Kun loukkaus on ollut tahatonta, on yleensä helppo antaa anteeksi. Mutta entä jos on tuotettu kipua ihan tieten tahtoen? Kun se on tuntunut ihan luissa ja ytimissä, joko henkisesti tai fyysisesti? Mistä kyky ja voima anteeksiantoon?

Iltala, Heponiemi

Psalmisti toteaa: Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan (Ps.121:1-2).
Herra kyllä auttaa, sivelee Valonsa ja Rakkautensa balsamia vielä aristaviin haavakohtiin tai pehmittää kovettuneita kohtia. Hän antaa Voimastaan meille voimaa.
Mutta ajattelen, että se on myös yhteistyötä Hänen kanssaan.  Vähintäänkin siinä määrin, että kertoo Hänelle: tarvitsen apuasi. Vielä parempi jos osallistuu aktiivisesti prosessiin eikä vain odota, että Hän hoitaa koko homman.

Irti päästämisestä anteeksiannossakin on kyse. Että lakkaa pyörittelemästä mielessään niitä sanoja ja tekoja, jotka ovat loukanneet. Päättää olla hautomatta sisällään niiden aiheuttamaa kirjavaa tunnekirjoa. Päättää luopua uhrimentaliteetista, jollaiseen on ehkä jumiutunut. Hellittää sisintä kalvavasta katkeruudesta. Päästää irti vihanpidosta ja kostonajatuksista, olivatpa ne minkä muotoisia tahansa. Luopuu uhriroolista, joka on ties kuinka kauan määritellyt sitä, miten suhtautuu muihin, tai ainakin värittänyt suhdetta johonkin toiseen tai useampaan ihmiseen.

Lyhyt ja ytimekäs on tämänkertainen evankeliumiteksti: yksi myönteinen lause, ja sitten tuo toinen…
Ensilukemalta nuo Jeesuksen sanat saattavat vaikuttaa tiukoilta, ehdottomilta, negatiivisiltakin. Ehdollistaako Jumala anteeksiantoaan? Eikö tuo ole jollakin lailla ristiriidassa sille ainutlaatuiselle, suurelle ja ehdottomalle  anteeksiannolle, joka tapahtui ristillä?

Saat mitä itse annat – Mutta kun tuota alkaa enemmän pohtia, voi huomata, ettei se ole mitään ’ok, jollet sinä niin en minäkään’ -kiristystä, vaan siinähän on ihan vahva logiikka. Sellainen elämän lainmukaisuus, jollaisen varmaan jokainen meistä on jossain muodossa saanut kokea.

Jos pidän itsepäisesti kiinni jostain omasta loukatuksi tulemisestani, yrittämättä edes päästä sen yli, enkö silloin ole punonut ympärilleni sellaista näkymätöntä suojamuuria, joka vaikeuttaa minua tunnistamasta niitä hyviä asioita, jotka haluaisivat tulla lävitse?
Eikö se estä minua tunnistamasta Jumalan rakastavaa anteeksiantoa omassa elämässäni siinä määrin, kuin Hän haluaisi? Ajattelen että estää.

Muistan kuinka hurjan harmistunut olin kerran, kun en jaksanut ylläpitää vihan tunteita tarpeeksi kauan yllä. Seurustelin tuolloin tulevan mieheni kanssa, ja olin sydänjuuriani myöten loukkaantunut (en kyllä muista enää mistä). Joka tapauksessa olin vakaasti päättänyt, etten koskaan enää halua tavata häntä, ja sanoin sen myös hänelle.
Kuluikohan pari viikkoa (joiden aikana olin aktiivisesti ruokkinut vihantunteitani, jotta ne eivät pääsisi laimenemaan ja jotta pysyisin päätöksessäni), ja hän tuli vastoin toiveitani keskustelemaan kanssani. En pystynyt pitämään kiinni kaunastani, voi että harmitti!! Olinhan vakaasti päättänyt, että suhteemme oli lopullisesti ohi!

Näin jälkeenpäin on helppo hymyillä itselle ja nuoruuden ehdottomuudelleen. Ja sitä, miten pienestä loppujen lopuksi voi olla kiinni se, miten elämä jatkuu. Jos olisin onnistunut pitämään kiinni anteeksiantamattomuudestani, emme olisi saaneet lapsiamme ja lapsenlapsiamme.

Aina ei ole kyse siitä, että näkisi toisen tai toiset syyllisinä. Syyttäminen voi kohdistua myös itseen.
Minä olen ollut varsinainen itsesyyllistämismestari. Anteeksiantaminen toisille on ollut monin verroin helpompaa kuin itselleni. Miten usein olenkaan moittinut itseäni armottomasti milloin mistäkin, oikein jumittunut itseni syyllistämiseen. – Onneksi tuo voimia kuluttava taipumus on iän myötä laimennut huomattavasti nuoruudenajoista.

Anteeksiannon voima – Syyttäminen (hiljainen, vain mielessäkin tapahtuva) myrkyttää olemusta, sen olen joutunut kokemaan omakohtaisesti. Anteeksiantaminen (jo ajatuksen tasollakin tapahtuva) sen sijaan on parantavaa ja vapauttavaa. Kummallekin osapuolelle.

Jenni Tieahon teos ’Matkalla’. Heponiemi

Kumman puolella? – Vastapuolta nimitetään Syyttäjäksi, toista puolta armahtavaksi ja anteeksiantavaksi Vapahtajaksi. – Tahdon valita jälkimmäisen puolella olemisen. Ja tarpeen tullen muistuttaa itselleni raamatunkohtaa ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room.8:31)

Luojamme, kiitos että olet anteeksiantava Jumala. Opeta ja auta myös meitä antamaan anteeksi toisillemme, ja itsellemme. Sinä näet kuinka vaikeaa se meille välillä on.
Tee hyvää, parantavaa työtäsi sisimmässämme, sydämissämme. Anna meille anteeksiantava sydän. Kiitos Rakkaudestasi ja Anteeksiantosi voimasta. 🙂

En ole varma, olenko jo aiemmin laittanut alla olevan laulun blogiin, mutta laitan tämän nyt joka tapauksessa, hyvän sanoituksen vuoksi. (En siis tarkoita suomennosta. 🙂 ) 

Forgiveness – Matthew West

”Sitä on vaikeinta antaa
ja se on viimeiseksi mielessäsi tänään
sen saavat aina sellaiset, jotka eivät sitä ansaitse
se on täysin päinvastaista kuin se mitä tunnet
kun kipu joita he aiheuttivat on vain liian todellinen
vaaditaan todella kaikki jotta pystyt sanomaan sen sanan
anteeksianto
se lentää kaiken ylpeytesi pinnalle
se poistaa sisälläsi olevan suuttumuksen
se on aina vihan pahin vihollinen
jopa valamiehet ja tuomari
sanovat että sinulla on oikeus valittaa
se on kuiskaus korvaasi: päästä irti
anna anteeksi
näytä minulle kuinka rakastaa niitä joita on vaikea rakastaa
osoita minulle kuinka tavoittaa tavoittamattomia
auta nyt minua tekemään mahdoton
anteeksianto
se puhdistaa katkeruuden
se voi vapauttaa jopa vangitun
sen voima on loputon
joten päästä irti ja hämmästy
siitä mitä tulet näkemään armon silmien kautta
vanki jonka se todella vapauttaa oletkin sinä itse”

Muut tekstit: Ps. 119: 162-168, Jes. 64: 3-8 ja Fil. 1: 6-11.

Valo loistaa kaikille

Valon polulla

15.10.2018   Maan suola – Jeesus sanoo:
     ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
     Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”  (Matt. 5: 13-16)

Loistoaine – Vaikka pyrkisikin kokatessa pitämään suolankäytön vähissä mm. maustamalla yrteillä, niin kyllähän on usein tullut todettua, kuinka vasta suola on tuonut ruoalle toivotun maun.
Suola on hyvä aine muutenkin. Iät ajat sitä on käytetty säilömiseen, puhdistamiseen ja erilaisten vaivojen (mm.  palohaavojen ja hyönteisten puremien) hoitoon, kipeytyneelle kurkulle kurlausveteen lisättynä ja noidannuoleen suolakääreenä. – Täysin aito luonnontuote, ilman kemikaaleja tai lisäaineita.

Suolahoitoa l. haloterapiaa on harjoitettu eri muodoissa vuosisatoja. Iho- ja hengitystieongelmista kärsivät ovat saaneet niistä helpotusta. Puolassa hoidettiin ihmisiä mineraalikylvyillä jo 1100-luvulla.
Pienimuotoisempi, helposti toteutettu kotiversio on Jalkakylpy: meri- tai vuorisuolaa kuumaan veteen ja jalat vatiin. Ah miten rentouttava ja lämmittävä viileän sään hoito!
Ennen vanhaan astmaatikot viettivät aikaa suolaluolissa. Nykyajan kaupunkiversioita ovat suolahuoneet. Yksinkertainen hoitomuoto: istut huoneessa ja hengittelet ilmassa leijailevia suolahiukkasia.

Suolana? – Jos onkin suolan käyttö helppoa, niin miten Jeesus tuo kun sanot että haluat meidän olevan maan suolana…? 
Miten, kenelle, milloin, missä itse voisin olla suolana…? Siinä tarvitsen Sinun vinkkejäsi ja apuasi. Muistuttaisitko minua siitä aina kun maku alkaa käydä vähiin. 🙂
Usein voi olla kyse ihan pienestä asiasta, joka kuitenkin jollekin toiselle voi olla merkittävä juuri sillä hetkellä. Auta minua huomaamaan.

Kun olin (viime viikolla) tuohon saakka kirjoittanut, aurinkoinen päivä kutsui retkeilemään hauvan kanssa. Mietin matkalla tuota suolana olemista. Tuli mieleen, kuinka monesti olen saanut tehdä näitä metsäretkiä vain omaksi ja kesästä lähtien myös koiranpentuni iloksi.
Nyt pyysin, että tällä retkellä voisin olla iloksi jollekulle toiselle. (En kylläkään tiennyt miten se voisi olla mahdollista, enhän ollut juuri ketään aiemmilla retkilläni tavannut.)
Voi kuulostaa ihan kummalliselta, mutta jotenkin tuntui kuin Joku olisi ilahtunut tuosta pyynnöstä. Matka Nuuksioon tuntui sujuvan keveästi kuin siivillä.

Metsässä laskeutui toiselta polulta nainen sienikorinsa kanssa huudahtaen: ”Olen eksynyt! Olen kierrellyt pitkään enkä löydä parkkipaikalle!” Voi miten ilahduin kun pystyin neuvomaan hänelle reitin. Kerroin parin viikon takaisesta eksymisestäni ja kuinka sen jälkeen olen ottanut kartan ja kompassin mukaan metsään. Hän sanoi innostuneena hankkivansa myös kartan itselleen.  
Hän ilahtui myös koiranpennusta ja kaivoi taskusta koiranamin. Niitä kulkee kuulemma aina mukana koiraystäviä varten.
Kysyin millaisia sieniä hän oli löytänyt. Oli pieni tatti, muutamia karvalaukkuja sekä kangasrouskuja, jotka kuulemma ovat käyttökelpoisia sieniä nekin. Nainen kertoi, miten ne erottaa ei-syötävistä.
Juttelimme jonkin aikaa ja erotessamme nainen totesi että olipa ihana tapaaminen. Kyllä, sanoin.

Sen jälkeen tuli vastaan niin valtava määrä kangasrouskuja, että poimin niitä koko kassin täyteen (muita sieniä en nähnytkään).
Nauratti moinen sienisaalis, 3 kg (piti ihan punnita). En ole koskaan ollut sieni-ihminen. Kanttarelleja ja karvalaukkuja kyllä olen poiminut, kun muutamia sellaisia on eteen sattunut (= sienet jotka olen tunnistanut varmuudella).  Viime vuonna opin tunnistamaan lisäksi suppilovahveron ja mustatorvisienen. Tatit ovat saaneet jäädä metsään, mikäli mukana ei ole ollut sienituntijaa.

Kotona mietin, mitä tehdä näille kaikille kangasrouskuille. Soitin parille sieniystävälle kysyen haluaisivatko sieniä, mutta eivät kelvanneet. Kitkeränmakuisia, sanoi toinen, toinen sanoi että ovat sieniasteikossa ala-arvoisia, ehdotti että säilöisin ne suolaamalla.
En kuitenkaan innostunut suolaamisesta. Ajattelin että maistetaan. Keitin 10 min. ja sekoitin kasvissosekeittoon. Ihan kivan makuisia. Loput kuivatin, yhteen lasipurkkiin mahtuivat.
Googlaus selvitti että ovat yleisimpiä sieniä, ja että sisältävät paljon proteiinia. – Luomuproteiinia siis, ilmaiseksi ja suoraan luonnosta, jes!

Taisi käydä niin, että Joku halusi näyttää, kuinka Hän tahtoo myös meidän tulevan iloisiksi ja siunatuiksi, kun haluamme olla toisille iloksi/siunaukseksi. Ja että jo oma halukkuuskin riittää ja Hän hoitaa loput. – Muulla tavalla en osaa selittää tuon metsäkohtaamisen ajoitusta (1. kerta ikinä kun kohtasin jonkun metsään eksyneen).

 

Valona? – Hän, joka on Maailman Valo, sanoi opetuslapsilleen, että nämä olivat myöskin maailman valoja. Eikö se tarkoita, että Hänen opetuslapsinaan mekin olemme? Aikamoista – maailman valoja!
Mutta ihan automaattisestiko? Voi, olisikin niin yksinkertaista ja helppoa!
Vaikka Valo onkin meissä, tarvitaan Yhteys. Yhteys Valonlähteeseen. Lamppu valaisee vasta kun johto on pistorasiassa ja kun katkaisijasta laitetaan valo päälle…

koivusieniä Heponiemessä

Liiketunnistin – Nykyään on kyllä liiketunnistimia, jotka sytyttävät valon, kun joku tulee huoneeseen ja sammuttavat sen kun tilasta on poistuttu. Aika kätevä keksintö.
Sisäinen lamppumme ei kuitenkaan toimi sillä tavoin. Ja olisikin aika ikävää, jos niin olisi. Että kun joku tulee luoksemme, valo syttyisi päälle, ja kun hän lähtee pois, valo sammuisi. Siihen jäisimme sitten pimeään ihmettelemään ja odottelemaan, että joku taas tulee sytyttämään valomme.

Valot päälle – Ei vakan alle piiloon, vaan lampunjalkaan, näkyvälle tulee lamppu laittaa, neuvoo Jeesus. Niin että valosta olisi iloa monille, ei vain itselle. Ihan looginen juttu, kun ajattelee vertausta ihan konkreettisesti.
Mutta millä tavalla voimme säteillä Maailman Valon meihin antamaa valoa ympärillemme? Sitä joutuu jo miettimään. Miten se voisi toteutua omalla kohdallani, minun elämässäni?
Mikä olisi se lampunjalka, johon voisimme valomme laittaa? Onko se jo minulla olemassa? Tai onko jokin vuori, jolle olisi kavuttava? Onko sen rinteellä joitain esteitä, joita olisi siirrettävä ensin syrjään? 

Valon käytössä – Tätä on minusta mielenkiintoista miettiä. Sitä, kuinka on jotain, joka jo on meissä, vaikka olisimme aivan paikoillamme ja hiljaa. Ja kuinka siinä samalla on jotain, joka odottaa jonkinlaista liikettä, jotta valo syttyisi valaisemaan ympäristöään.

Valona ja suolana – Viime viikolla uutisissa oli juttu pojasta, 16v, joka halusi auttaa muita ikäisiään ja perusti vertaistukinettipalvelun, Apua nuorille -toiminnan. Tuhannet nuoret ovat saaneet apua sen kautta. Samu ja tiiminsä ovat todella tärkeänä valona ja suolana vaikeuksien kanssa kamppaileville nuorille. Upea juttu!
https://yle.fi/uutiset/3-10441380

On Valo, jonka läsnäolon voi aistia näkemättäkin. – Vasta Andrea ja Mattheo Boccellin, isän ja pojan, videon löydettyäni (jonka iltalial. sanoista en ymmärtänyt juuri muuta kuin että valosta nekin kertovat) minulle selvisi, että kuulu tenori Andrea Boccelli on sokea. (Olin aina aiemmin ihmetellyt, miksi hän aina – jonkun toisenkin kanssa laulaessa – pitää katseensa alas luotuna.)
Sokeus ei kuitenkaan ole estänyt häntä säteilemästä valoaan maailmaan sen lahjan kautta, jonka Luoja hänelle on antanut. 

Fall on me – Andrea & Matteo Bocelli

”Luulin että ennemmin tai myöhemmin
ylläni olevat valot
laskeutuvat spiraalina alas
ja ohjaavat minut rakkauteen
mutta en tiedä mikä on minulle oikeinta
en pysty näkemään selkeästi
olen ollut täällä liian kauan
enkä halua odottaa sitä
lennä kuin kanuunanpallo suoraan sieluuni
hajota minut palasiksi ja
anna minun tuntea itseni kokonaiseksi
olen valmis taistelemaan sen eteen
ja kantaa tätä painoa
mutta joka askeleella kysyn mikä on totta
lankea ylleni kädet avoinna
lankea ylleni kaikessa Valossasi

Presto una luce ti illuminerà
Seguila sempre, guidarti saprà
Tu non arrenderti, attento a non perderti
E il tuo passato avrà senso per te
Vorrei che credessi in te stesso, ma sì
In ogni passo che muoverai qui
È un viaggio infinito
Sorriderò se
Nel tempo che fugge mi porti con te

suljen silmäni
ja näen Sinut kaikkialla
astun ulos ja on kuin hengittäisin Sinua
voin tuntea että Sinä olet siellä”

Muut tekstit: Ps. 46: 2-8, Jer. 17: 5-8 ja Room. 10: 12-18.

Kuninkaan pöydässä

8.10.2018. Eilisellä iltalenkillä valo loimusi haileana taivaalla, juuri ja juuri tunnistin revontuliksi. Mutta miten upeita revontulia olikaan bongattu ja kuvattu ympäri Suomea!
https://yle.fi/uutiset/3-10444825

Valo kuistinpöydällä, Nya Slottet

Valon linna – Nya SlottetBjärka Säbyssä on Kuninkaan linna. Ei sen maallisen monarkin, vaan taivaallisen.
Linnan entinen omistaja Oskar Ekman (k.1907) oli liikemies, kunnallinen vaikuttaja ja hyväntekijä, joka teki huomattavia lahjoituksia hyväksi näkemiinsä kohteisiin. Hän oli myös rukouksen mies. Joka aamu hän piti perheelleen ja palvelusväelleen yhteiseen hartaushetkeen.
V. 1980 Oskar Ekmaninin jälkeläiset lahjoittivat linnan Linköpingin Siion-seurakunnalle. Siitä lähtien linna on toiminut Ekumeniska kommunitetenin, kristillisen yhteisön, kotina ja toimipaikkana.

Vaikkei sitä siellä ääneen sanota, on selvää, että linnan nykyinen isäntä on Kristus itse, kuninkaiden Kuningas. Linnan väki on Hänen palveluksessaan. Sen aistii monella tapaa. Eikä vähiten ateraille kokoonnuttaessa.   

Valo salissa, Nya Slottet

Kun tämän tiedätte… – Jeesus puhui opetuslapsilleen:
    ”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
    Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”  (Joh. 13: 16-20)

Pöydän äärellä – Jeesus istui opetuslapsineen aterialla Markuksen talon ylähuoneessa. Sillä aterialla, jolla hän asetti ehtoollisen muistoateriakseen. 
Jeesus oli juuri pessyt opetuslasten jalat ja puhui heille siitä, mitä hän heiltä toivoi ja odotti, kun he jatkaisivat sitä työtä, mitä he olivat nähneet hänen tekevän 3 v:n ajan.
Voi vain kuvitella, millaisissa tunnelmissa opetuslapset istuivat pöydän äärellä. Mutta huolimatta hämmennyksestä, epätietoisuudesta, haikeudesta ja ties millaisista mielen- ja tunteiden vellonnasta, oli Mestari, heidän kiintopisteensä, voiman ja toivon lähteensä, heidän keskellään, heidän kanssaan; säteillen Valoaan huoneen hämärtyessä illan tullen, valaen heihin uskoa ja rohkeutta.

Valoikkuna, Nya Slottet

Minun pöydässäni – Vaikka Jeesus varmasti tiesi alusta alkaen, miten tulisi käymään, varmaankin tuntui pahalta, kun tuli se hetki, jolloin ystävä, joka söi Jeesuksen pöydässä, kääntyi häntä vastaan. Mutta niin tuli tapahtua, sillä Jumalan suunnitelman mukaan ”Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen” –

Mutta entä me? – Milloin minä olen kääntynyt Sinua vastaan, Kristus? En ehkä tietoisesti vastaan, mutta poispäin kumminkin. Voi miten monesti. Toiminut väärin, tehnyt valintoja, joita et olisi toivonut minun tekevän. – Ja kuitenkin Sinä rakastat. Käsittämätöntä Rakkautta, ihmeellistä Armoa.

Avattu Raamattu alttarilla. Övre salen, Nya Slottet

Yhteinen pöytä – Sinä kutsut minut – meidät kaikki – yhteiseen pöytään, Sinun pöytääsi, aterioimaan kanssasi. Olennaista ei ole millainen pöytä on, minkä kokoinen tai muotoinen tai missä se on. Niin kuin ei sekään, minkälaisin sanoin tai menoin ateria siunataan ja tarjotaan. Vaan sillä, mitä Sinä meille tarjoat. Se on jotain sellaista, mitä emme mistään muualta voi saada. Elämän ravintoa – enemmän kuin voi ymmärtää. Mysteeri, jota saa mietiskellä koko elämänsä ajan (ja ehkä vielä taivaassakin).

Elämän Lähde – Etsiessäni psalmeista sopivia tekstejä retriittin, tulivat nämä kauniit jakeet eteen:
’Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset.
Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta.
Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon’ (Ps. 36:7-9).

Ruokasali, Nya Slottet

Jonka minä lähetän – Eilen Suomessa vieraili eräs Jeesuksen lähettämä: Reinhard Bonkke, 78v. Hän on kiertänyt Afrikkaa ja muuta maailmaa 50v:n ajan levittäen hyvää sanomaa.
Muistan reaktioni joskus 14 v. sitten, kun tulin huoneeseen, jossa pyöri video, jolla R.B. saarnasi Afrikassa miljoonayleisölle. Uh millaista mesoamista, totesin, ja lähdin samantien pois huoneesta.
On se vaan kummaa kuinka asenteissa voi tapahtua muutosta. Kun tänään katselin ja kuuntelin paria videota, joilla Bonkke puhui persoonallisella saksanaksentillaan, näin ja kuulin lämminsydämisen (vaikkakin välillä äänensä korottavan), huumorintajuisen, lempeänvahvan miehen, joka havainnollisti kerrontaansa elein, tarinoin ja vertauksin. (Jostain syystä hänestä tuli mieleen – kaikella kunnioituksella – iso, ystävällinen nallekarhu.)

Hiljaisuuden ystävänä minua viehätti ehkä eniten se, että hän puhuu välillä ihan hiljaa. Luontainen vaatimattomuus yhdistettynä Kristuksen Rakkauden säteilyyn – tätä näin hänessä. (Dubain paikallissrk:n tilaisuuden osat 2 ja 3 nauhoitukset katselin.)
Reinhard Bonkke haluaa mahdollisimman monen kuulevan elävästä Jumalan Pojasta ja siitä, miten Hän on kanssamme ja toimii keskuudessamme.

Minä Olen se joka Olen. Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi opetuslapsilleen olemuksensa. Ne olivat sanat, joilla Jumala lähetti Mooseksen kansan luo, kun tämä kysyi, mitä hän sanoisi, kun kansa kysyy Hänen nimeään.
Minä Olen – siinä on minusta jotain aivan erityistä. Ikään kuin Jumala ilmoittaisi tuossa että Hän on jotain sellaista, mitä me emme kuitenkaan koskaan tule täysin käsittämään, vaikka kuinka haluaisimme, ja siihen on meidän tyytyminen.

Rakas Jumala, kiitos että Sinä Olet se joka Olet. Kiitos että olet meille juuri sitä, mitä me tarvitsemme.
Ja jos lähetät jonkun luo, annathan oikeat sanat. Ja jollemme kuule sanojasi, kiitos että riittää, että Sinä Olet siinä, kanssamme.

What a Beautiful Name – Travis & Lily Cottrell 

”Alussa Sinä olit, Sana,
yhtä Jumalan, kaikkein Korkeimman kanssa
Sinun kätketty kirkkautesi luomakunnassa
tullut ilmi Sinussa Kristuksemme
miten kaunis nimi
Kuninkaani nimi, Jeesus Kristus
mikään ei vedä sille vertoja
et halunnut taivasta ilman meitä
joten Jeesus toit taivaan alas
syntini oli suuri, Rakkautesi suurempi
mikä voisikaan erottaa meidät nyt?
kuolema ei voinut pitää Sinua
verho repesi edessäsi
hiljensit synnin ja haudan uhon
taivaissa raikuu kirkkautesi ylistys
sillä Sinut nostettiin takaisin elämään
Sinulla ei ole kilpailijaa, ei vertaistasi
Jumala, Sinä hallitset nyt ja ikuisesti
Sinun on Valtakunta, Sinun on kunnia
Sinun nimesi on ylitse kaikkien muiden
miten voimakas nimi se onkaan
Jeesuksen Kristuksen, Kuninkaani nimi
Pyhä Sinä Olet, Herra Kaikkivaltias”

Muut tekstit: Ps. 145: 8-13, Aam. 7: 10-15 ja Gal. 4: 12-20.

1.10.2018 

Profeetta, Messias? – Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
    Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.” (Joh. 7: 40–52)

Jeesuksesta tiedettiin, että hän oli kotoisin Nasaretista. Oletettavasti hänen puheessaan oli galilealainen aksentti, olihan hän kasvanut ja elänyt Galileassa. Mistä fariseukset olisivatkaan voineet tietää, että hän oli syntynyt Betlehemissä?
Jumalan tarkoin suunniteltu palapeli: järjestetään verollepano, joka edellyttää henkilökohtaista käyntiä siinä kaupungissa, josta esivanhemmat olivat kotoisin. Joosef on sukua Daavidille, joka oli syntyjään betlehemiläinen. Maria haluaa mennä Joosefin mukaan. Lapsi syntyy heidän saavuttuaan Betlehemiin.
Kaikki palat loksahtavat oikeille paikoilleen pyhissä kirjoituksissa olevien vanhojen profetioiden mukaisesti.
Miten paljon helpompaa onkaan miettiä ja ihmetellä Jumalan suurta suunnitelmaa, kun tuntee sen jo toteutuneet osat.

Jeesuksen vaikutus – Tuo evankeliumiteksti sai minut taas kerran miettimään, kuinka vahva vaikutus Jeesuksella oli jokaiseen, joka häntä kuunteli. Jotkut hermostuivat tykkänään, toiset taas kuulivat, aistivat ja tunnistivat hänessä ja hänen puheissaan jotain ainutlaatuista.
Miehet, jotka saivat tehtäväkseen vangita Jeesus, olivat täysin otettuja: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” – Pidätysaikeet jäivät heiltä siihen paikkaan. 

Nikodemos, johon Jeesus myös oli tehnyt vahvan vaikutuksen ja joka oli salaa käynyt kyselemässä häneltä joitain opinkysymyksiä (ja mitä ilmeisemmin myös tullut kosketetuksi Jeesuksen vastauksista) ryhtyi puolustamaan häntä.
Toiset pitivät kuitenkin itsepäisesti kiinni kannastaan ja halusivat tuomita hänet ”ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt”.

Monenlaisia kirjoituksia – Mitenköhän usein tulee itse vedettyä johtopäätöksiä tai asetettua tuomioita ottamatta ensin selville tarkemmin asiasta?
Ja toisaalta: miten paljon asioita onkaan mahtanut elämän varrella jäädä löytämättä ja oivaltamatta sen vuoksi, että on itsepäisesti pitänyt kiinni omasta kannastaan, ajatellen olevansa oikeassa?
Tutkiskelin aikoinaan monenlaisia oppeja ja kirjoituksia, jotka tarjosivat erilaisia kuvauksia Jumalasta ja ihmiskunnan ja maailman historiaan liittyvistä kehitysvaiheista. Kuinka pitkään pidinkään ’turvallista välimatkaa’ kristilliseen opetukseen, toimintaan ja Raamattuun vain omien ennakkoluulojeni vuoksi.
Mitä jos pitäisin niitä toisia oppeja edelleen oman maailmankuvani perustana? Olisi jäänyt löytämättä se, mitä itse asiassa olin (tietämättäni) koko ajan etsimässä…

Messias Galileasta – Onnekseni Jeesus puuttui peliin. Kutsui minuakin seuraamaan itseään. (Eikä ole onneksi tullut houkutusta palata takaisin tutkailemaan entisten polkujen juttuja. Enkä usko että tuleekaan.)
Ylösnoussut Kristus vaikuttaa yhä keskuudessamme. Hän on kanssamme, toimii Pyhän Henkensä kanssa/kautta. Mahdotonta on tietää niiden määrää, jotka ovat tämän kokeneet ensimmäisen helluntain jälkeen. Ja kokevat, tänäänkin, ympäri maailmaa. Ehkä eniten ja vahvimmin siellä, missä on kärsimystä, puutetta, sairautta, pelkoa, epätoivoa, sodan kauhuja. Kärsivät ovat Kristuksen sydäntä lähellä.

Vaikeaa uskoa – Fariseukset yrittivät sijoittaa Jeesusta omalle kartalleen sen perusteella, mitä tiesivät hänestä. Heillä oli kuitenkin vain osa koko kartasta. Mutta olisiko heitä auttanut, vaikka olisivat tienneet Jeesuksen syntyneen Betlehemissä? Olisiko se helpottanut tunnistamaan Messiaan Jeesuksessa? Heillä kun oli niin vahva tarve pitää kiinni omasta kartastaan.
Jumalan kartalla kaikki näyttää kuitenkin toisenlaiselta; sen huimaava koko ja ihmeellisyys ylittää täysin ihmismielen käsitys- ja käsittelykyvyn.

Pyhän Hengen vaikutus – Entä ne Jeesuksen seuraajat (fariseuksetkin), jotka tunnistivat Jeesuksen Messiaaksi? Miten he pystyivät tunnistamaan Messiaan? Pyhä Henki oli koskettanut heitä, avannut heissä jotakin… avannut sydämet näkemään ja kuulemaan.

Eihän ole helppoa uskoa sellaiseen, mitä ei näe tai ole nähnyt omin (fyysisin) silmin. Kun näkee vain osan kokonaisuudesta.
Mm. sen vuoksi meitä ilmeisesti kehotetaan tutustumaan myös Vanhassa Testamentissa oleviin kirjoituksiin (jotka sisältävät lukuisia profetioita Messiaasta). Jotta saisimme täydemmän kuvan Jumalan suunnitelmasta ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa varten.

Uskon voimaa – Kirjoituksissa luvataan, että Jumala antaa sekä uskon että voiman uskoa.
’Henki suo uskon voiman’, todetaan 1. Korinttolaiskirjeessä.  (1.Kor.12:9)
Tuohon(kin) kohtaan vedoten voi(n) pyytää: Pyhä Henki, vala  uskon voima mieleeni, sydämeeni, sieluuni – koko olemukseeni. Anna tuon voiman pyyhkiä pois omat ennakkoluuloni ja rajoittavat uskomukseni. Niin etten antaisi niiden määritellä ja rajoittaa ymmärrystäni siitä, mitä kaikkea Jumala on ja voi.

Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista -ikoni Nya Slottet’issa

Bjärka-Säbyn Nya Slottenissa pidetyn retriitin päätyttyä (2 vkoa sitten) pääsin Linköpingiin 2 retriittiin osallistuneen kyydissä. Toinen oli vapaasrk:n pastorin poika, toinen oli luteril. pappi. Kun pohdin miten käyttäisin luppoaikani Linköpingissä, edellinen ehdotti vapaasrk:n tilaisuutta, jälkimmäinen tuomiokirkon messua. Hyvä idea, en halunnutkaan kaupungilla kiertelyn hälventävän retriitin vaikutusta. Tuomiokirkko löytyi helposti, joten menin sinne.

Messu oli juuri alkanut saapuessani kirkkoon. Hämmästyin kuullessani tekstiä luettavan suomalaisella aksentilla. Meneillään oli suomal. papin läksiäismessu ja messua toimittamassa oli ruotsinsuomalaisia. Evankeliumiteksti oli ilmeisesti Ruotsin kirkon tuon pyhän teksti, koska oli sama kuin retriitin samanaamuisessa messussa. Kertoi siitä, kuinka Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista (Joh.11:1-44).

Lasarus – Tämän messun pappi pohti saarnassaan sitä, kuinka Lasaruksesta ei tiedetä paljoakaan. Oliko hän kenties ollut syntymästään saakka sairaalloinen? Oliko hän elänyt kenties pienestä pitäen kahden vahvan sisaren hoidettavana?
Kuolleista herättäminen kuvattiin saarnassa melkein luonnollisena asiana: Jeesus käski Lasarusta tulemaan ulos haudasta ja tämä tuli. Haudan ympärillä ihmeteltiin, mutta edessä oli vielä enemmän ihmeteltävää: kun Jeesus heräsi kuolleista, hän ei enää koskaan sen jälkeen kokenut kuolemaa.

Messun jälkeen kirkkokahveilla papille pidettiin kiitospuheita, annettiin kukkia, lahjoja ja halauksia. Oli selvästikin ollut pidetty pappi seurakunnassa. Hyvästelijöiden joukossa oli myös emerituspiispa, rukoushelmien ’isä’ Martin Lönnebo.
Selvisi, että kyseinen pappi oli tehnyt paljon töitä vierasmaalaisten parissa (joita olikin paljon paikalla) ja työskennellyt vierasmaalaisten ja -kielisten oikeuksien puolesta (joihin siis suomalaisetkin lukeutuvat) ja saanut aikaan mm. monikieliset messut tässä kirkossa. Ruotsal. kirkonedustaja kiitti kovasti tästä kaikesta sanoen, että sillä on ollut tärkeä merkitys koko seurakunnalle.  

Uskoa – Ensi pyhän (Suomen ev.lut. kirkon) aiheena on usko ja epäusko.
Tunnen henkilöitä, jotka kyllä uskovat Jeesuksen eläneen ja vaikuttaneen Galilean ja Juudean seuduilla pari tuhatta vuotta sitten, mutta joille usko hänen ylösnousemukseensa tuntuu ylivoimaiselta. Kuten myös usko iankaikkiseen elämään.

Toivoa – Ajattelen, että jos usko tuntuu vaikealta, voisi kokeilla toivoa. Toivo voisi tuntua niin käsitteenä kuin elämänasenteena helpommalta kuin usko. ”Aina on toivoa” on yleinen sanonta. Ei se ole mikään turha fraasi.

Helluntailaispastori ja kirjailija Peter Halldorf on viime ajat perehtynyt profeetta Jeremiaan, ja kirjoittanut hänestä kirjan Alla himlens fåglar har flytt. (Eräs retriittiin osallistunut kertoi minulle ennen retriittihiljaisuuden alkua lukevansa parhaillaan tuota 800-sivuista kirjaa. Jättiurakka, mutta on sen arvoinen, hän sanoi. No, ainakin saa lukea sitä äidinkielellään!)

Tulevaisuus ja toivo – Jeremian sanat, joissa hän ilmoittaa Jumalan tulevaisuuden ja toivon lupauksen, olivat Peter Halldorfin retriitin läpikulkevana teemana:
Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. (Jer.29:11)

Peter Halldorf korosti retriitissään toivon vaalimisen merkitystä elämän kaikissa vaiheissa, silloinkin kun jokin tilanne näyttää toivottomalta (ja erityisesti silloin). Esim. rukoiltaessa jonkun vakavasti sairaan puolesta, on tärkeää tuoda ja pitää yllä toivon näkökulmaa. Vaikka Jumala ei parantaisi, on toinen elämä odottamassa, toisella puolella. Ikuinen elämä. – Saattaa olla arvaamattoman tärkeää, että tuonpuoleisen rajaa lähestyvälle puhutaan tästä.

Linköpingin messun papin nimi oli hauskan sopivasti Anna Toivonen. Ja messun jälkeen näin kanavanrannassa laivan, jonka kyljessä nimi Esperanza (toivo).

Messias Jeesus, anna meille voimaa toivoa parempaa tulevaisuutta, silloinkin kun kaikki näyttää toivottomalta. Irrota meidät niistä toivottomista siteistä, joiden sisään olemme kääriytyneet ja kangistuneet. Vapauta meidät näivettyneisyydestä ja kaikesta sellaisesta, mikä estää meitä ymmärtämästä koko kuvaa. Siitä mitä olet tehnyt ja mitä teet.
Avaa silmämme näkemään myös oma elämämme osana Jumalan ihmeellistä suunnitelmaa.

Rakkauden kanavassa – Auta meitä pysymään joka hetki Sinun Rakkautesi kanavassa. Niin että eläisimme elämäämme parhaalla mahdollisella tavalla, niin kuin se on meille alunperin suunniteltu.
Auttaisitko myös meitä olemaan Rakkautesi kanavia; näkemään, missä ja miten voimme olla toisillemme avuksi ja tueksi.   

Kaikkivaltias, kiitos että olet turvasatama, johon voimme ankkuroitua ja jossa voimme levätä. Tässä hetkessä ja tulevassa. Ikuisesti.

My Hope – Paul Baloche

”Vaikka kaikki suunnitelmani menisivät pieleen
se ei muuta mitään
Sinun Rakkautesi on muuttumaton
Sinun Valosi johdattaa minut läpi kaiken
Sinusta pidän kiinni, nojaan Sinuun
uskollisuutesi on loppumaton
armosi on kanssani
jokaisen varjon, jokaisen koetuksen läpi
pidän Sinusta kiinni, nojaudun Sinuun
en tiedä minne minua viet
mutta tiedän että olet aina hyvä
toivoni perustuu ainoastaan
Sinun suureen rakkauteesi ja oikeamielisyyteesi
en kulje mitään muuta tietä
luotan sydämeesi ja nimeesi
olet kallioni kun myrskyt raivoavat ympärilläni
Sinä suojaat minua, Jumala
olen turvassa Sinun lujalla perustallasi”

Muut tekstit: Ps. 78: 1–8, 4. Moos. 21: 4–9 ja Kol. 1: 19–23.

Ps. Nyt taas ovat päässeet levähtämään kumman pitkiksi nämä blogipäivitykset! Yritän palata tiiviin kirjoittelun harjoittelemiseen…  🙂 

Pyhän kosketus

24.9.2018 

Erämaavaellus – Viime viikolla lähdin hauvan kanssa retkelle Nuuksioon. Hauveli juoksi  innoissaan pitkin polkuja ja kallioita, hyppeli yli kivien ja kantojen, kanervikkoihin ja pehmeille sammalmättäille. Ilo oli katsella toisen iloa. Ja koska kummatkin pidämme veden äärellä olemisesta, veti jokainen näkemämme metsälampi luokseen levähtämään, hengittämään sisäämme luonnon rauhaa ja kauneutta.

Tielle – Vähitellen hauvaa alkoi väsyttää, niinpä se halusi kyytiin ( = syliini), siis aika palata takaisin. Mutta minne… mihin suuntaan… ei aavistustakaan. (Olimme jo aikoja sitten jättäneet merkatun reitin.)
Vihdoin erästä kalliiorinnettä alas laskeutuessamme näimme tien. Oho, tie keskellä aarniometsää! Minne se mahtoi johtaa?

Minne tie vie? – Yleensä kuljen mieluummin polkuja kuin teitä pitkin, mutta kyytiläiseni vuoksi (vaikka onkin pieni ja kevyt) nyt valittiin tie. Pyysin johdatusta siihen, kumpaan suuntaan pitäisi lähteä kulkemaan, mutta vaikka valittu suunta tuntui oikealta, kaipasin varmennusta (olisihan turhauttavaa kävellä ties kuinka pitkälle väärään suuntaan). Pyysin Jumalaa lähettämään enkelinsä – miten ja millaisessa muodossa tahansa – varmistamaan että kuljimme oikeaan suuntaan. Ja jos mahdollista, auttamaan vielä perillekin…
Kuljettiin pitkään, vaan ei näkynyt enkeliä, ei lintua, perhosta, mehiläistä tai mitään muutakaan suunnanvahvistajaolentoa… 

Automobiilienkelit – Lopulta soitin pojalleni kysyäkseni, josko hän tulisi töiden jälkeen hakemaan minut ja hauvan sieltä, minne tältä tieltä nyt tultaisiinkaan. Ei ehditty puhua kuin pari sanaa, kun valkoinen auto ilmestyi mutkan takaa. Ystävällinen valkotukkainen pariskunta tarjosi meille kyydin.
Matkalla mies kertoi, että hänkin oli kerran eksynyt koiranpentunsa kanssa tässä metsässä, siihen aikaan kun ei vielä ollut kännyköitä. Hän oli samoillut iltamyöhään saakka hauvansa kanssa, joka myöskin oli väsähtänyt matkalla. Ja vaimo oli ollut huolissaan kotona. Lopulta mies oli kuitenkin saanut avun ja päässyt koiran kanssa kotiin.
Nyt pariskunta oli iloinen kun saattoi vuorostaan olla avuksi eksyneille lampaille. Kiitin heitä. Ja Häntä, joka huolehtii eksyneistä.
(Seuraavalla erämaaseikkailullamme on mukana suunnistusvälineet: kartta ja kompassi. :))

Paikka, jolla seisot – Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?” Mies vastasi: ”En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.” Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: ”Herrani, mitä tahdot minun tekevän?” Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Ja Joosua teki niin.  (Joos. 5: 13-15)

Joosuan kohtaama enkeli ei ollut mikä tahansa olento, vaan Jumalan sotajoukon päällikkö. Teksti ei mainitse, oliko itse ylipäällikkö arkkienkeli Mikael, mutta oli varmaankin joka tapauksessa vaikuttava ilmestys. Joosua ei kuitenkaan tätä säikähtänyt, vaan asteli luo kysymään, kuuluiko tämä omiin vain vihollisten joukkoihin.
Joosua sai kuulla Herran enkelin lausuvan samat sanat kuin Moosekselle Horeb -vuoren juurella: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.”

Pyhä paikka – Mooses oli saanut Jumalalta tehtävän johdattaa israelilaiset Egyptistä luvattuun maahan, ja Joosua jatkoi tehtävää siitä, mihin Mooses jäi. Nyt oltiin saavuttu Pyhään maahan. Mutta yhtä pyhä oli ollut se paikka Siinain erämaassa, missä enkeli ilmestyi Moosekselle tulenliekkinä palavassa pensaassa ja sanoi nuo sanat.
Mikä teki nämä paikat pyhiksi? Ei niiden maantieteellinen sijainti, vaan se, että Mooses ja Joosua kokivat niissä Jumalan pyhyyden läsnäolon.

Spesiaaleja? – Mooseksella ja Joosualla oli Jumalalta saatu spesiaalitehtävä. Siksi myös nuo kohtaamiset Herran enkelin kanssa olivat erityisen merkittäviä.
Mutta entä me tavalliset kulkijat?
Jumalalle me kaikki Hänen luotunsa olemme spesiaaleja, tärkeitä ja ainutlaatuisia. Kuten myös ne tehtävät, joita Hänellä on meille jokaiselle.
Hän haluaa kohdata meidät jokaisen, puhua meille. Mutta miten, missä Hän haluaa kohdata meidät? Miten me voimme kuulla Häntä? Pitäisikö meidän lähteä Siinain vuorelle tai Pyhään maahan tai johonkin muuhun tiettyyn pyhään paikkaan, jotta voisimme kuulla, mitä Hän haluaa sanoa meille?

Erämaahan – Peter Halldorf puhui retriitissään erämaahan lähtemisestä. Vetäytymisestä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa hiljaisuuteen, yksinäiseen paikkaan. Sellaiseen (sielun) tilaan, jossa ympärillä olevat asiat/ilmiöt (attraktioner) eivät vedä huomiotamme puoleensa.
Aloite, kutsu lähteä erämaahan tulee aina Jumalalta, sanoi egyptil. kristitty erakko Pyhä Antonios. Emme koskaan löytäisi Jumalaa, ellei Hän kutsuisi meitä.

Näkymättömän löytämistä – Hiljaisuudessa löydämme näkymättömän, sen mikä on näkyvää todellisempaa. Löydämme, kun olemme ja havainnoimme rakkaudellisessa tarkkaavaisuuden tilassa. Kun viivymme odotuksen ja kaipauksen tilassa (blir kvar i väntan och längtan).
Kun ajattelemme enemmän Jumalaa kuin itseämme, voimme yllättyä huomatessamme, miten paljon Hän ajattelee meitä, totesi Peter Halldorf.

Rakkaudenkielen löytyminen – Erämaan hiljaisuudessa sielu vapautuu sivilisaation, kilpailun ja korruption ym. häiriötekijöiden vaikutuksista, sanoi Pyhä Antonios (300-luvulla).
Erämaassa rakkaudenkieli Jumalan kanssa avautuu.

Muurien äärelle – Hiljaisuuteen vetäytyminen kutsuu myös kohtaamaan omia Jerikon muureja ja asioita, joita ne pitävät sisällään. Tämän olen saanut kokenut niin monesti hiljaisuuden retriiteissä, niin osallistujana omalla kohdallani kuin ohjaajana toisten kohdalla. Hiljaisuudesta voi ammentaa voimaa ja rohkeutta kohdata sisäisiä haavoja ja antaa Jumalan hoitaa ja parantaa. Hänen kanssaan hiljaisuuteen heittäytymisessä piilee aivan erityinen salaisuus.
Ja tiedä vaikka jonain päivänä voisi todeta, ettei enää tarvitsekaan niitä suojamuureja. Voisi todeta olevansa vapaa ja turvassa, juuri siinä ja sellaisena kuin on, Hänen kämmenellään.

Kiitos enkeleistäsi, Luojamme ja Auttajamme. Kiitos arkkienkeleistäsi, jotka toimittavat tärkeimpiä missioitasi, ja niistä enkeleistä, joille annat erilaisiin elämäntilanteisiimme liittyviä tehtäviä.
Kiitos niistä näkymättömistä lähettiläistäsi, jotka joskus ottavat näkyvän muodon.
Kiitos niistä enkeleistä, joita lähetät luoksemme tuomaan viestiä, auttamaan, johdattamaan ja suojelemaan meitä, ja tarvittaessa taistelemaan taisteluja puolestamme (ilman että itse olemme siitä edes tietoisia).
Ja kohdatessamme enkelin anna kykyä erottaa, onko hän Sinun lähettämäsi vai ’siitä toisesta leiristä’.
Joosuakin halusi varmistaa asian kysyessään enkeliltä ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?”
Auta myös meitä olemaan arkienkeleitä toisillemme. Olemaan herkkiä havaitsemaan, milloin haluat meidän tekevän jotain toisten hyväksi.

Jumala, Sinä kutsut meitä pyhään paikkaan. Paikkaan, jossa voimme kohdata Sinut. Auta meitä hiljentämään mielemme ja sydämemme ja koko olemuksemme tilaksi, jossa voimme kuunnella, mitä haluat meille puhua. Rakkaudenkielelläsi. Miten muuten Sinä voisitkaan meille puhua? Sillä Sinä Olet Rakkaus.

Pyhän kosketus – Petri & Paula

”Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran
pyhää ja puhdasta maata.
Katso ja kuuntele hiljaa
vaikka paljon et ymmärtää saata.
Paina pääsi, maa, jolla seisot on Herran.
Hän itse puhuu ja kuulee
koskettaa meitä kuin viljaa
sillä Jumalan pelloilla tuulee.
Joskus ajaton kohtaa ajan
silloin Jumalan aavistaa.
Joskus rajaton rikkoo rajan
silloin pyhä koskettaa.
Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran…
Joskus palavan pensaan lailla
Luoja kasvonsa paljastaa.
Joskus puhuu Hän sanoja vailla
silloin pyhä koskettaa.
Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran…
Joskus kaatuvat vanhat kaavat
Tuomas Mestarin nähdä saa.
Tarttuu käteen ja tuntee haavat
silloin pyhä koskettaa.”

Muut teksti: Ps. 103: 19-22, Ap. t. 12: 5-11 ja Matt. 18: 1-6 (7-9) 10.

Vapautta?

17.9.2018

Ensi pyhän aiheena on Kristityn vapaus. Mitä se oikein merkitsee, itselle ja muille?
Jos lähtisi kiertämään maailmaa tehden galluppia aiheesta, saisi varmasti hyvinkin erilaisia vastauksia. Aika yleinen vastaus voisi olla: vapautta ilmaista omaa uskoaan, elää sitä todeksi. Joissain maissa sanottaisiin varmaankin: vapautta lukea Raamattua ja kristillistä kirjallisuutta ylipäätään, tai vapautta kokoontua kuuntelemaan Jumalan Sanaa ja rukoilemaan yhdessä. Tai että voi seurata Kristusta joutumatta vainotuksi.
Demokraattisissa maissa, joissa nämä ovat itsestäänselvyyksiä, pohditaan oppikysymyksiä ja mietitään ja kiistellään, kenellä on ’se oikea oppi ja totuus’ erilaisissa kristinuskoon liittyvissä kysymyksissä.

Ennakkoluulottomasti – Mitä kristityn vapaus merkitsee sinulle? Itselleni se tarkoittaa (em. meille itsestäänselvien vapauksien lisäksi) mahdollisuutta tutustua eri kirkko- ja seurakuntien opetuksiin ja toimintaan sillä tavoin henkisesti/hengellisesti vapaana, etteivät ennakkoasenteeni tai jumittumiseni johonkin tiettyyn (uskon tai opin) malliin rajoittaisi tai estäisi minua etsimästä ja löytämästä niitä Jumalan aarteita, joita niin idän kuin lännen kirkon vanhat traditiot pitävät sisällään. Ja sen lisäksi myös niitä Jumalan lahjoja, joita harjoitetaan uudemmissa, karismaattisissa suuntauksissa.
Sellainen vapaus on minusta tuntunut tärkeältä siitä saakka kun aloin seurata Kristusta. Vapahtajan Tiellä ja johdatuksessa kulkeminen on minulle kuitenkin tärkeintä. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, siinä olen kokenut ja koen suurimman vapauden. 🙂

Tulin tänä aamuna Bjärka-Säbystä Ruotsista, retriitistä, jossa tällaiseen oli mahdollisuus. Retriitin ohjaajana oli Peter Halldorf, helluntailaispastori ja ekumeenikko, joka on perehtynyt erämaaisien ajatuksiin ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Ja Pyhästä Hengestä myös.

Ekumeniska kommuniteten on Tukholmasta 200 km lounaaseen sijaitseva yhteisö, jonka ylläpitämä ekumeeninen hengenelämä oli kiinnostanut minua kauan; erityisesti se, kuinka koptilainen perinne siellä yhdistyy Pyhän Hengen toiminnan kunnioittamiseen. Pohdin, miten nuo kaksi nivoutuisivat yhteen. Ja miten ekumeenisuutta ylipäätään toteutetaan yhteisössä. Erään Peter Halldorfin Suomessa pitämän luennon yhteydessä kysyin häneltä tätä. ”Tule Bjärka Säbyhyn katsomaan”, hän vastasi.
Eräs ystäväni oli kiinnostunut samasta. Päätimme tehdä tutustumismatkan paikan päälle. Koska kummallakin oli budjetti tiukilla, ilmoittauduimme talonväeksi. Taisi olla v. 2008.
Lähtiessämme oli hyytävän kylmä talvisää (niin ulkona kuin sisällä, sillä kotini lämmitysjärjestelmä ei jaksa kovia pakkasia). Olin eräänlaisessa syväjäädytystilassa ja  toppavaatteet pysyivät päällä vielä laivallakin.
Perille tullessamme vasta lämpenin. (Mahtoiko olla kyse muustakin kuin siitä, että siellä keskuslämmitys toimi? Hengen läsnäolo kun lämmittää usein niin ihanalla tavalla.)

Peter Halldorfia olin kuunnellut aiemmin Hengen uudistus kirkossamme -kesäpäivillä v. 2007. Hänen luentonsa otsikkona oli ’Voimaa Hengestä’. Silloin ajattelin, että tästä haluan kuulla lisää. – Nyt tuli siis vihdoin tilaisuus osallistua hänen ohjaamaansa retriittiin.

Bjärka-Säby Nya Slottet oli tullut tutuksi edellisellä käynnillä, kun siivosimme ystäväni kanssa sen huoneita. Saimme tuolloin myös maistiaiset sikäläisestä jumalanpalveluselämästä, hetkipalveluksista ja messusta.
Tällä kertaa sain ’vain’ olla, syventyä Jumalan läsnäoloon, ilman mitään velvoitteita. Täysin vapaana olemaan, lepäämään ja osallistumaan. Koska kuitenkin olen täysillä mukaan heittäytyjä -tyyppiä, osallistuin kaikkeen tarjolla olevaan – aamukuuden hetkipalveluksesta (laudes) puoli yhdeksän iltarukoukseen (kompletorio) ja kaikkeen siinä välillä, ynnä eilisaamuna klo 04.45 alkaneeseen ehtoollisleivän leipomiseen. 🙂

Ennen Ruotsiin lähtöä laitoin alla olevan galatalaiskirjeen tekstin valmiiksi blogialustalle. Arvelin, että ensi pyhän teksteistä se varmaan puhuttelisi minua eniten – retriittimatkallani taikka sen jälkeen.

Hengen hedelmät – Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. (Gal. 5: 22-26)

Runsaasti hedelmiä – Niinhän siinä sitten kävi, että juuri nämä asiat tulivat retriitissä esiin, hetkipalveluksissa, rukouksissa, messuissa, Peter Halldorfin saarnoissa ja puheissa (vägledning). Siellä jaetut Hengen hedelmät olivat kuitenkin niin runsaat, että täytyy sulatella niitä ensin vähän ennen kuin voi laittaa jotain niistä blogiin.

Rakkauden hedelmät –  Tällaista tulee nyt kuitenkin P.H:n opetuksesta mieleen (Ruotsin  kirkkovuoden viime pyhän tekstit liittyivät kuolemaan ja ylösnousemukseen; sillä tavoin myös galatalaiskirjeessä mainittuun vanhan ihmisluonnon kuolettamiseen ja uudessa elämiseen):
– Kun rakastaa Jumalaa – ja pysyy tässä rakkaudessa – siitä seuraa aivan itsestään rakkaus toisia kohtaan.
– Jos rakastat Jumalaa, rakastat toisia, riippumatta siitä millaisia he ovat.
– Rakastaessasi Jumalaa alat nähdä Hänen kuvansa heijastuksen kaikissa ihmisissä. (Siitä voit tunnistaa rakastavasi todella Jumalaa.)   
– Kun painopiste siirtyy itsestä Jumalaan, silloin Jumala pääsee vaikuttamaan kaikessa: siihen miten asennoidumme ja toimimme. Silloin omat sympatiamme eivät enää määrittele sitä, miten suhtaudumme lähimmäisiimme. Vaikka tuntisikin enemmän sympatiaa enemmän joitakin kohtaan, ei enää anna omien mieltymysten ohjata sitä, miten suhtautuu toisiin ihmisiin. Silloin rakkaus vaikuttaa meissä samalla tavoin kohdatessamme heikommassa asemassa olevan kuin sellaisen, jolla asiat ovat paremmalla mallilla.    

Vastuumme – Ennen retriittiin lähtöä olin kirjoittanut blogialustan loppuun: ’Vapauteen liittyy myös vastuu, mutta siitäkin joskus toiste.’
Retriitissä Peter Halldorf toi ihmisen vastuun monella tavoin esiin, ilmastonmuutoksista heikoimmassa asemassa olevista (kuten maahanmuuttajat ja syrjäytyneet, joita taitaa Ruotsissa olla vielä monin verroin enemmän kuin meillä) huolehtimiseen.
Tiivistäen: pieniltäkin tuntuvilla valinnoillamme ja teoillamme on merkitystä – myös siinä Jumalan suuressa suunnitelmassa, joka Hänellä on meitä varten.

Alla ort.koptil. isä Antonios Samaan soittelee koptilaissäveliä hymynkare suupielissä. Hänestä huokuu samantapaista ystävällistä, lempeää mutta samalla voimakasta levollisuutta kuin useasta Jerusalemissa näkemästäni koptilaisesta veljestä. Heistä on aina tullut mieleen, että he ovat löytäneet Jumalan rauhan ja sen, miten pysyä siinä, vaikka ympärillä olisi millainen vilinä ja hälinä. 🙂

Koptilaisia sävelmiä – Veli Antonios Samaan

Muut ensi pyhän tekstit: Ps. 119: 97-104, Jes. 1: 10-17 ja Mark. 7: 5-13.

Taivaan vallat

9.9-2018                      Ei varmaan oikein erotu kuvasta, mutta tuossa on kuivunut kanto, josta versoaa uutta elämää…

Vain sitä, mitä…   – Jeesus sanoi juutalaisille:
     ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.” (Joh. 5: 19-21)

Ei omin neuvoin – Jeesus oli vähän aiemmin parantanut ramman miehen. Hänelle oli annettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä, mutta hänen vaikuttimenaan ei ollut oman vallan demonstrointi. Hänellä ei ollut tarvetta itsetehostukseen. Hän tiesi kuka oli: Jumalan Poika. – Silti hän totesi, ettei hän voi tehdä mitään omin voimin, ilman Isänsä myötävaikutusta.

Olisipa idän ja lännen suurvaltojen omavoimaisilla päämiehillä edes hippunen samankaltaista nöyryyttä pätemisentarpeidensa sijaan. USA:ssa tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet kansalaisista haluaisi päästä eroon omapäisestä, hillittömästä presidentistään. Idän (ilmaisuissaan) pidättyväisempi versio koettaa vahvistaa kansansuosiotaan itsestään kertovalla tosi-TV sarjalla, joka esittelee hänen erinomaisuuttaan kaikilla elämänalueilla. – Ei kai voi muuta kuin huokaista että voi meidän päiviämme!!

Samoilla linjoilla – Oma presidenttimme, isännöityään ensin Trumpin ja Putinin vierailua maassamme, sai ikään kuin hyvitykseksi vieraakseen Macronin, jonka kanssa keskustelut sujuivat täydessä yhteisymmärryksessä. Tyytyväisyys heijastui kummastakin lehdistöhaastattelussa, jossa Niinistö kertoi päässeensä vihdoin puhumaan ajatuksistaan, joita oli mielessään pyöritellyt 10 v:n ajan. – Voi kuvitella, kuinka voimaannuttava ja inspiroivana kumpikin koki tuon tapaamisen, jossa vallitsi keskinäinen arvostus. Ja jossa ei etsitty ja ajettu omia  intressejä ja päämääriä, vaan yhteisiä. Tuollaisessa rakentavassa ilmapiirissä yleensä syntyy jotain hyvää. 

Keskinäinen arvostus ja luottamus – On se kumma kuinka taas kerran tuli poliitikot mieleen mietiskellessäni evankeliumitekstiä! Mutta juuri keskinäisen arvostuksen ja luottamuksen merkitys välittyy minulle vahvimmin noista Jeesuksen sanoista: kuinka hän kokee ja myöntää, ettei voi tehdä mitään omassa voimassaan, ja että haluaa tehdä vain samaa kuin taivaallinen Isänsä.

Kaikkivaltiaan perspektiivistä – Isän arvostus jja luottamus Poikaansa kohtaan puolestaan ilmenee Hänen rakkautensa lisäksi siinä, että Hän näyttää tälle kaiken, mitä tekee –  menneet, nykyiset ja tulevat. Poika on Hänen luottohenkilönsä.
Ja voihan myös kuvitella, kuinka paljon iloa Isälle tuottaa se, kun Hän voi jakaa Poikansa kanssa asioita; näyttää tälle mitä Hän haluaa. Ja että Poika vielä on halukas toteuttamaan niitä!
Heille jaettu ilo on ollut ja on varmastikin enemmän kuin kaksinkertainen! 🙂
Vaikka sama pätee ehkä myös surullisiin asioihin… – Kaikkivaltiaan perspektiivissä kun kaikki näkyy eri mittakaavassa. Ei vain suurten, vaan pientenkin valintojen, päätösten ja tekojen merkitys ja vaikutus kaikkeen – koko luomakuntaan…

Jeesus, sinä osoitit  sinua arvostelleille maanmiehille – ja meille kaikille – kuinka todellinen vahvuus ei ole oman mahtinsa todistamista ja uhoilua, vaan sen myöntämistä, että on Joku, joka on suurempi. Joku, jolta saa parhaimmat neuvot ja ohjauksen. Joku, jonka käsissä kaikki loppujen lopuksi on.

Elämänantajamme, on niin helppoa arvostella muiden tekemisiä ja näet kuinka herkästi siihen lipsahdan! Sinä haluat kuitenkin että poistan sen hirren, joka on näkökykyni esteenä, ennen kuin alan arvioida muiden tekemisiä…
Onko jotain, mitä haluaisit minun oivaltavan juuri nyt ja tämän viikon aikana itsestäni, lähimmäisistäni, elämästäni tai heidän elämästään, maailmanmenosta yleensä, Sinusta… tai jostain muusta? Onko jotain mitä haluaisit minun ymmärtävän tai tekevän, jotain mitä en ole tullut ajatelleeksi? – Näitä haluan vetäytyä kuuntelemaan, hiljaisuudessa, Sinun läsnäolossasi. 

Kaikkivaltias, Sinä sanoit: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh.10:10)
Kiitos siitä. Että olet kanssamme, näytät meille tien Elämään, siihen meitä jokaista varten ennalta suunniteltuun ja valmistettuun.

Elämän Valo, Sinä et ilmaissut taivaallista alkuperääsi korostaaksesi omaa arvoasi, vaan jotta Sinut tunnistettaisiin Messiaaksi, Vapahtajaksi. Sinä ilmoitit Jumalan olemuksen sanoessasi:
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12)
Annathan Valosi loistaa kirkkaana poluillemme, että näemme, mihin suuntaan haluat meidän kulkevan. Aurinkoisina ja sateisina, tyyninä ja myrskyisinä, iloisina ja haasteellisina päivinä… – elämämme jokaisena päivänä.

Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan. Kiitos Elämän Tiestä, jolla saamme muistaa lupauksesi: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20)

Giver of Life – Ana Laura

”Sinä saat auringon nousemaan
ja aallot kohoamaan rantaa vasten
ihmettelemme tekojasi
Jokainen henkäyksemme on ylistys Sinulle, Herra
maan tomusta Sinun kuvaksesi
jonka löysit meissä, jotta me eläisimme
Sinä teet kauniita asioita
Jumalallinen taivaan ja maan Luoja
jokainen olento ja kaikki universumissa laulaa
Sinun hyvyyttäsi ja armoasi, Elämänantaja”

Muut tekstit: Ps. 86: 10-13, Jes. 26: 12-14, 19, 1. Kun. 17: 17-24 ja Fil. 1: 20-26.

Jumala, pidätkö huolen(i)?

3.9.2018. On tämä vaan niin taivaallista tämä kauniinlämpöisten päivien runsaus! Kiitokset, säiden ja ilmojen Säätäjä, tästäkin päivästä! 🙂 

Aarteen keräämistä – Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.  (1. Tim. 6: 17-19)

Kaikkea runsain mitoin – eikö tämä ollut alkuperäinen tarkoitus jo ihan ihmisen luomisen alkumetreiltä? Jumalan halu antaa ihmiselle kaikkea mitä tämä tarvitsee, niin että tämä voisi elää huolettomana, luottavaisessa, läheisessä yhteydessä Luojaansa, vastaanottaa Hänen Rakkauttaan.

Jumalan täysihoidossa – Millaista elämä mahtoi olla tuohon aikaan, jolloin tietoisuus Jumalan läsnäolosta oli luonnollista ja itsestäänselvää; todellisuutta, jossa elettiin joka hetki? Jumalan täydellisessä täyshoidossa, paratiisitilassa, jossa ihmisellä oli kaikkea, mitä hän tarvitsi elääkseen: vettä, lämpöä, ravintoa.
Edenin puutarha, Gan ʿEḏen… mitä siellä sitten kasvoikaan, kaikki oli varmastikin kaunista ja elinvoimaista.
Mistä sana Eden, tai Eeden, tuleekaan? Piti googlata. Eden -sanan arvellaan olevan läheisesti yhteydessä arameankieliseen, hedelmällistä ja hyvin kasteltua tarkoittavaan sanaan. VT:ssa hepeal. ʿEḏen -sana on käännetty myös mielihyväksi, ihastukseksi tai iloksi (delight).

Edenissä eläminen merkitsi siis sen asukkaille hyvää tahtovan ja antavan, runsaskätisen Luojan tuntemista, iloa ja ihastuttavaa mielihyvää.
Mutta vaikka ihmisellä oli kaikkea sitä ihanaa, mitä Paratiisi hänelle tarjosi, hän halusi enemmän… sitäkin, mikä ei ollut hänelle tarkoitettu…
Onkohan tämä osa ihmisluontoamme: että haluamme enemmän kuin tarvitsisimme?

Erotta(utu)minen Jumalan välittömästä huolenpidosta oli seurausta ihmisen (hepreal. sana adam = ihminen) omista valinnoista ja toiminnasta, kertoo Raamattu. – Miten tämä näkyy meidän kohdallamme?
Mikä etäännyttää minua Jumalan läheisyydestä ja huolenpidosta? Miten minä – tänä hyvin erilaisen runsauden aikana – aikaansaan sen, etten voi kokea Jumalan läsnäoloa siinä määrin kuin haluaisin?
Eipä tuohon paljon tarvita: riittää kun annan huomioni kiinnittyä turhan paljon kaikenlaisiin tekemättömiin hommiin tai projekteihin (joita huushollissani riittää joka päivälle enemmän kuin jaksan, ehdin tai haluan tehdä).    

Takaisin Jumalan läsnäoloon – Mutta mitä tapahtuu kun lähtee ovesta ulos, vaikka kävelemään tai pyöräilemään? On kuin joku huuhtoisi yltäni kaiken  rasittavan ja avaisi näkö-, tuoksu- ja tuntoaistini apposen ammolleen.  Luonnossa liikkumisessa tapahtuu muutos koko olemuksessa. Hengitys syvenee aivan kuin itsestään. Metsä, kalliot, järven- tai merenranta kutsuvat havaitsemaan herkästi, hiljentymään, aistimaan ja ihmettelemään Jumalan töitä ja läsnäoloa luonnossa.
Viime vuonna menin usein Nuuksion kansallispuistoon vaeltamaan, yksin tai muiden kanssa, kokemaan luontoa ja siellä meissä kaikilla tasoilla tapahtuvaa muutosta.
Nyt, kun hauvelini jaksaa kulkea pitkiäkin matkoja, sen kanssa on kiva tehdä lyhyitä ja pitempiä retkiä. Onneksi sekin nauttii luonnon hiljaisessa rauhassa liikkumisesta ja olemisesta. Tänään vaelsimme 3 t. näkemättä ristin sielua;  linnut vain visertelivät oksilla ja muutama perhonen pyrähteli polun varrella.

Nuuksion pieni luontopyhiinvaellus – Viime viikolla olin hauvelin sekä hiljaisesta vaeltamisesta Pyhän läsnäolossa pitävän ystävän kanssa minipyhiinvaelluksella. Tarkoituksenamme oli kulkea edellisenä viikonloppuna Nuuksiossa avattu vähän yli 2 km:n pituinen polku, jonka varrella on Panu Pihkalan laatimana 7 pientä hengellistä harjoitusta. (Pyhiinvaelluspolun kartan ja tekstit saa Luontokeskus Haltiasta.)  http://www.espoonseurakunnat.fi/luontopyhiinvaellus.

Pyhiinvaelluspolun lisäksi meillä oli kuitenkin myös omaa vaeltamista. Kapusimme aurinkoiselle kalliolle, söimme eväitä, nautimme luonnon rauhasta ja auringon lämmöstä. Siitä matkanteko jatkui sitten ennalta suunnittelemattomasti ihan omalla pyhiinvaelluksella. 7 t. vierähti kuin huomaamatta. – Kiitollisuus jäi tuostakin lempeänlämpöisestä päivästä ja kaikesta kauniista, mitä saimme aistia vaelluksellamme.   

Lähtemisiä – Ideaalia tietenkin olisi, jos pystyisi joka hetki, ympäröivistä olosuhteista ja tilanteista välittämättä, koko ajan olla ja pysyä Jumalan läsnäolossa. Jotkut sanovat siihen pystyvänsäkin. Minä tarvitsen siihen usein tietyn (mielen tai fyysisen) tilan. Luontoon lähteminen ja siellä oleminen ja liikkuminen on minulle juhlaa. ”Metsä on kirkkoni” -ajatus on tullut minulle yhä läheisemmäksi. 

Hiljaisuuden retriitit koen erityisihanina lahjoina, olinpa niissä sitten osallistujana tai ohjaajana. Ne ovat minulle syväsukellusta Jumalan läsnäoloon. Kun olen niissä osallistujana, voin heittäytyä täysillä Hänen huolenpitoonsa. Usein se käynnistää minussa jonkin sisäisen prosessin: jotain tapahtuu näkymättömissä. Vaikken tiedostaisikaan tarkalleen, mistä on kyse, tiedän, että se mitä minussa tapahtuu, on hyvä asia.
Joskus tuumin, olenko itsekäs lähtiessäni retriittiin. Sitten mietin, mitä Jumala haluaa: kyllähän Hän haluaa että vietän aikaa Hänen läsnäolossaan.
Mutta jos ainoastaan tankkaisin itselleni hyvää, jakamatta mitään siitä mitä olen saanut tai kokenut, silloin taitaisin olla aika itsekäs.

Hyvää itsellekö vain? – Jumala toivoo, että jaamme sitä mitä olemme saaneet ja mitä meillä on. Millä tavoin se hyvä, mitä olen saanut tai tankannut itseeni, välittyy minusta eteenpäin, vai välittyykö ollenkaan?
Entä tuo kehotus tehdä hyvää… – olenko tehnyt mitään hyvää viime aikoina? Jos, niin milloin, mitä…?
Tällaista tuo kirje Timoteukselle laittoi yllättäen miettimään. Onneksi olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan, opetellut sanomaan itselleni: take it easy, ota iisisti, sinulla on joka tapauksessa tahto tehdä hyvää. Joskus sekin riittää. 

Hyvän kierrätystä – Vuosia sitten luin koskettavan uutisen slummissa (olisikohan ollut Intiassa tai Pakistanissa) puutteellisissa oloissa asuvasta köyhästä pojasta, joka oli useamman vuoden kerännyt joka päivä muovijätettä kaduilta tai kaatopaikoilta, myynyt ne ja antanut tulot pienten slummilasten auttamiseen, niin että nämä saivat ruokaa ja vaatteita.
Tuo poika osoitti omalla toiminnallaan kauniisti, kuinka kaikilla on mahdollisuus hyvän tekemiseen, sellaisellakin, joka ei omista itse mitään.

Valo sisällämme – Evankeliumitekstissä Jeesus puhuu siitä, kuinka silmät ovat kuin lamput, ikkunat sisimpäämme. Uskon että tuon pojan silmistä loisti Valo kirkkaana. Hän auttoi toisia, vaikka omassa elämässä köyhyys ja puute oli jokapäiväistä todellisuutta. Hän toteutti sitä, mistä Jeesus sanoi: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25:40)

Taivasaarteita – Jeesus kehottaa meitä kokoamaan aarteita taivaaseen. Mitä hän sillä tarkoitti? Paavali selventää kirjeessään Titukselle, kuinka esim. juuri tuon pojan toiminta on taivasaarteiden keräämistä.
Vaikka uskon ymmärtäväni jujun, haluaisin kuitenkin tuon pojan lailla toimia ajattelematta niinkään sitä, mitä itse siitä saan, jos teen jotain. Haluaisin, että tekemiseni eivät kumpuaisi mistään itsekkäistä motiiveista. Ideaalitila(nne) olisi minulle sitä, että Kristuksen Henki vaikuttaisi ja inspiroisi sisimpääni toimimaan tietyllä tavalla. Sellaista toivon.

Kristus, vaikuttaisitko meissä, mielessämme ja sydämessämme, niin että voisimme olla herkkänä kuulemaan, miten haluat meidän toimivan. Havaitsemaan, mitä haluat tehdä kauttamme. Auta meitä näkemään Sinun silmin.
Anna Valosi muuntaa sisimpäämme, ilmetä haluna jakaa omastamme ja tehdä hyvää. Olemaan Sinun valoinasi täällä Maan päällä.
Maailmamme tarvitsee Sinun Valoasi, me kaikki tarvitsemme.
Kiitos että pidät meistä huolen. Ohjaa myös meitä pitämään huolta niistä, joita me itsekukin voimme jollain tavoin auttaa.

Behüte mich, Gott – Taizé

”Varjele minua Jumala
luotan Sinuun
Sinä näytät minulle tien Elämään
luonasi on ilo, ilo kaikessa täyteydessään”

Muut tekstit: Ps. 86: 1, 3-7, 2. Moos. 16: 11-19, 31, 35 ja Matt. 6: 19-24.

Kiitollisuus

 

27.8.2018. 50 v. sitten – Viime viikolla tuli kuluneeksi 50 v. Tšekkoslovakian miehityksestä. Muistan hyvin sen hetken, jolloin kuulin uutisen. Olin tuon kesän au pairina Lontoossa. Kummastelin brittien tyyntä suhtautumista, tuntui kuin tapahtumat kanaalin toisella puolen olisivat olleet heille kuin jotain valovuosien päässä olevia ilmiöitä, jotka eivät koskettaneet heitä mitenkään. (Tuon kokemuksen pohjalta minun on myöhemmin ollut helpompi ymmärtää esim. Brexitiä.)
Ranskalaisopiskelijat sen sijaan kertoivat lähtevänsä heti Pariisiin osallistuakseen miehityksenvastaisiin mielenosoituksiin. Liberté, Égalité, Fraternité -arvot purskahtivat täyteen kohinaan näiden nuorten suonissa. Solidaarisuus ulottui myös yli oman maan rajojen: vapaus, tasa-arvo ja veljeys ovat tinkimättömiä, jokaiselle tarkoitettuja arvoja, joita kuuluu puolustaa.
Minussa ei kuitenkaan ollut hitustakaan Jeanne d’Arc -henkeä. Enkä sitä paitsi ymmärtänyt, mitä hyötyä mielenosoituksista olisi. Mietin kyllä, pitäisikö minunkin palata kotimaahani, mutta eri syystä – pelosta: mitä jos Suomikin vallataan? Jos rajat suljetaan enkä enää näe rakkaitani? Paluulippuni päivämäärä ei ollut muutettavissa eikä ollut rahaa ostaa uutta lippua. Ajatukset myllersivät päässäni, olo oli neuvoton ja voimaton: mitä voin tehdä, miten minun tulisi toimia?

Kiitollisuus –  Ensi pyhän aiheena on kiitollisuus. Noita epävarmuuden päiviä  muistellessani tulee tosi kiitollinen olo: maamme on saanut säilyttää itsenäisyytensä, riippumattomuutensa ja vapautensa kaikki nämä vuodet, ja täällä vallitsee rauha. – Tällaista kallisarvoista lahjaa toivoisi kaikille maailman valtioille.

Taivaan ja maan Herra, me tarvitsemme Rauhaasi. Antaisitko sen levitä tämän planeettamme joka kolkkaan – alkaen sydämistämme…  🙂 

Salattu ja ilmoitettu – Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”  (Matt. 11: 25-30)

Salannut ja ilmoittanut… – siis minkä? Katson tuon paikan nettiraamatusta, sen otsikkona on Jumalan salaisuuden tunteminen. Kukapa ei kiinnostuisi tuollaisesta otsikosta! – Mutta sen alla olivat vain nuo yllä olevat Jeesuksen lauseet.
Edeltävistä jakeissa Jeesus sanoo jotain tähän viittaavaa:
”Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!”   (Matt.11:19.)

Viisauden tunteminen – Omalla elämällään ja toiminnallaan Jeesus ilmaisi  lukemattomin tavoin Jumalan Viisautta, Valoa, Voimaa ja Rakkautta (ja tekee sitä Henkensä kautta edelleen).
Oikeastaan koko hänen elämänsä oli ilmoitusta Jumalan Viisaudesta.
Lukemalla Jeesuksen elämästä, toiminnasta ja opetuksista voin siis saada pieniä aavistuksia ja välähdyksiä Kaikkivaltiaan Jumalan Olemuksesta ja Salaisuudesta.  

Luukas kirjasi ensi pyhän evankeliumikohdassa olevat Jeesuksen sanat hieman eri tavoin kuin Matteus:
”Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.”
Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. ”
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Ei kukaan muu kuin Isä tiedä, kuka Poika on. Eikä sitä, kuka Isä on, tiedä kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”
Jeesus kääntyi opetuslastensa puoleen ja sanoi heille erikseen: ”Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette! Minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat halunneet nähdä sen, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla sen, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet. (Luuk. 10:20-24)

Ilmoitettu lapsenmielisille – Mitä Jeesus tarkoitat lapsenmielisyydellä? Millaisia ominaisuuksia ja kykyjä? Sinä näet lapsissa jotain sellaista, mitä me aikuiset olemme vuosien varrella menettäneet. Opiskelemalla ja lukemalla koetamme saavuttaa tietoa ja ymmärrystä sellaisestakin, mihin korkeimmatkaan oppimäärät tai tieteen tutkimukset eivät yllä.
Mitä me kadotamme asettaessamme ihmistiedon ja -viisauden ylimmälle sijalle? Lapsen avoimuuden, vilpittömyyden ja luottamuksen? Kyvyn innostua ja iloita pienistäkin asioista? Kyvyn olla täysillä läsnä tässä hetkessä, murehtimatta menneitä tai tulevia?  

Sinä sanoit: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta” (Luuk.18:16). Vaikka olemmekin paljon kadottaneet, on meissä sittenkin sisällämme paljon jäljellä siitä, mitä toimme mukanamme tähän maailmaan syntyessämme. Auttaisitko meitä löytämään itsestämme jälleen niitä ominaisuuksia joita tarvitsemme, jotta Taivaan Valtakunnan salaisuus alkaisi aueta meille, ja meissä.

Ystävämme ja Vapahtajamme, kiitos että olet meitä varten, kun olemme uupuneita, pelokkaita, murheellisia, ja kun olemme iloisia ja innostuneita.  Sinä rohkaiset ja vahvistat meitä, inspiroit, näytät suuntaa.
Kiitos siitä levollisuudesta ja vapaudesta, jonka voimme löytää Sinussa, ja Sinun kauttasi itsestämme. 🙂 

Muut tekstit: Ps. 65: 2-6, 9/Ps. 136: 1-9, 25-26, Neh. 8: 5-10 ja 1. Tess. 5: 16-24.

Free – Harlem Gospel Singers

”Vapaa kuin joki joka virtaa läpi iäisyyden
vapaa olemaan varma siitä kuka olen
ja mitä minun ei tarvitse olla
vapaa mieltä painavista huolista
vapaampi kuin rannekellot jotka tikittävät pois aikaa
vapaampi kuin ihmisen määrite vapaudesta
elämä virtaa lävitseni
kunnes tunnen Isän Jumalan kutsun
minulla ei ole mitään mutta omistan enemmän kuin kaiken
ja olen vapaa olla olematta missään
paitsi kaikkialla missä minun tulee olla
vapaampi auringonsädettä joka valaisee sieluni
vapaana kuumuudentunteesta tai kirpaisevankylmästä
vapaa synnyttämästä alkua, sillä se on ikuinen alku
olen lähtenyt – lähtenyt mutta vielä elävä
elämä jatkuu sydämen sykkimättäkin
vapaa kuin visio jonka vain oma mieli voi nähdä
vapaampi kuin taivaalta putoava sadepisara
vapaampi kuin vauvan nukkuvat silmät
vapaana kuin joki jatkaa elämäni virtaamistaan
läpi ikuisuuden”