Taivaallinen kohtaaminen

22.7.2020. – Eipä ollut Pietarilla, Jaakobilla ja Johanneksella aavistustakaan, millaiseen tapaamiseen he olivat menossa tuona päivänä kun Jeesus pyysi heidät mukaansa korkealle vuorelle. Jeesuksellahan oli tapana usein vetäytyä vuorelle rukoilemaan. Ja kaikki tuntui tällä kertaa aivan samalta kuin niillä aiemmilla kerroilla, jolloin he olivat päässeet Jeesuksen kanssa ylös vuorelle.  Jollei Jeesus sitten ollut kertonut heille jotain siitä, mitä oli tulossa…

Kirkastusvuorella – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
    Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
    Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  (Mark. 9: 2-8)

Vuorelle yksinäisyyteen – Jeesus oli jatkuvasti ihmisjoukon ympäröimänä. Kaikki halusivat häneltä jotain. Haluttiin kuulla hänen viisaita sanojaan, kaivattiin hänen parantavaa kosketustaan, odotettiin ja toivottiin ihmeitä tekeviä tekoja.
Kun hän halusi viettää aikaa taivaallisen Isänsä kanssa, hän nousi vuorelle yksinäisyyteen. 

Lähempänä taivasta – On varmaan aika yleistä, että korkealla, avaralla paikalla tuntee olevansa lähempänä taivasta. – Kokemus voi olla ihan fyysinenkin: voi tuntea olonsa keveämmäksi, melkein kuin maan vetovoima olisi menettänyt otettaan.

Sielun tasolla taitaa kuitenkin tapahtua isompi muutos. Varmaan moni on joskus kokenut,  kuinka korkealla kalliolla, kukkulalla, tunturin tai vuoren laella vain on ihan erilainen olo kuin sen juurella.
Voi tulla esim. vahva vapauden tunne: mieli on kevyt ja vapaa maailman murheista ja huolista; vapaa vain olemaan. – Tai suuntaamaan huomion siihen, mihin kaipaa selkeyttä, vahvistusta tai  yhteyttä.

Hengen yhteys – Kun fyysinen keho ja sielu (mieli ja tunteet) rauhoittuvat ja hiljenevät,  hengessä alkaa tapahtua. Silloin voi avautua yhteys Henkeen, joka on vain odottanut tätä tilaisuutta kohtaamiseen, yhteyteen.


Kallioluolia ja -luostareita on kautta aikojen hakattu korkealle vuorten rinteille. Siellä ne, jotka ovat kaivanneet vahvempaa yhteyttä Jumalaan, ovat voineet elää rauhassa, ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä.
Tulee väkisinkin (varmaan johtuen korona-ajasta) mieleen, miten vastakkaisia ovatkaan itse valittu yksinolo ja rauha verrattuna sellaiseen eristyksissä elämiseen, johon on tavalla tai toisella joutunut tai pakotettu.

Millaisia henkisiä selviytymisstrategioita mahdettiinkaan kehitellä hotelleissa tai risteilyaluksilla, joissa oli todettu korona ja jonka vuoksi matkaajat joutuivat viettämään viikkokausia eristyksissä omassa huoneessaan tai hytissään. Taikka auringonpaahteisissa kodeissa, joissa jouduttiin pysyttelemään ulkonaliikkumiskiellon vuoksi.
Ehkä joskus kuulemme näitä tarinoita. Ehkä siitäkin, lisäsivätkö tai vahvistivatko nuo eristyksen ajat joidenkin kohdalla sitä yhteyttä, jonka ovia ei korona tai muukaan pandemia sulje. Yhteyttä, joka on aina avoinna, odottamassa ja tavoitettavissa, 24/7.

Vaikka lukemattomat ihmiset ovat kärsineet korona-ajan aiheuttamasta yksinäisyydestä ja siitä, etteivät ole voineet tavata läheisiään ja tuttujaan, jotkut ovat toisaalta nauttineet täysillä saatuaan mahdollisuuden tehdä etätöistä kotoa käsin.
(Eräässä yle-uutisessa ihmiset lähettivät etätyökuviaan. Eräässä kuvassa mies piti nettineuvottelua tietokoneensa edessä. Vaatetus sen mukaan, mitä näkyi ruudussa toisille neuvottelijoille. Yläosa: siisti puvuntakki, valkoinen paita ja solmio. Alaosa: shortsit ja paljaat jalat. 🙂 )

Jeesuksen aikana vaatetus oli paljon yksinkertaisempi juttu kuin nykyään. Ei ollut pienissä, yksinkertaisissa asumuksissa vaatekaappeja. Ne harvat vaatekerrat jotka omistettiin, kuivuivat pesun jälkeen nopeasti auringossa. Eikä jalan matkaa taitettaessa kannettu mukana vaihtovaatteita. Jeesuksella ja opetuslapsillaan oli (näin arvelen) sama paita, viitta ja sandaalit yllä niin erämaassa vaeltaessaan kuin arvovaltaisia henkilöitä kohdatessaan.

Kirkastuminen – Jeesus tuli (Isänsä kutsumana, oletan) tovereineen vuorelle tärkeän asian vuoksi. Siellä odotti tärkeä tapaaminen, taivaallisilla tasoilla ennalta sovittu. Mutta ennen sitä tapahtui Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen silmien edessä jotain käsittämätöntä:
Jeesuksen vaatteet, nuo arkiset, matkalla pölyyntyneet vaatteet alkoivat yhtäkkiä hohtaa, ’niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan’ (näin kuvaa yleensä niin niukkasanainen, pelkästään olennaiseen keskittyvä evankelista Markus).
Matteus puolestaan kirjoittaa: ’hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.’ (Matt.17:2)

Kuin aurinko – Eivätkä vain Jeesuksen vaatteet muuttuneet, vaan koko hänen olemuksensa. ’Hänen ulkomuotonsa muuttui, toteaa Markus.
Ja Matteus: ’hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko’. (Matt.17:2).

Tärkeä tapaaminen – Jeesus tuli (Isänsä kutsumana, oletan) tovereineen vuorelle tärkeän asian vuoksi. Siellä odotti tapaaminen, taivaallisilla tasoilla ennalta sovittu. Voi vain kuvitella sitä valon ja kirkkauden määrää, kun auringon lailla hohtavan Jumalan Pojan eteen ilmestyi kaksi juutalaisten merkittävimmistä profeetoista, Mooses ja Elia, taivaallisessa olomuodossaan.
Siinä todennäköisesti keskusteltiin siitä tehtävästä, jonka Poika oli saanut suoritettavakseen, ja kuinka tämän tehtävän vaikein kohta oli lähestymässä. Uskoisin, että Jeesus sai siinä näiltä Jumalan valitsemilta profeetoilta rohkaisun sanoja ja vahvistusta.

”On hyvä, että olemme täällä” – Pietari ei ymmärtänyt mistä oli kyse – kuinka olisi voinutkaan. Mutta hän tunsi taivaallisen ilmapiirin niin ihmeen hyvänä, että oli valmis jäämään vuorelle vaikka kuinka pitkäksi ajaksi.
Käytännön miehenä hän ehdotti, että hän ja toverinsa voisivat rakentaa majat Jeesukselle, Moosekselle ja Elialle. Että voisi jäädä tähän, hyvään. Taivaan läsnäoloon.

Kunpa tähän voisi jäädä – se on varmaan yleinen ajatus ja toive silloin, kun kokee jotain oikein hyvää. Kunpa tämä voisi pysyä… jäädä pysyväksi olotilaksi. Olkoon se sitten onnen, ilon, rauhan, läsnäolon, pyhyyden tai jonkin muun tunne. Kun ei kaipaa mitään muuta. Olisiko täyttymyksen tunne oikea sana.
Ja kuitenkin – jossain sisimmässä on tieto, että siitä tilasta on palattava takaisin, niihin toimiin ja tehtäviin, jotka odottavat. Mutta siitä ei tarvitse välittää tuon täyttymyksen hetkellä.

Ne hetket, jolloin henki kohtaa Hengen, ovat lahjaa. Silloin on lupa vain olla, ottaa vastaan,  kuunnella, olla hiljaa ja ihmetellä. Ja olla kiitollinen. Noin, tai päinvastaisessa järjestyksessä. Tai kaikkea yhtaikaa. 🙂 
ja vaikka noista hetkistä onkin palattava takaisin arkeen, voi ne sulkea sydämeensä ja antaa niiden sieltä käsin ravita sielua ja koko olemusta. Niissä väreilee Jumalan rauha ja rakkaus. 

Isän sanat Pojalleen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä” – ne taivaallinen Isämme haluaisi sanoa myös meille kaikille, tänäkin päivänä, kallioilla tai laaksoissa, metsissä tai niityillä, saarilla tai rannoilla, puistoissa tai kesäisillä kaduilla käyskenteleville ja kotonaan oleville.  Kuulemmeko häntä? Kuuleeko sydämemme?

Rakkaita – Mutta sen lisäksi taivaallinen Isämme haluaa sanoa meille,  kuinka me olemme Hänen rakkaita lapsiaan. Sinä, minä, me kaikki Hänen lapsensa.   Kuulemmeko sen? Kuuleeko sydämemme?

Clemens Roomalainen (Rooman piispa 1. vuosisadan lopulla) kirjoitti korinttilaisille:
Kiinnittäkäämme katseemme Isään ja koko maailman Luojaan, ja pitäkäämme kiinni hänen antamistaan ihanista rauhan ja rakkauden lahjoista.
Syventykäämme miettimään hänen ajatuksiaan luomakunnassa ja huomatkaamme, miten täysin ilman vihaa hän suhtautuu luotuihinsa. Kuu ja tähdet liikkuvat sopusoinnussa hänen säätämällään tavalla, päivä ja yö seuraavat toisiaan hänen tahtonsa mukaisesti, toisiaan häiritsemättä. Maa vilisee kaikenlaisia luotuja, ja antaa runsaasti ravintoa kaikille ajallaan hänen käskystään. Meri on asettunut paikkaan, jonka hän on valinnut eikä ylitä sille asetettuja rajoja. Kevät,. kesä, syksy ja talvi antavat toisilleen sijaa oikeassa järjestyksessä. Tuulet puhaltavat pohjoisesta, idästä, etelästä ja lännestä hänen kutsunsa mukaisesti, vesi pulppuaa kallionlähteistä tarjoten juotavaa eläimille ja ihmisille. jumala tahtoi, että koko hänen luomakunnassaan valitsee täydellinen rauha ja sovinto.
Kun ihmiskunta lankesi syntiin, mistä seurasi riitaa ja kärsimystä, hän lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen palauttamaan rauhan.

Muut tekstit: Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11, 2. Moos. 3: 9-15 ja Ilm. 1: 9-18.

Kristuksen seuraamisesta

14. 7.2020. Villikukat ovat minusta yhtä kauniita kuin viljellyt. Kaikki saavat kukkia rinnakkain sulassa sovussa paikoin hulvattomasti rönsyilevällä pihallani.
Villikukat pärjäävät säällä kuin säällä, viljellyt ovat ronkelimpia. Metsäpioni sekä pihan varjoisalla puolella horsmien välistä esiin kurkottava villiniittypioni olivat kiitollisia alkukesän ylenpalttisesta auringosta ja lämmöstä.
Miten helppoa kaikenlaisia kukkia onkaan rakastaa: tuottavat iloa pelkällä olemassaolollaan. Olisipa samoin meidän ihmisten suhteen… 🙂

Rakkauden laki – Evankeliumikirja toteaa ensi pyhän aiheesta:
’Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Siksi myös kristityn on noudatettava rakkauden lakia, vieläpä paremmin kuin lainopettajien ja fariseusten. Pyrkiessään tähän kristitty on valmis luopumaan jopa omista oikeuksistaan lähimmäistensä hyväksi ja osoittamaan rakkautta myös vihamiehilleen.’
Luopumaan omista oikeuksistaan… osoittamaan rakkautta vihamiehilleen… – moniko meistä pystyy tuon perusteella sanomaan olevansa ihan hyvä kristitty…?

Postia pappi Jaakobille on Klaus Härön hieno, pienimuotoinen mutta sisällöllisesti sitäkin rikkaampi elokuva. Vuoden 2009 Suomen Oscar-ehdokas sai paljon huomiota ja kiitosta myös maailmalla.

Elokuvan Jaakob, sokea, hauras ja vähän vanhuudenhöpsäkkä pappi saa jatkuvasti kirjeitä, joissa on esirukouspyyntöjä. Niitä lukemaan ja vastauskirjeitä lähettämään palkataan armahdettu elinkautisvanki, kovakuorinen, karkeakäytöksinen ja -puheinen Leila.
Kumpikin elää, puhuu ja toimii omista maailmoistaan käsin, kunnes tapahtuu muutos.
Postia pappi Jaakobille -elokuva kertoo koskettavalla tavalla auttamisesta, autettuna olemisesta, erilaisuuden kestämisestä, armosta ja anteeksiannosta.

Postia piispa Jaakobilta – Apostoli Jaakob ei kirjeessään jätä tulkinnanvaraa. Hän ohjeistaa tiukkasanaisesti, miten meidän tulisi elää ja käyttäytyä toisiamme kohtaan.
’Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin’ (Jaak.2:12). – Niin, ei pelkästään teot, vaan se, mitä ja miten me puhumme toisillemme…

Apostoli Jaakob kirjoittaa toisessa kohtaa, kuinka ihminen pystyy kesyttämään eläimet, mutta ’kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä’. (Jaak.3:7-8)

Kuningaskäsky – Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa.” Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. (Jaak. 2: 8-13)

Erottelematta – Millainen tämä maailma olisikaan, jos me todella pystyisimme suhtautumaan kaikkiin lähimmäisiimme samanlaisella rakkaudella, erottelematta heitä mielessämme enemmän tai vähemmän rakkauden arvoiseksi…?

Hermaan Paimen – kirjassa kehotetaan lempeämmin samoihin asioihin:
’Älä puhu pahaa kenestäkään. Jos kuuntelet niitä, jotka puhuvat pahaa, joudut osalliseksi heidän synnistään, ja alat uskoa heidän puheitaan.
Ja: ’Älä kunnioita muiden tekemiä arvojärjestyksiä, vaan kohtele kaikkia samanarvoisina.’

Jossain elämänvaiheessa tein päätöksen, etten mene mukaan, jos joku koettaa saada minua mukaan jonkun yhteisen ystävän parjaamiseen. Pysyttelisin puolueettomana. Arvelin kyllä, ettei tulisi olemaan helppoa, jos ja kun toinen loukkaantuu neutraaliudestani, mutta yrittäisin joka tapauksessa. (Toisen loukkaantuminen oli minulle asia, jota koetin kaikin tavoin välttää.)

Ei kulunut kuin pari päivää, niin jouduin (tai pääsin) testaamaan asiaa. Eräs tuttu halusi tavata minut, vain – kuten ilmeni – arvostellakseen yhteistä ystäväämme. Itsepäisesti hän yritti saada yhtymään mielipiteeseensä. Epäonnistuttuaan hän kiukustui minulle, ja arvelin etten enää kuule hänestä.

Pari viikkoa myöhemmin hän kuitenkin soitti minulle ja kertoi, kuinka hän oli suuttunut minulle, kun en ollut yhtynyt hänen näkemyksiinsä. Mutta kun harmitus oli laantunut, hän oli alkanut pohtia asiaa ja oivaltanut, kuinka hänellä itsellään oli eräässä läheisessä ihmissuhteessaan täysin samoja piirteitä kuin ne, jotka häntä ärsyttivät ystävässämme.
Hän totesi olevansa kiitollinen siitä, etten ollut yhtynyt arvosteluun, sillä se oli auttanut häntä näkemään hänen läheisen ihmissuhteensa uudesta näkökulmasta.
Itse sain puolestani vahvistuksen sille, että ennemmin kuin mennä mukaan toisen parjaamiseen kannattaa yrittää ymmärtää, mistä kenkä itse asiassa puristaa.   

Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
    ”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
    Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Mark. 10: 17-27)

”Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä” – noista Jeesuksen sanoista voisi tulla aika toivoton olo, oli sitten rikas tai köyhä tai jotain siltä väliltä. Jollei muistaisi hänen toisenlaisia sanojaan, esim vääryydellä omaisuutensa hankkineelle Sakkeukselle:
Sakkeuksen sanottua Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.”
Sen kuultuaan Jeesus sanoi Sakkeukseen viitaten:  ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi” (Luuk.19:8-9).
Puhumattakaan Jeesuksen sanoista vierelleen ristiinnaulitulle ryövärille, joka pyysi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” 
Hänelle Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”  (Luuk23:42-43)

Jeesusta kosketti luokseen juosseen miehen vilpittömyys ja se, että tämä kaipasi sitä, mikä on kaikkein arvokkainta. Hän oli viettänyt kaikin puolin moitteetonta elämää. Hänelle ei varmaankaan tullut mieleen mitään, mihin hän olisi syyllistynyt, mitä olisi voinut katua (tekoja, puhumisia tai ajatuksia) ja pyytää niitä anteeksi. Hän oli viettänyt nuhteetonta elämää ja noudattanut Jumalan käskyjä.

Jeesus osoitti miehelle, ettei tämä ollutkaan niin hurskas kuin kuvitteli: oma hyvä oli hänelle sittenkin tärkeämpi kuin toisten, ja maanpäällinen rikkaus tärkeämpi kuin taivaallinen.

Aarre taivaassa – ”Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.”
– Kalastajat jättivät verkkonsa ja veneensä ja lähtivät Jeesuksen mukaan. Helppohan heidän, ei heillä paljoa muuta ollutkaan, voisi ajatella. Mutta oli heillä, koti ja perhe.
– Franciscus Assisilainen heitti ikkunasta kangaskauppias-isänsä kalliit kankaat köyhille, jätti elämän mukavuudet ja lähti seuraamaan Jeesusta. Hän alkoi ystäviensä kanssa rakentaa  paljain käsin raunioitunutta kappelia ja hoitamaan kaikkien hyljeksimiä spitaalisia.

Mitä Kristuksen seuraaminen voisi tarkoittaa tänä päivänä minulle? Tai sinulle?
Viime viikolla pohdin sitä, kuinka Jeesus sanoi rakentavansa kirkkonsa kalliolle, ja tuo kallio oli Pietari. Mietin, kuinka Pietari ei kuitenkaan ollut luja eikä kova. Hän horjui, kielsikin Mestarinsa kovan paikan tullen. Mutta hän rakasti Mestariaan yli kaiken ja hänellä oli vahva tahtoi seurata tätä.

Kalliota vai savea? – Mekin olemme osa Kristuksen kirkkoa. Pieniä osasia, mutta kuitenkin. Niinpä voisi ajatella, että Kristus rakentaa myös meidän, seuraajiensa, varaan sitä työtä, mitä Hän täällä maan päällä yhä tekee.
Mielessäni ajattelen, että jos Hän haluaa tehdä jotakin minun kauttani, Hänen tulee olla Kallioni. Hän on se, joka on pysyvä ja luja. Itse tahtoisin olla pikemminkin savea kuin kovaa ainesta. Jotta Hän saa muokata minua käyttöönsä. 

Viinipuu ja oksat – Jeesus sanoi: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh.15:5).

Jäseniä – Paavali puolestaan kirjoitti roomalaisille: ’Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.’ (1.Kor.12:27).

Oksat ja jäsenet taitavatkin olla parempia mielikuvia kuin että olisimme jotain, jonka varaan Kristus rakentaa sitä, mitä Hän haluaa tehdä täällä maan päällä…
Olennaisinta on että pysyisimme Hänessä. Siinä mitä Hän on meille opettanut. Missä olemmekin, mitä teemmekin. – Oi, kunpa se olisi helpompaa…!

Ketkä ovat niitä, jotka tänä päivänä seuraavat Kristusta? Ajatukset palaavat väkisinkin eri kristillisiin kirkko- ja seurakuntiin. Usein ajattelen mielessäni, että ehkä taivaallinen Isämme hymyilee meille ajatellen, että voi lapsukaiseni, miksi te olette tehneet Poikani seuraamisesta niin monimutkaisen asian?
Ja ehkä Poika pudistelee päätään todeten, että en minä sitä tuollaiseksi tarkoittanut…  – että kullakin on omasta mielestään oikea oppi ja oikeat tavat seurata minua ja että kuvitellaan toisten olevan harhateillä.

Eikö sana ’kristitty’ tarkoita Kristuksen seuraajaa? Miten toisen kirkkokunnan kristitty voi olla enemmän Kristuksen seuraaja kuin toisen? Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
Ja millä tavoin eri kirkko- ja seurakuntien keskinäisessä vähättelyssä, arvostelussa ja muunlaisessa negatiivisessa suhtautumisessa toisiinsa kuvastuu Jeesuksen käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään? – Onneksi on olemassa toisenkinlaista suhtautumista, ja tuntuu kuin se olisi vahvistumaan päin.

Entä miten tämä sama kuvastuu meissä yksilötasolla?  – Mikä loppujen lopuksi tekee meistä Jeesuksen seuraajia?
Millä tavoin minä seuraan Jeesusta? Entä sinä?

Ps. Yle Areenassa on katsottavissa (vielä 13 pv) toinen Klaus Härön filmi: Miekkailija (v:lta 2015). – Näin sen aikoinaan leffateatterissa, mutta nyt – vaikka vain läppärin ruudulta katsottuna – se oli vähintäänkin yhtä vahva elämys.   
Äärettömän esteettisiä kuvakulmia Haapsalun hämyisiltä kaduilta, utuisilta rinteiltä ja rannoilta.  Päähenkilö tulee ’suuresta maailmasta’ opettajaksi vihollisen miehittämään syrjäiseen kaupunkiin, jossa on puutetta kaikesta. – Vähitellen elokuvan kristillinen symboliikka alkaa aueta, Klaus Härölle ominaisella hienolla ja taidokkaalla tavalla. 

Ensi pyhän muut teksti ovat Ps. 28: 1-2, 6-9, 1 ja Sam. 15: 22-26.

Tälle kalliolle…

Ihmisen Poika – Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
    Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16: 13-19)

Mitä ihmiset sanovat? – Tartuntariskeistä, maskien käytöstä, uusista rokotevalmisteista,  uudesta aallosta, hallituksen päätöksistä… KOVID-19 on osoittanut enemmän kuin selvästi, kuinka neuvottomia ja arvailujen varassa me olemme, kun kohtaamme jotain uutta, sellaista, jota emme tunnista. Ja kuinka eri tavoin reagoimme ja toimimme tuohon koko maailmaa (tavalla tai toisella) koskettavaan asiaan.

Valtioiden ja suurten yritysten johtomiehiä tunnemme kuvien ja kuvailujen perusteella. Ja sen perusteella, mitä heidän sanomisistaan ja tekemisistään luemme tai kuulemme.
On oikeastaan aika mielenkiintoista, kuinka tavattoman erilaisia, täysin vastakkaisiakin näkemyksiä ja mielipiteitä meillä voi olla yhdestä ja samasta henkilöstä ja hänen toiminnastaan.

Elävän Jumalan poika – Jeesuksesta ihmisillä oli – ja on yhä – monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Oliko hän Elia, Jeremia tai joku muu profeetta? Jeesukseen kielteisesti suhtautuneilla lainopettajilla ja fariseuksilla oli omanlaisensa ajatukset hänestä.
Olivatpa hänen omat opetuslapsensakin välillä ymmällään. Mitä heidän oikein tuli ajatella Mestaristaan?
Kun Jeesus kysyi opetuslapsilta, kenen he sanovat hänen olevan, arvelen että muu joukko hiljeni totaalisesti, ja oli helpottunut, kun Pietari, rohkein heistä, avasi suunsa.
Se, mitä Pietari sanoi, tuli sellaisella varmuudella ja itsestäänselvyydellä, ettei siinä ollut tilaa kyseenalaistamiselle. ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”

Isäni, joka on taivaissa – Pietarin varmuus ei tullut hänen omasta päästään ja päättelystään. Jeesus sanoi: ”Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.”
Pietarin sanoissa on sellainen voima – arameasta kreikaksi ja sitten vielä suomeksi käännettynäkin – että tuntui koko olemuksessa, kun tuota evankeliumikohtaa mietiskeli. 

Tuossa kohtaa Jeesus olisi minusta voinut pitää tauon ja antaa opetuslasten mutustella asiaa  lopun iltaa. Mutta ei – tuskin henkeä vetäen hän jatkaa, täysillä panoksilla:
”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”



Jollei jo kaikki aikaisempi, niin tuo meni kyllä varmaan kaikilla kuulijoilla ihan yli ymmärryksen. Taisi aina sanavalmis ja spontaani Pietarikin olla pitkään ihan ällikällä lyöty. – Siis mitä ihmettä Jeesus sanoi, ja mitä hän tarkoitti…???

Kalastajasta kallioksi – ”Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni” Kalastaja Simon nimitettiin Pietariksi, joka tarkoittaa kalliota (arameaksi Petraus, latinaksi Petrus, kreikaksi Petros, hepreaksi Kefa). – miten vahva toteamus Jeesukselta. Mikä tehtävä, mikä vastuu!
Miltä Pietarista mahtoi tuntua hänen miettiessään Jeesuksen sanoja? Vaikea uskoa, että Pietari olisi tuossa kohden röyhistellyt rintaansa, katsonut tovereitaan hymyillen ja sanonut: ”Kuulittekos pojat?”

Jeesus rakensi kirkkonsa Petrus -kalliolle. Sen kirkon tunnussanat olivat: Jeesus on Messias, elävän Jumalan Poika. Aikojen kuluessa ihmiset rakensivat omat kirkkonsa, jotka sitten eriytyivät eri kirkkokunniksi omine oppeineen, tulkintoineen ja painotuksineen. – Usein mietin, moniako niistä Jeesus tunnistaisi omikseen…

Millaiselle perustalle meidän kirkkomme on rakennettu, sinun tai minun?
Graniittiselle peruskalliolle, haperoiselle, valkealle kalkkikivelle, tiukaksi tampatulle soralle tai muotoaan muuttavalle hiekalle… tai hapettomalle turvemaalle?
Jotkut arvostavat kirkossa ja sen opeissa pysyvyyttä, vanhoissa traditioissa pysymistä, alati samanlaisina toistuvia liturgioita. Toiset toivovat kirkon oppien ja toiminnan seuraavan ja ilmentävän nykyaikaa.

Jumalan pyhyys – Itselleni on olennaisinta se, miten Jumalan pyhyys on läsnä kirkossa tai seurakunnassa ja siinä, mitä siellä tehdään. Pyhän Hengen läsnäolonhan voi tuntea niin katolisessa, ortodoksisessa tai luterilaisessa messussa kuin vapaan suunnan jumalanpalveluksissa. Eikä siihen vaikuta se, miten iso tai pieni seurakunta on koolla.

Jeesus lupasi: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
Olisiko siis yksinkertaisesti niin, että me ihmiset siis toteutamme kirkkoa mitä erilaisimmin tavoin ja opein, ja Kristus on läsnä, kunhan muistamme, kenen nimessä ollaan tultu yhteen?
Voisiko silloin olla syytä kinastella siitä, kenellä on se oikea oppi ja oikeanlainen tapa viettää jumalanpalveluksia?

Kallioni ja linnani – Psalmissa 71 pyydetään: ”Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani. (Ps.71:3)

Kristus, auta meitä keskittymään olennaiseen – siihen, mitä Sinä haluat meidän olevan, näkevän, kuulevan, huomaavan ja tekevän.
Messias, elävän Jumalan Poika, auta meitä ymmärtämään, mitä ja millaisen Sinä haluat kirkkosi olevan tänä päivänä.
Johdata ja auta meitä olemaan Sinun seuraajiasi; heijastamaan Sinun Valoasi ja Totuuttasi. Rakentamaan Sinun valtakuntaasi tänne maan päälle, graniitille tai savelle, ihan niin kuin parhaaksi näet. 

Pelastuksen Kallio – Daavid ylisti Jumalaa näin: ”Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio.” (2. Sam.22:47)

Muut tekstit: Ps. 145: 3-7, Hes. 2: 1-8 ja Ef. 2: 19-22 .

Armahdusta

29.6.2020. Ystävä lähetti minulle Alussa oli Sana -kirjan, johon on koottu varhaisten kirkkoisien kirjoituksia. Eräs niistä on Hermaan Paimen, teos, jolla oli suuri vaikutus 2. ja 3. vuosisadan kristillisyydessä (ja joka oli mukana v.1859 löytyneessä Codex Sinaiticuksessa).

Puhdas mieli ja katumus – Hermas kirjoittaa mm. mielen puhtaana pitämisen merkityksestä ja siitä, kuinka moni ajattelee, että vain teot voivat olla synnillisiä.
’Mutta pahat ajatukset aiheuttavat pahoja tekoja, siksi synti pitää perata juurineen mielestä’. Hermas kirjoittaa.
Aviorikokseen hänellä on hieman toisenlaiset ratkaisut kuin alla olevassa evankeliumitekstissä: Hermas kirjoittaa, että toisen puolisoa ei saa himoita, mutta jos aviorikos tapahtuu, siihen syyllistyneen – miehen tai vaimon – katumus on olennaista sille, voiko liitto jatkua.

Hengen ilon voima – Miten saada pahat ajatukset ja kiusaukset katoamaan?
Hermas: ’Jos haluat välttää epäsiveelliset tai mitkä tahansa pahat ajatukset, avaa sydämesi Pyhälle Hengelle ja anna Hengen täyttää sydämesi pyhällä ilolla.’
Ja hän jatkaa:
’Jos ihminen on kerran tuntenut Jumalan ilon, hän ei enää koskaan halua vaarantaa sitä hellimällä pahoja ajatuksia, ei edes sekunnin ajaksi.’ 

’Sytytä silmiini valo’, Daavid pyytää Psalmissa 13. – Elämän ja toivon valoa me kaikki tarvitsemme. Kun taivaan Valo valaisee silmämme, näemme kaiken – itsemme, toisemme ja elämämme toisin. Näemme taivaan silmin.

Daavidin katumus – Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.”
Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.”
     Silloin Natan sanoi Daavidille: ”Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.’”
     Silloin Daavid sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Natan vastasi: ”Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.”  (2. Sam. 12: 1-10, 13)

Daavid oli lähettänyt Urian sotimaan eturintamalle, jotta tämä saisi surmansa. Niin että Daavid saisi itselleen tämän vaimon Batseban.
”Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa?”, kysyi Jumala Daavidilta Naatanin, sanansaattajansa, suulla. – Joko Naatan oli saanut Jumalalta ohjeet etukäteen tai sitten hän kuuli ne siinä hetkessä: armahduksen sanat. Daavid sai suureksi helpotuksekseen kuulla, että Jumala antoi hänelle anteeksi heti kun hän oli ilmaissut katuvansa tekojaan.  

Tuossa on mielestäni taas yksi osoitus Jumalan suuresta Rakkaudesta. Hän tietää ja tuntee heikkoutemme yhtä hyvin kuin vahvuutemme. Koska Hän on kaikkitietävä, Hän näkee jo ennalta, miten tulemme valitsemaan.
Mutta Hän ei estä meitä valitsemasta väärin, sillä Hän on antanut meille vapaan tahdon. Ehkä siksi, että oppisimme (joskus rankankin kautta) itse valitsemaan ja toimimaan Hänen tahtonsa mukaisesti.
Mutta kuinka halukas Hän onkaan armahtamaan ja antamaan anteeksi.

Daavidin sanat ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan” ovat kyllä oikeastaan enemmän myöntämisen ja tunnustamisen sanoja kuin syvän katumuksen tai anteeksipyynnön. Mutta sen, kuinka syvästi hän katui, voi päätellä monista kirjoituksista, joista kuvastuu hänen herkkä, syvästi tunteva luonteenlaatunsa. Ja se kuinka Daavidille Jumalan kunnioittaminen ja palveleminen sekä Hänen Henkensä läsnäolo oli kaikki kaikessa.
Daavidin psalmeissa toistuu huoli ja pelko siitä, että menettäisi läheisen suhteensa Jumalaan.
Voin hyvin kuvitella, että hän Natanin sanat kuullessaan lisäsi maahan heittäytyen yllä olevaan toteamukseensa/anteeksipyyntöönsä vielä: ”Herra, sano mitä vaan, millä voin korvata rikkomukseni, niin minä sen teen” tai jotain muita syvän katumuksen sanoja.

Jumalan hyvyys johtaa kääntymiseen – Paavali kirjoittaa roomalaisille: Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? (Room.2:1-…)

New age -aikanani uskoin vanhan, itämaisen karman lain periaatteeseen, jonka mukaan ihmisen hyvät ja pahat teot heijastuvat – tavalla tai toisella – seuraavaan elämään. Karman lain mukaan sielu on sidottu jälleensyntymisen kierteeseen niin kauan, kunnes kaikki pahat teot on maksettu tavalla tai toisella seuraavissa elämissä.
Jeesuksen aikana osa juutalaisista uskoi myös jälleensyntymiseen (joka kuului myös Kabbalan opetuksiin). UT:ssa siitä voi nähdä joitain viittauksia. Mm. juutalaisten kysellessä, oliko Johannes Kastaja 800-luvulla eKr. elänyt profeetta Elia, joka Mooseksen rinnalla oli heidän arvostetuin profeettansa.

En tiedä, liittyikö juutalaisten oppiin samantapainen velkojenmaksu-ajattelu seuraavissa elämissä. Mutta joka tapauksessa 2000 v. sitten tapahtui jotain, mikä mursi ikivanhojen lakien siteet: Jumalan Poika mursi ne Golgatalla. Hän maksoi koko ihmiskunnan syntivelat omalla elämällään.

Tuo on niin iso asia, että siinä riittää ainakin itselleni sulattelemista varmaan koko loppuelämäksi. Aluksi se oli minulle todella vaikeaa. En kestänyt ajatella hänen ristiinnaulitsemistaan. Mutta Kristus on pala palalta auttanut siinä, ja nyt voin ihmetellä asiaa tuntematta tuskaa sisikunnassani. 
(Joskus ihmettelen sitäkin, kuinka helppo tuo asia toisille on: Jeesus kuoli ristillä lunastaen meidät vapaiksi, he toteavat kuin maailman itsestäänselvimmän asian. Siihen minulla on vielä ties miten pitkä matka. Eräs ystävä totesi, että koetan ymmärtää asioita turhan monimutkaisesti. Mutta minkäs teet… tällaiseksi Luoja on minut luonut.)

Mietin antoiko Jumala kansalleen Mooseksen lait kumotakseen epäjumalanpalvonnan lisäksi ne ikivanhat lait, joihin uskottiin. Halusiko Hän näyttää israelilaisille, että heidän elämänsä ja kohtalonsa on Hänen käsissään?
Hän koulutti tuota kansaa ankarin säädöksin ja laein, jotta heistä tulisi kuuliainen kansa, joka olisi halukas seuraamaan Hänen johdatustaan ja kuulemaan Häntä. Jotta Maailman Vapahtaja voisi syntyä heidän keskelleen.

Jotenkin tuohon tapaan yritän ymmärtää Jumalan Mooseksen kautta antamia Vanhan liiton lakeja. – Ja olihan niissä terveyteenkin liittyviä määräyksiä, joista oli monenlaista hyötyä vaikeissa olosuhteissa selviämisessä.
(Sellaisia mekin olemme saaneet tänä keväänä opetella. Ja todeta, miten korona-ohjeistuksista on ollut sekin hyöty, että  kausi-influenssaa ilmeni tänä keväänä poikkeuksellisen vähän.)

Rakkauden laki – Kun oltiin koettu orjuus Egyptissä, 40 vuoden erämaavaellus, monet sodat sekä pakkosiirtolaisuus, alettiin vähitellen lähestyä Uuden liiton ajan alkua.
Jeesus ei tullut omien sanojensa mukaan kumoamaan Mooseksen lakia, mutta teki siinä oleviin määräyksiin joitakin muutoksia. Lain määräykset saivat uuden sävyn: Jeesus julisti Rakkauden lakia. 

Rakkaus toteuttaa koko lain – Paavali kiteytti Rakkauden lain näin:
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. (Room.13:10)

Miten älykkäällä tavalla Jeesus vastasikaan alla olevassa kohtauksessa lainopettajille ja fariseuksille…

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
    Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
    Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Joh. 8: 2-11)

Se teistä… – Tuttua tekstiä lukiessani huomioni kiinnittyi 1. kertaa siihen, että Jeesuksen ympärillä oli parhaillaan suuri ihmisjoukko, jota hän opetti. Siihen tilanteeseen lainopettajat ja fariseukset sitten toivat tuon naisen.
Nyt nähtäisiin, miten Jeesukselta menevät konseptit sekaisin. Sillä eihän hän voinut neuvoa heitä toimimaan Mooseksen lakia vastaan. Ja bonuksena vielä Jeesuksen oppilaatkin havahtuisivat huomaamaan, miten hänen opetuksensa olivat ristiriidassa Mooseksen lain kanssa. Lainopettajat ja fariseukset olivat ylimielisen voitonvarmoja. – Vaan kuinka kävikään?

Tässä saivatkin live-opetusta sekä Jeesuksen oppilaiden että lainopettajien ja fariseusten joukko. Ei vain teoriaa, vaan elävää, havainnollistavaa opetusta ihmisten hanakkuudesta syyttää ja tuomita toisia, vaikka oma syntilista painaisi repussa.
Ja ehkä jälkiopetuksena seurasi vielä paikalle jäänneille muutama Jeesuksen sana tekopyhyydestä. – Vai tarvittiinko niitä edes?

Joissakin uskonnoissa on vieläkin käytössä tuollainen vanha kivityslaki. Uh sentään. – Vaikka kristinuskonkin nimissä on vuosisatojen ajan harjoitettu kaikenlaista julmuutta, nuo vaiheet ovat kaikeksi onneksi taakse jäänyttä elämää.
Kunpa armon sanoma leviäisi kaikkialle sinne, missä sitä ei vielä tunneta. Kunpa mahdollisimman moni kuulisi Jeesuksen sanat ensimmäisen kiven heittämisestä.

Mutta kivenheittoa voi olla loanheittokin: kun negatiivisin ajatuksin, sanoin tai kirjoituksin arvostelemme ja tuomitsemme toisia, se voi satuttaa henkisesti miltei yhtä kipeästi kuin kivi fyysisesti.
Entä minä… tai sinä…? Arvostellessamme jonkun toisen sanomisia tai tekemisiä, omien ajatusten, puhumisten ja tekemisten ollessa kaukana siitä mitä tahtoisi niiden olevan…
Se tapahtuu niin helposti, toisten arvosteleminen…! – Miten olikaan sen tekopyhyyden laita?

Kannattaa ehkä kuitenkin olla armollinen itselleen – ja muille – ja koettaa vain tulla tietoiseksi siitä, kun fariseus itsessä koettaa tarrata ajatuksiin, ja karistaa se kannoilta.
Ja muistaa nuo Jeesuksen sanat: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”

Muut tekstit: Ps. 13: 2-6, 2. Sam. 12: 1-10, 13 ja Room. 2: 1-11.

Kotiinpaluu

23.6.2020. Kellarista löytyi vanhoja, vuosituhannen vaihteen Voi hyvin -lehtiä. Olivat lojuneet siellä odottamassa selailua ennen paperikeräykseen viemistä. Nyt tartuin pinoon. Kivoja kasvisruokaohjeita, jotka otin talteen lähinnä inspiroivien, kauniiden kuvien vuoksi. 
Silmiin osui myös alla olevat kaiman kirjoittamat Koiran elämänohjeet. – Luettuani ne mietin onkohan joku lukenut ohjeet hauvalleni, niin hyvin täsmäsivät…
Ja kyllähän noista jotkut sopivat omaan kesänviettoonkin. 🙂

1. Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.
2. Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi.
3. Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä.
4. Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista.
5. Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.
6. Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.
7. Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
8. Syö halukkaasti ja innokkaasti.
9. Ole uskollinen.
10. Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.
11. Jos haluamasi on kätkössä, kaiva, kunnes löydät sen.
12. Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.
13. Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.
14. Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.
15. Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
16. Kuumina päivinä juo paljon vettä ja lepää puun varjossa.
17. Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.
18. Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet.   (Veronica Hay)

Jeesus sanoi:
    ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
    Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.
     Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
    Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”   (Luuk. 15: 11-32)

Jeesuksen vertaukset – kuten evankeliumitekstit ylipäätään – voivat joskus osua johonkin omaan elämään liittyvään, ilman että omalla ajattelullamme on mitään tekemistä sen kanssa. Varsinkin silloin, kun sukeltaa syvälle tekstiin ja antaa sen vaikuttaa sisimmässään.

Osallistuin ennen koronakriisiä bibliodraama -työskentelyyn. Luimme raamatuntekstiä useampaan kertaan ja kuulimme taustatietoja siinä esiintyvistä sen ajan ja kulttuurin tavoista ja henkilöistä. Näiden ja erilaisten harjoitteiden kautta raamatunkohdista avautui uusia näkökulmia.
Harjoitteet auttoivat käsittelemään raamatunkohtia koko olemuksella, ei vain älyn tai ymmärryksen tasolla.
Jokainen teki ja koki harjoitteet omalla, ainutlaatuisella tavallaan. Minulla on taipumus heittäytyä täysillä ja kaivautua syvälle; niin bibliodraamassakin.  

Eräällä kerralla aiheenamme oli yllä oleva tuhlaajapoikakertomus. Minun oli helppo eläytyä nuoremman pojan osaan, koska olen nuoresta lähtien ollut seikkailunhaluinen ja rakastanut matkustamista, uusien asioiden näkemistä ja kokemista. Ymmärsin tosi hyvin nuoremman veljen halua nähdä maailmaa.  

Helppoa oli myös eläytyä hänen kotiinpaluuseensa. Olinhan itse kokenut kelpaamattomuutta Jumalan edessä ja ajatellut, etten ole Hänen rakkautensa arvoinen (kuten viime viikon blogissa mainitsin). En sen vuoksi, mitä olin elämässäni tehnyt, vaan erään vision vuoksi. Siinä Kristuksen silmistä heijastuva ääretön rakkaus, joka kohdistui minuun ja kuulemani sanat olivat liikaa: en uskonut noita sanoja. Sisimmässäni oli vahva tunne, joka vakuutti, että en millään voi olla Hänen rakkautensa arvoinen. Kyynelet alkoivat valua.
Tuo kokemani Rakkaus sai minut tuntemaan etten ole tarpeeksi hyvä, vaan että minun on tultava paremmaksi ihmiseksi, jotta Jumala voi rakastaa minua. – Voi kuulostaa kummalliselta jonkun mielestä, mutta sellaisen johtopäätöksen vedin tunnereaktiostani.

Kelpaanko Jumalalle – se on minusta iso kysymys, varsinkin meidän maamme kulttuurissa.
Terve itsetunto tai toisaalta kelpaamattomuuden tunne lähtee usein lapsuuden kokemuksista. Siitä, onko ja minkä verran saanut kokea hyväksytyksi tulemista, kannustusta ja rohkaisua.
Suomalaisessa kulttuurissa kasvaneille kysymykset ’kelpaanko muille’ ja ’olenko rakkauden arvoinen’ ovat aika yleisiä.  – Vielä isompi kysymys on: kelpaanko Jumalalle.
Mietin, miten olisi käynyt, jos ensimmäinen kristinuskoon liittyvä kokemukseni olisi ollut esim. sellaisen saarnan/puheen kuuleminen, josta olisin saanut sellaisen käsityksen, että Jumala on ennemminkin ankara ja tuomitseva kuin rakastava ja huolehtiva.

Joissakin kristillisissä piireissä korostetaan ponnekkaasti ihmisen syntisyyttä Jumalan edessä. Joissakin taas painotetaan sitä, että taivaan Isä rakastaa meitä lapsiaan ehdottomasti.
Hyvät tarkoitusperät varmasti kummillakin. Mutta mietin, missä määrin edellisissä ajatellaan sitä, kumpi kutsuu enemmän Jumalan luo. Tai sitä, miten voimakkaasti jo valmiiksi herkemmällä omallatunnolla tai heikommalla itsetunnolla varustettu henkilö voi reagoida syyllistäviin puheisiin.

Mietin myös, missä määrin ankaran jumalakuvan omistavat ja sellaista toisille puhuvat mahtavat kokea Jumalan Rakkautta omassa elämässään. Nousevatko heidän käsityksensä Jumalasta vaikeudesta hyväksyä itseään, heikkouksiaan tai menneisyyttään? Tai heijastavatko ne heidän kokemuksiaan omista vanhemmistaan tai ankarasta, pelon värittämästä kasvatuksesta?

Sanat messussa – Olin kerran avustajana messussa kun näin kuinka eräs nuorimies nousi ja poistui kirkkosalista, kun luettiin aika kova evankeliuminkohta. 
Teki mieli juosta perään ja sanoa: hei, odota, jää kuulemaan kuinka tuosta tekstistä löytyy hyvää sanomaa. (Tiesin nim. että saarnavuorossa olevalta papilta ei tulisi tuomionjulistusta vaan armon sanoja.) 
Mutta tuo nuorimies poistui niin nopeasti, ettei kukaan olisi perään ehtinyt. Niin vahvasti häneen vaikuttivat nuo muutamat sanat.
Mietin, mahtaako tulla koskaan uudestaan. Voi olla, että hän oli sellaisessa elämäntilanteessa, että hän juuri silloin kaipasi kipeästi lohdun ja rohkaisun sanoja. Tai ehkä hän tunsi syyllisyyttä ja kaipasi anteeksiantamuksen sanoja. Tai ehkä hän vain halusi tulla kirkkoon etsimään Jumalan rauhaa ja läsnäoloa. – Olikohan tuo ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun hän koki kutsun tulla jumalanpalvelukseen?  Miten Jumala mahtaa kutsua häntä seuraavan kerran? Kuuleeko hän kutsun?   

Joskus arvottomuuden tunne Jumalan edessä voi aiheutua uskovaisten tarkoituksellisista syyllistämisistä. Jotkut ovat kokeneet uskonnollisen yhteisönsä, sen julistamien oppien tai yksittäisten ihmisten taholta, etteivät he ole taivaallisen Isänsä Rakkauden arvoisia. – Se on minusta surullista. Ajattelen, että myös Jumala suree sitä.

Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta kertoo ihan toista: se kertoo rakastavasta taivaan Isästä, joka odottaa ja toivoo, että palaamme Hänen luokseen. Tuossa kertomuksessa Hän ei vain odota avosylin, vaan juoksee iloisena vastaan.
Tällaisen Isän tuntemiseen Jeesus haluaa meidät johdattaa.

Vanhemman veljen osa – Bibliodraamassa eläydyimme vuorotellen kaikkiin evankeliumitekstin henkilöhahmoihin. Vanhemman veljen rooliin heittäytyminen tuntui minusta yllättäen ihan mahdottoman vaikealta. Tiesin, miten hän Jeesuksen vertauksessa suhtautuu nuorempaan veljeensä sekä tämän lähtiessä että palatessa kotiin. En vaan millään pystynyt kunnolla eläytymään vanhemman veljen asenteisiin ja tunteisiin. Koetin taivutella itseäni siihen. Se tuntui keinotekoiselta.

Mutta kun me 3 hengen ryhmissä eläydyimme nuoren veljen lähtöön kodista, patoni murtuivat. Minulle oli osunut vanhemman veljen osa ja tehtävänäni oli kuvata, miten tämä suhtautui veljensä lähtöön. En pystynyt pidättämään kyyneliäni. Koin pohjatonta surua: veljeni lähtee, jättää meidät. Siunasin häntä, toivoin hänelle turvallista matkaa.

Reaktioni kumpusi mitä ilmeisimmin murrosiän kynnykseltä: vanhempi veljeni kuoli 17-vuotiaana. Äitimme oli kuollut 1,5 kk aikaisemmin. Aloin pelätä ja nähdä toistuvia painajaisunia siitä, että nuorempi veljenikin lähtisi. Vakiouneni oli, että tämä jäi auton alle pyöräillessään kouluun.
Nuo toistuvat painajaiset kasvattivat pelkoani entisestään, sillä en tiennyt, olivatko ne enneunia.
Onneksi eivät olleet. Tapahtui vain yksi vähältä piti -tilanne: ekaluokkalainen veljeni ylitti pyöräillen autotien kahden hitaasti ajavan auton välistä. Veljeni ei ollut huomannut, että toinen auto hinasi toista. Nähdessään veljeni ylittävän tietä hinattavan auton kuljettaja jarrutti rajusti. Köysi katkesi ja veljeni pyöräili autojen välistä kouluun.

Jumala haluaa hoitaa traumojamme – Ajattelen, että Jumala halusi tuossa bibliodraamatilanteessa hoitaa, kyynelteni valuessa, vanhaa traumaani ja sen aiheuttamia tunteita. Kokemus oli niin syvä, että koin etten pysty jatkamaan senkertaisia harjoituksia. Olin kuin tyhjä säkki.
Kokeneena sielunhoitajana bibliodraaman ohjaajapappi rohkaisi jatkamaan. Kasasin itseni ja se kannatti: sain eläytyä ensin kotiin palaavaksi, jonka isä sulkee rakastavaan syliinsä, ja sitten tuon iloitsevan isän osaan, joka sulkee rakkaan lapsensa syliinsä.  🙂 

Juuri sellainen on taivaallinen Isäni! Hän ottaa syliin, rohkaisee, antaa voimia, lohduttaa ja rakastaa.
Hänen Rakkautensa voima sai ensikohtaamisella minut tuntemaan pienuuteni ja vajavuuteni, mutta sen jälkeen olen vuosien varrella kokenut, kuinka hyvin Hän tuntee minut ja ymmärtää minua. Ja huomannut, kuinka Hän haluaa auttaa vaikeuksien läpi ja muuttaa minua, lempeästi;  Rakkaudellaan. 

Samoin uskon Taivaallisen Isän suhtautuvan kaikkiin lapsiinsa: Hän odottaa syli avoinna. Hän haluaa meidän tietävän, kuinka paljon Hän meitä rakastaa. Ja kuinka Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä. Hän odottaa, että tulisimme Hänen luokseen, että Hän voisi osoittaa meille  Rakkauttaan ja huolenpitoaan. Ja kun tulemme, ilmassa on iloa ja juhlan tuntua. 🙂  

Amazing Grace – Judy Collins & Boys’ Choir of Harlem

”Ihmeellinen Armo, suloinen sointu
pelasti minunkaltaiseni ressukan
olin eksyksissä, mutta nyt löydetty
olin sokea, mutta nyt näen
Armo opetti sydämeni pelkäämään
ja Armo vapautti minut pelosta
miten rakkaana Armo ilmestyikään
sillä hetkellä, kun vain uskoin
läpi monien vaarojen, vastusten ja ansojen
olemme jo selvinneet
Armo toi meidät turvallisesti näin pitkälle
ja Armo johdattaa meidät kotiin
olin eksyksissä, mutta nyt löytynyt,
olin sokea, mutta nyt näen”

Muut tekstit: Ps. 32: 1-2, 5-8, Hoos. 12: 6-7, Jes. 61: 10-11 ja Room. 4: 1-8.

”Tänään vieraana kodissasi”

18.6. Yksi koronakevään vaikutus minuun oli värien nälkä. Heti kun kuulin, että kukkakaupassa oli orvokkeja, kevään ensimmäisiä, yöpakkasiakin kestäviä ulkokukkia, askelet suuntautuivat sinne. Nähdessäni oranssit orvokit olin myyty. Nyt niitä on amppeleissa ja ruukuissa. Lempivärejäni ovat yleensä aina olleet aniliininpunainen, sininen ja valkoinen – oranssi yllätti minut täysin.
Varmaan väri ruokki vahvalla elämänvoimallaan. Se vakuutti: elämä voittaa.

Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
    Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”  (Luuk. 19: 1-10)

Sakkeuksella ei ollut mitään erityisiä odotuksia ja toiveita Jeesuksen suhteen. Hän oli vain utelias, halusi nähdä mikä tämä mies oli, josta kaikki puhuivat ja jota seurasi noin iso ihmisjoukko.
Hänessä täytyi olla jotain hyvin erikoista. Ehkä Sakkeus oli kuullut myös Jeesuksen tekemistä ihmeteoista, parantamisista jne.

Väkijoukon läpi – Sakkeus ei käyttänyt kyynärpäätaktiikkaa päästäkseen  väkijoukon lävitse. Hyvin rikkaana esimiehenä hänellä oli palvelijoita ja alaisia, joita hän olisi varmasti voinut halutessaan käyttää siinä apunaan.
(Toisin toimi eräs toinen hyvin rikas esimies viime viikolla: mellakkapoliisit ampuivat rauhallisia mielenosoittajia kyynelkaasulla tehdäkseen tilaa USA:n presidentille, joka halusi päästä kuvauttamaan itsensä kirkon edessä Raamattu kädessä. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006528881.html)

Sen sijaan Sakkeus – neuvokkaana ja ilmeisesti ketteränä miehenä – pinkaisi väkijoukon edelle ja kapusi puuhun nähdäkseen edes vilahduksen Jeesuksesta.
Mutta kävikin niin, että Jeesus näki hänet ja pyysi tätä tulemaan alas puusta.

Sykomoripuu – Mummuni istutti aikoinaan kesäasunnon ympärille monenlaisia puita. Eräässä oli tukevat oksat, joilla me lapset kiipeilimme. Puulla oli erikoiset, kovakuoriset hedelmät, joita ei voinut syödä. Olisiko voinut olla jonkinsorttinen metsäviikunapuu? Piti googlata. Wikipedian kuvauksen perusteella ei tainnut olla. Mutta samalla selvisi puun latinal. kivalta kuulostava nimi: sykomoriviikuna.

Millainen on oma sykomorini, jonka oksille ’kiipeän’ tai jonka lehvistön suojaan kätkeydyn nähdäkseni vilahduksen Kristuksesta?
Minun sykomorini ei ole tähystyspaikka. Pikemminkin paikka/tila, jossa voin antaa silmien levätä, ajatusteni ja tunteiden hiljentyä. Paikka/tila, jossa voin kuunnella rauhassa; odottaa rauhassa ja hiljaa. Sitä, kuinka Hän kutsuu lähelleen, luokseen, läsnäoloonsa.
Millainen on sinun sykomorisi?

Jeesusta ei haitannut että Sakkeus harjoitti muiden halveksimaa ammattia, veronkeruuta. Jeesukselle riitti, että Sakkeus halusi nähdä hänet.
Sitähän Kristus haluaa meiltäkin: että me haluamme nähdä, millainen Hän on. Haluamme tutustua Häneen. Ja Hän haluaa näyttää meille, millainen meidän taivaallinen Isämme on.

Kristus katsoo sydämeemme. Hän ei halua, että me koetamme Raamattua heilutellen uskotella ja todistella Hänelle tai muille, että kyllä me olemme ihan hyviä tyyppejä ja että meillä on hyvät tarkoitusperät.
Hän katsoo sydämeemme. Hän tietää aikomuksemme ja näkee salatutkin agendamme.
Se, miten Jeesus toimi Sakkeuksen kohdalla kertoo siitä, mikä on olennaisinta: tahdommeko etsiä Häntä, tahdommeko nähdä Kristuksen kasvot? Sen, millainen Hän on. Kaipaammeko Hänen tuntemistaan?

Voiko Kristusta ylipäätään oppia tuntemaan? Kyllä, tietty, Raamatun kautta, lukemalla Hänestä. Mutta myös Hänen Henkensä kosketuksen kautta, Hänen Kirkkautensa vaikutuksen kautta.

Jumalan kirkkaus – Paavali, joka myöskin sai kokea, kuinka Kristus tuli hänen luokseen, yllättäen, odottamatta (ja ennalta varoittamatta) kirjoitti korinttilaisille:
Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.(2.Kor.4:6)

Odottamaton vierailu – Jeesus ei arvostellut tai halveksunut Sakkeusta (kuten muut tekivät). Hän sanoi tulevansa tämän kotiin vierailulle. – Mikä odottamaton ilo! Sakkeus oli ikionnellinen tästä yllättävästä käänteestä.
Jotenkin juuri tuo Sakkeuksen välitön ilo puhuttelee minua: hän osasi odottaa hyvää Jeesuksen tullessa hänen luokseen vierailulle.

Sakkeus ei tarvinnut moitesaarnoja. Riitti, että Jeesus tuli hänen luokseen. Kristuksen Valo ja Läsnäolo riitti herättämään hänen omatuntonsa: hän lupasi maksaa jopa nelinkertaisesti takaisin niille, joilta oli vilpillisesti kerännyt liian suuret maksut.

Mitä ihmettä? – Kyllä siinä taisi olla hurskaina itseään pitävillä nikottelemista. Miten tuossa nyt noin kävi? Miksi Jeesus meni tuon luo; tuon joka oli riistänyt heitä vilpillisillä veronkannoilla? Ja miten ihmeessä Sakkeus saattoi muuttua noin nopeasti, kuin uudeksi ihmiseksi? Miten hänestä noin äkkiä tulikin hyväksytty Jumalan Pojan silmissä? Mikä sai sen aikaan?

Rakkauden kosketus – Ajattelen, että Sakkeus tunsi Jeesuksesta säteilevän Rakkauden. Ehkäpä hän oli koettanut kompensoida sisäistä tyhjiötään hankkimalla itselleen rikkauksia, mutta yllätten, yhtäkkiä, tuo nimeämätön kaipuu hänessä tuli täytetyksi.
Eikä sittenkään maallisen yltäkylläisyyden kautta, kuten hän oli kuvitellut tai toivonut. Vaan Hengen kosketuksen kautta. Jumalan Rakkauden kosketuksen kautta; Hänen Kirkkautensa ihmeellisen, muuntavan vaikutuksen kautta.

Pelastus – Eikä pelkästään Sakkeuksen sisäinen tyhjiö tullut täytetyksi, vaan koko hänen perheensä, kuten Jeesus totesi.  ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi.”
– Miltä, millaisilta ajatuksilta, asenteilta ja tekemisiltä Jumala haluaisi pelastaa minut/sinut, juuri tänään?

Hyvän odotus – Sakkeuksen tavoin minäkin haluan odottaa ja olettaa jotain hyvää tapahtuvaksi, kun Kristus tulee luokseni. Sitä, että Hän tekee minussa hyvää työtään.
Että Hän muuttaa jotain sellaista, minkä minussa on muututtava (ja muutettavaahan riittää, koko loppuelämäksi, varsinkin jos toiveena on tulla vähänkin enemmän Kristuksen kaltaiseksi…).

Hänen yhteyteensä – Efesolaiskirjeessä todetaan, kuinka meidät on luotu olemaan yhteydessä Kristukseen, Hänen yhteyteensä:
’Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.’ (Ef.2:10)

Mikä olisi reaktiosi, jos Kristus sanoisi sinulle: ”Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
Miettisitkö että oi sentään, onko kotini siinä kunnossa, että Hän voi tulla? Nyt äkkiä siistimään paikkoja!
Tai kokisitko ja sanoisitko kuten se sadanpäämies, jonka palvelija oli sairas: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani (palvelijasi) paranee.” (Matt.8:8).

Kelpaanko? – New age -aikanani koin eräässä visiossa, kuinka Jeesus katsoi minua äärettömällä rakkaudella ja sanoi, että olen hänelle rakas. Kyyneleet alkoivat valua niagarana. Enhän mitenkään voinut olla hänen rakkautensa arvoinen. Ajattelin, että minun on tultava paremmaksi ihmiseksi, jotta kelpaisin Jumalalle.

Vasta paljon myöhemmin, monien itsensäkehittämiskurssien jälkeen, ymmärsin, että kelpaan ihan sellaisena kuin olen. Hänen Rakkautensa on niin paljon suurempi kuin ihmismielellä ja -sydämellä voi ymmärtää.

Nyt ajattelen, että Jumala toivoisi meidän olevan Sakkeuksen lailla innostuneita, iloisia ja kiitollisia siitä, että Hän haluaa tulla luoksemme. 

Kristus,Sinä näet kuinka me tarvitsemme Sinua. Tulethan vieraaksemme. Tule luoksemme, kotiimme, elämäämme. Tee meissä hyvää, muuntavaa työtäsi.
Ja auta meitä tekemään siinä oma osamme. Niin että sen vaikutukset säteilisivät hyvällä tavalla ympärillämme oleviin ja niihin, joiden kanssa olemme tekemisissä.
Niin että osaltamme voisimme heijastaa Jumalan valtakunnan Valoa täällä maapallollamme. 🙂

Muut tekstit: Ps. 18: 17-20, 26-29, Sak. 1: 3-6 ja 1. Kor. 1: 26-31.

Katoamaton aarre

Nuppuvaiheessa kukka antaa vasta aavistella väriään

Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” ”Mitä?” kysyi Jeesus. ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”
    Ja hän esitti heille vertauksen:
    ”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’
    Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.” (Luuk. 12: 13-21)

9.6.2020. Voi hyvin ymmärtää Jeesuksen reaktion. Hän ei ollut tullut ratkomaan ihmisten välisiä yksittäisiä ristiriitoja tai erimielisyyksiä. Hän opetti, miten meidän tulisi suhtautua lähimmäisiimme: rakkaudella, auttaen ja anteeksi antaen.
Jeesus ei selitä, miten toisten olisi toimittava meitä kohtaan. Kyse  on siitä, miten ja millä asenteella itse käyttäydymme toisia kohtaan. 

Silloin tällöin Jeesus kehotti ihmisiä, jotka suuntasivat kaiken huomion toisiin ja heidän tekemisiinsä, kääntämään huomionsa omaan itseensä. Näitä tapauksia oli varmaankin vaikka kuinka monia. UT:ssa mainituista tuli mieleen kolme:

– Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” (Joh.8:7)

– Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.”
Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk10:40-42)

– Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: ”Entä hän, Herra?”
Jeesus vastasi: ”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua.” (Joh.21:21-22)

Perinnönjakoa toivova veli oli ehkä kuin tuhlaajapojan vertauksessa: halusi oman osuutensa isänsä vielä eläessä ja lähteä seikkailemaan. Tai ehkä veljekset olivat perineet vanhemmiltaan viljelymaan, ja toinen halusi jatkaa sen viljelyä, toinen halusi ryhtyä johonkin toiseen ammattiin.

Tunteita herättävää – Perinnönjaot voivat olla tunteita vahvasti pintaan nostavia asioita. Hurjinta minusta oli se, kun äitipuoleni saattohoidossa yövuorossa ollut sairaanhoitaja kertoi, että on nähnyt useamman kerran, kuinka omaiset kuolinvuoteen äärellä alkavat riidellä perinnöstä. – Uh sentään!

Vaikkei perinnönjako, niin vähän siihen sen suuntainen asia on omassa perheessäni parhaillaan ajankohtainen. Joudumme pohtimaan poikieni kanssa, mitä tehdä purkukuntoiselle mökillemme. Tässä prosessissa on tuntunut niin hyvältä se, kuinka veljekset ovat osanneet rauhassa kuunnella ja ottaa huomioon kaikkien osapuolien näkemykset, toiveet ja tarpeet.  – Vaan miten sovittaa ne yhteen parhaalla mahdollisella tavalla? Ei sellainen aina ole niin yksinkertaista.

Tuo mökki on ollut meille kaikille rakas jo monen vuosikymmenen ajan, poikien lapsuudesta saakka. Totesimme, että voimme olla kiitollisia niistä ja kaikista mukavista lomista ja muistoista siellä.
Yksi pojistani sanoi, että mökkipaikkamme toimii usein hänen uniensa näyttämönä (samoin kuin itselleni oman lapsuuteni paratiisi, isovanhempieni kesäpaikka).

Hengellisestä vinkkelistä katsottuna tuossa mökkiasiassakin on kuitenkin kyse loppujen lopuksi vain maallisesta, paikasta maalla. Siellä vietetyn ajan määrä on rajallista, ja joskus meistä riippumatonta. – Niin kuin on elämämmekin.

Mietin miten paljon tärkeämpiä asioita onkaan kuin jokin meille merkityksellinen paikka maan päällä. No onhan niitä. Esim. terveys. Sen merkitys on korostunut aivan uudella tavalla tänä koronakeväänä, ei vain omassa elinpiirissä vaan globaalisti.
Ja vaikka virus tuntuu nyt hellittäneen otettaan, ehkä miettii jo nyt – kesän ollessa kukkeimmillaan – mitä syksy tuo tullessaan.

Tässä hetkessä – Itse olen aika lailla hetkessä eläjä: nautin täysillä ja kiitollisena jokaisesta ihanasta kesäpäivästä (ja tätä kirjoittaessa ystävän poimimien kielojen tuoksusta).

Jeesus tuli todistamaan, että Jumala on, ja että Hän toimii niin maan päällä kuin taivaissa. Hänen tehtävänsä oli kertoa Jumalasta toisella tavoin kuin häntä edeltäneet profeetat.
Hänen opetuksensa eivät liittyneet tiettyyn, yleisesti vallalla olevaan tilanteeseen, vaan olivat ajattomia. Niissä oli iäisyysperspektiivi mukana.

Kristus kutsuu meitä katsomaan vielä pitemmälle tulevaisuuteen, tätä ajallista aikaammekin  pitemmälle…
Millä on oikeasti merkitystä silloin, kun astumme ajan tuolle puolen? Minun kohdallani? Sinun kohdallasi?

Jeesuksen vertauksen mies ajattelee omaa hyväänsä vain maallisesta näkökulmasta. Hänen mieleensä ei tule, että on jotain, millä on vielä paljon suurempi merkitys, jotain joka ei menetä merkitystään tästä ajasta lähdettäessä, vaan jolla päin vastoin on mitä suurin merkitys siinä, mitä hyvää saa kokea niin nyt kuin silloin.
Että on paikka/tila, jolle ei mikään maanpäällinen vedä vertoja. Paikka/tila, jota nimitämme taivaaksi. 

Yhteys Jumalaan on jotain sellaista, mitä ei oikeastaan voi määritellä sanoin. Se ei ole käsin kosketeltavaa eikä silmin nähtävää. Ja kuitenkin… – se on elämämme tärkein asia ja päämäärä.
Se on yhteyttä, joka lähtee luottamuksesta ja uskosta. Siihen, että Hän on. Siihen, että Hän haluaa meidät luokseen, lähelleen, yhteyteensä. Luottamusta Hänen rakkauteensa, armoonsa ja hyvään tahtoonsa.
Luottamista siihen, että elämämme on Hänen kädessään.

Aarre Jumalan luona – minusta nuo Jeesuksen sanat ovat niin kauniit. Me emme tiedä, mikä meitä odottaa ajan toisella puolella, mutta tuo sana ’aarre’ kertoo jo jotain.
Itse olen taipuvainen uskomaan niihin kuvauksiin, joita rajalla käyneet (fyyisesti kuolleet ja takaisin elämään heränneet) ovat kertoneet.
Eräs ystävä kertoi vuosia sitten, kuinka hän oli kokenut tämän. Ja kuinka tuskalliselta tuntui palata takaisin fyysiseen ruumiiseen, kun hänet elvytettiin. Siitä lähtien hän on kaivannut sinne, taivaan kotiin. Siihen Rakkauden, Hyvyyden ja Kirkkauden paikkaan. Siihen Yhteyteen.
Mutta hän kertoi myös, ettei tuon kokemuksen jälkeen ole pelännyt kuolemaa, sillä hän tietää nyt, minne hän on menossa. Siellä on Valo, ikuinen Valo. Sitä ei voita mikään, mitä täällä maan päällä voi kokea. 

Muut tekstit: Ps. 49: 6-10, 16-21, Aam. 8: 4-8 ja 2. Kor. 8: 1-9.

”Pysykää Rakkaudessani”

4.6.2020. 

Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. (Ps. 95: 1-2, 6-7)

”Elämä on ihanaa” – Kun toimittaja kysyi 10-vuotiaasta lähtien pyörätuolissa ja 20-vuotiaasta hengityslaitteen avulla hengittävältä, lihasrappeumaa sairastavalta Jukka Sariolalta (56v) miten tämä jaksaa ajatella niin positiivisesti, hänen katseensa kirkastui todetessaan: ”Elämähän on ihanaa!”

Olivatpa olosuhteet millaiset tahansa, aina voi löytää elämässään kiitoksen aiheita. Se on asenne, joka tuo Valon elämään. Ja sitä voi harjoitella, joka päivä, ja vähitellen siitä tulee vallitseva asenne.
Voi aloittaa vaikka kuinka itsestään selviltä tuntuvista asioista. ’Kiitos Taivaan Isä, että hengitän.’
Neg. ajatukset keräävät tummia pilviä yllemme. Kiitollinen mieli on kuin tuuli, joka ’lakaisee puhtaaksi taivaan’, alla olevan Jobin kirjan tekstin sanoin.

Kultainen hohde – Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.
 Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus.
 Koskaan hän ei tuomitse väärin. Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä.
     Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana. (Job 37: 21-24)

Mitä kaikkea Jumala on? – Voimme koettaa ymmärtää ja kuvatakin Kaikkivaltiasta, oman rajallisen käsitys- ja käsittelykykymme, uskomustemme ja kokemustemme perusteella, mutta paljonko se kertoo Hänestä, joka on niin suunnattoman paljon enemmän ja suurempaa kuin ikinä osaamme edes kuvitella?
Kuitenkin meillä on sisimmässämme syvä tarve ymmärtää enemmän kuin ne määritelmät, joihin olemme Hänet rajanneet.
Ajattelen, että Jumala ilmoittaa itsestään meille vain pienen osan kerrallaan – sen verran kuin kykenemme siinä hetkessä käsittämään. Hän antaa meidän aavistella, ja jättää tilaa kaipaavalle etsinnälle.  

Käsittämätön – Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä. (Saarn. 8: 16-17)

Silloin, kun jotain todella huonoa tapahtuu, aletaan usein pohtia, miksei Jumala estänyt sitä. Tai kuinka Jumala salli tällaisen tapahtuvan. – Mietimmekö silloin ihmisten omaa osuutta? Sitä, olemmeko itse toimineet harkitsemattomasti, tai jopa harkitusti väärin yksilöinä, ryhmittyminä, ihmiskuntana? 
Vaikka Jumala toivoo meidän toimivan Hänen tahtonsa mukaisesti ja vaikka Hän vaikuttaa kaikessa, on kaikessa mukana ja hallitsee kaikkea (kuten Efesolaiskirjeessä alla todetaan), Hän on antanut meille vapauden toimia oman tahtomme mukaan (ja sen taidonhan me hallitsemme).   

Jokin asia voi tapahtua itselle tai toisille jonkun ajattelemattomuuden tai huolimattomuuden vuoksi. Jumala näkee senkin. Syyttäminen tai syyllisten etsiminen ei kuitenkaan tuo mielenrauhaa.

Jumalan tekoa on se, että Hän vetää meitä puoleensa, yhteyteensä. Jumalan tekoa on se, että Hän lohduttaa, rohkaisee, kantaa vaikeuksienkin yli.
Erityisesti kesällä, jolloin luonto pursuaa niin käsittämättömän monimuotoista vehreyttä ja kauneutta, mietin tätä luomakuntaa ja sen Luojaa: miten runsaasti hyvää ja kaunista Hän onkaan halunnut antaa meille, ihmeteltäväksi ja nautittavaksi. 
Miten Hänen tahtonsa meitä kohtaan onkaan hyvä.

Yksi on toivo – Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. (Ef. 4: 1-6)

Kauniita kohtia tuossa Efesolaiskirjeestä. 🙂

’Nöyriä, lempeitä, kärsivällisiä’ – jotkut ovat sellaisia luonnostaan, toiset joutunut tsemppaamaan enemmän tai vähemmän jonkun – tai noiden kaikkien piirteiden – kanssa.  
Onneksi elämä antaa tähän koko ajan harjoittelumahdollisuuksia! Ja jos käytämme niitä hyväksemme, noista ominaisuuksista voi tulla meissä jopa hallitsevia piirteitä (sen sijaan että niiden vastakohdat hallitsisivat meitä).
Minusta on mahtavaa, että meillä on mahdollisuus koko ajan kehittää luontoamme. – Ajatella, jos Jumala olisi luonut meidät tiettyyn muottiin, jossa meidän olisi pysyttävä koko elämämme ajan! Uh sentään!

’Auttakoon Rakkaus’ – Niin, tuohan on se tärkein. Silloin kun ei itsellä voimat ja kyky riitä tulla toimeen lähimmäisensä kanssa, on Rakkaus. Häneltä voi pyytää: Auta Sinä.
Hän, joka on Rakkaus ja Henki, haluaa yhdistää meidät, niin itseensä kuin toisiimme.

’Rauhan sitein’ luodaan yhteyttä, joka kestää tyvenet ja myrskyt.
Hengen luoma ykseys on arvokas, vaalimisen arvoinen asia. Sitä eivät välimatkat voi katkaista. Se kestää vaikeatkin koettelemukset. Se on punottu Rauhan ja Rakkauden sitein; ja ne ovat kaksi niin lujatekoista voimaa, ettei niitä voi mikään voittaa.

’Hengen luoma ykseys’ – Kun tuota mietin, muistuu mieleen, kuinka olin 90-luvulla lukenut erään amerikkal. new age -open (Drunvalo Melchizedekin) haastattelun, jossa hän puhui ’yhtä olemisesta’. (”we are one”) ja kuinka se resonoi minussa niin vahvasti sellaiseen, jota olin itsekseni mietiskellyt.  Halusin tavata hänet ja kysyä enemmän.
7v. myöhemmin järjestin Suomessa kurssin, jonka käyminen oli edellytys D.M:n kurssille pääsemiseen). (Niitä aloin pyynnöstä sitten itsekin pitää, kunnes lopullisesti jätin new age -jutut.) – D.M:n kurssilla oli 100 osallistujaa ja tauoilla niin moni halusi keskustella hänen kanssaan, etten päässyt häntä jututtamaan.

Ykseys-asia puhutteli ja askarrutti kuitenkin niin paljon, että ilmoittauduin vielä hänen USA:ssa pitämälleen kurssille, jonka aihe itse asiassa liittyi ykseyteen. Pyysin samalla, että saan tehdä hänestä haastattelun lehteen, varmistaakseni siten, että pääsen kysymään häneltä aiheesta. – Vaan kuinka kävikään. Yli tunnin haastattelusta en lähtenyt yhtään viisaampana. D.M:n vastaukset olivat niin ympäripyöreitä.

Nyt (20v. myöhemmin) ajattelen,  että kai tuolla kaikella kuitenkin oli tarkoituksensa. Pitäessäni kursseja ympäri Suomea sain tavata paljon ihania ihmisiä, henkisiä etsijöitä, jollainen itsekin olin. – Se vain oli ihmeellistä, etten kohdannut ketään, joka olisi kertonut minulle, että Raamatussa puhutaan ykseydestä, ja siitä, että on Yksi, joka kutsuu meitä yhteyteen, ykseyteen. 

”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.” (Joh.17:21-22)

Ykseyden määrittely – Ymmärrän nyt myös sen, että ykseyttä ei oikeastaan voi kuvata. Siitä voi kyllä lukea, mutta jotta se tulisi itselle todeksi, se pitää elää todeksi. Kokea sitä, elää siinä.  

Mitä on ykseys Taivaan Isän kanssa? Eihän sitä millään voi pukea sanoiksi. Entä ykseys Pojan kanssa? Ykseys Pyhän Hengen kanssa? Yhteyttä ehkä kyllä voi jotenkin kuvata, mutta ei ykseyttä…

Jumalan Poika eli ja elää ykseydessä Isän kanssa. ”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10:30)
Siihen Hän kutsuu meitäkin. – Mikä ihana kutsu, kuinka sitä voisi vastustaa? Se on päämäärämme.

Jeesus sanoo:
     ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
     Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
     Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”  (Joh. 15: 1-10)

Karsimista – Nyt korona-aikana elämästämme on karsittu niin paljon pois: tapaamisia, kokoontumisia. Mutta moni on myös havahtunut huomaamaan asioita, jotka itsessä ja omassa elämässä ovatkin turhia ja epäolennaisia. Asioita, joita ilman pystyykin elämään.
Itse ainakin huokaan: Jeesus, kiitollinen olen, jos karsit minusta sellaista, mikä on hedelmätöntä ja turhaa. Voi että sitä löytyy minusta. Karsithan lempeästi ja hellästi. Auta minua myös itse huomaamaan ja oivaltamaan asioita, joita minun on hyvä jättää, karsia pois itsestäni. Sellaisia asenteita, tapoja ja taipumuksia, jotka eivät tuota mitään hyvää. 

Sana puhdistaa – Jeesus sanoi, että hänen sanansa puhdistavat. Joskus luen engl.kielistä Raamattuani sen vuoksi, että siinä on punaisella tekstillä kaikki Jeesuksen sanat.
Johanneksen evankeliumi kertoo, että Kristus itse on Sana.
Eikö siis se, että me luemme Sanaa ja olemme näin Häneen yhteydessä, ole jo sinänsä puhdistavaa?

Vastavuoroinen sopimus – ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Siinä Jeesuksen esittämä diili. Kahdenkeskinen sopimus, jossa on kyse vastavuoroisuudesta.
Sen lisäksi että saamme ottaa vastaan Jumalan rakkautta ja huolenpitoa, Hän toivoo meidän tekevän osamme: pysymään Hänessä. Se ei ole paljon vaadittu. Ja kuitenkin joskus se tuntuu paljolta. Silloin kun on väsynyt, silloin kun ei jaksaisi mitään.
Juuri silloin: heitätkö kaiken turhan minusta pois, kaiken sellaisen, mikä vie voimia ja kauemmas Sinusta?

12 pysymissanaa, (mikäli laskin oikein). 9 niistä liittyvät meidän pysymiseemme Hänessä, 3 vahvistaa Hänen pysyvän meissä. 12 on täydellisyyden luku.  Jumalan – Isän, Pojan ja Pyhän Hengen – kautta voimme päästä senkaltaiseen yhteyteen, mitä Hän kanssamme haluaa.  

Sana meissä – ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.”
Hymyilyttää: Jeesuksen oli aika helppo luvata tuo, kun hän tiesi, miten vaikeaa se meille olisi.
Ja kuitenkin: Jumala haluaa meidän pyytävän Häneltä. Saamme pyytää mitä ikinä haluamme, mutta Hänestä on sitten kiinni, kuinka Hän arvioi sen, miten Hänen Sanansa on pysynyt meissä ja kuinka olemme eläneet sen mukaan, siinä millaisia ajatuksia ja asenteita olemme vaalineet, kuinka olemme kohdelleet toisia, antaneet anteeksi jne.  

Kuinka ylipäätään on mahdollista pitää Kristuksen sanat ja elää niiden mukaan?
Tulee mieleen Jeesuksen sanat: ””Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.” (Luuk.18;27)
Vaikka Jumala onkin antanut meille vapaan tahdon, uskon vakaasti, että Hän haluaa auttaa meitä Hänen tahdossaan pysymisessä. Meiltä se kuitenkin edellyttää Hänen Sanansa/Tahtonsa tutkimista, ja kuulolla olemista.

”Pysykää minun rakkaudessani” – miten kaunis kehotus Jeesukselta. – Miten sekään millään voisi onnistua? – Jeesus antaa siihen neuvon, joka ei kyllä paljon helpota asiaa:
”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

Tuosta kuitenkin on ollut kyse jo ammoisista ajoista alkaen: Jumala halusi ja haluaa meidän noudattavan Hänen käskyjään. Valitsevan Hänen käskynsä, vaikka houkutukset olisivat kuinka suuret toimia juuri niiden vastaisesti.
Onneksi Hän tuntee lapsensa. Hän näkee, kuinka avuttomia ja kykenemättömiä me olemme.
Vaikka halua olisi pysyä Hänen Sanassaan, niin aina tulee niitä unohduksia, lipsahduksia ja kompastumisia.

Ihanaa on tietää, että meillä on Isä, joka nostaa, kun kaadumme, johdattaa kun olemme eksyneet, vetää – ennemmin tai myöhemmin – takaisin yhteyteensä.
Siitä alkaa – tai jatkuu – matka kohti ykseyttä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kanssa.

Sir Tomas Moore, 100-vuotias veteraani kerätessään kävelytempauksellaan brittiläiselle  terveydenhuollolle huikean summan (ja jolle kansa vaati ritarin arvonimen), sai voimaa alla vanhasta gospel-laulusta You’ll Never Walk Alone.
”Tämä on kaikille niille ihmisille, joilla on vaikeaa tällä hetkellä. Aurinko paistaa vielä teille, ja pilvet katoavat”, Moore totesi BBC:n mukaan otettuaan urakkansa viimeiset askeleet.

You’ll Never Walk Alone – Elvis Presleyn tulkitsemana

’Kun kuljet läpi myrskyn
kulje pystypäin, älä pelkää pimeää
myrskyn jälkeen on taivas kultainen
ja leivosen suloinen laulu soi hopeisena
kävele läpi tuulen ja sateen
vaikka ne puhaltaisivat ja huuhtoisivat unelmasi  
jatka kulkemista toivo sydämessäsi
etkä koskaan kävele yksin’

Hengen läsnäolo

25.5.2020. Nyt kun liikkumisrajoituksia on alettu purkaa ja ihmiset palaavat 3 kk:n eristysajan jälkeen kaduille, puistoihin ja rannoille nauttimaan kevätpäivistä, monet varmaan miettivät, miten olla ja liikkua turvallisesti & tartuntavapaasti. Etäisyyden pitäminen ja varovaisuus kun on yhä ohjeistuksena.   

Yhteistä matkaa teemme, erilaisesta keväästä ikinä erilaiseen kesään ikinä. Etäisyyksistä huolimatta yhdessä. 🙂

Lähelle – Aina vaan tämä poikkeustila tuo mieleen, kuinka meillä kaikilla on Eräs, johon ei tarvitse pitää etäisyyttä tai turvavälejä, ja joka vain toivoo ja odottaa meitä lähikontaktiin ja -yhdessäoloon. Mitä lähemmäs ja mitä enemmän yhdessä, sitä parempi… – kummankin kannalta. 🙂

Matkaa, nousemista, astumista…? – Viime viikolla oli Kristuksen taivaaseenastumispäivä. Sana taivaaseenastuminen on usein mietityttänyt minua. Toisissa kielissä puhutaan Kristuksen taivasmatkasta tai nousemisesta (himmelfärd, Himmelfahrt, Ascension, ascensione).
Suomenkielisessä käännöksessä Kristus ei tee matkaa vaan yksinkertaisesti astuu taivaaseen.

Mitä jos matka taivaalliseen ulottuvuuteen ei olekaan niin pitkä kuin yleensä ajatellaan? Mitä jos taivas onkin vain askeleen päässä, meistäkin? 

Jeesus sanoi:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” (Joh. 14: 15-21 )

Lähellä – Jeesus sanoi myös kääntyvänsä Isän puoleen (rukoilevansa ja pyytävänsä Isältä) ja Isä antaa hänelle, mitä hän pyytää. Isä oli häntä lähellä; niin lähellä, että hän saattoi milloin vain kääntyä Hänen puoleensa.
Jeesus sanoi myös, että Isä on hänessä ja hän Isässä. Siinä ei enää ole kyse minkäänlaisesta etäisyydestä. Siinä ollaan yhtä.

Vaikka Jumalan Pojan asema onkin aivan erityinen, niin maanpäällisen tehtävänsä suhteen kuin nytkin, ylösnousseena (Jumalan oikealla puolella), taivaallinen Isämme kuulee myös meitä, maan päällä käyskenteleviä lapsiansa. Erityisesti silloin kun rukoilemme Hänen rakkaan Poikansa nimessä.

Isä meidän joka on taivaissa kuuli senkin, kun Jeesus ennen taivaisiin kohoamistaan pyysi Häneltä ystävilleen ja seuraajilleen Puolustajaa, Totuuden Henkeä. Vaikkei Jeesus enää olisi fyysisesti läsnä, Henkensä kautta hän tulisi olemaan.
Taivaan Isä täytti Poikansa pyynnön, ja siksi Poika saattoi sanoa: 
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)

Helluntain ihme – Kirkkovuodessa Helatorstaita, Kristuksen taivaaseenastumista, seuraava etappi on Helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen päivä.
Vielä nytkin, 2000 v. myöhemmin, Helluntaina juhlitaan ja ihmetellään tuota päivää, jota kuvataan UT:ssa (Apt.2).

Tuo päivä oli ainutlaatuinen. Silloin kaikki Jerusalemissa olleet – niin Jeesuksen opetuslapset, kaupungin muut asukkaat ja sinne saapuneet pyhiinvaeltajat – saivat nähdä, kuulla ja ihmetellä, kuinka se mitä Jeesus oli luvannut, oli totta. Ja sitä, millainen vaikutus sillä oli paikalla oleviin. (Eikä vain sinä päivänä, vaan sitä seuraavina päivinä, vuosina ja vuosikymmeninä.)

Pyhän Hengen todellisuus – Ihmeellisintä minusta kuitenkin on se, että Pyhän Hengen läsnäolo ja vaikutus ei ollut totta vain tuolloin Jerusalemissa tai siellä, mihin opetuslapset lähtivät viemään hyvää sanomaa Pyhän Hengen täyttäminä ja johdattamina. Vaan että Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa myös meidän aikanamme, meitä ympäröivässä maailmassa ja meissä.

”Hän pysyy luonanne ja on teissä” – Voisiko tuo merkitä meille enemmän kuin Jeesus Nasaretilaisen opetuslapsilleen lausumia sanoja Lähi-idän pyhässä kaupungissa kauan, kauan sitten?

Askel taivastodellisuuteen – Voisiko olla, että jo ajatuksemme määrittelevät sitä, millaista todellisuutta me itse asiassa elämme todeksi?
Voisiko olla mahdollista nousta fyysisten aistien määrittelemästä todellisuudesta siihen todellisuuteen, joka on koko ajan olemassa, näkymättömissä?
Voisimmeko hengessämme ’astua’ siihen todellisuuteen, jossa Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa, tälläkin hetkellä? Eikö se ole siirtymistä taivastodellisuuteen?

Tuo askel on otettavissa uskon varassa, milloin vain. Hän joka ’pysyy luonamme ja on meissä’ on läsnä koko ajan. Kuin odottaen, milloin käännymme Hänen puoleensa, milloin otamme tuon askeleen.

Jossain vaiheessa usko saattaa muuttua kokemukseksi, joka ei jätä sijaa epäilylle. Viimeistään silloin voi huokaista: nyt taidan ymmärtää hieman siitä, mitä Kristus halusi – ja haluaa – meidän ymmärtävän. Siitä, minkä Hän haluaisi olevan meille totta, minkälaisessa tietoisuudessa Hän haluaisi meidän elävän. Taivastietoisuudessa.
Niin että Hänen Henkensä voisi vaikuttaa ja toimia meissä ja elämässämme – tässä maailmassa – yhä enemmän. Ja niin että voisimme tietää, että Hän todella on.

”Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. (Joh. 14:20)

Kristuksen lupaus tulla ja olla kanssamme on ihana muistaa, varsinkin silloin kun tuntee itsensä yksinäiseksi tai orvoksi. Hän haluaa meidän muistavan, ettemme ole yksin, vaan että meillä on aina Auttaja, Puolustaja.


Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. (Ps.46:2).

100-vuotias kapteeni Tom Moore kiersi rollaattoriinsa nojaten puutarhansa ympäri 100 kertaa keräten tempauksellaan yli 32 miljoonaa puntaa Britannian terveydenhuollolle, joka kamppaili koronaviruksen aiheuttamien taloudellisten vaikeuksien kanssa.
Uutisissa kerrottiin Englannin pääministerin kiittäneen ja onnitelleen Tom Moorea kutsuen tätä ’Valon majakaksi’. Koska engl. sana lighthouse (valotalo) merkitsee majakkaa, mietin, mikä tuo Valon majakka merkitsi.

Valopiste – Video-onnittelusta selvisi, että B.J. kutsui Tom Moorea ’Point of Light’iksi. Point of Light?
Brexitin takia pääministerin tehtävästään eronnut David Cameron laittoi aikoinaan Britanniassa  alulle käytännön, jossa hyväntekeväisyydessä ansioituneet saivat Points of Light -kunniamaininnan. Nyt sen sai Tom Moore.

Asiaa googlatessani tuli eteen kaksikin laulua. Toinen alla, countryhenkinen. Sanat kertovat toisista huolehtimisesta. (Toisen taidan laittaa ensi viikon blogiin.)

Kristus, auta meitä olemaan Valon pisteitä, säteilemään Sinun Valoasi. Anna Pyhän Henkesi täyttää meidät, vahvistaa meitä, johdattaa meitä, liikuttaa meitä. Niin että tästä maailmasta voisi tulla Hengen täyteinen paikka.
Niin että Taivas olisi keskellämme. Että hengittäisimme ja eläisimme todeksi Helluntain ihmettä 🙂 

Point Of LIght – Randy Travis

”On olemassa piste, jota et voi ohittaa
tilanne, jossa on seistävä suorana
ja puhua sanoja, joita todella tarkoitat
on kohta, jolloin on päätettävä
tehdä jokin asia koska se on oikein
silloin sinusta tulee valonsäde
on olemassa pimeys jonka jokainen joutuu kohtaamaan
se haluaa ottaa sen, mikä on hyvää ja oikeudenmukaista
ja lakaista sen roskiin  
tuo pimeys sulkee kaiken sisäänsä
kunnes kohtaa yhden ainoan valonsäteen
joka kuljettaa kotiin
– toivon säde pimeimmässä yössä

Jos näet, mikä on väärin
ja koetat saada hyvää aikaan, näet valonsäteen
on sankareita, joiden nimiä emme koskaan kuulleet
omistautunut vapaaehtoisten hiljainen armeija
joka työskentelee ruokkiakseen nälkäisiä
ja auttaa lähimmästään
on niitä jotka antavat kodin kodittomille
ja toivoa niille, joilla ei sitä ole
on unelmoijia, jotka tekevät unelman todeksi
opettaen lapsille, että he kykenevät mihin tahansa
eikö tässä maa(ilma)ssa ole juuri siitä kyse
yksitellen, vuorilta rannikoille saakka
valonpisteet kutsuvat, sinua ja minua”

Muut Helluntain tekstit ovat: Ps. 68: 5-11, Jer. 31: 31-34 ja Ap.t. 2: 1-13 .

Elävän veden virrat

19.5.2020. Uurteet rantakalliossa – kuin kallio olisi vetänyt otsansa huoliryppyyn. Paikalle osunut geologian opiskelija totesi, että tämä on hieno paikka tutkia jääkauden aiheuttamia muodostelmia.
Niinpä, näemme asiat usein siitä vinkkelistä, joka on lähellä omaa tilannetta, kokemusta tai mielenkiintoa. – Olinhan tullut sinne nauttiakseni maisemasta, meri-ilmasta, auringosta, levosta. Kannoinko sisässäni sittenkin huoliryppyjä?

Elävän veden virtoja – Vesi on aikojen kuluessa silitellyt tuonkin rantakallion ja sen uurteet silkinsileiksi.
Suuri Lohduttaja, huuhtoisitko huolten uurtamat otsamme ja sydämemme sileiksi Elävän Veden virroilla, sellaisilla, joista Jeesus puhuu alla olevassa evankeliumissa?

Ensi pyhän teksteistä kaikki tuntuvat tavalla tai toisella puhuvan tähän pandemia-aikaan. Siihen, kuinka jossain kohtaa elämässä tulee vastaan tilanne, jossa huomaa, ettei tästä yksin selviä, ja katse kääntyy jonkin meitä suuremman, viisaamman ja vahvemman puoleen. Hänen, joka sanoo: ”Etsikää minun kasvojani”.

Valoni ja apuni – Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?
Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.”
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni.
Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani! (Ps. 27:1-3, 7-9 )

Daavid, nuori paimenpoika, luotti täysin Jumalan apuun, tilanteessa kuin tilanteessa. Tarjoutuessaan taistelemaan Goljatia vastaan, hän sanoi kuningas Saulille: ”Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.”
Daavid oli aiemmin pelastanut isänsä lampaat karhun sekä leijonan suusta surmaten nämä. Samoin hän voitti Goljatin.
Näissä Daavid käytti harjaantunutta taitoaan käyttää linkoa. Mutta kaikessa hän näki, että Jumala oli auttanut häntä.
Daavid puhui – tai lauloi – jatkuvasti Herralle, Jumalalleen, kertoi pelkonsa, huolensa, murheensa. Mutta myös ylisti ja kiitti Häntä, Auttajaansa.

Pelko väistyy – Kun tämä virukselta suojautumisen tarve alkaa tuntuu, että tuollaisen luottamuksellisen suhteen taivaalliseen Isäänsä voi löytää, kun alkaa kertoa Hänelle mieltä painavista ajatuksistaan ja tunteistaan, ja tilanteestaan.
Vähitellen voi alkaa huomata, kuinka Hän on siinä, läsnä. Vastaus voi tulla vaikkapa levollisuuden tunteena, joka laskeutuu mieleen ja sydämeen. Pelko väistyy, huolet saavat siivet. Kiitollisuus ja ilo kumpuavat sisimmästä.

Luolan suulla – Elia nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?” Hän vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.”
Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. (1.Kun.19: 8-13)

Enkeli toi ruokaa – Elia oli pakomatkalla, hän pelkäsi henkensä puolesta. Hän oli jo valmis heittämään sandaalit piikkipensaaseen eli luovuttamaan, ja pyysi Herraa ottamaan hänen henkensä.
Uupuneena hän nukahti puun alle. Enkeli herätti hänet ja sanoi: ”Nouse ja syö!”.
Elia huomasi päänsä vierellä paistetun leivän ja vesiruukun. Enkeli kehotti häntä syömään ja juomaan kaiken. Sen voimalla hän jaksoi jatkaa matkaansa 40 päivää. (1.Kun.19)

Elia piiloutui pyhällä vuorella luolaan. Herra kutsui hänet luolan suulle. Myrsky raivosi ja maa vavahteli, tuli roihusi. – Ei varmaan rauhoittanut mitenkään Elian mieltä…
Mutta sitten kuului hiljaista huminaa, ja Elia meni luolan suulle, ja Jumala puhui hänelle, neuvoi, miten tästä eteenpäin.

Seuraanko täysillä maailman myrskyjä, tulia ja tuulia? Vai antaisinko olemukseni hiljentyä kuuntelemaan Jumalan hiljaista puhetta, neuvoa, johdatusta?
Miten Hän haluaa auttaa, ravita ja rohkaista meitä juuri tällä hetkellä, tänään, siinä tilanteessa, jossa olemme?  

Lakkaamaton rukous – Silloin opetuslapset lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. (Ap. t. 1:12-14)

Opetuslapset rukoilivat lakkaamatta. He pitivät yhtä. He odottivat sitä, minkä Jeesus oli luvannut heille: Pyhää Henkeä. Varmaan he miettivät sitä, mitä Jeesus oli heille sanonut:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.
Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” (Joh. 14:15-21)

Elävän veden virrat – Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!
Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.”
Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. (Joh.7:37-39)

Miten ihana lupaus – kun tulemme Sinun luoksesi, käännämme huomiomme Sinuun, Sinä sammutat janomme, kaipuumme. Luojamme, Sinun Henkesi saa elävän veden virrat kumpuamaan sisällämme.
Se, mikä meissä on jähmettynyt paikoilleen, pohtimaan ja huolehtimaan jotain tiettyä tai monia asioita, saa kyytiä!
Uutta, raikasta ja toivoa tuovaa virtaa sisällemme, mieleemme, sydämeemme. – Kyllä, sitä tarvitsemme, erityisesti näinä aikoina. 

Sinussa on Elämä ja Voima, Kristus. Kiitos, että aina saamme tulla luoksesi, kääntyä puoleesi ja tulla osalliseksi siitä, mitä olet. Sinä annat ilon ja toivon. Kiitos että olet meitä varten. 🙂

You Raise Me Up – BYU Vocal Point (a cappella -lauluyhtye)

”Kun mieli on maassa ja sieluni raskas
kun tulee ongelmia ja sydämeni kantaa taakkaa
silloin olen ääneti, odotan täällä hiljaisuudessa 
kunnes Sinä tulet ja istut jonkin aikaa kanssani
Sinä nostat minut ylös, seisomaan kallioilla
autat minua kulkemaan läpi myrskyisten merien
olen vahva kun olen Sinun hartioillasi
Sinä nostat minut
olemaan enemmän kuin mitä itse voin”