19.6.2019 – Oi tätä kasvun runsautta luonnossa! Aurinkoiset ja helteiset päivät kutsuvat hurjalla vauhdilla esiin kaikkea uutta. Ruusujen tuoksu on vaan niin taivaallisen ihana! Vaan onhan tällä kaikella ihanuudella toinenkin puoli…
Kirvat löysivät erään ruusulajin nuput minua aiemmin. Vesikrassia pukkaa taimien ympärille superinnokkaasti (enemmän kuin salaatinlisukkeeksi viitsii poimia). Tekemistä riittäisi joka päivälle ainakin 10 x enemmän kuin tulee tehtyä. Mutta kun kyseessä on vain harrastus eikä elinkeino, voi kaikkea tehdä stressittömästi ja nautiskellen, juuri sen verran kuin kulloinkin jaksaa.
Jo istuminen luonnon helmassa – pihalla, puistossa, metsässä, rannalla – hoitaa koko olemuksen hyvinvointia niin ihmeensuloisella tavalla. Nautitaan täysillä tuoksuista, väreistä, mauista ja kaikesta muusta ihanasta, mitä luonto meille tarjoaa.
Joka päivä tulee ainakin itseltäni syvä huokaus: kiitos Luoja tästä kaikesta! 🙂 

Ilo syntymästä – Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
    Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Luuk. 1: 57-66)

Hyvältä tuntui lukiessa, kuinka naapurit ja sukulaiset iloitsivat Elisabethin ja Sakariaan kanssa, joka varttuneella iällä oli saanut lapsen. He näkivät sen Herran suomana suurena laupeutena: Jumalan lahjana iäkkäille vanhemmille, jotka olivat jo pitkään toivoneet ja rukoilleet lasta.

Nykyään ei puhuta lapsen saamisesta, vaan siitä, tehdäänkö lapsi(a) vai ei. Ja jos päätetään tehdä, mietitään montako. Tuo tekeminen särähtää aina jollain tavoin korviini. Ajatellaan, että kaikki menee juuri omien suunnitelmien mukaan; elämä on ikään kuin omassa hallinnassa. Mutta miten usein kuuleekaan pariskunnista, jotka ovat kovasti toivoneet lasta, mutta vaimo ei kaikista yrityksistä huolimatta ole tullut raskaaksi, vaikka mitään biologista syytä lapsettomuuteen ei ole löydetty. 

Yllätys – Itse koin valtavan yllätyksen tullessani raskaaksi 1. kerran. Olin nim. jo teini-ikäisenä ajatellut, etten voisi saada lasta, koska elimistöni toiminnoissa oli ollut niin paljon pitkäaikaista häikkää. Pidin raskaaksi tuloani ihmeenä.  
Kun kaksoset sitten syntyivät, he olivat minulle ennen kaikkea Jumalan lahja, tuplalahja. Vaikken pitänyt itseäni mitenkään uskovaisena, tuossa asiassa koin, että Jumala oli tehnyt mahdolliseksi sen, että minusta tuli äiti. Ehkä se kuului Hänen suunnitelmiinsa. Minusta olisi varmaan tullut paljon itsekkäämpi ja itsekeskeisempi ilman lapsiani.

Mikä nimeksi? Tuota evankeliumitekstiä lukiessani jäin miettimään nimen merkitystä identiteetillemme. Mikä saa vanhemmat valitsemaan tietyt nimet lapsilleen? Tekijöitä on monia. Joka tapauksessa saamillaan nimillä ihminen sitten kulkee läpi elämänsä (jollei sitä/niitä sitten jostain syystä vaihda). Niistä tulee osa hänen identiteettiään.

Jumala on armollinen – Raamatussa on vaikka kuinka paljon esimerkkejä siitä, kuinka nimiä annettiin merkitsemään jotain tiettyä asiaa. Miksi Jumala halusi, että Sakariaan ja Elisabetin lapsen nimeksi tulisi Johannes?
Johannes on hepral. alkuperää oleva nimi, joka tarkoittaa ’Jumala on armollinen’.
Pelkästä Johannes -nimestä ei olisi voinut päätellä, millaisia suunnitelmia Jumalalla oli Johannesta varten. Paitsi ehkä sen, että tämä tulisi valmistamaan ihmisiä Jeesuksen tuloa varten, ja näin samalla valmistaisi heitä vastaanottamaan ilmoitusta Jumalan armosta, jota Jeesus tulisi ilmentämään.. 
(Johannes on muuten ollut 1800-luvun lopusta lähtien toiseksi käytetyin miehen etunimi Suomessa, joten paljon Jumalan armoa pitäisi on siis löydettävissä tästä maasta… 🙂 )

Raamatusta? – Vaikken kaksosteni syntymän aikaan lukenutkaan Raamattua, aloin etsiä mummuni Raamatusta nimiä pienokaisille, Luojan ihmeille (kuin kiitokseksi Jumalalle). Löysinkin sieltä mieleiset. Sellaiset, jotka kuvasivat minulle sitä, että Jumala oli kuullut kaipuuni ja oli mukana vaikuttamassa siihen, että nämä ihanat syntyivät tähän maailmaan.
Useat suomal. nimet ovat Raamatun nimien muunnoksia. On oikeastaan on aika mielenkiintoista tutkia niiden alkuperää tai merkitystä.  

Onko sinulla etunimi, joka on kulkenut suvussasi? Entä tiedätkö, miksi sait oman/omat nimesi, kuka/ketkä valitsivat nimesi ja millä perusteella?
Minun etunimeni eivät ole suvussa kulkeneita, paitsi kutsumanimenä. Äitini oli perinyt äitinsä nimen Lilli ja 2. nimekseen hän sai Anita, mutta häntä kutsuttiin Piaksi. Työidentiteettinimensä oli Anita, ystävien ja perheen piirissä hän oli Pia. Perin äitini kutsumanimen 1. etunimekseni.   
Toista nimeäni (Veronica) alettiin varmaan käyttää selvyyden vuoksi: että tiedettäisiin kummalle on asiaa, äidille vai tyttärelle. Sitä, mistä 2. nimeni tuli, en tiedä. Kumpaakaan nimeäni ei kuitenkaan löydy suvun kirjoista.  Ei myöskään iso- ja pikkuveljeni nimiä. (Nuorempana mietin sitäkin, miksi veljeni saivat perisuomalaiset nimet, kun minulla taas tuntuu olevan kaimoja miltei joka maassa… – härkätaistelussakin!

Identifiointimalleja… – 13-v:na pääsin äitini mukaan tämän työmatkalle lehdistökonferenssiin Roomaan. Siellä eri maista tulleet lehtimiehet vakuuttivat, että nimeni oli juuri heidän maastaan kotoisin. Eräs espanjalainen innostui: veronica on tietty härkätaisteluele! (Uh, pelkkä ajatuskin härkätaistelusta hirvitti herkkää tyttöstä!)
Myöhemmin selvisi, että nimitys oli peräisin maalaustaiteesta: härkätaistelija pitää kangasta samaan tapaan kuin keskiajan maalauksissa kuvattiin liinaa, jonka nainen ojensi ristiä kantavalle Vapahtajalle. Legendan mukaan Jeesus pyyhki hikiset kasvonsa liinaan, johon  ikuistuivat Kristuksen kasvot. Liinaa kutsutaan Veronikan hikiliinaksi. 
Minulle olisi varmaan jäänyt nimestäni 60-luvulla perustetun rokkibandin Blood, Sweat & Tears’in mukainen mielikuva (verta, hikeä ja kyyneleitä), jollei mummuni olisi keventänyt kertomalla, että Veronica on lat. nimi pienelle siniselle kukalle. – Se tuntui hyvältä. 🙂 

Johannes Kastaja sai nimen, jota ei ollut suvussa. Se oli tuohon aikaan tavaton asia. Mutta enkeli oli ilmoittanut Elisabetin ja Sakariaan tulevan lapsen nimeksi Johanneksen. Luukas kertoo, kuinka Sakarias oli ollut toimittamassa suitsutusuhria temppelissä, kun suitsutusastian vierelle ilmestyi enkeli, joka oli sanonut säikähtäneelle Sakariaalle:
”Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes.
Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.” (Luuk.1:13-17)

Sakarias ei voinut itse kertoa lapsen nimeä menetettyään puhekykynsä tuon kohtaamisen seurauksena. Mutta samalla hetkellä kun Elisabet ilmoitti lapsen nimen, puhekyky palasi. – Oli siinä sulateltavaa kyläläisillä…

Nimiside – Usein lapselle annetaan suvussa kulkenut nimi. Siinä on mukana perinteet ja tunteet.
Lapseni saivat toiseksi nimekseen lähisukulaisen nimen, samoin lapsenlapseni. Pojantyttäreni tulevaa nimeä ei etukäteen kerrottu, mitä ihmettelin kovasti. Se oli kuulemma salaisuus. – Miten yllätyinkään, kun  kastetilaisuudessa kuulin papin suusta tytön saavan toiseksi nimekseen Veronica. Liikutuin niin että melkein itku tuli.
Kun ajattelen veljiäni ja itseäni ja sitä, kuinka me olemme nimiemme puolesta ikään kuin irrallaan suvustamme, tulee mieleen, että kun vanhemmat antavat suvussa kulkeneita nimiä lapsilleen, nimestä tulee eräänlainen side sukulinjaan.

Nimi enteenä? – Nomen est omen – nimi on enne, on yli 2000 v. vanha sanonta. Etunimi taitaa aika harvoin ilmaista jotain ihmisen elämänsuunnitelmasta ja –suunnasta, sukunimi sen sijaan aika usein. (Miettimättä tuli mieleen Metsähallituksen ent. johtaja Lauri Kirves, meteorologi Pekka Pouta ja kasvitieteilijä, ylipuutarhuri Arno Kasvi jne. Aina kun tällaisia tulee eteen, mietin miten paljon nimellä mahtoi olla vaikutusta henkilön ammatinvalintaan.)

Jeesuksen Kastaja – Ennen vanhaan ihmisen 2. nimi kertoi hänen tehtävästään, ammatistaan, tai siitä, mistä hän oli kotoisin.
Lut. ja kat. traditiossa Johanneksen 2. nimi on Kastaja. Ort. traditiossa myös Edelläkävijä. Johannes kastoi ihmisiä puhdistumiseen vanhasta ja parannuksen tekoon, jotta nämä olisivat valmiimpia ottamaan vastaan Vapahtajansa.
Hän julisti, että pian tulisi Hän, jonka kengännauhoja hän ei olisi arvollinen solmimaan – ja jonka hän sitten sai yllätyksekseen myös kastaa.

Mitä sinä haluaisit? – Johanneksen nimeä eivät päättäneet hänen vanhempansa, vaan se annettiin taivaallisena ilmoituksena. Viime viikon tekstissä Nikodemos pohti, mitä uudesti syntyminen merkitsee. – Leikkimielinen kysymys: jos kuvittelisit, että saisit sellaisen uudestisyntymiskokemuksen, jossa enkeli ilmoittaisi sinulle uuden nimen, joka kuvastaisi jollain tavalla uutta tehtävää, joka Jumalalla on sinulle odottamassa… – millaisen nimen toivoisit?
Millaiseen hommaan olisit halukas ryhtymään? (Miettimättä sitä, mihin uskot kykysi tällä hetkellä riittävän.)
Tehtävän ei tarvitse aina merkitä tekemistä, Jumala voi haluta, että alamme ilmentää ja viestittää jotain tiettyä asiaa mielenlaadullamme, asenteillamme, käytöksellämme, suhtautumisellamme, tavallamme puhua jne.
Tiedä millaisia ihania ominaisuuksia ja kykyjä sinussa vielä piileekään, ehkä jo nupulla.  Odottaen innolla esiin puhkeamista. Valoon ja käyttöön tulemista, iloksi ja siunaukseksi muille. 🙂

Rakas Jumala, mitä haluaisitkaan meidän tekevän tai olevan, anna Henkesi vaikuttaa meissä. Jotta voisimme olla ja toimia Sinun hyvien suunnitelmiesi toteuttajina täällä Maan päällä.

Wo ich auch stehe – Andrea Adams-Frey & Albert Frey

”Missä olenkin, Sinä olit jo siellä,
minne pakenenkin, Sinä olet lähelläni
mitä ajattelenkin, Sinä tiedät jo sen
mitä tunnenkin, Sinä ymmärrät minua
ja kiitän Sinua siitä, että tunnet minut
ja silti rakastat minua
ja että kutsut minua nimeltä
ja annat anteeksi
Herra, Sinä nostat minut taas pystyyn
ja kohotat minut taas luoksesi
Sinä tunnet sydämeni, kaipuuni
todellisena Jumalana ja ihmisenä olit täällä
kaikessa kaltaisemme ja kuitenkin viaton
Sinä olet armollinen, täynnä kärsivällisyyttä
kiitän Sinua siitä, että kutsut minua nimeltä
ja Sinä annat anteeksi
nostat ylös, takaisin yhteyteesi
kiitän Sinua siitä, että tunnet minut
ja sittenkin rakastat minua”

Muut Juhannuspäivän tekstit ovat Ps. 92: 2-6, Jes. 40: 1-8 ja Ap. t. 13: 23-26.

Kaunista ja ihanaa Juhannusta!

Mehiläisten paratiisi

10.6.2019. Hyönteishotellit – Mikä pörinä käykään jasmiinipensaassa, oikea aarreaitta mehiläisille. Olen alkanut katsella pihan pensaita ja kukkia yhä enemmän mehiläisen silmin.
Hauska tämän kevään ilmiö oli hyönteishotellit, joiden väsäämiseen jaettiin askarteluohjeita. Poropeukalolle hotelleja on tarjolla myös kaupanhyllyllä.
Ensin ajattelin väkertää itse sellaisen, sitten totesin etten taida saada aikaan, joten melkein olin jo ostamassa kun kaupassa sellaisen näin. Mutta tulikin ajatus, että  pihallani löytyy kyllä ihan omasta takaa hyönteisille hotelleja, laudanrakosia ja koloja vaikka millä mitalla… 🙂

Hallittua hoitamattomuutta – Tässä linkki, jossa on vinkkejä siihen, mitä voi tehdä hyönteisten hyväksi: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kestava-kehitys/miten-hyonteisten-vahenemista-voi-torjua-luomuksen-hyonteistiimi-vastaa
Siinä neuvotaan suosimaan hallittua hoitamattomuutta (= jättää tilaa luonnonkasveille). Nurmikon tilalle voi istuttaa luonnonniityn. Keväällä kukkivat pajut ovat tärkeitä hyönteisille, samoin ajuruoho, mäkimeirami, kurjenpolvi ja nauhus. – Totesin tuosta että jes, kaikkea tuota löytyy, pihanihan pitäisi siis olla varsinainen hyönteisparatiisi. Ei täällä kuitenkaan käy enää sellainen surina kuin joskus ’silloin ennen’. – Hauvelin kannalta helpompaa näin, jos positiivisia puolia haluaa löytää…
Joka tapauksessa kyseinen artikkeli antoi uuden, kauniin ja  armollisen määritelmän villinä versovalle pihalleni: sillä vallitsee hallittu hoitamattomuus.  🙂

Rabbi, me tiedämme – Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
Jeesus vastasi:
”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”  (Joh. 3: 1-15)

Jumalan lähettämä – Sanat ’me tiedämme’ nousivat erityisesti silmiini. Nikodemos oli siis keskustellut (lähimpien?) kollegojensa & ystäviensä kanssa Jeesuksesta, ja he olivat tulleet siihen tulokseen, että tämä ihmeitä tekevä Nasaretin mies ei ollut mikään tavallinen opettaja, vaan Jumalan lähettämä.
Ehkä Nikodemos oli saanut ystäviltään mukaansa kysymyksiä esitettäväksi Jeesukselle. Joka tapauksessa hänelle oli tärkeää saada keskustella Jeesuksen kanssa, ja voisin kuvitella hänen lausuneen rukouksen jos toisenkin lähtiessään tapaamaan tuota Jumalan lähettämää miestä.

Salassa – Nähtävästi peläten erottamista Suuresta Neuvostosta, tai ainakin Jeesukseen vihamielisesti suhtautuvien kollegojen arvostelua, Nikodemos halusi tavata Jeesuksen salaa. Jeesus näki hänen vilpittömyyteensä ja suostui yölliseen keskusteluun.

Oletko sinä koskaan miettinyt, voiko Jumalalle puhua jostain asiasta, tai ylipäätään puhua Hänelle? Tai ajatellut, että Jumalalle kuuluu puhua vain salassa, toisten tietämättä tai kuulematta? Tai onko sinulla (ollut) jokin asia tai useampi, joista olet ajatellut, että voit puhua niistä vain Jumalan kanssa, yön hiljaisuudessa, tai ainakin niin ettei ole muita kuulemassa?
Nuorena minulla oli usein tuollaisia ajatuksia, ja myös tuollaisia asioita. Useimmiten purin niitä (negatiivisia kokemuksia ja niiden herättämiä tunteita ja ajatuksia) päiväkirjaani. Kirjoitin niitä lähinnä itselleni, selkeyttääkseni ajatuksiani ja tunteitani, mutta joskus suuntaisin kysymykseni myös Jumalalle: Tämä oli epäoikeudenmukaista! Miksi näin tapahtui? Miten tästä selviän? –  Eikä Jumala millään tavoin ilmaissut pahastuneensa vuodatuksistani. – En tosin tuolloin tiennyt, kuuliko Hän niitä ylipäätään vai ei…

Mutta kerran kysyessäni Jumalalta, onko Hän todella olemassa, ja jos Hän on, niin millainen Hän on… – silloin sain vastauksen! Sellaisen, että jäi hyvä mieli ja ettei asiaa tarvinnut varmistaa uudelleen. Siitä olin ja yhä olen kiitollinen.

Hän tuntee meidät täydellisesti – Myöhemmin minulle selvisi, ettei mikään ole salassa Jumalalta. Hän näkee ja tuntee meidät läpikotaisin: ajatuksemme, tunteemme, asenteemme, toimintatapamme, (itseemme ja toisiin, elämään ja Häneen kohdistetut) odotuksemme ja toiveemme, ilomme ja surumme, pettymyksemme ja täyttymyksemme. Hän ymmärtää meidät täydellisesti.

Jumala puolestaan on melkoisen salamyhkäinen, tunnemme Luojaamme vain vähän. Voimme lukea kuvauksia Hänestä, Hänen ominaisuuksistaan ja toiminnastaan, ja kokea Hänen läsnäolonsa ja vaikutuksensa elämässämme, mutta kuitenkin me tiedämme vain hitusen Hänestä. Tiedämme lähinnä sen, mitä Hän on halunnut ja haluaa itsestään paljastaa.
Eniten taidamme tietää Pojasta, joka syntyi ihmiseksi ihmisten keskelle. Pyhästä Hengestä on vain joitakin suoranaisia luonnehdintoja Raamatussa, ja Isästäkin. Mutta vieläkin minua askarruttavat Jeesuksen sanat ed.vkon evankeliumitekstissä, jossa hän lupasi kertoa kaiken Isästä. Miten ja milloin se on tapahtunut tai tapahtuu?

Hengestä syntyminen – ”Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” – Synny uudesti ylhäältä?
En ihmettele yhtään, että Nikodemos ihmetteli Jeesuksen sanoja. Niin olisin minäkin; nytkin tässä ihmettelen.
Nikodemoksen tilanne oli kuitenkin ihan toisenlainen: hän oli ’Israelin opettaja’, kuten Jeesus häntä nimitti, Suuren neuvoston rabbi.
Lähimmät työtoverinsa, kenties perheenjäsenetkin, odottivat varmaan jännityksellä, millaisia paljastuksia Jumalan salaisuuksista hän toisi tullessaan.
Mutta kävikin niin, että ennen kuin Nikodemos ehti yhtään kysymystä lausua – tai jos ehti, niistä ei kerrota Raamatussa – Jeesus heitti hänelle sellaista tekstiä, ettei sitä noin vain saanut purtua, nielemisestä puhumattakaan.

Monenlaisia selityksiä – Tuota Hengestä syntymistä on selitetty monella tapaa. Jotkut suuntaukset liittävät uudestisyntymisen käsitteeseen aikuiskasteen, jotkut pelastusrukouksen. Jotkut suunnat pitävät Hengestä syntymistä (tai uudestisyntymistä) kriteerinä sille, onko joku oikeasti uskovainen/pelastunut/Kristuksen oma jne.
Ihmiset tuntuvat tietävän niin paljon enemmän kuin mitä Jeesuksen opetuksista voi päätellä…
Sillä miten monin tavoin esim. pelastus-käsitettä Raamatusta käsitelläänkään.  Ehkä on helppoa ottaa niistä yksi ja ripustaua siihen ja sitten vakuuttua siitä, että juuri tässä (ja juuri meillä) on ainoa oikea asiaan liittyvä tulkinta (tieto, opetus ja käytäntö).
Tämä ’hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa’. En vain saa noita tulkintoja ja käytäntöjä istumaan Jeesuksen sanoihin: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”

Jeesus ei kuvaa tuon tarkemmin, mitä tarkoittaa lauseillaan ”jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa” ja ”jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan”.
Mitä tarkoittaa tuossa kohdassa Jumalan valtakunnan näkeminen tai siihen pääseminen? Meillä voi olla erilaisia käsityksiä asiasta.
Mutta pienen kulkijan mieli kyllä sanoo, että jos tuossa kohdassa olisi ollut kyse ihmissielun iäisyyskysymys, ei Jeesus varmaankaan olisi sanonut sitä vain  yhdelle häntä salaa yöllä tapaamaan tulleelle henkilölle. Kyllä luulisi, että hän olisi julistanut sitä synagogissa, Galilean kukkuloilla, Jerusalemin temppelissä ja kaikilla niillä yleisillä paikoilla, joissa oli paljon väkeä häntä kuuntelemassa…
Eikö silloin hänen julistuksensa pääsanoma olisi ollut juuri tuo: on synnyttävä uudesti ylhäältä, Hengestä?
Vaikka ajattelenkin, että se on hyvin merkityksellinen asia, en voi nähdä sitä pelastuskysymyksenä. Kyllähän Pelastaja on jo sovittanut meidät. Ajattelen, että meidän tehtävämme on ’vain’ oivaltaa se, kiittää Häntä ja uskoa, mitä Hän puhuu tämän maailman asioista ja taivaallisista. Minusta uudestisyntyminen on plussaa plussan päälle, seurausta siitä, että on päättänyt lähteä seuraamaan Kristusta.

Salattu Jumala – Taivaallinen Isämme haluaa varmaan pysyä osittain salattuna sen vuoksi, että jatkuvasti ihmettelisimme, kyselisimme ja etsisimme Häntä. Virittäytyisimme kuuntelemaan Häntä. (Hän sitten päättää, vastaako kysymyksiimme ja milloin, vai hämmentääkö meitä jollain yllättävällä asialla…) Tällä matkalla sitten opimme ymmärtämään ja tuntemaan Häntä paremmin.

Pyhän Hengen laita taitaa olla samoin. Hän ei halua rajoittaa itseään johonkin tietynlaiseen muottiin, muotoon tai määritelmään. ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.”

Pyhä Henki tulee kun haluaa. Tai silloin kun Isä tai Jeesus Hänet lähettää.
Ja kun Häntä hartaasti odotetaan. Kuten Helluntaina, jolloin Pyhä Henki laskeutui opetuslasten ylle ja muutti heidän elämänsä.
Mutta myös nykyään tätä tapahtuu. Olen kuullut ihmisten kertovan, kuinka he olivat rukoilleet epätoivoisina Pyhän Hengen johdatusta ja neuvoa elämäntilanteeseensa. Ja kuinka täysin tuntemattomat ihmiset olivat tulleet heidän luokseen kertoen, että Pyhä Henki oli pyytänyt heitä tulemaan. Ja siitä oli seurannut täysi muutos rukoilleiden elämään.
Pyhää Henkeä ei siis vain lähetetä, vaan Hän lähettää myös ihmisiä tekemään asioita, kuten rukoilemaan jonkun puolesta.

Pyhän Hengen voima – Vaikka Pyhä Henki onkin jo annettu ja on ja toimii meissä, Hän on myös Voima, joka tulee paikalle erityisesti siellä, missä kiitetään, ylistetään ja palvotaan Jumalaa koko sydämestä. Ehkä siinä ilmapiiri muuttuu sellaiseksi, että se kutsuu Pyhää Henkeä paikalle. Ajattelen, että tuo ilmapiiri on Jumalan Valtakunnan ilmapiiriä. Siinä kolmiyhteinen Jumala on ihmeellisellä tavalla läsnä. Siinä Pyhän Hengen ilmapiirissä ja läsnäolossa tapahtuu muutoksia, ihmeitäkin joskus. Pyhän Hengen kosketuksen jälkeen voi tuntea että on kuin uudestisyntynyt.

Katekismuksen mukaan ’Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta.’

Toinen Helluntaipäivä – Tänään on Saksassa – ja ehkä monessa muussakin Euroopan maassa – pyhäpäivä: toinen Helluntaipäivä. Pauli Annalan ja Eeva Vitikka-Annalan ylläpitämästä viehättävästä San Damianosta tuli tänään niin ihana  Helluntaiteksti – kuvaus Pyhästä Hengestä – että liitän sen vielä tähän (rivit tiivistettyinä):

Kaikkialle tulviva tuoksu – Pyhä Henki on suloinen ja kevyt ies. Täynnä ymmärrystä, täynnä armoa kantaessaan syntejämme, ja täynnä hellyyttä ja sääliä, rajatonta rakkautta.
Ihmisessä asuen hän antaa aina anteeksi ja aina toivoo, ymmärtää kaiken ja antaa anteeksi kaiken. Hänen hyvyytensä leviää kuin kaikkialle tulviva tuoksu, 
saa tuntemaan läsnäolonsa ja rohkaisee.
Samanaikaisesti hän todistaa Jumalan täydellisestä rakkaudesta meitä kohtaan. Hän vakuuttaa meidän hengellemme, että suurin lahja on yhtyminen Jumalaan 
ja että todellinen paha ja todellinen kärsimys on synti.
Siksi hän on täynnä sääliä syntistä kohtaan eikä tuomitse, vaan nostaa uudelleen ja auttaa, auttaa aloittamaan uudelleen.
Hän näyttää aina ristiinnaulittua Kristusta kaikkien ihmisten ikuisena pappina.
Pyhä Henki on kärsivällinen, suopea, korkein hyvä, Jumalan lahja, ikuisen elämän takuu. Hän on Puolustaja, joka puolustaa aina ja opettaa meitä olemaan kärsivällisiä itseämme kohtaan, silloinkin kun olemme langenneet syntiin.
Hän sanoo keitä olemme, minne menemme, mikä on tie ja miksi kärsimme.
Hän näyttää Kristuksen kunniakkaan ristin ja kutsuu nousemaan tälle todellisen levon paikalle.
Hän sanoo, että elämässämme kaikki on pyhää. Elämäntarinamme on pyhä 
ja hän ohjaa meitä lempeästi turvautumaan kokonaan ristiinnaulittuun Kristukseen.
Hän ei aseta ehtoja eikä vaadi mitään, hän ottaa päälleen kaiken ja kestää kaiken.
Sillä olla Herran tavoin ristillä on ylpeytemme ja kunniamme, totuus, pelastus, kristittynä olemisemme pyhyys.
Miksi en julistaisi hyvää sanomaa, jotta ihmiset löytäisivät ainoan oikean Jumalan 
ja hänen rakkaan Poikansa ja saisivat Pyhän Hengen.
Jumalan Henki, kallisarvoinen helmi, Hänessä rakastamme Isää niin kuin Hän rakastaa Poikaa, ja rakastamme Poikaa niin kuin Isä rakastaa häntä.
Pyhä Henki, joka tekee meistä persoonia, on enemmän minua kuin minä itse, 
on enemmän meitä kuin me itse, hän on kaikkea kaikissa.
Kirkossa hän on pyhä yhteys ja täydellinen rakkaus, Jumala.
Rakas Isä, miksi en siunaisi sinua, ylistäisi sinua ja laulaisi sinulle, joka olet kutsunut meidät papilliseen tehtävään, olet täyttänyt meidät lahjoillasi, 
olet antanut meille itsesi, olet paljastanut meille maailmankaikkeuden salaisuuden – täydellisen kuolemaan saakka yltävän rakkautesi meitä kohtaan.
Kunniakas risti, kuoleman voitto, täydellinen nöyryys, pyhä yhteys, Jumalan Kirkko.   – Kiko Argüello, 1989

Holy Spirit come to us – Taizé

”Saavu Henki taivaasta, sytytä meihin Rakkauden liekki
Saavu Henki taivaasta, saavu Henki taivaasta”

Ensi pyhän muut tekstit: Ps. 95: 1-2, 6-7 , Jes. 6: 1-8 (9-10) ja Room. 11: 33-36.

Kaunista Helluntain ja Pyhän Hengen läsnäolon aikaa meille kaikille! 🙂 

3.6.2019. Huomaa hyvä – Uutisissa oli juttu koulusta, jossa halutaan rohkaista oppilaita korostamalla heidän vahvuuksiaan. Tavoitteena on vahvistaa heidän itsetuntoaan.
6. luokan oppilaat saivat tehtäväkseen etsiä luokkakavereidensa vahvoja puolia Huomaa hyvä -korteista, joissa on lueteltuna 26 vahvuutta (mm. harkitsevuus, sisukkuus, sinnikkyys rehellisyys, rohkeus, ryhmätyötaidot, sosiaalinen älykkyys ja anteeksiantavuus). Näistä oppilaat etsivät mm. kuvauksen luokkakaverista, jonka kanssa ovat vähiten olleet tekemisissä.
Vahvuusstipendit jaettiin oppilaille koulun päättäjäisissä omassa luokassa yhdessä todistusten kanssa.  – Jes! 🙂 

Leijonakuningas – Toinen rohkaisun merkityksestä kertova uutinen kertoi Leijonien päävalmentajasta Jukka Jalosesta, joka on valmentanut 3 joukkuetta maailmanmestaruuteen. Jutussa häntä nimitettiin leijonakuninkaaksi. J.J:n menestyksen voi tiivistää jutun mukaan 4 sanaan: luottamus, yhteistyö, arvostus ja ihmisyys. Hän saa pelaajat tuntemaan, että heistä välitetään.
Kommentteja J.J:n menetelmistä:
Kun valmentaja osoittaa luottamusta, myös pelaajien itseluottamus ja sitä myötä pelin taso paranee. J. saa pelaajat tuomaan omat vahvuutensa esiin ja tällä tavalla puristettua joukkueesta parhaan irti. J:n johtamistapa on sellainen, että jokaisen on hyvä olla ja toteuttaa itseään ja joukkueen pelitapaa. Luottamuksen ja välittämisen tunne syntyy pelaajille siitä, että J. on aidosti kiinnostunut pelaajista, näiden persoonista, ajatusmaailmasta ja henkilökohtaisesta elämästä.
J. korostaa kommunikoinnin tärkeyttä ja sen avoimuutta sekä keskustelee paljon pelaajien kanssa.
J.n ohje nuorille Leijonille oli: ”Ole oma itsesi! Pelaa vahvuuksillasi, rohkeasti!” Kirjassa Nuorten jääkiekon maailmanmestarit 2016 J.J. kertoo rohkaisemisen ja kannustamisen merkityksestä.

Taivaallinen Leijonakuningas – Meille jokaiselle (riippumatta iästä, paikasta, ajasta tai mistään muustakaan tekijästä) on olemassa Taivaallinen Valmentaja. Taivaallisen Leijonakuninkaan raamatullisia nimityksiä ovat  Juudan Leijona ja kuninkaiden Kuningas.
Hän on Rohkaisija, joka haluaa auttaa meitä tulemaan parhaaksi versioksi itsestämme – sellaiseksi, joksi Luoja on meidät tarkoittanut. Hän vahvistaa ja rohkaisee meitä. Hän haluaa vahvistaa uskoamme sekä Häneen että siihen, mitä Hän voi aikaansaada meissä ja kauttamme.
Hän huomaa hyvän meissä, iloitsee vahvuuksistamme ja rohkaisee meitä voittamaan heikkoutemme.

Maailman Voittaja – Taivaallinen Valmentajamme sanoo seuraajilleen: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16:33)

Olkaa rohkeat – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
    Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
    Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”   (Joh. 14: 23-29)

Jos joku rakastaa… –  ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” – Mikä lupaus Jeesukselta! Ja eikö tuo ole juuri sitä, mitä Jumala alun perin on suunnitellut, valmistanut ja tarkoittanut? Että me löytäisimme Hänen Poikansa ja Hänen opetuksensa. Että alkaisimme elää Hänen esimerkkinsä mukaan… ja tekisimme itsessämme tilaa sille syvälle Rauhalle, jonka Hän haluaa sisimpäämme antaa…

Tulemme hänen luokseen – Eikö ole ihan hurjan huikea asia jo ihan ajatuksenakin – että Isä ja Poika tulevat luoksemme, kun elämme Pojan kehotusten mukaisesti? Ainakin minusta on. Eivätkä vain tule käymään, vaan jäävät luoksemme ’asumaan’.
Minusta eräs engl. käännös on osuva: ”We will go to him and make our home within him.” (within him = häneen/hänessä). 

Isä ja Poika ovat sekä yhtä että meissä – Jeesus puhuu tästä useammassa kohdassa Johanneksen evankeliumissa:
– Minä ja Isä olemme yhtä.  (I and the Father are one)  (Joh.10 :30)
– Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa.  (Joh.14:11)”
– Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
(…that they may all be one. Just as you, Father, are in me and I am in you, may they also be one in us, so that the world may believe that you sent me.) (Joh.17:21)
– Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. (Joh. 17:23)

Jumala haluaa olla meissä, vaikuttaa ajatuksissamme, sydämessämme, asenteissamme, toiminnassamme… jotta Hänen olemuksensa – Rauhansa, Rakkautensa, Viisautensa ja Valonsa – voisi levitä kauttamme maailmaan.
Ihmeellinen Jumalan mysteeri, joka antaa aihetta enemmällekin mietiskelylle. Kutsu yhteyteen, yht(en)ä olemiseen Luojamme kanssa…
Kaipaammeko tätä yhteyttä? Valitsemmeko tämän ykseyden?

”Jätän teille rauhan” – Kristus, kiitos että tahtosi on antaa Rauhasi vaikuttaa meissä ja tässä maailmassa. Auta meitä olemaan yhteistyössä… yhteydessä… yhtä kanssasi.
Kun Sinä olet ja vaikutat meissä, kaikki muuttuu. Me muutumme, maailma muuttuu.
Auta että se voisi olla pysyvä olotila, ei vain ajoittainen. Että sisimmässämme vallitsisi Sinun Rauhasi, kaikissa elämäntilanteissa. Sen ei tarvitse olla utopiaa. Se voi olla todellisuus, jota kohti me voimme kulkea, askel askeleelta, joka päivä, joka hetki, Sinun kanssasi. Kiitos siitä. 🙂

My Peace – Maranatha Singers

”Rauhani jätän teille
Rauhan, jollaista maailma ei voi antaa
Rauhan, jota maailma ei ymmärrä
Rauhan, jossa tietää
Rauhan, jossa elää
Minun rauhani annan teille

Rakkauteni annan teille
Rakkauden, jollaista maailma ei voi antaa
Rakkauden, jota maailma ei ymmärrä
Rakkauden tietää
Rakkauden, jossa elää
Rakkauteni annan teille”

Muut tekstit: Ps. 68: 5-11, Hes. 36: 24-28 ja Ap.t. 2: 1-1. 

27.5.2019. Kollektiivin voimasta – Eilen poikani ja pojanpoikani kertoivat, että aikovat seurata illalla jääkiekon MM-ottelua. Aamulla tuntui kivalta lukea uutisista, että Leijonat olivat voittaneet maailmanmestaruuden. Uutisotsikon mukaan ’Leijonien maailmanmestaruus on mieletön opetus koko suomalaiselle yhteiskunnalle: ”Yksilökeskeisyyden aikakaudella näyttö kollektiivin voimasta”.’

Suomalaisten menestys herättää vahvan kansallistunteen, liikutuksenkin. Minäkin iloitsen menestyjien puolesta, oli sitten kyseessä  kapellimestari, säveltäjä, kokki, keihäänheittäjä, jääkiekkojuokkue tai joku muu. Iloitsen myös Suomen puolesta, mikäli asia, jolla on saavutettu  mainetta, on mielestäni hyvä juttu. Sillä samalla tuo yksilö tai joukkue edustaa lahjoillaan maatamme. (Joskus on tietty myös sellaisia menestymisiä, joiden kohdalla maine ja kunnia tuntuvat oman arvomaailman näkökulmasta kyseenalaisilta.)

Hauska uutinen oli, että Hgin srk-yhtymäkin osallistui Leijonien juhlintaan: Hgin seurakuntien kirkkoherrat päättivät soittaa kelloja Helsingin kirkoissa Leijonien koneen laskeutuessa Hki-Vantaan lentokentälle. 🙂

EU-vaalien tulokset olivat myös uutisissa tänä aamuna. Niissä kuvastuu aika selkeästi tuo mainittu yksilökeskeisyyden aikakautemme. Kansallistunne ja kollektiivin voima näyttäytyvät halussa ajaa oman maan etuja miltei hinnalla millä hyvänsä. Europarlamentissa ei ole kyse taide-elämyksistä, harmittomista peleistä tai otteluista. Siellä dramaattisimmat päätökset vaikuttavat ihmiskohtaloihin.

Yksilöpelistä joukkuepeliin? – Tässä viime vuosina päätään nostaneessa oman maan etujen ajamisen kiivaudessa ollaan ajauduttu kauas kristinuskon ja Jeesuksen opetusten ytimestä. – Voisikohan tuon suuntauksen vastustaminen saada nuoret yhtä tarmokkaasti liikkeelle kuin ilmastomuutos…? Sitä voi toivoa. 🙂

Totuuden Henki todistajana – Jeesus sanoi:
    ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
    Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.”  (Joh. 15: 26-16: 4)

Kolmas tekijä – Tuo evankeliumikohta auttaa minusta ymmärtämään jotain Jumalan kolminaisuudesta. Siinä kuvataan niin selkeästi Jumalan kolmen persoonan positioita: Poika palaa Isän luo Taivaaseen. Sieltä Hän lähettää kolmannen toimijan, Totuuden Hengen, joka jatkaa Jeesuksen työtä maan päällä.

Kollektiivivoima Hengen tasolla – Kolmen Taivaallisen Vaikuttajan ja Aikaansaajan saumaton yhteistyö, täydessä yhteisymmärryksessä. Kaikkia kolmea tarvitaan, Jumalan täydellisen suunnitelman aikaan ja loppuunsaattamiseksi.

Mutta tarvittiin – ja yhä tarvitaan – vielä neljäs tekijä: Jeesuksen opetuslapset. Ja emmekö me kaikki Kristuksen seuraajat ole myös Hänen opetuslapsiaan? Näin ainakin uskoisin Hänen toivovan.
Huikea ajatus, että voimme olla neljäntenä linkkinä Jumalan suunnitelmassa: toteuttamassa sitä täällä Maan päällä.

Te saatte voiman – Jeesus lupasi opetuslapsilleen parhaat mahdolliset matkaeväät, Hengen ja voiman:
”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”. (Apt.1:8)

Noista Jeesuksen sanoista tulee usein (vaikken avaruuselokuvista välitäkään) mieleeni George Lucasin – USA:n menestyksekkäimmän elokuvakäsikirjoittajan – Star Wars- elokuvatoivotus: ”May the Force be with you”. Saikohan Lucas ideansa tuohon lauseeseen Jeesuksen sanoista, tai vanhasta, yleisestä toivotuksesta “God be with you”?
Vaikkei Lucasin elokuvien ’Voima’ kuvaakaan Pyhää Henkeä tai Jumalaa, ajattelen, että oikeastaan ihan hyvä juttu, että tuo sanonta jäi yleiseen käyttöön. Kun joku sanoo toiselle: ”Olkoon Voima kanssasi”, hän ilmaisee (omalla) tavallaan uskovansa, että on olemassa jokin suurempi Voima, johon voi turvata, kun omat voimat ja keinot eivät riitä.

Varsinkin sellaisissa maissa, joissa Jumalasta tai Häneen liittyvistä asioista puhuminen ei ’kuulu asiaan’, voi tuntua turvallisemmalta olla mainitsematta sanaa Jumala, tai Jeesus, tai Kristus. Usein kuulee puhuttavan Yläkerrasta, Korkeammasta Voimasta, Johdatuksesta tms.
Hymyillen muistelen, millainen vaikutus oli sillä, kun eräässä tutussa porukassa lausuin 1. kertaa sanan Jumala. (En muista, mikä asia oli, vain jokin lyhyt maininta Jumalasta.) Syntyi täydellinen, hämmentynyt hiljaisuus. Tarkoituksella en jatkanut sillä kertaa enempää. – Seuraavalla kerralla asiaan suhtauduttiin jo ihan luontevasti. Taburaja oli murrettu.

Todistajina – ”Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.”  – Mitähän opetuslapset mahtoivat miettiä Jeesuksen sanoja kuunnellessaan?
Ehkä joku heistä pohti, tuleeko Jeesuksesta todistaminen todella olemaan niin vaikeaa, että tarvitsemme Puolustajan? Ja että erotetaan synagogasta, ja henkikin on uhattuna. Olisiko sittenkin ollut parempi jäädä turvallisesti ja mukavasti kotirannalla, tekemässä tuttua työtäni, puhdistamaan verkkoja? (Minä luultavasti olisin tuossa kohtaa ajatellut noin.)
Joku heistä taas saattoi ajatella, että nythän tämä vasta muuttuu jännittäväksi: minä olen kyllä valmis viimeiseen hengenvetoon saakka todistamaan Mestaristani. Ja Puolustaja on kanssani, mahtava juttu, koska aloitetaan?!

”Että kun se aika tulee, te muistaisitte…” – Meidän lintukotomaassa asuvien on oikeastaan aika vaikeaa kuvitella, millaista on olla nykyään Kristuksen todistaja sellaisessa maassa, jossa Hänestä todistamiseen suhtaudutaan vihamielisesti. Ja kuitenkin sadat tuhannet tekevät sitä sellaisissa maissa ja kulttuureissa, henkensäkin uhalla.    
Tulee myös väistämättä mieleen se, miten totta nuokin Jeesuksen sanat ovat tänäkin päivänä: kuinka monet kristittyjen surmaajat kuvittelevat toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle, – Uh, eipä ole tämä maailma parempaan päin muuttunut.

Näkyville – Kristus, Sinun pelastustyösi vaikutus on vielä niin kätkettynä silmiltämme ja kokemusmaailmastamme. Koska se saa puhjeta näkyviin, kaikille? Näet, kuinka me sitä tarvitsemme, niin yksilöinä kuin kansakuntina.

Mitä on tuleva – Ajatukseni palaa Puolustajaan. Hän siis, Totuuden Henki, todistaa Kristuksesta. Toissaviikkoisessa evankeliumitekstissä Jeesus sanoi: ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.”
Viimeviikkoisen tekstin äärellä mietin kohtaa ”Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä”, Mitä aikaa Jeesus tarkoitti?
Voisiko nyt olla sellainen aika? Miten se auttaisikaan meitä tietämään, miten toimia viisaasti ja oikein. Totuuden Henki opastajanamme…

Kutsu – Sain ystävältä kutsulinkin tilaisuuteen, jossa eräs amerikkal. mies on puhujana. Googlasin ja löysin pari nauhoitusta miehen puheista. Niistä selvisi, että hän, naimisissa oleva perheenisä, oli v. 2004 vielä ollut liike-elämän palveluksessa. Hän kertoi, miten kaikki muuttui. Hänelle näytettiin (en muista unessako vai visiossa), mitä USA:ssa tulisi tulevaisuudessa tapahtumaan. Hän koki Hengen johdatuksen toisenlaiseen työhön: hän alkoi kiertää eri valtioita kertoen, mitä Pyhä Henki oli antanut ja antoi hänelle kerrottavaksi siitä, miten valmistautua tulevia aikoja varten.

Kuuntelin ensin nauhoituksen 2. osan. Täytyy sanoa, että hänen juttunsa tuntuivat minusta ensin aika scifiltä, vaikka mies puhetapansa perusteella vaikutti ihan selkojärkiseltä. Mutta kuunnellessani 1. osan jotain tapahtui sisimmässäni. Kuulin asioita, jotka olivat minulle ennestään tuttuja.
Mies sanoi tapaavansa joka puolella ihmisiä, joille Pyhä Henki on puhunut/näyttänyt samoja asioita kuin hänelle. Mielenkiintoni heräsi. Ehkä tässä sittenkin jotain, mitä Totuuden Henki haluaa kertoa niille, jotka haluavat kuulla.

Seikkailua – Mieleeni tuli, kuinka olin ennenkin kuullut ja lukenut ihmisistä ja myös tavannut sellaisia, jotka ovat lähteneet seuraamaan Kristusta ja saaneet Hänen Hengeltään jatkuvasti ihan konkreettista ohjausta: mitä ja miten tehdä seuraavaksi, minne mennä, kenelle ja mitä sanoa jne. – Aikamoista seikkailua! Seikkailua Kristuksen kanssa. 🙂

Come, Now is the Time to Worship – Brian Doerksen 

20.5.2019 – Ampiaiskanto – Viime kesänä laitoin hauvavauvalle verkkoaidatun leikkipaikan pihalle. Sinne pääsi ainoastaan kapeasta kohdasta koivun ja saniaispensaiden välistä. Koivun vieressä  oli laho kanto, jonka pian huomasin maa-ampiaisten ottaneen pesäkseen. 
Siinä sitten ampiaiset ja minä & hauva ohittelimme toisemme sulassa sovussa. Luojalle kiitos, ei yhtään pistoa hauvaan, lapsenlapsiin eikä meikäläiseen. Ihana varjelus ja rukousvastaus, ajattelin loppusyksynä, kun viimeinenkin ampiainen oli muuttanut pois kannosta.

Ampiaisten muutettua pois niiden asumus purettiin.

Hauva ja puutiaiset – Vaan entäs nämä punkit? Antaisimme niidenkin olla rauhassa omissa oloissaan, mutta kun homma ei niiden kohdalla toimikaan samalla tapaa vastavuoroisesti. – Miten ihmeessä punkeille on annettu nimeksi puutiainen? Puut ovat symppiksiä, samoin tiaiset…. mutta niiden yhdistelmä… – hiipii hauvelin turkkiin, etsii otolliseen kohdan ja ryhtyy huomaamattomaksi salamatkustajaksi!
5 salamatkaajaa on jo löydetty. Punkkihuivin toimivuudesta ei ole näyttöä, kun se ei ole ollut hauvalla joka kerran päällä ulos mennessämme. Viime kesänä ostin eläinlääkärin suosituksesta koirien punkintorjuntalääkkeen. En kuitenkaan raaskinut sitä hauvalle antaa, kun on aikamoinen hermomyrkky: lamaa punkin hermoston. Sen sijaan laitoin hauvelille paidan, johon sivelin eteerisiä öljyjä ötököitä karkottamaan. Vaan ei ollut öljyistä punkintorjuntaan, tuoksut haihtuivat varmaan liian nopeasti ulkoilmassa.

Luomusuojaa – Kaikkivaltias, tahtoisin luottaa tulevanakin kesänä Varjelukseesi. Sitä tässä pyydän, Poikasi nimessä. Täydellistä luomusuojaa – Luojanmukaista Suojaa.

 Taizé-kalenterin toukokuun rukous:

Armon Jumala,
Evankeliumi tekee meille mahdolliseksi
ymmärtää tämän hyvän uutisen:
Kukaan, kukaan, ei jää osattomaksi
Sinun rakkaudestasi tai anteeksiannostasi.  (Veli Roger)

Mitä ikinä pyydätte… – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”
”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”    (Joh. 16: 23-33)

Minkä lupauksen Jeesus antoikaan opetuslapsilleen: että mitä ikinä he pyytävät Isältä hänen nimessään, Isä antaa sen!
Heidän ei tarvinnut lähteä töihin omin voimin, kyvyin ja varustuksin. Kaikkea, mitä he tarvitsisivat, he saisivat Kaikkivaltiaan loppumattomasta aarrevarastosta.
Minkälaisia asioita opetuslapset mahtoivat tarvita?  Pyhän Hengen johdatusta ja  viisautta ainakin. Ymmärrystä, miten, minne ja millä tavoin viedä eteenpäin sitä hyvää, mitä he olivat saaneet oppia ja kokea. Ja miten suhtautua arvosteluun, pahansuopuuteen tai vihamielisyyteen, kun sellaista kohtaisivat.
Varmasti he tarvitsivat myös rohkeutta, kestävyyttä, voimaa ja määrätietoisuutta. Ja terveyttä ja vahvoja jalkoja.

Kaikkea tuollaista ottaisi meikäläinenkin ihan mielihyvin vastaan! Ehkä sinäkin?
Mutta jos sinulle joku päivä sanottaisiin, että pyydä mitä ikinä vaan, niin saat sen, mitä pyytäisit? Olisiko se jotain itsellesi, tai jollekin toiselle,? Tai jollekin maalle tai maanosalle, koko ihmiskunnalle tai maapallolle…?

Hauvavauva, 3kk, arkeologisessa tutkimusprojektissaan

Toiveita – Keväällä syntynyt lapsenlapseni, 11v, joutuu usein miettimään pitkään, kun kysyn, onko hänellä jokin synttärilahjatoivomus. Hän tietää, että annan mielelläni jonkun ulkoiluun liittyvän jutun, ovathan kesän ulkoleikit ja -pelit edessä. Mutta tällä kertaa toive tuli heti: lautapeli. Olimme joku aika sitten pelanneet luonani Marco Polo -peliä, ja se oli hänestä tosi kiva. Siitä ilmeisesti ajatus, että mummi voisi löytää jonkun uuden hyvän lautapelin.

Yhä useampi nuori taitaisi toivoa päätöksiä ja tekoja, joista seuraisi jotain globaalisti hyvää, niin tälle kuin tuleville sukupolville.
Menossa olevia EU-vaaleja ajatellen tulee mieleen Salomo, joka pyysi Jumalalta viisautta hallita  oikeudenmukaisesti kansaansa ja maatansa…

Mitä minä pyytäisin? – Täytyy myöntää, että tällä hetkellä tuli mieleen kyllä ihan ensimmäiseksi oma terveydentila: miten ihanaa olisikaan, jos kroppa niveliä myöten toimisi vielä yhtä hyvin   kuin aiemmin. Mitään tehosuorituksia en kaipaa, mutta moni asia vaan sujuisi paljon helpommin vaivattomalla kulkupelillä. 🙂

Osaanko luottaa siihen, että taivaallinen Isäni tietää, mitä kulloinkin toivon ja tarvitsen? Vaikka osaisinkin, niin kyllä Jeesus tuossa evankeliumikohdassa kehottaa pyytämään Häneltä. ”Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.”
Mitä sinä haluaisit kaikkein hartaimmin pyytää Luojaltasi juuri nyt?

”Tulee aika,  jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä.” – Kaiken……?! Milloin se aika tulee, Jeesus?
”Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni.” – Ilmeisesti kuitenkin tarkoitit maanpäällistä aikaa, kun tuolloinkin on kyse pyytämisestä. (Jotenkin minulla on sellainen kuva, että taivaallisissa ei tarvitse enää pyytää mitään…)

Opetuslapsillesi kirkastui joka tapauksessa tuossa – viimeisellä aterialla – vihdoin viimein, että sinä tiedät kaiken. Olisi luullut sinun huokaisevan helpotuksesta. Mutta sinä suuntasit heidän katseensa edessä oleviin päiviin. Pääsiäisateriaa, jota olitte syömässä, seuraisi tapahtumasarja, joka saisi kaikki opetuslapsesi pois raiteiltaan, pelkäämään, pakenemaan, piiloutumaan.
Miltä se mahtoi tuntua sinusta, Jeesus? Mutta siinäkin sinä halusit lohduttaa heitä: et jäisi yksin, olisit Isän kanssa.

Maailman Voittajan Rauha – ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha.” Näillä sanoilla halusit rohkaista opetuslapsiasi. Ajattelen, että sitten, vaikeimman vaiheen yli päästyään, he saattoivat muistaa sanasi.
Rauha Sinussa, Maailman Voittaja… – siinä tyyntyvät vaikka millaiset oman mielen ja tämän maailman huolet ja murheet. – Rauha Sinussa….

Kiitos taivaallinen Isä, että Sinä näet, mitä milloinkin tarvitsemme. Kiitos, että kuitenkin aina saamme kääntyä puoleesi ja pyytää Sinulta apua mitä erilaisimpiin elämäntilanteisiimme Poikasi nimessä. Kiitos, että rakastat meitä. Kuten Jeesus totesi:
”Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota.”
Kristus, Valomme, kiitos, että olet kanssamme. Johdata meitä Hengelläsi, Viisaudellasi ja Rakkaudellasi. Kiitos siitä, mitä teet keskuudessamme. Kiitos Rauhastasi, jonka olet luvannut meille. Rauhan, jolle mikään tämän maailman ongelma tai tilanne ei ole liian suuri.
”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.14:27)

Good Good Father – Casting Crowns

Muut tekstit: Ps. 40: 2-6, Jer. 29: 11-14 ja Ef. 3: 14-21.

13.5.2018 – Uusi koti – Lauantain lämpöinen tihkusade houkutteli lukuisia kastematoja hiekkaiselle pihatielle. Piti katsoa tarkkaan, ettei päälle astunut. Minneköhän nuo ’maan matoset’ mahtoivat olla matkalla?
Päätin puuttua niiden kohtaloon ja poimia ne turvaan paremmille apajille. Oli kyllä aika äklö homma noukkia niitä tikulla ämpäriin (vaikka Luojan luomiahan nekin ovat), mutta toivon mukaan uusi residenssi kompostissa on niille mieleen.

Hymyilytti kun tuo sanonta (maan matonen) tuli mieleen; se oli nim. aikoinaan yksi niistä, jotka pitivät minut loitolla uskonasioista. Mietin, mistä ne olivatkaan kotisin. Raamatustako? Googlatessa löysin ne 1600-luvulta peräisin olevasta virrestä: ’Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan / monet vaellan vaikeat retket…’ 

Kirkkauteen – Mutta nyt – sen sijaan että tuo olisi aiheuttaneet minussa allergiareaktion – ne herättivätkin myötätunnon: oi, joku – virren sanoittaja siis – on näin tuntenut. Ihan kuin psalmiensepittäjä Daavid aikanaan (’Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky’, Ps. 22,7). ) Tuota psalmin alkua Jeesus siteerasi ristillä (”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”).
Monikohan on elämänsä murheellisina aikoina ja hetkinä saanut lohtua noista sanoista: joku muukin on kokenut samoin kuin minä. Jopa Jeesus, joka sitten osoitti, ettei Jumala hylkää ja jätä, vaikka miten vaikealta joskus tuntuisi. 
Tuo keskiajalta peräisin oleva virsikin (622) päättyy kirkkauteen: 
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas / joka paikka on täynnä ja kirkkauttas / Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.

Jeesus sanoi:
    ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
    Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.” (Joh. 16: 5-15)

Tämä evankeliumiteksti olikin viime viikon tekstiä edeltävä kohta (ensisilmäyksellä luulin että se on sille jatkoa). Onkohan tämä Järjestys sen vuoksi, että tässä lähestytään pikku hiljaa Helluntaita, Puolustajan ja Totuuden Hengen vuodattamisen päivää – tiedä häntä.

Totuus täytenä – Jeesus sanoi: ”Minä sanon teille totuuden.” Ja sen jälkeen: ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johdattaa teidät tuntemaan koko totuuden.”
Minkä Jeesus jätti kertomatta? Mitä opetuslapset eivät vielä tuolloin pystyneet ottamaan vastaan?
Kuinka usein mietinkään, miten paljon on sellaista, mitä me ihmiset emme vielä nytkään pysty ottamaan vastaan. Ja kuinka Hän tietää sen ja antaa meidän toistaiseksi (kuinkakohan kauan vielä?) olla ja elää tietämättömyyden pilvessä, kuvitellen tietävämme…

Puolustajan väliintulo – Jeesus lupaa opetuslapsilleen Puolustajan. Puolustaja paljastaa, mikä tämän maailman ajattelussa ja toiminnassa väärää.
Oletko kohdannut omassa elämässäsi tilanteen, jossa olisit tarvinnut Puolustajaa, joka näkee totuuden ja puolustaa sinua vääriltä syytöksiltä? Oletko tuolloin ollut vain hiljaa ja antanut toisten pitää käsityksensä, ehkä ajatellen, että totuus tulee kyllä aikanaan ilmi? Taikka että on olemassa Eräs, joka tietää totuuden, ja itse asiassa vain sillä on loppujen lopuksi merkitystä. Tai ollut muuten vain haluton puolustamaan itseäsi?
Itse voisin vastata ’kyllä’ kaikkiin noihin kohtiin. Kun joku on puhunut ja/tai uskonut minusta jotain sellaista, mikä ei pidä paikkaansa, olen ajatellut, että tuohan kertoo vain kyseis(t)en  ihmis(t)en persoonasta, taipumuksesta ajatella/uskoa negatiivisesti. Se on siis heidän ongelmansa, ei minun.

Puolustaja paljastaa totuuden – En kuitenkaan ole ajatellut, että olisi olemassa Puolustaja, joka näkee koko asian ja paljastaa totuuden. Jo ajatuskin siitä on minusta huikea.
Aiheesta tulee mieleen juttua vaikka kuinka, mutta jospa nyt taas kerran yrittäisin toteuttaa jälkipolvelta saamaani ohjeistusta: blogiin kirjoitetaan lyhyesti ja tiiviisti.

Jeesus tiivistää käsitteet synti, vanhurskaus ja tuomio: ”Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.”
Tuo yksi virke antaisi aihetta monenlaiseen pohdintaan. Päällimmäisenä minulle nousi tällä kertaa kysymys: mitä kaikkea merkitsee, että uskoo Jeesukseen? Miten se muuttaa ihmistä ja hänen tapaansa elää ja toimia?
Tarkoittiko Jeesus tuossa, että häneen uskominen on jotain enemmän kuin että uskoo, että Jeesus on Pelastajamme ja Vapahtajamme?
Että häneen uskominen on = hänen esimerkkinsä seuraamista? Esim. siinä, miten kohdata ja kohdella lähimmäisiä. Tai että ottaa todesta ja laittaa käytäntöön hänen esimerkkinsä ja opetuksensa omassa elämässään?

Totuuden Henki, tule, näytä meille, mitä meidän juuri nyt tulisi huomata, omassa elämässämme, asenteissamme, tavoissamme toimia.
Kiitos, että se, minkä tulee tulla ilmi, paljastuu. Että totuus tulee ilmi tämän maailman eri alueilla. Ja myös meissä itsessämme.
Auta että huomaisimme omat asenteemme ennen kuin alamme tuomita (vaikka vain mielessämmekin) muita.

Kiitos, että tulet, ja olet kanssamme. Avaa hengelliset aistimme herkiksi kuulemaan, mitä kulloinkin haluat meille ilmoittaa ja paljastaa.
Ettemme kulkisi laput silmillä ja korvilla. Ettei se, mikä olisi käänteentekevää – joko omassa tai lähimmäistemme elämässä – jäisi näkemättä, kuulematta, havaitsematta. 

Asianajajamme – Se että olet Jumalan asialla, on selvää, mutta että hoidat meidänkin asiaamme… olet Asianajajamme – se on aikamoisen ihmeellistä!
Tahtosi ja tarkoituksesi on että totuus tulee ilmi tässä maailmassa. Siten ja siinä aikataulussa, kuin Lähettäjäsi tahtoo meille sitä avata.
Antaisitko meikäläiselle kärsivällisyyttä, ettei tarvitsisi koettaa pähkäillä omin päin, omalla pienellä ymmärryksellä ja päättelykyvyllä…

Kirkastaja – Jeesus sanoi, että Sinä, Totuuden Henki, kirkastat hänet, koska ilmoitat sen, mitä hän puhuu. Kirkastaisitko meidän mielemme…  ymmärtämään, ilman omia, eri syistä harhaan meneviä tulkintojamme… ymmärtämään sitä, mikä nyt, tällä hetkellä, on tärkeintä.

Ja niin että jonain päivänä voisimme todeta Paavalin tavoin: Mutta meillä on Kristuksen mieli. (1.Kor.2:16)  🙂

Lord I Need You – Chris Tomlin

6.5.2019. Nuppujen avautumisia – Kiva muisto kierrätykseen menneestä, aikoinaan Virossa rekisteröidystä autostani: olin mökillä ja minun piti ’ihan ite’ selvittää erään merkkilampun merkitystä auton ’käsiraamatusta’ (ohjekirja viroksi = käsiraamat).
Etsiessäni infoa merkkilampusta huomasin kuvan 2 puolikaaresta, joiden tehtävää olin autossa kummeksunut usean vuoden ajan.
Käsiraamatussa oli kuvan kohdalla sanat ’avatud nupp’. Ja kas, kun painoin nuppia, puolikaaret avautuivat kokonaisiksi renkaiksi (= jiuomapullotelineiksi). Oli minusta niin soma juttu, että aina kun puhutaan avaamisesta, tulee mieleen ’avatud nupul’.

Viikon verran olen seuraillut jännityksellä, malttavatko tulppaanin, narsissin ja jasmiinin nuput odottaa oikeaa hetkeä avautua. Auringon paisteessa tuntuu niin lämpöiseltä, mutta seuraavassa hetkessä leijailee jo lumihiutaleita maahan.
Mikä elinvoima noissa nupuissa piileekään. On kuin ne joutuisivat ihan pinnistelemään, jotta jaksaisivat odottaa oikeaa hetkeä.
Koivut sen sijaan ovat avanneet silmujaan vauhdilla, jokainen kuitenkin omassa tahdissaan, vaikka vierivieressä kasvavat. – Lapsen lailla ihmettelen kevään esiin puhkeamista.

Piilevää potentiaalia – Mietin, paljonko meissä itse kussakin mahtaa aikuis- ja varttuneemmalla iällä piillä sellaista potentiaalia, joka ei (vielä) ole puhjennut esiin? Luojan meille antamia lahjoja, taipumuksia ja kykyjä, jotka syystä tai toisesta eivät (vielä) ole päässeet  käyttöön. Millaiset lumipyryt ovat saaneet tai saavat odotttamaan ’sitä oikeaa hetkeä’?  Varovaisuus, (arvostelun tai epäonnistumisen) pelko, epävarmuus… tai se, ettei ’ole (ollut) aikaa’… ?

Jos nyt olisi se oikea aika? – Mitä jos tämä keväänä/kesänä olisikin aikaa/ uskallusta/ päättäväisyyttä alkaa toteuttaa jotain sellaista, mistä on haaveillut? Uuden opiskelu/opettelu, harrastus, vapaaehtoistyö… – jotain, mikä tuottaa hyvää mieltä ja oloa itselle ja muille.   

Vähästä ajasta – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
    Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
    ”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
    Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
    ”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”   (Joh. 16: 16-23)

”Vielä vähän aikaa – Hyvin voi ymmärtää, kuinka nuo Jeesuksen sanat hämmensivät opetuslapsia. Miten niin emme näe ja sitten taas näemme? Ja mitä tarkoittaa että hän menee Isän luo?
Jeesus näkee heidän hämmennyksensä ja antaa selityksen – joka tosin ei sekäään heti avaudu kuulijoille. – Tuskat ja kivut? Mitä ihmettä oikein on syntymässä…? Tapahtuuko se jokin vain ikään kuin itsestään, vai olemmeko mekin mukana synnyttämässä jotain uutta tähän maailmaan? Jotain sellaista, mikä ei vielä näy, jotain sellaista, mistä emme vielä tiedä?
Jostain merkittävästä varmaan joka tapauksessa on kyse, kun Mestarimme siitä noin puhuu…

Jälleennäkemisen ilo – Jeesus lupasi myös, että heidän sydämensä täyttyisivät ilolla. Jälleennäkemisen ilolla. Tapansa mukaan hän ei jätä ketään suruun, pelkoon tai epätoivoon, vaan näyttää valon, jota kohti suunnistaa. Valon, joka antaa luottamusta, toivoa ja iloa.

Saarna – Ystäväni lähetti minulle linkin Hgin tuomiokirkon pääsiäisyön saarnaan, joka kertoo jälleennäkemisen toivon merkityksestä ja sen tuomasta ilosta. Saarnassaan viime aikoina paljon arvostelua toiminnastaan saanut Hgin piispa Teemu Laajasalo kertoi, kuinka nuorena pappina oli toimittamassa vanhan miehen siunaustilaisuutta. Mies oli elänyt yli 60 v. yhdessä vaimonsa kanssa, melkein koko tuon ajan samassa ok-talossa.

Siunaustilaisuudessa etupenkissä istunut leskivaimo kysyi toistuvasti vieressä olevalta sukulaiselta, kenen hautajaisissa he olivatkaan. Kiusaantunut sukulainen kuiskasi, että hänen miehensä hautajaisissa. Joka kerran kuultuaan vastauksen leski alkoi itkeä lohduttomasti, kuin olisi kuullut miehensä kuolemasta ensi kertaa. Sama toistui yhä uudestaan ja yhä tihenevään tahtiin 10 min:n aikana.
”Muistisairaus samanaikaisesti pakotti lesken yhä uudestaan romahtamaan suru-uutisen äärellä ja toisaalta pyyhki surun hetkeksi hyvin nopeasti pois”, T.L totesi. 

Odotus ja jälleennäkeminen – Rouvan kysyessä taas kerran kenen hautajaisissa ollaan, sukulainen hermostui ja vastasi kovalla äänellä: ”Se on sinun miehesi siellä arkussa. Siellä se on, tuossa arkussa. Se on kuollut. Ymmärrätkö, se on kuollut.”
Silloin T.L. käveli arkun takaa rouvan viereen istumaan ja sanoi, että rouva voi nyt rauhoittua ja olla täällä hautajaisissa vieraana, mutta vain hetken, koska hänellä on kohta upea tapaaminen miehensä kanssa, joka odottaa häntä. Nyt voi olla rauhallisella ja iloisella mielellä, katsella kukkia ja kuunnella musiikkia.
T.L. muistiin jäi kuva keveästi hymyilevästä rouvasta, joka kuiskutteli sukulaiselle jotain. Arvatenkin, että voisi tuo pappi jo lopettaa puheensa, sillä hänen täytyy lähteä, häntä odotetaan – jälleennäkeminen oli edessä.

Suojelua ja annostelua – Sitten T. L. kysyy saarnassaan, emmekö mekin välttele surullisia asioita, suojele itseämme kuolevaisuuden ja maailman kärsimyksen näkemiseltä ja erilaisin mielen keinoin annostele järkyttävien viestien vastaanottoa. Ja havahdu sitten taas hetken helpotuksen jälkeen uudestaan  todellisuuteen…
Kyllä vaan, juuri noin minä suojelen itseäni ja annostelen sitä, mitä kulloinkin jaksan ottaa vastaan, mm. pitämällä aina välillä uutispaastoja.
Mitenköhän paljon opetuslapset toimivat niin Jeesuksen puhuessa edessä olevista vaikeista asioista? – Taitaa olla melko yleisinhimmillinen reaktiotapa. Haluaisimme mielummin kuulla hyviä asioita.

Sydämenne täyttää ilo, Kristus tietää tarpeemme saada kuulla hyviä asioita. Niinpä hän kertoo jo ennalta opetuslapsilleen, että koettelemusten jälkeen heidän sydämensä täyttyy ilolla. Eikä vain hetkellisesti vaam pysyvästi. Ilolla, jota kukaan ei voi riistää. Ilolla, joka on niin pysyvää, että se pysyy vaikeissakin tilanteissa ja olosuhteissa. Ilolla, joka on olosuhteista, ajasta ja paikasta riippumatonta; se on ’toisen ulottuvuuden’ olotila.

”Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään”. – Ylösnousseen Kristuksen edessä, Hänen kirkkautensa häikäisemänä, Hänen Rakkautensa säteilyssä, kysymykset vaikenevat, mielestä ja sydämestä. Siinä, Hänen  läsnäolossaan, on kaikki, mitä osaa kaivata.

Mutta siihen – läsnäoloon – on huomattava yhä uudestaan virittäytyä; ainakin itse koen näin. Olisihan mahtavaa, jos se olisi jatkuva, pysyvä ja itsestäänselvä olotila. Niin vahvaa Hänen läsnäolossaan olemista, että omat ajatus- ja tunnemömmeröt eivät saisi otetta. Paavalin sanoin ”En minä, vaan Kristus minussa” -tilassa pysymistä 24/7. 

Ihana kohtaaminen – Jeesus ilmeisesti puhuu tuossa evankeliumikohdassa siitä, millaisen ilon hänen kohtaamisensa taivaallisissa tulee tuottamaan. Jotain todella ihanaa ja ainutlaatuista on luvassa.
Mutta mitä jos ja kun elämässä on menossa oikein haasteellinen, vaikea, raskas vaihe? Riittääkö silloin,  että tietää sydämen ’sitten joskus’ täyttyvän ilolla? Onhan juuri parhaillaan elettävä hetki se, mikä tuntuu konkreettisimmin, niin ilossa kuin surussa, onnessa kuin kärsimyksessä…

Aina välillä tulee mieleen aika, jolloin tietoisesti aloin seurata Kristusta. Niin tuli nytkin. Se ilo, jota tuolloin tunsin, tuntui pulppuavan koko olemuksessa ja pyrkivän ulos joka ihohuokosesta. Se levittäytyi kaikkeen olemiseen ja tekemiseen. Mikään muu asia elämässä ei ollut tuottanut minulle niin kokonaisvaltaista ilontunnetta.

Yksi konkreettinen muisto tuosta ilossa olemisesta ja toimimisesta: minulle soitettiin ja pyydettiin luennoimaan eräille messuille. Hetkeäkään harkitsematta vastasin iloisena: ”Tulen sillä ehdolla, että saan puhua siitä, mitä olen löytänyt elämääni ja mikä on nyt minulle tärkeintä, nim. Jeesuksesta.”
Hämmästyksekseni soittaja – hetkeäkään harkitsematta hänkin – sanoi, että kyllä se sopii. Kysyin vielä, että voisiko luennon lopuksi olla pari engl.kielistä ylistyslaulua (olin juuri tutustunut ja ihastunut Hillsongin rauhallisiin ylistyslauluihin) CD:tä soitettuna. Sekin sopi. Puhelun jälkeen ajattelin, että tällaista siis on kulkea Kristuksen kanssa. Jännää.

Sisäinen tila – Vuosien mittaan tuo ylitsevuotava ilo on tasoittunut, muuttunut ehkä enemmänkin eräänlaiseksi sisäiseksi tilaksi, johon voin laskeutua (tai kohota, miten päin sen nyt haluaa ajatella). Valon, ilon ja rauhan tilaksi, jossa voi levätä, kerätä voimia, virkistyä, uudistua. Siitä on tullut ennemminkin oma, henkilökohtainen hiljainen tila, johon voin palata yhä uudestaan.
Koska olen ennemminkin herkästi innostuva ja spontaani tyyppi kuin rauhallinen, minun on tietoisesti etsiydyttävä tuohon tilaan. Mutta ihanaa on se, että usein jo pelkästään Kaikkivaltiaan ajatteleminen irrottaa niistä omista ajatus- tai tunnekiemuroista ja laskee/kohottaa tuohon ilon ja rauhan tilaan.

Hänen ilonsa, ja rauhansa – Uskon, että Kristus on tarkoittanut, että me jokainen kääntyisimme Hänen puoleensa, hakeutuisimme Hänen läsnäoloonsa (jo tässä elämässä siis, emmekä odottaisi tuonpuoleiseen kohtaamiseen).  Niin että Hän voisi tuoda meille ilonsa ja rauhansa, jo nyt, tähän elämäämme.
Ajattelen, että mitä enemmän ja useammin kääntyy Ktistuksen puoleen, sitä herkemmin yhteys löytyy, ja myös muistuu mieleen tiukan paikan tullen.

Kiitos Kristus, että olet Valomme ja Ilomme, ja että haluat olla ja olet meitä varten. 🙂 

Till I See You – Hillsong United

https://www.youtube.com/watch?v=hImxOJAV3Oc

”Suurin Rakkaus, minkä kukaan koskaan voi tuntea
ja joka voitti ristin ja haudan löytääkseen sieluni
ja kunnes näen Sinut kasvoista kasvoihin
ja ihmeellinen armosi vie minut kotiin
luotan Sinuun
elän nähdäkseni valtakuntasi tulevan
ja sydämessäni rukoilen että tahtosi tapahtuu
elän rakastaakseni ja ylistääkseni Sinua
Sinua ihmetellen kunnioittavana lapsena
Sinä olet ääni, joka loi maailmankaikkeuden
olet kuiske, joka puhuu minulle sydämessäni
Sinä yksin olet kaikkeuden Jumala
Herra, Sinä yksin olet arvollinen
koko olemuksellani siunaan nimeäsi”

Muut tekstit: Ps. 66: 3-9, Jes. 40: 26-31 ja Hepr. 13: 12-16.

Lapinporo

29.4.2019. Pari viikkoa sitten ajelin tuttua metsän reunustamaa tietä. Yleensä teillä, erityisesti metsäisillä, pyydän ettei pieniä eikä suuria eläimiä tulisi auton eteen. Tällaista varjelusta – sekä metsäneläimille että autossa oleville – olin pyytänyt tällekin reissulle.
Ajaessani kaikessa rauhassa, ajatusten ollessa ihan muussa kuin eläimissä – näin yhtäkkiä tien vas. reunassa puiden välistä kurkistelevan hirven. Valtavan iso, majesteettinen eläin, vain muutamien metrien päässä autostani. Säikähdin ja jarrutin rajusti (onneksi  ei olltu muita autoja takanani). Hirvi säikähti myöskin, kääntyi ja lönkytteli takaisin metsään.
Se oli 1. bongaamani hirvi tiellä, jota olemme perheen kanssa ajelleet yli 30 v:n ajan.  

Olisi hirvittävää törmätä vaikka kuinka pikkuiseen eläimeen. Mökkitien yli loikkii usein metsäkauriita. Ne ovat niin hentojalkaisia, että pieninkin töytäisy olisi takuulla niille kohtalokas. Mutta tuon jättimäisen hirven kohdalla tuli kyllä sellainen olo, että törmäys olisi ollut kohtalokas pikemminkin autossa olleille. En halunnut ajatella miten olisi käynyt, jos hirvi olisi tullut juosten auton kylkeen.
Oliko hirvi luonteeltaan varovainen, taikka oppinut hyvät liilkennesäännöt? Tai pysäytitkö Sinä, Hyvä Paimenemme, hirven katsomaan ensin ennen tien ylitystä?

Lammasaitauksen portti. Bjärka-Säby

Jeesus sanoo:
    ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”   (Joh. 10: 11-16)

Miksi paimen? – Ensi pyhän kaikissa teksteissä verrataan Kaikkivaltiasta paimeneen. Varmaan siksi, että israelilaiset olivat lähtökohtaiseseti paimentolaisia.
Abraham, jonka Jumala kehotti jättämään oman maansa ja vaeltamaan perheineen, palvelusväkineen ja karjoineen maahan, jonka Hän osoittaisi, oli paimen. Iäkkäänä ja varakkaana miehenä hänellä taisi tosin olla palkkapaimenia paimentamassa suurta lammas- ja karjalaumaa.

Daavid lauleskeli paimenessa ollessaan psalmejaan, myös sitä tunnetuinta, Psalmi 23:a, jossa hän vertaa Herraa paimeneksi, joka vie vihreille niityille ja vetten äärelle virkistymään ja levähtämään. Aivan kuten David itse vei isänsä lampaita niityille ja huolehti, että ne saavat tarvitsemansa.
Paimen on oikeastaan hyvin kaunis kuva huolehtivasta ja suojelevasta Jumalasta.

Hyvä Paimen – Jeesus sanoi useampaan otteeseen itseään paimeneksi, yllä olevassa evankeliumitekstissä hyväksi paimeneksi. Palkkapaimen kun ei hänen mukaansa välitä lampaistaan.
Tämä laittaa miettimään nykyajan paimeniamme (lat. pastor = paimen). Miten vastuullinen työ pastoreilla onkaan: heihin luotetaan, heidän puoleensa käännytään kaikenlaisissa elämäntilanteissa, iloisten ja surullisten asioiden edessä. Varmasti heihin kohdistuu jatkuvasti erilaisia odotuksia.

Miten papit mahtavat jaksaa työssään? On paljon juhlahetkiä, kastetilaisuuksia ja häitä, ja messukin on juhlaa, jossa juhlinnan kohteena ylösnoussut Kristus.
Mutta yhtälailla hautajaiset kuuluvat papin työnkuvaan. Ihmisen koko elämänkaari ja sen kirjo tulee papin ammatissa tutuksi. Messuissa ja muissa toimituksissa ja tilaisuuksissa samoin kuin henkilökohtaisissa kohtaamisissa pappi voi olla hyvä paimen – tai sitten ei sellainen, joka vastaisi omaan tarpeeseen.  – Täydellistä pastoria tuskin onkaan, ihmisiä hekin kun vain ovat. Ovatko heihin kohdistuvat odotukset joskus kohtuuttomia?

Millainen on hyvä paimen sinun mieleistäsi? Mitä toivoisit papilta kuunnellessasi häntä tai hänen kuunnellessaan sinua?

Miksi Jumala sallii… – Ennen pääsiäisviikkoa eräs pastori puhui saarnassaan kärsimyksestä, jota ei voi selittää. Ja kuinka papilta usein kysytään, miksi Jumala sallii kaiken kärsimyksen.
Hän kertoi, kuinka hän oli nuorena vastavihittynä pappina katsellut TV:stä järkyttäviä kuvia tsunamin aiheuttamista tuhoista. Uutistoimittaja oli haastatellut lähistöllä lomaansa viettänyttä silloista Hgin piispaa, joka oli keskeyttänyt lomansa ja mennyt alueelle, jossa oli koettu pahimmat tuhot.
Toimittaja kysyi Eero Huoviselta tämän ajatuksista. En muista, sanoiko pappi toimittajan kysyneen juuri tuon, että miten Jumala sallii tällaisen tapahtuvan, mutta sen, mittä pappi sitten sanoi, muistan varmaan pitkään: hän kertoi, että Eero -piispa oli katsonut kameraan ja ollut pitkään hiljaa, kyynelten valuessa poskille.
Pappi totesi, että juuri tuon takia emerituspiispa Eero Huovinen on niin pidetty kansan keskuudessa.

Paimen, joka itki – Olen arvostanut Eero Huovista siitä lähtien, kun hänet valittiin piispaksi (sitä ennen en tainnut tietääkään hänestä mitään). Hänestä tulee sellainen olo, että hän ei yritä esittää mitään sellaista, mitä ei ole. Lisäksi hänestä ja hänen puheistaan välittyy aito välittäminen.  
Minusta tuntui hyvältä kuulla, kuinka hän piispana oli kaiken hädän ja kauhun keskellä uskaltanut näyttää järkytyksensä eikä piiloutunut minkäänlaisen ammattikuoren taakse.
Muistan, miten asetuin puolustavalle kannalle, kun joku arvosteli Eero -piispaa tuossa haastattelussa, jossa kysyttiin, miten Jumala voi sallia tällaista. Monet kaipasivat varmaan, että piispa olisi esiintynyt vahvana ja selittänyt asiaa jotenkin ’kotiinpäin’. En ymmärrä, miten se olisi ollut mahdollista. Varsinkin jos vastaaja on aito ja inhimmillinen.
Ehkä E.H. koki siellä tsunamin kauhujen keskellä jotain samaa kuin Jeesus, joka sanoi tuskissaan ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” 

Tsunamipäivänä olimme perheen kanssa mökillä. Siellä ei ole TV:tä, mutta radio on. Meillä on aina ollut sellainen sääntö, että Joulun aikaan radiosta kuunnellaan vain joulumusiikkia, ei muuta. Että joulurauha säilyy. (Varsinkin uutisissa harvoin kerrotaan hyviä asioita.)
Istuimme ruokapöydässä, kun radiossa sanottiin, että seuraavaksi tulevat uutiset. Yksi lapsistani nousi sulkiakseen radion, mutta jostain kumman syystä pyysinkin häntä jättämään sen päälle. Uutiset kertoivat tsunamista. Olimme pitkään hiljaa. Sitten totesin, että koin tämän (että olimme kuulleet uutisen) kutsuna rukoilla kaikkien siellä olevien sekä uhrien omaisten puolesta. 

Mieleiseni paimen – Kuullessani papin saarnasta, että tsunamin tuhoja oli näytetty TV-uutisissa ajattelin, että onneksi olimme tuolloin mökillä; asian kuulemisessa oli jo kylliksi. Mutta jos olisin nähnyt TV:stä Eero Huovisen liikutuksen, se olisi nostanut arvostustani häntä kohtaan entisestään. Se olisi ollut minusta vahvistus sille, että tässä on paimen, joka ihan oikeasti välittää. Sellainen puhuttelee omaa sydäntäni, vaikka ymmärrän kyllä niitäkin, jotka toivovat (ulkoisesti) vahvaa paimenta.

Jeesus välittää kaikista – ”Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”
Jeesus ei halunnut eikä halua nytkään, että yksikään joutuisi erilleen, eksyksiin, hylätyksi tai torjutuksi. Hänelle jokainen meistä on yhtä tärkeä.

Mistä tarhasta? – Teenkö minä/sinä sitä: ihmisten erottelemista eri tarhoihin (tai jakamista eri karsinoihin, kuten sanonta kuuluu)? Miten helposti se tapahtuukaan, vaikkei haluaisi tai ehkä tiedostaisikaan. Kuitenkin niin herkästi sitä teemme, eri syistä ja erilaisin perustein. Arvioimme ihmistä synnynnäisin tai ulkonaisin perustein. – Tuo on parempi/huonompi, tuo kuuluu siihen tai tähän rotuun tai kansallisuuteen, tuolla on vahvat/heikot älyn, osaamisen tai selviytymisen taidot, tuo on rikas/köyhä, tuo on menestynyt/epäonnistunut elämässään jne jne…
Usein kriteerit, joiden perusteella luokittelemme lähimmäisiämme, ovat sellaisia, joihin ei itse ole voinut vaikuttaa. Mutta me voimme vaikuttaa siihen, miten asennoidumme ja suhtaudumme kanssakulkijoihimme. 

Hyvä Paimen, auta, että osaisin/osaisimme olla enemmän Sinun kaltaisesi. Auta meitä ykseyden kokemiseen. Ettemme olisi erottelemassa vaan yhdistämässä.
Kiitos, että tunnet meidät niin läpikoitaisin; kaikki ajatuksemme ja tunteemme, asenteemme ja taipumuksemme. Kiitos että (kuitenkin) rakastat meitä, välität ja huolehdit.
Anna Rakkautesi vaikuttaa meissä niin, että alamme nähdä toisemme Sinun silmin, Rakkauden silmin. Niin että  alkaisimme välittää toisistamme ihan oikeasti.
Kiitos Sinulle, Kristus. 🙂

You Are My Shepherd – Tricia Brok

Tapiolan ortodoksikirkko: Ylösnousemus    

22.4.2019. Ennen Pääsiäistä vapaaehtoisryhmämme kävi tutustumassa Tapiolan ortodoksikirkkoon. Olin käynyt siellä muutamia kertoja aikaisemmin jumalanpalveluksissa. Itse palvelus vei kuitenkin huomion niin ettei kirkkosalin seinä- ja kattomaalauksiin pystynyt syventymään. Mieleen jäi vain niiden kuvien runsaus ja värien sopusointu.  
Tällä tutustumiskäynnillä meille kerrottiin kuvista, saimme katsella niitä rauhassa, kuvatakin. Tietokoneelle tallennettuina kuvista löytyi mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita en kirkossa ollut huomannut. Ne tarjosivat tutuista aiheista uusia näkökulmia ja oivalluksia: ai, näinkin voi asian nähdä. – Opastuksessa selvisi myös värien harmonian salaisuus: kuvien maalaamisessa oli käytetty pelkäsrtään luonnonvärejä.

*******

Taizé-kalenterin huhtikuun rukous:

Kristus Jeesus,
anna meille päättäväinen sydän, joka
yksinkertaisessa rukouksessa
pyrkii väsymättä löytämään
yhteyden Jumalan kanssa.

Veli Roger

Me näimme Herran – Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
    Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
    Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
    Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. (Joh. 20: 19-31)

Lukitut ovet – Opetuslapset koolla, peläten, miten heidän kävisi, kun heidän Mestarinsa surmattiin. Osaan kuvitella, ettei heillä sydämensyke (ainakaan heti) tasaantunut, kun Hän ilmestyi heidän keskelleen. Mutta Hän toivotti heille rauhaa. Rauhaa mieleen ja sydämeen.
Heidän ylösnoussut Mestarinsa ei halunnut heidän jäävän neljän seinän sisälle piileskelemään, vaan halusi lähettää heidät Pyhän Hengen voimassa töihin. Mutta ovien oli ensin avauduttava, mielen ja sydämen ovien, ennen kuin he pystyivät vastaanottamaan Pyhän Hengen täyteyttä. Pelon tuli muuntua luottamukseksi. 

Vahvistuksen tarve –  Tuomas ei voinut uskoa siihen, mitä oli tapahtunut, kun toiset siitä kertoivat. Miten osaankaan samastua tuohon Tuomaksen tarpeeseen saada vahvistus Jumalan ihmeisiin jollain konkreettisella tavalla. Ei tosin olisi tullut mieleen noin konkreettista kuin mitä Tuomas toivoi…
Mutta Herra näki ja kuuli Tuomaksen tarpeen ja tuli. Ei heti, mutta viikon kuluttua.

Tlan ort.kirkko. Tuomaan epäilys kääntyy uskoksi

Kristuksen tunnusmerkit – Taas Hän tuli, lukittujen ovien läpi. ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni”, Hän sanoi Tuomakselle. Tuomas oli kuvitellut voivansa työntää sormensa Mestarin haavoihin ja kätensä tämän lävistettyyn kylkeen. Mutta uskon, että jo niiden näkeminen riitti. Hän huudahti: ”Minun Herrani ja Jumalani!”
Näen mielessäni, kuinka Tuomas heittäytyi maahan Herransa edessä. – Niin kuin niin lukemattoman monet, joille Herra tuon jälkeen on ilmestynyt.
Monet heistä kertovat nähneensä Hänen käsissään ja/tai jaloissaan lävistysarvet. Ajattelen, että Hänellä on nuo merkit ilmestyessään ihmisille, jotta nämä tunnistaisivat Hänet. Ne ovat ikään kuin ylösnousseen Kristuksen tunnusmerkit.
(Vaikka ajattelen, että Hän huomioi senkin, etteivät kaikki välttämättä kestä nähdä noita merkkejä…).

Ylösnoussut – Vaikka moni raamatunkohta onkin minulle vaikea hyväksyä ja ymmärtää, Kristuksen ylösnousemus on jostain syystä ollut minulle niin kauan kuin muistan jotenkin ihan itsestäänselvää. (Siis se, että Hän nousi kuolleista, ei se, miten se tapahtui…!)
Varmaan tähän on ollut myötävaikuttamassa se, että olen ’aina’ pitänyt selvänä, että elämä ei lopu kuolemaan, vaan jatkuu toisenlaisessa olomuodossa, henkisessä/hengen maailmassa. Siksi minulle on ollut ihan luonnollista ja itsestään selvää myös se, että Kristus nousi kuolleista.

Käsinkosketeltavan konkreettinen – Ajattelen, että Kaikkivaltian ylösnousemusruumis oli konkreettisen kosketeltava Hänen ilmestyessään opetuslapsilleen sen vuoksi, että nämä vakuuttuisivat niin totaalisen täydellisesti, että se voittaisi heidän pelkonsa ja saisi heidät lähtemään, kertomaan toisille. Heillä oli iso, tärkeä ja vaikea tehtävä edessä.
Mitä, jos he eivät olisikaan lähteneet? Tuntisimmeko me länsimaalaiset Kristuksen tänään? Onneksi lähtivät. Tuomaskin (200-luvulta peräisin olevien kirjoitusten mukaan) aina Intiaan saakka.

Merkkejä? – Tuomas haastaa meikäläistä miettimään, missä määrin kaipaan Kaikkivaltiaalta jotain merkkejä uskoakseni. Jotain näkvyää tai tuntuvaa.
Voin helposti sanoa, että uskon Häneen. Mutta mitä minulle tarkoittaa, että uskon Häneen? Sen lisäksi, että uskon, että Hän on Vapahtajamme, ja että Hän nousi kuolleista ja elää. – Tarkoittaako se myös, että uskon Häntä…? Että uskon Hänen lupauksiinsa?

Tunnistan oman kaipuuni nähdä ja tuntea Hänet. Mutta miten usein löydän itseni sellaisesta tila(ntee)sta, jossa riittää, että Hän näkee ja tuntee minut ja kaipuuni?

Psalmilaulajan huokaus:
Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua.
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen. (Ps.116, 1-2, …)

C’est auprès de Dieu – Louange Vivante

’Jumalan lähellä haluan pysyä
Hän on Herrani, Kuninkaani
Jumalan lähellä voin kokea
kaiken sen Rakkauden
jota Hän tuntee minua kohtaan
Jumalan lähellä haluaisin kasvaa
kuunnella Hänen ääntään
tulen valtaistuimen eteen
Sinun armostasi pysyn läsnäolossasi
suuntaan katseeni kohti pyhää tilaa
mietiskelläkseni Sinun kasvojasi
haluan jäädä Sinun lähellesi’

Kristuksen kasvot – Olisin halunnut laittaa videon, johon linkki alla, , mutta se ei suostu tallennettavaksi. Siinä Kristuksen kasvot tulevat näkyviksi.
Secondo Pia, italial. juristi ja amatöörikuvaaja (1855-1941), otti valokuvan Torinon käärinliinasta. Videolla kuvan negatiivista edelleen kehitelty versio. Itseäni juuri tämä kuva Kristuksen kasvoista on tuntunut läheiseltä. (Joskus 90-luvulla ostin valokopion siitä jollain matkalla.)

J.S. Bach: Et resurrexit – Collegium Vocale Gent

”Kolmantena päivän Hän nousi kuolleista, kirjoitusten mukaisesti…”

Muut tekstit: Ps. 116: 1-9 , Jes. 43: 10-12 ja 1. Joh. 5: 4-12.

Palmusunnuntaina ilmestyi 3 tienviittaan iloiset tervehdykset. Kivalta tuntui. 🙂

16.4.2019. Vaikka valoisilla paikoilla silmut työtyvät jo esiin, on metsien varjoisissa kohdissa on vielä lumikinoksia ja auringolla töitä. Ihanaa seurata, kuinka elämä versoaa esiin kylmän ja kohmeisen läpi. 🙂

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
    Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.  (Luuk. 24: 1-12)

Ylösnousemuspäivä – Tuosta sapatin (= juutal. tradition lepopäiväksi pyhitetty pv) jälkeisestä päivästä tuli tuona pesah’ina (= pääsiäisenä) kristityille pyhä päivä, koska se oli Kristuksen ylösnousemuspäivä.

Pyhäpäivä – Yksi niistä lukemattomista asioista, jotka ovat muuttuneet lasteni ja lastenlasteni elinaikana on, että kauppoja alettiin pitää auki joka viikonpäivä. Kauppojen aukiolot ovat varmaankin osaltaan vaikuttaneet siihen, että sunnuntaista on tullut monessa suhteessa arkinen päivä, yksi toisten joukossa.
(Ihme kyllä, Kristuksen ristiinnaulitsemisen päivä, pitkäperjantai, on vielä saanut pysyä pyhäpäivänä, ja 2. pääsiäispäiväkin.)

Jeesuksen haudalle saapuneet naiset olivat hankkineet tuoksuöljyt perjantaina ennen auringonlaskua eli ennen sapatin alkua; joko ennen tai jälkeen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen.
Nuo naiset pystyivät suuren järkytyksen, surun ja pelon keskelläkin ajattelemaan ja toimimaan ennakoivasti: tuoksuöljyt on ostettava nyt, sillä sapattina kaupat olisivat suljetut. Tai kojut, tai missä niitä sitten myytiinkään. Heillä oli vain muutama tunti aikaa toimia, sillä Lähi-Idässä aurinko laskee aikaisin.

Kun maailma pysähtyi – Mieleen tulee oma reaktioni, kun teini-iän kynnyksellä kuulin kahden läheisimmän ihmiseni kuolleen. Lamaannus valtasi. Pystyin vain toistamaan mielessäni: ei voi olla totta! Mieli ei suostunut tapahtuneeseen. Puhumattakaan siitä, että olisin pystynyt ajattelemaan, miten tässä pitäisi nyt toimia. Maailma pysähtyi totaalisesti; oli kuin olisin ollut suuren tyhjän kuplan keskellä.

Samankaltainen reaktio oli, kun kuulin erään pitkäaikaisen ystäväni menehtyneen. Toistin vain henkilölle, joka kertoi asiasta: ”Ei ole totta!” Ikään kuin olisin toivonut hänen myöntävän, että ehkä hän olikin kuullut tai käsittänyt väärin. Olin juuri käynyt ostamassa kukkia viedäkseni ne sairaalassa olleelle ystävälleni. Surullisena soitin hänen vanhemmilleen, kysyen, voinko tuoda kukat heille osanottonani.

Enpä olisi voinut hämmestyä enemmän, kun vanhemmat tulivat ovelle. Kummatkin hymyilivät, suorastaan säteilivät. Miten ihmeessä? Olin kuvitellut kohtaavani kaksi täysin murheen murtamaa ihmistä. Hei eivät sanoneet sitä sanoin, mutta viestittivät olemuksellaan: heidän lapsensa kärsimys on loppunut, hänellä on nyt hyvä olla, kaikki on hyvin. He puhuivat jostain juhlasta. Sanat menivät korvieni ohi. En käsittänyt mitään.
Sama valoisuus säteili heistä heidän lapsensa siunaustilaisuudessa. Silloin vasta taisin tajuta: he suuntasivat katseensa lapsensa taivasmatkaan. Heidän uskonsa ylösnousemukseen ja ilo siitä oli vahvempi kuin oma menetys, suru ja kaipuu. Ihmettelin tätä pitkään.

Ennenaikaisesti? – Tuolloin mietin paljon sitä, miksi he, joiden poismenonsa oli järkyttänyt niin syvästi elämääni, olivat kaikki kuolleet ennenaikaisesti, niin nuorina. Nykyään mietin sitä, kuinka elämä on arvoitus. On vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä, miksi jonkun pitää lähteä täältä jo ihan pienenä lapsena tai nuorena. Mikä oli lähtijän elämäntarkoitus? Tuliko hän enemmän muita kuin itseään varten? Selviääkö hänen elämänsä merkitys koskaan hänen läheisilleen? Kääntyykö läheisten katse jossain vaiheessa  ylösnousemukseen? Tuoko se mukanaan lohdutusta ja toivoa?

Jeesus ei kuollut ennenaikaisesti, vaikka olikin kuollessaan vasta 33 -vuotias. Kaikki tiivistyi hänen kolmeen viimeiseen elinvuoteensa. Jeesus kertoi opetuslapsilleen, minkä vuoksi hän oli tullut maailmaan: hän oli tullut  pelastamaan sen. Evankeliumit kertovat Jeesuksen kuolemasta, mutta myös, kuinka elämä jatkui kuoleman jälkeen; kuinka ylösnousemus tuli todeksi.

Ei hän ole täällä – Naiset hämmentyivät täysin Jeesuksen haudalla: kivi oli vieritetty syrjään haudansuun edestä – ja hauta oli tyhjä! Heidän ei kuitenkaan tarvinnut jäädä epätietoisuuden valtaan. Heidän eteensä ilmestyneet hohtavanvalkeissa vaatteissa olevat miehet kertoivat heille, mitä oli tapahtunut. 
”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa”.

Jeesus oli useampaan kertaan sanonut, kuinka hänet tultaisiin ristiinnaulitsemaan ja kuinka hän kolmantena päivänä nousisi kuolleista. Oli varmasti hyvin merkityksellistä niin näille naisille kuin muillekin Jeesuksen opetuslapsille, että he Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen saattoivat palata noihin sanoihin. Kaikki tapahtui juuri niin kuin oli tarkoitettu.

Jaakobin paini – Itse olen käynyt tuon asian kanssa Jaakobin painia siitä saakka, kun aloin miettiä Jumalan suunnitelmaa meitä ihmisiä varten. En yksinkertaisesti pystynyt hyväksymään ajatusta, että vaadittiin Hänen Poikansa kuolema, jotta me pääsisimme takaisin Hänen yhteyteensä.
Miksi Jumala vaati sellaista? Hänhän on Rakkaus. Eikö Hänen anteeksiantonsa riitä syntiemme sovitukseksi? Vaikka olimmekin Hänestä ertautuneet, lähteneet kulkemaan omia teitämme, ruvenneet palvomaan milloin minkäkinlaisia jumalia ja toteuttamaan omia mielihalujamme ja -tekojamme, jotka o(li)vat jotain aivan muuta kuin mitä Hän olisi meille tahtonut… mutta onhan Hän kuitenkin meidän Luojamme. Hänhän tiesi jo alun alkaen, kuinka huteria tulisimme olemaan kaikenlaisten houkutusten edessä.

Selitin asiaa itselleni niin, että se (Jeesuksen ristiinnaulitseminen) ei ollut Jumalan alkuperäinen suunnitelma. Tuntui helpommalta ajatella, että Jumalan tarkoitus ja tahto oli lähettää Poikansa Messiaaksi kansalle, jota Hän oli tähän valmistanut. Mutta kun nämä eivät hyväksyneet/tunnistaneet Messiastaan, he päättivät surmata Hänet. Ja että Jumala kyllä oli ennalta nähnyt, miten Jeesuksen vastaustajat toimisivat, mutta että Hän antoi ihmisille – tässäkin – vapauden valita.

Jotakin on kuitenkin tapahtunut minussa sisäisesti näiden vuosien varrella, kuin huomaamatta. Uskon että se on tapahtunut pikku hiljaa, VT:n ja UT:n tekstejä, erityisesti Jeesuksen sanoja evankeliumeista lukiessani. Mutta myös VT:n profeettojen ennustuksia Messiaasta ja siitä, mitä Hän joutuisi läpikäymään.
Minusta on mielenkiintoista, että rabbit, jotka yhä odottavat Messiaansa tuloa, lukevat näitä profetioita tänäkin päivänä. Pikku hiljaa Jumala kuitenkin tekee heissä työtään: kutsuu heitä (kuvaannollisesti) tyhjän haudan ääreen, katsomaan sitä, mitä ei voi fyysisin silmin nähdä; ihmettelemään sitä, mihin järki ei välttämättä suostu.

Viime viikolla ihmettelin, miten ’helppoa’ minun oli lukea pääsiäistekstejä. Tekstejä on paljon, ja päätin lukea ne kaikki. Miten ne nyt tuntuivat niin ihmeen selkeiltä? Mieli ei (enää, tai ainakaan tällä kertaa) kipuillut ristiinnaulitsemisasian kanssa. Oli kuin se, minkä kanssa olin niin kauan kamppaillut, olisi auennut ihan uudella tavalla, kirkkaana. Ei tarvinnut enää turvautua omiin ’pehmennettyihin’ versioihin. Lopultakin mieleni oli pystynyt hyväksymään asian: niin, näinhän siinä juuri piti käydäkin, niin kuin profeetat olivat selvästi ennalta ilmaisseet. Koko asia oli ennalta päätetty. Jeesuksen ristiinnaulitseminen ei ollutkaan ihmisten, vaan Jumalan suunnitelma. Taikka siis: ihmiset toteuttivat siinä Jumalan laatiman suunnitelman.
Ajatella… vieläkin ihmettelen, kuinka vaivattomasti nyt pystyn ajattelemaan ja hyväksymään asian. – Tämä on kyllä varmastikin Jumalan työtä minussa, sinnikkäässä kyselijässä ja ihmettelijässä…

Jeesuksen haudasta löydettiin vain käärinliinat. Tuo kivi näytti kaukaa ihan siltä, kuin sen päälle olisi laitettu pehmeä, valkoinen ’käärinliina’

Ylösnoussut – Vaikka toiset apostolit eivät uskoneet naisia, jotka tulivat juoksemisesta hengästyneinä kertomaan heille tyhjästä haudasta, Pietari ei tyytynyt torjumaan uskomattomalta tuntuvaa uutista. Hän juoksi haudalle ja näki siellä pelkät Jeesuksen ruumiin ympärillä olleet käärinliinat. Se oli siis totta – Mestari oli ylösnoussut!

Kiitos rakas Jumala, että huolimatta siitä, kuinka vaikeaa tai helppoa meidän on uskoa hyvään suunnitelmaasi meitä ja elämäämme varten, Sinä rakastat meitä ja haluat parastamme. Kiitos että saamme luottaa siihen.
Kiitos Pojastasi. Kiitos pääsiäisaamun ihmeestä. Ylösnousemuksesta.

Kiitos Kristus siitä, että suostuit Lunastajaksemme ja Vapahtajaksemme. Vaikka tiesit, että Isä nostaisi sinut kuolemasta elämään, ja kuinka kaikella oli (ja on) elämääsi laajempi merkitys, tiesit myös, miten valtavan tuskan, kivun ja kärsimyksen joutuisit läpikäymään. Kuitenkin suostuit. Ja niin opetuslapsesi saivat kokea ihmeen. Pääsiäisihmeen, josta he saivat voimaa ja luottamusta. Ja jota mekin vielä 2000 v myöhemmin ihmettelemme. Ylösnousemuksen ihmeen, josta voimme ammentaa voimaa ja luottamusta omaan ja lähimmäistemme elämään.

Anna ihmeiden olla läsnä tänäkin Pääsiäisenä. Kiitos, että Sinun Ylösnousemusvoimasi vaikuttaa meissä. Auta meitä muistamaan se, erityisesti silloin, kun meistä tuntuu vaikealta nähdä Valo omassa tai läheistemme elämässä. Vieritä kivi synkkien ajatustemme, tunteidemme ja tilanteidemme edestä. Päästä ne Sinun Kirkkautesi vaikutuspiiriin. Siinä ne muuttuvat. Ja mekin.
Kiitos Pääsiäisen Ilosta ja Valosta! 🙂

Because He Lives – Matt Maher

Muut Pääsiäispäivän tekstit ovat: Ps. 118:15-23 (24), Hoos. 6: 1-3 1 ja Kor. 15: 1-8 (9-10) 11.

Pääsiäisen Iloa ja Valoa meille kaikille!