29.4.2019. Pari viikkoa sitten ajelin tuttua metsän reunustamaa tietä. Yleensä teillä, erityisesti metsäisillä, pyydän ettei pieniä eikä suuria eläimiä tulisi auton eteen. Tällaista varjelusta – sekä metsäneläimille että autossa oleville – olin pyytänyt tällekin reissulle.
Ajaessani kaikessa rauhassa, ajatusten ollessa ihan muussa kuin eläimissä – näin yhtäkkiä tien vas. reunassa puiden välistä kurkistelevan hirven. Valtavan iso, majesteettinen eläin, vain muutamien metrien päässä autostani. Säikähdin ja jarrutin rajusti (onneksi  ei olltu muita autoja takanani). Hirvi säikähti myöskin, kääntyi ja lönkytteli takaisin metsään.
Se oli 1. bongaamani hirvi tiellä, jota olemme perheen kanssa ajelleet yli 30 v:n ajan.  

Olisi hirvittävää törmätä vaikka kuinka pikkuiseen eläimeen. Mökkitien yli loikkii usein metsäkauriita. Ne ovat niin hentojalkaisia, että pieninkin töytäisy olisi takuulla niille kohtalokas. Mutta tuon jättimäisen hirven kohdalla tuli kyllä sellainen olo, että törmäys olisi ollut kohtalokas pikemminkin autossa olleille. En halunnut ajatella miten olisi käynyt, jos hirvi olisi tullut juosten auton kylkeen.
Oliko hirvi luonteeltaan varovainen, taikka oppinut hyvät liilkennesäännöt? Tai pysäytitkö Sinä, Hyvä Paimenemme, hirven katsomaan ensin ennen tien ylitystä?

Jeesus sanoo:
    ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”   (Joh. 10: 11-16)

Miksi paimen? – Ensi pyhän kaikissa teksteissä verrataan Kaikkivaltiasta paimeneen. Varmaan siksi, että israelilaiset olivat lähtökohtaiseseti paimentolaisia.
Abraham, jonka Jumala kehotti jättämään oman maansa ja vaeltamaan perheineen, palvelusväkineen ja karjoineen maahan, jonka Hän osoittaisi, oli paimen. Iäkkäänä ja varakkaana miehenä hänellä taisi tosin olla palkkapaimenia paimentamassa suurta lammas- ja karjalaumaa.

Daavid lauleskeli paimenessa ollessaan psalmejaan, myös sitä tunnetuinta, Psalmi 23:a, jossa hän vertaa Herraa paimeneksi, joka vie vihreille niityille ja vetten äärelle virkistymään ja levähtämään. Aivan kuten David itse vei isänsä lampaita niityille ja huolehti, että ne saavat tarvitsemansa.
Paimen on oikeastaan hyvin kaunis kuva huolehtivasta ja suojelevasta Jumalasta.

Hyvä Paimen – Jeesus sanoi useampaan otteeseen itseään paimeneksi, yllä olevassa evankeliumitekstissä hyväksi paimeneksi. Palkkapaimen kun ei hänen mukaansa välitä lampaistaan.
Tämä laittaa miettimään nykyajan paimeniamme (lat. pastor = paimen). Miten vastuullinen työ pastoreilla onkaan: heihin luotetaan, heidän puoleensa käännytään kaikenlaisissa elämäntilanteissa, iloisten ja surullisten asioiden edessä. Varmasti heihin kohdistuu jatkuvasti erilaisia odotuksia.

Miten papit mahtavat jaksaa työssään? On paljon juhlahetkiä, kastetilaisuuksia ja häitä, ja messukin on juhlaa, jossa juhlinnan kohteena ylösnoussut Kristus.
Mutta yhtälailla hautajaiset kuuluvat papin työnkuvaan. Ihmisen koko elämänkaari ja sen kirjo tulee papin ammatissa tutuksi. Messuissa ja muissa toimituksissa ja tilaisuuksissa samoin kuin henkilökohtaisissa kohtaamisissa pappi voi olla hyvä paimen – tai sitten ei sellainen, joka vastaisi omaan tarpeeseen.  – Täydellistä pastoria tuskin onkaan, ihmisiä hekin kun vain ovat. Ovatko heihin kohdistuvat odotukset joskus kohtuuttomia?

Millainen on hyvä paimen sinun mieleistäsi? Mitä toivoisit papilta kuunnellessasi häntä tai hänen kuunnellessaan sinua?

Miksi Jumala sallii… – Ennen pääsiäisviikkoa eräs pastori puhui saarnassaan kärsimyksestä, jota ei voi selittää. Ja kuinka papilta usein kysytään, miksi Jumala sallii kaiken kärsimyksen.
Hän kertoi, kuinka hän oli nuorena vastavihittynä pappina katsellut TV:stä järkyttäviä kuvia tsunamin aiheuttamista tuhoista. Uutistoimittaja oli haastatellut lähistöllä lomaansa viettänyttä silloista Hgin piispaa, joka oli keskeyttänyt lomansa ja mennyt alueelle, jossa oli koettu pahimmat tuhot.
Toimittaja kysyi Eero Huoviselta tämän ajatuksista. En muista, sanoiko pappi toimittajan kysyneen juuri tuon, että miten Jumala sallii tällaisen tapahtuvan, mutta sen, mittä pappi sitten sanoi, muistan varmaan pitkään: hän kertoi, että Eero -piispa oli katsonut kameraan ja ollut pitkään hiljaa, kyynelten valuessa poskille.
Pappi totesi, että juuri tuon takia emerituspiispa Eero Huovinen on niin pidetty kansan keskuudessa.

Paimen, joka itki – Olen arvostanut Eero Huovista siitä lähtien, kun hänet valittiin piispaksi (sitä ennen en tainnut tietääkään hänestä mitään). Hänestä tulee sellainen olo, että hän ei yritä esittää mitään sellaista, mitä ei ole. Lisäksi hänestä ja hänen puheistaan välittyy aito välittäminen.  
Minusta tuntui hyvältä kuulla, kuinka hän piispana oli kaiken hädän ja kauhun keskellä uskaltanut näyttää järkytyksensä eikä piiloutunut minkäänlaisen ammattikuoren taakse.
Muistan, miten asetuin puolustavalle kannalle, kun joku arvosteli Eero -piispaa tuossa haastattelussa, jossa kysyttiin, miten Jumala voi sallia tällaista. Monet kaipasivat varmaan, että piispa olisi esiintynyt vahvana ja selittänyt asiaa jotenkin ‘kotiinpäin’. En ymmärrä, miten se olisi ollut mahdollista. Varsinkin jos vastaaja on aito ja inhimmillinen.
Ehkä E.H. koki siellä tsunamin kauhujen keskellä jotain samaa kuin Jeesus, joka sanoi tuskissaan ristillä: “Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” 

Tsunamipäivänä olimme perheen kanssa mökillä. Siellä ei ole TV:tä, mutta radio on. Meillä on aina ollut sellainen sääntö, että Joulun aikaan radiosta kuunnellaan vain joulumusiikkia, ei muuta. Että joulurauha säilyy. (Varsinkin uutisissa harvoin kerrotaan hyviä asioita.)
Istuimme ruokapöydässä, kun radiossa sanottiin, että seuraavaksi tulevat uutiset. Yksi lapsistani nousi sulkiakseen radion, mutta jostain kumman syystä pyysinkin häntä jättämään sen päälle. Uutiset kertoivat tsunamista. Olimme pitkään hiljaa. Sitten totesin, että koin tämän (että olimme kuulleet uutisen) kutsuna rukoilla kaikkien siellä olevien sekä uhrien omaisten puolesta. 

Mieleiseni paimen – Kuullessani papin saarnasta, että tsunamin tuhoja oli näytetty TV-uutisissa ajattelin, että onneksi olimme tuolloin mökillä; asian kuulemisessa oli jo kylliksi. Mutta jos olisin nähnyt TV:stä Eero Huovisen liikutuksen, se olisi nostanut arvostustani häntä kohtaan entisestään. Se olisi ollut minusta vahvistus sille, että tässä on paimen, joka ihan oikeasti välittää. Sellainen puhuttelee omaa sydäntäni, vaikka ymmärrän kyllä niitäkin, jotka toivovat (ulkoisesti) vahvaa paimenta.

Jeesus välittää kaikista – “Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”
Jeesus ei halunnut eikä halua nytkään, että yksikään joutuisi erilleen, eksyksiin, hylätyksi tai torjutuksi. Hänelle jokainen meistä on yhtä tärkeä.

Mistä tarhasta? – Teenkö minä/sinä sitä: ihmisten erottelemista eri tarhoihin (tai jakamista eri karsinoihin, kuten sanonta kuuluu)? Miten helposti se tapahtuukaan, vaikkei haluaisi tai ehkä tiedostaisikaan. Kuitenkin niin herkästi sitä teemme, eri syistä ja erilaisin perustein. Arvioimme ihmistä synnynnäisin tai ulkonaisin perustein. – Tuo on parempi/huonompi, tuo kuuluu siihen tai tähän rotuun tai kansallisuuteen, tuolla on vahvat/heikot älyn, osaamisen tai selviytymisen taidot, tuo on rikas/köyhä, tuo on menestynyt/epäonnistunut elämässään jne jne…
Usein kriteerit, joiden perusteella luokittelemme lähimmäisiämme, ovat sellaisia, joihin ei itse ole voinut vaikuttaa. Mutta me voimme vaikuttaa siihen, miten asennoidumme ja suhtaudumme kanssakulkijoihimme. 

Hyvä Paimen, auta, että osaisin/osaisimme olla enemmän Sinun kaltaisesi. Auta meitä ykseyden kokemiseen. Ettemme olisi erottelemassa vaan yhdistämässä.
Kiitos, että tunnet meidät niin läpikoitaisin; kaikki ajatuksemme ja tunteemme, asenteemme ja taipumuksemme. Kiitos että (kuitenkin) rakastat meitä, välität ja huolehdit.
Anna Rakkautesi vaikuttaa meissä niin, että alamme nähdä toisemme Sinun silmin, Rakkauden silmin. Niin että  alkaisimme välittää toisistamme ihan oikeasti.
Kiitos Sinulle, Kristus. 🙂

You Are My Shepherd – Tricia Brok