Kirjoittajan arkistot: veronica

Etsikkoaikoja

25.8.2025. Lähdimme eilen ystävän kanssa ex tempore eväsretkelle merenrannalle.. Olihan vielä kesä, vaikka sää olikin viilennyt! Tarpeeksi vain ylle. Ja aurinko lämmitti ihanasti aina kun tuli esiin. ☀

Tehdessämme lähtöä muodostui taivaalle vaikuttava näytelmä. Vastapäisen rannan tummansiniset pilvet sekä auringonvalo, joka kimmelsi merenpinnalla synnyttivät niin vahvan kontrastin. ettei voinut kuin jäädä sitä ihastelemaan.
Valo lävisti vastapäisen rannan sadepilvet ja valaisi purjeen. – Tuskin saimme irrotettua silmiämme näkemästämme.

Vaikka ensi pyhän tekstit ovat synkeänlaiset ja tummanpuhuvat, meillä on Kristuksen seuraajina toivo: Hän on Valomme. Hän puhaltaa purjeisiimme ja vie meidät läpi vaikeiltakin tuntuvien haasteiden. Kannattaa pysyä Hänen matkassaan.  *******

Kirkkovuosikalenterista: Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).

*******

Kunpa kansani kuulisi minua – ”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel!
Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.
Ps. 81:9–17

Savenvalaja – Jeremialle tuli tämä Herran sana: ”Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle.”
Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.
Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
”Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.”
Jer. 18:1–10

Valkeat vaatteet – ”Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita:
Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä:
Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.
Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”
Ilm. 3:1–6

Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.
Luuk. 19:41–48

Lähestyessään Jerusalemia Jeesus itki. Kun kaupunki tuli näköpiiriin tunteet valtasivat hänet, sillä hän näki ennalta sen kohtalon. Ehkä taivaassakin itkettiin: Jumalan enkelit olivat varmaan kuulleet Hänen hyvistä lupauksista tuolle kaupungille; kuinka Hän halusi siunata Jerusalemia ja antaa sille hyvää, mikäli sen asukkaat vain pysyisivät Hänen tahdossaan. . 

Jeesukselle, kuten muillekin juutalaisille, Jerusalem oli pyhä kaupunki. Siellä sijaitsi Jumalalle rakennettu temppeli, jonne tultiin osoittamaan Hänelle kunnioitusta ja kiitollisuutta.
Jeesus oli lapsesta pitäen tehnyt  vanhempiensa mukana pyhiinvaelluksia tuohon kaupunkiin.  

Nytkin hän oli tulossa pääsiäisjuhlaan. Paitsi Jerusalemin kohtalon Jeesus tiesi, mitä tuona  erityisenä Pääsiäisenä tulisi tapahtumaan. Kansa tervehti häntä huutaen hoosianna! Kuitenkin pian suuri osa heistä kääntyisi häntä vastaan. Varmasti tämäkin sai Jeesuksen murheelliseksi. 

Jeesuksen opettaessa temppelissä ’koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä’, Luukas kirjoittaa. Ja jonkin ajan kuluttua he olivat jo huutamassa hänelle tuomiota.
Mietin miten äkkiä ihmisten mieli voi muuttua. Ja sitä, miten tärkeää on pitää kiinni Kristuksesta, etenkin silloin, kun jokin koettaa tulla sen väliin, jonka on sydämessään tunnistanut hyväksi.

Miten tarkkana saammekaan olla, jos ja kun meille koetetaan uskotella jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Tai kun olemme vaikeiden päätösten edessä.
Silloin tarvitaan aivan erityisesti Jumalan läsnäolossa viipymistä, hiljentymistä ja Hänen äänensä kuuntelemista. Jotta voisimme kuulla Hänen johdatustaan. Etsiä Hänen tahtoaan.
Jottemme vain seilaisi virran mukana tai jopa joutuisi tuuliajolle.
Ja jotta voisimme nähdä pimeimmänkin läpi loistavan Valon. .  

Kristus, auta meitä kuulemaan ja seuraamaan johdatustasi, joka päivä. Kutsu meitä kulkemaan ja elämään kanssasi. Ohjaa meitä pysymään Sinun merkitsemälläsi ja valaisemillasi reitillä.
Sinä näet heikkoutemme ja näet miten kovasti tarvitsemme Sinua. Kiitos suuresta rakkaudestasi ja myötätunnostasi jokaista meitä kohtaan!

Kiitos sinulle Kristus, että olet meidän ja koko maailman Valo!  

*******

Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

21.8.2025 – Vietimme viime viikonlopun perheen kanssa leppoisasti puuhastellen, jutustellen ja aterioiden ja huilaten. Katselimme vanhoja valokuvia ja muistelimme kaikenlaisia mukavia tekemisiä ja tapahtumia.
Keskusteluissamme tuli esiin, kuinka jokaisella meillä on ollut ja on omanlaisemme taipumukset ja tavat toimia. – Olipa antoisaa ja ihanaa muistella ja jutella niistä yhdessä.  💛💛💛💛💛 

Jumala on antanut jokaiselle meistä tietynlaisia lahjoja, joita Hän toivoo meidän käyttävän mahdollisimman hyvin.
Kirkkovuosikalenteri kehottaa käyttämään Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti:  ’Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä.’

Joskus voimme pitää joitain kykyjä tai ominaisuuksia niin luonnollisina, ettemme tule ajatelleeksi, etteivät ne ole vain itseämme varten, vaan olemme saaneet ne, jotta käyttäisimme niitä muiden hyväksi. Luojamme on antanut meille tietynlaisia taitoja ja taipumuksia siksi, että niiden avulla auttaisimme ja ilahduttaisimme muita.

Jeesus korosti toisten palvelemisen merkitystä opetuksissaan, ja antoi meille siitä esimerkin omalla toiminnallaan ja elämällään.
Hän totesi muutamalle opetuslapselle, jotka havittelivat tärkeää asemaa: ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.”,

Ja vaikkei tahtoisikaan tulla suureksi, kannattaa sittenkin pysähtyä miettimään, millaisia lahjoja on Jumalalta saanut, ja millä tavoin on niitä käyttänyt.  🙂  

Ihmeellinen liitto – Sinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä. Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä. Minä huohotan suu auki, minä janoan sinun käskyjäsi. Katso puoleeni, anna armosi – se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas. Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua. Vapauta minut sortajistani, että voisin noudattaa säädöksiäsi. Kirkasta kasvosi palvelijallesi. Opeta minut tuntemaan käskysi! Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska lakiasi ei noudateta.
Ps. 119:129–136

**********************

Viitoitettu tie – Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta –kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien. Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. Siinä on sinulle lääke, joka pitää koko ruumiisi terveenä.
Sananl. 3:3–8 

Keskinäinen rakkaus – Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit”. Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.
1. Piet. 4:7–11

Taloudenhoitaja – Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: ”Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’”
Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”
Luuk. 16:1–9

Tuossa evankeliumiteksti, jonka viimeiset lauseet saattavat minut ymmälle. Koetin katsoa, josko muunkieliset tekstit olisivat avanneet niitä jollain tavoin. En löytänyt. Joten jätin noiden Jeesuksen sanojen miettimisen ja luin eteenpäin. – Selvisi, että Jeesus suuntasi sanansa rahanahneille fariseuksille. Näin Jeesus jatkoi opetustaan:  

Luotettavuus – ”Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista? Ja jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän omaanne?” (Luuk16:10-12)

Jumala vai mammona – ”Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”
Fariseukset kuulivat kaiken tämän. He olivat rahanahneita, ja niinpä he ivailivat Jeesusta. Jeesus sanoi heille: ”Ihmisten edessä te olette olevinanne hurskaita, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne. Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta, on Jumalalle iljetys.” (Luuk.16: 13-15)

Siihen, miten hoitaa ja käyttää omaisuuttaan, liittyy Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja hänen porttinsa pielessä viruneesta köyhästä Lasaruksesta.
Lasaruksen kuoltua enkelit hakivat hänet Abrahamin helmaan. Rikas mies taas (joka ei ollut välittänyt nälkää näkevästä Lasaruksesta) joutui kuoltuaan tuonelaan. Hän aneli Abrahamia, että tämä lähettäisi Lasaruksen virvoittamaan häntä, mutta Abraham sanoi, että Lasarus saa nyt vaivoihinsa lohdun, mutta rikas mies joutuisi kärsimään (sydämensä kovuutta). (Luuk16, 19.31) 

Jeesus, opeta meitä elämään viisaasti. Auta meitä näkemään, miten Sinä haluat meidän käyttävän niitä lahjoja, joita olemme saaneet. Auta meitä tekemään mielesi mukaisia päätöksiä.
Johdata meitä kulkemaan Sinun viitoittamaasi tietä,
Kiitos Kristus kaikesta, mitä olet tehnyt, ja teet! Siunattu olkoon nimesi nyt ja aina! ❤️❤️❤️

Blessing and Honor – Terry MacAlmon 

’Siunaus ja kunnia, kirkkaus ja voima, rikkaudet ja viisaus ja vahvuus
on Sinun, joka istut Jumalan oikealla puolella’ 

Totuus ja harha

14.8.2025. Eräs ystäväni totesi heti Juhannuksen jälkeen että no nyt se kesä on jo pian ohi. Olin vahvasti eri mieltä, halusin ajatella että kesä oli vasta edessä.
Ihanaa on katsella kaikkea ympäröivää vehreyttä. Elokuun puolivälissä ollaan, eikä yhtäkään kellastunutta koivunlehteä näy. Luonto nauttii yhä täysillä lämmöstä, auringosta ja sateista. Ah, jatkuisipa tätä vielä pitkään… 😉

Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.’

Iäti Korkein – Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä. Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi! Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä. Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein. Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra,
kaikki väärintekijät joutuvat hajalle. Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla. Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat, kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni, hän ei tee vääryyttä.  
Ps. 92:5–10, 13–16

Herra koettelee – Mooses sanoi:
”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään. Teidän keskuuteenne saattaa ilmestyä profeetta tai unennäkijä, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon ja joka näin koettaa taivuttaa teidät palvelemaan vieraita ja teille outoja jumalia. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan.”
5. Moos. 13:1–5

Monenlaisessa mukana olleena voin vain helpottuneena ja kiitollisena todeta, että sain lopulta kutsun lähteä seuraamaan Häntä, jota minun oli alun perinkin tarkoitus seurata. 
Ajattelen, että erilaisilla etsijänpoluilla vaellellessani – autuaan tietämättömänä niihin liittyvistä riskeistä ja vaaroista – Kristus näki minut koko ajan, ja tiesi milloin kutsuisi minut omalle polulleen.  

Näin jälkeenpäin ihmettelen sitä kritiikittömyyttä, jolla lähdin tutustumaan niin moniin asioihin new age aikoinani 90-luvulla. Antroposofia oli ollut elämänfilosofiani perusta yli 20 v:n ajan, ja kun siitä sitten siirryin new age-juttuihin, ne ikään kuin imaisivat mukaansa. Yhtä juttua seurasi seuraava.
Yhteistä niille oli, että kaikkiin sisältyi lupaus jostain hyvästä. Mutta aina tuli jonkin ajan kuluttua tunne, että vielä on jotain, sitä, mikä minun oli tarkoitus löytää. Piti siis jatkaa etsimistä ja tutkimista.
Kristuksen kohdattuani tajusin löytäneeni sen, mitä olin kaikkialta muualta etsinyt ja kaivannut. 

Nykyistä nk. uushenkisyyden alueen tarjontaa en ole seurannut, mutta arvelisin sen olevan vielä laajempaa kuin 90-luvulla. Kuulemani mukaan nykyään myös ne, jotka ovat kasvaneet ja pysytelleet aiemmin kristinuskon piireissä, ovat enenevässä määrin alkaneet kiinnostua uushenkisistä virtauksista.  

Voi vain toivoa, että Kristus hakee heidät jossain vaiheessa takaisin omalle tielleen. Sillä monenlaista – niin sielullista, henkistä kuin aineellistakin – vahinkoa moni on joutunut noilla poluilla kokemaan. Sen jouduin toteamaan ryhdyttyäni seuraamaan Kristusta ja kohdatessani sitten uushenkisyyden jutuissa mukana olleita.     

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Vääriä profeettoja– Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.
Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
1. Joh. 4:1–6 

Tällaisia vääriä profeettoja löytyy niin uushenkisyyden kuin valitettavasti myös kristinuskon parista. Jotkut heistä antavat ymmärtää, että ovat Jeesuksen Kristuksen palvelijoita. Ja saattavat ehkä aluksi ollakin. Mutta kun itsekkäät motiivit astuvat kuvaan, seurauksena on, ettei profeetta enää toimikaan Jumalan tahdon mukaisesti.
Hälytysvalojen pitäisi syttyä, jos huomaa, että joku kaipaa kovasti ihailua ja haluaa esiintyä jonkinlaisena guruna. Se voi johtaa manipulointiin ja siihen, että käyttää hyväkseen toisten hyväuskoisuutta saavuttaakseen omia päämääriään. .   

On olemassa henkiä ja voimia, jotka eivät palvele Jumalaa. Ja on henkilöitä, jotka käyttävät niitä hyväkseen, ja päinvastoin. Siksi tuo Johanneksen varoitus, ettei tule uskoa kaikkia henkiä, on  tärkeä ja ajankohtainen myös meidän aikanamme.

Sen vuoksi on tärkeää oppia erottamaan oikea väärästä. Tuosta, mitä Johannes kirjoittaa kirjeessään, tulee mieleen myös, kuinka Jeesus kohtasi myös sellaisia henkiä, jotka kyllä tunnistavat hänet Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, mutta eivät kuitenkaan olleet hyviä henkiä:

Kun Jeesus opetti Kapernaumin synagogassa, eräs siellä ollut mies reagoi vahvasti Jeesukseen  ja hänen opetukseensa:
Siellä ’oli mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. Hän alkoi huutaa: ”Mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!” Mutta Jeesus käski henkeä ankarin sanoin: ”Vaiti! Lähde hänestä!”  Silloin saastainen henki kouristi miestä ja lähti hänestä huutaen kovalla äänellä. (Mark.1:23-26)

Aina eivät henget kuitenkaan ilmaise olemassaoloaan näkyvällä tai kuuluvalla tavalla. Siksi ajattelen että on tärkeää olla tietoinen siitä, että tällaisia on olemassa. Ei peläten, vaan tietäen, että kun olemme Kristuksen omia ja pysymme Hänessä, olemme turvassa, sillä Hän on kaikkea pahaa suurempi ja vahvempi.   

Kristus, opeta meitä tunnistamaan mikä on Sinun tahtosi mukaista ja mikä ei. Auta meitä pysymään Sinun tielläsi.
Miten paljon tarvitsemmekaan johdatustasi ja varjelustasi, joka päivä, kaikissa elämämme vaiheissa. Kiitos että kuljet kanssamme.  💛💛💛💛💛💛💛

Lampaiden vaatteissa – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”
Matt. 7:15–23

Vakavia sanoja Jeesus puhuu tuossa. Kaikki ei ole sitä, miltä ulospäin näyttää.
Miten erottaa viattomaksi lampaaksi tekeytyvä profeetta, joka onkin epärehellinen, omia etujaan ajava, itsekäs, epäaito tai jotain muuta ei-toivottavaa?

Entä tuo jatko – se on vielä ravistelevampi. Minkä kaltaisilla on pääsy taivasten valtakuntaan?
Sellaisilla, jotka tekevät taivaallisen Isän tahdon.
Helppoahan on toisia arvostella. Mutta entä kun kääntääkin katseen itseensä, omaan toimintaansa. Toiminko taivaallisen Isäni tahdon mukaisesti vai omia mieltymyksiäni seuraten?  Tuota voi aina välillä pysähtyä miettimään. Ja jos tarpeen, tehdä suunnanmuutos.  

Etsin kristillistä lauluvideota aiheena totuus. Tällainen tuli vastaan. Ei suoraan liity viikon raamatunteksteihin, mutta onpa vähän kevennystä ja kohottavaa yllä olevien juttujen jälkeen. 🙂
(Ääniherkät huom.: laulu on aika voimakasta.) 

The Truth – Megan Woods

Montako kertaa voi kuulla saman valheen ennen kuin alkaa uskoa siihen?
vihollinen kuiskaa minulle jatkuvasti, se on todellakin ainut mitä kuulen
ennen tiesin kuka olin, nyt katson peiliin enkä ole niin varma
Herra, en halua enää kuunnella valheita.

Totuus on että olen Isäni lapsi, Hän on ylpeä minusta ja saan Hänet hymyilemään
minut luotiin täydellisen Kuninkaan kuvaksi, Hän katsoo minua eikä muuttaisi mitään
totuus on että Jumala rakastaa minua, Hän on hyvä kun en ole tarpeeksi hyvä
en kuulu valheille, kuulun Sinulle ja se on totuus

Kun tuntuu että päässäni asuu niin paljon meteliä ilmaisvuokralaisena 
Taivas löytää minut hiljaisella äänellä ja se kuulostaa armolta
Sinä muistutat minua siitä kuka olen katsoessani peiliin enkä ole niin varma
Herra, en halua kuunnella enää valheita.

Tiedän kuka olen koska tiedän kuka Sinä olet ja kannan Sinun totuuttasi sydämessäni
tiedän että valheet koettavat aina löytää minut mutta en koskaan ole ollut näin varma
en kuulu valheille, kuulun Sinulle. ja se on totuus

Kirkastettu Kristus .

8.8.2025. Valtavan kirkas valo välähtää verhojen takana. On kuin sata valonheittäjää olisi suunnattuna ikkunaan. Valo ei herättänyt minua, olin herännyt hetkeä aiemmin. Mistä ihmeestä tuo valo tuli, mitä se oli? Samassa järisyttävä jyrähdys. Salama oli iskenyt aivan lähelle. 

Lukemattomat ihmiset ovat kokeneet toisenlaisen valonvälähdyksen syvän toivottomuuden hetkellä, rukoillessaan apua tilanteeseensa. He ovat etsineet Jumalaa ja kysyneet: oletko Sinä Jumala todella olemassa, näetkö minut ja kipuni?
Yhtäkkiä hämärän huoneen on täyttänyt sädehtiä Valo. Ensi säikähdyksen jälkeen pelko, tuska ja epätoivo on pyyhkiytynyt pois ja tilalle laskeutunut syvä rauha.
Olivatpa kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hinduja tai ei-uskovia, ovat kysyessään ”Kuka Sinä olet?” kuulleet kirkkauden keskeltä sanat: ”Minä olen Jeesus.”  

Ylösnoussut Kristus tulee luoksemme ja ilmoittaa läsnäolonsa nähdessään, että sitä syystä tai toisesta erityisen paljon tarvitsemme. Kun käännymme Jumalan puoleen, etsimme Häntä rukouksen ja Hänen Sanansa kautta, Hän osoittaa olevansa kanssamme.
Eikä tilanteemme ei aina tarvitse olla epätoivoinen Hänen ilmaistessaan itsensä meille. Voi olla että Hän tietyissä tilanteissa haluaa ’vain’ osoittaa, mikä on tärkeää, tai näyttää meille suuntaa, johon toivoo meidän kulkevan. Tai osoittaa meille, kuinka rakkaita olemme Hänelle. 

🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥

Kirkkovuosikalenterista: ’Kristuksen kirkastuminen oli hänen elämänsä taitekohta. Apostolit saivat omin silmin nähdä hänen jumalallisen suuruutensa ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Jumalan kirkkaus tulee ilmi kaikkensa uhraavassa rakkaudessa.
Vuorella apostoleille ilmestyivät kirkastetun Kristuksen lisäksi Mooses ja Elia, Vanhan testamentin lain ja profeettojen edustajat.
Kristillinen kirkko näki alusta lähtien Kristuksen elämänvaiheet, kuoleman ja ylösnousemuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä.’

**********************

Millaista on, kun vuoret pehmenevät ja sulavat vahan lailla? Sitä on vaikea kuvitella. Näin alla oleva psalmi kuvaa kuitenkin Jumalan voimavaikutusta. 

Vuoret sulavat kuin vaha – Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa! Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä. Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.
Ps. 97:1–2, 5–6, 10–11 

Raamatun kuvakieli on monesti ihanan rikasta, elävää ja värikästä. Kuten tässä psalmitekstissä, joka kuvaa Jumalan pyhyyttä ja suuruutta.
Olisiko niin, että psalmisti olisi itse kohdannut Jumalan pyhyyden jossain elämänsä tilanteessa? Vai perustaako hän kuvauksensa pyhiin kirjoituksiin, joissa kuvataan Jumalan olemusta?

Monet VT:n profeetat, joille Jumala ilmestyi tai joita Hän puhutteli, kokivat varmaan jotain psalmin kuvauksen kaltaista. Jumalan voima oli niin vaikuttava ja kunnioitusta ja pelkoa herättävä, että moni heistä varmasti tunsi polviensa sulavan kuin vaha ja he vaipuivat maahan Hänen edessään. 

🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥

Liekit kohosivat pensaasta, mutta sen oksat eivät palaneet. Voiko tällaista käsittää? Sitä sai Mooses kummastella, kun Jumalan enkeli puhutteli häntä-   

Palava pensas – Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?”
Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.” Herra sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.
2. Moos. 3:1–6

Nähdessään pensaan, josta nousi tulenliekki, Mooses ihmetteli, miten tuo tuli ei polttanut pensasta. Mennessään lähemmäs hän kuulee pensaasta äänen, joka huusi hänen nimeään.
Jos Mooses olisi aavistanut, mitä seuraavaksi tapahtuisi, hän olisi varmaankin lähestynyt pensasta toisenlaisella asenteella kuin pelkästä mielenkiinnosta.

Pyhällä paikalla  – Jumala opetti Moosesta alusta alkaen osoittamaan kunnioitusta Häntä kohtaan: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.”
Mooseksen sydän heitti varmaan monta volttia. Mitäköhän seuraavaksi tapahtuisi?

Jumala ilmoitti, että Hänellä oli Moosekselle tehtävä: mennä takaisin Egyptiin ja tuoda sieltä israelilaiset orjuudesta vapauteen.
Eipä Mooses tiennyt, mitä kaikkea häntä odotti tuon tehtävän myötä. Jo palaaminen Egyptiin faraon luo oli aikamoisen haastava juttu. Mutta että hän saisi kohdata Herran Siinain vuorella, viettää aikaa Hänen läsnäolossaan, Hänen kirkkaudessaan:

Herran kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle. Pilvi peitti vuoren kuudeksi päiväksi, ja seitsemäntenä päivänä Herra kutsui Moosesta pilven keskeltä. Israelilaiset näkivät Herran kirkkauden vuoren laella, ja se oli kuin tuli, joka polttaa kaiken.
Niin Mooses astui pilven peittoon ja nousi vuoren huipulle. Hän viipyi siellä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.'(2.Moos.24:16-18) 

Mahtoikohan Jumala 10 käskyn ja kaikkien säädösten lisäksi kertoa Moosekselle suurta  kärsivällisyyttä ja kestävyyttä vaativasta suunnitelmastaan. Että Hän valmistaisi tätä erämaan halki vaeltavaa kansaa niin, että kun aika olisi oikea, Hän voisi lähettää Poikansa sen keskuuteen, Lunastajaksi ja Vapahtajaksi.  

Kertoikohan Jumala Moosekselle, että vaikka tämä ei itse pääsisi luvattuun maahan, hän saisi kohdata tämän Vapahtajan, Messiaan, kirkastusvuorella yhdessä profeetta Elian kanssa?
Ja että he saisivat (kuten uskon) välittää Jeesukselle sitä tietoa ja rohkaisua, jota Jumala halusi Pojalleen tuossa tilanteessa antaa.

🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥

Mooseksen ihmeellisiä kohtaamisia Jumalan kanssa ja hänen megatehtäväänsä ajatellessa mietin, miten nämä voisivat liittyä meidän kohtaamisiin Jumalan kanssa ja omiin tehtäviimme.
Huomaan, että kyllä ne voivat. 
Jumala haluaa vetää meitä puoleensa, lähelleen. Hän tekee sen eri tavoin jokaisen kohdalla. Mutta kuten Mooseksella, Hän voi ensin herättää meissä kiinnostuksen, jotta alamme etsiä ja ottaa selvää. 

Jumala haluaa vetää meitä lähemmäs luokseen. Se voi tapahtua – toisin kuin Mooseksen kohdalla – hyvin hienovaraisella, miltei huomaamattomalla tavalla. Sellainen edellyttää meiltä itseltämme herkkää ja avointa mieltä. 

Luojamme haluaa olla vuorovaikutuksessa kanssamme ja ohjata meitä kohti niitä tehtäviä, joita Hän on meille suunnitellut. Pieniä ja isompia, kaikki ne ovat yhtä tärkeitä ja merkityksellisiä palasia Hänen suuressa suunnitelmassaan. 

Tullessamme Hänen luokseen ja viettäessämme aikaa Hänen läsnäolossaan, saatamme kokea Hänen pyhyytensä. Silloin – olemmepa fyysisesti missä tahansa – voimme kokea olevamme pyhässä paikassa.  Se on paikka, jossa haluaisi viipyä vaikka kuinka pitkään. Paikka, johon Pietarin tavoin haluaisi pystyttää teltan. Jotta voisi jäädä, kiinnittää itsensä siihen, Hänen pyhyytensä ilmapiiriin. 

🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥

Ylhäisimmän Kirkkauden ääni – Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.
2. Piet. 1:16–18 

Pyhällä vuorella – Miten vahva todistus Pietarilla olikaan jaettavanaan. Hän sekä Jaakob ja Johannes olivat kuulleet omin korvin – kuten Pietari kirjoittaa:  Ylhäisimmän Kirkkauden äänen.
He saivat olla Jeesuksen mukana, kun Jumala puhui Pojalleen nuo sanat:  ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Voisi Hyvin kuvitella, että tuo päivä ja tuo kokemus oli käänteentekevä näiden kolmen Jeesuksen opetuslapsen elämässä. Mutta miten paljon olikaan vielä edessä. Sellaista, jota he eivät tuolloin osanneet aavistaakaan. (Hehän eivät kuulleet, mitä Mooses ja Elia puhuivat Jeesuksen kanssa.)

Ehkäpä he palasivat mielessään tuohon kokemukseen pyhällä vuorella sellaisina hetkinä, kun tummia pilviä tuntui kasautuvan taivaalle. Ehkä he ammensivat siitä voimaa niinä hetkinä, kun tilanteet tuntuivat liian vaikeilta ja raskailta.
Ehkä heidän muistellessa tuota päivää kirkastusvuorella tummat pilvet väistyivät, ja he saivat taas kokea välähdyksen taivaallisesta Kirkkaudesta.   

Kirkastusvuorella – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.
Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.”
Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.
Matt. 17:1–8

Eräässä äskettäin kuulemassani haastattelussa (jota en enää löytänyt, kun olisin halunnut kuunnella sen uudelleen) ruotsalainen mies, joka oli kirjoittanut aiheesta kirjan, kertoi että  jotain muuttui Israelissa vuonna 2013. Juutalaiset alkoivat nähdä Kristuksen ilmestyksissä niin kodeissa kuin synagogissa.

Nämä kokemukset ovat olleet niin kirkkaita, voimakkaita ja intensiivisiä, että heidät silmänsä avautuivat näkemään ja mielensä tajuamaan ja sydämensä tunnistamaan sen, mikä oli ollut heiltä siihen saakka täysin peitossa:: Jeesuksen identiteetin Jumalan Poikana ja heidän Messiaanaan.  

Haastattelussa ei selvinnyt, oliko näitä Kristuksen ilmestyksiä erityisen paljon juuri tuona vuonna. Mutta onhan siitä kirjoiteltu paljon aiemmin ja sen jälkeenkin, että Kristus ilmestyy  Lähi-idässä säteilevää kirkkauttaan hohtavana niin juutalaisille kuin muslimeille. Moni heistä on uskaltautunut kertomaan siitä julkisesti, vaikka se on useimmiten tiennyt torjuntaa, hylkäämistä, halveksuntaa ja jopa väkivaltaa läheisten ja yhteisön taholta.

Kuin vahvistuksena tuolle koin tänään, että minun tuli katsoa eräs ohjelma, jota en ollut ennen nähnyt. Siinä amerikkalainen messiaaninen juutalainen rabbi kertoi, että hän tapasi Los Angelesissa useita juutalaisnuoria, jotka kertovat, että Jeesus on ilmestynyt heille.
Ehkäpä juuri juutalaiset tarvitsevat Kristuksen todellisuuden tuntemista juuri näinä aikoina.
Mutta kyllähän me muutkin tarvitsisimme…

Kristus, johdata meidät tuntemiseesi, Auta meitä nousemaan pyhälle vuorelle, Kirkkautesi läsnäoloon. Jotta silmämme avautuisivat näkemään Sinun todellisuuttasi. Taivaan valtakunnan todellisuutta. 🔥🔥🔥

Pyhän kosketus – Pekka Simojoki & yhtye

 

Rakkauden laki

29.7.2025. Helteet ja sopivat määrät sateita ovat saaneet kasvit kukkimaan erityisen runsaasti. Lieneekö säiden ansiota, tai sen, kuinka viime vuosina on pyritty estämään pörriäiskatoa mm. antamalla pihoilla kasvaa villikasveja ja kyhäämällä hyönteishotelleja,
Joka tapauksessa on ollut suuri ilo seurata tämän kesäistä mehiläisten paljoutta ja niiden ahkeraa medenkeräyshommaa. Perhosiakin lentelee kukissa paljon enemmän kuin edellisinä kesinä. Jee!  🌹🐝🦋

Siunaa, kaitse ja kanna – Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni.
Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.
Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.
Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni.
Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.
Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.
Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.
Ps. 28:1–2, 6–9

Rakasta lähimmäistäsi niin…  – Herra sanoi Moosekselle:
”Sano Israelin kansalle: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.
Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä. Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Älkää kääntykö seuraamaan epäjumalia älkääkä valako itsellenne jumalankuvia. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne. Älkää vannoko väärin minun nimeeni, sillä jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra.
Älä tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Älä pidä päivätyöläisen palkkaa itselläsi yli yön. Älä pilaile kuuron kustannuksella äläkä pane estettä sokean tielle, vaan pelkää ja kunnioita Jumalaasi. Minä olen Herra.
Älkää oikeutta jakaessanne tehkö vääryyttä. Älä ole puolueellinen köyhän hyväksi, mutta älä myöskään suosi mahtavaa, vaan ole lähimmäisesi tuomarina oikeudenmukainen. Älä kulje panettelemassa heimolaisiasi, älä saata lähimmäistäsi syytöksilläsi hengenvaaraan. Minä olen Herra.
Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään. Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.”
3. Moos. 19:1–4, 11–18

Eläkää rauhassa kaikkien kanssa – Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.
Room. 12:16–21

Miten hienoja, tärkeitä – ja voi niin vaikeita – kehotuksia Paavali antoikaan kirjeessään Roomassa asuneille kristityille. Tai kokivatkohan he nuo neuvot helpommaksi toteuttaa kuin me tämän päivän ihmiset? Heitä yhdisti kaksi asiaa: he uskoivat Jeesukseen Messiaana ja uskonsa vuoksi he olivat roomalaisten keskuudessa vain pieni vähemmistö..   

Sen kautta, miten roomalaiskristityt kohtelivat toisiaan ja suhtautuivat erilaisiin ristiriitatilanteisiin, saattoivat muut roomalaiset vetää johtopäätöksiä siitä, millaisia kristityt ovat. – Tätähän tapahtuu nykyaikanakin: ei-uskovat muodostavat käsityksensä uskovista siitä, miten nämä käyttäytyvät, puhuvat, suhtautuvat ja toimivat.

Viettäessään viimeistä pääsiäisateria opetuslastensa kanssa Jeesus sanoi heille: 
”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh.13.35)

🩷🩷🩷🩷🩷🩷🩷

Kristus, Sinä näet, kuinka me tarvitsemme Sinua, vaikutustasi sydämissämme, että keskinäinen rakkaus voisi toteutua elämässämme ja keskuudessamme. Että voisimme olla yhtä, kuten Sinä rukoilit ennen kuin lähdit Getsemanen puutarhaan tietäen, että sinut tultaisiin sieltä vangitsemaan. Rukoilit sitä opetuslastesi lisäksi myös kaikkien Sinuun uskovien puolesta: 

”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.  Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.  Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.” (Joh.17:20-23)

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Tarjoa sovintoa – Jeesus sanoi:
”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.
Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.
Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.
Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.”
Matt. 5:20–30

Onpa ankaria sanoja Jeesukselta, uh sentään. Vai olisiko Matteus saattanut lisätä vähän lisäpontta Jeesuksen sanoihin, jotta sanoma menisi varmasti perille evankeliuminsa lukijoille?
Oli miten oli, nämä Jeesuksen opetukset (jotka ovat osa nk. Vuorisaarnaa) ovat kyllä paikoitellen hurjaa luettavaa nykylukijalle.

Vaikka kun toivun sen shokeeraavasta vaikutuksesta ja alan lukea sitä uudestaan, aloin etsiä  siitä  mielenkiintoisia, pohdittavia kohtia – ihan itseni takia, jotta sieluni saisi vähän levähtää tuon ankaran tekstin jälkeen. 😉   
Jeesus opetti näitä asioita Galilean järven rannalla, Hyveiden vuoren rinteellä. Mielessäni palaan tuolle paikalle (Mount of Beatitudes). Se on minusta aivan erityisen ihana paikka.  olen tuntenut Jeesuksen läsnäolon siellä aivan erityisen vahvana, 

Jeesus puhui vuorelle kokoontuneelle suurelle ihmisjoukolle. He olivat tulleet pitkien matkojen takaa kuuntelemaan tuota rabbia, jonka olivat kuulleet parantavan ihmisiä ja tekevän ihmeitä.  He olivat tavallisia ihmisiä, viljelijöitä, kalastajia ja käsityöläisiä.
Yllä olevan evankeliumitekstin alussa Jeesus heittää kuulijoilleen aika yllättävän haasteen. Hän ilmaisee, etteivät lainopettajat ja fariseukset suinkaan ole niin hurskaita kuin antavat ymmärtää. Taivasten valtakunta ei löydy, jos heitä pitää esikuvana. Jumalan tahtoa tulee noudattaa paljon näitä paremmin.

Entä tuo: selvä juttu on, että tappamista seuraa oikeuden tuomio. Mutta yllättävää oli varmasti kuulla, että samalla lailla se seuraa sitä, joka on vihainen lähimmäiselleen. 
Noiden sanojen ’hölmö’ ja ’hullu’ kohdalla oli pakko katsoa, millaisia sanoja on käytetty eri engl.kiel. käännöksissä- Muutamassa oli hölmö-sanan kohdalla aramean kielen sana raka, joka tarkoittaa arvotonta. Joissakin käännöksissä käytetään loukata -verbiä.
Hullu -sana taas on eräässä versiossa käännetty sanalla rebel (kapinallinen). Eli se olisi vahva (poliittinen) syytös. 

Mielenkiintoista mielestäni on se, kuinka erilaiset sanat eri käännöksissä tuovat ihan toisenlaisen  näkökulman ja merkityksen Jeesuksen sanoihin.
Oli miten oli, joka tapauksessa se, että Jeesus kehottaa tarjoamaan vastapuolelle sovintoa ennen kuin mennään viemään asiaa oikeuteen, viittaa siihen, ettei hän tarkoita mitään ihan  suutuspäissä suusta lipsahtanutta haukkumissanaa, vaan vakavamman laatuista eripuraa.
Kolikkojen takaisinmaksu puolestaan vaikuttaa viittaavan jonkinlaiseen petokseen tai varkauteen.

Tekstin loppuosa on tarkoitettu otettavaksi kuvaannollisesti. Jos joku ymmärtäisi sen  kirjaimellisesti otettavaksi, niin voi sentään. Surullista on, että islamilaisen uskonnon keskuudessa noudatetaan tänäkin päivänä mitä ankarimpia rangaistuksia lain nimissä.
En tiedä noudatettiinko tuollaisia rangaistuksia vanhatestamentillisena aikana juutalaisten keskuudessa, vaikka kyllähän siellä aika ankaria rangaistuksia taisi olla käytössä.
Jeesus toi kuitenkin uuden lain: Armon ja Rakkauden lain ja – kuten yllä olevassa evankeliumitekstissä – hän korosti anteeksiannon tärkeyttä. . 

Kyseisiä lauseita lukiessani tuli kuitenkin yhtäkkiä mieleeni, kuinka niiden jyrkkyyden ja ehdottomuuden ja tuomion uhkan kautta käy ilmi, kuinka Jeesus halusi puolustaa naisia. Sanathan on suunnattu nimenomaan miehille. Naisten asema saattoi tuohon aikaan olla melko heikko ja turvaton,  

Kristus, Sinä toit niin selkeästi esille rakkauden ja anteeksiannon merkityksen, ettei se voi jäädä epäselväksi kenellekään, joka lukee Sinun opetuksiasi.
Näet kuitenkin, miten vaikeaa meille on elää opetuksiasi todeksi. Ne jäävät niin usein ajatuksen, ja tiedon tasolle. Auta, että ne voisivat laskeutua sydämiimme, niin että alkaisimme elää niitä todeksi omassa elämässämme. Niin että taivasten valtakunta voisi laskeutua keskellemme. 

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛 

Herran palveluksessa

26.7.2025.  – Kuumimpina hellepäivinä kaipaa varjoisiin paikkoihin tai vilvoittavien vetten äärelle.
Kun tällaisena päivänä lukee, kuinka Abraham lähti Jumalan kehotuksesta vaeltamaan erämaan kuumuudessa kohti tuntematonta uutta maata, tekee mieli nostaa hänelle hellehattua: siinäpä mies, joka ei ajatellut sitä, mikä tuntui mukavimmalta. Tärkeintä oli seurata Jumalan kutsua.     

Olisiko meistä ollut tuollaiseen? – Jumala tiesi, kenet valitsi mieheksi, josta tuli kantaisä sille kansalle, jota Jumala alkoi sitten kasvattaa ja kouluttaa tahtonsa mukaisesti, niin että Hänen Poikansa voisi syntyä tämän kansan keskuuteen. Ja että sen myötä myös muut kansat, kaikenlaisiin uskomuksiin eksyneet, voisivat löytää takaisin Hänen yhteyteensä. 

**********************

Kirkkovuosikalenteri kertoo, että pyhän tekstit ’puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.’

Hyvyytesi runsaus – Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen, tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi.
Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi. Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi,
kerrottakoon niistä kaikille. Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta, kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.
Ps. 145:3–7

Siunaus kaikille kansoille – Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.”
Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan.
1. Moos. 12:1–4

Valtavan suuri luottamus oli Abramilla (jonka nimen Jumala sitten pidensi Abrahamiksi) oli Jumalaan. Hän jätti Etelä-Mesopotamiassa sijaitsevan Urin, kaupungin, joka tuolloin oli vallan ja vaurauden keskittymä. Kuuliaisena Jumalan kutsulle hän jätti isänsä kodin, otti vaimonsa Saaran, veljenpoikansa Lootin, palvelijansa ja omaisuutensa ja lähti vaeltamaan kohti Kaananinmaata. 

Raamattu mainitsee Abrahamin asuinpaikaksi Kaldean Urin. Olin aina mielessäni kuvitellut sen jonkinlaiseksi erämaa-alueeksi. Vasta nyt, tutkittuani asiaa, minulle selvisi, että Ur oli sumerilaisten rakentama kaupunki ja tuolloisen sivistyksen kehto. Tuollaisesta ympäristöstä Jumala kutsui Abrahamin maahan, jonka Hän antaisi kansalle, jonka keskuuteen syntyisi – kun aika olisi oikea – Kristus, tuon kansan ja koko maailman Lunastaja.  

**********************

Armo ja rauha – Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä.
Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen. Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.
Room. 1:1–7

Tuo armo -sana puhuttelee minua aivan erityisesti tällä hetkellä. Vieläkin hymyilyttää , kuinka edellisellä viikolla havahduin siihen, miten suhtauduin Joonan pettymykseen, kun Jumala ei rankaissutkaan Niniven asukkaita, kuten hän olisi toivonut. Evankeliumitekstissä Jeesus puhui siitä, kuinka tulee ensin huomata oma asenteensa ennen kuin suuntaa katseensa toisten asenteisiin. 

On Jumalan armoa, että pystyn hymyilemään itselleni hyväntahtoisesti, kun huomaan jonkin heikkouteni. Siksihän tulin Joonankin kohdalla siitä tietoiseksi – niin että voisin oppia suhtautumaan toisin. Katsoa asioita siten, kuin Kristus niihin suhtautuu. Nähdä asiat ja ihmiset Hänen tavallaan – armollisesti. 

Se että voin nykyään suhtautua ei-toivottuihin juttuihini armollisen lempeästi, on varmasti Jumalan työtä minussa. Olenhan aina ollut niin kovin itsekriittinen. Kun olen oppinut tuntemaan Jumalan armoa ja rakkautta minua kohtaan (kaikista virheistäni huolimatta), olen muuttunut armollisemmaksi itseäni kohtaan. Se on Jumalan lahjaa, näin ajattelen, ja olen siitä kiitollinen. 

Olemme Jumalalle rakkaita. Ja Hän haluaa opettaa meitä rakastamaan niin toisiamme kuin itseämmekin. Kun olemme armollisia itseämme kohtaan, pystymme ottamaan vastaan Hänen Rakkauttaan ja antamaan Hänen täyttää meitä Rauhallaan. 

Ihmisten kalastaja – Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Luuk. 5:1–11

Evankeliumitekstien perusteella voi päätellä, että Pietari oli asioihin, tilanteisiin ja Jeesuksen puheisiin voimakkaasti reagoiva ihminen. Meille ei kerrota, mitä Jeesus opetti juuri tuona päivänä Pietarin veneestä käsin. J
oka tapauksessa Pietarin mieli oli varmaan aika maassa. Koska kalastaminen oli hänen ammattinsa ja elinkeinonsa, oli varmasti syvä pettymys, ettei hän tovereineen ollut onnistunut saamaan yhtään kalaa, vaikka oli tovereineen kalastanut koko yön. 

Paavali kirjoitti roomalaiskirjeessään uskonkuuliaisuudesta. Sitä juuri Pietari osoitti soutaessaan Jeesuksen kehotuksesta ulommas ja laskiessaan verkot veteen. Ja se palkittiin: verkot repeilivät, kun kaloja oli niin paljon.
Pietari tajusi heti, että jumalallinen voima oli saanut tämän aikaan. Samalla hetkellä hän koki niin vahvasti Jeesuksen pyhyyden, että heittäytyi tämän jalkoihin. Mitä kaikkea mahtoikaan myllertää Pietari mielessä ja sydämessä. Joka tapauksessa hän tunsi, ettei ole arvollinen olemaan Jeesuksen edessä.

Mutta miten ihmeellisellä tavalla Jeesus muuttikaan tilanteen. Hän rauhoitti Pietaria ja yhdellä lauseella totesi hänelle, millaista työtä tämä tulisi vastaisuudessa tekemään.
Ja sitten tuo, mikä minua niin puhuttelee: Pietari ja hänen kalastajatoverinsa Jaakob ja Johannes jättivät veneet ja verkot, ja lähtivät Jeesuksen matkaan.   

Tuota lukiessa mietin, että noin yksinkertaista se oli noille kalastajille, joista tuli Jeesuksen lähimmät opetuslapset, luottohenkilöt. Heidät Jeesus otti mukaansa Kirkastusvuorelle, ja Getsemanen puutarhaan pääsiäisyönä. Usein ajattelen, että heille päätös lähteä seuraamaan Jeesusta oli yksinkertainen ja helppo, ehkä suorastaan itsestään selvä asia. Saivathan he olla Jeesuksen välittömässä vaikutuspiirissä ja kokea hänestä säteilevää jumalallista läsnäoloa ja voimaa.

Ihmeellistä ja ihanaa on kuitenkin se, että ylösnoussut Kristus on kanssamme. Kun alamme seurata Häntä, voimme tuntea, kuinka Hän on kanssamme. Joskus, kun on kyse jostain ratkaisevan tärkeästä,  Hän voi ilmestyä kaikessa kirkkaudessaan ja pyhyydessään, niin, että tekee mieli heittäytyä maahan kunnioituksesta.
joskus hän voi ilmestyä Ystävänä, joka haluaa rohkaista, neuvoa ja auttaa eteenpäin. 

Kristus  on antanut meille Pyhän Henkensä, jotta voisimme rohkeasti ryhtyä niihin tehtäviin, joita Hän on ennalta kohdallemme suunnitellut. Hän antaa meille sen, mitä tarvitsemme. Kaikille meille Jumalalla on tehtäviä odottamassa.
Ajattelen, että erityisesti näinä aikoina, joita nyt elämme, yksi tärkeimmistä tehtävistä on tuoda ihmisten tietoisuuteen, että Kristus elää, ja on kanssamme. Ja että Hän haluaa johdattaa meidät elävään suhteeseen Luojamme kanssa. Sillä se on asia, jolla loppujen lopuksi on suurin merkitys elämällemme.   

💛💛💛💛💛💛💛 

Armahtakaa!

16.7..2025. Oi miten huumaavaa jasmiinin tuoksu pihalla. Koen sen jollain lailla mieltä kohottavaksi. Tuntuu että voisin hengitellä sitä aamusta iltaan.
Tuoksuilla on vahva vaikutus olemukseen, ainakin itselläni. Marketin pesuaineosaston läpi kulkiessa pidätän hengitystäni, kemikaalien tuoksu on niin pistävän vahva. Mutta nämä kesän ihanat tuoksut kukissa, niityillä, metsässä – ne vain ovat niin ihania!

💚💚💚💚💚💚💚

Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.’

Viime pyhänä olin messussa ehtoollisavustajana. Tehtäviini kuului myös lukea joko VT:n tai UT;n lukukappale. Toivoin ettei minun tarvitsisi lukea ensimmäistä, Joona 3:1–5, 10, 4:1–11, sillä en vain kerta kaikkiaan osannut eläytyä siihen (minkä vuoksi laitoin tähän blogiinkin viime la:na vaihtoehtoisen tekstin, Sak. 8:16–17)

Joona oli katkera Jumalalle, kun Hän ei tahtonut tuomita Niniven asukkaita siitä huolimatta, että he varoituksen sanan kuultuaan katuivat ja tekivät parannuksen. Joonan mielestä Jumalan olisi pitänyt tuhota koko Ninive asukkaineen. Kun Jumala ei kuitenkaan toiminut Joonan toivomalla tavalla, tämä vihoitti mielensä niin että tahtoi kuolla pois. 

Messussa papin erinomaisesta saarnasta sain aivan toisen näkökulman. Taipumuksemme juuttua johonkin asiaan, niin että emme tajua kokonaisuutta. Tämä käänsi huomioni Joonan kiukuttelusta ja mielestäni ylidramaattisesta suhtautumisesta siihen, mikä tämän pyhän aiheessa on olennaista: Jumalan armollisuuteen.  

💛💛💛💛💛💛💛 

Valosi ja armosi – Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla? Katso minun puoleeni ja vastaa minulle,
Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi:  Minä voitin hänet”, ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.
Ps. 13:2–6 

Oikeutta ja rauhaa – Nämä teidän tulee pitää:
Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne. Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne.
Varokaa tekemästä väärää valaa. Minä vihaan kaikkea vääryyttä, sanoo Herra.
Sak. 8:16–17

Kyllä olisi elämä tällä rakkaalla planeetallamme erinäköistä ja -oloista, jos osaisimme elää yllä olevien kehotusten mukaan, eikö vaan? Totuudessa pysyminen niin pienissä kuin suurissa asioissa, oikeudenmukainen ja rauhaa rakentava toiminta joka tilanteessa – miksi niiden pitää olla meille ihmisille niin vaikeita asioita? 

Pyhä Henki, opeta meitä, johdata meitä, tee meissä hyvää työtäsi, jotta maailmasta voisi tulla parempi paikka elää ja asua kaikille ihmisille, kaikenikäisille, kaikkialla. 

Kristus, anna Sinun rauhasi laskeutua keskuuteemme, sydämiimme ja kaikkialle sinne, missä sitä niin kipeästi tarvitaan.  

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Herran omina – Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu:
– Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.
Room. 14:7–12

Jeesus sanoi:
”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
Hän puhui heille vielä vertauksin:
”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”
Luuk. 6:36–42

Miten usein käykään, että näemme toisissa vikoja ja arvostelun aihetta. Miten herkästi olemmekaan syyttämässä toista tai toisia siitä, jos itsellämme on paha olo. On kai vain niin paljon helpompaa huomata asioita itsemme ulkopuolella kuin oivaltaa omat heikkoutemme,  käytöksemme ja asenteemme.
Ja someviestinnästä näkee, kuinka helppoa on anonyyminä purkaa toisiin ja toisten tekemisiin omaa pahaa oloaan. (Siksi sen seuraaminen ei mielestäni kannata, jos haluaa säilyttää seesteisen olon omassa sisimmässään.) 

Ehkä juuri yllä olevista Jeesuksen sanoista ovat peräisin monet sanonnat: mitä annat, sitä saat;  niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan; mitä kylvät, sitä niität. Jne.
Jeesus näki – ja näkee – ihmisten sydämiin. Senkin mitä emme haluaisi näyttää. Hän näkee todelliset ajatuksemme ja tunteemme. Myös sen, miten herkästi olemme arvostelemassa tai tuomitsemassa toisiamme milloin mistäkin syystä.

Kristus, auta meitä kasvamaan sellaiseen armahtavaisuuteen, jota Sinä osoitit eri tavoin kompuroiville ihmisille vaeltaessasi täällä maan päällä. Vielä viimeisellä henkäykselläsikin ristillä osoitit armollisuutta niitä kohtaan, jotka sinua satuttivat ja lopulta tuomitsivat kuolemaan.

Anna Pyhän Henkesi tehdä työtä sisimmässämme, jotta näkisimme, miten olemme loukanneet ja satuttaneet toisia, syyttäneet ja kohdelleet epäoikeudenmukaisesti – olleet armottomia. 
Ohjaa meitä lempeyteen ja armollisuuteen, myös itseämme kohtaan, varsinkin silloin, kun Pyhä Henki nostaa esiin meissä piileviä epätoivottuja piirteitä, jotta voisi auttaa meitä vapautumaan niistä, ja omaksumaan myönteisempiä ajatus- ja toimintamalleja ja asenteita. 

Kiitos Kristus että olet Opettajamme, kuljet kanssamme kun sitä pyydämme. Kiitos että Henkesi kautta olet ja vaikutat meissä, sisimmässämme. Kiitos Rakkaudestasi meitä, erilaisten vajavaisuuksien kanssa kompastelevia ihmisiä, kohtaan. Auta meitä kasvamaan kohti kaltaisuuttasi. .  

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Kadonnut ja jälleen löytynyt

6.7.2025. Viime keskiviikko oli lämmin ja aurinkoinen, ihanteellinen retkisää. Syödessämme eväitä rantakalliolla ystäväni leipä putosi ja vierähti pitkin kalliota veteen. Hauvani katseli kuinka leipä katosi jyrkästi laskeutuvan kallion taa, näkymättömiin.
Painovoimaa uhmaten se laskeutui alas kalliota (joka ei ollut korkea, joten uskalsin antaa sen koetella taitojaan) Sitten se kiersi toista kautta ja alkoi tassullaan tavoitella sinne ajautunutta kelluvaa leipää. Lopulta se sai kuin saikin leivän ja söi sen tyytyväisenä.
Ystäväni totesi hymyillen, että hauvani oli varmaan pyytänyt mielessään että tapahtuisi jotain sellaista, että sekin saisi syödä tuota ihmisten evästä, jota se oli kaihoisasti katsellut vierestä. 🙂

Kirkkovuosikalenterista: Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.

Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta.
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat.
”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.”
Ps. 32:1–2, 5–8

Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin:
– Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.
En minä ikuisesti ole teihin vihastunut enkä loputtomiin teitä syytä.
Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.
Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan, löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois.
Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä. Ne tiet minä olen nähnyt.
Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.
Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän. 
Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas – sanoo Herra – ja minä parannan heidät.
Jes. 57:15–19 

**********************

Te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät.  Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.
Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.
1. Piet. 5:5–11

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”
Luuk. 15:1–10

Tämä Jeesuksen vertaus kosketti minua tällä kertaa jostain syystä aivan erityisesti. Tuo, kuinka tärkeä jokainen lammas on paimenelle. Kun sadasta yksi on eksynyt, se on hänelle niin rakas , että hän lähtee takaisin erämaahan sitä etsimään, löytää sen ja kantaa kotiin. Ja kuinka hän iloitsee niin kadonneen lampaan löytämisestä, että kutsuu ystävät ja naapurit kotiinsa, jotta hekin voisivat iloita yhdessä hänen kanssaan. 

Kuinka paljon Jumala kaipaakaan meitä lapsiaan yhteyteensä. Hän etsii jokaista eri tavoin, sillä Hän tuntee meidät jokaisen henkilökohtaisesti. Hän näkee sydämemme kaipauksen. Hän tietää, millä tavoin kutsua meitä tuntemiseensa.    

Hän on kuitenkin antanut meille vapaan tahdon. Väkisin Hän ei vedä meitä luokseen. Niin kauan kuin kaikki on hyvin elämässämme, emme välttämättä huomaa, kuinka Luojamme eri tavoin osoittaa rakkauttaan ja huolenpitoaan meitä kohtaan. Pidämme kaikkea ihan luonnollisena, tai itse ansaittuna hyvänä. 

Usein on niin, että vasta kun kokee olevansa eksyksissä, yksinäisessä autiomaassa. tai kun on menettänyt jotain itselleen korvaamattoman tärkeältä tuntuvaa ja rakasta, tai kun on ajautunut tilanteeseen, josta ei näe ulospääsyä, saattaa tulla mieleen, että on Eräs, joka on ollut koko ajan läsnä, vaikkakin näkymättömänä. Hän, joka on vain odottanut, että saisi auttaa, lohduttaa, rohkaista, johdattaa ja kantaa tuon tilanteen yli. 

Taivaallisen Isämme Rakkaus meitä kohtaan on mittaamaton. Hän odottaa vain, että kääntyisimme Hänen puoleensa. Että antaisimme Hänen osoittaa, että Hän on todellinen. Että Hän rakastaa meitä ja välittää meistä, jokaisesta.
Ja – kuten Jeesus toteaa vertauksessaan – Hänen enkelinsäkin iloitsevat jokaisesta, joka kääntyy  Hänen puoleensa, tekee parannuksen ja haluaa jatkaa kulkuaan Hänen kanssaan.  💛💛💛

Kutsu Jumalan valtakuntaan

30.6.2025. Oi miten suloiselta on tuntunut lämpöinen auringonpaiste kuluneen viileän ja sateisen jakson jälkeen! Hassua miten kokonaisvaltainen vaikutus lämmöllä onkaan. Kun on kylmä, ei auta vaikka villaa pukee ylle ja alle; vilu vain tunkeutuu sisään, ja hytinä vain jatkuu. Mutta auringon lämpö kutsuu. Se kutsuu esiin hyvän olon. Hytinä muuttuu kiitolliseksi  hyrinäksi. ☀️

Kirkkovuosikalenterista: Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden.

Valo pimeyteen – Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä. Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat. He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra. Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön. Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan. Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.
Ps. 18:17–20, 26–29

Lempeästi, rakkauden köysin – Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä, Egyptistä minä kutsuin poikani. Sitten Israel kuuli muita kutsuja ja kääntyi pois. Se uhrasi baaleille, poltti uhreja kivipatsaille. Minä opetin Efraimin  kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. Mutta Efraim ei käsittänyt, että minä sitä hoidin.
Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin sitä luokseni. Niin kuin mies syöttäessään juhtaansa
nostaa ikeen sen niskasta, niin minä käännyin Efraimin puoleen ja annoin sen syödä.
Kansani horjuu kahtaalle: minuun päin ja minusta pois. Se huutaa avuksi Korkeinta mutta ei saa apua.
Hoos. 11:1–4, 7

Tuo teksti puhuttelee itseäni monella tapaa. Jumala kutsui minua läheiseen suhteeseen itsensä kanssa moneen otteeseen, mutta sen sijaan että olisin vastannut kutsuun, kuvittelin että minun pitää ensin tehdä muita asioita. 
Noin 35 v. sitten olin seurannut 20 vuoden ajan antroposofian oppeja. Kun se ei tarjonnut sitä, mitä etsin ja kaipasin eniten, lähdin tutkimaan new age-oppeja. 

Noihin aikoihin, eräässä meditaatiossa, näin vision, jossa Jeesus tuli luokseni. Hän katsoi minua äärettömän lempeästi  ja kertoi, kuinka paljon hän rakasti minua. Liikutuin ja häkellyin. Eihän Kristus, joka säteili pyhyyttä, voinut minua rakastaa, kun olin sellainen kuin olin. 

Tuon näyn vuoksi ajattelin, että minun pitää muuttua paremmaksi, jotta olen Kristuksen rakkauden arvoinen. – En tuntenut uskovia ihmisiä, jotka olisivat kertoneet, että asia on aivan päinvastainen: Hän haluaa kohdata meidät juuri sellaisina kuin olemme, kaikkine vajavaisuuksinemme. Ja kun lähdemme kulkemaan Hänen tietään, Hänen kanssaan, Hän alkaa muuttaa meitä rakkautensa kautta, kaltaisekseen. Hänen Henkensä tekee meissä hyvää työtään, pikku hiljaa, opettaen, hioen ja vahvistaen. – Se tie on täynnä armoa.  

Rakkauden köysin Jumala vetää meitä puoleensa, kutsuu yhteyteensä, voidakseen osoittaa meille hyvyyttään ja sitä kaikkea, mitä Hän haluaa meille antaa. Sillä Hän haluaa jakaa meille  kaikkea sitä hyvää, mitä Hänellä on meille odottamassa. Sen ovat lukemattomat ihmiset saaneet kokea. Joko suoranaisina ihmeinä taikka toisia ihmisiä välikappaleinaan käyttäen. 

Kuin tähdet taivaalla – Rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa, ja minä voin Kristuksen tulemisen päivänä ylpeillä siitä, että en ole turhan vuoksi ponnistellut ja nähnyt vaivaa.
Fil. 2:12–16

**********************

Kutsu pitopöytään . Jeesus kertoi:
”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’”
Luuk. 14:16–24

Millaisia verukkeita minulla/sinulla on, jotka estävät meitä vastaamaan Jumalan kutsuun tulla Hänen luokseen, läheisyyteensä, yhteyteensä? Oi, näitä verukkeita maailma on pullollaan. Joka päivä on jotain, mikä helposti voi tuntua tärkeämmältä. Tämä asia pitää hoitaa. Tämä kiinnostaa nyt niin kovasti. Teen tämän nyt ensin, sitten voin pysähtyä, hiljentyä Jumalan läsnäoloon,  rukoukseen, Hänen Sanansa lukemiseen ja mietiskelyyn. 

Jeesuksen vertauksessa isäntä ensin kutsuu luokseen silkkaa hyvyyttään: hän haluaa tarjota kaikkea sitä hyvää, mitä hänellä on tarjottavanaan. Kaikki on valmiina.
Kun ne joille on esitetty kutsu, eivät tulekaan, isäntä kehottaa levittämään sanaa niillekin, jotka eivät sitä vielä ole kuulleet: tulkaa, täällä on kylliksi teille kaikille.

Niille, joille oli esitetty kutsu (kerrottu hyvä sanoma, evankeliumi), ja jotka eivät halunneet ottaa sitä vastaan, isäntä esitti aika ehdottoman ukaasin: kutsun torjuville ei ole tulemista nauttimaan pitopöydän antimista. 
Jumala toivoo, että laitamme Hänet ja Hänen valtakuntansa asiat etusijalle, ennen kaikkea muuta.
Jeesus sanoi: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt.6:33) 

Seek ye first the Kingdom of God – The Maranatha Singers

Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan ja kaikki tämä lisätään teille. Hallelu. halleluja.
pyydä, niin sinulle annetaan, etsikää ja te löydättekolkuttakaa, niin teille avataan
Kun kaksi tai kolme on koolla Minun NimessäniMinä olen heidän keskelläänja mitä tahansa pyydätte, sen Minä teen. Hallelu, Halleluja

Katoavat ja katoamattomat aarteet

23.6.2025. Tämän viikon aihe laittaa minut miettimään, kuinka monet asiat ovat itselleni tärkeitä ja rakkaita. Mutta mitkä niistä ovat niitä kaikkein tärkeimpiä ja merkityksellisimpiä?
Joskus voi olla hyvä pysähtyä pohtimaan itselle tärkeimpiä asioita. Mitkä niistä ovat katoavaa ja mitkä katoamatonta laatua?

Katoavia ajatellessani nousee ensimmäisenä mieleeni iäisyysprojektilta tuntuva huushollin putsaus kaikesta turhasta. Aina, kun olen saanut jotain laitettua kiertoon, se tuntuu voitolta. Ja joskus tulee kevyt, vapautunut olo: en ole enää sidottu siihen, se olikin jo turha tässä kodissa.
Joihinkin esineisiin liittyy niin paljon rakkaita muistoja ja tunnesiteitä, että välillä on tuntunut vaikealta luopua niistä. Mutta sitten kun ne eivät ole enää silmissä, niitä ei enää kaipaa. 

Toinen, tärkeämpi asia, joka tuli mieleen oli se, miten vähän turvallisuudentunteeni perustuu omaisuuteen tai mihinkään muuhun aineelliseen tekijään. Ja tietoon siitä, miten todellinen turvani on Luojassamme. Kiitollinen olo on siitä, että voin näin kokea. Samaa toivon ihan jokaiselle. Kun löytää turvan Jumalassa, eivät edes maailman myllerrykset vie mielen- tai  sydämenrauhaa, vaan kutsuvat sen sijaan rukoilemaan rauhaa tähän maailmaamme.        

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut? He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan. Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa. Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa. Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan. Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä. Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.  
Ps. 49:6–10, 16–21

 

Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.

Tämäkin on turhuutta. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan? Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.
Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään. Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut.
Saarn. 5:9–14

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.
Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.
1. Joh. 4:16–21

Jumala on rakkaus, kirjoittaa apostoli Johannes, Hän oli saanut tulla tuntemaan Jumalan sydämen. Hän oli Jumalaa todella lähellä ja sai tuntea Jumalan rakkauden. Hänen kirjeistään välittyy syvällinen, luottavainen suhde Jumalaan. Sillä mistä hän muuten olisi ammentanut sitä tietoa, jota hän kirjeissään jakaa?

Rakkaudessa ei ole pelkoa, Johannes toteaa. Vaikkemme täydelliseen rakkauteen ylläkään, voimme silti kasvaa ja vahvistua siinä. kun annamme Jumalan hoitaa meitä Rakkaudellaan. Kun opimme tuntemaan Häntä yhä enemmän ja olemme yhteydessä Häneen, Silloin annamme Hänelle mahdollisuuden vahvistaa meitä sisäisesti ja luottamustamme Häneen, todellisen rakkauden ja rauhan Lähteeseen. 💛💛💛

Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’”
Luuk. 16:19–31

Todella vahva, suorastaan järkyttävä, on tämä Jeesuksen vertaus ja sen sanoma. Useat ihmiset, jotka ovat kokeneet sydämenpysähdyksen ja jotka ovat elvytyksen jälkeen heränneet henkiin, ovat kertoneet kokeneensa sekä Jeesuksen vertauksessaan kuvaaman tukalan paikan sekä taivaallisen kirkkauden.

Koettuaan jälkimmäisen he eivät olisi halunneet palata fyysiseen kehoonsa, mutta he kertovat, että Kristus oli sanonut, että heidän tehtävänsä maan päällä on vielä kesken, ja että heidän tulee kertoa toisille kokemuksestaan, Näiden hyvin erilaisista elämän, uskon ja uskomusten taustoista ja tilanteista tulevien kuvaukset laittavat minut ainakin miettimään, miten  todella merkityksellisestä asiasta niissä on kyse. Iankaikkisuudesta, ei sen vähemmästä..

Kristus, johdata meitä ymmärtämään ikuisuutta jo tämän elämän aikana, niin että osaamme tehdä oikeita päätöksiä. Auta meitä tulemaan Sinun kaltaiseksesi, Johdata meitä elämään sillä tavoin kuin Sinä toivot ja odotat meidän elävän. Opeta meitä tuntemaan yhä enemmän taivaallista todellisuutta.  💛💛💛