Kirjoittajan arkistot: veronica

Taivaan kansalaisena maailmassa

21.5..2025  Miten nopeasti kaikki tapahtuukaan keväällä! Juuri olivat koivut silmuilla, nyt jo täydessä lehdessä. Kuusetkin ovat alkaneet kasvattaa kerkkiä, pari päivää sitten ei niistä ollut tietoakaan. Muutama päivä sitten keräsin pihalta ohuita maitohorsman versoja salaattiin. Nyt villiparsan varret ovat venähtäneet, ja vaikka vielä ohuet, ovat maukkaita kypsytettynä sellaisenaan tai esim. munakkaan ja nokkosversojen kera. 🙂
(Yllä olevan kirjoitin 3 päivää sitten, nyt, paria lämmintä päivää myöhemmin, ulkona kaikki näyttää jo ihan kesältä.🌞)

Kirkkovuosikalenteri toteaa tämän pyhän aiheeseen viitaten, että Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.
Saavat – se on siis Kristuksen seuraajille annettu lupa elää taivaan kansalaisina täällä maan päällä. Lupa, ei lupaus siitä että niin tekisimme. Itsestämme riippuu, missä määrin käytämme tuota lupaa ja mahdollisuutta elämässämme.

Kovasti toivon, että yhä enemmän oppisin kulkemaan Pyhän Hengen johtamana. Sillä kyllä hän se oma tahto niin mielellään johtaisi valintoja, päätöksentekoa ja toimintaa. Helposti innostuvana en useinkaan malta tai muista kuulostella, onko jokin juttu yhteneväinen niiden tehtävien kanssa, joita Taivaan Isä on varalleni miettinyt. 

Miten erilaista onkaan, kun Pyhä Henki saa toimia johdattajana verrattuna siihen, kun  toimimme oman pään mukaan. – Silloin on rauha sisimmässä, ja luottamus, että miten asiat menevätkään, mukana on taivaallinen varjelus.    

Hän tuo maailmaan oikeuden – Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden. Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa. Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle! Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat! Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
Ps. 98:2–9

************************

Herran kasvojen kirkkaus – Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan, kaikkea, minkä hän on sille tehnyt, hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa.
Hän sanoi: ”Hehän ovat minun kansaani, omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu.”
Niin hän tuli heidän pelastajakseen, vapautti heidät ahdingosta. Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät. Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä.
Jes. 63:7–9

Taivaan tähtien Isä – Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.
    Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne.
Jaak. 1:17–21

**********************

Lupaus Puolustajasta – Jeesus sanoi:
    ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
    Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.”
Joh. 16:5–15

Tapanani on alkuviikosta tuoda seuraavan pyhän tekstit tähän blogialustalle, ja sitten pitkin viikkoa mutustelen niitä teksti kerrallaan, ja kirjoitan jotain siitä, miten ne ovat puhutelleet tai mitä nostaneet mieleen/sydämelleni.
Kun aloin lukea evankeliumitekstiä hämmennyin: eikö tämä ollut jo viime viikolla? Nyt on  minulla tainnut mennä viikot sekaisin! Mutta tarkistettuani päivämäärät ja tekstit totesin, että on kyllä eri teksti, on vain samankaltainen. Kummassakin Jeesus puhuu opetuslapsilleen lähdöstään ja toteaa, että sitten he eivät kysyisi mitään.
(Viime viikon tekstissä: ”Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään” .” ja tämän viikon: ”Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen”)     

Opetuslapsille lupaus Pyhästä Hengestä merkitsi paljon enemmän kuin mitä he tuossa tilanteessa saattoivat aavistaakaan.  Vaikka he eivät tuossa tilanteessa pystyneet ottamaan vastaan kaikkea sitä, mitä Jeesus puhui heille, uskon että hänen sanansa asettuivat heidän sisimpäänsä, jonnekin alitajuntaan.

Ehkä joitakin kohtia Jeesuksen puheista, rohkaisuista ja lupauksista nousi opetuslasten mieleen heidän odotellessaan ylähuoneessa Pyhää Henkeä, kuten Jeesus oli heitä kehottanut. Ainakin  viimeistään Helluntaina, jolloin Jumalan Henki laskeutui heihin. Silloin Jeesuksen opetukset aktiovoituivat heidän mielessään, sydämessään ja teoissaan. 

Kiitos Jeesus, ettet jättänyt meitä yksin pärjäilemään elämämme tilanteissa. Kiitos että annoit meille Totuuden Hengen, joka johdattaa meitä ymmärtämään, mitä Sinä haluat meidän tietävän ja miten toimivan.  

Kristus, anna Sinun rauhasi sydämiimme. Anna rauhan laskeutua kaikkialle sinne, missä sitä ei ole ja missä sitä niin kovasti kaivataan. Auta kärsiviä, sairaita, puutteessa eläviä, pelokkaita ja ahdistuneita. Auta meitä kääntymään puoleesi, ja muistamaan, kuinka kaikki hyvä tulee taivaan tähtien Isältä, ja meidän Isältämme. .    

Rakas kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika, Pyhä Henki, kuinka paljon tarvitsemmekaan vaikutustasi elämässämme. Koko tämä rakas maailmamme tarvitsee johdatustasi ja apuasi.
Kiitos kaikesta huolenpidostasi, armostasi ja varjeluksestasi. Ja käsittämättömän suuresta Rakkaudestasi meitä luotujasi kohtaan.  

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Jumalan kansan koti-ikävä

12.5.2025. Miten ihana päivä tänään onkaan ollut: heleänsininen taivas ilman ainuttakaan pilvenhattaraa. Aurinko on kutsunut lämmöllään kaikenlaisia pörriäisiä esiin; surina käy kun ne lentävät touhuissaan sinne tänne.
Tuli mieleen, kuinka paljon tuli nuorempana ’suristua’ sinne tänne, ja kuinka kaikki touhutus tuntui silloin tärkeältä. Mitä enemmän ikävuosia kertyy, sitä enemmän mietin, mikä on todella tärkeää ja olennaista. Mihin on hyvä keskittyä, ja mistä on viisasta luopua. Siihen toivon ja pyydän Jumalan johdatusta, ja toivon että Hän muistuttaa minua tekemään niin silloin kun itse unohdan. 🙂 

**********************

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: ”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.
Ps. 126

Näitä jakeita tekee mieli lausua niin tämän päivän Israelin, Gazan ja koko Lähi-idän tilanteeseen kuin Ukrainaan, ja joka puolelle missä kyyneleet virtaavat uhkan, pelon, kärsimyksen, surun ja menetysten vuoksi. Että Herra kääntäisi näiden kohtalon, niin että kyyneleiden sijaan virtaisivat virvoittavat vedet. Että näissä maissa voitaisiin iloita uuden aikakauden, rauhan ajan, alkamisesta.
Vaikka miltä tilanteet näyttäisivät – taikka juuri sen vuoksi – voimme rukoilla, että Jumala suojelee, varjelee ja tuo Hänen rauhansa sydämiin. Että Hän johdattaa kääntymään puoleensa, kuuntelemaan ja seuraamaan Hänen johdatustaan kaikissa tilanteissa.    

Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut? 
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.
Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin:
– Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.
Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.
Jes. 40:26–31

Mikä ihana lupaus erityisesti elämäntilanteensa uuvuttamille: Luojamme ei väsy auttamaan luotujaan; Hän virvoittaa väsyneet ja antaa voimaa heikoille.
Kaikki jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, kohoavat siivilleen kuin kotkat, he eivät uuvu eivätkä väsy. Tästä Häntä kiittää myös psalmin kirjoittaja:
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka. (Ps.103:5)

Kotkaan viitataan useissa raamatunteksteissä, erilaisissa yhteyksissä (myös uhkana ja varoituksena). Itseäni puhuttelee erityisesti se, kuinka Luojamme sanotaan kantavan luotujaan  siivillään, kuten Mooseksen kirjassa:
Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa. (5.Moos.32:11)

Kun kerran (n. 18 v. sitten) olin lähdössä Afrikkaan missiomatkalle, koin tuona aamuna Taivaan Isän sanovan, että matkustaisin Hänen siivellään. Se tuntui minusta oudolta. Eihän Jumalalla ole siipiä, ajattelin epäuskoisena. Tulikohan tuo todella Jumalalta?  – En tuntenut tuolloin paljoakaan Raamattua, varsinkaan Vanhaa Testamenttia, enkä ollut kuullut enkä lukenut, että siinä puhutaan Jumalan kuljettavan siivillään.

Myös koin Taivaan Isän sanovan, että Hän halusi tuolla matkalla opettaa minua luottamaan Häneen. Tuon päivän aikana sain kokea moneen kertaan, kuinka todella matkustin koko matkan Hänen siivellään. ja kuinka vaikea minun oli luottaa Häneen, kun tilanteet näyttivät mahdottomilta. Moneen kertaan Hänen piti muistuttaa minua siitä, mitä olinkaan tuolla matkalla opettelemassa. – Ehkä kerron joskus toiste tuosta luottamusopetusmatkasta.  🙂 

Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.
    Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.
Hepr. 13:12–16

**********************

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
    Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
    ”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
    Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
    ”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”
Joh. 16:16–23

Jeesuksen puheen tuossa evankeliumikohdassa voisi mielestäni ymmärtää tarkoittavan yhtä hyvin sitä, kuinka hän ilmestyisi opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen ylösnousemusruumiissaan, kuin sitä aikaa, jolloin opetuslapset olisivat jo jättäneet maallisen elämänsä. Ymmärtääkseni tuota paremmin luin, mitä Jeesus oli aiemmin sanonut ja huomasin, että hän puhuu vuoroin kummastakin.    

Jeesus rohkaisi opetuslapsiaan kertomalla, miten hän menisi valmistamaan sitä, mikä heitä odottaisi maanpäällisen elämän jälkeen:  
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta — enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen, (Joh.14-1-3)

Luvatessaan opetuslapsilleen Pyhän Hengen, Jeesus viittaa heidän tehtäväänsä, johon he ryhtyisivät hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen:  
”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.” (Joh.14:16-20). 

Jeesus tiesi, että hänet tultaisiin kohta vangitsemaan ja että hänet surmattaisiin. Hän tiesi, millaisen murheen valtaan opetuslapset joutuisivat, Siksi oli niin tärkeää puhua heille rohkaisun sanoja.
”Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu. ” (Joh.14:28-29)

Luin noita aiempia Johanneksen evankeliumin tekstejä, koska Jeesuksen sanat ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.” ovat mielestäni lupaus siitä, että Jeesus tulisi ilmestymään opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen ylösnousemusruumiissaan. Tämän viikon evankeliumiteksti on kuitenkin sijoitettu pyhään, jonka aiheena on Jumalan kansan ikävä taivaan kotiin.

Olipa miten tahansa, Jeesuksen sanat ”minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää” koskettavat minua syvästi.
Ajattelen, että tuo pätee kaikkiin, jotka ovat kohdanneet ja/tai oppineet tuntemaan ylösnousseen Kristuksen. Siitä syntynyttä iloa, luottamusta ja rakkautta ei kukaan voi riistää.

Uusi paavi, Leo XIV, sanoi 1.puheessaan: ”Olemme kaikki Jumalan käsissä. Kuljemme ilman pelkoa yhdessä eteenpäin, Jumalan kädessä ja käsi kädessä toistemme kanssa. Me olemme Kristuksen opetuslapsia. Kristus kulkee edellämme, maailma tarvitsee Hänen valoaan. Ihmiskunta tarvitsee Häntä sillaksi voidakseen löytää (reach) Jumalan ja Hänen rakkautensa. —
Kulkekaamme kaikki yhdessä kohti sitä kotimaata, jonka Jumala on meille valmistanut.”

**********************

Alla olevalla videolla soi se versio, jota kuuntelin 20 v. sitten, kun olin alkanut ottaa ensimmäisiä uskonaskeleitani (vaikka olinkin tuolloin vielä osittain aktiivisena new age jutuissa).
Mutta nuo alkuvuosien ylistyskappaleiden versiot tuntuvat ”oikeilta”, koska ne resonoivat  sisimmässäni. (Vähän samalla tavoin kuin tietyt sinfoniat ym. klassisen musiikin kappaleet, joista minulla on LP-vinyylilevyt ja joita kuuntelin nuorena: ainoastaan Herbert von Karajanin johtamana ne edelleen soivat korviini ”oikealla tavalla ”, sillä tavalla kuin ne upposivat nuorena sieluuni.)   

Eagle’s Wings – Hillsong Worship

”Täällä minä odotan, että Sinä asuisit minussa, sitä rukoilen
täällä minä kaipaan Sinua, kätke minut rakkauteesi, niin että lankean polvilleni
tahdon tuntea Jeesuksen yhä lähemmin
tule, elä minussa, ota koko elämäni
tule, hengitä minuun, niin minä nousen ylös kotkan siivillä ”

Hyvä paimen

3.5.2025. Kirkkovuosikalenteri huomisesta: ’Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Päivän latinalainen nimi misericordia Domini (= Herran laupeus, uskollisuus) tulee päivän antifonin alusta (Ps. 33:5). – Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.’

Vetten ääreen – Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Ps. 23

Etsin eksyneen, hoivaan uupunutta – Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä tuon lampaani vieraasta maasta, minä kokoan ne kansojen keskuudesta, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, purolaaksoissa ja kaikilla ruohoisilla mailla. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita. 
Hes. 34:11–16

Miten lempeitä, lohdullisia ja hoitavia lupauksia Luojamme onkaan tuossa antanut  profeettansa Hesekielin kautta. Hän huolehtii, hakee turvaan, vie lepäämään, sitoo murtuneen jalan, hoivaa uupunutta.

Kristuksen, Ylipaimenemme, seuraajina kuulumme Hänen perheeseensä ja olemme osallisina niistä lupauksista, joita Jumala aikoinaan teki kansalleen. Kannattaa kääntyä Hänen puoleensa ja pyytää Hänen läsnäoloaan ja vaikutustaan elämässämme.  Ja kiittää siitä. 🙂

**********************

Sielujemme Paimen – Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.
Hän ei syntiä tehnyt, hänen suustaan ei valhetta kuultu. Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Itse, omassa ruumiissaan, hän ”kantoi meidän syntimme” ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. ”Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.” Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo. 
1. Piet. 2:21–25

Pääsiäissunnuntaina, 20.4, viimeiseen saakka palvelutehtävälleen uskollinen paimen, paavi Franciscus, jolle  Jeesuksen elämä ja opetukset olivat esikuvana ja perustana kaikelle toiminnalle, siunasi viimeisillä voimillaan Pietarinaukiolle kokoontunutta kansaa, ensin parvekkeelta, sitten vielä kiertäen autokyydillä aukion ympäri.
2. pääsiäispäivänä aukio oli, samoin kuin edellisenä päivänä, täytenään ihmisiä, odottaen toivorikkaana, josko paavi olisikin toipunut. He saivat kuitenkin kuulla suru-uutisen: paavi Franciscus oli menehtynyt varhain aamulla.

Viikko sitten arviolta 250.000 ihmistä oli kokoontunut Pietarinaukiolle sekä Vatikaanista Santa Maria Maggioren kirkkoon kulkevien katujen varsille saattamaan paavi Franciscusta  hänen viimeiselle matkalleen.
Yksinkertainen valkoinen lava-auto, jonka kyydissä paavi oli liikkunut kansan parissa, kuljetti nyt hänen ruumisarkkuaan kirkkoon, jonne hän halusi tulla haudatuksi. Ihmiset osoittivat suosionosoituksin, liikuttuneina  ja kiitollisina kunnioitustaan paavilleen, joka halusi nähdä ihmiset ja kohdata heidät samalla tavalla kuin Jeesus, paimenten Paimen.

Yksinkertainen ruskea, arkisen näköinen ruumisarkku, jonka kanteen oli maalattu risti, oli  Franciscuksen itsensä valitsema. Se kuvasti osuvasti sitä, mikä hänelle oli tärkeää. Franciscus hylkäsi kaikki virkaansa liittyvät prameudet. Hän asui vierasmajassa ja söi siellä majoittuvien kanssa. Hän käveli kansan parissa, ja siirtyessään paikasta toiseen hän käytti  pientä kansanautoa limusiinin sijasta.

Franciscus kohtasi ihmiset ja keskusteli heidän kanssaan välittömällä tavallaan, ei asemansa takaa, vaan aidosti kiinnostuneena ja välittäen heidän tilanteestaan. Hän osoitti myötätuntoa heikkoja ja kärsiviä kohtaan. Näin hänestä tuli koko kansan rakastama paavi (paitsi niiden, jotka eivät hyväksyneet hänen tapaansa toimia.)
Hän matkusti kriisialueille ja puhui rauhan puolesta. Ja sen puolesta, että kärsivistä ja vähäosaisista pidettäisiin huolta. – Nähtäväksi jää, millaisia asioita hänen seuraajansa tulee pitämään tärkeinä. 

Oikea Paimen – Jeesus sanoo:

    ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
    Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” 
Joh. 10:11–16

Yksi lauma ja yksi paimen – nuo Jeesuksen sanat vievät erityisesti huomioni. Mietin, milloin tuo mahtaa toteutua. Että ihmisten luomat opit, tulkinnat ja käytänteet eivät enää erottaisi kristittyjä toisistaan. Että näkisimme toisemme sisarina ja veljinä, riippumatta siitä, mihin kirkkokuntaan tai seurakuntaan kuulumme. Näkisimme toisemme Kristuksen seuraajina, Hänen ominaan. Katsoisimme Häneen, joka haluaa olla hyvä ja oikea Paimen meille kaikille, ja antaisimme Hänen olla sitä meille.   💛💛💛

Alla olevalla videolla jakartalainen kuoro Cappella Victoria Jakarta esittää Henryk Jan Botor’in sävellyksen Misericordias Domini. 

Misericordias Domini – Cappella Victoria Jakarta

Ylösnousseen todistajia

26.4.2025. Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa tulevasta pyhästä: ’Päivän raamatuntekstit kertovat siitä, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi epäileville opetuslapsilleen ja vakuutti heidät ylösnousemuksestaan. Ilo valtasi opetuslapset, kun he kohtasivat Jeesuksen elävänä.’

Avuttomien suojelija – Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni. Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua. Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe. Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen. Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni. Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen. Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa. 
Ps. 116:1–9

Tuo viimeinen virke laittaa sisimmässäni soimaan päivärukouksen vastauslaulun: 
 ”Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo.”
19 v. sitten eräs ystäväni järjesti minut todelliselle ’venytyskurssille’ – vaikka kyllähän minä itse siihen suostuin. – Ekumeeninen karmeliittaluostari oli nim. muuttamassa Vivamoon kevätlukukaudeksi, ja luostaria johtanut sisar tarvitsi henkilön auttamaan häntä.
Minun tuli hankkia Rukoileva kirkko -kirja, jossa on rukoushetkien kulku. Tehtäväkseni tuli nim. toimia hetkipalvelujen esilaulajana. Lisäksi yllätyksekseni jouduin myös valitsemaan joka rukoushetken alkuun ja loppuun virren. – Uh, enhän tuntenut montaakaan virttä tuolloin!
Joka ilta etsin virsikirjasta helpontuntuisia virsiä seuraavalle päivälle ja opettelin niitä Vivamon Särkyneen sydämen kirkon flyygelin avulla.    

Jostain syystä nuo hetkipalvelusten rukouslaulut asettuivat syvälle sydämeeni, sillä vaikken ole niitä tuon luostarikokeilujakson jälkeen laulanut, laulujen sanat nähdessäni sisimpäni alkaa laulaa niitä.   
Vieläkin hymyilyttää ajatellessani, kuinka luostarivieraat tunsivat virret ja varmaan rukouslaulutkin paremmin kuin meikäläinen, tuolloin uskoni alkutaipaleella, ja minun piti toimia esilaulajana. Mutta luostariviikkojen vieraat suhtautuivat kunnon kristittyjen tapaan armeliaasti aloittelijaan. 🙂

**********************

Todistajani – Minun todistajani, sanoo Herra, olette te – Israel, sinä jonka olen valinnut  palvelijakseni – ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä. Minä olen puhunut, minä olen pelastanut, olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu. Te olette minun todistajani, sanoo Herra. 
Jes. 43:10–12

Monissa raamatunkäännöksissä tuo todistajani on yksikössä, toisissa taas monikossa.
Itse sain kokea erään pienen todistajan, tuolloin n. 4-5 vuotiaan pojanpoikani. todistuksen ylösnousseesta Jeesuksesta.
Lapsenlapseni olivat luonani yökylässä. Aamulla heräsin ennen lapsia ja menin olohuoneeseen. Jonkin ajan kuluttua isoveli tuli viereeni sohvalle perin vakavana ja hiljaisena. Sitten hän sanoi: ”Jeesus seisoi sänkyni vieressä ja katsoi minua”

Tämä teki häneen ilmeisen syvän vaikutuksen, koska hän kysyi surullisena, kaipaus äänessään: ”Miksen voi nähdä Jeesusta koko ajan?”
Siinä hetkessä häntä ei näyttänyt paljonkaan lohduttavan mummin sanat, että Jeesus on sinun kanssasi, vaikket häntä näkisikään. 

**********************

Torinon Pyhän Johannes Kastajan kirkossa säilytettävää käärinliinaa (the Holy Shroud tai the Shroud of Turin ) ei tänä vuonna aseteta yleisölle nähtäväksi, mutta maanantaista lähtien- 28.4-2.5.2025 – sitä on mahdollisuus katsella digitaalisessa muodossa tarkoitukseen pystytetyssä teltassa (ehkä netinkin kautta, jos oikein digisti tekevät tuon).
https://turismotorino.org/en/visit/events/the-holy-shroud-and-the-jubilee-2025

Henki on todistaja – Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.
Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta – ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus. Todistajia on näin kolme: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi.
Hyväksymmehän me ihmistenkin todistuksen, ja Jumalan todistus on paljon painavampi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan. Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.
1. Joh. 5:4–12

Kun pojanpoikani oli noin vuoden ikäinen, hän oli kerran keittiössäni isänsä sylissä. Jääkaappini ovi on täynnä kuvia perheestäni. Pienokainen kosketti jääkaapinoven yläreunassa olevaa mosaiikki-ikonimagneettia (josta kuva yllä). Sitten hän käänsi katseensa viereisen huoneen kaapin päällä olevaan kuvaan ja osoitti sitä. – Tuo kuva on taiteilijan tekemä täydennetty kuva Torinon käärinliinaan tallentuneesta kasvokuvasta (alla olevasta mustavalkoisesta kuvasta). 

Miten ihmeessä pieni lapsi saattoi löytää yhteyden noiden kahden niin erilaisen kuvan, jääkaappimagneetin Kristus-kuvan ja Torinon käärinliinan pohjalta tehdyn Kristuksen kasvoista tehdyn kuvan, välillä? Ohjasiko Pyhä Henki hänen katsettaan ja kättänsä?
Sitä me aikuiset ihmettelimme. Jonkinlainen kosketus hänellä kuitenkin näytti olevan jo tuolloin  ylösnousseeseen Kristukseen. jonka hän näki ilmestyksessä sänkynsä vierellä joitakin vuosia myöhemmin. 

Torinon käärinliina ja siihen tallentunut hahmo kiehtovat lukuisia tiedemiehiä, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen tutkia sen alkuperää ja pellavakankaaseen tallentunutta kuvaa.
Tiedä vaikka ylösnoussut Kristus ilmestyisi jollekin heistä ja kertoo, onko käärinliina todella se kangas, johon hänen ruumiinsa kiedottiin ristiinnaulitsemisen jälkeen… tai sitten sanoisi  tälle, että tärkeämpää kuin käärinliinan alkuperän tutkiminen olisi, että etsisit yhteyttä Minuun…

Lukittujen ovien takana – Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.
Joh. 20:19–31

Miten kaikki voikaan muuttua hetkessä! Täynnä iloa, toivoa ja odotusta opetuslapset olivat saapuneet Jeesuksen kanssa pääsiäisjuhlille Jerusalemiin.
Nyt heidän Herransa, jota he olivat seuranneet 3 vuoden ajan ja johon he olivat laittaneet kaiken toivonsa, oli surmattu. Miten heidän nyt kävisi?
He olivat suruissaan, peloissaan, ja tunsivat tilanteensa toivottomaksi: minne he menisivät, mitä he nyt tekisivät? 

Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään – Ylösnoussut Jeesus näyttää heille käsiensä haavoja. Ristiinnaulittu, mutta nyt elävänä, tässä, heidän kanssaan.
Jeesus puhalsi heitä kohtaan ja sanoi: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki.”
He eivät kuitenkaan tuolloin tainneet olla  silloin vielä tarpeeksi vastaanottavaisessa tilassa  voidakseen täyttyä täysin Pyhällä Hengellä. Se tulisi tapahtumaan vasta Helluntaina. Mutta tuossa tilanteessa he saivat tuntea, millaista on, kun Pyhä Henki tulee ja koskettaa. Ehkä siksi, että he Helluntaina sitten tunnistaisivat, mistä on kyse. .     

Viikon kuluttua Jeesus ilmestyi opetuslapsille uudestaan, ja nyt paikalla oli myös Tuomas. Jeesuksen suurta rakkautta ja ymmärrystä epäileväistä kohtaan kuvastaa se, kuinka hän kehotti Tuomasta koskettamaan hänen käsiään ja kylkeään, hänen ylösnousemusruumiissaan olevia  haavoja.   

Jeesus sanoi Tuomakselle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” – Meidän osamme on uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen ilman että voimme  koskettaa hänen haavojaan. Haastavaa on uskoa sellaiseen, jota mielemme ei voi ymmärtää. Mutta juuri siihen Jumala meitä kutsuu. Ja Jeesus kutsuu näin uskovia autuaiksi.

Mieleen palautuu tuo, kuinka ilmestyessään ylösnousseena opetuslapsilleen Jeesus puhalsi heitä kohti ja kehotti heitä ottamaan vastaan Pyhän Hengen. Ehkäpä se auttoi opetuslapsia uskomaan siihen, minkä he näkivät, mutta eivät voineet käsittää.
Jeesus oli hetkeä aiemmin luvannut heille: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh.14:26)

Myös me voimme Jeesuksen seuraajina pyytää, että Pyhä Henki tulee ja opettaa, näyttää totuuden. Pyhä Henki voi synnyttää meissä uskon. Kun oma mieli ei suostu uskomaan siihen, mitä ei omin silmin näe todeksi, Jumalan Henki voi avata hengelliset silmämme näkemään ja ymmärtämään. 

Tule Pyhä Henki, opeta meitä, auta meitä näkemään taivaan totuus Kristuksesta ja Hänen ylösnousemuksestaan. Tai jos se on liikaa pyydetty, auttaisitko meitä uskomaan silloin, kun tulee eteen uskoamme venyttävä paikka. Kiitos taivaallinen Isä, että olet antanut myös meille Pyhän Hengen. Ja kiitos, että saamme aina pyytää, että Hän tulee ja opettaa meitä.

💛💛💛💛💛💛💛

Kristus on ylösnoussut!

20.4.2025. Ihmeellinen ylösnousemuksen voima on kevään kukkasilla. Lumi ja yöpakkaset kaatoivat alkuviikosta krookukset maahan, mutta kun aurinko ja lämpö tulivat takaisin, ne nousivat ylös kuin lumipeitettä ei olisi ollutkaan.🌞

Kirkkovuosikalenterista: Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seurakunnassa: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Enkelin viesti saavuttaa tyhjän haudan edessä seisovat opetuslapset. Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Hän on voittanut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika.

**********************

Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen! Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista. Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä. Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!
Ps. 118:15–24

Herran käsi on voimallinen, Hänen kätensä on yllämme, Hän teki ihmeen silmiemme edessä, kirjoittaa psalmisti. Noista jakeista tulee sellainen olo, että hän on saanut kokea tuon kaiken  omassa elämässään. Se, mistä hän kirjoittaa, on muuttunut hänelle todeksi.

Montaakohan ihmettä Jeesuksen opetuslapset mahtoivatkaan saada olla omin silmin todistamassa kulkiessaan hänen kanssaan Galilean ja Juudean seuduilla 3 vuoden ajan? 
Niitä tapahtui päivittäin, niin paljon ettei niistä kukaan pystynyt pitämään kirjaa. Vain jotkut niistä on tallennettu evankeliumeihin. 

Suurin ihme opetuslapsia odotti kuitenkin silloin, kun he Jeesuksen kuoltua olivat täysin murtuneet ja menettäneet toivonsa: he saivat kohdata ylösnousseen Jeesuksen.
Mieleen tulee, kuinka juuri silloin, kun elämäntilanteemme tuntuu toivottomalta tai näköalattomalta, Jumala voi ilmestyä, toimia voimallisesti ja muuttaa tilanteen ihmeellisellä tavallaan.

Sen vuoksi kannattaa kääntyä Hänen puoleensa ja pyytää Hänen siunaavaa vaikutustaan omaan ja lähimmäistemme elämään. – Eikä vain vaikeina aikoina, vaan myös silloin, kun kaikki on hyvin. Ja kiittää Häntä siitä, mitä Hän on tehnyt ja tekee vuoksemme. 

Puutarhahauta, Jerusalem

Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat. Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä.
Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra! Hän tulee, se on varmaa
kuin aamun koitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan. 
Hoos. 6:1–3

**********************

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:
– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän  ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.
Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.
1. Kor. 15:1–8 -11

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.
Luuk. 24:1–12

Etsin netistä Jeesuksen elämästä kertovaa elokuvaa pääsiäispyhien aikaan katsottavaksi. Löytyi tämä: https://www.jesusfilm.org/watch/jesus.html/english.html
Elokuva on viime vuosisadalta (1979), mutta oli ehkä parhain näkemäni. Hyvät näyttelijät, ja kaikki  niin aidontuntuista kuin elokuvassa vain voi olla.
(Passion of the Christ on hyvä ja vaikuttava sekin, mutta siinä mm. Jeesuksen  ruoskimiskohtauksen julma, raaka ja turhan pitkä kuvaus oli karmeaa katsottavaa.)

Tässä vanhemmassa versiossa kuvattiin tyhjälle haudalle menneet opetuslapset yllä olevan Luukkaan evankeliumitekstin mukaan. – Erityisesti Pietaria näytelleen tulkinta teki minuun vaikutuksen. Samoin Jeesuksen. – Joskus katse ja ilmeet kertovat enemmän kuin sanat. 

Kun naiset tulivat kertomaan mitä olivat nähneet ja kuulleet haudalla, muut opetuslapset eivät tahtoneet uskoa heitä. Pietari lähti kuitenkin haudalle nähdäkseen omin silmin, josko asia olisikin niin kuin naiset sanoivat. – Ja toden totta: haudassa oli vain käärinliinat.

Niin epäluuloisesti toiset opetuslapset suhtautuivat naisten kertomaan, etteivät lähteneet katsomaan, pitikö se paikkaansa. Luukas ei mainitse sitä, että Pietarin mukana haudalle juoksi myös toinen opetuslapsi, se ’joka oli Jeesukselle rakkain’ (Joh.20;2). Tämä toinen opetuslapsi, Johannes, ’näki ja uskoi’ (Joh.20:8) .

Pietari ja Johannes saivat nähdä, koska lähtivät paikan päälle katsomaan. Mietin miten paljosta  arvokkaasta ja tärkeästä mahdammekaan jäädä paitsi sen vuoksi, että pidämme joitain asioita  niin mahdottomina, ettemme lähde ottamaan tarkemmin selvää.  

Luojamme kutsuu meitä tuntemiseensa. Hän haluaa näyttää meille, millainen Hän on, mitä kaikkea Hän voi. Ja mitä Hän odottaa ja toivoo meiltä. Miten paljon meiltä voikaan jäädä näkemättä ja löytämättä, jos juutumme omaan epäluuloisuuteemme, emmekä ’lähde katsomaan’. 

Rakas Jumala, anna meille avoin sydän ja mieli, niin ettei oma asenteemme ja suhtautumisemme olisi esteenä sille, mitä Sinä haluat meidän ymmärtävän todellisuudestasi.
Kiitos Sinulle, Kaikkivaltias, ihmeellinen Jumala. Kiitos Pojastasi. Kiitos tyhjästä haudasta, kiitos kolmannesta päivästä. Kiitos elämästä.  💛💛💛

Kristus nousi kuolleista!  – Totisesti nousi!  – Iloista Pääsiäistä! 

Kunnian kuninkaan alennustie

13.4.2025. Mustarastaat asuvat pihallamme ympäri vuoden. Oli sitten kevät tai talvi, mustarastas ja hauva leikkivät takaa-ajoleikkiä. Hauvaa ei haittaa, vaikka mustarastas pyrähtää oksalle ja on aina nopeampi, tärkeintä on leikki, josta arvelen kummankin pitävän yhtä paljon. 

Joitakin vuosia sitten kohtasimme surullisen näyn pihalle mennessämme: maassa makasi  kuollut mustarastas. Hauva meni sen luo ja katseli sitä pitkään hiljaisena. Oliko se surullinen? Tunsiko se myötätuntoa (jota se on usein osoittanut, kun jollakin on huolta, kipua tai surua). – En tiedä.
Joka tapauksessa hauva meni seinustalle ja nosti etutassut ylös kohti ulkolamppua, jonka päällä mustarastaan pesä oli ja katsoi sitten minuun. Halusiko hauva näyttää, että tuolla on sen pesä, siellä sen kuuluisi olla. Halusiko se että nostaisin linnun pesään? Toivoiko se että sen lintuystävä virkoisi henkiin?
En tiedä’. Mutta taas kerran sain todeta, miten vahvasti jotkut asiat ja tilanteet vaikuttavat pikku hauveliini.

Kun mietiskelin tämän palmusunnuntain evankeliumitekstiä, mietin miten jotkut  Jeesuksen kanssa Jerusalemiin kulkeneet sekä häntä vastaan tulleet ihmiset mahtoivat kokea tilanteen.  Millaisia ajatuksia heidän mielessään mahtoi liikkua tuon Galileasta kotoisin olevan erityislaatuisen miehen saapuessa seurueineen pyhään kaupunkiin?

🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿

Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie, toteaa Kirkkovuosikalenteri.
Se on myös tämän pyhän otsikko.
’Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita.’

🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿

Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. 
Herran huoneesta teidät siunataan. Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!
Ps. 118:26–29

Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.
Sak. 9:9–10

🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
”Jeesus Kristus on Herra.”
Fil. 2:5–11

Näkymä Öljymäeltä

Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: – Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas! Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
– Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.
Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin. Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät  jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”  Joh. 12:12–24

Tämä palmusunnuntain evankeliumiteksti pitää sisällään niin paljon ainesta pohdiskelulle, että vähempikin riittäisi yhdelle pyhälle! Mutta onhan palmusunnuntai merkittävä päivä, Jeesuksen maallisen vaelluksen käännekohta kohti sen viimeisiä, dramaattisimpia tapahtumia ja päätöstä.
Vaikka eihän hänen elämänsä päättynyt Golgatalla, kuten hänen seuraajilleen selvisi pääsiäisaamuna.

Jeesuksen jäljessä ja vierellä kulki varmastikin melkoisen runsaslukuinen joukko hänen  uskollisia seuraajiaan sekä matkalla mukaan liittyneitä Jeesuksen opetuksista ja toiminnasta vaikuttuneita ihmisiä. Lisäksi Jerusalem oli täynnä Jerusalemiin pääsiäisjuhlille saapuneita pyhiinvaeltajia, joista monet kuulivat Jerusalemia lähestyvästä miehestä, joka oli herättänyt 3 päivää kuolleena haudassa olleen eloon.
Täytyihän tuon miehen olla aivan erityinen Jumalan mies, kun pystyi tuollaiseen ennenkuulumattomaan ja -näkemättömään tekoon. Voisiko tuo mies olla se, jonka Jumala oli luvannut lähettää Israelille pelastamaan ja vapauttamaan kansan valloittajakansan alistuksen alta?

Pääsiäisenä juutalaiset muistivat ja juhlivat (kuten he tekevät yhä tänä päivänäkin) Israelin kansan vapautumista Egyptin orjuudesta. Jeesuksen saapuessa Jerusalemiin kansa oli ollut jo vuosikymmeniä Rooman vallan puristuksessa.
Jeesusta vastaan lähdettiin sankoin joukoin ja häntä tervehdittiin halleluja-huudoin ja palmunoksin. – Käviköhän jonkun Jeesusta Jerusalemista vastaan tulleen mielessä, että olisihan juuri nyt, pääsiäisjuhlan aikaan, oiva ajankohta luvatun Jumalan Voidellun tulla ja vapauttaa kärsivä kansa vieraan vallan otteesta?

Mutta tuskin kenenkään mieleen olisi edes juolahtanut, että tässä oli Jerusalemia lähestymässä mies, joka tuli antamaan itsensä uhriksi kaikkien edestä. Edes ylipappi Kaifas, joka Pyhän Hengen vaikutuksesta oli lausunut, että ”jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon.”

Ilmassa oli toivoa ja suuria odotuksia: nyt tulisi varmaankin tapahtumaan jotain todella merkittävää, jotain mikä muuttaisi kaiken. – Ja näinhän tapahtuikin. Kaikki meni kuitenkin täysin eri tavalla kuin odotettiin ja toivottiin.  

Pääsiäislammas – Toinen olennaisesta pääsiäisjuhlan viettoon liittynyt (ja yhä liittyvä) asia, pääsiäislammas, toi mieleen, kuinka Jerusalemin temppelissä uhrattiin karitsoja pääsiäisateriaa varten, ja kuinka eräs opetuslapsista, Andreas, oli 3 vuotta aiemmin kuullut, kuinka Johannes Kastaja oli nimittänyt Jeesusta Jumalan Karitsaksi.

Jumalan Karitsa – Kun Jeesus ennen palvelutyönsä alkua meni Jordan-joelle ottamaan kasteen ja Johannes Kastaja näki Jeesuksen lähestyvän, hän sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh.1:29)

Seuraavana päivänä, kun Johannes Kastaja oli ollut kahden opetuslapsensa kanssa, Jeesus kulki siitä ohi. Silloin Johannes osoitti häntä ja sanoi toistamiseen: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!”
Silloin nämä Johanneksen opetuslapset, joista toinen oli Andreas, lähtivät seuraamaan Jeesusta. Andreas meni veljensä Simon Pietarin luo kertoen tälle, että he ovat löytäneet Messiaan, Voidellun.

Tuliko Andreaksen mieleen jossain vaiheessa Johannes Kastajan sanat, kun hän kulki yhdessä Jeesuksen ja toisten Jeesuksen seuraajien kanssa kohti Jerusalemia? Arvelen ettei tullut. Nythän oli riemu korkeimmillaan, kuten Luukas kuvaa tunnelmaa:
’Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: — Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!’ (Luuk.19:37-38)

Miettikö kukaan toisista opetuslapsista, mitä Jeesus oli sanonut heille useamman kerran siitä, mitä hänelle Jerusalemissa tehtäisiin?
Luukas kirjoittaa: Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” (Luuk.18,31-33)

Kun ajattelen enemmän asiaa, alan ymmärtää paremmin opetuslapsia. Toiminhan itsekin samanlailla: mieluummin kuulen ja näen sellaisia asioita, joista tulee hyvä mieli ja olo. Sellaisia,  jotka täyttävät sisimpäni ilolla ja toivolla. (Sen vuoksi en esim. lue tai kuuntele uutisia. Sen vuoksi myös aikoinaan kiersin pitkään kristinuskon opetukset; liittyihän niihin olennaisena osana Jeesuksen ristinkuolema.)

Vaikka Jeesus oli kertonut opetuslapsille, että kaikki päättyisi kuitenkin lopulta hyvin, heidän oli vaikea uskoa sitä, kun he näkivät, mitä valtaapitävät tekivät Jeesukselle. Vasta kun hän saapui heidän luokseen lukittujen ovien läpi ylösnousseena ja elävänä, he uskoivat.

Voisimmeko me nähdä tänä päivänä – huolimatta kaikenlaisista huolta ja surua herättävistä asioista ja tilanteista – luottaa siihen, että sittenkin olemme kulkemassa kohti jotakin sellaista hyvää, mitä emme tällä hetkellä osaa kuvitella?
Tässä voisi auttaa tieto siitä, että Kristus, kirkkauden toivo, on kanssamme, keskellämme.
Katsoessamme Hänen valtakuntansa todellisuutta voimme nähdä kaiken toisenlaisessa  valossa. Valossa, jossa on ilo, toivo ja rauha.   

Häikäisevä kirkkaus– Paavali kirjoittaa tästä kolossalaisille näin:
’Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.’ (Kol.1:27)

Hyvää Palmusunnuntaita! .

🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿

Uuden liiton välittäjä

5.4.2025. Maaliskuun viimeisenä päivänä pihan ensimmäiset sinivuokot avasivat terälehtensä. Se on minulle joka kevät aina yhtä sykähdyttävä näky!
Noilla sinivuokoilla on aivan erityinen paikka sydämessäni. Ennen kuin rakkaitten isovanhempieni, mummun ja mupan, kesäpaikka myytiin, toin sieltä sinivuokkoja pienen mättään. Nyt ne ovat levinneet ympäri pihaa ja ovat suloisena muistona tuosta lapsuuteni ja nuoruuteni onnellisimmasta paikasta.    

Ensi pyhän nimeä (Kärsimyksen sunnuntai) en halunnut laittaa otsikoksi. Mutta Pääsiäistä kohti edetessämme Jeesuksen kärsimys ja ristinkuolema tulevat väistämättä eteen, kunnes päästään Pääsiäispäivän iloon ja riemuun: hänen ylösnousemukseensa.
Sekä alla olevasta Heprealaiskirjeestä että Kirkkovuosikalenterista löytyi lohdullisempi otsikko tälle bloggaukselle. 

Kirkkovuosikalenterista: ’Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä, mutta ”kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät”, oli tuleva kivi, jolle Jumalan seurakunta rakentuu. Jeesus on uuden liiton välittäjä.  Hän on kuollut kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.’

Jeesus ja vartijat, Hattulan kirkko

Sinä, Jumala, olet ainoa turvani. Miksi olet hylännyt minut? Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua, ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi.
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen,
Jumala, minun Jumalani! Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. 
Ps. 43:2–5

**********************

Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.”
Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä. Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.” Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa. Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Ja Abraham sanoi: ”Niin, poikani?” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” Abraham vastasi: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.
Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Herran enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.” Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. 
1. Moos. 22:1–13

Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.
Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön.
Hepr. 9:11–15

Hyvä ylipappi – Juutalaisten pääsiäisjuhlaan olennaisena osana kuulunut virheettömän lampaan uhraamiseen ja pääsiäisjuhlapyhien aikaan tapahtuneeseen Jeesuksen ristinkuolemaan liittyy paitsi syvää symboliikkaa, myös aivan erityinen merkitys.
Osoitukseksi siitä, että pappien alttarille pirskottama uhrieläinten veri ei ollut enää tarpeen, Jeesus antoi verensä vuotaa ristillä kertakaikkisena uhrina.

Tuona vuonna ylipapin tehtävässä ollut Kaifas ei ymmärtänyt, että Jeesus oli Jumalan lähettämä Messias. Aika hurjalta tuntuu ajatella, että kun Jeesus tuotiin vangittuna hänen kotiinsa kuulusteltavaksi, hän ei aavistanut, että hän, jolla oli ylin päätäntävalta neuvostossa, oli toimittamassa Jumalan voideltua, taivaallista ylipappia ristiinnaulittavaksi. 

Jeesus kertoi opetuslapsilleen useampaan otteeseen, mitä tulisi tapahtumaan. Hän sanoi näille: ”Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.” (Mark.8:31 ja Luuk.9;22)

Kaikkien puolesta – Jeesus kertoi opetuslapsilleen myös hänen maanpäälliseen elämäänsä liittyvästä, kaikkein rankimmasta tehtävästä, kuolemansa kautta tapahtuvasta: lunastustyöstä. ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”  (Matt.20:28)

Uuden liiton välittäjä – Heprealaiskirje kuvaa Kristusta uuden liiton välittäjäksi: täten nekin, jotka elivät ennen Häntä, saivat mahdollisuuden tulla osalliseksi Hänen lunastustyöstään.

Jeesus vangittuna, Hattulan kirkko

Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.
Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus. 
Joh. 11:47–53

Mikä pelko ylipapeilla ja fariseuksilla! He olivat tietoisia siitä, millaisia ihme- ja tunnustekoja Jeesus oli tehnyt.  He pelkäsivät oman asemansa ja arvovaltansa menettämistä.
”Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.”

Ylipappi Kaifas lausui tietämättään ennustuksen, joka piti paikkaansa: Jeesus tulisi kuolemaan koko kansan puolesta, ja myös kootakseen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset yhteen.
Tuota miettiessäni ajattelen meidän aikaamme. Sekä sitä, kuinka sankoin joukoin juutalaisia on viime aikoina muuttanut Israeliin, erityisesti maista, joissa he ovat kokeneet olonsa ka tulevaisuutensa uhatuiksi. Vaikka heistä valtaosa ei vielä tunnekaan Kristusta Messiaanaan, onko tämä kuitenkin osa Jumalan suunnitelmaa koota yhteen hajallaan olevat lapsensa?

Mutta myös me kristityt, Kristuksen seuraajat, olemme niitä hajallaan olevia Jumalan lapsia. Miten ihmeen paljon erimielisyyttä, näkemyskiistoja ja oppiriitoja meidän kristittyjen välillä onkaan, eri kirkkokuntien, seurakuntien ja yksittäisten uskovien välillä. 

Yhtä – Jeesus näki varmaan ennalta tämänkin tapahtuvaksi. Rukoilihan hän taivaallista Isäänsä, että niin hänen opetuslapsensa kuin kaikki häneen uskovat voisivat olla yhtä:
”Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. ”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. (Joh.17:19-21)

Rakas Jumala, auta meitä kaikkia hajallaan olevia lapsiasi löytämään Sinun totuutesi. Auta meitä ymmärtämään suunnitelmaasi niin henkilökohtaisella kuin laajemmalla tasolla. Johdata meitä tekemään Sinun tahtosi mukaisia valintoja elämässämme.

Kiitos että saamme luottaa siihen, että tämä maailmamme on Sinun käsissäsi, kuten myös me. Kiitos että kannat meitä. Kiitos että – kuten enkelit ilmoittivat paimenille Jeesuksen synnyttyä – Sinulla on hyvä tahto meitä kohtaan. Ja että rakastat meitä (kuten uudemmassa käännöksessä todetaan):
”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” ja: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
(Luuk.2:14)

Siunaa ja varjele kaikkia lapsiasi, missä ja millaisessa tilanteessa he sitten ovatkaan. 

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Elämän leipä

26.3.2025. Ensimmäiset pikku krookukset aukesivat tänään pihalla! Ne iloitsevat kevätauringosta ja minä niistä – ja tietty auringostakin.🌞
Joka päivä silmät etsivät kevään merkkejä. Löysin myös pikkuruiset vuohenputken ja nokkosen alut. Pian saa kerätä näitä vitamiiniruiskeita ruoka-aineksiksi oikein urakalla. Ihanaa! 🌱 🍃

Kirkkovuosikalenterista: ’Jeesus itse on elämän leipä. Hän jakaa lahjojaan meille ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville. ’

**********************

Virvoittava lähde – Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala! Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen! Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!  
Ps. 84:6–10, 13

Ei ainoastaan leivästä – Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.
5. Moos. 8:2–3

Hengellistä ruokaa ja juomaa – Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi, kohtasihan heidät tuho autiomaassa. Näin heistä tuli meille varoittavia esimerkkejä: meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät. 
1. Kor. 10:1–6

Ruokkimisihme – Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.
    Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?”
    Jeesus sanoi: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.
    Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin. 
Joh. 6:1–15 

Jeesus otti sen vähän, minkä poika antoi – viisi ohraleipää ja kaksi kalaa – ja ruokki sillä koko valtavan joukon, joka oli kokoontunut kuuntelemaan hänen opetuksiaan Galilean rinteelle. 

Ensimmäisenä tulee tuosta mieleeni, kuinka Luojamme odottaa, että me antaisimme/laittaisimme jakoon sitä, mitä Hän on meille antanut, vaikka se tuntuisi itsestämme vähäiseltä. Emme voi tietää, millaiseksi siunaukseksi voi muuttua pienikin asia, jonka annamme toisille.

Sitten jään – taas kerran – ihmettelemään sitä, kuinka Jumala niin monin tavoin haluaa näyttää, kuinka Hän voi täyttää tarpeemme. Kun Jeesus otti leivät ja kiitti Jumalaa, hän osoitti näin myös, ketä oli kiittäminen leipien lisääntymisestä-  

Monien on vaikea uskoa tällaisten ihmeiden todenperäisyyteen. Se on ihan ymmärrettävää. Mutta jos on kokenut Jumalan toimineen yliluonnollisella tavalla  omassa elämässään tai nähnyt omin silmin jonkin Jumalan ihmeen, eivät evankeliumien ihmeet tunnu uskomattomilta, vaan pikemminkin tapahtumilta, jollaisia Jumala tekee, yhä meidän päivinämme, etenkin siellä, jossa Hänen kaikkivaltiuteen uskotaan. 

Heidi ja Roland Baker tunsivat Jumalan kutsuvan heitä v. 1980 lähetystyöhön maailman köyhimpään maahan, tuolloin Mosambikiin. He alkoivat auttaa orpoja katulapsia ja perustivat orpokodin. Lapsimäärä kasvoi kasvamistaan. Kun heitä oli yli 100, tuli tilanne, jolloin heillä ei ollut, millä ruokkia heitä.

Tuolloin tuttu pastorinrouva toi Heidille, Rolandille ja heidän biologisille lapsilleen padallisen ruokaa. Heidi sanoi, ettei heidän perheensä voi syödä, kun  orpolapset näkevät nälkää. 
Silloin Heidi kuuli Pyhän Hengen kehottavan: ”Kutsu kaikki lapset koolle ruokakipponsa kanssa, ja ala jakaa heille ruokaa padasta.” 

Heidi alkoi jakaa ruokaa, ja sitä mukaan kun hän jakoi sitä lapsille, ruoka lisääntyi kattilassa. Tätä jatkui niin kauan, että jokainen oli saanut ruokaa syödäkseen.
Heidi kuvaa tätä ja muita Jumalan tekemiä ihmeitä kirjassaan ”Always enough”. 

Jumala on ihmeiden Jumala. Hän haluaa ravita meitä niin monin tavoin. On meistä kiinni, uskommeko tämän ja haluammeko ottaa vastaan sitä kaikkea hyvää, mitä Luojamme haluaa meille, luoduilleen, antaa.    

Googlasin laulua sanoilla ’Ihmeiden Jumala’; tällainen löytyi:

God of miracles – ICF Worship 

Sinä olet rakkaudellasi parantanut murtuneet. Mitä teit silloin, voit tehdä nytkin
Sinä puhuit elämää kuiviin luihin, sitä voit tehdä tänäänkin
Minä uskon, uskon vieläkin, että Sinä olet ihmeiden Jumala
Suuri on voimasi, suuri on nimesi, olet ihmeiden Jumala

Voit tehdä niin paljon enemmän kuin koskaan voisin edes uneksia
toimisitko niin minussa nyt?
Puhuisitko sanoja, jotka tuovat minut takaisin elämään 
suurella voimallasi, tekisitkö niin nyt?
Oi kyllä, Sinä voit tehdä mitä vain, Jumala, Sinä voit tehdä mitä tahansa

Suurin ihme, jonka koskaan tulemme näkemään on että nousit haudasta
Sinä olet voittanut, Jeesus, Sinä olet voittoni
Sinun henkesi elää minussa, Sinä olet jo voittanut
Sinä olet ihmeiden Jumala

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Marian ilmestyspäivä

23.3.2025. Tänään vietetään Marian ilmestyspäivää, eli sitä, kuinka enkeli Gabriel ilmestyi nuorelle, teini-ikäiselle Marialle ja ilmoitti, että tämä tulisi synnyttämään pojan, jonka nimeksi tulisi Jeesus, ja jota kutsuttaisiin Korkeimman Pojaksi. 

Jumala oli kaikista neidoista valinnut juuri Marian tähän tehtävään. Kaikkitietävänä Hän kyllä näki, että Maria suostuisi tähän, vaikkei hänellä ollut käsitystä, mitä kaikkea se tulisi pitämään sisällään.

Tulee mieleen, että onkohan omassa elämässä sivuuttanut huomaamatta jonkin asian (vaikka vain ihan pienenkin), jonka taivaallinen Isä on suunnitellut ja tarkoittanut juuri minun/sinun tehtäväksi.
Tai jos vaikka emme ole olleet tarpeeksi herkästi kuulolla. Tai torjuneet tehtävän omaa epävarmuuttamme, kun emme ole tienneet, mihin se johtaisi, tai onnistuisimmeko siinä.

Ehkä lohduttaudumme ajatuksella, että jollemme ole ottaneet jotain tehtävää vastaan, Jumalalla on aina vaikka kuinka paljon toisia tekijöitä, joille viestittää esim. että tuo ihminen tuolla on yksinäinen, nälkäinen, peloissaan, mene hänen luokseen, ojenna auttava kätesi, rohkaise ja tuo toivon valoa.
Näinhän asia onkin, ja vaikka se on helpoin tapa ohittaa asia, voi olla että se jää vaivaamaan mieltä. Niin on ainakin itselleni käynyt joitakin kertoja.

Miten iso vastakohta siitä seuranneelle ololle onkaan se hyvänolon tunne, joka tulee siitä, kun on mennyt ja tehnyt jotain, minkä on kokenut taivaallisen Isän toiveeksi. Mennyt katsomaan, viettänyt jonkin ajan toisen vuoteen vierellä tms. Kun sellaisesta tilanteesta lähtee, tuntuu kuin parvi enkeleitä kannattelisi askeleita, on niin keveä ja valoisa olo. 

Taivaallinen Isämme, auta meitä havaitsemaan, mitä meiltä kulloinkin odotat, mihin haluat meitä johdattaa, mitä Sinä haluat meidän tekevän. Auta meitä avautumaan Pyhän Hengen johdatukselle. 

🙏💛🙏💛🙏💛

Kirkkovuosikalenterista: Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

(Alla olevat 2 kuvaa ovat Didrichsenin taidemuseon kokoelmista; tekijät tuntemattomia.)

**********************

Herran nimen ylistys – Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä, ylistäkää, te Herran palvelijat!
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina!
Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka kaikukoon Herran nimen ylistys!
Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias, yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa.
Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista?
Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa mutta näkee alas maan syvyyksiin.
Ei ole taivaassa, ei maassa ketään hänen vertaistaan!
Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta
ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle.
Ps. 113:1–8

Madonna, 1500-1600-l.

Merkki Jumalalta – Herra puhui jälleen Ahasille ja sanoi hänelle: ”Pyydä Herralta, Jumalaltasi, todisteeksi merkki, pyydä vaikka tuonelan syvyydestä tai taivaan korkeudesta.” Mutta Ahas vastasi: ”En pyydä. En pane Herraa koetukselle.”
Niin Jesaja sanoi: ”Kuule siis, sinä Daavidin kuningassuku! Eikö riitä, että te loputtomiin koettelette ihmisten kärsivällisyyttä, kun haluatte koetella vielä Jumalan, minun Jumalani, kärsivällisyyttä? Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”  Jes. 7:10–14

Jesaja antoi tuon profetian 700 v. ennen Jeesuksen syntymää. Toista Jesajan profetiaa (Jes, 53) ei lueta synagogassa, vaan tuon kohdan yli hypätään. sillä juutalaiset tunnistavat sen kertovan Jeesuksesta.

Toimitaankohan synagogissa samoin yllä olevien jakeiden kohdalla? Kyllähän niiden voidaan yhtä lailla ymmärtää viittaavan siihen, kuinka Maria tuli raskaaksi ja synnytti Jeesuksen, Ja kuinka Immanuel -nimellä (= Jumala kanssamme) kuvataan sitä, kuinka hänessä Jumala tuli  keskellemme.  

Miten ne messiaaniset juutalaiset, jotka ovat tunnustaneet Jeesus Kristuksen Messiaakseen, mahtavat suhtautua siihen, että he ovat vasta pieni minoriteetti juutalaisten keskuudessa? Istuvatko he kuin tulisilla hiilillä, tietämättä mitä pitäisi tehdä, että toisetkin oivaltaisivat saman? Kertovatko he maanmiehilleen löydöstään, vai odottavatko he tyynesti, että nämä yksi toisensa jälkeen oivaltaisivat asian laidan? – Jotkut harvat ovat ottaneet missiokseen kertoa asiasta julkisesti, jotta yhä useampi juutalainen tulisi käsittämään, että juutalainen Jeesus Nasaretilainen, joka nousi kuolleista, elää ja vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta keskuudessamme, on juuri se Kristus, Messias, jota he odottavat tulevaksi.   

************************

Jumalan lapsia– Minulla on sydämessäni raskas suru ja lakkaamaton tuska. Toivoisin suorastaan, että itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, oman kansani jäseniä. Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!
Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: ”Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.” Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset.
Room. 9:2–8

**********************

Alla oleva evankeliumiteksti ei anna kommentoida itseään, vaan ’heittää’ minut aina alla olevan kuvan yläpuolelle koettaessani kirjoittaa jotain evankeliumin alle. (Eipä ole ennen tapahtunut tällaista näiden yli 10 v:n aikana, joina olen blogiani kirjoittanut.)
Ehkäpä nyt sitten tulkitsen tuon asian niin, ettei ole tarkoitus, että kirjoitan siitä mitään. Evankeliumi puhukoon puolestaan.  💛💛💛

Marian ilmestys

Herran palvelijatar – Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.
Luuk. 1:26–38 

Rukous ja usko

15.3.2025.  Viikko sitten olimme ystäväni kanssa New Wine -verkoston, Majakka-srk:n ja Espoon vapaasrk:n järjestämässä tilaisuudessa, jossa oli raamatunopetusta, ylistystä ja kuuntelevaa rukousta.
Tuossa päivässä oli paljon ylistyslaulua, monet bändin useimmat soittamat kappaleet olivat tuttuja vuosein takaa.
En ollut 10 vuoteen osallistunut tilaisuuteen, jossa ylistetään ja palvotaan livebändin johdolla  Jumalaa. Huomasin, kuinka olin kaivannut tällaista. On kuin sieluni ja henkeni olisi olemassa juuri tätä varten: että voisi ylistää ja palvoa Jumalaa yhdessä toisten kanssa, huomio kiinnitettynä yksin ja  ainoastaan Kaikkivaltiaaseen ja Hänen pyhyyteensä. Sitä on vaikea selittää. Mutta sisimpäni – tai oikeastaan koko olemukseni – yhtyy (syttyy) ylistämään, kun saa siihen mahdollisuuden.   

Tuon päivän aikana saimme ikään kuin maistiaisia New Wine -verkoston toimintaperiaatteista.
New Wine kuvaa niitä sivuillaan tiivistetysti näin:  ’Näkymme toteaa, että haluamme nähdä kansakuntamme muuttuvan kristittyjen kautta, jotka löytävät vapauden Jeesuksen seuraamisessa, kokevat iloa ylistäessään Jumalaa ja saavat Pyhän Hengen voiman elämäänsä.’

Kunpa myös ev.lut. srk:n toiminnassa voisi olla tällaista: sekä ylistystä ja palvontaa Pyhän Hengen läsnäolossa että hiljaista Jumalan kuuntelemista yhdessä toisten kanssa.
Voisiko olla tällaisia messuja? 

Kun 22 v. sitten soitin srk:n kansliaan ja kerroin haluavani liittyä takaisin ev.lut. kirkkoon, siellä vastannut henkilö kyseli, mistä pidän. Kerroin pitäväni ylistyslaulusta (johon juuri olin tutustunut) ja hiljaisuudesta (josta olin aina pitänyt). Tämä henkilö totesi, että olenpa erikoinen tapaus, yleensä ihmiset pitävät jommastakummasta.
Mutta nyt ’löysin’ toiminnan, (New Wine), joka painottaa kummankin merkitystä, kun etsitään Jumalan läheisyyttä ja läsnäoloa.  

Se, että hiljennytään ja keskitytään tietoisesti Jumalan läsnäoloon, ei välttämättä ole samaa kuin hiljentyminen lepäämään Jumalan läsnäolossa (esim. hiljaisuuden retriiteissä tai illoissa).
Eron näiden välillä opin erityisesti nyt jo edesmenneen Franz Jalicsin vetämissä 10 pv:n retriiteissä Saksassa.

Vaikka kumpikin (tietoinen huomion keskittäminen Jumalaan sekä lepääminen Hänen läsnäolossaan) on tärkeää, niin aivan erityistä on, kun ryhmässä keskitytään yhdessä hiljentyen pidemmäksi aikaa täysin Kristukseen. Silloin Hänen läsnäolonsa kirkkaus ja pyhyys tulee havaittavaksi aivan erityisellä tavalla.
(Monenlaisia mietiskelyjä teini-ikäisestä lähtien harrastaneena opin vihdoin Franz jalicsin kautta, millainen ero on sillä, kun hiljentymisen kohteena on Jeesus Kristus, eikä vain oman mielen  tyhjentäminen ajatuksista.)  

Kirkkovuosikalenteri toteaa: ’Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyivät rukous ja usko.’

Hyvä ja oikeamielinen – Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan. Enhän luota turhaan,  thän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut! Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta  minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille. Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa. 
Ps. 25:1–10

Sinun on kaikki voima ja valta – Moabilaiset ja ammonilaiset lähtivät sotaan Josafatia vastaan mukanaan joukko maonilaisia. Josafatille tultiin ilmoittamaan: ”Meren takaa Edomista on tulossa suuri sotajoukko sinua vastaan.”
    Pelästyneenä Josafat kääntyi Herran puoleen ja julisti sitten koko Juudaan paaston. Juudan asukkaat kokoontuivat rukoilemaan. Myös kaikista maaseudun kaupungeista tultiin rukoilemaan Herraa.
    Josafat astui Juudan ja Jerusalemin asukkaiden eteen, jotka olivat kokoontuneet Herran temppelin uudelle esipihalle, ja sanoi: ”Herra, meidän isiemme Jumala! Sinä olet Jumala, joka asut taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja valta, kukaan ei voi sinua vastustaa. Sinä, meidän Jumalamme, olet hävittänyt tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja antanut maan ikiajoiksi ystäväsi Abrahamin jälkeläisille. He ovat asuneet tässä maassa ja rakentaneet tänne sinulle omistetun temppelin, ja he ovat sanoneet: ’Jos meitä kohtaa onnettomuus, sota tai tulva, rutto tai nälkä, me astumme tämän temppelin eteen, sinun eteesi, sillä tämä temppeli on sinun nimesi asuinsija. Ahdistuksemme keskeltä me rukoilemme sinua, ja sinä kuulet ja autat meitä.’”
2. Aik. 20:1–9

**********************

Jumalan tahto on että pyhitytte – Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet. Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. Älkää antako sitä himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa. Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä. 
1. Tess. 4:1–8

**********************

Tapahtukoon niin kuin tahdot – Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Mutta hän ei vastannut naiselle mitään.
    Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” Mutta Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra, auta minua!” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” ”Ei olekaan, Herra”, vastasi nainen, ”mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä tytär oli terve. 
Matt. 15:21–28

Oi Jeesus, miten sinä noin tylysti vastasit tuolle naiselle? Haluaisin keksiä monia puolustavia selityksiä käytöksellesi. Mutta ne olisivat vain omia ajatuksiani tai arvelujani, yrityksiäni sovittaa noita sanojasi siihen kuvaan, joka minulla on sinusta.  Tai kuka tietää, ehkä tuohon kohtaamiseen liittyi jotain muuta, sellaista mistä Matteus ei meille kerro.

Olennaisinta tuossa kuitenkin taitaa olla, että nainen ei antanut loukkaantumisen heikentää uskoaan, että Jeesus voisi auttaa hänen tytärtään, vaan jatkoi pyytämistä.  
Ja tuo luja usko ja luottamus Jeesukseen palkittiin Jeesus sanoi nuo sanat: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.”
Tytär vapautui siitä, mikä oli kiusannut ja vaivannut häntä ja pitänyt häntä otteessaan. Hän saattoi jatkaa elämäänsä terveenä ja vapaana.  

Ylösnousseen Kristuksen Rakkaus meitä kohtaan on määrätön. Hän ei arvostele meitä tai arvota meitä sen mukaan, keitä tai millaisia olemme. Sillä hetkellä kun käännymme uskossa Hänen puoleensa, Hän tulee luoksemme. Hän haluaa auttaa meitä.
Hän haluaa täyttää meidät Valollaan, Rakkaudellaan ja Rauhallaan. Niin että kaikki sellainen, mikä estää meitä elämään vapaina Jumalan lapsina, väistyisi. Ja että oppisimme tuntemaan yhä lähemmin Häntä ja Hänen valtakuntansa todellisuutta.

Alla olevaa laulua lauloimme yllä mainitsemassani New Wine’n Rohkaisupäivässä. Kotimatkalla ja koko illan sielussani soi: ”And the angels sing: Holy…”
Videota katsellessa voin vain kuvitella, kuinka vahvana tuossa isossa salissa ja sen parvilla seisten Jumalaa palvovat ihmiset kokivat Hänen Pyhän Henkensä läsnäolon….

Holy Forever –  Chris Tomlin

Tuhannet sukupolvet kumartuvat palvomaan laulaakseen ikuista laulua Karitsalle
ja kaikki jotka ovat menneet edeltämme ja kaikki ne, jotka tulevat uskomaan
laulavat ikuista laulua Karitsalle

Nimesi on korkein, nimesi on suurin, nimesi on kaikkien valtojen ja voimien yläpuolella
ja enkelit huutavat: ’Pyhä’, koko luomakunta huutaa: ’Pyhä’
Sinut on korotettu korkealle, Pyhä, ikuisesti

Jos sinulle on annettu anteeksi ja jos sinut on lunastettu, laula laulua ikuisesti Karitsalle
jos vaellat vapaudessa ja kannat Hänen nimeään, laula laulua ikuisesti Karitsalle
me laulamme laulua ikuisesti, aamen

Kuule kuinka kansasi laulaa: ’Pyhä’. kuninkaiden Kuninkaalle: ’Pyhä’
tulet aina olemaan Pyhä, ikuisesti