4.7.2016                       

Valo, ja silkinpehmeä lämpö iholla. Kuinka suloisesti tämä kesän ihanuus hellii ja hoitaa koko olemusta! Aurinko, sateen tuoma raikkaus, tuoksut, kauneus… – Kiitos jokaisesta päivästä!

Vuorella – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.
Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.”
Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  (Matt. 17: 1-8)

Jumalan Kirkkaus – Tämä innostaa minua aina: Jumalan kirkkauden ilmestyminen, ja Isän sanat Pojalle.
Kun Jeesus meni Jordan – joelle Johannes Kastajan kastettavaksi, taivaat aukeavat, Jumalan Henki laskeutui ja Jumala vahvisti Jeesukselle: ”Sinä olet minun rakas Poikani.” Muutamaa vuotta myöhemmin Kirkastusvuorella Taivaallinen Isä suuntasi sanansa opetuslapsille: ”Tämä on minun rakas Poikani.”
Eivät nuo sanat Jordanilla ja Kirkastusvuorella olleet pelkkää tiedotusluotoista infoa. Kummassakin Jumala ilmaisi tunteensa: rakas Poikani.   

Kirkastusvuorelle? – Jumalalla oli ja on Jeesus Kristukselle tietty ihan spesiaali sija niin maallisessa kuin taivaallisessa ulottuvuudessa. Mutta myös me – vaikkakin pienemmässä skaalassa – olemme Taivaalliselle Isällemme hyvin tärkeitä ja rakkaita. – Voisimmeko me(kin) virittäytyä kuuntelemaan, miten Hän haluaa ilmaista rakkauttaan meitä, rakkaita poikiaan ja tyttäriään kohtaan?
Mikä/missä voisi olla meidän kirkastusvuoremme, tila/paikka, jossa voisimme kohdata Hänet, kuunnella Häntä, havaita/tuntea Hänen läsnäolonsa?
Näin kesällä moni taitaa etsiä sellaista paikkaa luonnosta. Metsässä, rannalla, pihalla, puistossa. Polulla, kalliolla, laiturilla. Taikka sillä penkillä tai tuolilla, jolla istuu talvellakin halutessaan kohdata Pyhän. Hiljentymistä jossain sellaisessa paikassa, missä on hyvä olla; missä huomio suuntautuu kaiken hyvän Luojaan.
Mutta joskus voi tuntea Hänen läsnäolonsa täysin odottamatta, yllättävässäkin paikassa.

Ystävän puodissa – Kävin viime viikolla tapaamassa ystäväpariskuntaa, joka asuu eräässä kristillisessä yhteisössä. Miehellä on menossa rakennusprojekti, vaimon luovat lahjat ovat päässeet käyttöön isokokoisen puodin järjestämisessä ja ylläpidossa. Puodin hyllyt ja rekit pursuavat lahjaksi saatuja käytettyjä vaatteita ja tavaroita, joiden myyntitulot koituvat yhteisön ylläpitämiseksi.
Olen usein kokenut käytettyjen tavaroiden ja vaatteiden liikkeiden ilmapiirin melko raskaaksi. Mutta tämä oli kuin olisi pyhään tilaan astunut! Miten se on mahdollista, kaiken tämän sekalaisen tavarapaljouden keskellä, ihmettelin.
Ystäväni sanoi, etten ole ensimmäinen, joka näin on kokenut. Hän vei minut pienen alttarin luo ja kertoi, että tässä hän aina aamulla puotiin tullessaan aloittaa päivän rukouslaululla ja lukee tekstin pienestä rukousvihkostaan. Ja puodissa ollessaan hän juttelee Jumalan kanssa pitkin päivää.   

Pyhä ilmapiiri – Mieleeni oli heti sisälle puotiin astuttuani tullut laulu, josta muistin vain joitakin sanoja:
”Pyhään ilmapiiriin nyt saavutaan
enkeleitä (tiedän meitä tulleen katsomaan)
(ylistyksen saa) Jeesus vaan
pyhään ilmapiiriin oomme tulleet (nyt laulamaan).”
Laulu tuli mieleeni taas lähtiessämme puodista. Ystävänikään ei muistanut noita sulkeissa olevia sanoja, joten hyräilimme ne kohdat. Kotona piti googlata, mitkä ne puuttuvat sanat olivatkaan. Parilta videopätkältä poimin ne tuohon. – Yhtäkkiä tuli mieleen sanat ”holy ground”. Niillä löytyi originaaliversio engl.kielellä. Kuunnellessani sitä huomasin, että laulun sanat kuvasivat juuri sitä, mitä tunsin ystäväni puotiin astuttuani.

Läsnäolossa – Tuo puotihan (joka oli auki vain kahtena päivänä viikossa) voisi toimia rauhan keitaana ystävälleni, kun yhteisössä ilmenevät haasteet ja ristiriidat pukkaavat päälle, ajattelin. Hän voisi hiljentyä sohvalla (joka oli siinä kuin sitä varten), levätä Taivaan Isän läsnäolossa ja huolenpidossa. Ystäväni kiitti vinkistä, ei ollut tullut tuota ajatelleeksi.
Jäin miettimään, miten itse kukin meistä voisi tuoda/luoda omaan koti- ja työympäristöönsä pyhän ilmapiirin. – Millainen merkitys sillä olisikaan itselle ja myös niille, jotka sinne tulevat… 🙂

Holy Ground  – Sandi Patty (Volyymi kasvaa laulun loppupuolella melkoisesti, joten kannattaa ehkä säätää ääni hiljemmalle heti alussa)

”Kun kuljin ovista tunsin Hänen läsnäolonsa, tiesin että tämä paikka on Rakkautta tulvillaan
sillä tämä on Jumalan temppeli, Jumala on täällä läsnä
seisomme Hänen läsnäolossaan pyhällä maalla
ja tiedän että täällä on enkeleitä yltympäriinsä
ylistäkäämme Jeesusta sillä seisomme Hänen läsnäolossaan pyhällä maalla
tiedän että Hänen läsnäolossaan on määrättömästi iloa
ja että Hänen jalkojensa juuressa voin yhä löytää suloisen rauhan
sillä kun meillä on jokin tarve, Hänellä on siihen vastaus
kurkottaudu sitä kohti, ota se omaksesi, sillä seisomme pyhällä maalla
pyhä, pyhä, pyhä Herra Kaikkivaltias, aamulla varhain laulumme kohoaa kohti Sinua”

Muut tekstit: Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11, 2. Moos. 3: 1-6 ja 2. Piet. 1: 16-18.