11.4.2016 
Sitruunaperhonen – Eilen ilahduttiin kolmessa polvessa: sitruunaperhonen! Lapsenlapseni (jolla on koulutehtävänä havainnoida kevään merkkejä) tosin harmitteli nopeaa ohilehahdusta – ei ehditty kuvata. Mutta kevään 1. sitruunaperhonen jäi mielenkuvaksi kevään ilon & valon tuojana.
Punarinnan ihana sirityskonsertti puun oksalla. Ja kuivuneen lehtipeitteen seasta hehkeinä esiin työntyvät sinivuokot; kuin taivaansinisiä tähtiä ruskeassa maassa.
Valo, lämpö, kauneus – ah kevään ihanuutta!
Näette minut jälleen – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”
(Joh. 16: 16-23)
Rohkaisua – Ennen pääsiäistapahtumia Jeesus rohkaisi opetuslapsia, jotta heidän olisi ollut helpompi kestää edessä olevien tapahtumien nostattamat mielen- ja sydämenliikkeet: suru, pettymys, hylätyksi tulemisen tunne, pelko, katkeruus, viha…
Jeesus kertoo ennalta, kuinka hän kuolemansa jälkeen ilmestyisi heille. Silloin he vihdoin tajuaisivat: se, mikä oli näyttänyt lopulliselta, ei ollutkaan sitä, vaan alku uuteen vaiheeseen. Silloin he tulisivat tuntemaan sellaista iloa, minkä kaltaista he eivät voisi löytää kenestäkään tai mistään muusta.
Kivut vaihtuvat iloon – Se, kuinka hyvin Jeesus ymmärsi naisten tunteita, ilmenee myös yllä olevasta evankeliumikohdasta. Ainakin itselleni lasten syntymät olivat elämäni ihmeellisimmät tapahtumat. Kivut unohtuivat saman tien ja tilalle tuli valtava ilo, onnellisuus ja kiitollisuus.
Vaikea uskoa – Huolen, surun tai tuskan aikoina voi olla vaikea uskoa, että kaikki muuttuu vielä iloksi. – Voisimmepa erityisesti silloin muistaa, ettemme loppujen lopuksi ole tunteidemme armoilla, vaan että on olemassa Rohkaisija, joka haluaa tuoda armon elämäämme.
Kaipaus – Kerran, noin 14 v. sitten, minuun iski yllättäen hyvin syvä suru ja kaipaus nuorena kuolleen isoveljeni johdosta. Kuinka kaipasinkaan häntä – vielä vuosikymmenien jälkeen. Tunne, joka tuntui aivan kestämättömältä, purkautui lohduttomana itkuna tyynyä vasten. Pyysin Jeesusta auttamaan tuskassani. Ehkä sen vuoksi, kun en oikein muutakaan siihen tilanteeseen keksinyt. (1. kerta, jolloin pyysin Jeesukselta apua.) En oikeastaan odottanut enkä oikein uskonutkaan, että kukaan tai mikään olisi voinut minua tuossa tilanteessa auttaa.
Vähän ajan kuluttua tunsin lämpöä, ikään kuin olisin ollut suurten käsivarsien tai siipien ympäröimänä. Itku lakkasi ja sisimpääni laskeutui syvä rauha. Murhe oli kuin pois pyyhkäisty. Olin ihan hiljaa, ihmettelin. En tainnut edes huomata kiittää, niin hämmästyksissäni olin. Kuinka niin suuri muutos noin äkkiä oli mahdollista?
Näin jälkeenpäin ajattelen, että Jumala halusi tuossa toivottomuuden tilassani osoittaa epäileväiselle mielelleni, että Hän kuulee ja näkee. Että Hän välittää. Hän haluaa antaa Ilonsa murheen sijaan.
Luojamme, Ilon ja Valon Lähde, auta meitä avaamaan sydämemme Sinun Ilollesi ja Valollesi. Hienovaraisesti tai voimallisesti (jos tarpeen) herättele näkemään kevään ihmeitä; iloitsemaan ja kiittämään kaikesta siitä, mikä versoo esiin, meissä ja luonnossa. 🙂
Jubilate Deo – Marco Frisina
”Iiubilate omnis terra, iubilate Domino nostro,
alleluia, alleluia, iubilate Deo, exsultate in lætitia, iubilate Deo
Laudate eum in excelsis, laudate Dominum nostrum, omnes angeli et virtutes
laudate eum quoniam magnus Rex est Dominus super omnem terram
Laudate pueri Dominum, laudate nomen Domini benedictus nomen eius
benedictus nomen eius, benedictus in sæcula
super cælos gloria eius, laudate omnes gentes
Laudate eum omnes angeli, laudate omnes virtutes
in æternum laudate eum omnes gentes et populi quia ipse mandavit et omnia creata sunt”
(Jos osaisin latinaa, kääntäisin, mutku en ossaa. Yksittäisiä sanoja vain sieltä täältä arvelen tunnistavani, jotain tämän tapaista: iloitkaa täällä maan päällä, iloitkaa Herrastamme, laulakaa Herrallemme, enkelit ja pyhät: Herramme on suuri Kuningas, ikuisesti laulakaa ihmiset ja kansat.)
Muut tekstit: Ps. 12, Jes. 40: 26-31 ja Hepr. 13: 12-16.