17.3.2021. Eteläisellä kalliorinteellä maa on jo paljastunut lumen alta. Viereisellä pellolla on vielä hyvät hiihtoladut. Ihanaa aikaa: vielä talvi, ja samalla kevät tekee pikku hiljaa tuloaan. 🙂
Maria sanoi:
– Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
niin kuin hän on isillemme luvannut. (Luuk. 1:46–55)
Marian ilmestys – Ensi sunnuntaita muistetaan Marian ilmestyspäivää, päivää jolloin enkeli Gabriel ilmestyi Marialle ja kertoi, että tämä synnyttäisi pojan, josta tulisi koko maailman Vapahtaja. Maria hämmentyi: miten se olisi mahdollista? Maria sanoi kuitenkin Gabrielille: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”
Magnificat – Ensi pyhän evankeliumiteksti, yllä oleva Marian kiitosvirsi, tunnetaan myös nimellä Magnificat. Maria puhkeaa ylistykseen Elisabetin vahvistettua hänelle sen, mitä enkeli Gabriel oli hänelle sanonut. Luukas kuvaa tuota tapahtumaa näin:
Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: »Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!» (Luuk1:39-45)
Rukouslaulua – Toimiessani erään kevättalven ekumeenisessa luostarissa tehtäviini kuului mm. hetkipalvelusten virsien ja rukouslaulujen esilaulajana toimiminen. (Se oli jollain tapaa hassua, sillä monet luostarivieraat kyllä tunsivat ne paremmin kuin minä, joka niitä vasta opettelin.) Magnificat on yksi noista rukouslauluista.
Laulaessani rukous- ja psalmilauluja huomasin vähitellen tykästyväni niihin. Marian kiitosvirsi oli minusta kuitenkin jollain tavoin kummallinen.
Nuori nasaretilaistyttö, joka oli saanut Jumalalta käsittämättömän suuren tehtävän: synnyttää Jumalan Poika tähän maailmaan! – Kuvani Mariasta oli keskiajan maalausten muovaama: hurskas, nöyrä, kohtalonsa tyynesti kantava nuori nainen.
Magnificat’in alku sopikin tähän kuvaan: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.”
Mutta jatkossa ei laula enää vähäinen palvelija: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.”
Eivätkä loputkaan jakeet sopineet siihen kuvaan, joka minulla oli Mariasta. Ne olivat mielestäni pikemminkin Jeanne d’Arc’in kaltaisen naisen julistusta. Olinkohan ahtanut Marian johonkin sellaiseen muottiin, joka ei hänelle istunutkaan?
Vai täyttyikö Maria – kuten sukulaisensa Elisabet – Pyhällä Hengellä kuullessaan Elisabetin sanat? Antoiko Pyhä Henki Marialle nuo voimalliset sanat?
Pyhä Henki oli vahvasti läsnä noiden kahden odottavan äidin, Elisabetin ja Marian kohtaamisessa. Ja Pyhä Henki voi saada ihmeellisiä asioita aikaan…
Pyhä Henki voi vaikuttaa meidänkin elämässämme saaden aikaan muutosta: vahvistaa uskoamme, antaa rohkeutta ja luottamusta, Pyhä Henki voi vaikuttaa meissä niin, että näemme jotain sellaista, mitä emme muuten näkisi. Jotain sellaista, mitä Jumala haluaa meidän ymmärtävän, itsestämme, toisistamme ja Hänestä.
Voimallisen läsnäolo – Marian elämään mahtui paljon iloa, ihmetystä, huolta, surua ja murhetta. Kuten kenen tahansa meidän elämään. Marian elämässä kaikki tunteet taisivat kuitenkin olla paljon intensiivisemmät, johtuen hänen erityislaatuisesta tehtävästään Jeesuksen äitinä.
Marian vastuuntunne Ihmisen Pojan ja Jumalan Pojan äitinä ja kasvattajana on täytynyt olla käsittämättömän voimakas, ehkä ihan taakaksi saakka. Mutta Voimallinen oli läsnä tuon perheen elämässä muulloinkin kuin sen syntyvaiheessa.
Ihanaa on minusta ajatella ja tietää, että Voimallinen on mukana myös meidän elämässämme. Ja että Hän iloitsee siitä, kun sen muistamme. Että meidän ei tarvitse jaksaa yksin, vaan että Hän kulkee mukanamme, johdattaen, auttaen, lohduttaen, rohkaisten. 🙂
Jeesuksen äidillä on monta nimitystä. Efesoksen ekumeeninen kirkolliskokous vahvisti vuonna.431, että Kristuksella on kaksi luontoa – Jumala ja ihminen – yhdessä persoonassa. Tämän seurauksena Neitsyt Maria sai nimityksen Jumalansynnyttäjä.
Miten Jumalan äidin elämä jatkui Jeesuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen? Raamattu ei siitä paljon kerro. Ristillä Jeesus antoi Johannekselle tehtävän pitää huolta rakkaasta äidistään. Johannes olisi tästä lähin Marian poika. Kuka olisikaan sopinut siihen paremmin? Johannes oli lähellä Jeesuksen sydäntä, ja hän luotti tähän. Ristin äärelläkin, kun toiset opetuslapset olivat paenneet, Johannes seisoi Marian tukena.
Äidin rakkaus ja kärsimys – Raamattu ei kuvaa Marian tunteita poikaansa kohtaan, Mutta voi kuvitella, miten valtavasti hän tätä rakasti, ja kuinka paljon huolta hän pojastaan kantoi koko tämän elämän ajan.
Ortodoksisen perimätiedon mukaan kukaan ei kärsinyt niin kuin Kristuksen äiti.
Eräs erämaaisä kirjoitti munkista, joka oli eräänä päivänä syvässä rukouksen tilassa. Palattuaan normaaliin tilaansa hänen oppilaansa rohkaistui kysymään: ”Missä olit, isä?” Munkki vastasi: ”Älä kerro kenellekään, mutta seisoin Kristuksen äidin vierellä ristin äärellä, ja toivoin, että olisin voinut edes itkeä kuin hän”.
Maria ei kuitenkaan musertunut kärsimykseensä. Elämä jatkui ja rukous kantoi.
Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Maria kokoontui yhdessä Jeesuksen opetuslasten kanssa:
’He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.’ (Apt.t. 1:14)
Rukousten välittäjä – Katolisen ja ortodoksisen tradition mukaan Jumalan Äiti toimii rukousten välittäjänä ja meidän puolestamme rukoilijana. Ymmärrän hyvin niitä, jotka ihmettelevät, miksi tarvitsisimme välittäjää rukouksillemme, kun voimme osoittaa rukouksemme suoraan Kristukselle tai Jumalalle.
Voin hyvin ymmärtää myös sitä, kuinka monet kokevat helpommaksi (tai turvallisemmaksi) lähestyä rukouksin Jumalan äitiä kuin itse Jumalaa. Niin moni on saanut valitettavasti kokea pelottelua ankaralla, rankaisevalla Jumalalla tai muulla tavoin saanut tällaisen kuvan Jumalasta.
– Jollet olisi kuullut ja vakuuttunut Jumalan Rakkaudesta, kumman puoleen haluaisit itse kääntyä: ankaran, vihaisen ja rankaisevan vai lempeän, ymmärtäväisen ja rakastavan?
Eräät vuosien takaiset kokemukset ovat antaneet minulle käsityksen, että Äiti Maria (jollaisena häntä tuolloin nimitin) on täynnä rakkautta, lempeää iloa ja hyvyyttä. Ja varmaan kokemansa kärsimyksen vuoksi täynnä lohdutusta, jota hän haluaa toiselta puolelta välittää niille, jotka pyytävät häntä välittämään rukousaiheensa Jumalalle tai rukoilemaan heidän puolestaan.
Jumalan äiti ei halua ottaa Jumalan paikkaa tai korvata tätä. Päin vastoin hän haluaa, että ihmiset löytäisivät Hänen rakkautensa, armonsa. kirkkautensa, myötätuntonsa. ja huolenpitonsa. Ja yhtä läheisen ja rakastavan suhteen taivaalliseen Isäänsä kuin on Pojallaan.
Muut tekstit: Ps. 113:1–8, 1. Sam. 2:1–2, 6–9 ja Room. 8:1–4.