4. 3.2026. Kun on viettänyt useita unettomia öitä kivun ja säryn takia, osaa olla kiitollinen siitä, jos tietää, että tätä kestää vain tietyn ajan. Herää myös ymmärrys ja syvä myötätunto niitä kohtaan, jolle tällainen tilanne on pitempikestoisempaa tai pysyvämpää.
’Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan’, julistaa psalmisti.
Ajattelen, että olkoon tilanne millainen tahansa, aina kannattaa kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen, pyytää Hänen apuaan. Rukouksemme eivät ole koskaan turhia. Jumala kuulee ja vastaa niihin omalla tavallaan ja oman aikataulunsa mukaan.
Rukous, johon on liittyneenä luottamus ja usko Hänen apuunsa ja parantavaan voimaansa, on vahva. Se on uskoa ja luottamusta Jumalan Rakkauteen. Siihen, että Hän haluaa parastamme.
Aina emme ymmärrä Hänen suunnitelmiaan ja usein näemme asiat yksinomaan oman käsityksemme, toiveidemme ja odotustemme kannalta. Hänen perspektiivinsä on suunnattoman paljon laajempi.
Lukemattomin tavoin, Sanansa ja toimintansa kautta, Jumala on ilmaissut, kuinka Hän haluaa olla Parantajamme, Vapauttajamme, Lohduttajamme ja Auttajamme hädän hetkellä.
Siitä yksi esimerkki on, kuinka Hän auttoi kuningas Hiskiaa, kun tämä sairastui kuolemanvakavasti (VT:n teksti alla).
Samoin Hiskia on meille esimerkki siitä, kuinka kannattaa kääntyä uskossa ja luottaen Jumalan puoleen. Ja jos ja kun koemme tarvitsevamme vahvistusta uskoomme, voimme – kuten pojan isä evankeliumitekstissä – huudahtaa Jeesukselle: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏
Kirkkovuosikalenterista: Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyivät rukous ja usko.
🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏
Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina. Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.
Ps. 25:1–10
Kuningas Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: ’Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!’”
Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa: ”Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Ja hän itki katkerasti.
Jesaja ei vielä ollut lähtenyt palatsin keskimmäisestä pihasta, kun hänelle tuli tämä Herran sana: ”Mene takaisin ja sano Hiskialle, kansani hallitsijalle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: ’Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut. Kahden päivän päästä voit astua Herran temppeliin. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta. Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia itseni ja palvelijani Daavidin tähden.’”
Sitten Jesaja sanoi: ”Hakekaa viikunakakku.” Kakku haettiin, ja kun se asetettiin paiseen päälle, kuningas parani.
2. Kun. 20:1–7
Hiskia oli hyvä hallitsija. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. Raamattu kertoo, että ’hän turvasi Herraan, Israelin Jumalaan; tässä suhteessa ei ollut hänen kaltaistaan Juudan kuninkaiden joukossa, ei ennen häntä eikä hänen jälkeensä. Hän oli uskollinen Herralle eikä hylännyt häntä, vaan noudatti käskyjä, jotka Herra oli antanut Moosekselle. Sen vuoksi Herra oli Hiskian kanssa ja hän menestyi kaikessa mihin ryhtyi.’ (2.Kun.18:6-7)
Monissa tilanteissa Hiskia oli kääntynyt Jumalan puoleen ja pyytänyt Häneltä apua. Voin hyvin kuvitella, että Hiskia ei rukoillut Jumalaa vain vaikeissa tilanteissa, vaan ylläpiti Häneen yhteyttä muulloinkin rukouksin. Ja että hän muisti että kiitos ja Jumalan ylistys ovat yhtä tärkeitä ja olennaisia rukouksen muotoja kuin pyynnöt.
Se, miten Jumala vastaa rukouksiimme, ei kuitenkaan ole riippuvainen siitä, millainen rukouselämä meillä on aiemmin ollut, tai miten paljon olemme viettäneet aikaa Jumalan kanssa. Jumala voi joskus yllättää sellaisenkin, jonka uskonelämä on vähän hataralla pohjalla. Joka tapauksessa: Jumala kuuli Hiskian rukouspyynnön ja lupasi parantaa hänet.
Kipujen keskellä koetan minäkin muistaa, miten useasti olen kokenut kivun hellittävän, kun olen kääntänyt huomioni siitä Kaikkivaltiaaseen, alkanut ylistää Häntä, joko ääneen tai hiljaa mielessäni, tilanteesta riippuen. Ylistyksen ja palvonnan myötä Taivaan läsnäolo laskeutuu siihen (sekä sisäiseen että ulkoiseen) tilaan, jossa kulloinkin on.
Viime yönä luin ystäväpariskunnalta saamaani pientä Bible Promises – kirjasta. Siinä on koottuna Jumalan lupauksia niin VT:sta kuin UT:sta. Lyhyitä jakeita, joita on helppo lukea juuri sen verran kuin jaksaa.
Aamulla heräsin silmälasit päässä, kirjanen rinnan päällä ja yölamppu palamassa. Hymyilytti: olin nukahtanut Jumalan lupauksia lukien. Peiliin katsoessani huomasin, että leikkauksen jälkeinen 1,5 viikkoa kestänyt kalpeus oli väistynyt ja väri palannut kasvoihin. Sattumaa, sanoisi varmaan joku, mutta minä uskon, että viimeöisellä raamatunkohtien lukemisella oli parantava vaikutus. 😉
Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
1. Kor. 10:12–13
Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”
Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Hän vastasi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”
Mark. 9:17–29
Jeesuksen opetuslapset olivat rukoilleet pojan puolesta, mutta apua ei oltu saatu. Hei olivat nähneet Jeesuksen parantavan lukemattomia ihmisiä erilaisista sairauksista ja vaivoista. Mutta kun epätoivoinen isä pyysi heitä vapauttamaan pojan vaivastaan, he joutuivat huomaamaan, ettei asia ollutkaan niin yksinkertainen kuin miltä se oli näyttänyt Jeesuksen toimiessa.
Opetuslasten kysyessä miksi he eivät olleet pystyneet vapauttamaan poikaa vaivastaan, Jeesus vastasi, ettei tässä toimi kuin rukous. Matteuksen evankeliumissa hän vastaa heille hieman tarkemmin:
”Koska teillä on niin vähän uskoa. Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi sinulle mahdotonta. Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla.” (Matt.17:20-21)
Sillä, millaisella mielellä ja sydämellä me rukoilemme tai otamme vastaan rukouksen, on väliä. Miten niin mielellä, eihän mielellä ole tekemistä uskon kanssa? – Itse ajattelen että kyllä on.
Kun Jerusalemin temppelin portin pielessä ollut, syntymästään asti rampa mies oli parantunut, Pietari sanoi: ”Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette. ”(Apt.3:16)
Jeesus antaa meille uskon, ja voimme pyytää häntä auttamaan ja vahvistamaan uskoamme, kuten evankeliumitekstin pojan isä teki. Mutta jos päästämme mieleemme epäileviä ajatuksia, ne ikään kuin torppaavat sen, mitä Kristus haluaa meissä tehdä.
Monet kerrat olen saanut nähdä, kuinka juuri ne, jotka ovat pyytäneet rukouksessa jotain eivätkä ole antaneet epäilevälle mielelle sijaa, vaan ovat vahvasti uskoneet saavansa sen, mitä ovat pyytäneet, kun on rukoiltu Jeesuksen nimessä, myös ovat saaneet sen.
Rakas Jumala, Sinä näet, miten helposti epäileväiset ja epäluuloiset ajatuksemme saavat meidät valtaansa. Vastavoimat koettavat tehdä kaikkensa, jotta emme uskoisi ja luottaisi Sinun Voimaasi.
Auta meitä kasvamaan uskontiellämme, anna uskomme tulla niin vahvaksi, että se vaimentaa vastahankaiset mielenliikkeemme.
Kiitos Kristus että saamme kulkea kanssasi rohkeina ja päättäväisinä, luottaen Sinun hyvyyteesi. Kiitos että olet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan!
🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏