Herra sanoo näin:
– Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan?
Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Minä olen kuunnellut heitä tarkoin – eivät he puhu niin kuin tulisi puhua.
Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: ”Mitä minä olenkaan tehnyt!”
Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.
Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on.
Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt.
Jer. 8:4–7

Suurin on Rakkaus – Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
1. Kor. 13

Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.
Joh. 12:25–33

Jeesus oli tullut Jerusalemiin, joka oli täynnä eri puolilta pääsiäisjuhlille saapunutta väkeä.
Joukossa oli myös kreikkalaisia, jotka halusivat tavata Jeesuksen. Ilmeisesti Jeesuksen opetuslapset  Filippus ja Andreas toivat heidät kuuntelemaan Jeesusta. Raamattu ei sitä mainitse, mutta jos näin oli, saattoi tieto Jeesuksesta ja hänen kohtalostaan levitä kreikkalaisten keskuuteen jo ennen kuin apostoli Paavali alkoi tehdä juhlistusmatkojaan.

Tietäen että edessä oli kärsimys ja kuolema, hän siitä huolimatta. määrätietoisena. saapui Jerusalemiin. Henkisen kamppailunsa keskellä hän vahvisti mieltään muistuttaen itseään, että Juuri tähänhän hänen elämänsä oli tähdännyt.

Uskokaa Valoon – Ihmiset sanoivat Jeesukselle: ”Me olemme laista oppineet, että Messias pysyy ikuisesti. Kuinka voit sanoa, että Ihmisen Poika on korotettava? Kuka tämä Ihmisen Poika on? Jeesus sanoi heille: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. 
Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.” Tämän sanottuaan Jeesus lähti ja poistui heidän näkyvistään. (Joh.12: 34-36)

Ylösnoussut Kristus, ohjaa ja auta meitä, niin että voisimme aina uskoa Valoon, pysyä Valossa,
pysyä Sinussa. Niin että meistä tulisi Valon lapsia ja näkisimme, mihin suuntaan kulkea Ja ymmärtäisimme tehdä oikeita valintoja elämässämme.
Kiitos että kuljet kanssamme. Kiitos valtavasta Rakkaudestasi.

💛💛💛💛💛💛💛

Jumalan kirkkaus – Mooses sanoi Herralle: ”Anna minun nähdä kunniasi.” Herra sanoi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” Herra sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” Sitten Herra sanoi: ”Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.” 
2. Moos. 33:18–23

Jumalan piti peittää kirkkautensa, jotteivat israelilaiset olisi sokaistuneet Hänen kirkkautensa voimasta. Moosestakin Hän suojeli asettamalla tämän kallionkoloon.
Herra kuitenkin kutsui Mooseksen yhä uudelleen vuorelle voidakseen neuvoa häntä ja kansaa.

Kuten Moosesta, Hänen oli varmaan totuteltava myös muuta kansaa vähitellen lähestymään  Hänen kirkkauttaan niin, ettei siitä koituisi heille vahinkoa. Ehkä se edellytti, että Hän ensin voisi saada heissä aikaan sisäisen muutoksen, pyhityksen.
Herran kasvojen näkeminen olisi kuitenkin ollut liian häikäisevän kirkas kokemus, sitä he eivät olisi voineet kestää.

Sakean pilven sisällä – Kun oli kulunut 2 kk siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptistä, he saapuivat Siinain vuoren juurelle. Mooses nousi vuorelle, jossa Herra sanoi, mitä Mooseksen oli sanottava kansalle.
Kun Mooses palasi kertomaan Herralle, että kansa lupasi seurata Hänen tahtoaan, Herra sanoi Moosekselle: ”Minä tulen sakean pilven sisällä luoksesi, jotta kansa kuulisi minun puhuvan sinun kanssasi ja siksi uskoisi myös sinua kaikkina aikoina.” (2.Moos.19:9).

Kirkkaus ilmestyi pilvessä – Jumala oli jo aiemmin verhonnut kirkkautensa pilveen, johdattaessaan kansaa päivisin pilvipatsaana (ja öisin tulipatsaana), valaisten näin heille tietä.
Ja kun Mooses pyysi Aaronia kutsumaan israelilaiset Herran eteen ja Aaronin puhuessa heille, ’kaikki kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä.’ (2.Moos.16:10)

Paljon oli virrannut vettä Jordanjoessa, ennen kuin Herran kirkkaus vihdoin ilmestyi sellaisessa muodossa, että ihmiset saattoivat katsella Hänen kasvojaan sokaistumatta: pienen, seimessä makaavan lapsen suloisia kasvoja.
Uskon kuitenkin, että tuon lapsukaisen kasvot säteilivät aivan erityistä taivaallista kirkkautta. . Sellaista, jonka iäkäs Simeon tunnisti Jerusalemin temppelissä. Hän tiesi: tässä oli Jumalan  kaikille kansoille tarkoittama Vapahtaja.

Elämän lähde – Jumala, kaiken elämän lähde, ja Kristus Jeesus, joka Pontius Pilatuksen edessä antoi todistuksensa ja lausui hyvän tunnustuksen, ovat todistajiani, kun kehotan sinua: hoida sinulle määrättyä tehtävää tahrattomasti ja moitteettomasti siihen saakka, kun Herramme Jeesus Kristus ilmestyy. Sen antaa aikanaan tapahtua ylistettävä ja yksin hallitseva Jumala, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra.
Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen. 
1. Tim. 6:13–16

Valo kansoille – Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.
Luuk. 2:22–33

Simeon oli palvellut Jumalaa hartaasti rukoillen. Hän oli jo vanha mies. Ties kuinka monta vuotta hän oli odottanut hartaasti saavansa nähdä sen, mistä Pyhä Henki oli hänelle puhunut: Israelille luvatun johdatuksen, Herran voidellun.

Hänen odotuksensa palkittiin. Koska hän eli rukoillen, hän kuuli Pyhän Hengen kehotuksen mennä temppeliin tuona päivänä, jolloin Joosef ja Maria toivat Jeesus-lapsen sinne pyhitettäväksi.
Nähdessään Jeesuksen Simeon tiesi: tuo pienokainen oli tullut maailmaan tuomaan pelastuksen niin israelilaisille kuin muillekin kansoille. Simeonin hartain toive oli toteutunut. Nyt hän oli valmis jättämään tämän ajallisen elämän.

🔆🔆🔆🔆🔆🔆🔆

Vapaiksi – Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra, teidän Jumalanne, valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen.
Ei Herra siitä syystä mieltynyt teihin eikä valinnut teitä, että te olisitte kansana kaikkia muita kansoja suurempi – olettehan kaikista kansoista pienin. Herra rakasti teitä, ja pitääkseen esi-isillenne vannomansa valan hän vei teidät väkevällä kädellään pois Egyptistä, orjuuden maasta, ja lunasti teidät vapaiksi faraon, Egyptin kuninkaan, vallasta.
5. Moos. 7:6–8

Kristuksen Jeesuksen tunteminen – Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista.
En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.
Fil. 3:7–14

Nimeni tähden – Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”
Jeesus sanoi heille:
”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”  Matt. 19:27–30

Pietarin kysymys laittaa minut muistelemaan uskonpolkuni epäröiviä alkuaskelia. Mietin mistäköhän kaikesta minun pitää luopua, jos nyt annan elämäni Jeesukselle Kristukselle. Oli epävarma olo: kaikki oli elämässäni niin hyvin, enkä olisi halunnut mistään luopua tai minkään muuttuvan.

Enpä osannut aavistaa, miten paljon sain lisää sen kautta että uskalsin lähteä Hänen polulleen.
Mitä kaikkea olenkaan saanut kokea ihan alkumetreistä saakka. Se on kai aika tavallista: että kun lähtee seuraamaan Kristusta, Hän näyttää heti, kuinka Hän on elävä ja kaikessa mukana. Ja kuinka Hän haluaa parantaa ja vapauttaa ihmisiä. Se oli – ja on yhä – ihmeellistä, ja aina yhtä suuri kiitoksen aihe.

Joistain silloin itselleni mieluisista asioista jouduin kyllä luopumaan, koska sydämessäni koin sen oikeaksi. Ja luulenpa, että Jumala teki jotain sisimmässäni, koska jonkin ajan kuluttua ne new age-asiat, joiden parissa olisin oikeastaan halunnut jatkaa, menettivät täysin mielenkiintoni. Olin saanut niin monin verroin parempaa tilalle.

Huolimatta siitä, millaisia me ihmiset olemme tai millainen elämäntilanne meillä on, Hän haluaa auttaa ja pelastaa meidät, viedä kohti parempaa. Hän haluaa täyttää meidät Valollaan ja Rakkaudellaan. Ja Hän haluaa käyttää meitä jokaista tuomaan Taivaan Valtakunnan todellisuutta tänne maan päälle. Riittää että ilmaisemme Hänelle oman halukkuutemme.   .

Kristus, anna meille kaikille rohkeutta seurata Sinun viitoittamaasi tietä. Ota meidät käyttöösi. Johdata meitä ja auta meitä näkemään, mitä haluat meidän kulloinkin tekevän, missä toimivan, miten puhuvan, miten ojentaa auttava kätemme tarvitsevalle.
Kiitos että kuljet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi!

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛