Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.
Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.
Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.
Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. ”Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.” Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli – niin hänestä todistetaan – elänyt Jumalan mielen mukaisesti. Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.
Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.
Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen. Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt.
Hepr. 11:1–10

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”
Joh. 4:39–42

Samarialainen nainen, jonka kanssa Jeesus oli puhunut kaivolla, riensi kertomaan kaupunkilaisille, mitä Jeesus oli hänelle sanonut. Sen lisäksi että Jeesus oli kertonut naiselle kaiken hänen elämästään, hän oli ilmaissut tälle ihan suoraan, kuka hän on:
Naisen sanottua Jeesukselle: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee. Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken”,  Jeesus vastasi hänelle: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”  (Joh.4:25-26)

En muista evankeliumeista toista kohtaa, jossa Jeesus olisi näin suoraan – ainakaan yksittäisen ihmisen kanssa keskustellessaan – ilmaissut olevansa se Messias, jota odotettiin tulevaksi.
Pikemminkin hän esitti asian kysymysmuodossa. Kuten kysyessään opetuslapsiltaan, kenen ihmiset sanovat hänen olevan, ja sitten opetuslasten näkemystä:
”Entä te? Kuka minä teidän mielestänne olen?” 
Kun Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika”, Jeesus sanoi: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tämä ei sinulle ole ilmoittanut lihaa eikä, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. (Matt.16:13-17)

Nikodemokselle, joka tuli salaa tapaamaan Jeesusta selvittääkseen hänen identiteettinsä, ei  Jeesus myöskään antanut suoraa vastausta.
On kuin Jeesus olisi halunnut, että ihmiset miettisivät ja prosessoisivat näkemäänsä ja kuulemaansa. Ja että se avaisi sydämet vastaanottamaan taivaallisen ilmoituksen.
Siinä mihin ihmisen järki ja päättelykyky ei yllä, Jumala tulee avuksi: Pyhä Henki ilmaisee Taivaan totuuden hänen sisimmässään.

Monet samarialaiset uskoivat naista, kun tämä kertoi mitä Jeesus oli sanonut hänelle kaivolla. Ja vielä useammat uskoivat Jeesukseen, kun kuulivat tämän itsensä puhuvan.
Jeesus vietti heidän kanssaan pari päivää. Mieleeni tulee, että Jeesus taisi tuntea sympatiaa samarialaisia kohtaan. Ehkä hän toivoi, että he olisivat löytäneet uudelleen juurilleen. Olihan heidän oppinsa niin kovin samankaltainen kuin juutalaisilla, joista he olivat aikoinaan irrottautuneet omaksi uskonyhteisökseen. Ja tietenkin ennen kaikkea, että he olisivat löytäneet Messiaan, jota he odottivat tulevaksi, ja joka nyt oli heidän keskellään.

Huolimatta siitä, mihin uskonsuuntaukseen olemme syntyneet tai mihin tai mitä uskomme, Kristus tuntee enemmänkin kuin myötätuntoa meitä kohtaan. Hän rakastaa meitä valtavasti ja haluaa, että tulisimme tuntemaan totuuden.
Kun sydämemme on avoin, Hän voi – tavalla tai toisella – ilmaista meille taivaallisen identiteettinsä. Kun lähestymme Jumalaa etsivällä ja kaipaavalla mielellä ja sydämellä, Hän voi tulla ja koskettaa tietoisuuttamme tavalla, jota emme ehkä osaisi odottaakaan.

Ylösnoussut Jeesus Kristus haluaa kohdata meidät henkilökohtaisesti. Hän haluaa herättää ja vahvistaa meidänkin uskoamme. Hän haluaa tulla luoksemme ja sanoa myös meille:
”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”

🌤️🌤️🌤️🌤️🌤️🌤️🌤️

I Believe – Charity Gayle