Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa. Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä, juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: ”Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan.”
Jeesus vastasi: ”Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.”
Joh. 10:22–30

Valon juhla– Temppelin vihkimisen vuosijuhla – mikä se olikaan? Googlaamalla selvisi, että kyseessä oli Hanukka-juhla, jota kutsutaan myös Valon juhlaksi. Sitä vietetään 8 päivän ajan muistaen Jerusalemin temppelin uudelleenvihkimisen yhteydessä tapahtunutta ihmettä.

Jerusalemin temppeli oli saatu vallattua takaisin seleukideilta (168 eKr.) ja temppeli saatettiin epäjumalainpalvonnan jälkeen palauttaa uudelleen alkuperäiseen käyttöönsä, Jumalanpalvelukseen.
Vihkimisjuhlassa haluttiin sytyttää temppelin 7-haaraiseen menora-kynttelikköön tuli, jonka oli määrä palaa yhtämittaisesti. Vihittyä öljyä löytyi kuitenkin vain vähän, pieni kannullinen. Ihmeellisellä tavalla öljyä riitti kuitenkin 8 päivän ajan. 🕎

🪔🪔🪔🪔🪔🪔🪔

Jostain syystä huomioni juuttui yllä olevassa evankeliumitekstissä  pariin (vieläpä melko epäolennaiseenkin) sanaan: ’tiukkasivat’ ja kiusaat’ Engl.kiel. käännöksissä juutalaiset eivät kiusaa Jeesusta eivätkä tiukkaa.
The Jews surrounded him and asked, ”How long will you keep us in suspense?” (Kuinka kauan sinä aiot pitää meitä epätietoisina?)
Kreik.-engl. Word Study -kirjani sana sanalta -käännöksessäkin juutalaiset vain sanovat, eivät tiukkaa: Encircled then him then the Judeans and they were saying to him, until when the soul of us you lift up?. 

Mielenkiintoista minusta on, kuinka vahvoja mielikuvia sanoilla luodaan.  Suomalainen käännös antaa ymmärtää, että Jeesuksen ympärillä olleet  juutalaiset (jotka ilmeisesti olivat ainakin osaksi fariseuksia ja lainoppineita) suhtautuivat kaikki Jeesukseen vihamielisesti.
Edellisessä Johanneksen kuvaamassa kohtauksessa Jeesusta kuunnelleet ihmiset jakautuivat kuitenkin mielipiteissään: toiset syyttivät Jeesusta, toiset puolustivat häntä. (Joh.10:19-21)

Sen tiedämme, mihin kaikki lopulta johti: ristinpuuhun ja sitä seuranneeseen ylösnousemukseen. Mutta jäin miettimään tuota edellisessä evankeliumitekstissä olevaa kahtiajakoa, jossa osa oli tuomitsemassa, osa puolustamassa.
Mietin, miten jakautunut tämä maailmamme on nykyään, oli kyse sitten miltei mistä tahansa. Eniten tunteita taitavat herättää uskonasioihin ja politiikkaan liittyvät kysymykset.

Jos Jumalan Poika olisi syntynyt maan päälle meidän aikanamme, varmaankin esitettäisiin yhtä vahvasti vastakkaisia mielipiteitä Hänen alkuperästään kuin 2000 v. sitten.

Voittaisiko tänä päivänä usko vai epäusko, totuus vai harha? Onneksi meillä on evankeliumit ja UT:n kirjeet, joita antavat vankan pohjan niille, jotka haluavat avoimin mielin etsiä totuutta. Tai vahvistusta niille, jotka jo ovat löytäneet Kristuksen Vapahtajanaan.

Miten kauniisti Jeesus puhuukaan niistä, jotka uskovat häneen: ”Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.”

Sitten hän tiivistää kaiken sanoen: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” 
Myöhemmin hän toteaa: ”Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan.” (Joh.14:10)

Jeesus oli yhtä taivaallisen Isänsä kanssa. Hän rukoili, kuunteli, mitä Isä tahtoi hänen tekevän ja toimi sen mukaisesti.
Samanlaiseen suhteeseen Kristus haluaa johdattaa meitä, taivaallisen Isämme tuntemiseen, Hänen äänensä kuulemiseen.
Ja kuten apostoli Johanneksen kirjeistä voimme päätellä, se on mahdollista meille, jos vain tahdomme. Silloin Jumala on meissä ja me Hänessä:

’Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut.’ (1.Joh.3:24)
Ja: ’Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä’. (1.Joh.4:12)

Kristus, Valomme, suo että alkavasta vuodesta tulisi Yhteyden vuosi. Että kahtiajakautumisen sijaan voisi tulla Sinun totuutesi yhdessä etsimisen, löytämisen ja siinä kulkemisen kaipuu ja ilo. 🙏💛🙏🌟🙏🔆

Kaikkivaltias, tarvitsemme Sinua. Auta meitä kulkemaan Sinua seuraten, Vedä meitä lähellesi, johdata meitä hiljentymään, rukoilemaan, viettämään aikaa läsnäolossasi,
Niin että voisimme kuulla ääntäsi ja havaita miten ja mihin haluat meitä tänä vuonna johdattaa. Kiitos että olet kanssamme joka askeleellamme.

🙏🌟🙏🔆🙏💛🙏✨🙏🌟🙏💫🙏

Lord, Bless This New Year –  kristillinen Uuden Vuoden ylistyslaulu

🙏🌟🙏🔆🙏💛🙏✨🙏🌟🙏💫🙏

Siunattua, Rauhallista ja Onnellista Uutta Vuotta 2026!  

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen hän olisi vannonut. Hän lupasi: ”Minä siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle runsaasti jälkeläisiä”, ja kärsivällisesti odotettuaan Abraham sai, mitä hänelle oli luvattu.
Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman nimeen. Vala merkitsee heille asian vahvistusta, se lopettaa kaikki vastaväitteet. Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu. Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma.
Hepr. 6:13–19

Toivo on elämämme ankkuri, todetaan Heprealaiskirjeessä. Näinä aikoina itse kunkin kannattaisi miettiä ja selvittää itselleen, mikä auttaa itseä pitämään kiinni toivosta. Niin että sellaisinakin hetkinä, jolloin jokin asia tuntuu synkältä tai jopa toivottomalta, voi palata toivon lähteeseen.

Jumalan lupaukset ovat tällaisia lähteitä. Raamattu on niitä täynnä, ja me saamme nojautua niihin. Lukemattomilla ihmisillä on kokemuksia siitä, kuinka epätoivon hetkellä he ovat rukoilleet esim. johonkin psalminkohtaan viitaten ja siihen vedoten: Jumala, Sinä olet tämän Sanassasi luvannut.
Kun he luottaen ja uskoen ovat näin rukoilleet, he ovat saaneet nähdä ja kokea, kuinka Hän vastaa rukouksiin. Jollei juuri sillä hetkellä ja tavalla kuin on odottanut, niin kuitenkin ajallaan, ja parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tässä yksi Jumalan antama lupaus:
Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita, joista et mitään tiedä. (Jer.33:3)

**********

Me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.
2. Piet. 1:19–21

Asioita, jotka tuntuvat liian hankalilta tai vaikeilta käsittää tai työstää, siirtää herkästi sivuun, ’Käsitellään sitten joskus toiste’-mappiin. Ainakin itselläni on taipumusta tällaiseen. Mieluummin miettisin asioita, joista tulee hyvä ja valoisa mieli.
Profetiat, joissa puhutaan Jeesuksen toisesta tulemisesta, on ollut minulle tällainen vaikeasti käsiteltävä asia.

Koska lukemattomat ihmiset ovat kohdanneet ilmestyksessä Kristuksen, usein kirkkauden ympäröimänä ja valoa säteilevänä, olen ajatellut, että ehkä tämä on sitä, mistä Raamatun profetiat puhuvat Kristuksen toisesta tulemisesta. Että Hän ilmestyy ihmisille erilaisissa elämäntilanteissa, joko heidän rukoillessaan, että Jumala ilmestyisi tai jollain tavoin ilmoittaisi, että Hän on olemassa ja kuulee heitä ja näkee heidän tilanteensa. Tai sitten aivan yllättäen, kuten itselleni tapahtui vuosituhanteen vaihteen tienoilla.

25 v. sitten olin Kheopsin pyramidin kuninkaankammiossa katsoen siellä olevaa sarkofagia. Olin innolla odottanut tuota hetkeä. (Olin tuohon aikaan kovasti kiinnostunut Egyptin muinaisista mysteereistä, joihin myös tuo sarkofagi liittyi.)

Lähestyessäni sarkofagia häikäisevä Valo ilmestyi eteeni niin kirkkaana, etten nähnyt enää sarkofagia, muita ihmisiä enkä mitään muuta kuin tuon Valon ja Jeesuksen tuon Valon keskellä. Tajusin tuossa hetkessä, ettei minun kuulu edes hipaista sarkofagia.
Kristus halusi kääntää huomioni Egyptin mysteerioista itseensä, Siinä Hän onnistuikin täydellisesti, sillä en tuossa hetkessä nähnyt enkä kuullut mitään muuta kuin Hänet.
Ovatko tämänkaltaiset ilmestykset sitä Kristuksen tulemista, josta Raamattu kertoo?

Viime aikoina olen alkanut miettiä Raamatun profetioita Kristuksen toisesta tulemisesta uudella tavalla. Pohtinut esim. sitä, miten Raamatussa olevasta parista tuhannesta profetiasta suurin osa on jo toteutunut sillä tavoin, että ne on pystytty todentamaan historioitsijoiden tai  arkeologisten löydösten ja tutkimusten kautta.

Eräs tällainen on Jeesuksen lausuma profetia Jerusalemin temppelin tuhoutumisesta:
Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois, opetuslapset tulivat hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelialueen rakennuksia. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Näettekö kaiken tämän? Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.” (Matt.24:1.2)
Tämä Jeesuksen  profetia toteutui v. 70 jKr. roomalaisten hyökätessä Jerusalemiin tuhoten temppelin, niin että siitä jäi jäljelle vain osa sen ulkomuuria (jota nykyisin kutsutaan Itkumuuriksi.)

Matteuksen evankeliumissa, samassa luvussa, Jeesus puhuu lopun ajoista ja Ihmisen Pojan tulemisesta taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.
”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt.24:36)

Vielä jokin aikaa sitten ajattelin Kristuksen tulemista Hänen ilmestymisinään erilaisissa näyissä yksittäisille ihmisille. Nyt olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että ei Kristus niissä ole tullut taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. (Matt.24:30).
Ja mietin, miksi Jeesus olisi profetoinut tulemisestaan tavalla, joka ei sellaisena toteutuisikaan.

Mitä Kristus mahtaisi tarkoittaa, jos puhuisi meille, tämän päivän ihmisille, että meidän tulee pitää lamppumme palavina? Varmaankin sitä, että  myös meidän kannattaa seurata ajan merkkejä. Mitä voimme niissä nähdä? Mitä voisimme niistä ymmärtää`?

Tärkeintä joka tapauksessa taitaa olla, että käännämme ja kiinnitämme huomiomme sielujemme Pelastajaan, Että odotamme ja toivomme, että Hän tulisi ja täyttäisi sydämemme ja mielemme Hengellään ja Valollaan. Jotta meillä voisi olla läheinen suhde Häneen.
Jotta voisimme tietoisesti  elää, olla ja kulkea Kristuksen kanssa, Hänen johdatuksessaan.
Tämä on toive ja pyrkimys, johon juuri adventin aikaan on helppo suunnata huomionsa. Sillä sitähän varten Joulu on, että katsoisimme Häneen, joka tuli vuoksemme maailmaan.  💛💛💛

O Come, Emmanuel – The Piano Guys

Hyvää Itsenäisyyspäivää! 

Ps. Videon lopussa ilmenee, että se on mormonien tekemä. Piti taas vähän googlata, millä lailla mormonien uskonopit eroavatkaan muista – Jeesukseen Jumalan Poikana ja syntiemme sovittajana uskovien suuntausten – opeista.
Pikakelauksella ei paljoakaan selvinnyt, mutta paljon kertoo jo se, että liikkeen perustaja, Joseph Smith väitti löytäneensä kotiseudultaan uuden pyhän kirjan, Mormonin kirjan.
Ajatuksia herättävät myös uskonyhteisön yhdenmukaisuuden vaatimus, vahva kontrolli ja eristäminen ulkopuolisista.
Tällaisia yhteisöjähän on syntynyt myös omassa maassamme. (Tosin niissä ollaan käsittääkseni sitouduttu Raamatun oppeihin, ei jonkun asuinmailta löytyneeseen pyhään kirjaan.)
Sääliksi käy niitä, jotka haluaisivat tällaisista kontrolliuskonyhteisöistä irtautua, mutta yhteisön painostuksen vuoksi alistuvat ja jäävät yhteisöön.

Joka tapauksessa kaunista musisointia ja kuvausta tuolla videolla.