Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2025

Kuninkaasi tulee nöyränä

29.11. 2025. Huomenna on 1. adventtisunnuntai. Adventinaika alkaa, ihanaa!
Ei haittaa vaikka ulkona sataa vettä: kynttilät ja jouluvalot virittävät suloisella tavalla Joulun odotukseen. Omalla kohdalla joka vuosi rauhallisempaan. Turhat touhuamiset ovat karsiutuneet, ja niiden mukana stressaamiset menneet menojaan. Tuntuu vuosi vuodelta tärkeämmältä ’vain’ hiljentyä olennaisen äärelle.

************

Kirkkauden Kuningas – Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!
Ps. 24:7–10

Rauhanjulistaja – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.
Sak. 9:9–10

Kuningas Kristusta me Häneen uskovat odotamme, Tuomaan rauhan tähän levottomaan ja riitaisaan ja sotaisaan maailmaan.
Tänäkin Jouluna enkeli julistaa meille, kuten aikoinaan paimenille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”

Kristuksen, Vapahtajan, syntymästä riemuitsivat myös tuon julistajaenkelin (olikohan arkkienkeli Mikael) mukana tullut suuri taivaallinen sotajoukko. He ylistivät Jumalaa sanoen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luukkaan evankeliumin 2. luvusta)

Jumalan tahto meille ihmisille on hyvä. Enkelit julistivat rauhaa ihmisten kesken. Mutta miten vaikeaa meidän onkaan elää tuota julistusta todeksi…
Kuitenkin ajattelen, että näytti maailmalla miltä hyvänsä, me voimme aina vaalia rauhaa omassa sydämessämme, ja antaa sen säteillä ympäristöömme.

Vaikkaolemmekin aivan pikkuriikkisen pieni osa tätä ihmiskuntaa, niin uskon, että sillä on merkitystä, millaisia ajatuksia ja tunteita kannamme mukanamme.
Jos vaalimme sisimmässämme, mielessämme ja sydämessämme rauhaa, ja toimimme siitä käsin, olemme mukana levittämässä Jumalan hyvää tahtoa tähän maailmaan. 💛💛💛

************

Kirkastunut ilo – Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.
1. Piet. 1:7–12

Tuota kohtaa Pietarin kirjeestä minun piti lukea monta kertaa ja ajatuksella ennen kuin sisältö aukesi; siinä kun on niin pitkiä virkkeitä. Mutta se sai myös miettimään monia asioita.
Kuten sitä, kuinka Jumala ilmoitti asioita ennalta profeetoilleen. Ja sitä, kuinka apostolit lähtivät Hengen johdattamina viemään evankeliumia eri maihin..

Entä keille Pietari kirjoitti tämän kirjeensä? Eri puolilla Vähän-Aasian (nyk Turkin) alueilla muukalaisina asuville kristityille, jotka uskoivat Kristukseen ja rakastivat Häntä, vaikkeivat olleet Häntä nähneet.

Ehkä Pietari oli tavannutkin osan heistä lähetysmatkoillaan. Ehkä hän itsekin ihmetteli, kuinka he uskoivat vaikka eivät olleet nähneet. Ajattelen, että Pietarista säteili niin vahvasti Jeesuksen läheinen tunteminen, että se ei voinut olla vaikuttamatta niihin, jotka kuuntelivat avoimin sydämin ja mielin.

Mietin, kuinka lukemattoman paljon on tänäkin päivänä ympäri maailmaa niitä, jotka uskovat Häneen ja rakastavat Häntä, vaikkeivat ole Häntä nähneet. Ja vaikka he uskonsa tähden joutuvat vainotuiksi ja kuolemankin uhalla. – Luulisi siinä jo olevan aika paljon ihmeteltävää niille, jotka eivät usko Kristukseen.

Kristuksen Henki antoi profeetoille ilmestystä siitä, että oli sielujen pelastus oli tulossa. Pelastajan tuli kärsiä, mutta sitä seuraisi kirkkaus, Kirkkaus, josta kaikki Häneen uskovat tulisivat osallisiksi.

Kun Pyhä Henki laskeutui Helluntaina Jeesuksen opetuslapsiin, he alkoivat julistaa tätä evankeliumin ilosanomaa. Eivät omin avuin, vaan Hengen voiman ohjauksessa. Pyhä Henki vaikutti heissä ja heidän puheissaan, samoin kuin kuulijoissa, niin että nämä uskoivat.

Näin Kristuksen Henki toimii yhä tänäkin päivänä. On Jumalan aikaansaamaa ihmettä, että voimme uskoa ja rakastaa Kristusta, vaikkemme voi havaita Häntä fyysisillä aisteillamme.

************

En löytänyt kuvaa aasinvarsasta, joten laitoin tämän 🙂

Siunattu – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!
Mark. 11:1–10

Tässä Markuksen evankeliumin tekstissä huomioni kiinnittyi tuohon, millä sanoilla Jeesuksen kanssa Jerusalemiin kulkevat huusivat: ”Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!”
Ihan kuin en olisi tuota koskaan ennen lukenut. Että Jeesusta tervehdittiin siunattuna valtakuntana, joka siinä oli tulossa.

Jeesus sanoi opettaessaan: ”Kääntykää (vanhassa käännöksessä: tehkää parannus), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (engl. käännös: for the kingdom of heaven is at hand). (Matt.4:217)
Se, miten valtakunta on nyt, meidän aikanamme, tulossa, on mietityttänyt itseäni viime aikoina paljon. Siitä ehkä enemmän joku toinen kerta, kun venähtivät tämänkertaiset mietteet jo ihan liian pitkiksi!

************

Kirkas aamutähti – Ilmestyskirjan lopussa Kristus puhuessaan tulemisestaan sanoo: ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.” (Ilm.22:16)

Alla virsirunoilija Angelus Silesiuksen (1624-1677) sanoittama laulu, Pimeän yön aamutähti:

Morgenstern der finstern Nacht

Morgenstern der finstern Nacht, der die Welt voll Freuden macht.
Jesu mein, komm herein, leucht in meines Herzens Schrein.
Schau, Dein Himmel ist in mir, er begehrt dich, seine Zier.
Säume nicht, o mein Licht, komm, komm, eh der Tag anbricht.
Deines Glanzes Herrlichkeit übertrifft die Sonne weit.
Du allein, Jesu mein, bist, was tausend Sonnen sein.
Du erleuchtest alles gar, was jetzt ist und kommt und war.
Voller Pracht wird die Nacht, weil Dein Glanz sie angelacht.
Deinem freudenreichen Strahl wird gedienet überall.
Schönster Stern, weit und fern, ehrt man Dich als Gott den Herrn.
Ei nun, güldnes Seelenlicht, komm herein und säume nicht.
Komm herein, Jesu mein, leucht in meines Herzens Schrein.

Pimeän yön aamutähti, joka tuo maailman täyteen iloa
Jeesukseni, tule sisään, loistamaan sydämeni pyhäkköön
katso, Sinun taivaasi on minussa, kaipaan Sinua, pyhittäjäni
Valoni, älä kulje ohi, tule ennen päivänkoittoa
Sinun loisteesi ihanuus on suurempi kuin auringon
yksin Sinä, Jeesukseni, olet tuhannen auringon veroinen
Sinä loistat kaikille yhtälailla, kaikille nyt oleville, menneille ja tuleville
yö alkaa loistaa Sinun Valosi hymyillessä sille
Sinun ilontäyteinen säteilysi leviää kaikkialle
kaunein tähti kaukainen, Sinua kunnioitetaan Herra Jumalana
tule nyt, kultainen sielun Valo, tule, älä viivy
tule Jeesukseni, loista sydämeni pyhäkössä

Saksassa tätä Silesiuksen runoilua lauletaan joulunajan virtenä.
(Eräässä 10 pv:n retriitissä Saksassa laulettiin päivittäisen messun alussa Taize- ym. lauluja,
Jostain syystä tuon retriitin laulunjohtaja halusi retriitin loputtua antaa minulle tämän virren sanat. Laitoin tuohon koko virren sanat, vaikka videolla ei lauleta niitä loppuun saakka. Hankalat kääntää, mutta tuossa eräänlainen yritys.)

Valvokaa!

21.11.2025. Olipa kaunis viikonloppu (= kirjoitin tuon viime ma:na). Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta niin suloisesti, että tuskin malttoi sisälle palata. Kuin muistutus siitä, että vaikka päivät lyhenevät ja pimenevät ja vaikkemme aina näe sitä, valo on olemassa. Samoin kuin se Valo, joka on tarkoitettu kaikille kansoille.
Valoa me odotamme ja sitä kohti kuljemme. On suloista kun tietää, että jotain hyvää ja ihanaa on edessäpäin.
Tästä on tavallaan kyse myös tämän viikon evankeliumitekstissä, jossa Jeesus kehottaa meitä huolehtimaan siitä, että lamppumme ovat ’toimintakuntoisia’. Että pidämme uskonliekkimme palavana.

🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥

Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Adamin lapset.” Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!
Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
Ps. 90:1–6, 12–15

Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel! Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa. Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden, hän kulkee maan kukkuloiden yli. Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.
Aam. 4:12–13

**********************

Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.
Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa – tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.
2. Piet. 3:8–14, 18

Aikamoisen painavaa tekstiä tuossa, eikö? Asioita, jotka tuntuvat niin kaukaisilta, ettei niitä osaa edes oikein kuvitella.
On siinä kuitenkin myös lohdullisia ja rohkaisevia kohtia: ’Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.’

Kehotus, johon tekee mieleni tarttua, on tuo: ’Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.’
Hänen tuntemisensa auttaa luottamaan silloinkin kun kohtaamme haasteita ja vaikeuksia. Kun kiinnitämme huomiomme Kristukseen ja opimme tuntemaan Hänen olemustaan, alamme kokea ja luottaa siihen, että Hänen kauttaan ja Hänessä löydämme sen hyvän, jonka Jumala on meille tarkoittanut. Löydämme rakkauden ja rauhan sisimpäämme. Voimme kulkea eteenpäin kantaen rauhaa ja Hänen Valoaan mukanamme, missä kuljemmekin.

Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”
Matt. 25:1–13

Aina ilahdun kun löydän tai kuulen, millä tavoin Jeesuksen vertaukset pohjaavat hänen aikansa traditioihin. Kuten esim. hää- tai muihin juhlamenoihin. Jeesushan puhuu usein vertauksissaan isän(nän) tai kuninkaan järjestämästä juhlasta, jonne tämä kutsuu vieraat. Traditioiden tunteminen (samoin kuin joskus joidenkin hepreankielisten sanojen useampien merkitysten tunteminen) saa aikaan sen, etteivät vertaukset jää jotenkin irrallisiksi, vaan ne kiinnittyvät tuon ajan elämään.
Samalla se auttaa ymmärtämään paremmin sitä, millä tavoin vertaus koskee myös meitä, tämän ajan ihmisiä. Näin myös vertauksessa morsiusneidoista ja heidän lampuistaan.

Vanhan juutalaisen perinteen mukaan avioliittosopimuksen solmimisen jälkeen sulhanen palasi isänsä taloon ja alkoi rakentaa hänelle ja morsiamelleen asuinhuonetta.
Tällä välin morsian valmistautui häitä varten mm. häävaatteita ja lamppuja valmistamalla.
Morsian ei tiennyt, milloin sulhanen saapuisi häntä hakemaan, Ajankohdan määritti sulhasen isä, joka katsoi, milloin kaikki oli valmista ja sulhasen oli aika lähteä hakemaan morsiantaan.
Morsiamen tuli pitää öljylamppunsa jatkuvasti palavana, sillä joskus sulhanen saattoi saapua pimeän jo laskeuduttua.

Sulhasen saapuminen ilmoitettiin torvensoitolla ja huudolla, ja Jos hän saapui pimeään aikaan, morsiusneidot lähtivät vastaan valaisten tietä öljylampuillaan. (vrt. alla olevan laulun ’keskiyön huuto’), Näin ollen myös morsiusneitojen tuli pitää huolta siitä, että heidän lamppunsa olivat toimintakunnossa, ts. että heillä oli tarpeeksi öljyä, niin ettei tuli sammunut.
Sulhasen saavuttua hän vei morsiamensa hääkulkueen saattamana isänsä taloon, jossa vietettiin hääjuhlaa.

Jeesus vertaa itseään sulhaseen ja hänen seuraajiaan morsiamekseen muissakin kohtaa.
Kun Johannes Kastajan opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mikseivät tämän opetuslapset paastoa, Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi surra silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin he paastoavat.” (Matt.9:15:)

Myös Johannes Kastaja nimitti Jeesusta sulhaseksi sanoessaan omille seuraajilleen: ”En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään. Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen.” (Joh.3:29)

Kristus haluaa rohkaista meitä säilyttämään hengenliekkimme palavana. Erityisesti silloin, kun uskomme tuntuu hiipuvan ja lepattavan enää säästöliekillä, tärkeää on, että vaalimme sydämissämme sitä kutsua, jonka Jumala on meihin asettanut.

Luojamme kutsuu meitä yhteyteensä. Tämä yhteys on kuin öljyastia, jota viisaat morsiusneidot kantoivat mukanaan. Sen kautta näemme, mihin meidän tulee kulkea, näemme mikä on tärkeää Hänen silmissään ja millaisia ratkaisuja meidän kannattaa tehdä,
Kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Häneen. Sitä ei voi lainata tai ostaa muilta. Se pysyy ja vahvistuu sen kautta, että annamme Hänelle aikaamme, kuuntelemme Hänen tahtoaan ja johdatustaan.

Alla oleva laulu kertoo Jeesuksen vertauksesta, kymmenestä morsiusneidoista. Laulajan nimeä videotallenteessa ei mainita.

The Midnight Cry – Keskiyön kutsu

Illan hiljaisuudessa. varjojen laskeutuessa pehmeänä
lamput paloivat himmeinä, niiden hehku ohjaavana kutsuna
sydämet odottivat Sulhasta, lupauksen täyttymistä,
viisi viisasta valmistautuneina öljyllä, viiden huolettoman yhä odotellessa
keskiyön huuto: Sulhanen on lähellä, kaikui kristallinkirkas ääni hiljaisuudessa
pidä lamppusi palavana, anna liekkisi loistaa kirkkaasti
sillä ovi sulkeutuu pian yön pimeydessä
viisaiden astiat ovat täydet, sydämensä vakaat ja totuudelliset
hupsut eivät ole valmiina, heidän öljynsä hetkessä haihtuva
”Antakaa meille vähän öljystänne”, anoivat huolettomien äänet
mutta viisaat pitävät huolta siitä mitä heillä on, sillä jokaisella on tarpeensa
portit singahtavat auki, ja ilo täyttää ilman
Sulhanen tervehtii uskollisiansa, Hänen rakkautensa on vertaansa vailla
mutta ulkopuolella pimeydessä kaikuu epätoivo
huomiotta jääneet varoituskutsut – Valo ei ole enää siellä
herää sielu, ole valmiina, aika lähestyy yötä
sillä Sulhanen saapuu kirkkaudessa, tulen lailla taivaasta
pidä sydämesi ja öljysi pyhä liekki vakaana sillä kun kutsu kaikuu, Hän kutsuu sinua nimeltä

Uskon perustus

9.11.2025. Näin pitkään on saatu nauttia lämpimistä säistä. Niveleni tykkäävät. Viime vuonna oli tähän aikaan lumi jo tullut maahan. Tällä viikolla sateettomana päivänä, pelattiin lapsenlapsen kanssa sulkapalloa pihalla,

Säätilat vaihtelevat jatkuvasti, ja katsomalla taivaalle onko se kirkas vai tuleeko sieltä vettä tai lunta tiedämme, miten kannattaa varustautua ulos lähtiessä.
Tämän pyhän Efesolaiskirjeen teksti puhuu hengellisestä varustautumisesta, Jumalan taisteluvarustuksesta, joka meidän tulisi pukea päivittäin yllemme, jotta voisimme suojautua henkisiltä/hengellisiltä hyökkäyksiltä.

**********************

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.
Ps. 46:2–8

”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!” sanoo Herra. ”Minä otan teidät jälleen omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin – vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi joka kansan keskellä. Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.” Jer. 3:14–15

**********************

Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.
Ef. 6:10–18

Kuten psalmissa todetaan: Jumala on turvamme ja auttajamme hädän hetkellä, Kuitenkin , meidän on hyvä olla tietoisia siitä, että monenlaiset voimat ja tekijät ympäröivät meitä ja koettavat vaikuttaa elämäämme, ajatuksiimme, tunteisiimme ja toimintaamme.
Ne koettavat monin tavoin estää meitä seuraamasta Kristusta ja Hänen osoittamaansa tietä.

Jumalan taisteluvarustus – Efesolaiskirje kertoo hengellisistä varustuksista, joiden avulla pystymme torjumaan ei-toivotulta suunnalta tulevat hyökkäykset , Näitä varustuksia ovat totuus, vanhurskaus (oikeamielisyys), rauhan evankeliumin julistaminen, usko, pelastus ja Jumalan sana.
Nämä voi mielessään kuvitella haarniskana ja taisteluvarustuksena, jonka pukee ylleen.
Tämä kannattaa tehdä aamuisin, ja erityisesti silloin, kun tietää haastavan tilanteen olevan edessä. (Joskus tuollaiset tilanteet voivat kuitenkin tulla yllättäen, ennalta aavistamatta.)

Moni ei usko yliluonnollisiin asioihin, joihin yllä mainitut henkivallat ja voimat, pimeyden maailman hallitsijat ja avaruuden pahat henget lukeutuvat. Raamatussa ne ovat kuitenkin yhtä todellisiesti olemassa olevia ja vaikuttavia kuin tämä fyysinen maailma, jonka voimme nähdä ja kokea fyysisin aistein.

Aika harva uskaltautuu kertomaan omakohtaisista kokemuksistaan näkymättömään maailmaan kuuluvien asioiden kokemuksistaan, koska pelkäävät tulevansa leimatuksi omituiseksi. . . .
Jotkut puolestaan torjuvat näkymättömän pahan olemassaolon siksi, että se tuntuu ahdistavalta tai pelottavalta. On helpompi ajatella, että on olemassa vain hyvää.

Niissä new age ympyröissä, joissa aikoinaan pyörin, keskityttiin lähes yksinomaan hyviin ja valoisiin voimiin (energioihin) ja hyvätahtoisiin olentoihin. Pimeän läsnäolosta ei juurikaan puhuttu. Haluttiin elää jonkinlaisessa hyvyyden kuplassa, jossa pahuutta ei ole olemassa.
Vasta jälkeenpäin opin ymmärtämään, millaisessa harhassa tuossa kuplassa tuli oltua. .

Maailman Valo – Jeesus, joka tuli tuomaan todellisen Valon maan päälle, haluaa meidän erottavan valon ja pimeyden voimat ja vaikutukset toisistaan, tunnistamaan ne itsessämme ja ympäröivässä maailmassamme.
Hän sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” /Joh.8:12)

Katsomalla Kristukseen ja pysymällä Hänen tiellään me voimme oppia erottamaan, mikä ilmentää totuutta ja milloin on kyse valetotuuksista ja harhautuksista.
Näiden erottaminen ja tunnistaminen tulee jatkuvasti yhä tärkeämmäksi. Myös sen vuoksi, että kaiken mis- ja disinformaation lisäksi tekoäly vaikeuttaa entistä enemmän totuuden ja harhan tunnistamista. – Ja kukapa meistä haluaisi vääristelevien ja harhauttavien tahojen vaikuttavan ajatuksiimme, päätöksiimme, toimintaamme – ja uskonelämäämme.

Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.
Joh. 4:46–53

Tuo virkamies, joka pyysi Jeesusta parantamaan poikansa, osoitti pyynnöllään, että hän uskoi että Jeesus voisi sen tehdä. Ja hänen uskonsa palkittiin: poika parani. Tämä johti myös koko perheen ja talonväen uskomaan Jeesukseen.

Tällaista tapahtuu nykyäänkin. Jeesus parantaa, kun hänen nimessään rukoillaan. Vaikkakaan ei aina. Jumalan salaisuudeksi jää, milloin Hän parantaa tunnistettavalla tavalla. Sillä tavoin siis, että voimme sen havaita (sillä sisäistä parantumista ei välttämättä heti huomaa).
Usein ihmisessä joka kokee tuntuvan parantumisen, tapahtuu jotain muutakin. Hän ymmärtää, kuinka Jeesus todellakin yhä on ja vaikuttaa keskellämme. Tämä vahvistaa yleensä uskonelämää aika lailla. – ja tämä muutos, joka parantumisen kokeneessa tapahtuu, vaikuttaa usein myös hänen ympärillään oleviin.

Jeesus sanoi: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Samaa hän voisi sanoa meidän aikamme ihmisille. Joskus huokaan, että ilmestyisitkö Jeesus meille, oikein isosti, jotta tieto siitä että todella olet laskeutuisi koko kansamme – ja muidenkin kansojen – tietoisuuteen.
Kristus kuitenkin haluaa, että me itse etsisimme Häntä ja Hänen todellisuuttaan. Etsisimme yhteyttä Häneen. Viettäisimme aikaa Hänen kanssaan, Hänen läsnäolossaan.

Kristus, vedä meitä tuntemiseesi. Vaikuta sydämiimme niin, että meissä herää kaipuu tuntea Sinut, Sinun Rakkautesi ja Henkesi parantava läsnäolo.
Kiitos että olet kanssamme. Kiitos että tulet jokaisen luo, joka Sinua kutsuu avuksi. Tulet luokse, näet kärsivät, surulliset, ahdistuneet, pelokkaat ja sairaat. Näet mitä kukin tarvitsee. Kiitos että kosketat, hoidat ja parannat.

Kiitos Kristus, että olet Valo koko maailmalle. Ja että Sinun Valosi loistaa ja valaisee tiemme kaiken pimeyden keskellä. 💛💛💛

Valo askeleillamme – Alla oleva Taizé -laulu on käsittääkseni nauhoitettu Ranskassa sijaitsevan Taizé – yhteisön messussa. Olen käynyt siellä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla osallistuimme poikani kanssa lauantai-illan messuun, jonka aikana kaikki saivat käteensä tuohuksen, ja laulaessamme Taizé -lauluja jokainen sai ottaa tulen tuohukseensa vieressään istuvan tuohuksesta, kunnes lopulta aluksi pimeänä ollutta kirkkosalia valaisi satojen pienten valojen valaisema valomeri. 🕯️🕯️🕯️🕯️🕯️🕯️ 🕯️

Sanasi on lamppu – Taizé -laulu

Sanasi on lamppu, valo askeleillani

Usko ja epäusko

1.11.2025. Kirkkovuosikalenteri määrittelee viime pyhän aiheen näin: ’Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.’

**********************

Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.
Ps. 78:1–8

Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.
1. Moos. 15:1–6

Jumala kehotti Abramia katsomaan taivaalle: niin paljon kuin hän näki tähtiä, niin paljon tulisi olemaan hänellä, iäkkäällä lapsettomalla miehellä, jälkeläisiä.
Uskomattomaltahan tuo kuulosti. Abram kuitenkin uskoi. Tämän vuoksi hänestä tuli Abraham, jota pidetään niin juutalaisuuden, kristinuskon kuin islamilaisuuden kantaisänä ja esikuvana.
Ja kyllähän näissä jälkeläisiä löytyy lukuisasti, kuin tähtiä taivaalla – varsinkin kahden jälkimmäisen uskonnon piiristä.

Miten voi olla, että samasta kantaisästä voi kasvaa ja kehittyä niin vihamielisesti toisiinsa suhtautuvia kansoja? Varsinkin näistä kolmesta pienimpään on vuosisatojen ajan kohdistettu laajamittaista vainoa, karkotuksia ja surmaamisia; joita tuhoisimmin toisen maailmansodan aikana.

Jollei ajatella nykyistä Lähi-idän tilannetta, vaan menneitä vuosisatoja – onko tuon kaiken vihan, vainojen ja inkvisitioiden takana ollut vaikuttamassa kateus ja kauna monella tavoin yritteliästä ja lahjakasta, niin tieteen, taiteen kuin käytännön aloilla menestynyttä kansaa kohtaan?

Eräässä haastattelussa Kanadassa asuva holokaust-vanhempien lapsi sanoi, että vainot juutalaisia kohtaan ovat nykyään todellisuutta joka puolella maailmaa, ja että jos siihen ei puututa, saatetaan ajautua samanlaiseen tilanteeseen kuin 1930-luvulla Saksassa.

Pitkään Lähi-idässä jatkunut sotatila ja siihen liittyvä uutisointi ja propaganda on synnyttänyt niin voimakkaan vihan juutalaisia kohtaan ympäri maailmaa.
Itselleni on (tunne-ihmisenä ja välillä yliempaattisena) ollut varmastikin helpompaa suhtautua tilanteeseen objektiivisemmin, koska olen ollut vuoden (tai kaksiko jo?) uutislakossa.

Kun kansan johtajien poliittiset päätökset ja toiminta vaikuttavat siihen, miten tuon kansan siviiliväestöön suhtaudutaan – asuivatpa he missä päin maailmaa tahansa – herää kysymys, kumpuaako tuo viha jostain ihan muusta. (Kuten omista, ihan eri tekijöistä johtuvista turhautumisista ja pahasta olosta.)

Kristus, Sinä joka näet, kuulet ja ymmärrät meitä, auta meitä katsomaan Sinun silmin vaikeita, tuskallisiakin tilanteita. Auta meitä ymmärtämään myös niiden herättämiä ajatuksia ja tunteita. Hoida ja paranna haavoja, menneitä ja nykyisiä.
Ohjaa meitä rukoilemaan kaikkien kärsivien, pelokkaiden ja ahdistuneiden puolesta.
Auta meitä elämään ja kulkemaan Sinun tarkoittamallasi tavalla.

Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.”

Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Room. 4:16–25

Noissa Roomalaiskirjeen jakeissa on monta vahvaa kohtaa. Tällä kertaa kiinnitin huomioni erityisesti lauseeseen ’Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut’.
Mietin, miten moni kärsii tänä päivänä toivottomuuden tunteesta. Joko oman tai jonkun läheisensä elämäntilanteen vuoksi, taikka haastavan maailmantilanteen vuoksi.
Mistä voisi löytää toivon, jos tai kun sitä ei ole näkyvissä?

Mieleen nousee laulu, josta muistin vain sanat ”Toivo toivottomalle”. Olin kuullut sen laulun joskus jossain. Netistä laulu löytyi heti, ihan noilla sanoilla. Alla oleva lauluvideo kertoo, mistä toivon voi löytää silloinkin, kun toivottomuus valtaa mielen, tai ehkä koko olemuksen.

Heprealaiskirjeen toteamus toivomisesta on minusta niin hyvä:
*Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.’ (Hepr.11:1)
(Uusi käännös on minusta laimeampi: ’Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.’)

Mitä toivon kaikkein eniten? Rauhaa. Eihän sitä näy, ei Ukrainassa eikä Lähi-idässä.
Kuitenkin päätän luottaa lujasti siihen, mitä toivon. Vaikken sitä vielä näekään.

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”
Mark. 2:1–12

Tässä evankeliumikohdassa minua on aina mietityttänyt se, että kun Jeesus näki halvaantuneen miehen ystävien uskon, hän antoi synninpäästön halvaantuneelle. Tuntuu kuin tuosta kohdasta olisi jäänyt jotain puuttumaan. Halvaantuneen omasta uskosta kun ei ole mitään mainintaa.
Riittikö Jeesukselle se, että hänen ystävänsä uskoivat?

Joka tapauksessa halvaantunut mies sai syntinsä anteeksi, ja hän sai myös liikuntakykynsä takaisin. Hänessä tapahtui suuri muutos niin fyysisen, sielun kuin hengenkin tasolla. Hänellä alkoi uusi elämä. Millä tavoin hän mahtoi jatkaa siitä eteenpäin? Miten se mahtoi vaikuttaa hänen uskonelämäänsä?

Mietin, kuinka monia Jumalan tekoja olen saanut nähdä ja kokea, varsinkin uskontaipaleeni alkuvaiheissa. Mutta myös myöhemmin. Ne ovat vahvistaneet uskoani ja luottamustani siihen, kuinka Hän näkee tilanteemme ja haluaa auttaa.
Koen ne ikään kuin taivaan lahjoina, joita olen tarvinnut, jotta epäileväisessä mielessäni saattoi tapahtua muutos. Niin että saisin uuden elämän. Elämän, jonka todellisena perustana on Hänen todellisuutensa. – Kunpa muistaisin sen aina. Joka päivä. Kaikissa tilanteissa.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Paavalin kirjeen sanoista ’toivo toivottomalle’ löytyi tämä laulu. Tamperelaisten tekemä, mutta tarkoittaa tietenkin jokaista kuntaa, kylää ja kaupunkia. 💛💛💛

Tämän kaupungin Herra – T:reen helluntaisrk:laisten tekemä video