25.9.2025. On iso ero siinä, aloitanko päivän ajatellen niitä näitä, vai aloitanko sen kiittäen. Kun aamun ensiajatukset suuntautuvat kiitosten kera Jumalalle, on kuin ympärille ja sisimpään laskeutuisi lempeä läsnäolo. Paras tapa aloittaa päivä, ajattelen silloin.
Pitkin päivää tulee mieleen asioita, joista haluan kiittää Luojaa. Tänään olen kiittänyt mm. raikkaan kuulaasta syyspäivästä ja sinisestä taivaasta sekä läheisten kanssa vietetyistä hetkistä.
Mitä enemmän vaalin kiitollista mieltä/olotilaa, sitä omimmalta se tuntuu ja sitä helpompaa siinä on pysyä.
🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌
’Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä’ todetaan kirkkovuosikalenterissa.
’Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.’
🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏
Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa! Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle, sillä sinä kuulet rukouksen. Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat. Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi.
Autuas se, jonka sinä valitset! Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi.
Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä!
Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat. Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi. Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!
Ps. 65:2–6, 9
Juudan kuningas Hiskia rukoili, kun oli toipunut sairaudestaan:
”Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi!
Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni.
Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.
Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän!
Isä kertoo lapsilleen sinun uskollisuudestasi. Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä.”
Jes. 38:16–20
🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏
Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Ef. 5:15–20
Jotkut näiden Efesolaiskirjeen jakeista puhuttelevat minua erityisesti. Kuten: Käyttäkää oikein joka hetki. Miten monta hetkeä päivässä tuleekaan kulutettua ajattelematta niitä sen enempää. Illalla sitten tulee joskus miettineeksi, tuliko tänään tehtyä jotain merkityksellistä. Mutta että joka hetki tulisi käyttää oikein… – siinäpä haastetta.
Ja tämä: antakaa Hengen täyttää itsenne. Kun laulaa Jumalalle ylistystä ja kääntää huomionsa täysin Häneen, voi kokea, kuinka Pyhä Henki tulee ja haluaa täyttää niin ylistäjät kuin heitä ympäröivän ilmapiirin. Jumalan ylistäminen ja palvonta avaa sydämet kokemaan Hänen pyhän läsnäolonsa.
Kehotus ’kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa’ voi tuntua vaikealta silloin, kun on oikein haastava elämäntilanne. Siinä piilee kuitenkin jokin merkillinen salaisuus. Kiitollisuuden voima on niin ihmeellinen.
Ystävältä sain noin 20 v. sitten lainaksi Merlin Carothers’in kirjoittaman pienen Kiitoskirjat –teoksen. Siinä on yhteispainoksena kaksi hänen kirjaansa: ’Kiitä sittenkin’ ja ’Kiitoksen voima’.
Merlin Carothers kaipasi nuorena seikkailuja, mutta koki 2. maailmansodan melskeissä sisäisen muutoksen, opiskeli papiksi ja toimi armeijassa sotilaiden sielunhoitajana. Samalla hän oppi ylistämään ja kiittämään Jumalaa joka tilanteessa, myös vaikeuksien ja ahdistuksen aikoina.
Hankin kyseisen kirjan antikvariaatista, mutta lainasin sen sitten jollekin, enkä enää muista paljoakaan sen sisällöstä. Sen muistan kuitenkin, että se teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Kirjaa googlatessa selvisi että siitä on otettu uusia painoksia, ja on nyt siis taas saatavilla.
Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”
Luuk. 17:11–19
Vaikka muistin tästä Luukkaan evankeliumin kuvauksesta, että Jeesus paransi kaikki nuo 10 spitaalista, jotka pyysivät häneltä apua, ja että vain yksi heistä palasi kiittämään huomattuaan parantumisensa, niin nyt huomioni kiinnittyi erityisesti Jeesuksen kysymyksessä ”Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” siihen, että tuo yksi kiittämään tullut oli toisinuskova muukalainen, samarialainen.
Samarialaisten uskonto, vaikkakin pohjautuu Tooraan, poikkeaa juutalaisuudesta, ja sen vuoksi juutalaiset ja samarialaiset suhtautuivat toisiinsa kartellen.
Tämä ei kuitenkaan estänyt tuota spitaalista parantunutta miestä tulemaan takaisin Jeesuksen luo ja kiittämään häntä tämän jalkojensa juureen heittäytyen.
Jeesus sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.” – Mies ei siis ollut ainoastaan parantunut fyysisestä sairaudestaan, vaan hänessä oli tapahtunut myös sisäinen käänteentekevä muutos.
Jeesus ei pyytänyt häntä seuraamaan itseään, vaan ’menemään’. Ehkäpä olikin tarkoitus, että mies menisi kertomaan toisille samarialaisille, mitä tämä juutalainen Jeesus oli tehnyt.
Kuten samarialainen nainen, jonka Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla, teki. Nainen riensi kertomaan kotikylänsä asukkaille Jeesuksesta, ja sanoi heille: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?”
Kuunneltuaan Jeesuksen puhuvan samarialaiset sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.” (Joh.4. luvusta)
Miten paljon useimmin olenkaan kiittänyt Jumalaa tervehtymisestä ja parantumisesta kuin siitä, että Jeesus on kutsunut minut omalle tielleen – vaikka tuo jälkimmäinen on kuitenkin se kaikkein tärkein asia.
Monesti olen saanut kokea Jumalan parantavan voiman, joko omalla tai jonkun toisen kohdalla, josta olen todella kiitollinen. Mutta sittenkin paljon merkittävämpää on se, että olen saanut kohdata maailman Pelastajan ja lähteä seuraamaan Hänen osoittamaansa tietä, Hänen kanssaan, tässä ajassa ja tulevassa.
Mietin, miten voimakkaasti useat toisuskoiset tai ei-uskovat reagoivat siihen, kun Jeesus ilmestyy heille heidän etsiessään Jumalan totuutta tai rukoillessaan Jumalalta apua epätoivoiseen elämäntilanteeseensa. Ylösnousseen Jeesuksen ilmestyessä heille näyssä tai unessa, heissä on usein tapahtunut jokin ratkaisevaa laatua oleva muutos. Pelko, ahdistus tai tuska on poistunut, ja tilalle on tullut syvä sisäinen rauha.
Nämä uskonmuukalaiset ovat ymmärtäneet, että tässä on se totuus, jonka Jumala halusi heidän näkevän ja ymmärtävän. Kokemus on usein ollut niin voimakas, että se on kertaheitolla muuttanut heidän elämänsä ja uskomusjärjestelmänsä, ja heistä on tullut kristittyjä, Kristuksen seuraajia, taivaankansalaisia, jotka kiitollisina Jumalalle haluavat kertoa siitä myös muille.
– Tällaista on tapahtunut ja tapahtuu paljon muualla maailmassa, mutta myös täällä Suomessa.
Ylösnoussut Jeesus Kristus, muistuta meitä kiittämisen tärkeydestä aina, kun itse unohdamme. Auta meitä näkemään, mistä kaikesta voimme kiittää Jumalaa. Opeta meille, miten voimme olla kiitollisia kaikesta, niistä vaikeistakin asioista, joita väistämättä tulee eteemme.
Kiitollisen mielen ja sydämen vaaliminen ei aina ole helppoa, varsinkaan silloin kun elämä oikein koettelee. Auta Sinä meitä. Sinun myötätuntosi meitä kohtaan on niin suuri. Sinä ymmärrät meitä, sillä Sinä olet itse läpikäynyt suunnattoman tuskan ja kärsimyksen.
Anna meille sydän, joka ylistää ja kiittää – sittenkin, kuten Merlin Carothers kirjassaan neuvoo.
Kiitos, että Sinä olet kanssamme! Jo siinä on kiitosaihetta, joka päivälle!
🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏