Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2025

Kiitollisuus

25.9.2025. On iso ero siinä, aloitanko päivän ajatellen niitä näitä, vai aloitanko sen kiittäen. Kun aamun ensiajatukset suuntautuvat kiitosten kera Jumalalle, on kuin ympärille ja sisimpään laskeutuisi lempeä läsnäolo. Paras tapa aloittaa päivä, ajattelen silloin.
Pitkin päivää tulee mieleen asioita, joista haluan kiittää Luojaa. Tänään olen kiittänyt mm. raikkaan kuulaasta syyspäivästä ja sinisestä taivaasta sekä läheisten kanssa vietetyistä hetkistä.
Mitä enemmän vaalin kiitollista mieltä/olotilaa, sitä omimmalta se tuntuu ja sitä helpompaa siinä on pysyä.

🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌

’Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä’ todetaan kirkkovuosikalenterissa.
’Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.’

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa! Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle, sillä sinä kuulet rukouksen. Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat. Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi.
Autuas se, jonka sinä valitset! Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi.
Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä!
Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat. Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi. Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!
Ps. 65:2–6, 9

Juudan kuningas Hiskia rukoili, kun oli toipunut sairaudestaan:
”Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi!
Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni.
Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.
Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän!
Isä kertoo lapsilleen sinun uskollisuudestasi. Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä.”
Jes. 38:16–20

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Ef. 5:15–20

Jotkut näiden Efesolaiskirjeen jakeista puhuttelevat minua erityisesti. Kuten: Käyttäkää oikein joka hetki. Miten monta hetkeä päivässä tuleekaan kulutettua ajattelematta niitä sen enempää. Illalla sitten tulee joskus miettineeksi, tuliko tänään tehtyä jotain merkityksellistä. Mutta että joka hetki tulisi käyttää oikein… – siinäpä haastetta.

Ja tämä: antakaa Hengen täyttää itsenne. Kun laulaa Jumalalle ylistystä ja kääntää huomionsa täysin Häneen, voi kokea, kuinka Pyhä Henki tulee ja haluaa täyttää niin ylistäjät kuin heitä ympäröivän ilmapiirin. Jumalan ylistäminen ja palvonta avaa sydämet kokemaan Hänen pyhän läsnäolonsa.

Kehotus ’kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa’ voi tuntua vaikealta silloin, kun on oikein haastava elämäntilanne. Siinä piilee kuitenkin jokin merkillinen salaisuus. Kiitollisuuden voima on niin ihmeellinen.

Ystävältä sain noin 20 v. sitten lainaksi Merlin Carothers’in kirjoittaman pienen Kiitoskirjat –teoksen. Siinä on yhteispainoksena kaksi hänen kirjaansa: ’Kiitä sittenkin’ ja ’Kiitoksen voima’.
Merlin Carothers kaipasi nuorena seikkailuja, mutta koki 2. maailmansodan melskeissä sisäisen muutoksen, opiskeli papiksi ja toimi armeijassa sotilaiden sielunhoitajana. Samalla hän oppi ylistämään ja kiittämään Jumalaa joka tilanteessa, myös vaikeuksien ja ahdistuksen aikoina.

Hankin kyseisen kirjan antikvariaatista, mutta lainasin sen sitten jollekin, enkä enää muista paljoakaan sen sisällöstä. Sen muistan kuitenkin, että se teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Kirjaa googlatessa selvisi että siitä on otettu uusia painoksia, ja on nyt siis taas saatavilla.

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”
Luuk. 17:11–19

Vaikka muistin tästä Luukkaan evankeliumin kuvauksesta, että Jeesus paransi kaikki nuo 10 spitaalista, jotka pyysivät häneltä apua, ja että vain yksi heistä palasi kiittämään huomattuaan parantumisensa, niin nyt huomioni kiinnittyi erityisesti Jeesuksen kysymyksessä ”Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” siihen, että tuo yksi kiittämään tullut oli toisinuskova muukalainen, samarialainen.

Samarialaisten uskonto, vaikkakin pohjautuu Tooraan, poikkeaa juutalaisuudesta, ja sen vuoksi juutalaiset ja samarialaiset suhtautuivat toisiinsa kartellen.
Tämä ei kuitenkaan estänyt tuota spitaalista parantunutta miestä tulemaan takaisin Jeesuksen luo ja kiittämään häntä tämän jalkojensa juureen heittäytyen.

Jeesus sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.” – Mies ei siis ollut ainoastaan parantunut fyysisestä sairaudestaan, vaan hänessä oli tapahtunut myös sisäinen käänteentekevä muutos.
Jeesus ei pyytänyt häntä seuraamaan itseään, vaan ’menemään’. Ehkäpä olikin tarkoitus, että mies menisi kertomaan toisille samarialaisille, mitä tämä juutalainen Jeesus oli tehnyt.

Kuten samarialainen nainen, jonka Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla, teki. Nainen riensi kertomaan kotikylänsä asukkaille Jeesuksesta, ja sanoi heille: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?”
Kuunneltuaan Jeesuksen puhuvan samarialaiset sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.” (Joh.4. luvusta)

Miten paljon useimmin olenkaan kiittänyt Jumalaa tervehtymisestä ja parantumisesta kuin siitä, että Jeesus on kutsunut minut omalle tielleen – vaikka tuo jälkimmäinen on kuitenkin se kaikkein tärkein asia.
Monesti olen saanut kokea Jumalan parantavan voiman, joko omalla tai jonkun toisen kohdalla, josta olen todella kiitollinen. Mutta sittenkin paljon merkittävämpää on se, että olen saanut kohdata maailman Pelastajan ja lähteä seuraamaan Hänen osoittamaansa tietä, Hänen kanssaan, tässä ajassa ja tulevassa.

Mietin, miten voimakkaasti useat toisuskoiset tai ei-uskovat reagoivat siihen, kun Jeesus ilmestyy heille heidän etsiessään Jumalan totuutta tai rukoillessaan Jumalalta apua epätoivoiseen elämäntilanteeseensa. Ylösnousseen Jeesuksen ilmestyessä heille näyssä tai unessa, heissä on usein tapahtunut jokin ratkaisevaa laatua oleva muutos. Pelko, ahdistus tai tuska on poistunut, ja tilalle on tullut syvä sisäinen rauha.

Nämä uskonmuukalaiset ovat ymmärtäneet, että tässä on se totuus, jonka Jumala halusi heidän näkevän ja ymmärtävän. Kokemus on usein ollut niin voimakas, että se on kertaheitolla muuttanut heidän elämänsä ja uskomusjärjestelmänsä, ja heistä on tullut kristittyjä, Kristuksen seuraajia, taivaankansalaisia, jotka kiitollisina Jumalalle haluavat kertoa siitä myös muille.
– Tällaista on tapahtunut ja tapahtuu paljon muualla maailmassa, mutta myös täällä Suomessa.

Ylösnoussut Jeesus Kristus, muistuta meitä kiittämisen tärkeydestä aina, kun itse unohdamme. Auta meitä näkemään, mistä kaikesta voimme kiittää Jumalaa. Opeta meille, miten voimme olla kiitollisia kaikesta, niistä vaikeistakin asioista, joita väistämättä tulee eteemme.

Kiitollisen mielen ja sydämen vaaliminen ei aina ole helppoa, varsinkaan silloin kun elämä oikein koettelee. Auta Sinä meitä. Sinun myötätuntosi meitä kohtaan on niin suuri. Sinä ymmärrät meitä, sillä Sinä olet itse läpikäynyt suunnattoman tuskan ja kärsimyksen.

Anna meille sydän, joka ylistää ja kiittää – sittenkin, kuten Merlin Carothers kirjassaan neuvoo.
Kiitos, että Sinä olet kanssamme! Jo siinä on kiitosaihetta, joka päivälle!

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Lähimmäinen

18.9.2025. Oi miten suloisenlämpimistä syysaamuista, -päivistä ja -illoista ollaankaan saatu nauttia. Ja tänään lisäksi sinitaivaasta ja auringonpaisteesta! 🌞
Mieli ja kroppa koettaa kerätä tätä kaikkea muistivarastoon siinä toivossa, että voisi sitten sieltä hakea lämpöä päivien viiletessä ja lyhetessä… 😉

Kirkkovuosikalenteri kuvaa pyhän aihetta näin: ’Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.’

Erityisesti nuo kaksi ensimmäistä lausetta kuvaavat sitä uskoa, joka rakkaalla mummullani oli.
Hänen kauttaan sain nuorena paljon eväitä omalle etsijän polulleni, erityisesti kirjallisuuden kautta. Vaikka hänen Raamattunsa oli puhki luettu, hän ei juurikaan puhunut omasta uskostaan.
Mummuni seurasi elämänsä loppuun saakka erittäin aktiivisesti kulttuuria, politiikkaa ja maailmantapahtumia, mutta usein hän totesi, että Vuorisaarnasta löytyy kaikkein tärkein.

Henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan en muista puhuneeni mummuni kanssa. En tiedä miksi, olimmehan niin läheiset ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta taivaan alla.
Jostain syystä käännyin kuitenkin suoraan Jumalan puoleen selvittääkseni, onko Hän todella olemassa, ja jos on, niin millainen Hän on.

Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti. Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan. Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa. Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin.
Ps. 112:5–9

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Rakkautta ja hyvyyttä – Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä?
Toisinko hänelle uhreja, vuoden vanhoja vasikoita? Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy? Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani, oma lapseni synninteostani?
– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa:
tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.
Miika 6:6–8

Jumala on rakkaus – Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
1. Joh. 4:7–12

Nuorena teininä kysyin ystäviltäni mitä he ajattelivat Jumalasta. Eivät he oikein osanneet sanoa. Eräs kertoi mitä hänen vanhempansa uskoivat: että Jumala on kaikessa.
Itse pohdin asiaa aika ajoin kovastikin. Joskus kun oli vaikeaa, kirjoitin rukouksen Jumalalle päiväkirjaani. Mutta koska en kokenut saavani vastauksia rukouksiini, päättelin että jos Jumala on olemassa, ei Hän ainakaan minun tilannettani näe. Ja jos onkin olemassa, ei Hän ihmisten kanssa kommunikoi, on vain jossain ylhäällä taivaissa ja katsoo luomakuntaansa korkeuksista yleisluontoisesti, fokusoimatta huomiotaan yksittäisiin ihmisiin.

Lähimmät ihmiseni, äitini ja isoveljeni, olivat kuolleet joitakin vuosia aiemmin, ja asuin teinivuodet isäni ja äitipuoleni kanssa. Suhteeni jälkimmäiseen oli haasteellinen, ja isovanhempieni järven rannalla sijainnut lomapaikka oli ihana keidas, jossa sain kokea lämpöä rakkautta.
Kesäisin menin usein yöllä soutelemaan järvelle. Soudin keskelle järveä ja nostin airot ylös. Kaikki oli hiljaista ja vaalea yötaivas kuvastui peilityynen veden pintaan, niin että näytti ja tuntui kuin olisin ollut painottomassa tilassa keskellä kaikkeutta. Se oli hyvä tunne.

Erään kerran lähdin soutamaan päättäväisin mielin. Tarve saada tietää onko Jumala olemassa oli tavattoman vahva. Istuin veneessä peilityynen järven keskellä, avaruus ylläni ja allani. Katselin taivasta. Minun oli saatava jokin vastaus epätietoisuuteeni.
Katselin taivaalle ja esitin kysymykseni mielessäni hiljaisesti, mutta vastausta vaatien: ”Jumala, oletko Sinä todella olemassa? Ja jos olet, millainen Sinä olet?”

Täydellinen hiljaisuus ylläni, ympärilläni ja allani jatkui – en tiedä kuinka kauan. Sitten yhtäkkiä koko olemukseni täytti kolme sanaa: ”Jumala on rakkaus”. – Nuo sanat eivät tulleet vain sanoina aivoihini, vaan ne värähtelivät koko kehossani – ja kuten minusta tuntui, ne myöskin ympäröivät minut. Sitä on vaikea kuvailla. Joka tapauksessa ne lausuttiin sellaisella intensiteetillä ja niin vakuuttavasti, etten voinut epäillä, etteivätkö ne olisi totta.

Kysymykseeni vastattiin tällä tavoin, ja totesin, että nyt siis tiedän, että Jumala on Rakkaus.
En saanut selvyyttä siitä, mistä ja miten tuo vastaus tuli. Ajattelin, että tähän minun on tyytyminen, mitä Jumala-suhteeseen tulee. Kokemus oli kuitenkin niin vahva ja vaikuttava, etten kertonut siitä ystävilleni. Halusin varjella sitä, niin ettei kukaan pääsisi pilaamaan sitä millään epäuskoisella tai väheksyvällä kommentilla.

Tuo nuorena kuulemani/saamani määritelmä Jumalasta (jonka monta vuosikymmentä myöhemmin löysin ilokseni myös yllä olevasta Johanneksen kirjeen kohdasta!) jätti minut kuitenkin käsitykseen, että Jumala on jossain korkeuksissa, saavuttamattomissa, eikä Häneen voi olla henkilökohtaisessa suhteessa.
Hymyilyttää ajatellessani, että Hän tiesi jo tuolloin, milloin kutsuisi minut yhteyteensä. Hän vain antoi minun ensin koluta monet etsijänpolut. – Toiveeni on, että mahdollisimman moni voisi löytää läheisen ja rakastavan suhteen Luojaansa.

Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”
Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
Jeesus vastasi hänelle näin:
”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”
Luuk. 10:25–37

Tuo lainopettaja, joka lähestyi Jeesusta kysymyksellään, tunsi luonnollisesti tärkeimmän käskyn: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Jumalan olemassaolo oli lainopettajalle itsestään selvä asia, ehkä jopa elämänsä tärkein asia. Mutta entä lähimmäiset, ihmiset jotka elivät hänen ympärillään? Ketkä heistä kuuluivat lähimmäisiin, joita tuli rakastaa?

Jeesus ei tyytynyt vastaamaan yhdellä sanalla: ’kaikki’. Sillä yksi sana unohtuu helposti. Mutta tarinat jäävät mieleen. Tuo vertaus laupiaasta samarialaisesta jäi varmasti kaihertamaan lainopettajan mieltä pitkäksi aikaa. Varsinkin kun ohikulkijat olivat siinä pappi ja leeviläinen, ja se joka auttoi, oli toisuskoinen, samarialainen.
Vertaus antoi varmaan ajattelemisen aihetta myös kaikille muille, jotka olivat siinä kuuntelemassa.
Ja kyllähän se puhuttelee meitä nykyajan ihmisiäkin yhtälailla.

Joka päivä teemme valintoja. Jokainen päivä tarjoaa meille mahdollisuuden joko kulkea vain välinpitämättömästi ohi taikka huomioida toinen. Kohdata toinen hymyn kera, pysähtyä, antaa aikaamme, kuunnella, ojentaa auttava käsi. Osoittaa lähimmäisillemme – tavalla tai toisella – ystävällisyyttä ja välittämistä.

Jumala, joka olet Rakkaus, auta meitä ymmärtämään, kuinka paljon meistä välität ja kuinka paljon meitä rakastat! Auta meitä avaamaan sydämemme rakkaudellesi, jotta osaisimme jakaa sitä edelleen läheisillemme ja kaikille, joita kohtaamme.
Vaikuta meissä niin että osaisimme suhtautua kanssaihmisiimme ja toimia heitä kohtaan Sinun haluamallasi tavalla. – Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan!

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Jeesus, parantajamme

8.9.2025. Loppukesästä istuimme läheisteni kanssa paikassa, jonka kukkapenkissä kasvoi syysleimuja. Nokkosperhonenkin lehahti nauttimaan niistä. Mieleen muistui rakkaan mummuni puutarha, jossa kasvoi syysleimuja, Pidin aivan erityisesti niiden tuoksusta.

Jokin aika sitten ystäväni toi omasta puutarhastaan ihanan syysleimukimpun. Lapsuudesta tuttu tuoksu tulvahti aisteihini. Eilen vein jo terälehtiä karistavat kukat ulos, mutta jätin ne vielä ulko-oven viereen, jotta ohi mennessäni vielä voisin tuntea tuon tuoksun, joka vie minut oitis mummuni ja muppani kesäpaikkaan, lapsuuteni paratiisiin.
Miten vahva vaikutus voikaan jollain tietyllä tuoksulla olla. 🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺

Taivaallinen tuoksu – On myös tuoksua, jonka lähdettä ei voi nähdä maallisin silmin.
Paavali kirjoittaa 2. kirjeessään korinttolaisille Kristuksen tuntemisen tuoksusta. Se on kaikkein kallisarvoisin tuoksu, sillä se kertoo Hänen läsnäolostaan. – Ja onko parempaa olotilaa kuin olla Hänen vaikutuspiirissään?
Jumalan läsnäolo ja kosketus on sielun syvin ja todellisin kaipuu.

🦋🦋🦋🦋🦋🦋🦋

Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Jeesuksen teot todistavat hänen rakkaudestaan ja voimastaan auttaa hädässä olevia ihmisiä.’

Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä teit minut terveeksi.
Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään!
Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina.
Ps. 30:3–6, 12–13

Nuo psalmin sanat ”Sinä teit minut terveeksi” tuovat mieleen niitä kertoja, jolloin Jumala on parantanut vaivojani, kun olen (psalmin sanoin) huutanut Häntä avuksi (= rukoillut) ja kun puolestani on rukoiltu. Joskus on lääkärikin kummastellut parantumista sairaudesta, joka ei yleensä parane ilman lääketieteellistä hoitoa. Niin paljosta saan kiittää Parantajaamme.

Jeesus on todella Parantajamme. Sen ovat kokeneet lukemattomat ihmiset joka puolella maailmaa, niin omalla kohdallaan kuin toisten puolesta, rukoiltuaan Jeesuksen nimessä,
Aina parantumista ei kuitenkaan tapahdu, ja usein tarvitaan myös lääketieteen keinoja.
Näin omalla kohdallanikin. Vaikka koinkin, että Jumala hoiti polveni graavia nivelrikkoa monta vuosikymmentä ja vaikka vaikka viime vuonna rukoilin oikein kovasti ihmeparantumista, jottei tarvitsisi mennä leikkaukseen, niin kyllä se tekonivel lopulta piti ottaa.
(Mutta onhan kyllä nyt niin ihanaa, kun voi kävellä kivuttomasti.)

**********************

Se, miksi joku ei parane vaikka omaisi kuinka vahvan uskon tahansa ja vaikka kuinka monet rukoilisivat hänen puolestaan, on Jumalan salattua mysteeriä, jota me ihmiset emme voi ymmärtää.
Esimerkiksi vahva uskon mies, pastori ja poliitikko Antero ’Mooses’ Laukkanen, josta pidettiin ja jota arvostettiin yli kirkkokuntien ja puolueiden rajojen. Hyväntuulinen, positiivinen siltojenrakentaja ja köyhien puolestapuhuja. Hän sairastui ALS:iin, ja uskoi loppuun saakka, että Jumala voisi hänet parantaa, jos se olisi Hänen suunnitelmissaan.

Hän ei kuitenkaan parantunut, vaikka lukemattomat ihmiset rukoilivat hänen puolestaan. Minäkin rukoilin oikein kovasti, koska ajattelin, että hänellä olisi vielä niin paljon annettavaa Jumalan valtakunnan työssä, ja ajattelin myös miten vahva todistus Jumalan parantavasta voimasta hänen parantumisensa olisi ollut kaikille.
Mutta hänen parantumisensa ei kuitenkaan kuulunut Jumalan suunnitelmiin.

Haaveena Antero Laukkasella oli lähteä yhdessä vaimonsa kanssa Kiinaan lähetystyöhän eduskuntatyönsä päätyttyä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Jumala kutsui hänet taivaan kotiin.
Hän puhui avoimesti syvän pettymyksen ja surun tunteistaan, kun parantumista ei tapahtunutkaan. Uskon että hän halusi antaa esimerkin muille siitä, että Jumalalle voi ja saa ilmaista kaikki tunteensa, Hän kyllä kestää ne.
Ja että kaikki loppujen lopuksi on Hänen käsissään.

Mooses sanoi Herralle: ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”
2. Moos. 4:10–12

***********************

Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.
2. Kor. 3:4–6

Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”
Mark. 7:31–37

Jeesus parantaa ihmisiä tänäkin päivänä Henkensä kautta kuuroja, sokeita, halvaantuneita, eri taudeista kärsiviä. Mietin, miten paljon enemmän parantumisia saisimmekaan nähdä, jos sellaisetkin ihmiset uskoisivat tämän, joiden on vaikea uskoa mihinkään nk. yliluonnolliseen.

Mietinmyös, miten monenlaisten hoitomuotojen vaikutuksiin uskotaan mieluummin kuin siihen, että Jumalan Poika voi ja haluaa auttaa ja parantaa Pyhän Henkensä kautta tänä päivänä ihmisiä, kuten Hän teki 2000 v. sitten. Jos joku olisi kertonut minulle siitä 1990-luvulla, olisin todennäköisesti jättänyt monenlaiset new age -kurssit ja -opinnot väliin ja halunnut niiden sijaan oppia tuntemaan tämän puhtaimman ja vahvimman parannusmuodon – rukouksen.

Sekin ihmetyttää ja surettaakin minua, että jopa monet papit ovat kertoneet, etteivät usko evankeliumien kuvaamiin ihmeparantumisiin ja muihin Jeesuksen tekemiin ihmeisiin.
Kunpa heillä olisi tilaisuus matkata esim. Afrikkaan ja nähdä omin silmin, kuinka ihmiset paranevat, kun heidän puolestaan rukoillaan Jeesuksen nimessä. Silloin ’Effata’, heidän silmänsä aukenisivat näkemään Jumalan todellisuutta, ja koko heidän maailmankuvansa voisi muuttua.

Vaikka kyllä niitä parantumisia täällä kotomaassammekin tapahtuu. Kunhan vain osuu sopivasti paikalle, ja saa vielä jälkeenpäin lääkärilausunnon todisteen, että parantuminen todella on tapahtunut, kun on rukoiltu Jeesuksen nimessä, niin epäilijät ja epäuskoisetkin voisivat päästä osalliseksi Jumalan ihmeellisen parantavan voiman todellisuudesta. .

Raamatussa on varmastikin mainittu vain murto-osa niistä parantumisista, joita ihmiset kokivat Galileassa ja juudeassa kohdattuaan Jeesuksen ja pyydettyään häneltä apua vaivoihinsa.
ja aina he eivät edes itse pyytäneet Jeesukselta parantumista. Yllä olevassa evankeliumitekstissäkin toiset toivat kuuron miehen Jeesuksen luo. Hän ei itse osannut puhua kunnolla, joten toiset pyysivät Jeesusta parantamaan hänet. Ja hän sai sekä kuulon että puhekyvyn.

Jeesus, Parantajamme, Sinä näet tilanteemme, sairautemme, kärsimyksemme ja vaivamme. Ja Sinä haluat auttaa, vahvistaa ja parantaa meitä kokonaisvaltaisesti, aivan kuten 2000 vuotta sitten.
Auta meitä uskoen ja kiitollisina ottamaan vastaan kaikki se, mitä Sinä haluat meille antaa ja mitä haluat meissä ja kauttamme tehdä. Auta meitä näkemään, miten voimme elää Sinun tarkoittamallasi tavalla.
Kiitos Pyhästä Hengestäsi. Kiitos huolenpidostasi, rakkaudestasi ja johdatuksestasi. 💛💛💛

Huom. ääniherkät: alla olevan lauluvideon volyymi kannattaa säätää pienemmälle heti alkuun. 🙂

Heal Me – Aaron Jeoffrey

’On taas ’mukava tavata sinut’ -sunnuntai, oi, tuskin kuulen sanojen vierivän kieleltäni
etsiessäni itsestäni merkkejä jostakin kauan sitten olleesta
Oi, takeltelen jakeessa, joka sanoo ’Sinä rakastat minua’
äänien kaikuessa ajatukseni ajautuvat muualle ja suljen silmäni häveten sitä, etten tunne mitään
ja rukoilen: paranna minut
paranna nämä silmät, paranna tämä sydän, paranna mieleni, hengitä elämän henkesi minuun
paranna minut, herätä sieluni tästä unesta
anna minulle takaisin iloni siitä, kun ensimmäisen kerran uskoin
oi, kadotan itseni taas tänäkin päivänä välinpitämättömyyteen
silmäni suuntatuessa kaikkeen muuhun paitsi Sinuun
minulla ei ole voimaa voittaa tätä etäisyyttä, mutta Sinulla on
paranna minut
en halua tuhlata enää hetkeäkään siihen että pitäisin Rakkauttasi itsestäänselvyytenä
haluan vain tuntea Pyhän Henkesi laskeutuvan ylleni’

Itsensä tutkiminen

4.9.2025. Miten suloisenlämpöisenä syksy onkaan alkanut. Jotkut kasvit ovat kanssani samaa mieltä siitä, että tämähän tuntuu vielä ihan kesältä. Avomaan kurkut ja chilit tekevät kukkia, aikovat ilmeisesti tuottaa vielä satoa.
Sisällä kiinanruusuissani on kummassakin 8 nuppua. Saa nähdä jaksavatko kukkaan saakka. Joka tapauksessa ne ikään kuin kuvastavat sisimpäni hiljaista huokausta: vaikka illat ovatkin jo alkaneet pimetä, niin kunpa tämä kesänlämpöinen sää saisi vielä jatkua…

Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa, että ’Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.’

Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi. Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut. Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata.
Ps. 51:6–14

Daavid oli jo nuorena paimenpoikana läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa. Se oli hänelle kaikkein tärkein asia. Hän kertoi Jumalalle ajatuksensa ja tunteensa, pelkonsa ja riemunsa. , Hän kiitti Jumalaa varjeluksesta ja avusta ja osoitti Hänelle kiintymystään, kunnioitustaan ja kiitollisuuttaan myös lyyraansa soittaen.

Ollessaan kuninkaana Daavid vietteli sotimassa olleen soturi Urian vaimon Batseban. Jottei aviorikos paljastuisi Daavid järjestytti asiat niin, että Uria sai surmansa taistelutantereella.
Daavid otti Batseban vaimokseen. Raamattu ei kerro, vaivasiko huono omatunto Daavidia, vai ajatteliko hän, että nyt kaikki on hyvin, kun hänen rikoksensa pysyivät salassa.

Maallinen rakkaus oli vienyt Daavidin kauemmaksi Jumalan yhteydestä. Vasta tekonsa paljastuttua hän havahtui huomaamaan, kuinka oli poikennut Jumalan tahdon seuraamisesta. Vai oliko hän vain kieltäytynyt ajattelemasta tekojaan?

Kun Jumala lähetti profeetta Natanin Davidin luo puhumaan tälle suorat sanat, Daavid järkyttyi syvästi. (2. Sam. 11). Hän alkoi katua rikkomuksiaan ja pyysi anteeksi Jumalalta.
Eniten Daavid pelkäsi sitä, että Jumala kääntäisi hänelle selkänsä ja ottaisi häneltä pois Pyhän Hengen. Hän pelkäsi että menettäisi yhteyden Jumalaan; ei voisi kokea Hänen läsnäoloaan ja kuulla Häntä.

Puhdas sydän ja vahva henki – Katuvan Daavidin sanat hänen anoessaan Jumalalta armahdusta ovat koskettavia. ”Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.”

Tuo on pyyntö, jonka itsekin voi osoittaa Jumalalle, olipa omalla tunnolla pienempiä tai isompia rikkomuksia Hänen tahtoansa vastaan.
Hän haluaa antaa meille anteeksi, Hän haluaa ettei mikään erottaisi meitä Hänen yhteydestään. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh. 1:9)

**********************

Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.
Sananl. 28:13–14

”Kuulkaa, israelilaiset! Te olette nyt lähdössä Jordanin yli kukistamaan kansoja, jotka ovat teitä suurempia ja mahtavampia ja joiden suurten kaupunkien muurit hipovat taivasta. Siellä asuu, niin kuin tiedätte, anakilaisten monilukuinen ja kookas kansa, josta olette kuulleet sanottavan: ’Kuka voisikaan vastustaa anakilaisia!’ Mutta nyt te saatte nähdä, että Herra, teidän Jumalanne, itse kulkee teidän edellänne polttavana tulena. Hän lannistaa ja kukistaa heidät, niin että voitte lyhyessä ajassa hävittää heidät tieltänne ja tuhota heidät, kuten Herra on teille luvannut. Kun Herra, teidän Jumalanne, karkottaa heidät teidän tieltänne, älkää ajatelko, että Herra on teidän omien ansioittenne tähden tuonut teidät tänne ja antanut teille tämän maan. Ei, vaan Herra hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden. Ette te oman kuuliaisuutenne ja rehellisyytenne ansiosta pääse ottamaan haltuunne niiden maita, vaan Herra, teidän Jumalanne, hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden ja täyttääkseen lupauksensa, jonka hän valalla vannoen on antanut teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Painakaa siis mieleenne, ettei Herra, teidän Jumalanne, anna tätä hyvää maata teille teidän kuuliaisuutenne takia, sillä te olette uppiniskainen kansa.”
5. Moos. 9:1–6

**********************

Jumala on laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.
Room.3:21-28

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”
Luuk. 18:9–14

Tuo on mielestäni todella koskettava evankeliumiteksti. Ja miten tehokkaasti se johdattaa itsetutkiskeluun. Kuvittelenko olevani jollain lailla parempi tai pyhempi kuin joku muu? Ja jos, niin millä tavoin? – Tällaista kannattaa miettiä, ihan rehellisesti ja rohkeasti, kaunistelematta ja hurskastelematta.

Se mitä itsessäni usein harmittelen on, miten helposti mieleeni tupsahtaa negatiivisia muistoja toisista ihmisistä. Se on kiusallista myöntää, mutta kun tässä nyt on tarkoitus katsella rehellisesti sisimpäänsä. 🙂 Kyse on yleensä vanhoista jutuista, sellaisista, joissa joku on tehnyt jonkun vääryyden minua kohtaan. Henkilö tulee mieleeni, ja muistan mitä hän teki.

Ennen olin ihan mahdottoman itsekriittinen, varsinainen itsesyytösten mestari. Vähitellen (Jumalan avulla, näin uskon) olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan.
Niinpä nykyään, kun huomaan ajattelevani negatiivisesti jostain henkilöstä, hymyilen itselleni hyvätahtoisesti: no niin, siinäpä taas muistelet negatiivisia. Sitten annan mielessäni anteeksi kyseiselle henkilölle ja suuntaan ajatukseni johonkin mukavaan asiaan.
(Mitä useammin tuon tekee, sitä helpommin se sujuu.)

Tuli mieleen, kuinka silloin, kun on hyvä olo, ei negatiivisia ajatuksia tulekaan. Ne eivät vain mahdu tulemaan.
Tänään (3.9.) erityisen hyvän olon toi minulle pehmeänlämmin sää. Mutta oli sää mikä tahansa, se mikä useimmiten tuo minulle hyvän olon, on kiitollinen mieli. Minulla onkin tapana aloittaa aamu kiittämällä Jumalaa, ja illalla lopuksi kiittää Häntä. Ja pitkin päivää, aina kun muistan, kiittelen Häntä kaikenlaisista pienistä asioista. – Se on mielestäni ihana tapa ylläpitää ja vahvistaa hyvää oloa, Ja yhteyttä Häneen, joka on kaiken hyvän Lähde.

Alla oleva lauluvideo tuli eteen. Laulu kertoo rauhasta, joka löytyy Jumalan läsnäolossa viipymisestä, lepäämisestä ja olemisesta.

Lepopaikka – Alttari & Heidi Lárraga