Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2025

Jeesus, maailman Valo

7.1.2025. Vaikka Loppiainen olikin jo, en kuitenkaan malta olla laittamatta tähän jotain sen päähenkilöön liittyvää. – Antoihan hän, maailman Valo, nimen blogillenikin, kun aloin sitä pitää joulukuussa v, 2013. 🙂
(Miten maailmantilanteet ovatkaan muuttuneet sen jälkeen, vain runsaassa vuosikymmenessä…!)

Valo kaikille kansoille – Kirkkovuosikalenteri toteaa:
Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Oikeutta ja rauhaa – Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.
Merestä mereen hän hallitkoon, suurelta virralta maan ääriin asti.
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat, sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.
Ps. 72:1–3, 8–12

Valosi saapuu – Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi. Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi.
Nosta silmäsi, katso ympärillesi: he kaikki ovat kokoontuneet, he saapuvat, sinun poikasi, jotka tulevat kaukaa, sinun tyttäresi, joita sylissä kannetaan. Sinä näet tämän kaiken ja loistat ilosta,
rajusti lyö sydämesi, rintasi avartuu, kun meren rikkaudet vyöryvät rannoillesi ja sinun käsiisi annetaan kansojen vauraus, kun sinut peittää kamelien paljous, Midianin ja Efan kamelintammojen vyöry. Koko Saban väki saapuu kultaa ja suitsuketta kantaen, ja kaikki he ylistävät Herraa.
Jes. 60:1–6

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Kristuksen salaisuus – Olettehan kuulleet siitä Jumalan suunnitelmasta, jonka hän armossaan on ilmoittanut minulle, teidän parhaaksenne. Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. Tätä lukiessanne voitte huomata, kuinka hyvin minä olen perillä Kristuksen salaisuudesta. Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut. Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan.
Ef. 3:2–9

Millaista salaisuutta Efesolaiskirje (lyhyesti) kuvaa? Piti lukea, ja laittaa vielä nuo jakeet tähän:
’Muistakaa, että te olitte synnyltänne vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia — niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi. Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa.
Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.
Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.
Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä.
Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.
Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, Ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.’ (Ef.2:11-22)

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Hänen tähtensä – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
– Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
Matt. 2:1–12

Monia profetioita luvatusta ja hartaasti odotetusta Messiaasta löytyy pyhistä kirjoituksista.
Herodes, yhden niistä kuultuaan, uskoi heti tietäjiään, kun nämä kertoivat, että Messiaan oli määrä syntyä Betlehemissä. Hän päätti ryhtyä heti toimeen kruununsa menettämisen pelosta: varmistaakseen, ettei hän menettäisi valtaansa tämän vastasyntyneen lapsen vuoksi, jota Itämaan tietäjät olivat tulleet kumartamaan.

Kun Jeesus aikuiseksi vartuttuaan 30 vuotta myöhemmin opetti ja teki ihmeitä ja voimatekoja, ja kansa lähti niistä vaikuttuneena seuraamaan häntä, fariseukset ja kirjanoppineet eivät niitä osanneet tai halunneet yhdistää profetioihin luvatusta Messiaasta Jeesukseen. Hekin pelkäsivät valtansa menettämistä: mitä jos kaikki lähtevät seuraamaan tuota Nasaretin miestä?

Matteus jatkaa kertomistaan:
Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.
Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: ”Egyptistä minä kutsuin poikani. (Matt.2:13-15)

Eräs tapahtuma palautui vahvana mieleeni 2000-luvun alusta. Olin tuohon aikaan kiinnostunut monenlaisista esoteerisista ja new age -opeista. Niiden kautta kiinnostuin mm. Egyptin muinaisista vihkimyksistä ja vihkimystemppeleistä. Niille paikoille halusin päästä, joten järjestin matkan Egyptiin.

Eräänä päivänä egyptiläinen opas vei meidät erämaassa olevaan pikkuiseen kappeliin, jonka lasisen lattialaatan alla näkyi muinaiset rauniot. Opas kertoi, että rauniot olivat jäänne kristittyjen aikoinaan rakentamasta kirkosta paikalle, jossa Maria ja Joosef perimätiedon mukaan olivat yöpyneet Jeesus-lapsen kanssa lähdettyään Herran enkelin kehotuksesta pakoon Herodeksen vainoa.

Muistin mummuni kertoneen tuosta paikasta. Hänkin oli siellä käynyt, joskus 1950-luvulla.
Jotain kummallista tapahtui minulle tullessani ulos kappelista. En ymmärtänyt mitä se oli, mutta kuulin sanovani varmana ja päättäväisenä ystävilleni: ”Seuraavaksi menen Israeliin, ja sen jälkeen minun ei tarvitse matkustaa enää minnekään.”

Ihmettelin tätä, sillä rakastinhan niin paljon matkustamista! Miksi juuri Israeliin, ja miksei minun sen jälkeen enää tarvinnut mennä minnekään muuhun maahan? Sanat tulivat sisältäni, mutta oli kuin joku muu olisi sanonut ne puolestani. – Vasta 2 vuotta myöhemmin, kun matkustin Israeliin, ymmärsin.

Kesti kuitenkin vielä monta vuotta, ennen kuin tajusin jättää ne polut ja opit, joita tuohon aikaan olin seurannut, ja lähteä kulkemaan sitä tietä, jonka Hän, joka on maailman Valo, on meille viitoittanut ja jolle Hän meitä kutsuu,

Maailman Valo – ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8;12)

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Herran huoneessa

5.1.2025. Tämän pyhäpäivän evankeliumi kertoo siitä, kuinka Jeesus koki 12-vuotiaana olevansa oikeassa paikassa, kun hän oli temppelissä, Isänsä luona, kuten hän sanoi Marialle ja Joosefille näiden tullessa hakemaan häntä.

Tätä taivaallisen isämme käsittääkseni toivoo meille kaikille: että voisimme kokea Hänen läsnäolonsa. Eikä ainoastaan kirkossa, jumalanpalveluksessa, retriitissä tai muussa Hänelle nimenomaisesti omistetussa paikassa tai tilanteessa. Vaan missä sitten olemmekin. Että voisimme kokea, että Hän on kanssamme, ja me olemme Hänen kanssaan.

Hän haluaa kutsua meitä lähelleen, viettämään aikaa Hänen kanssaan. Niin että suhteemme Häneen voisi kasvaa ja vahvistua. Ja että antaisimme Hänen Henkensä tehdä hyvää työtään sisimmässämme, jotta se, mitä Hän on elämäämme varten suunnitellut, voisi toteutua parhaalla mahdollisella tavalla. Niin että voisimme olla siunaukseksi toisillemme.

💛💛💛💛💛💛💛

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.
Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.
Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati. Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla.
Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla.
Herra Jumala on aurinko ja kilpi, hän lahjoittaa meille armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti.
Ps. 84:2–5, 11–12

’Temppeli, jossa olet sanonut nimesi asuvan’ – Salomo sanoi:
”Nyt Herra on täyttänyt antamansa lupauksen. Minä olen astunut isäni Daavidin paikalle ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra on sanonut. Ja minä olen rakentanut Herralle, Israelin Jumalalle, temppelin.
Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat – miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut! Herra, minun Jumalani! Käänny kuitenkin palvelijasi puoleen ja kuule nöyrä pyyntöni, kun nyt hartaasti rukoilen sinun edessäsi. Pidä päivin ja öin silmissäsi tämä temppeli, paikka, jossa olet sanonut nimesi asuvan. Kuule, mitä palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin pyynnöt, kun me käännymme tätä paikkaa kohti ja rukoilemme sinua. Kuule ne asuinsijaasi taivaaseen, kuule ja anna anteeksi!”
1. Kun. 8:20, 27–30

Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet taivaasta kutsun, kiinnittäkää katseenne Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi. Hän on herransa luottamuksen arvoinen, niin kuin Mooses oli ”kaikissa hänen huoneensa asioissa”, mutta hänet on katsottu suuremman kunnian arvoiseksi, yhtä paljon suuremman kuin rakentajan kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi. Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken. Mooses oli kyllä uskottu ”kaikissa hänen huoneensa asioissa”, mutta silti vain palvelija, elävä todiste siitä, mitä Jumala oli myöhemmin puhuva. Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme.
Hepr. 3:1–6

Jumalan rakennus – Kristuksen haltuun on luvattu koko rakennus. ja tämä rakennus olemme me, toteaa Heprealaiskirje. Lisäten kuitenkin: kunhan säilytämme rohkeuden ja ilmaisemme iloisena toivomme. Kiinnittäen katseemme Ylipappiimme, Jeesus Kristukseen.

Pyhän Hengen temppeli – Kun Paavali kysyy kirjeessään korinttilaisilta: ’Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?’ hän jatkaa samaan tapaan kuin Heprealaiskirje: tämä ei ole sellainen automaatio, joka on tarkoitettu vastaanotettavaksi sen enempää asialle ajatuksia tai huomiota suomatta.

Paavali jatkaa kirjeessään: ’Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1. Kor.6:19-20)

Uuden vuoden alussa on taas hieno tilaisuus pohtia, millä tavoin voisi pitää mahdollisimman hyvää huolta tästä Jumalan rakentamasta talosta/huoneesta, jollainen siis olen/olet.
Tehdä lempeä (ehkä lujakin, jos tarpeelliselta tuntuu) päätös alkaa huolehtia tämän meille annetusta Pyhän Hengen asuinsijasta niin hyvin kuin vain mahdollista, niin fyysisellä, henkisellä kuin hengellisellä tasolla. Tarjota sille – kaikilla em. tasoilla – hyvää tekevää ravintoa. 🙂

Poikani ja miniäni totesivat tuosta fyysisestä puolesta, että alkavat nyt muuntaa Joulun aikana laitettua ja saatua ravintoa lihaksiksi, reippaillen. – Ihan varteenotettava päätös. 🙂

Taivaan valtaistuin – Olin Hengen vallassa. Näin, että taivaassa oli valtaistuin ja sillä valtaistuimella istui joku, joka loisti kuin jaspis ja karneoli. Valtaistuinta ympäröi sateenkaaren kaltainen smaragdinvärinen hohde. Tämän valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentäneljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksikymmentäneljä vanhinta, joilla oli yllään valkeat vaatteet ja päässään kultaseppele. Valtaistuimesta lähti salamoita ja kuin ukkosen jyly. Sen edessä oli seitsemän soihtua, Jumalan seitsemän henkeä, ja sen edessä oli myös ikään kuin lasinen, kristallin tavoin kimmeltävä meri.
    Valtaistuimen edessä ja ympärillä oli neljä olentoa, jotka sekä edestä että takaa olivat täynnä välkehtiviä silmiä. Yksi muistutti leijonaa, toinen nuorta härkää, kolmannella oli kuin ihmiskasvot, ja neljäs näytti lentävältä kotkalta. Näillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, jotka olivat molemmilta puolin täynnä välkehtiviä silmiä. Taukoamatta, päivin öin, nuo olennot lausuvat:
      – Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva.
Aina kun olennot ylistävät, kunnioittavat ja kiittävät häntä, joka istuu valtaistuimellaan ja joka elää aina ja ikuisesti, nuo kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyvät maahan hänen valtaistuimensa eteen ja osoittavat hänelle kunnioitustaan – hänelle, joka elää aina ja ikuisesti. He asettavat seppeleensä valtaistuimen eteen ja lausuvat:
      – Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu.
Ilm. 4: 2-11

Ihmeellinen oli apostoli Johanneksen näky. Voi vain kuvitella sitä pyhyyden määrää, joka täytti hänen vankiluolansa Patmos-saarella hänen katsellessaan tuota ilmestystä. Ja Jumalan suunnitelmaan kuului, että hän – tai hänen kirjurinsa – kirjoittaisi sen muistiin, jotta tulevat sukupolvet voisivat lukea siitä vielä satojen ja tuhansien vuosien kuluttua. Siitä, kuinka valtava on Kaikkivaltiaan, ikuisen Jumalan pyhyys. Hänelle kuuluu kaikki ylistys, kiitos ja kunnia.

Jerusalemin temppelissä – Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.
Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.” Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.
Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä.
Luuk. 2:41–52

Maria ja Joosef hätääntyivät huomatessaan, ettei Jeesus ollutkaan tullut sukulaisten matkasaattueen mukana kotimatkalle.
Kuka tahansa vanhempi olisi huolissaan, jos lapsensa on kadoksissa. Vaikea sanoa, lisäsikö Marian ja Joosefin huolta vielä se valtava vastuu, joka heille oli annettu: huolehtiminen lapsesta, josta oli sanottu, että hän oli tullut Pelastajaksi kaikille kansoille.
Joka tapauksessa tuskainen tilanne: etsiä 12-vuotiasta lasta (tuon ajan mittapuun mukaan) suurkaupungista, 3 päivää, tietämättä missä tämä oli ja mitä hänelle oli tapahtunut.

Ehkä Pyhä Henki armahti huolestuneita vanhempia ja johdatti heidät lopulta Jerusalemin temppeliin. Helpottuneina mutta samalla hämmentyneinä he näkivät Jeesuksen istuvan siellä opettajien keskellä kuin kotonaan. Keskustellen näiden oppineiden kanssa, esittäen heille kysymyksiä ja vastauksia, jotka hämmästyttivät heitä: mistä tuo nuori poikanen oli saanut tuollaisen viisauden?

Vaikka Jumalan Henki vaikutti Jeesuksessa niin että hän saattoi keskustella kirjanoppineiden ja hengellisten opettajien kanssa ei ainoastaan kuin vertaistensa kanssa, vaan niin, että nämä joutuivat ymmälle hänen viisaudestaan, Jeesus lähti temppelistä vanhempiensa kanssa tottelevaisesti ja kuuliaisena kuin kuka tahansa kunnon kasvatuksen saanut lapsi.

Tuo kohta on minusta koskettava. Miten herkästi Jeesus taipui vanhempiensa tahtoon. Hän tunsi olevansa kotonaan Jumalan temppelissä, Isänsä luona, kuten hän asian ilmaisi.
Hän tunsi taivaallisen Isänsä läsnäolon erityisen vahvasti temppelissä ollessaan.

Kuitenkin hän vastustelematta lähti Marian ja Joosefin mukaan. Voin kuvitella, ettei se ollut hänelle aivan helppoa, Mutta hänen luonnettaan kuvaa tuo, kuinka hän oli maallisille vanhemmilleen kuuliainen. Aivan kuten hän oli kuuliainen taivaalliselle Vanhemmalleen, vaikkei sekään ollut helppoa. – Oikeastaan kaikkea muuta kuin helppoa!

Rukoukseni tälle alkaneelle vuodelle: Kristus, opettaisitko minulle ja meille kaikille kuuliaisuutta. Sanana se ei ehkä tunnu niin kutsuvalta. Mutta siihen Sinä meitä käsittääkseni kuitenkin kutsut.
Että oppisimme kuuntelemaan taivaallisen Vanhempamme tahtoa ja johdatusta elämässämme, ja toimimaan sen mukaisesti.
Niin että voisimme olla kanssasi ja lähimmäistemme kanssa tuomassa Taivaan Valtakuntaa tänne maan päälle.

💛💛💛💛💛💛💛