27.9.2024. Hämmästellen katselin tänään hauvani tepsuttelua vuolaassa vesivirrassa kävelykadun reunalla. Koko 6-vuotisen elämänsä hauva on yrittänyt vältellä sateita, ja on aina kiertänyt katujen märät kohdat ja lammikot. Nyt se asteli vedessä kuin ei olisi vettä ollutkaan.
En voi ymmärtää tuota yhtäkkistä vapautumista sadevesikammostaan, mutta olisihan mukavaa, jos se olisi pysyvää. Helpottaisi huomattavasti ulkoilujamme. (Nytkin sadepisarat pesevät ikkunoita niin että ropina vaan käy.)  

Mietin, millaiset asenteet ja tunteet rajoittavat elämääni. Mistä haluaisin juuri nyt, tässä elämäntilanteessa, vapautua?
Näitä kannattaa minusta miettiä aina silloin tällöin. – Ja kun huomaa, ettei omin voimin pysty saamaan muutosta aikaan, voi kääntyä Vapahtajan puoleen. Hän jos kuka näkee ja tietää, mitä me tarvitsemme, ja miten meitä auttaa.   

Kirkkovuosikäsikirja toteaa kristityn vapaudesta: ‘Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’

**********************

Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani,
kun tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut. Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi!
Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!
Ps. 119:97–104   

Hattulan Pyhän Ristin kirkon saarnastuoli

Kuulkaa Herran sana, te Sodoman johtajat, kuuntele Jumalamme puhetta, sinä Gomorran kansa.
– Mitä minä kostun teidän ainaisista uhreistanne, sanoo Herra.
– Olen saanut kyllikseni polttouhreista, pässeistä ja syöttiläiden rasvasta, ei minua miellytä vuohien, ei mullien eikä karitsojen veri. Kuka teitä on käskenyt niitä tuomaan ja tungeksimaan minun esipihoillani, kun tulette kasvojeni eteen? Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne, minä inhoan niiden savua! Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat – minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne. Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne – minä vihaan niitä. Niistä on tullut minulle taakka, jota olen väsynyt kantamaan.
Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele, koska kätenne ovat veren tahrimat.
Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni.
Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,
puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
Jes. 1:10–17 

Suomen vanhin säilynyt saarnastuoli, v. 1550

Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.
Gal. 5:22–26

Millainen tämän maailman meno olisikaan, jos me ihmiset osaisimme viljellä noita Paavalin mainitsemia Hengen hedelmiä ihan jokapäiväisessä elämässämme? Tai edes osaa niistä. Tai jos aloittaisimme tietoisesti harjoittamaan niiden viljelyä. Vaikka yhtä kerrallaan.

Katsoessani tuota listaa – rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä – ei tuota vaikeuksia huomata, mikä noista ominaisuuksista on itsessäni heikoin. Harmi vaan, ettei pelkkä puutteen toteaminen saa vielä aikaan muutosta, mutta onhan se jo hyvä alku muutoksen suuntaan, jos vain tartun siihen ja päätän tietoisesti alkaa harjoittaa ja vahvistaa tuota ominaisuutta.

Jokapäiväinen elämä – kohtaamiset, keskustelut, reagoinnit eri tilanteisiin jne – tarjoavat mahdollisuuksia tulla tietoiseksi siitä, mitkä ominaisuudet meissä kaipaisivat vahvistumista.
Elämä tarjoaa onneksemme jatkuvasti harjoittelumahdollisuuksia.
Mutta – kuten Paavali toteaa – nuo hänen mainitsemansa ominaisuudet ovat Hengen hedelmää.
Jos toivomme hyvää kasvua, kypsymistä ja satoa, pelkkä oma treenaaminen ei siis riitä.

Kun Pyhä Henki saa tehdä työtä sisimmässämme, Hän kasvattaa ja kypsyttää meissä sitä, mikä vielä on piilossa. Ajattelen, että Jumalan Henki haluaa tehdä tätä työtään yhteistyönä, yhdessä kanssamme. Ja voiko sen parempaa yhteistyökumppania ollakaan?