25.2.2024. – Valo lisääntyy päivä päivältä. Se tuntuu aina vaan niin ihanalta. itselleni se merkitsee myös aikaa, jolloin laitan syötyjen salaattien ja yrttien istutuspaakut multaan, ja seuraan innolla, kuinka ikkunanlaudalla olevassa ruukkurivistössä alkaa työntyä esiin uutta salaattien ja yrttien versoja. Eikä tarvita edes auringon valoa, pelkkä päivänvalokin riittää saamaan kasvun aikaan.
Pienet ilon ja kiitollisuuden aiheet ovat niin tärkeitä, niiden etsiminen ja viljeleminen, ihan päivittäin. Joka päivä voi löytää jotakin. josta voi olla iloinen tai kiitollinen, oli elämäntilanne sitten millainen vain. – Mistä asioista voit tänään iloita ja olla kiitollinen?
Isojakin kiitollisuuden ja ilon aiheita on helppo löytää, ainakin meillä täällä, maassa jossa vallitsee rauha. Kiitos että meillä on rauha. Ei tarvitse pelätä pommituksia eikä kotien tuhoutumisia. On vapaus ilmaista mielipiteensä tarvitsematta pelätä joutuvansa telkien taa.
Rakas Jumala, anna että sodat loppuvat. Anna rauha kaikkialle sinne, missä sitä niin kovasti kaivataan. Suojele ja varjele, ja tuo apusi kaikille, jotka sitä niin kipeästi tarvitsevat.
🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛
Hyvä ja oikeamielinen
Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.
Ps. 25:1–10
Kasvoista kasvoihin
Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hänelle: ”Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.” Mutta Jaakob sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” Mies kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob.” Silloin mies sanoi: ”Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.” Jaakob sanoi hänelle: ”Sano sinäkin nimesi.” Mutta mies vastasi: ”Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?” Ja hän siunasi Jaakobin siellä.
Jaakob antoi paikan nimeksi Penuel. Hän sanoi: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.” Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa.
1. Moos. 32:23–32
Ihmeellinen kokemus oli Jaakobilla. Kokemus, joka teki häneen varmasti lähtemättömän vaikutuksen.
Tuota pohtiessani aloin miettiä sanaa ‘Jaakobinpaini’. Sanontahan juontaa juuri tuosta tapahtumasta Jabbokin rannalla.
Luin määritelmän Jaakobinpainista: sellaiseksi kutsutaan tilannetta, jossa henkilö joutuu ratkaisemaan suuren sisäisen ristiriidan.
Se puolestaan laittoi lukemaan edeltäviä lukuja: mikä aiheutti Jaakobin kokeman sisäisen ristiriidan tuona yönä?
Jaakob oli hankkinut viekkaudella isänsä Iisakin siunauksen, joka olisi kuulunut vanhemmalle veljelleen Esaulle. Iisakin lähettäessä poikansa Mesopotamiaan turvaan veljen vihalta.
Jumala näki isänsä lampaita paimentaneessa Jaakobissa ominaisuuksia, ja Hän lupasi tälle siunauksensa. Jumalalla oli Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen suunnitelma, joka tulisi koskemaan koko kansan tulevaisuutta.
Enkeleitä unessa – Pakomatkallaan Jaakob näki unessa enkeleitä ja kohtasi Herran: “Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.” Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: “Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala”
Ja Herra lupasi Jaakobille: “Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan.”
Enkelit Jumalan etuvartiona – Tehtyään sovinnon/sopimuksen appensa kanssa Jaakob jatkoi matkaa vaimoineen, palvelijoineen ja karjoineen. Silloin häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. Heidät nähdessään Jaakob sanoi: “Tässä on Jumalan etuvartio.”
Kun Jaakob kuuli, että hänen veljensä Esau oli tulossa häntä vastaan 400 miehen kanssa, Jaakob pelästyi ja lähetti veljelleen edeltä käsin lahjaksi suuren määrän karjaa lepyttääkseen tämän kaunan.
Tuona yönä Jaakob kohtasi tuon miehen, jonka kanssa hän paini aamunsarastukseen saakka.
Jaakobilla oli vahva kokemus siitä, että hän oli nähnyt Jumalan: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.”
Tuolloin oli varmaan aika yleinen uskomus, että Jumalan kirkkaus on niin vahva ja Hänen näkemisensä niin voimakas kokemus, ett’ siitä ei voi selvitä hengissä.
Raamatussa on useita siihen viittaavia kohtia. Esim. 2. Mooseksen kirjassa Jumala sanoo Moosekselle: “Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.”
Joten siinäkin mielessä Jaakobilla riitti kyllä kokemuksessaan todella ihmettelemistä.
**********************
Kestävyyttä
Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.
Jaak. 1:2–6
Öljyn tuoksua
Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.
”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”
Luuk. 7:36–50
Fariseus kummeksui, miksei Jeesus suhtautunut naiseen samalla tavalla kuin hän. Eikä Jeesus todellakaan huomaa, eikö hän näe tuossa naisessa samaa mitä minä näen?
Tietenkin Jeesus näki. Hän näki heidän kummankin, sekä naisen että fariseuksen sydämeen. Toinen oli täynnä katumusta, helpotusta ja kiitollisuutta, toinen täynnä ärtymystä, halveksuntaa ja paheksuntaa.
Magdalan Marian kiitollisuus oli ylitsevuotava. Olihan Jeesus aiemmin vapauttanut hänet seitsemän riivaajan vallasta. Pahan voimat eivät hallinneet tai ohjanneet häntä tai hänen elämäänsä: hän oli vapaa, kuin uudestisyntynyt.
Fariseus ei tätä nähnyt, hän näki sen minkä halusi nähdä, Se mitä hän tuossa naisessa näki, kertoi enemmän hänestä itsestään kuin tuosta naisesta.
Kirjailija Mihail Šiškin aloittaa muistosanansa oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi’lle näin:
‘Oli kynttilä, joka edes vähän valaisi putinilaista pimeyttä. Se on puhallettu sammuksiin.
Mihail Šiškin toteaa entisen kotimaansa levittävän ‘kuolemaa ja pahuutta’.
Joka päivä näemme uutisia maailman pahuudesta, häikäilemättömyydestä, julmuudesta ja epäoikeudenmukaisuuksista. Niitä vähänkin seuratessa on helppo ymmärtää Mihail Šiškinin sanoja. (Hän ei itse enää asu Venäjällä, ja voi siksi vapaasti ilmaista ja julkaista näkemyksiään.)
Aleksei Navalnyi’n kuolema Siperian vankilassa sekä viranomaisten tapa kohdella hänen äitiään liittyen poikansa hautaamiseen järkyttävät syvästi.
Miten onnekkaita olemmekaan, kun saamme elää maassa, jossa ei joudu vangituksi tai vaiennetuksi ei-toivotuista mielipiteistä. Miten erilaisessa maailmassa itänaapurissamme eletäänkään, valtaapitävien mielivallan armoilla.
Kun mietin Šiškinin muistosanoja. Navalnyin kuolemaa ja pahan ilmentymistä maailmassa, mietin miten tärkeää onkaan, että epäoikeudenmukaisuudesta, vääryydestä ja maailmassa ilmenevästä pahuudesta puhutaan ja että sitä arvostellaan, niin että maailma voisi muuttua paremmaksi.
Evankeliumitekstiä pohtiessani Magdalan Maria öljypulloineen jäi sivuseikaksi; jäin miettimään enemmän fariseusta. Hän ei puuttunut mihinkään vallalla olevaan kieroutuneeseen järjestelmään tai valtaa pitävien toisia alistaviin tekoihin. Hän suuntasi halveksuntansa naiseen, joka pesi Jeesuksen jalat kyynelillään, kuivasi ne hiuksillaan ja voiteli jalat hyvältä tuoksuvalla öljyllä.
Johduin ajattelemaan, kuinka helppoa on nähdä itsensä ulkopuolella, muualla ja muissa oleva paha. Miten paljon helpompaa onkaan havaita maailmassa ilmenevä pahuus kuin nähdä tai tunnistaa sellaista itsessään. (Sillä kukapa voisi väittää olevansa pelkästään hyvä, ainoastaan hyviä ajatuksia ja tunteita omaava, aina vaan hyvää tahtova ja tekevä ihminen.)
Jeesus siirsi fariseuksen huomion naisen arvostelemisesta tarkastelemaan omia asenteitaan, ajatuksiaan ja käytöstään.
Ja siitähän tässä paastonajassakin on kyse. Että kääntäisimme katseemme omaan sisimpäämme; että tulisimme tietoisiksi niistä ikävistä asenteistamme ja taipumuksistamme (ja niistä kumpuavista toimintatavoistamme), joita emme haluaisi itsessämme nähdä tai myöntää.
Ja että ymmärtäessämme ettemme pysty näitä (sisäisistä haavoista, peloista, katkeruudesta, vihasta tai ties mistä johtuvia) asioita itseämme muuttamaan tai parantamaan, kääntyisimme rukouksin Vapahtajamme ja Parantajamme puoleen. ja pyytäisimme Häntä auttamaan meitä.
Ja että saisimme kuulla Hänen lausuvan myös meille nuo lempeän armahtavat ja vapauttavat sanat: “Uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhassa.”
🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛