Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2023

Kristus, kaikkeuden Herra

25.11.2023. Talo, jossa asun, täytti tänä vuonna 80 v. Sen ikä näkyy ja tuntuu monella (enimmäkseen mukavalla) tavalla. Eräs hankaluus on, että joidenkin ikkunapokavanhusten auki saaminen vaikeutuu vuosi vuodelta. Torstaina aloin pestä ne ulkopuolelta – ennen pakkasia. Ei onnistunut aukaiseminen. Mutta se, että sisäpuolelta sai pestyä, tuntui hyvältä. Aurinko hymyili ruutujen läpi kirkkaammin.

Aurinkoiset päivät (kuten tämäkin päivä) tuntuvat ikään kuin lahjaksi annetuilta. Jotta jaksaisimme tämän monella tapaa pimeän ajan läpi. Ja jotta muistaisimme, että kohti Valoa tässä sittenkin ollaan menossa. 🙂

Kristus, Kaikkeuden Herra, kutsuu meitä tuntemiseensa. Hän haluaa, että muistaisimme, millaiset asiat ovat elämässä tärkeitä. Siitä Hän kertoi jo 2000 vuotta sitten vertauksessaan (ensi pyhän evankeliumitekstissä).

**********************

Kirkkovuosikalenteri kuvaa ensi pyhän aihetta seuraavasti:
Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissain kirkoissa puhutaan vain viimeisestä sunnuntaista ilman lisämääreitä. Suomessa otettiin vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti nimitys tuomiosunnuntai. Tästä päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Nämä kaksi erilaista aihetta muodostavat kuitenkin kokonaisuuden: kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaaksi (Khristos Pantokrator).

Osoita laupeutesi
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa!
Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla.
Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn – opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä!
Sinun luonasi olen turvassa. Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.
Ps. 143:1–10

Pelastuksen aurinko
Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin – sanoo Herra Sebaot – eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella.
Mal. 3:19–20

**********************

Tuhansittain enkeleitä
Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli, ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää. He eivät kestäneet määräystä: ”Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitettävä hengiltä.” Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: ”Minä pelkään ja vapisen.”
Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.
Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu!
Hepr. 12:18–25

Kirkkauden valtaistuin
Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Matt. 25:31–46

Jeesuksen vertaus, joka on puhutellut ja inspiroinut Leo Tostoin lisäksi lukuisia muita ihmisiä kautta aikojen, koskettaa aina vaan.
Erityisesti ehkä tuo lause: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

Koska en osaa ajatella Jumalaa rankaisevana, vaan enemmänkin rakastavana, opettavana ja mahdollisuuksia antavana taivaallisena Isänämme, keskityn aina tuon vertauksen ensimmäiseen osaan.
Siitä tällä kertaa tulee mieleen, että Kristus kutsuu meitä palvelemaan myötätunnon vaikutuksesta, ei rangaistuksen pelosta tai palkkion toivossa.

Parina viime viikkona on ollut tilanteita, jossa olen taas saanut hämmästellä samaa: kuinka ihmeen hyvä mieli voi tulla itselle, kun on voinut olla toiselle avuksi asiassa, joka itsestä on tuntunut ihan pikku jutulta, mutta joka toiselle on ollut iso, merkittävältä tuntunut juttu.
Kun näkee, miten merkityksellinen asia oli toiselle, tulee aivan käsittämättömän hyvä mieli itselle.

Toissa päivänä, kun itselleni ja parille tutulleni tuli eteen tilanne, jossa tarvittiin apua, ohi kulkenut nuorimies ehdotti, että hän voisi auttaa, ja niin tilanne tuli hoidettua sujuvasti ja vaivattomasti.
Kiitellessämme avusta hän totesi, että siinä maassa, josta hän on kotoisin, on itsestään selvää, että autetaan toisia. – Joka tapauksessa näytti siltä, että kiitollisuutemme oli hänelle sen päivän hyvä juttu.

Olisiko niin, että se hyvä olo, joka seuraa sitä, kun voimme olla toisille avuksi, tulee (jollei kokonaan, niin ainakin osaksi) siitä, että siinä on silloin myös Kristus läsnä? Että Hän tuo sen lämpimän hyvänolon ja ilon sydämeemme, kun olemme tehneet jotain toisten hyväksi.
”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä… olette tehneet minulle.”

Valvokaa!

16.11.2023. Oi mikä päivä! Pikkupakkanen, ja aurinko hymyili kirkkaana siniseltä taivaalta! ;Miten uskomaton vaikutus auringonpaisteella voikaan olla keskellä marraskuuta! Hauvanikin, joka tänä syksynä on alkanut piiloutua sateisina päivinä pöydän alle, kun huomaa että ollaan lähdössä ulos, hyppeli aamulla innoissaan pihalla ja asteli kevein tassuin koko lenkin.
Sitä en tiedä, paljonko tuosta innostuksesta kulkeutui hauvaan talutushihnan toisesta päästä. Sillä kyllähän ilo on tarttuvaista… 🙂

**********************

Kirkkovuosikalenterista: Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!
Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä.
Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
Ps. 90:1–6, 12–15

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

– Te puhutte uskaliaasti minua vastaan, sanoo Herra.
”Miten me olemme puhuneet sinua vastaan?” te kysytte.
Olette sanoneet näin: ”Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme? Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia, kuinka he menestyvät vaikka ovat tehneet pahaa. He saavat elää, vaikka ovat koetelleet Jumalan kärsivällisyyttä.”
Mutta kun ne, jotka Herraa pelkäävät, puhuvat kaikesta tästä, Herra kuulee, mitä he sanovat.
Kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään. Se koituu iloksi niille, jotka kunnioittavat häntä ja pelkäävät hänen nimeään.
– Sinä päivänä, jonka minä määrään, he jälleen ovat minun oma kansani, sanoo Herra Sebaot.
– Ja minä olen hyvä heitä kohtaan, niin kuin isä on hyvä pojalleen, joka tottelee häntä. Te näette jälleen eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä. Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut. Mal. 3:13–18

Osalliset Kristuksesta
Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.
Kirjoituksissa siis sanotaan:
– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan. Hepr. 3:12–15

Tuo Heprealaiskirjeen lause kosketti aivan erityisesti: ’Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.’
Kun Kristus on vetänyt yhteyteensä, omaksi tehtäväksi jää huolehtia siitä, ettei anna tuon todellisuuden laimeta, valua jonnekin taka-alalle, tai jopa unohtua. Onneksi se on asia, johon voi palata aina, yhä uudestaan, kun tuntuu että se alkaa peittyä tämän maailman tapahtumien alle.

Kristus tuli maailmaan meitä kaikkia varten. Hänen Rakkautensa meitä kaikkia ihmisiä kohtaan on käsittämättömän suuri. Voimme aina kääntyä Hänen puoleensa, pyytää Häntä auttamaan meitä, kun tunnemme itsemme neuvottomiksi, voimattomiksi tai toivomme kadottaneiksi.
Hän on paitsi Pelastajamme, myös Ystävämme.

Hän sanoi: ”Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.” (Joh.15:15-16)

Valvokaa!
Jesus sanoo:
”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta – varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” Mark. 13:33–37

Koko Markuksen evankeliumin 13. luku on aikamoista tekstiä. Luin sen ja taas kerran jäin miettimään joitakin kohtia. Kuten sitä, mitä Jeesus sanoo eräälle opetuslapselle, kun tämä ihastelee Jerusalemin temppeliä: ”Katso nyt näitä mahtavia rakennuksia. Kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.”
Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin (v.70) roomalaiset tuhosivat temppelin (vain osa temppeliä ympäröivää muuria säilyi (nk. Itkumuuri), ja lähes koko kaupunki tuhottiin. Jerusalemin valtauksessa surmattiin nykyarvioiden mukaan n. 200 000 kaupungin asukasta, ja 35 000 myytiin orjiksi.

”Mutta noina päivinä, tuon ahdingon jälkeen, aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan, ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valitut neljältä ilmansuunnalta, maan ja taivaan ääriä myöten.” (Mark.13:24-27)

Kun Jeesus oli esittänyt apokalyptiset kuvauksensa siitä, mitä kaikkea tulisi tapahtumaan, opetuslapset kysyvät, milloin se kaikki tapahtuu, Jeesus vastasi heille: ”Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.”

Yllä olevien kohtien vuoksi minun on vaikea lukea tuota Markuksen evankeliumin lukua siten kuin sitä yleensä tulkitaan.
Jeesuksen kuvaamia ’lopun aikojen’ merkkejä kun on koettu kaikkina aikakausina hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen.
Jeesus sanoi: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, joka puolella on maanjäristyksiä ja tulee nälänhätä.” – Tämä on surullista todellisuutta meidänkin aikanamme.

Viimeaikaiset järkyttävät sotauutiset tietoisesti pois mielestäni laittaen päätän antaa ensi pyhän tekstin puhua minulle niin kuin se tällä kertaa, juuri nyt, haluaa puhua.

Huomenna poikani matkustaa puolisonsa kanssa kauas ’vieraille maille’. Minusta tuntuu turvalliselta tuntuu tietää myös paluupäivä. Sinä päivänä voin toivon mukaan huokaista helpotuksesta, että matka meni hyvin ja he palasivat terveinä takaisin. Jollen tietäsi paluupäivää, eläisin jonkinlaisessa epävarmuuden tilassa. – Huolta kantava äiti aina vaan, vaikka tämä nuorimmaiseni on jo 36-vuotias!
(Tuon kirjoitin toissapäivänä. Eilen poikani kertoi että vaimonsa oli sairastunut koronaan, joten he eivät lähteneet matkalle. Näin se vaan on: koskaan ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan…)

Jeesuksen vertauksessa mies antaa matkalle lähtiessään kullekin palvelijalleen oman tehtävän ja vastuun. Mutta ovenvartijan hän käskee olla valppaana, valvoa, jotta tämä huomaisi, milloin hänen isäntänsä palaa takaisin.
Sitten Jeesus suuntaa kehotuksen meille kaikille; ”Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”

Mitä (muuta kuin hereillä oloa) sana valvominen tuo mieleeni? Juuri nyt se tuo mieleen tietoisen hiljentymisen. Hiljaisuutta ja hiljentymistä rakastavana ihmisenä mietin, miten hiljentymisen hetket voivat olla niin erilaisia eri kertoina, eri päivinä, jopa eri vuodenaikoina.

Marraskuun hämärät, pimenevät illat suorastaan kutsuvat hiljentymään. On kuitenkin eroa siinä, millä tavoin hiljennyn. Alanko miettiä omia asioitani, vai annanko mielenikin rauhoittua, laskeutua ’vain olemaan’.

Tuossa olemisen tilassa minulle annetut tehtävät ja vastuut on laitettu sivuun. Ne eivät minnekään häviä, voin palata niihin hiljentymishetkeni jälkeen. Siinä tapahtuu eräänlainen työnjako: kun olen hiljaisessa rukouksessa, minusta tulee ’ovenvartija’; joka pyrkii suuntaamaan koko huomionsa Häneen. joka on kaikkeuden Luoja. Olla siinä tilassa levollisena, mutta aistit valppaana. Kaikki muu saa siksi aikaa jäädä.

Mutta miten ’valvoa’, miten muistaa pysyä valppaana ja tietoisena (siitä, mikä on kaikkein tärkeintä ja olennaisinta) silloinkin kun hoitaa niitä annettuja tehtäviä, ei vain hiljentymisen hetkinään? Se on ainakin omalla kohdallani asia, jota haluaisin harjoitella, oppia ja harjoittaa.

Englanninkielisissä raamatunkäännöksissä Jeesuksen kehotus ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla” on: ”Take heed, watch and pray”. (Ole valppaana, tarkkaile ja rukoile).

Keep Watch and Pray – The Porter’s Gate

’Ennen pimeää, ennen kipua
ennen kuin sanan kauneus tehdään merkityksettömäksi
Sinun äänesi soi, Sinun sanasi pysyy
Sinä hengitit elämäsi maailmaan ja kutsuit sitä hyväksi
Sinä tulet jälleen, me emme enää itke
haluan olla valmiina
kuljemmeko Sinun kanssasi, kuten ennen?
haluan olla valmiina
nämä kentät ovat kuivat, Sinun puutarhasi palaa
ja kaikki kivet, puut ja niityt huutavat vuorostaan
Sinun lupauksesi soi, Sinun sanasi ovat tosia
koko luomakunta tehdään jälleen uudeksi
ole valppaana ja rukoile’

Kahden valtakunnan kansalaisena

10.11.2023. Ulkona luonnossa on vielä paljon väriä, puita ja pensaita, jotka eivät vielä ole varistaneet kultaisina loistavia lehtiään maahan. Oi että miten ne tuovat iloa ja valoa marraskuun lyheneviin ja tummeneviin päiviin.

Valon ja värien tuomaa iloa voi myös ammentaa Ateneumin näyttelystä VÄRIÄ & VALOA – IMPRESSIONISMIN PERINTÖ. Esillä on tuttuja ja tuntemattomampia ulko- ja kotimaisia (mm. Monet’n, Renoir’in, Halosen ja Thesleffin) teoksia.
(Alla olevat kuvat ovat näyttelystä.)

Kirkkovuosikalenterista:
’Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.’

Kiitämme ja kerromme
Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua ja huudamme avuksi nimeäsi, me kerromme sinun ihmeellisistä teoistasi.
– Minä, Herra, asetan määräajan ja tuomitsen oikeudenmukaisesti.
Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan.
– Mahtailijoille minä sanon: ”Älkää mahtailko!” ja jumalattomille: ”Älkää ylvästelkö!
Älkää korottako itseänne, älkää puhuko röyhkeästi ja uhmaillen.”
Ei idästä, ei lännestä eikä autiomaastakaan tule ketään, joka heidät korottaisi.
Kun Jumala käy tuomitsemaan, hän korottaa ja hän alentaa.
Minä ylistän iäti Herraa, laulan kiitosta Jaakobin Jumalalle.
Hän murtaa jumalattomien mahdin, mutta vanhurskas kohoaa kunniaan.
Ps. 75:2–8, 10–11

Elää ylvästelemättä, itseään korottamatta, välttäen röyhkeää ja uhmakasta puhetta… siinä psalmin ihan varteenotettavia neuvoja. Vaikka eivät nuo taida olla ihan tyypillisiä taipumuksia meidän kansanluonteellemme. Taidamme pikemminkin olla taipuvaisia vähättelemään itseämme, kykyjämme, tekemisiämme ja elämäämme ylipäätään.

Valmentaja-sparraaja ja ääninäyttelijä Tom Pöysti piti eräässä tilaisuudessa hulvattoman hauskan monologin siitä, miten me suomalaiset vähättelemme niitäkin asioita, joissa olemme ihan huippuja. Hän kertoi ruvenneensa herättelemään huumorin kautta meitä huomaamaan, miten syyttä suotta ’kätkemme lamppumme vakan alle’.
(Wikipedian mukaan Tom Pöystin mieluisimpia puheenaiheita ovat henki ja mielekkyys, yhteisöllisyys ja yhteisvastuu, arvot ja arvostaminen sekä mokaamisen ja ristiriitojen välttämättömyys.)

Kyky nauraa omille mokilleen on Tomin mielestä (ja myös omasta mielestäni) hyvä taito. Se toimii tehokkaana vastalääkkeenä tärkeilyyn, ylpistelyyn tai mahtailuun taipuvaiselle. Ihminen, joka osaa nauraa itselleen, käyttäytyy harvemmin omahyväisesti, röyhkeästi tai turhantärkeilevästi. Näin ainakin uskoisin.

Itsensä vähättelyn ja omahyväisyyden väliltä voi löytää keskitien. Ja hieno juttu tietenkin, jos löytää sille tielle, joka meille viitoitettiin 2000 vuotta sitten. Sen tien viitoittaja kehotti meitä olemaan valona täällä maailmassa.
”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt.5:14-16)

Jeesus ei tarkoittanut, että kuvittelisimme itse olevamme valon lähteinä. Ei lamppu itsessään voi loistaa valoa. Sen täytyy olla kytkettynä virranlähteeseen, ja se pitää sytyttää, jotta se voi valaista ympäristöään.
On ihmeellistä, että me voimme kytkeytyä ja siis olla yhteydessä kirkkaimpaan ja suurimpaan mahdolliseen valonlähteeseen.

Vaikka olemme syntyneet tähän maailmaan, jossa välillä pimeys koettaa saada valtaa, olemme tulleet Valon maailmasta. Jumala on antanut sisimpäämme oman Valonsa kipinän. Kun olemme Häneen yhteydessä, kytkeydymme Hänen virtapiiriinsä, Hänen Valonsa voi alkaa loistaa meissä ja kauttamme. Hänen Henkensä meissä sytyttää halun tehdä hyviä tekoja, sellaisia jotka tuovat toisille iloa ja valoa, lohtua ja apua, rohkaisua ja toivoa.

Elämän Valo – Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12)

Rakentakaa ja rukoilkaa
Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan: Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne. Jer. 29:4–7

Tuo Jeremian kautta tullut viesti Babyloniaan joutuneille pakkosiirtolaisille on minusta kaunis: tehdä siellä, minne heidät oli siirretty, hyvää. Toimia sen paikan parhaaksi.
Ei se varmaan ihan itsestään selvää ja helppoa ollut, vieraassa kulttuurissa, valloittajien maassa. Mutta kuten kuvaukset Danielista ja kolmesta hänen toveristaan (Danielin kirjassa) kertovat, voi vieraassa ympäristössä ja uhkaavissakin tilanteissa pysyä uskollisena Jumalan johdatukselle, kun luottaa Häneen ja Hänen apuunsa.

Tyyntä ja rauhallista elämää
Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. 1. Tim. 2:1–4

Voisiko olla ajankohtaisempaa rukousaihetta maailmantilannetta ajatellen kuin tuossa Paavalin 1. kirjeessä Timoteukselle?
Esirukouksia tarvitaan tämän maailmamme johtajille ja vallanpitäjille. Että rauhanajatukset ja rauhantahto voisivat saada sijaa, Lähi-idässä, itäisessä naapurimaassamme ja kaikissa niissä maissa, joiden johtajien prioriteettilistassa ei näy tyyneen ja rauhalliseen elämään pyrkiminen.

Rukoillaan tälle maailmallemme presidentti Martti Ahtisaaren kaltaisia rauhanvälittäjiä, johtajia joilla on kykyä ja tahtoa edistää rauhaa kaikkialla, missä sitä nyt niin kipeästi kaivataan. Ihmisiä, jotka osaavat toimia viisaina ja taitavina sovittelijoina kriisitilanteissa keskinäisen rauhan löytymiseksi.

”Rakastan elämää” – Haastattelussa Martti Ahtisaari kertoi yrittävänsä herätä joka aamu kuin se olisi elämän ensimmäinen aamu. ”Minusta on hienoa herätä joka aamu ja miettiä, mitähän jännittävää tämä päivä tuokaan tullessaan,” hän totesi.
Hänen vaalikampanjansa laulu oli ”Rakastan elämää”, jota hän myös itse lauloi.
Alla olevalla videolla eräs tulkinta tuosta laulusta.

Jumalan siunausta – Suomessa oli jo vakiintunut tapa, ettei presidenttien uudenvuodenpuheissa toivotettu Jumalan siunausta. Martti Ahtisaari teki tässä poikkeuksen.
”Toivotan kaikille kansalaisille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta”, hän toivotti uudenvuodenpuheessaan v. 2000.

Rauhanvälittäjän siunaus – Tänään, Martin päivänä, voi Martti Ahtisaaren siunaustilaisuutta ja saattuetta seurata TV:n ja netin välityksellä.

Älkää pelätkö
Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.”
Luuk. 12:4–7

Rakastan elämää – Sauli Ahvenjärvi

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Rakas Jumala, auta meitä rakastamaan, kunnioittamaan ja vaalimaan elämää. Omaa elämäämme, toistemme elämää ja kaikkea elämää ympärillämme.
Herätä sydämissämme kiitollisuus elämän lahjasta, kauniista ja arvokkaasta lahjasta, jonka olemme Sinulta saaneet.

Kristus, auta meitä muistamaan, mihin Sinä olet meidät kutsunut. Muistamaan viitoittamaasi tietä. Ja muistamaan, ettemme ole ainoastaan tämän valtakunnan, vaan myös taivaan valtakunnan kansalaisia.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Antakaa toisillenne anteeksi

4. 11.2023. Tänään on Pyhäinpäivä. Ulkona sataa, tuulee. Miten lämpöisen tunnelman kynttilänvalo luokaan. – Ajatukset liikkuvat vuoroin omissa, edesmenneissä läheisissä, vuoroin heissä, jotka värjöttelevät jossain tilapäisessä suojassa, kynttilänvalossa, koska sähköjä ei ole, eikä ehkä edes kattoa ja seiniäkään ympärillä. Heissä, jotka ovat juuri menettäneet läheisensä, tai pelkäävät heidän puolestaan, tai omasta puolestaan.

Kuinka etuoikeutettuja me olemmekaan, joilla on katto ja seinät ja rauha. Voi vain kuvitella kuohuvaa maailmantilannetta ajatellessa, kuinka kaukaiselta huomisen pyhän aihe, anteeksianto, voi tuntua heistä, jotka ovat kokeneet koko elämänsä ja turvallisuutensa järkkyneen. – Miten voisi edes ajatella antavansa anteeksi kauheita tekoja tehneille ja niitä ohjanneille? Eivätkö hirveät tapahtumat herätä pikemminkin syvää vihaa ja katkeruutta tekijöitä kohtaan?

Joskus, ehkä paljon myöhemmin, tulee toivottavasti kuitenkin aika, jolloin kovia kokeneet alkavat miettiä, millaiset ajatukset ja tunteet sisimmässä ohjaavat – ja ehkä rajoittavat – omaa elämää ja olemista. Ehkäpä silloin voi aueta myös mahdollisuus sovintoon. Anteeksipyyntöön ja anteeksiantoon.

Martti Ahtisaaren kuolinilmoituksessa siteerataan Desmond Tutua:
”Ainoa tapa olla ehjä, terve ja onnellinen ihminen on oppia antamaan anteeksi.’

**********************

Kirkkovuosikalenterin kuvaus huomisen pyhän aiheesta:
’Tämän sunnuntain sisältönä ovat anteeksiantamus ja siitä avautuva keskinäinen rakkaus. Koko elämämme perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tällainen asenne tekee mahdolliseksi sen, että Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan.’

Minä riemuitsen sinun sanoistasi niin kuin riemuitaan suuresta saaliista.
Valhetta minä vihaan ja kammoksun, sinun lakiasi minä rakastan.
Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.
Ne, jotka rakastavat sinun lakiasi, elävät rauhassa, mikään ei horjuta heitä.
Herra, minä luotan siihen, että sinä pelastat minut. Minä teen sinun käskyjesi mukaan.
Minä pysyn uskollisesti sinun liitossasi, se on minulle ylen rakas.
Minä noudatan sinun liittosi säädöksiä – missä kuljenkin, olen sinun edessäsi.
Ps. 119:162–168

**********************

Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.
Abram sanoi Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.” Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan.
Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: ”Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän.” 1. Moos. 13:5–11, 14–16

Olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.
Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta. Kääntyköön hän pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät katsovat hurskaiden puoleen, hänen korvansa kuulevat heidän rukouksensa, mutta Herran kasvot kääntyvät pahantekijöitä vastaan.
1. Piet. 3:8–12

Miten elintärkeitä kehotuksia Pietari kirjeessään luettelee. Hän joka aiemmin, kulkiessaan Jeesuksen kanssa, oli reagoinut tilanteisiin kiivaasti ja impulsiivisesti. Kun Pyhä Henki pääsi vaikuttamaan ja ohjaamaan häntä, kaikki muuttui. Hänessä kehittyi kyky puhua ja toimia rakentavasti, yhteishenkeä vahvistavasti.

Ajatella, jos osaisimmekin toimia Pietarin kirjeen neuvojen mukaisesti, tai edes pyrkiä siihen suuntaan. Toistemme ymmärtämiseen, ilojen ja surujen jakamiseen ja hyvän tekemiseen.
Rauhan etsimiseen.

Vuorisaarnassaan (tämänpäiväisessä Matteuksen evankeliumitekstissä) Jeesus sanoo, että autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat. ja autuaita ovat puhdassydämiset ja rauhantekijät.
(Autuaaksi julistukset kokonaisuudessaan: Matt. 5:1–12)

Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
    Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
    Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?”
    ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus. Matt. 18:15–22

Tuo on niin ihana, ihan perustavaa laatua oleva lupaus Jeesukselta: että kun 2 tai 2 henkilöä kokoontuu hänen nimessään, hän on siinä läsnä, heidän keskellään.
Miten kaikki muuttuukaan, kun Kristus on läsnä, ja kun ollaan sydän avoinna Hänen läsnäolonsa vaikutukselle. Siinä ilmapiirissä voi sellainenkin, joka muuten tuntuisi mahdottomalta, muuttua mahdolliseksi. Sovinnonteko, anteeksianto, silloinkin kun haavat ovat syvät ja kipeät.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Mitä tahansa kaksi keskenään sopii ja rukoilee, sen taivaallinen Isä tekee, Jeesus lupaa.
Niin merkittävä asia on se, että etsitään yhdessä yhteisymmärrystä, halutaan löytää tahto sovintoon, anteeksiantoon, yhteiseen hyvään, sisäiseen ja ulkoiseen rauhantilaan.

Kristus, auta meitä ja maailmaamme. Anna meille kyky, elää sovussa keskenämme, anna meille hyvää tahtoa. Anna meidän kohdata Sinun Kirkkautesi ja Rakkautesi. Anna meille Sinun Rauhasi.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏