Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2023

Jeesus auttaa hädässä

30.1.2023. Miten huolettomasti sitä onkaan tullut näpsittyä valokuvia taskukameralla. Aina kun hurmaannun jostain metsässä, rannoilla tai muissa maisemissa, tuntuu että haluan ikuistaa näkemäni – vaikka tiedänkin että kuviin tulee vain murto-osa siitä, mitä olen kokenut.

Nyt on käynnissä iso projekti: käyn läpi läppärilleni tallentamiani kuvia. Olen jo poistanut niitä satoja, ja vielä riittää karsittavaa!
Blogin mediakirjastoon olen niistä ladannut 1856 kuvaa, joista miltei kaikki olen nyt käyttänyt blogiin. Joten on tullut aika ladata uusia kuvia, ja kuvakarsintaprojekti helpottaa asiaa.

Tämän viikon tekstit kertovat siitä, kuinka meillä on Auttaja, niin tyynellä kuin myrskyssä. Tekstit kehottavat meitä luottamaan Häneen. Tieto siitä, että Hän on kanssamme, tuo rauhaa ja luottamusta: olemme turvassa, hyvissä Käsissä.

Hän tyynnytti tuulen
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa. Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen.
Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä. He näkivät Herran teot,
syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.
Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti. He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin,
hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui. He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua. Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta. Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.
He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.
Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
Ps. 107:1–2, 23–31

Tuota psalmitekstiä en muistanutkaan. Siinähän kuvataan tämänkertaisen evankeliumin tapahtumat.
Miten usein merihädässä olevat kalastajat ovatkaan mahtaneet huutaa Herraa avuksi niin merillä kuin sisävesistöissä, kun myrskytuuli nousee, vene alkaa heittelehtiä ja suuret, vaahtopäiset aallot pyyhkivät yli laitojen. Sellaisissa tilanteissa ymmärretään, että tämä voi päättyä huonosti, eikä asiaan pystytä paljoakaan itse vaikuttamaan. Ollaan myrskyn armoilla.

Kunnes tulee ajatus: ei myrskyn armoilla, vaan Kaikkivaltiaan armonkäsivarsilla. Alkaa rukous, että nuo käsivarret tyynnyttäisivät myrskyn ja kuljettaisivat turvasatamaan. Ja siellä, turvassa, alkaa kiitos ja ylistys: Hän sen teki, ihmeitä Hän saa aikaan. Hän pelasti meidät.

Missä olit silloin, kun…
Herra puhui myrskyn keskeltä Jobille:
    – Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.
    Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!
    Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?
    Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin. Minä laadin sille lait ja rajat
    ja asetin portit ja salvat sen tielle, sanoin: ”Tähän asti, ei edemmäs!
Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.”
    Oletko käynyt meren lähteillä, oletko tutkinut syvyyden pohjan? Nousivatko eteesi tuonelan portit,
    saitko nähdä kuoleman varjon ovet? Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten?
    Jos olet tämän kaiken tehnyt, kerro toki! Job 38:1–4, 8–11, 16–18

Voiman, rakkauden ja harkinnan hengen
Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna, vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta.
Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella
vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille
antamalla meille Kristuksen Jeesuksen ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden
lähettämällä maailmaan evankeliumin. 2. Tim. 1:7–10

Tuota, että Jumala ei ole antanut meillä pelkuruuden henkeä, koetan aina välillä muistuttaa itselleni. Viime viikolla lapsenlapseni oli suorittamassa Taksvärkkipäivää luonani. Tehtäväkseen hän oli valinnut koirani hoidon.
Niinpä ajattelin, että hänen avustuksellaan saisin leikattua hauvelin pikku kynnet. Tassukarvat sain ajeltua lapsenlapsen tarjotessa nameja (hauvani on arkatassu). Mutta kun tuli kynnenleikkuun vuoro, en uskaltanutkaan.
3 vuotta leikkasin sen kynsiä, mutta viime keväänä iski pelko: mitä jos leikkaan liian paljon, kynnen hermoon saakka! Alettiin käydä ammattiosaajalla kynsienleikkuussa.
Se pelko voitti nytkin, vaikka minulla oli kannustava avustaja vieressä: ”Mummi, kyllä sä uskallat!” Mutta enpä vaan uskaltanut. Pienet mustat kynnet jäivät odottamaan ammatti-ihmisen varmoja otteita.

Tuollaisessa tilanteessa ei ole tullut mieleen muistuttaa, etten ole saanut Jumalalta pelkuruuden henkeä! – Ja noin pienestä asiasta oli kyse: pienistä, mustista, liian pitkäksi kasvaneista kynsistä…Onneksi emme – hauvani ja minä – emme ole kaikkien asioiden suhteen yhtä arkajalkoja. 🙂

On ihanaa ajatella, että pelkuruuden sijasta Jumala on antanut meille voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Niitä kaikkia me jokainen tarvitsemme elämämme erilaisissa haasteissa ja koettelemuksissa.

Minä tässä olen
Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”
Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: Matt. 14:22–33

Jeesus halusi hetken aikaa olla yksin taivaallisen Isänsä kanssa. Opetuslapsethan kulkivat koko ajan hänen rinnallaan, puhumattakaan isoista väkijoukoista, jotka joka paikassa ympäröivät hänet.
Niinpä hän lähetti opetuslapset veneellä vastarannalle ja kehotti muita paikalle kerääntyneitä lähtemään koteihinsa. Voin kuvitella, että rauha täytti Jeesuksen mielen jo hänen noustessaan yksin vuorelle.
Siellä hän rukoili. Varmaankin hän puhui Isän kanssa päivällä tapahtuneista ihmeistä. Kiitti Isää, että oli saanut välittää Hänen huolenpitoaan kansalle, ja samalla opettaa heille taivaan valtakunnan asioita. Varmaan Isä myös vahvisti häntä, ehkä kertoi seuraavista tehtävistä.
Ja vielä samana aamuna tehtävistä ihmeistä: vetten päällä kävelemisestä ja myrskyn tyynnyttämisestä.

Opetuslapset ponnistelivat veneensä kanssa rajussa vastatuulessa. Eteneminen oli olematonta, Suuret laineet heiluttelivat venettä vuoroin aallon harjalle, välillä pohjalle.
Yhtäkkiä opetuslapset näkevät jotain paljon pelottavampaa kuin voimakas aallokko, jonka armoilla vene keinui: he näkivät jonkun kävelevän vettä pitkin venettä kohti. Aaveko sieltä tulee?

Mutta sitten he kuulevat Jeesuksen rauhoittavat sanat: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”
Mitenköhän lukemattoman monta kertaa olisin elämässäni kaivannut noita Jeesuksen lausumia sanoja. Ei hätää, älä pelkää, Minä olen tässä, kanssasi. – Kuinka nuo sanat olisivatkaan vaikuttaneet sisimpääni. Hermoilu olisi sulanut pois, rauha tullut tilalle sisimpään.

Jossain vaiheessa sitten opin, että voin pyytää Jeesusta avuksi hädän hetkellä. Tieto siitä on jollain merkillisellä tavalla asettunut jonnekin selkäytimeeni. Sieltä se aktivoituu tarpeen tullen. Huudan Häntä avukseni, luottaen että tavalla tai toisella Hän vastaa avunpyyntööni.

Pietarille tuli kova paikka eteen, kun häneltä jostain selkäytimestä kumpusi pyyntö:
”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” Jos hän olisi hetkeäkään harkinnut asiaa, ei hän varmaan olisi esittänyt Jeesukselle tuota pyyntöä. Mutta spontaani kun oli, tunne, puhe ja toiminta tulivat Pietarilla usein ennen harkintaa.

”Tule!” sanoi Jeesus, Pietari astui veteen ja käveli vettä pitkin monta askelta. Mutta pelko voitti. Kun hän siirsi katseensa isoihin aaltoihin, uskonaskeleet muuttuivat pelonaskeleiksi, ja hän alkoi vajota veden alle.
Pietari huusi Jeesukselle: ”Herra, pelasta minut!” Jeesus ojensi kätensä, tarttui häneen ja auttoi veneeseen.

Kun Pietari ja Jeesus olivat kummatkin nousseet veneeseen, aallokko tyyntyi. Vetten päällä kävelijä, tuulten tyynnyttäjä! Millainen Opettaja meillä onkaan! – Opetuslapset polvistuivat Jeesuksen eteen todeten: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”

Elämä on täynnä vastatuulia, myrskyjä, huolta ja pelkoa. Millainen muutos voikaan tapahtua, kun kiinnitämme huomiomme vastustuksista Auttajaamme. Kun astuu samaan veneeseen Hänen kanssaan, kun antaa Hänen Rauhansa laskeutua sisimpään, voi todeta, kuinka oma huolissaan olo ja pelko alkaa väistyä. Tilalle tulee sanoinkuvaamaton levollisuus. Sekin on ihme, joka saa sisimmän huokaamaan: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”

Precious Lord, Take My Hand – Kiovan Sinfoniaorkesteri ja kuoro

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

”Kun tieni käy ankeaksi, kallein Herra, olethan kuulollakun valoni on melkein sammunut, kuule huutoni, pidä kädestäni
ja jos olen putoamaisillani ota käteni, kallis Herrani
johdata minua eteenpäin, pidä minut pystyssä
olen väsynyt, heikko, uuvuksissa
johdata minut myrskyn ja yön läpi
kuljeta minut valoon, ota käteni, kallein Herrani
johdata minut kotiin kun työni ja kilpani täällä on suoritettu
anna minun nähdä se valo jonka olet näyttänyt
kaunis, kirkas, lyhdyn valaisema kaupunki
ota käteni, johdata minut kotiin”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus herättää uskon

22.1.2023. Mikä helpotus, että sadesäät vaihtuivat pakkasiksi, ainakin hauvelini mielestä. Kylmä, märkä sohjo kun ei tunnu yhtään mukavalta tassuissa. Ihan eri meno on kun on kuivaa. Ja annas kun tassuissa vielä on hiekoitussoralta suojaavat tossut – silloin hyppely ja juoksulaukka on niin vauhdikasta, että siinä saa hihnan toisessa päässäkin oleva kunnon treenit. 😉

Tämän pyhän evankeliumissa samarialaiset, joille kaivolla Jeesuksen kanssa keskustellut nainen oli juossut kertomaan kohtaamisestaan, lähtivät heti tapaamaan Jeesusta. Olipa sitten naisen sanojen vaikutusta taikka Hengen, heissä syttyi jotain. Mitä se oli, siitä oli ehdottomasti otettava selvää. Oli mentävä katsomaan, näkemään ja kuuntelemaan tuota miestä kaivolla, joka sanoi tarjoavansa elävää vettä.

Mietin, millaiset asiat saavat minut lähtemään liikkeelle, katsomaan, tutustumaan johonkin ennestään tuntemattomaan. Tai sellaiseen, josta on vain kuullut jotain,
Millaiset asiat vaikuttavat siihen, että lähden, olivat olosuhteet millaiset hyvänsä? Mikä vaikuttaa siihen, että mieluummin jäisin kotiin?

Vaikka olenkin helposti innostuva tyyppi, huomaan että hankalat sääolosuhteet ovat alkaneet yhä enemmän vaikuttaa innokkuuteeni lähteä jonnekin, oli sitten kyseessä uusi tai tuttu asia. Vaikka se vähän harmittaakin, yritän hyväksyä tuon muutoksen itsessäni koettamatta taistella sitä vastaan.

Luulenpa, että evankeliumin samarialaiset olivat niin vaikutettuja siitä, mitä kuulivat naisen heille kertovan (= viime viikon evankeliumitekstissä), että olisivat lähteneet tapaamaan tuota miestä kaivolla vaikka millaisella myrskyllä tai kaatosateella.

Kun tajuaa, että kyseessä on jokin ainutlaatuinen ja korvaamattoman arvokas asia, eivät ulkoiset olosuhteet tunnu missään.
Tällaisesta on kyse Hänen kohtaamisessaan, josta nuo samarialaiset sanoivat: ”Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

Hän kuulee, Hän vapauttaa
Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä, kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan. Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle. Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan, kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa. Ps. 102:16–23

Tulevalle sukupolvelle kirjoitettu, toteaa psalmisti ylläolevista jakeista. Mielellään ne lukisikin meidän maailmamme nykytilannetta koskeviksi. Että Jumala rakentaisi jälleen kaiken tuhotun, että Hän kuulisi sorrettujen rukoukset, vapauttaisi uskonnollisista tai poliittisista syistä vangitut ja kuolemaan tuomitut.

Olisiko ihan utopistinen ajatus, että jonain päivänä valtakunnat ja niiden kansat kokoontuvat yhteen yhteisymmärryksen, sovun ja rauhan merkeissä, kiittäen ja ylistäen Herraa siitä, että Hän on saanut sellaisen tahtotilan aikaan ihmismielissä ja -sydämissä? Ehkä, mutta mitä jos se olisikin Jumalan suunnitelmissa tätä meidän ihmiskuntaamme varten? Että jossain vaiheessa kaikki ovat saaneet tarpeekseen itsekkyydestä ja omaneduntavoittelusta, ja aletaan etsiä yhteistä hyvää.
Ehkäpä tulevat polvet tulevat vielä näkemään sellaisen ihmeen. Ja toteavat, että nyt on taivasten valtakunta laskeutunut Maan päälle. 🙂

Oikeuden Jumala
Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä.
Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!
Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa, sinun itkusi aika on ohi!
Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle.
Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän ja niukasti vettä, hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy.
Omin silmin sinä saat nähdä hänet. Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
– Tässä on tie, kulkekaa sitä. Jes. 30:18–21

Ihana on minusta tuo Jesajan toteamus, että Herra vain odottaa, että voisi olla meille armollinen. Kun kyseessä sentään on noin iso asia, niin kyllähän me olemme aika välinpitämättömiä, jos vain annamme Hänen odottaa, emmekä suo asialle paljonkaan huomiota.

Mihin kaikkeen toivoisimme Hänen armahtavaisuuttaan? Jokaisella on tietenkin omat henkilökohtaiset juttunsa ja elämäntilanteensa. Mutta yleisellä tasolla ei näinä epävarmoina aikoina minun ainakaan tarvitse kovinkaan kauan miettiä, millaisilta asioilta toivon Hänen armahtavan meitä.

Osoita Herra meille tie, jota kulkea, Sinun tiesi. Sillä tiellä olemme turvassa.

Uskon aikaansaamaa
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.
Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.
Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.
Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. ”Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.” Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli – niin hänestä todistetaan – elänyt Jumalan mielen mukaisesti. Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.
Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.
Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen. Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt. Hepr. 11:1–10

Usko-sana eri muodoissaan mainitaan yli 12 kertaa yllä olevassa otteessa Heprealaiskirjeestä.
Se mainitsee eri henkilöitä historian alkulehdiltä alkaen, joiden elämä tavalla tai toisella on kertonut heidän uskostaan.

Sitä, mistä Abelin uskon määrä ilmenee, on kyllä jäänyt minulla aina vähän hämäräksi. Raamattu kertoo Abelista vain sen, että hän oli lammaspaimen. Ja että kerran, kun isoveljensä Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa.
Kuvasiko Abelin uhrilahjojen arvo hänen uskonsa määrää? Vai oliko kyse niiden symbolisesta arvosta?

Henok, Jaredin poika (tai Enok, jolla nimellä hänet myös tunnetaan) mainitaan Raamatussa myöskin vain aivan lyhyesti. Kerrotaan vain, että hän vaelsi aina Jumalan tahdon mukaisesti. Ja että hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
Ja lopuksi tuo kirjeessä mainittu lause: ”Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.” (1.Moos. 5;18-24) – Jollain tavoin hänet vain otettiin taivaisiin, ilman että hän koki kuolemaa.

Nooa ilmensi uskoaan ja luottamustaan Jumalaan mitä konkreettisimmalla tavalla. Jumala kehotti häntä rakentamaan valtavan arkin kuivalle maalle, jossa ei rantaa ollut näkyvissä. Välittämättä siitä, mitä muut hänestä ajattelivat, hän alkoi rakentaa arkkia, johon hän perheineen sekä eläimet voisivat mennä turvaan tulvan peittäessä maan.

Nykyisin tuollaisia Nooan arkkeja tarvittaisiin monessa maassa, eri puolilla maailmaa. Omat tulvamme tuntuvat pieniltä verrattuina niihin, joissa rajusti virtaavat vesimassat vievät asuintaloja, eläimiä ja joskus ihmisiäkin mennessään. – Onkohan Jumala koettanut varoittaa näitä tulvien varaan joutuneita ennalta jollain tavoin? Ovatko jotkut kuunnelleet ja hakeutuneet turvaan? Siitä eivät uutiset kerro meille.

Abraham on uskon esikuva niin juutalaisille, arabeille kuin kristityillekin. Hän lähti kotiseudultaan perheineen, palvelusväkineen ja karjoineen kohti tuntematonta maata, seuraten Jumalan kehotusta. Kyllä Abraham varmaan joutui matkan varrella kuulemaan epäuskoista napinaa, mutta hän ei kuunnellut toisten mielipiteitä, vaan kuunteli uskollisena Jumalan johdatusta, Ja saapui lopulta perheineen luvattuun maahan.

Maailman pelastaja
Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi.
Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.” Joh. 4:39–42

Monet uskoivat jo kuullessaan naisen kertovan, mitä Jeesus oli sanonut. Ja vielä useammat uskoivat Jeesukseen kuunneltuaan tämän itsensä puhuvan. ja varmaan vielä useampi sen jälkeen, kun oli saanut sulatella asiaa ja puhua toisten kanssa kuulemastaan Jeesuksen lähdettyä kaupungista.

Mikä – tai mitkä asiat ovat saaneet ja saavat minut/sinut uskomaan Jeesukseen?
Onko joku kertonut jotain sellaista, josta on vain tiennyt, että tuo on totta? Vai onko joku luettu teksti vaikuttanut niin vahvasti, että se on avannut sydämen ymmärtämään?

Eräs hindu kertoi, että hänelle oli annettu Raamattu, ja pyydetty lukemaan Johanneksen evankeliumi. Luettuaan sen hän vain tiesi, että se oli totta. osaamatta selittää asiaa sen tarkemmin. Tieto riitti hänelle. Hänestä tuli Jeesuksen seuraaja.

Nuo Sykarin kaupungin asukkaat eivät voineet villeimmissä kuvitelmissaankaan aavistaa, että he tuona päivänä kohtaisivat maailman Vapahtajan, ja että Hän puhuisi heille, Mutta niin vain kävi. Jeesus yllätti.

Niin hän voi tehdä myös tänä päivänä – yllättää. Ylösnoussut Kristus tietää, millä tavoin kutsua kutakin Hänen tuntemiseensa. Hän näkee taipumuksemme. etsimisemme ja kaipuumme, ja sen miten ja milloin olemme kuulolla. Hän tietää otolliset hetket, jolloin puhua sydämiimme. ja Hän tekee sitä niin monin tavoin. Hän voi yllättää meidät perinpohjaisesti, jonain sellaisena päivänä tai hetkenä, jona emme olisi osannut sitä lainkaan ennalta aavistaa.

Nearer My God to Thee – The Piano Guys

Elävää vettä

14.1.2023. Huomisen pyhän otsikko on ’Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa’.
Tämänkertaisessa evankeliumitekstissä ei kuitenkaan kerrota Jeesuksen ihmeteoista, vaan siinä käydään merkittävä uskonnollisfilosofinen keskustelu. Niin merkittävä, että se tallennettiin maailman luetuimman kirjan sivuille.

Tuohon aikaan, 2000 v. sitten, oli Lähi-Idässä, myös juutalaisessa kulttuurissa, aika yleistä että naisilla oli eriarvoinen asema miehiin nähden, kuten myös juutalaisilla ei-juutalaisiin nähden. Siitä kertoo mm. Jerusalemin temppelin ’marssijärjestys’:
’Israelilaisten esipihaan tultiin naisille tarkoitetun naisten esipihan kautta. Mišnan mukaan naiset pääsivät tietyissä tapauksissa tuomaan uhrin temppelin uhrialueelle ja katselemaan temppelipapiston toimintaa länsiseinämän lehteriltä. Puolentoista metrin korkuisen aidan takana oli suurimman osan koko temppelialueesta täyttänyt pakanoiden esipiha, jolle ei-juutalaisetkin saivat tulla.’ (Wikipediasta otettu teksti)
Samantapainen käytäntö vallitsee käsittääkseni myös meidän aikamme synagogissa.

Tasa-arvon puolestapuhuja – Jeesusta voisi oikeastaan kutsua tasa-arvotaistelijoiden pioneeriksi. Hän oli köyhien ja heikommassa asemassa olevien puolella, Hän rohkaisi, auttoi ja opetti naisia yhtälailla kuin miehiäkin.
Tulevan pyhän evankeliumitekstissä Jeesus rikkoo kaikki säännöt: puhuu naisen kanssa, joka on eriuskoinen, ja käy tämän kanssa keskustelun, jossa osoittaa tämän olevan hänelle yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin kohtaamansa ihmiset.
Jeesus osoitti välittävänsä naisen tilanteesta ja halusi muuttaa sen paremmaksi. Ja vaikkei tämänkertainen evankeliumiteksti sitä kerro, niin tapahtui.

Tasangoilla ja vuorilla –Jeesuksen kanssa kaivolla keskustellut nainen sanoi: ”Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella,”
Tuosta lauseesta tuli jostain syystä mieleen taas niin vahvasti maansa itsenäisyyden säilymisen puolesta taistelevat ukrainalaiset. Yhdytään tasangoilla ja vuorilla rukoilevien pyyntöihin, että Jumala auttaa ja varjelee kaikkia taisteluiden ja kärsimysten keskellä eläviä.
Rukoillaan, että hyökkääjä saadaan vetäytymään maasta ja että rauha saavutetaan.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Turvautukaa Herraan
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.
Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.
Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa.
Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä.
He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä.
Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.
Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.
Ps. 105:2–5, 39–42

Vettä kalliosta
Israelin kansa lähti liikkeelle Sinin autiomaasta ja siirtyi pysähdyspaikasta toiseen Herran ohjeiden mukaisesti. Kansa leiriytyi Refidimiin, mutta siellä ei ollut kylliksi vettä. Ihmiset alkoivat moittia Moosesta ja sanoivat: ”Anna meille vettä juotavaksi.” Mooses kysyi heiltä: ”Miksi te syytätte minua? Miksi te koettelette Herran kärsivällisyyttä?” Mutta koska he kärsivät janosta, he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: ”Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemme ja karjoinemme?” Silloin Mooses rukoili apua Herralta ja sanoi: ”Mitä minun pitää tehdä tälle kansalle? Kohta he jo varmaan kivittävät minut!” Herra sanoi: ”Lähde kulkemaan muiden edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimmista. Ja kun lähdet, ota sauvasi, jolla löit Niilin vettä. Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen.” Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden. 2. Moos. 17:1–6

Elämän vettä
”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.”
Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Joka tämän kuulee, sanokoon: ”Tule!” Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä. Ilm. 22:16–17

Kirkas aamutähti – Apostoli Johannes sai Patmos-saaren luolavankilassa kokea useita ilmestyksiä, joissa ylösnoussut Jeesus ilmoitti opetuslapselleen, mitä tämän tuli kirjoittaa eri seurakunnille osoitettuihin kirjeisiin.
Viimeisimmissä muistiin kirjaamissaan ilmestyksissä Johannes sai enkeliltä taivaallisen näyn elämän veden virrasta, joka kumpuaa kristallinkirkkaana Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
Ja Kristus ilmaisi Johanneksen kautta meille kaikille, että elämän vettä on tarjolla, lahjana. Riittää, että on halukas vastaanottamaan.

Elävää vettä
Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
    Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
    Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”
    Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
    Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.” Joh. 4:5–26

Tällä kertaa tähän evankeliumitekstiin paneutuessani huomioni kiinnittyi (1. kertaa) Jeesuksen toisen virkkeen alkuun: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut…”
Kun ajattelen Jeesusta ja hänen elämäänsä, tuleeko mieleeni useinkaan, että hän oli ja on Jumalan antama lahja meille ihmisille? Jos pidän sitä vain jollain lailla itsestään selvänä, että hän oli, ja on keskuudessamme, osaanko olla kiitollinen Jumalalle hänestä, elävän veden antajasta?

Tai tarkoittiko Jeesus Jumalan antamasta lahjasta kuitenkin jotain muuta kuin itseään? Että – samoin kuin tuolle samarialaiselle naiselle – meille jokaiselle on saatavilla jotain hyvin arvokasta, jonka Jeesus voi antaa, kaikille, jotka ovat valmiit vastaanottamaan.
”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”

Puhuiko Jeesus puhtaasti symbolisesti? Tarkoittiko hän elämän vedellä ikuista elämää, jonka hän Messiaana on tullut tarjoamaan lahjana Jumalalta.
Tai voisiko olla, että hän tarkoitti jotain sellaista, mistä voimme tulla osallisiksi jo tässä elämässä, ja jopa tunnistaa aivan konkreettisella tasolla?
Että Jumalan antama lahja voisi virrata meissä. Elämän vesi, elämän virta. Niin että meissä kumpuava ehtymätön lähde voisi kummuta myös meistä. Niin että voisimme jakaa elävää vettä muille etsiville, totuutta janoaville.
Toisessa yhteydessä Jeesus sanoi: ”Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan. Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan.”
Jeesus taisi tarkoittaa Jumalan antamalla lahjalla kaikkea edellä olevaa, näin arvelen. Että se koskee ja koskettaa niin kehoamme/ruumistamme, sieluamme kuin henkeämme.

Jeesuksen ja tuon kaivolle tulleen naisen keskustelu on minusta niin kiehtova moniulotteisuutensa vuoksi, mutta myös siksi, että Jeesus kävi tuon pitkän keskustelun ventovieraan naisen kanssa, joka kaiken lisäksi oli toisuskoinen, samarialainen.
Miksi Jeesus valitsi käydä näin tärkeän keskusteluaiheen nimenomaan samarialaisen naisen kanssa? Siinä, että kyseessä oli nainen, ei sinänsä ollut mitään merkillistä. Jeesus ei asettanut ihmisiä arvoasteikkoon, vaan kohtasi jokaisen ihmisen siinä tilanteessa, jossa tämä oli, oli kyse sitten miehestä tai naisesta. Mutta että toisuskoinen?
Jeesus ilmaisi monesti ja monella tapaa, että hän oli tullut kaikkia varten. Kaikkia, jotka vain ottaisivat hänet vastaan.

Tulevan pyhän aihe on jo sinänsä sellainen ehtymätön lähde, että siitä kumpuaisi aihetta vaikka kuinka, joten nyt vain päättäväisesti lopetan tähän!

I come to You Lord – Rooted in Christ

’Tulen luoksesi sellaisena Herra, juuri sellaisena kuin olen
vailla vaikuttavia puheita
kuitenkin Sinä tiedät kaiken, tunnet sydämeni
täytä sieluni Sinun Rauhallasi
tuon Sinulle kaiken kipuni ja vaikeuteni
ja vaikka en löytäisi sanoja
vaikka vain seisoisin hiljaisena
Sinä kuulet sydämeni rukouksen
Sinä pyyhit rakastavasti kyynelet silmistäni
Isän lailla Sinä syleilet ja lohdutat minua
uskon että vaikeina aikoina Sinä suojelet minua
etkä jätä minua yksin

Annan elämäni Sinun käsiisi
uskollinen Ystäväni ja Lohduttajani
ikuisesti muuttumaton Jumala, kaiken Herra
Jumala Kaikkivaltias, Elävä Jumala
Sinun kanssasi en pelkää kulkea elämänpolkua
sillä Sinä olet Kallioni ja Turvalinnani
olet Valo pimeydessä, Suoja vaikeina aikoina
voitto ja pelastus löytyy Sinussa
Sinä täytät sieluni sanoinkuvaamattomalla rauhalla’

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus, maailman valo

6.1.2023. Miten kaunis luonto onkaan valkoisessa lumipeitteessään. Metsä on kuin satumaa valkeassa kuorrutuksessaan. Ja mikä riemu lapsilla pulkkamäessä! Miten paljon lumi tuokaan valoa tähän aikaan, jolloin päivät ovat vielä lyhyet. Ja kohti valoahan tässä ollaan menossa, joka päivä.

Me tarvitsemme elämäämme valoa. Mitä teemme kun sitä ei ole? – Meitä on ohjeistettu pitämään taskulamppuja, kynttilöitä ja sytyttimiä saatavilla mahdollisten sähkökatkojen varalta.
Mutta mitä teemme, kun tarvitsemme toisenlaista valoa? Valoa sisimpäämme.
Ajattelen, että meissä kaikissa on sisäänrakennettuna tietynlainen kaipuu. Kaipaamme – tiedostaen tai tietämättämme – sellaista valoa, jota eivät mitkään olosuhteet voi sammuttaa. Valoa sieluumme, sydämeemme. Taivaista valoa.

Loppiaisena muistetaan Idän tietäjiä, jotka lähtivät matkaan nähdessään kirkkaan valon taivaalla, Tietäjät päättelivät, että tuo hyvin kirkas ja suuri tähti-ilmiö oli merkki hyvin suuren ja merkittävän kuninkaan ilmaantumisesta. Niinpä he päättivät lähteä pitkälle matkalle osoittamaan kunnioitustaan tuolle kuninkaalle.

**********************

Niin vuoret kantavat rauhan hedelmää
Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.
Merestä mereen hän hallitkoon, suurelta virralta maan ääriin asti.
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi. Ps. 72:1–3, 8–12

On kuin psalmintekijä olisi aavistanut, että koittaisi aika, jolloin kaukaisista maista, aavikoitten takaa, saapuisi muukalaisia kumartamaan aivan erityislaatuista kuningasta, jolle annettu valta olisi ääretön. He toisivat mukanaan lahjoja osoituksena siitä, että he tunnistavat tuon hallitsijan kaikin tavoin ainutlaatuiseksi: viisaaksi ja oikeudenmukaiseksi rauhanrakentajaksi ja köyhien, heikkojen ja turvattomien auttajaksi.

Valo kaikille kansoille
Ja nyt sanoo Herra, hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen palauttaakseen Jaakobin luokseen ja kootakseen Israelin suojaansa
– olen siis ollut Herralle arvokas ja minun Jumalani on minun voimani –
näin hän sanoo:
– Ei riitä, että olet minun palvelijani ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin eloonjääneet. Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.
Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, kansansa lunastaja, tälle kaikkien halveksimalle, muukalaisten
inhoamalle, itsevaltiaitten orjalle:
– Kuninkaat saavat vielä nähdä! He nousevat osoittamaan kunnioitusta, ruhtinaat heittäytyvät maahan edessäsi.
Herran tahdosta näin tapahtuu, hänen, joka on uskollinen, Israelin Pyhän, hänen, joka on sinut valinnut. Jes. 49:5–7

Profeetta Jesaja eli 700 v. ennen Jeesuksen syntymää. jo tuolloin Israelin kansa sai kuulla keskuuteensa tulevasta Herran valitsemasta pelastajasta, joka tulisi Valoksi ei vain heidän kansalleen, vaan kaikille kansoille. Hänen edessään kuninkaat ja ruhtinaat osoittavat kunnioitustaan.
Kukapa olisi osannut odottaa, millä tavoin tuo luvattu pelastaja tulisi heidän keskuuteensa. Johonkin mahtavaan palatsiin varmaankin, eikö se olisi todennäköisintä?

Kätkössä ollut salaisuus
Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta. Minusta on tullut sen palvelija, kun Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisesti sanansa, salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen. Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo. Kol. 1:24–27

Häikäisevän kirkas, kaikille kansoille ilmaistava salaisuus. Paavali tiesi, mistä puhui. Hän oli kohdannut ylösnousseen Kristuksen Damaskoksen tiellä, pudonnut ratsunsa selästä tuon kirkkauden häikäisemänä, menettänyt sen vaikutuksesta näkönsäkin kolmeksi päiväksi. Tuo kokemus ei varmastikaan häipynyt koskaan Paavalin mielestä.

Kristus oli tullut keskuuteemme, keskellemme. Tämä oli Paavalille totta, ei vain kauniita sanoja. Elämämme Valo on kanssamme. Hän haluaa valaista elämänpolkumme. Hän haluaa säteillä kirkkautta ja toivoa mieleemme ja sydämeemme. Hän haluaa rohkaista meitä, antaa meille voimia jaksaa vaikeuksienkin läpi.

Hänen tähtensä
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija,
      joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.”
Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. Matt. 2:1–12

”Näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle”, sanoivat Idän tietäjät saavuttuaan Jerusalemiin.
Astronomian katsotaan syntyneen Mesopotamiassa. Babylonialaisten savitaulujen merkinnöistä on saatu selville, millaista matemaattista menetelmää muinaiset tähtitieteilijät käyttivät tutkiessaan Jupiterin etenemisnopeutta radallaan. He kutsuivat Jupiteria Valkoiseksi Tähdeksi.

Valkoinen Tähti – Nykyiset tiedemiehet toteavat, että nuo muinaiset babylonialaiset astronomit, jotka merkitsivät Valkoisen Tähden kiertonopeuden savitauluun 350 – 50 eaa, ovat voineet käyttää samaa geometrista menetelmää myös muiden planeettojen liikkeiden tutkimiseen.
(Historoitsijat olivat olleet siinä käsityksessä, että tuo mittausmenetelmä kehitettiin Euroopassa 1350-luvulla.)

Kirkas valoilmiö, jota itämaan tietäjät seurasivat erämaan halki. oli nykyisten astronomisten laskelmien mukaan Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio Kalojen tähtikuviossa. Jotkut arvelevat Venuksenkin (edellisiä paljon nopeammin etenevän planeetan) käyneen kirkastamassa valoilmiötä entisestään. Joka tapauksessa tuon konjunktion tulkittiin merkitsevän suuren kuninkaan syntymää.

Betlehemin tähteä seuranneet tietäjät menivät ensin Jerusalemiin. Olihan siellä temppeli ja kuninkaan palatsi. Ja näin sana vastasyntyneestä kuninkaasta kiiri heti kaikkialle.
Myös Herodes sai siitä kuulla. Ylipapit ja lainoppineet tiesivät kertoa hänelle, että kirjoitusten mukaan messias syntyisi Betlehemissä. Herodes pelästyi: menettäisikö hän valtansa tuon vastasyntyneen vuoksi?

Tähti johdatti tietäjät Marian ja Joosefin majapaikkaan. Nähdessään Marian ja Jeesus-lapsen he heittäytyivät kunnioituksesta maahan lapsen edessä. He ottivat arkuistaan lahjat, jotka olivat tuoneet vastasyntyneelle Kuninkaalle: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Jumala oli johdattanut heidät tähden avulla tervehtimään Kristus-lasta. Sitten Hän kertoi heille unen kautta, ettei heidän tullut mennä takaisin Herodeksen luo, vaan palata toista tietä takaisin kotimaahansa.

Taivaallisella Isällämme on omat tapansa johdattaa meitä ihan tavallisia tallaajiakin. Hän voi käyttää siihen esim. unia, enkeleitä, toisia ihmisiä. eteen osuvaa lehtiartikkelia tai kirjaa. Joskus saatamme saada jonkun ajatuksen, joka tuntuu tosi tärkeältä ja innostavalta, ja joka ei hellitä, ennen kuin olemme tarttuneet siihen jollain tavoin. Joskus Hän voi kuiskata sydämeemme jotain, joka saattaa yllättää meidät, mutta samalla täyttää meidät rauhalla ja luottamuksella: Hän pitää meistä huolen.

Onko meillä malttia pysähtyä kuuntelemaan Hänen johdatustaan? Millä tavoin ja mihin Luojamme haluaa johdattaa meitä tänä vuonna?
Ajattelen, että on yksi asia, johon Hän haluaa aina meitä johdattaa: tuon maailmaan syntyneet Valon luo, jota Itämaan tietäjät tulivat kumartamaan. Hänen, joka tuli Valoksi koko maailmalle. Hänen läheisyyteensä ja tuntemiseensa. Hänen Rakkautensa ja Rauhansa tuntemiseen.

How Many Kings – Downhere, Marc Martel

’Seuraat tähteä yllättävään paikkaan
uskoisitko, kaiken sen jälkeen mitä olimme kuvitelleet
lapsi seimessä, pieni, alhainen, heikoin kaikista
mitä epätodennäköisin sankarimme, käärittynä äitinsä shaaliin
vain lapsi – häntäkö me olemme odottaneet?

Mutta kuinka monta kuningasta on astunut alas valtaistuimeltaan
kuinka monta herraa on jättänyt kotinsa
kuinka moni suuruus on tullut pieneksi – minun vuokseni
kuinka monet jumalat ovat vuodattaneet sydämensä
osoittaakseen rakkauttaan rikkinäistä maailmaa kohtaan
kuinka moni isä on luopunut pojastaan vuokseni?

Tuomme lahjamme vastasyntyneelle Vapahtajalle
kaiken mitä meillä on, kalliin tai vähäisen
sillä me uskomme
Kultaa Hänen kunniakseen, suitsukkeita hänen ilokseen
ja mirhaa ristinkärsimykseen

Kuinka monta kuningasta on astunut alas valtaistuimeltaan
kuinka monta herraa on jättänyt kotinsa
kuinka moni suuruus on tullut pieneksi
minun vuokseni?
Vain yksi teki sen, vuokseni, vuoksesi’

Jeesuksen nimessä

1.1.2023. Tänä vuonna uudenvuodenpäivä osui sunnuntaille. Kirkkovuosikalenterissa tämän päivän aihe on ’Jeesuksen nimessä’.
Amerikkal. elokuvissa kuulee usein huudahduksen ’”Jesus!” tai ”Jesus Christ!”, kun päivitellään jotain asiaa. Eivät käsikirjoittajat ole ilmasta napanneet huudahdusta; se kun on ihan yleinen amerikkalaisten arkipuhekielessä. Ja kyllä sitä joskus kuulee suomalaistenkin suusta.

Siinä on mielestäni pieni ristiriita. Niin luontevasti huudahdetaan Jeesuksen nimi, että luulisi hänen kuuluvan luonnollisena osana jokapäiväistä elämää. Vaan miten tilanne muuttuukaan, jos joku alkaisi – yhtä luontevasti – jutella Jeesuksesta tuota huudahdusta käyttäneen kanssa (jollei tämä sitten satu olemaan aktiiviuskovia). Tunnelma muuttuu vaivautuneeksi. Aivan kuin Jeesuksessa tai hänen nimessään olisi jotain kiusallista tai pelottavaa.
Jeesuksen nimessä on hämmästyttävä voima. Jeesus herättää tunteita niin uskovissa, niissä jotka eivät usko sekä niissä, jotka eivät tiedä uskoako vai ei. Vielä 2000 v. sen jälkeen, kun hän eli ihmiselämän maan päällä. Ehkä sekin kertoo, että sekä henkilössä että hänen nimessään on jotain aivan ainutlaatuista. Sellaista, johon ei pysty suhtautumaan välinpitämättömästi.

Täytyy tunnustaa, että Jeesuksen nimi on kyllä päässyt minunkin suustani joskus sen enempää ajattelematta, kuin automaattisena reaktiona, ihan arkisessa tilanteessa:
Noin 15 v. sitten vein autoani automaattipesuun. Pesuharjat pyörivät jo tuulilasilla, kun muistin poikani sanoneen, että antenni pitää ottaa pois ennen pesua. Hätääntyneenä huudahdin ”Jeesus!” Se oli nopein mieleeni noussut avunpyyntö. Samalla hetkellä pesuharjarivistö pysähtyi.
Vähän ajan kuluttua sivuovesta tuli huoltoaseman pitäjä. Selvisi että jäljessäni ajanut auto oli ajanut ’sivuraiteille’ ja siitä oli seurannut koneiden pysähtyminen. – Huomasin tilaisuuden koittaneen: nousin autosta ja poistin nopeasti antennin katolta ja istuuduin takaisin autoon. Ja niin pesut saatiin päätökseen.
Vähän myöhemmin tapasin ystävän, joka kysyi, mitä oli tapahtunut. Hämmennys näkyi ilmeisesti vielä kasvoiltani. Kun kerroin tapauksen, hän totesi että tuollaisella uskolla voisit lähteä Afrikkaan lähetyssaarnaajaksi. Mutta eihän siinä ollut kyse uskosta niinkään, pikemminkin hätääntyneen suusta lähteneestä avunhuudosta.

Vieläkin ihmettelen silloin tällöin tuota tapahtumaa. Joku voi tietenkin sanoa, että oli vain yhteensattuma tuo pesuohjelman pysähtyminen heti huudahdukseni jälkeen. Minut se sen sijaan sai ajattelemaan, ettei ole niin pientä ja arkista tai niin suurta ja mahdottomalta tuntuvaa, mihin ei voisi pyytää apua Jeesuksen nimeen vedoten.

Hänen nimensä suuruus
Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä! Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi. Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
– mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa: lampaat ja härät, kaiken karjan, metsän villit eläimet, taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat.
Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman! Ps. 8:2–10

Oli ihanaa herätä tänä uudenvuoden päivänä, kun näkyi kirkasta taivasta ja aurinko nousi esiin pilvien takaa. Miten kaunis alku tälle vuodelle. Kuin lupaus jostain paremmasta. Paremmasta vuodesta. Ja illalla tähtien tuike tummansinisellä taivaankaarella – siinä on jotain erityisen lumoavaa. Se saa aina tuntemaan oman pienuutensa tässä maailmankaikkeudessa jollain hyvin lohdullisella tavalla. Tähtitaivaan alla tulee niin konkreettiseksi se tosiasia, että on olemassa jotain niin valtavan paljon suurempaa kuin me ihmiset täällä maan päällä huolinemme ja murheinemme.

Lunastajamme
Ja nyt – näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel:
– Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.
Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta.
Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi. Jes. 43:1–3

Nuo sanat ’Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun’ pappi lausuu usein messussa synnintunnustuksen jälkeen.
Joillakin ihmisillä on taipumus hyvin herkästi tuntea itsensä syylliseksi tai syypääksi johonkin silloinkin, kun siihen ei olisi aihetta. Meikäläiseltä esim. pääsee automaattisesti anteeksipyyntö vaikkapa tilanteessa, jossa joku törmää minuun- Ja esim. yllä kuvaamassani autonpesutilanteessa ensimmäinen ajatukseni oli että voi kauhistus, mitä minä nyt tein, kun pesuohjelma lakkasi toimimasta.

Mutta kyllähän elämässä tulee tehtyä tai sanottua asioita, jotka ihan syystäkin kaduttavat ja painavat mieltä. Silloin voi kokea suurena helpotuksena tiedon, että aina voi pyytää ja saada anteeksi. Lunastajamme pitää meistä kiinni, kun syyllisyyden virrat ovat viemässä meidät mennessään. Kun tunnustaa mieltä painavat väärät tekonsa ja pyytää niitä anteeksi, jotain hyvin puhdistavaa ja vapauttavaa tapahtuu. Voimme luottaa Vapahtajaamme, joka sanoo: älä pelkää, minä olen sinut lunastanut, sinä olet minun,

Jumalan lapsia
Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa isää, rakastaa myös hänen lastaan. Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään. Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.
Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? 1. Joh. 5:1–5

Jo yli 10 kk:n ajan on yksi eurooppalainen kansa taistellut oman itsenäisyytensä puolesta, ja ollut siten myös vaikuttamassa siihen, ettei itäinen naapurimaa laajentaisi hyökkäystään muihin läntisen Euroopan maihin – kuten se on aiemmin jo useasti tehnyt.
Kun Volodymyr Zelenskyi sai pitkät, raikuvat aplodit Yhdysvaltain kongressissa kaikkien osoittaessa hänelle seisten kunnioitustaan, hän käänsi sen koskemaan urheita kansalaisiaan, jotka taistelevat vapautensa puolesta.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Ukrainalaiset joutuvat taistelemaan maansa itsenäisyyden puolesta. Usko ja rukoukset kuuluvat luonnollisena osana heidän elämäänsä. Mutta etenkin nyt, kun vihollinen pommittaa maata ja koettaa vallata sen, rukoillaan niin maan kuin sen puolesta taistelevien puolesta.

Apostoli Johannes kirjoittaa kirjeessään maailman voittamisesta. Hän ei tarkoita aseita, hyökkäyksiä, valloittamisia eikä puolustautumisia. Hän puhuu jostain ihan muusta. Johannes puhuu siitä, mitä tapahtuu meissä sisäisesti.
Ehkä on helppo puhua sisäisetä rauhasta maassa, jota sota ja levottomuudet eivät ravisuttele. Mutta ehkäpä meille on annettu juuri nyt, tänä vuonna, mahdollisuus harjoitella ja harjoittaa sisäisen rauhan vahvistamista ja siinä pysymistä.

Mistä sisäinen rauha, sydämen ja mielen rauha, löytyy? Johannes kirjoittaa sen löytyvän uskosta. Uskosta Jeesukseen. Tuo usko voi saada aikaan sellaisen rauhan sisimpään, etteivät sitä tämän maailman tapahtumat vavisuttele. Silloin on voittanut tämän maailman, sanoo Johannes. ’Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?’

Jeesus itse rohkaisi opetuslapsiaan sanoen heille: ”Minä jätän teille rauhan, oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.214:27)
Miten Jeesus voi antaa meille rauhan? Voivatko pelkästään nuo hänen sanansa saada sen aikaan?
Jeesus kertoi, kuinka hän ja taivaallinen Isä tulevat luoksemme, ja siten vaikuttavat meissä: Jeesus vastasi: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. (Joh.14:23)

International Standard -käännöksen mukaan Jeesus lupaa, että hän ja Isä tulevat ei vain luoksemme, vaan sisäiseen olemukseemme:
Jesus answered him, “If anyone loves me, he will keep my word. Then my Father will love him, and we will go to him and make our home within him.”

Ihan huikealta tuntuu ajatella, että rakkaus Vapahtajaa ja Hänen sanojaan kohtaan voi saada sellaista aikaan. Että Hän itse tulee ja tuo sen, mitä Hän on, sisimpäämme. Rauhansa. Ja Rakkautensa.
Miten sen voisi tavoittaa, tunnistaa todeksi? Ajattelen, että hiljentyminen on siihen avain. Hiljentyminen kuuntelemaan, tunnistamaan Hänen läsnäolonsa.

Hänen nimeensä vedoten
Jeesus sanoo:
”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.” Joh. 14:12–14

Ilmestyessään Joosefille unessa Jumalan lähettämä enkeli sanoi Joosefille: ”Sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Jeesus-nimi merkitsee: ’Herra on apu, Herra pelastaa’.
Ehkäpä tämä nykyinen jännitteitä täynnä oleva maailmantilanne saa yhä useamman kääntämään katseensa Häneen, joka tuli meille Pelastajaksi, ja huokaamaan: tule luoksemme, elämäämme, auta meitä. Tarvitsemme Sinua, Sinun Rauhaasi. Sinun Rakkauttasi.

Kristus rohkaisee meitä kuitenkin myös olemaan aktiivisia: uskomaan Häneen, rukoilemaan, ja tekemään hyviä tekoja, Hänen nimeensä vedoten.
Joka päivä tarjoaa tähän mahdollisuuksia, meille jokaiselle. 🙂

Jeesus-rukous ukrainaksi laulettuna

”Herra Jeesus, Jumalan Poika, armahda meitä”

Hyvää, rauhallista ja siunattua Uutta Vuotta 2023!