Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
    Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”  (Joh. 15:10–17)

Rakkaudessa pysymistä – Jeesus sanoo, että hänen käskyjensä noudattaminen merkitsee, että pysymme Hänen Rakkaudessaan.
Tuohan kuulostaa ihanalta: pysyä Hänen Rakkaudessaan. Miten helppoa tai vaikeaa se on, onkin toinen juttu.
Minkä käskyn Jeesus nostaa tässä esiin? Käskyistä suurimman ja tärkeimmän, Rakkauden kaksoiskäskyn, toisen osan.

Rakkauden kaksoiskäsky – Kun eräs lainopettaja kysyi Jeesukselta, mikä on kaikkein tärkein käsky, hän vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (Mark.12:30-31)

Sitä Jeesus toivoo meiltä – että rakastaisimme toisiamme.
”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.”
Se on haaste, johon hän meitä kutsuu. Haaste, joka on edessämme päivittäin. Helppo teoriassa, vaikeampi käytännössä.

Se on luopumista itsekkäästä asenteesta, ja sen ajattelemisesta, miten itse voi hyötyä tilanteista. Se on asettumista toisen asemaan: sitä, että pyrkii näkemään toiset ihmiset vähintäänkin yhtä arvokkaina ja tärkeinä – jollei tärkeämpänäkin –  kuin itsensä.
Tuollaista asennetta näin yllätyksekseni otteissa viime viikonlopun Oscar-gaalasta.

Olipa positiivisia yllätyksiä Oscar-gaalassa julkistetuissa valinnoissa. Hollywood-glamourin sijaan esille tulivat inhimillisyys sen hyvässä merkityksessä sekä heikommassa asemassa olevien ihmisoikeudet – yhteiskunnassa, joissa ne eivät aina ole olleet itsestäänselvyys. 

Voittajiksi valittiin elokuvia, jotka kertovat mm. asuntovaunuissa asuvista pätkätöiden perässä maata kiertelevistä asunnottomista (Nomadland), muistisairautta potevasta isästä (The Father), 1960-luvulla vaikuttaneen ja surmatun mustan aktivistin elämästä (Judas and the Black Messiah), omaelämänkertaan perustuvasta kuvauksesta eteläkorealaisesta perheestä, joka koittaa aloittaa uutta elämää 80-luvun Arkansissa (Minari) ja oikeudenkäynnistä v. 1968 rauhanomaiseksi tarkoitetun opiskelijoiden mielenosoituksen järjestäjiä vastaan (The Trial of the Chicago 7).   

Parhaaksi valitussa animaatiofilmissä (Soul – Sielun syövereissä) pohditaan elämän tarkoitusta ja muistutetaan länsimaisen ihmisen turhamaisuudesta.
Myös palkituissa dokumenteissa tuntui olevan inhimillistä syvyyttä.

Olisikohan niin, että joko pandemia tai maan johtajanvaihdos (tai kumpikin)  olisi saanut palkintosijojen valitsijoissa aikaan inhimillisempää ja syvällisempää suhtautumista ihmiskohtaloihin ja elämään yleensä? Enemmän siihen suuntaan, mihin Jeesus kaksoiskäskyllään meitä haluaa johdattaa.

Gaalassa pidetyissä puheissa kiitettiin Jumalaa Hänen antamistaan lahjoista ja johdatuksesta. Ja niissä tuotiin esiin rakkaus lähimmäisiä kohtaan. En tiedä edellisten gaalojen juhlapuheista, mutta näistä tuli kyllä ajoittain sellainen olo että hetkinen, onko tämä todellista?
Kyllä se oli todellista, ei mitään näyteltyä hurskastelua. Alla mainittujen puhujien vilpittömyyden aisti kuvaruudunkin lävitse. He eivät olleet olevinaan parempia kuin olivat. Jokainen oli aidosti ja yksinkertaisesti vain oma itsensä.

Tyler Perry palkittiin humanitaarisesta työstään. Hän kertoi äitinsä opettaneen hänelle, ettei ketään ihmistä saa vihata. Hän omisti palkintonsa kaikille, jotka kieltäytyvät vihasta ketään kohtaan, olivatpa nämä mitä syntyperää tahansa ja mistä päin maailmaa tahansa.
Kerran eräs nainen tuli hänen luokseen. Tyler arveli hänen olevan asunnoton, ja tarjosi hänelle rahaa, mutta nainen kysyi: ”Olisiko teillä antaa minulle kengät?”
Studion varastosta kengät saatuaan nainen sanoi: ”Kiitos Jeesus, nyt jalkani eivät kosketa maata (my feet are off the ground).” – Tyleriä kylmäsi: hän muisti, millaista oli kun hänellä itsellään ei ollut lapsena kenkiä.

Chloé Zhao, palkitun Nomadland -filmin ohjaaja, kertoi, kuinka hän lapsena siteerasi yhdessä isänsä kanssa kiinal. runoja ja tekstejä, toisiaan täydentäen.
Yhden tekstin Chloé muistaa itselleen erityisen rakkaana: ”ihmiset ovat syntyessään luonnostaan hyviä.” (inherently good).
”Nuo sanat tekivät minuun vahvan vaikutuksen lapsena, ja uskon niihin todella vielä tänäänkin. Olen aina löytänyt hyvyyttä ihmisissä, minne tahansa olenkin mennyt maailmassa” Chloé totesi valkoisissa tennareissaan. Hän omisti palkintonsa jokaiselle ”jolla on uskoa ja rohkeutta pitää kiinni hyvyydestä itsessään ja toisissaan, vaikka se olisi kuinka vaikeaa.”

Daniel Kaluuya, palkittu näyttelijä (Judas and the Black Messiah) ) aloitti kiitospuheensa sanomalla: ”Kiitos Jumala, kiitos Jumala, en voi olla täällä ilman Sinun johdatustasi ja varjelustasi.”

Jon Batiste, joka sai säveltäjän palkinnon (filmistä Soul), sanoi kiitospuheessaan:
”Jumala antoi meille 12 säveltä. Ne ovat samat sävelet, jotka Duke Ellingtonilla ja Bachilla oli. Ja Nina Simonella. Jokainen lahja on erityinen. Kaikki kontribuutio musiikille, joka tulee Jumalalta (from the divine) instrumentteihin, filmiin, jokaisen musiikkia kuulevan ihmisen mieleen, sydämeen ja sieluun… kaikki on niin uskomattoman erityistä (special). Ja: ”Olen vain niin kiitollinen Jumalalle niistä 12 sävelestä.”

Näistä puhujista kuvastui nöyryys, kiitollisuus ja rakkaus, Jumalaa kohtaan, elämää kohtaan, toisia ihmisiä kohtaan. Eli voisiko sanoa, että he elivät Jeesuksen kaksoiskäskyä todeksi… 

Juonnoissa kuultiin myös kannanottoja heikommassa asemassa olevien puolesta. Jotain hyvää on siis tapahtunut viihdemaailmassa, Olisipa tuo lupaus siitä, että sillä(kin) alalla halutaan edetä kohti parempaa, rakkaudellisempaa maailmaa. – Kohti Jeesuksen kaksoiskäskyä.
– Meistä katsojistahan se loppujen lopuksi riippuu, millaisia elokuvia tähän maailmaan tuotetaan. Siitä, mitä me haluamme nähdä ja katsoa… niin ’elävissä kuvissa’ kuin elävässä elämässä… 

”Olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä.”
Tottahan minä haluan olla ystäväsi, Jeesus. Opeta minua tekemään sitä, mitä Sinä käsket. Muistuta, ohjaa ja opasta, anna voimaa, intoa ja iloista mieltä. 
Kuten olet luvannut. 🙂

Täydellistä iloa – ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”
Voisiko meille todella olla Kristuksen ilo sydämessämme? Se ei olisikaan mitä tahansa iloa – se on jotain ihan spesiaalia.
Miten sen voisimme saavuttaa? Tuon edellä mainitun käskyn avulla. rakastamalla toisiamme, lähimmäisiämme.  

Hänen Henkensä sisimmässämme – Eihän se meiltä itseltämme oikein taida onnistua – Hänen käskyjensä mukaan vaeltaminen. – Onneksi Hän on luvannut auttaa meitä siinä.
Esim. Hesekielin kirjassa Hän lupaa:   
”Henkeni Minä annan teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.” (Hes.36:27)

Meidän tehtäväksemme taitaa siis jäädä herkästi kuulolla oleminen; se että annamme Hänen Henkensä ohjata meitä, vaikuttaa meissä, muuntaa meitä paremmiksi, rakkaudellisemmiksi ihmisiksi. 🙂

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
    Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.” (Joh. 14:1–7)

15.4.2021. Eilen keräsin pihan villiniityltä 1. kourallisen vuohenputkenversoja viherjuomaan. Villiyrttien keruun aika on alkanut, jee! 🙂

Jeesus sanoi:
    ”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
    Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
    ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”  (Joh. 10:1–10)

Hyvistä asioista on  mukavampi lukea kuin huonoista. Ensi pyhän aiheena on Hyvä Paimen.  Siitähän riittää hyviä aiheita vaikka kuinka.
Vaan jostain kumman syystä alankin tällä kertaa miettiä evankeliumitekstin pahiksia. – Ja koska meissä kaikissa on sekä hyvistä että pahista, koetan miettiä, millä tavoin tuossa kuvattu koskettaa itseäni (tai meitä itse kutakin). 

Jeesus puhuu noissa 2 vertauksessaan varkaista ja rosvoista. Tuskin hän tuossa tarkoitti maallista omaisuutta varastelevia konnia. Mutta millaisia sitten? – Edellinen luku (Joh.9) ei välttämättä anna siihen vastausta.

Viikonvaihteessa juoksenteli pääkaupunkiseudulle eksynyt susi pitkin katuja. Olipa joku nähnyt sen meikäläisenkin asuinalueella.
Monet sanonnat kertovat, kuinka sutta on pidetty pahan symbolina. Susi lampaiden vaatteissa, iso paha susi, kaivaa sudenkuoppaa tai pudota siihen jne.
Susi on syytä kiertää kaukaa, jos sellainen tulisi vastaan. Silmäkontaktia on vältettävä ja peräännyttävä rauhallisesti. Tuon tapaisia ohjeita jaettiin mediassa. 

Jeesuksen aikaan, ja vielä nykyäänkin, paimenen tehtävä on suojella lampaitaan susilta.
Jos olemme raamatullisella kuvakielellä sanottuna niitä lampaita, jotka haluavat seurata Hyvää Paimenta, niin mitkä ovat niitä susia, joita meidän tulee kiertää kaukaa ja joita emme tahdo kohdata ja katsoa silmiin?  

Millaiset asiat koen/koet omassa elämässä uhkana tai vaarana? Sellaisiksi, joiden suhteen pitää olla varuillaan, ettei lankeaisi huomaamattaan kuoppaan.
Millaisissa tilanteissa olen/olet kaivannut erityisesti johdatusta ja millaisilta asioilta varjelua?

Jos lukee Jeesuksen vertauksia tämän pandemia-ajan valossa, voisiko ajatella varkain sisään yrittävien olevan esim. niitä, jotka ajattelevat olevansa oikeassa, ja sen vuoksi näkevät oikeutenaan toimia oman mielen mukaan, ohjeistuksista välittämättä?
Monet ovat jälkeenpäin harmitellen ja katuen todenneet, että tainnutkaan olla hyvä juttu, seurauksena kun oli tartuntarypäs. 

Olenko sitten itse pystynyt noudattamaan ohjeita? Rehellisesti sanottuna: en! Olen tavannut lapsenlapsiani silloinkin kun sitä kehotettiin välttämään. He ovat olleet luonani, vaikkakin usein  olimme ulkona. – Kaikeksi onneksi ei ole ollut mitään altistumisia.

Vapaita menemään – Maskeista, etäisyyksistä ja käsihygieniasta on tullut jo itsestään selvää, automaattista rutiinia lähes kaikille.  Ja jonain päivänä – kunhan yhdessä pinnistellään ja jaksetaan tsempata – tästä kaikesta päästään. Silloin ei tarvitse koettaa mennä siitä kohtaa, missä aita on matalin eikä vältellä sitä aikamme pahista, koronasusimokomaa.
Silloin ollaan taas vapaita menemään ja tulemaan, ilman rajoituksia. 🙂 

Paimen kutsuu lampaat laitumelle. ja ’lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä’.
Mietin, miten herkästi nykyään seurataan vaikka minkälaisia ääniä –  provokatiivisia mielipiteitä, mitä uskomattomampia valeuutisia, salaliittoteorioita jne. – ja uskotaan niihin.
Tuntuu että aivan erityisesti tänä aikana tarvitsisimme kykyä erottaa Hyvän Paimenen ääni, jottemme joutuisi ihan hakoteille. 

Hyvältä tuntuu tuo, kun jeesus sanoo, että Paimen kutsuu lampaitaan nimeltä. Hän näkee meidät. Hän tuntee meidät nimeltä. Hän kutsuu jokaista henkilökohtaisesti. Ja jossain vaiheessa, jossain syvällä sisimmässämme jokin alkaa resonoida: tunnistamme Hänen äänensä/kutsunsa. Se alkaa vetää meitä magneetin tavoin puoleensa. 

Lähelle – Arvelen Jeesuksen kuvaavan yllä olevissa vertauksissaan taivasten valtakuntaa (jota hän kuvasi opetuslapsilleen niin monin eri vertauksin).  Ei vain sitä ajan tuolla puolen olevaa  Jumalan valtakuntaa, jonne toivotaan pääsevän. Jeesus sanoi maan päällä kulkiessaan, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Taivasten valtakunta tuli ihmisten luo.  

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk.17:20-21)

Taivasten valtakuntaan ei voi noin vain rynnätä. Jeesus sanoi, että sinne on vaikea päästä. 
”Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.” (Matt.11:12)

Kuitenkin se on koko ajan tavoitettavissa, läsnä oleva. Miten sitten löytää/tavoittaa/ taivasten valtakunnan? Sillä onhan se jotain niin erityisen ihanaa, että siinä haluaisi elää jatkuvasti,  kaiken arjenkin keskellä. Siinä sielu virvoittuisi, tulisi ravituksi, siinä saisi levätä. Ja kuten Daavid lauloi: saisi olla Herran hyvyyden ja rakkauden ympäröimänä, joka päivä…

Portti – Miten sinne pääsee? Jeesus sanoo olevansa portti, jonka kautta sinne tullaan.
”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.”

Daavidin Psalmi 23:  Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Rukouslauluja – levyllä on laulu, josta kuulin ystävältä. Lauluvideon laittaminen tähän ei onnistunut, mutta jospa se avautuisi tästä linkistä:
Tulee aika – Bing video

4.4.2021. Naiset menivät suruissaan Jeesuksen haudalle. Mutta mitä heitä odottikaan?

Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
    Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.”
    Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.  (Matt. 28:1–8)

Varmaan moni on joskus kokenut, että on kuin jokin valtava, raskas kivi varjostaisi elämäämme, koettaisi jähmettää meidät paikoilleen, estäisi meitä näkemästä valon, joka on sen takana, odottamassa.
Jeesuksen haudan kivi oli vieritetty syrjään, Ylösnoussut Kristus haluaa vierittää syrjään ne kivet, jotka estävät meitä näkemästä valon ja toivon.

Tänä Pääsiäisenä katsoin ensin Pääsiäismessun Jerusalemin Pyhän Haudan kirkosta, sitten Vatikaanin Pietarinkirkosta. Edellinen pidettiin latinaksi, jälkimmäinen italiaksi. Vaikka tunnistinkin sanoja vain vähän sieltä täältä, tuntui että sai olla osana pyhää toimitusta. Melkein kuin olisi ollut paikan päällä. 🙂

Paavi Franciscuksen pääsiäismessun saarnassa (luettavissa kokonaisuudessaan tästä linkistä: https://www.catholicnewsagency.com/news/full-text-pope-francis-homily-for-easter-vigil-at-the-vatican) oli kohtia, jotka herättivät ajatuksia. Laitan tähän joitakin otteita saarnasta:

”Naiset menivät suremaan kuollutta; sen sijaan he kuulivat julistuksen elämästä.
Pelko sekoittui iloon, joka yllätti heidän sydämensä kun he näkivät suuren kiven vieritettynä haudan suulta ja nuoren miehen valkoisessa vaatteessa. He ihmettelivät kuulemiaan sanoja: ”Älkää pelätkö! Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka ristiinnaulittiin. Hän on noussut kuolleista.” Ja sanomaa: ”Hän menee edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.”

Ottakaamme mekin vastaan tämä Pääsiäisen sanoma. Lähtekäämme Galileaan, jonne Ylösnoussut Herra on mennyt edellämme. – Mitä sitten merkitsee Galileaan meneminen?
Ensinäkin uutta alkua. Opetuslapsille se merkitsi paluuta paikkaan, jossa Herra kutsui heitä seuraamaan häntä. Paikkaan, jossa he kohtasivat hänet ensimmäisen kerran, paikkaa, jossa tunsivat 1. kerran rakkautta häntä kohtaan. Siitä hetkestä lähtien he jättivät verkkonsa ja seurasivat Jeesusta, kuuntelivat hänen opetuksiaan ja todistivat hänen tekemiään ihmeitä.
Toistuvasti he ymmärsivät hänet väärin, ja ristin edessä he hylkäsivät hänet ja pakenivat.

Siitä huolimatta Ylösnoussut Herra ilmestyy heille yhä uudestaan. Hän seisoo heidän edessään kutsuen heitä seuraamaan häntä. Hän sanoo heille: ”Aloitetaan alusta. Tahdon että olette taas kanssani, kaikesta huolimatta.”

Galileassa opimme ihmettelemään Herran ääretöntä rakkautta, joka avaa uusia reittejä tappion polkujen rinnalle.
Aina on mahdollista aloittaa uudestaan, sillä aina on uusi elämä, jonka Jumala voi herättää meissä huolimatta epäonnistumisistamme.

Jumala voi valmistaa uuden historian. Hän ei koskaan lakkaa kulkemasta edellämme, kärsimysten, yksinäisyyden ja kuoleman ristiltä ylösnousemuksen, uuden elämän kirkkauteen. Muuttuvassa historiassa toivo nousee uudelleen.
Kuunnellaan näinä pandemian tummina kuukausina Ylösnoussutta Herraa, hänen kehottaessaan meitä aloittamaan uudestaan ja aina säilyttämään toivomme.

Naiset menivät haudalle muistelemaan sitä, mitä he olivat kokeneet hänen kanssaan.
On olemassa uskoa, josta on tullut jonkin sellaisen muistelemista, joka on ollut kaunista, ja jonka voi palauttaa mieleen.
Monet – mekin – kokevat sellaista ”muistojen uskoa”, ikään kuin Jeesus olisi joku menneisyydestä, vanha ystävä nuoruudesta, joka nyt on jossain hyvin kaukana.
On uskoa, joka muodostuu tavoista, menneistä asioista, suloisista lapsuudenmuistoista. Uskoa, joka ei enää laita liikkeelle (move) tai haasta minua.

Toisaalta Galileaan meno tarkoittaa sitä, että tajuaa että ollakseen elävää uskon on palattava tielle. Sen tulee päivittäin uudistaa matkan ensiaskeleita, ensimmäisen kohtaamisen ihmettelyä. Ja sen tulee luottaa, kuvittelematta että jo tietäisi kaiken, vaan omaksua sellainen nöyryys, joka on niillä, jotka antavat itsensä yllättyä Jumalan teillä.

Usein pelkäämme, että Jumala yllättää meidät. Tänään Herra rohkaisee meitä sallimaan itsellemme se, että yllätymme.
Ylösnoussut Jeesus ei koskaan lakkaa hämmästyttämättä meitä.

Jeesuksella ei ole viimeistä ’voimassaolopäivää’ (Jesus is not outdatet). Hän elää, tässä ja nyt. Hän kulkee vierelläsi joka päivä, joka tilanteessa, jonka koet, jokaisessa koettelemuksessa, jonka joudut kestämään sekä suurimmissa toiveissasi ja unelmissasi.

Hän avaa ovia siellä, jossa vähiten odottaisit. Vaikka sinusta tuntuisi että kaikki on menetetty, please, salli itsesi olla avoin sille ihmetykselle ja uudelle, jonka Jeesus tuo; hän todella tulee yllättämään sinut.

Galileaan meno tarkoittaa myös periferioihin menoa. Galilealaiset olivat mitä kauimpana Jerusalemin rituaalien puhtaudesta. Kuitenkin siellä Jeesus aloitti missionsa. Siellä hän toi sanomansa niille, jotka kamppailivat jokapäiväisen elämän kanssa; niille jotka olivat hyljeksittyjä, haavoittuvimpia, köyhimpiä. Sinne hän toi Jumalan kasvot ja läsnäolon, Jumalan joka väsymättä etsii lannistuneita tai eksyksissä ja joka menee kauimpaan kolkkaan, koska Hänen silmissään kukaan ei ole vähäisin eikä hyljätty.

Galileassa opimme, että voimme löytää Ylösnousseen veljiemme ja sisartemme kasvoissa, unelmoivien innostuksessa, lannistuneiden irtisanoutumisissa, iloitsevien hymyssä, kärsivien kyynelissä, ja ennen kaikkea köyhissä ja laitapuolen kulkijoissa. Saamme hämmästyä, kuinka Jumala paljastaa suuruutensa pienuudessa, kuinka Hänen kauneutensa loistaa köyhässä ja yksinkertaisessa.

Jeesus, Ylösnoussut Herra, rakastaa meitä rajattomasti ja on kanssamme elämämme jokaisena hetkenä. Ilmestyttyään maailman sydämessä Hän kutsuu meitä voittamaan esteet, karkottamaan ennakkoluulot ja menemään niiden luo, jotka ympäröivät meitä joka päivä, jotta voisimme löytää jokapäiväisen elämän armon (grace).

Tunnistakaamme Hänet omassa Galileassamme, jokapäiväisessä elämässämme. Hänen kanssaan elämä muuttuu. Sillä kaiken menetyksen, pahan ja väkivallan, kärsimyksen ja kuoleman ylitse Ylösnoussut elää ja johdattaa historiaa.

Odotuksesi eivät jää täyttymättä, kyyneleesi kuivataan, ne korvataan toivolla. Sillä Herra kulkee aina edelläsi. Ja Hänen kanssaan elämä alkaa uutena.”

1.4. 2020. Ennen lumien tuloa jouluruusu kukki runsaana ja kauniina. Vielä viime viikolla, kun lumet alkoivat sulaa, mietin että pian saa nähdä, miten jouluruusunkukkien mahtoi käydä vietettyään pitkän ajan paksun lumikerroksen alla.
Ilo oli nähdä, kuinka ne tulivat esiin kuin ei olisi mitään lumipeitettä niiden päällä ollutkaan. Meidän osittain jään ja lumen peitossa vielä olevan pihan ensimmäiset kevätkukat, Jouluruususta tuli pääsiäisruusu.

Kantelettaren runo kuvaa Jeesuksen syntymää näin:  ’Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella’ ja ’Härkä olkia levitti, sika penkoi pehkuloita, Poian pienen peitteheksi, katteheksi kaikkivallan’.
Pääsiäisen alla Hänet surmattiin ja haudattiin.  Ja 3. päivänä, Pääsiäisaamuna Hän tuli ulos haudasta, ja ilmestyi sen jälkeen ylösnousemusolemuksessaan useamman kerran opetuslapsilleen. 

Ylösnoussut – Tiberiaan rannalta Jeesus huuteli kalastamassa oleville opetuslapsilleen: ”Onko teillä mitään syötävää?” Ja kun nämä vastasivat että ei ole tullut mitään saalista, Jeesus kehotti heittämään verkko toiselle puolelle venettä. Kaloja tuli sieltä niin että verkko oli revetä.
Kun miehet nousivat rannalle, Jeesus sanoi: ”tulkaa syömään.”
Jeesus antoi heille leipää ja hiilloksella kypsytettyä kalaa.

Jeesus kysyi Pietarilta, rakastaako tämä häntä. Pietarin vastattua ”Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas”, Jeesus kehotti Pietaria ruokkimaan hänen karitsoitaan & lampaitaan. (Joh.21)

Tämän Pääsiäisen aikaan minua on mietityttänyt se, kuinka Jumala haluaa ravita meitä niin monin tavoin. Hän haluaa ravita, vahvistaa, tukea, rohkaista meitä ja antaa meille toivoa ja luottamusta, jotta me puolestamme voisimme ravita/rohkaista/tukea lähimmäistämme sillä tavoin, kuin se on meille mahdollista ja siten kuin Hän meitä kulloinkin ohjaa.

Elämän Leipä – Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. (Joh.6:35)

Elävää vettä – Jeesus sanoi myös: että ”joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14)

Jumalan lahja – ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: ’Anna minulle juoda’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” (Joh.4:10)

Millä tavoin Jumala haluaisi ja voisi ravita sinua tänä Pääsiäisenä?

Kaikkein puolesta – Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.’” Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.
    Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.
    Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”
    Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.  (Matt. 26:17–30)

Via Crucis – Tänä vuonna Hgin ekumeenista Via Crucis – Ristin tie – pääsiäisvaellusta ei voitu pandemian vuoksi järjestää. Sama taitaa olla tilanne monissa sellaisissa maissa, joissa perinteisesti on muistettu Pääsiäisen tapahtumia kulkueen tai ristisaaton muodossa. Monilla pienemmillä paikkakunnilla näihin kulkueisiin on osallistunut koko kylän väki.

Sen sijaan pääsisäisvaellus toteutettiin musiikkivideona, jossa Jeesus kävelee pandemiarajoitusten hiljentämillä Hgin kaduilla. 

Via Crucis – 7 min:n musiikkivideo

Muut Kiirastorstain tekstit ovat Ps. 111:2–5, 2. Moos. 12:1–8, 11–14  ja 1. Kor. 10:16–17.