27.1.2021. Kun sää on ollut harmaa ja maa loskainen useamman päivän, pienikin piristys tuntuu ulkoillessa isolta. Eilen kohtasimme hauskan näyn iltalenkillä: 2 jänistä istui somasti vierekkäin keskellä tietä vastasataneella lumella. Ne katsoivat meitä korvat pystyssä pitkään, liikkumatta. Onneksi hauvani ei omaa vahvaa metsästysviettiä. Se katseli niitä aivan hiljaa. Vasta kun kuiskasin että onpa söpöjä pupuja, se murahti hieman (en tiedä oliko myönteinen vai kielteinen kommentti). Pari kertaa se on ponkaissut täysillä jäniksen perään vapaana ollessaan. Nyt se tiesi että se oli kiinni hihnassa ja hihna oli kiinni emännässä, joten se tyytyi murahtamaan.
Miten paljon helpompaa elämä olisikaan, jos voisi tuntea, että Taivaallinen Isä pitää kiinni hihnassa, jottei juoksisi turhien asioiden perässä. Miten paljon helpompaa olisikaan silloin toimia Hänen tahtonsa mukaisesti. – Vai olisiko? Laittaisiko vapaudenkaipuu riuhtaisemaan irti hihnasta ja ryntäilemään ja rellestämään oman mielen mukaan?
Koronasta johtuvia rajoituksia kiristettiin Hollannissa: lauantai-iltana astui voimaan ulkonaliikkumiskielto klo 21-4.30 välisenä aikana. Tämä synnytti rajuja protestimellakoita, joissa mellakoitsijat mm. sytyttivät tuleen koronatestausaseman.
En muista aiemmin kuulleeni neg. uutista tuosta maasta. Etelä-Euroopassa laulettiin parvekkeilla ja laitettiin ikkunoihin rohkaisevia viestejä, kun oli ympärivuorokautinen ulkonaliikkumiskielto. Kuvastaako yleensä rauhallisten hollantilaisten mellakointi sitä, miten kova paikka vapaana eläneelle voi olla, kun vapautta rajoitetaan – vaikka se tapahtuisikin yleisen edun vuoksi? Vai toimivatko idän ja lännen suurvaltojen protestoinnit yllykkeinä?
Ei ole päättäjillä helppoa näinä aikoina! Johtajia löytyy maailmassa laidasta laitaan, ja he jakavat usein vahvasti kansalaisten mielipiteet. Niin oli Jeesuksen aikana ja eaa eli ennen Kristuksen syntymää, ja niin on nyt,
Jumalalla on kuitenkin erilaiset kriteerit kansanjohtajalle kuin ihmisillä. Siitä kertoo mm. alla oleva VT:n teksti.
Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” Samuel kysyi: ”Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan.”
Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: ”Onko kaikki hyvin, näkijä?” Hän vastasi: ”Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle.” Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle.
Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.” Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.”
Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä.”
Sitten Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Iisai vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla.” Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: ”Tämä se on, voitele hänet!” Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen. (1. Sam. 16:1–13)
Israelilaisten johtajana, tuomarina ja profeettana toimineelle Samuelille oli tärkeintä kaikessa noudattaa Jumalan tahtoa – silloinkin kun se ei ollut hänelle itselleen mieleen.
Mielenkiintoista oli lukea Israelin 1. kuninkaan valintaan johtaneet luvut (1.Samuelin kirjan luvut 8-10). Enpä muistanutkaan…
Kun Samuel oli tullut vanhaksi, israelilaiset tahtoivat kuninkaan johtajakseen. Samuel pahoitti tästä mielensä, mutta Herra (joka ei itsekään ollut tästä hyvillään) sanoi hänelle: ”Tee niin kuin he tahtovat. Anna heille kuningas.”
Eräällä rikkaalla ja mahtavalla miehellä oli komea poika, päätä pitempi muita, nimeltään Saul. Herra sanoi Sanuelille, että tuosta tulee israelilaisten hallitsija. Alkuun kuninkuus tuntui sujuvan hyvin, mutta sitten Saul rikkoi Jumalan tahtoa vastaan.
Silloin Herra lähetti Samuelin voitelemaan valitsemansa uuden kuninkaan Israelille.
Jumala näkee sydämen – Nähdessään Iisain pojan Eliabin Samuel ajatteli, että tämä tässä: komeat raamit, ilmetty kansanjohtaja. Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Samuel kuvitteli todennäköisesti, että Herra valitsisi seuraavaksi kuninkaaksi Saulin kaltaisen kookkaan urhon. Iisain nuorimmainen, hennonoloinen nuorukainen, ei lainkaan näyttänyt vahvalta johtajalta tai urhealta soturilta. Mutta kun Herra sanoi että tässä hän on, Samuel ei esittänyt vastalausetta, vaan voiteli Daavidin Israelin kuninkaaksi.
Sanat ’kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen’ kertoivat jotain Daavidin luonteenlaadusta. Sanotaanhan, että silmät ovat sielun peili.
Daavid oli lojaali kuningas Saulille ja käyttäytyi kunnioittavasti tätä kohtaan, vaikka tämä koettikin useampaan otteeseen surmata hänet.
Jumalan tahdon mukaan toimiminen oli Daavidille kaikki kaikessa. Hänelle oma kunnia ei ollut tärkeää, vaan Jumalan kunnia.
Daavid oli vilpitön. Hän ei koettanut väkisin valloittaa itselleen sitä asemaa, johon Jumala oli hänet voidellut, vaan hän palveli uskollisesti sekä Jumalaa ja kuningas Saulia (kunnes hänen oli paettava tämän kateutta, vihaa, vainoharhaisuutta ja murhanhimoa).
Mutta lopulta Daavid, oltuaan jonkin aikaa kuninkaana, lankesi itsekin pahan valtaan, omien tunteidensa sokaisemana (edes tajuamatta toimivansa Jumalan tahtoa vastaan). Hän katui kuitenkin katkerasti toimintaansa ja anoi Jumalalta anteeksiantoa.
Jumala yllättää – Vaikkei Daavid ollut erehtymätön ja moitteeton, Herra näki hänet parhaaksi valinnaksi. Daavidin jälkeen israelilaiset joutuivat odottamaan 1000 v. ennen kuin heille syntyi Kuningas, joka oli erehtymätön ja joka toimi kaikessa pelkästään Jumalan tahdon mukaisesti.
Taaskin Jumala yllätti: tämä taivaallinen Kuningas ei näyttänyt mitenkään täyttävän kuninkaalle sopivia mittoja: hän syntyi eläinsuojaan, joutui pakenemaan maasta moneksi vuodeksi, ja ryhtyessään tehtäväänsä hän toimi täysin eri tavoin kuin Israelin kuninkaat olivat siihen saakka toimineet. Vapahtajakuningas ei käynyt sotia muiden kansojen kanssa, vaan opetti, miten saavutetaan rauha. Sielunrauha. Hengenrauha.
Luojamme ei ole (onneksi) luonut meitä kaikkia korkeille jakkaroille ja tärkeisiin johtotehtäviin. Hänellä on meille jokaiselle omanlaisia suunnitelmia ja tehtäviä. Kaikki ne ovat yhtä tärkeitä, kaikki me olemme tärkeitä osasia Hänen suuressa Suunnitelmassaan.
Omalla kohdallani ajattelen, että johtajan asemaan joutuminen olisi kauhistuttavaa – vaikka ’sukurasitetta’ löytyykin. (Kummatkin isoisäni toimivat johtajina, toinen vakuutusyhtiön, toinen oopperan; isäni puolestaan toimi teatterinjohtajana ja äitini Lehtikuvan toimitusjohtajana.) Kaikki he olivat hyvin erilaisia persoonia, mutta heillä oli 1 yhteinen nimittäjä: he olivat kaikki työhönsä täysillä antautuneita ihmisiä. Minua ei kuitenkaan koskaan ohjattu tai painostettu pyrkimään johonkin asemaan. Sain vapaasti valita omat polkuni.
Olen onnellinen siitä, että olen aina saanut tehdä sellaista työtä, joka on tuntunut itselle mieluisalta ja sopivalta. Töitä, joissa olen saanut käyttää omia taitojani, taipumuksiani ja luovuuttani. Niissä on ollut minulle sopiva määrä vastuuta. Eniten tyydytystä olen kuitenkin saanut perheenäitinä ja lasteni hoitajana toimimisesta.
Oletko joskus/usein/koskaan miettinyt, millaisiin tehtäviin Luojamme on sinut luonut? Mitkä ovat niitä ominaisuuksia, jotka Jumala on sinulle antanut, ja/tai joita olet kehittänyt elämäsi aikana? Ominaisuuksia, joita olet ehkä jo käyttänyt perhe- tai ystäväpiirissäsi tai työssäsi, toisten iloksi ja hyödyksi? Mitkä ovat vahvoja puoliasi?
Myönteisyyden voima – Muistan kuinka joskus 90-luvulla olin erään engl. psykoterapeutin luennolla. Hyväntuulisella, valoisalla miehellä on Englannissa klinikka, jossa hän kertomansa mukaan oli auttanut asiakkaitaan löytämään iloa ja kohentunutta oloa mm. sen kautta, että nämä olivat alkaneet huomata itsessään piileviä voimavaroja ja hyviä ominaisuuksia.
Luennon eräässä vaiheessa hän pyysi meitä kuulijoita kertomaan vierustoverillemme huonoista puolistamme. Salissa alkoi hillitön puheensorina. Minullekin tuli mieleen vaikka kuinka paljon huonoja ominaisuuksiani, joita luettelin vierustoverilleni.
Sitten hän pyysi meitä kertomaan samalle vierustoverille hyvistä ominaisuuksistamme. – Saliin levisi täysi hiljaisuus, pitkäksi aikaa. Vasta kun luennoitsija murjaisi vitsin, vapauduimme kuvaamaan toiselle hyviä puoliamme.
Kun alkaa miettiä ja oivaltaa, kuinka paljon hyviä ominaisuuksia onkaan Luojalta saanut lahjaksi (ja edelleen kehitettäväksi), se voi valaista päivän, viikon, ja seuraavankin. Siitä saa voimaa ja tulee kiitollinen olo. – Ja kun oivaltaa, ettei kannata eikä tarvitse kadehtia toisia eikä verrata itseään toisiin, sydän saa rauhan.
Jumalalla on meille kaikille juuri meille sopivia tehtäviä. Joskus voi vain kestää jonkin aikaa, ennen kuin huomaamme sen.
Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef.2:10)
Ja uuden käännöksen mukaan: Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
Jos jonain päivänä iskee alakulo, ja tulee mieleen vain ikäviä asioita, voi vaikka ottaa kynän ja paperin ja miettiä ja kirjata ylös kaikkea sitä, mikä on hyvin. Asioita, jotka voisivat olla huonomminkin. Asioita, joista voi iloita ja olla kiitollinen. Omassa. läheisten ja ylipäätään elämässä.
Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.
(Fil.4:8)
Vanhan käännöksen mukaan: Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
Kuin Hänelle – Eräs Paavalin kehotus kolossalaisille on puhutellut minua usein. Aina kun se tulee mieleen mietin, miten sen voisikin aina muistaa – ja vielä toimia sen mukaan:
’Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.’ (Kol.3:23)
Muut tekstit: Ps. 18:2–7, Room. 9:11–23 ja Luuk. 17:7–10.
ps. 28.1. Tämän päivän uutisessa kerrotaan, että Turussa jaellaan lehtisiä, jossa kannessa kehotetaan yhdistymään ’COVID-19 -huijausta vastaan’. Siinä väitetään, että ’Korona on huijausta ja salaliitto, jolla pyritään rajoittamaan ihmisten perusoikeuksia.’
Voi hyvät hyssykät sentään. Tuollaisten juttujen levittämisen seuraukset voivat olla yhtä ikävät kuin muualla maailmassa. Jotkut kun ottavat salaliittoteoriateoriat tosissaan.
