10.8.2020. OI miten kaunis viikonloppu saatiin. Aurinko helli lämmöllään hellelukemiin saakka. Ihana lahja koulunkäynnin tällä viikolla aloittaville lapsille perheineen. – Ja meille kaikille. 🙂

Jeesus sanoi:
”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa. (Luuk. 4: 23-30)

Nuo Jeesuksen sanat ’kukaan ei ole profeetta omalla maallaan’ ovat jääneet elämään meidän päiviimme saakka. Ja toisaalta: onhan meillä nähty ja koettu, kuinka ulkomailta kutsutut puhujat ja vaikuttajat tupataan nostamaan jollain lailla korokkeelle; ikään kuin heillä olisi enemmän tietoa, taitoa, viisautta, voimaa tai jotain muuta enemmän kuin omilla maanmiehillämme ja -naisillamme.

Lapsuutensa ja nuoruutensa kotikaupunkiin Nasaretiin palannut Jeesus, joka siellä tunnettiin puuseppä Joosefin poikana ja ammatinjatkajana, sai aikaan aikamoisen vihareaktion lausuessaan nuo sanat.
Jeesuksen maine oli varmasti kiirinyt jo kotikaupunkiinkin. Markuksen ja Matteuksen evankeliumien mukaan hän oli tehnyt jo monia ihmetöitä Nasaretiin palatessaan.

Täynnä Hengen voimaa – Luukas kirjoittaa: Täynnä Hengen voimaa Jeesus palasi Galileaan, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla. Hän opetti synagogissa, ja kaikki ylistivät häntä. (Luuk.4:14-15)

Nasaretin synagogassa Jeesukselle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. (Luuk. 4:17-19)
Ja Jeesus jatkoi sanomalla: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (Luuk.4:21)

Kuulijat olivat kyllä otettuja Jeesuksen puheesta.  Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti. (Luuk.4:22). Mutta… hänhän on Joosefin, puusepän poika; leikkinyt meidän lastemme kanssa, ja isompana jatkanut isänsä työtä tämän puusepänverstaassa. Mikä tekisi hänestä sen erityisemmän kuin meistä tai jostain meidän perheenjäsenestämme?

Tilanne räjähti Jeesuksen muistuttaessa heitä siitä, kuinka profeetta Elia lähetettiin Israelista Sidoniin (= nyk. Libanonin 3. suurin kaupunki), jossa tämä teki ihmeitä. Ja kuinka Elian manttelinperijä Elisa paransi syyrialaisen Naamanin spitaalista.
Tämän juutalaiset kokivat vahvana loukkauksena. Olivatko sidonilaiset tai syyrialaiset muka jotenkin parempia tai tärkeämpiä kuin he, israelilaiset? Tämä oli vain liikaa!
Väki oli niin raivoissaan, että siinä unohtui viides kymmenestä käskystä: älä tapa. He yrittivät  työntää Jeesuksen alas vuorenjyrkänteeltä.

Sitten tapahtui jotain ihmeellistä: Jeesus kulkee väkivaltaista raivoa kiehuvan väkijoukon läpi ja jatkaa tyynesti matkaansa.
Siinä jäi synagogan väki taas ihmettelemään: hänessä vaikuttaa ennen kokemattoman vahva Pyhän Hengen voima… mutta hänhän on vain puuseppä Joosefin poika. Miten tätä voisi käsittää?

Sidonin ja Sarbatin välissä sijaitsevassa Beirutissa räjähti viime viikolla. Ammoniumnitraattivaraston räjähdyksessä loukkaantui noin 5 000 ihmistä. Räjähdys tuhosi lääkevaraston ja sataman varastoissa olevan viljan.

Libanonilaisista yli puolet elää köyhyydessä. Talouskriisi ja koronapandemia olivat jo ennen räjähdystä koetelleet kansaa, erityisesti maassa asuvia palestiinalais- ja syyrialaispakolaisia (joista jälkimmäisiä on pienessä maassa reilusti yli miljoona).
Vaikka Libanoniin on lähetetty hätäapua monista maista, siellä tarvittaisiin nyt myös Jumalan ihmeitä.

Ihmeitä Sarpatissa – Minua on aina koskettanut se, mihin Jeesus viittasi yllä olevassa evankeliumitekstissä: kuinka Herra teki ihmeitä Sarpatissa 800 v. eaa.

Elia lähti Sidoniin. Tullessaan (Sarpatin) kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.”
Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.”
Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla. (1.Kun.17:10-16)

Leski luotti Jumalan lupaukseen, ja niin hän leipoi viimeisistä jauhonrippeistään ja öljytilkastaan leivän Elialle. Ja hänen uskonsa ja luottamuksensa palkittiin. Äidin ja pojan ei enää tarvinnut nähdä nälkää.

Rauhaa rajalle – Libanonissa on muunlaistakin vaikeutta kuin puutetta ravinnosta. Sen ja Israelin rajalla on usein yhteenottoja puolin ja toisin, viimeksi heinäkuun lopulla. Hyökkäystä seuraa kosto ja päin vastoin. – Herra, Rauhantuoja, sielläkin tarvittaisiin Sinua, Golanin kukkuloilla. 

Täälläkin tarvitsemme Sinua – Kun lukee tuonkaltaisia uutisia, oman maan uutiset tuntuvat olevan kuin toisesta maailmasta, toisesta todellisuudesta; lintukoto-todellisuudesta.
Kuitenkin, Jumala – täälläkin me tarvitsemme Sinua. Täälläkin on monenlaista hätää ja kärsimystä.
Lähettäisitkö apusi meillekin, tänne meidänkin maahamme. Niin kuin lähetit profeettasi Elian ja Elisan. Ja lähetit rakkaan Poikasi. Lähettäisitkö Hänet meille jälleen? Parantamaan sairaita, ravitsemaan nälkäisiä, lohduttamaan surevia, rohkaisemaan masentuneita, vahvistamaan voimattomia. 

Sillä Sinä olet yhtä todellinen kuin olit 2800 v. ja 2000 v. sitten. Näet meidät, näet miten ja mihin kaikkeen tarvitsemme Sinun apuasi ja vaikutustasi juuri nyt, tänään.
Tänäkin ihmeen kauniina aurinkoisena aamuna.

Kiitos kaikesta mitä olet jo tehnyt. Tee hyvää työtäsi mielessämme ja sydämessämme, niin että osaisimme olla kiitollisia niin pienistä kuin suurista ihmeistäsi. 🙂 

Yhtenä aamuna herätessäni mielessäni soi sanat ’nousta sain aamuun’ tutun sävelen kera. En kuitenkaan millään muistanut muita sanoja laulusta, pelkän sävelmän. Netistä löytyi Kristian Meurmanin levytys ja sanat:

’Nousta sain aamuun, lintujen lauluun
Jumalan luomiskauneuteen
Lauluista kiitän, aamuista kiitän
raikkaina kohtaan ne uudelleen
käy sadekuuro, auringon paiste
kuin uutta luoden pinnalle maan
jäljissä Herran kasteinen nurmi
kauneinta kukkaa käy versomaan.
Luomisen aamun säteistä kiitän
Kirkkaina vielä ne kimmeltää
Aamuista kiitän, ylistän Herraa
On uusi luomus päivä myös tää’

Kuunnellessani kappaletta muistin: tämähän oli yksi nuoruuden lempikappaleistani, Morning has broken, Cat Stevensin esittämänä.
Mitäköhän kaverille kuuluu nykyään? Ilmeni että hengellisen identiteettinsä etsintä on ollut vahvaa. Buddhalaisuuden kautta islamiin, nimenmuutos ja vuosikymmenten tauko laulamiselle. Sitten paluu esiintymislavoille, vanha nimi uudelleen käyttöön.
Varmaan monelle tuttua hengelliselle etsijälle: että kiihkeän ehdotonta vaihetta seuraa seesteisyys ja levosta käsin eläminen. Sitten myös usein nuoruuden idealismi väljähtyy ja sopeudutaan maailmanmenoon sellaisena kuin se on.
Konserttitaltioinnissa (Chilessä v. 2015) esiintyy harmaahapsinen, ujon ja vaatimattoman oloinen symppis. Siitä käy ilmi, että idealismi ei ole kadonnut. Catin lauluissa soi edelleen paremman maailman kaipuu: ne toivottavat edelleen rauhaa ihmisten välille. 🙂

Morning Has Broken –  Cat Stevens

Vaikka yllä olevat suomenkieliset sanat ovatkin kauniit, on alkuper. engl. sanoituksessa myös kauniita kohtia (vaikkakin vaikeasti suomennettavia; tässä yritys):

’Valjennut aamu
– kuin aamuista ensimmäinen
mustarastaan laulu –
kuin linnuista ensimmäisen
kiitän laulusta, kiitän aamusta
kiitän siitä, kuinka ne pulppuavat
raikkaina Sanasta
ja sateesta joka laskeutuu suloisena
auringon valaisemalta taivaalta
kuin ensimmäinen kaste
joka laskeutuu ensimmäisen ruohon ylle
kiitän aamukasteisesta puutarhasta
joka puhkeaa täyteyteen
siellä missä Hänen jalkansa ovat kulkeneet.
Auringonvaloni ja aamuni
syntynyeet Yhdestä Valosta
joka nähtiin Eedenin puutarhassa
kiitä ylistäen, kiitä jokaisesta aamusta
Jumalan luomistyöstä
jokaisena uutena päivänä’

Muut tekstit: Ps. 81: 9-17, Jer. 6: 16-19 ja Room. 11: 17-24.