Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2020

Tie ja portti

29.7.2020. Kyllä kesä on ihanaa aikaa, sateisinakin päivinä. Miten hyvältä tuntuukaan hengittää syvään raikasta ulkoilmaa. On paljon virkeämpi olo kuin helteellä. 1/3 kesää vielä edessä. Nautitaan. Ja tiedä vaikka syksykin jatkuisi lämpimänä. 🙂

Jeesus sanoo:
”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!” (Matt. 7: 13-14)

Portit avautuivat – Teini-ikä oli haasteellista: jännitteinen suhde äitipuoleni ja minun välillä. Kun muutin pois kotoa, tunsin että portti aukesi elämään: olin vihdoin vapaa! Tuntui että hengitinkin vapaammin. Olinko pidätellyt henkeänikin, kuten tukahdutettuja neg. tunteitani?

Purkautuminen – Katkeruus ja viha jäivät kuitenkin kytemään huomaamattomalla säästöliekillä jossain sisuksissa, odottaen hetkeä, jolloin pääsisivät pompahtamaan pintaan. Ensin eräs ystäväni sai sen aikaan painamalla tietämättään ’oikeaa nappia’. Toisen kerran – myös kertalaakilla – patoutuneet tunteet purkautuivat suoraan äitipuoleeni (joka 1. kertaa jäi sanattomaksi).

Kun nuo tunnelukot olivat murtuneet, tunsin että olin vapaa kulkemaan tietäni vapaana, reppu keveänä. Vapaana kokemaan iloa, innostusta, onnellisuutta ja mielenrauhaa, ilman että kukaan koettaa sitä tukahduttaa. Niin, tietäni – omaa tietäni….

Teini-ikäisenä rakastin lukemista (taisi olla yksi selviytymiskeinoistani). Klassikkojen ja elämänkertojen lisäksi luin innolla myös toisenlaista kirjallisuutta. Olin kovasti kiinnostunut sellaisesta, mitä ei voi havaita fyysisin aistein.
Luin paljon esoteerista kirjallisuutta, mm. teosofiaa, ruusuristiläisyyttä ja antroposofista hengentiedettä. Näkymätön maailma kiinnosti minua ja halusin tietää siitä enemmän. Kiinnostukseni vain syveni, mitä enemmän luin. Antroposofiaan jäin sitten aikuisiässä yli 20 vuodeksi.

Portti hengenmaailmaan? – Esoteerisiin oppeihin ei sisälly ainoastaan pyrkimys saada tietoa henkisestä maailmasta, vaan saada myös yhteys hengenmaailmaan. Kesti kauan, ennen kuin oivalsin, millaisia riskejä kätkeytyy siihen, että alkaa avata porttia hengenmaailmaan.
Ja miten valtava ja ratkaiseva ero sillä on verrattuna siihen porttiin, jonka avaaja on Kristus. – Tai paremminkin – omien sanojensa mukaan – on itse se portti.

Eräässä vaiheessa jätin antroposofian ja siirryin tutkimaan new age -oppeja. (Koulun uskonnonopettajan tai rippikoulun papin opetukset eivät olleet saaneet minua innostumaan puhtaasti kristillisestä opista, joten se ei seuraavana vaihtoehtona edes käväissyt mielessäni.)
Kesti lähes 20v. ennen kuin aloin nähdä new age -opetuksiin liittyviä ongelmia.

New age-vaiheeni jälkeen tuli – kuinka ollakaan – eteen vihdoin se ahdas portti. Huh, se pelotti. Enhän halunut mitään ahdasta, pelkkä ajatuskin sellaisesta ahdisti. Pitäisikö minun luopua ihanasta vapaudestani, jossa sain itse valita miten toimin? Pidin kumpuilevista maisemista, mutkittelevista metsäpoluista ja seikkailuista. Pitikö minun nyt alkaa kulkea tiettyä, suoraa ja tasaista, ennalta tarkasti rajattua ja merkattua tietä? Ei tuntunut oikein houkuttelevalta.
Enpä olisi osannut arvata, että siitä vasta seikkailut alkoivatkin. Eikä todellakaan ole ollut tasaisen tylsää… 🙂

Vaikka Kristus olikin keskiössä niissä esoteerisissa opeissa joihin tutustuin, ja tavalla tai toisella mukana myös useissa new age -opeissa, vasta jälkeenpäin aloin ymmärtää, mitä riskejä niihin kätkeytyi. Kun niissä edetään pitemmälle – tai syvemmälle, miten sen sitten haluaakaan ilmaista – tulee vaihe, jossa aletaan avata sellaisia portteja, joista ei voi tietää, mihin ne johtavat. Tai mitä niistä porteista tulee sisään.
Kuullessani monenlaisista kokemuksista olin tavattoman kiitollinen, että itse säästyin sellaisista. ”Sinulla on ollut varjelus”, totesi eräs entinen esoteerikko, nykyinen Kristuksen seuraaja.

Mikä sai minut (tai jonkun muun) kaipaamaan tietoa sellaisesta, mikä ei ole näkyvää? Siitä todellisuudesta, jota ei voi nähdä tai kokea fyysisin aistein; siitä näkymättömästä, rajaamattomasta maailmasta, joka meitä ympäröi. Tietoa sellaisesta, joka tietyistä syistä on meiltä salattua ja kätkettyä. Pelkkä utelias, tiedonhaluinen mielikö sen saa aikaan?
Arvelen että osittain se kipinä, jonka Jumala on laittanut sisimpäämme, jotta etsisimme Häntä, yhteyttä Häneen. Ei vain aina tiedä, miten ja mistä on hyvä ja turvallista etsiä.

Paratiisissa ihmisellä oli yhteys Jumalaan. Mutta ihmiselle tuli tarve tietää enemmän kuin oli tarkoitus. Oli se yksi ainut hedelmäpuu, josta ei saanut syödä – hyvän ja pahan tiedon puu. Kielletty hedelmä veti puoleensa: saada tietää sellaista, minkä tietäminen ei kuulunut ihmiselle. Portti salattuun houkutti. Menetettiin se läheinen yhteys Jumalaan, joka oli ollut. Jouduttiin vaikeuksien ja kärsimysten tielle.

Harhautuksen vaarat – Ymmärrän nyt, minkä vuoksi VT:ssa kielletään yhteyden etsiminen ja yhteydenpito henkimaailman olentoihin. Sillä tasolla ilmentää itseään sekä hyvä että paha. Niin kuin täällä maan päälläkin.
Mutta tällä fyysisellä tasolla pystyy helpommin havaitsemaan, kummasta on kyse. Joku voi esim. koettaa salata pahat aikeensa ja tekonsa, mutta ne kyllä useimmiten paljastuvat, joko heti tai myöhemmin, niin yksityisellä kuin yleisellä, julkisella tasolla.
Näkymättömässä maailmassa on toisin. Paha voi erehdyttävän uskottavasti uskotella olevansa hyvä. Harhautumisen mahdollisuus on paljon suurempi kuin fyysisen maailman puitteissa.
’Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi’, kirjoitti Paavali korinttilaisille (2.Kor.11:14).

Näistä asioista yleensä vaietaan, koska ne koetaan pelottaviksi tai koska niiden olemassaoloon ei uskota. Pysytään siis turvallisissa aiheissa.
Jumala on alusta alkaen halunnut varoittaa meitä monista sudenkuopista. Hän on halunnut ja haluaa meidän valitsevan turvallisen tien takaisin luokseen, yhteyteensä.
Jeesuksen elämän ja opetusten kautta Jumala ilmaisee meille uudella, rakkaudellisella tavalla asioita, joista VT:ssa olevat kirjoitukset varoittavat.

Portti – Jeesus vertasi itseään paimeneksi, joka huolehtii lampaistaan ja niiden turvallisuudesta.
Hän sanoi: ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.”
”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.”(Joh.10:9)

Turvaportti – Kristuksen seuraajana voin siis – sittenkin – kulkea vapaana. Tämän sain suureksi helpotuksekseni huomata lähdettyäni kulkemaan Hänen osoittamaansa tietä. Voin mennä ja tulla vapaasti, ja löytää paikan ja tilan, jossa henkeni tulee ravituksi.
Kun tiedän, mihin ’osoitteeseen’ suuntaan hengellisen kaipuuni ja rukoukseni, tiedän että minulla on suoja ja varjelus sellaiselta, mikä ei ole minulle tarkoitettu tai hyväksi.
Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.” (Joh.10:7)

En varmaankaan kirjoittaisi noista henkisen maailman vaaroista, jollen olisi tavannut ihmisiä, joille ne ovat tulleet tuskallisen todellisiksi. Ja jollen olisi kuullut sellaisista, jotka avattuaan portin henkiseen maailmaan ovat kadottaneet mielenrauhan ja -terveyden.
Nykyajan tiede tulkitsee luonnollisesti tällaiset asiat mielen tuottamiksi ilmiöiksi, koska se ei pysty muulla tavalla tulkitsemaan tai ottamaan kantaa näkymättömän maailman ilmentymiin.

Erilaisia kokemuksia – Oma näkemykseni asiaan on, että on kokemuksia jotka ovat peräsin henkisestä maailmasta ja sellaisia jotka nousevat ihmisen omasta psyykkisestä tilasta.
Tiede tosin menee kovaa vauhtia eteenpäin alalla kuin alalla; kenties joskus tälläkin alueella.

”Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”
Jeesuksen aikana jotkut tunnistivat Jumalan Pojan, Vapahtajan ja ryhtyivät Hänen seuraajikseen. Toiset torjuivat tai tunsivat vihaa häntä kohtaan. Jotkut olivat välinpitämättömiä.
Eikö tilanne ole aika lailla samankaltainen nykyäänkin?

Tie, totuus ja elämä – Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”
Ja jatkoi avainlauseella: ”Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh.14:16)
Siinä onkin näkemykseni mukaan kaiken ydin: Jeesuksen tie ja sen tehtävä on johdattaa meidät takaisin taivaallisen Isän luo, yhteyteen, Hänen tuntemiseensa.
Se on tie, jota tahdon kulkea.

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, 1. Kun. 18: 21-26, 36-39 ja Hepr. 4: 1-2, 9-13.

Taivaallinen kohtaaminen

22.7.2020. – Eipä ollut Pietarilla, Jaakobilla ja Johanneksella aavistustakaan, millaiseen tapaamiseen he olivat menossa tuona päivänä kun Jeesus pyysi heidät mukaansa korkealle vuorelle. Jeesuksellahan oli tapana usein vetäytyä vuorelle rukoilemaan. Ja kaikki tuntui tällä kertaa aivan samalta kuin niillä aiemmilla kerroilla, jolloin he olivat päässeet Jeesuksen kanssa ylös vuorelle. Jollei Jeesus sitten ollut kertonut heille jotain siitä, mitä oli tulossa…

Kirkastusvuorella – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin. (Mark. 9: 2-8)

Vuorelle yksinäisyyteen – Jeesus oli jatkuvasti ihmisjoukon ympäröimänä. Kaikki halusivat häneltä jotain. Haluttiin kuulla hänen viisaita sanojaan, kaivattiin hänen parantavaa kosketustaan, odotettiin ja toivottiin ihmeitä tekeviä tekoja.
Kun hän halusi viettää aikaa taivaallisen Isänsä kanssa, hän nousi vuorelle yksinäisyyteen.

Lähempänä taivasta – On varmaan aika yleistä, että korkealla, avaralla paikalla tuntee olevansa lähempänä taivasta. – Kokemus voi olla ihan fyysinenkin: voi tuntea olonsa keveämmäksi, melkein kuin maan vetovoima olisi menettänyt otettaan.

Sielun tasolla taitaa kuitenkin tapahtua isompi muutos. Varmaan moni on joskus kokenut, kuinka korkealla kalliolla, kukkulalla, tunturin tai vuoren laella vain on ihan erilainen olo kuin sen juurella.
Voi tulla esim. vahva vapauden tunne: mieli on kevyt ja vapaa maailman murheista ja huolista; vapaa vain olemaan. – Tai suuntaamaan huomion siihen, mihin kaipaa selkeyttä, vahvistusta tai yhteyttä.

Hengen yhteys – Kun fyysinen keho ja sielu (mieli ja tunteet) rauhoittuvat ja hiljenevät, hengessä alkaa tapahtua. Silloin voi avautua yhteys Henkeen, joka on vain odottanut tätä tilaisuutta kohtaamiseen, yhteyteen.

Kallioluolia ja -luostareita on kautta aikojen hakattu korkealle vuorten rinteille. Siellä ne, jotka ovat kaivanneet vahvempaa yhteyttä Jumalaan, ovat voineet elää rauhassa, ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä.
Tulee väkisinkin (varmaan johtuen korona-ajasta) mieleen, miten vastakkaisia ovatkaan itse valittu yksinolo ja rauha verrattuna sellaiseen eristyksissä elämiseen, johon on tavalla tai toisella joutunut tai pakotettu.

Millaisia henkisiä selviytymisstrategioita mahdettiinkaan kehitellä hotelleissa tai risteilyaluksilla, joissa oli todettu korona ja jonka vuoksi matkaajat joutuivat viettämään viikkokausia eristyksissä omassa huoneessaan tai hytissään. Taikka auringonpaahteisissa kodeissa, joissa jouduttiin pysyttelemään ulkonaliikkumiskiellon vuoksi.
Ehkä joskus kuulemme näitä tarinoita. Ehkä siitäkin, lisäsivätkö tai vahvistivatko nuo eristyksen ajat joidenkin kohdalla sitä yhteyttä, jonka ovia ei korona tai muukaan pandemia sulje. Yhteyttä, joka on aina avoinna, odottamassa ja tavoitettavissa, 24/7.

Vaikka lukemattomat ihmiset ovat kärsineet korona-ajan aiheuttamasta yksinäisyydestä ja siitä, etteivät ole voineet tavata läheisiään ja tuttujaan, jotkut ovat toisaalta nauttineet täysillä saatuaan mahdollisuuden tehdä etätöistä kotoa käsin.
(Eräässä yle-uutisessa ihmiset lähettivät etätyökuviaan. Eräässä kuvassa mies piti nettineuvottelua tietokoneensa edessä. Vaatetus sen mukaan, mitä näkyi ruudussa toisille neuvottelijoille. Yläosa: siisti puvuntakki, valkoinen paita ja solmio. Alaosa: shortsit ja paljaat jalat. 🙂 )

Jeesuksen aikana vaatetus oli paljon yksinkertaisempi juttu kuin nykyään. Ei ollut pienissä, yksinkertaisissa asumuksissa vaatekaappeja. Ne harvat vaatekerrat jotka omistettiin, kuivuivat pesun jälkeen nopeasti auringossa. Eikä jalan matkaa taitettaessa kannettu mukana vaihtovaatteita. Jeesuksella ja opetuslapsillaan oli (näin arvelen) sama paita, viitta ja sandaalit yllä niin erämaassa vaeltaessaan kuin arvovaltaisia henkilöitä kohdatessaan.

Kirkastuminen – Jeesus tuli (Isänsä kutsumana, oletan) tovereineen vuorelle tärkeän asian vuoksi. Siellä odotti tärkeä tapaaminen, taivaallisilla tasoilla ennalta sovittu. Mutta ennen sitä tapahtui Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen silmien edessä jotain käsittämätöntä:
Jeesuksen vaatteet, nuo arkiset, matkalla pölyyntyneet vaatteet alkoivat yhtäkkiä hohtaa, ’niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan’ (näin kuvaa yleensä niin niukkasanainen, pelkästään olennaiseen keskittyvä evankelista Markus).
Matteus puolestaan kirjoittaa: ’hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.’ (Matt.17:2)

Kuin aurinko – Eivätkä vain Jeesuksen vaatteet muuttuneet, vaan koko hänen olemuksensa. ’Hänen ulkomuotonsa muuttui, toteaa Markus.
Ja Matteus: ’hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko’. (Matt.17:2).

Tärkeä tapaaminen – Jeesus tuli (Isänsä kutsumana, oletan) tovereineen vuorelle tärkeän asian vuoksi. Siellä odotti tapaaminen, taivaallisilla tasoilla ennalta sovittu. Voi vain kuvitella sitä valon ja kirkkauden määrää, kun auringon lailla hohtavan Jumalan Pojan eteen ilmestyi kaksi juutalaisten merkittävimmistä profeetoista, Mooses ja Elia, taivaallisessa olomuodossaan.
Siinä todennäköisesti keskusteltiin siitä tehtävästä, jonka Poika oli saanut suoritettavakseen, ja kuinka tämän tehtävän vaikein kohta oli lähestymässä. Uskoisin, että Jeesus sai siinä näiltä Jumalan valitsemilta profeetoilta rohkaisun sanoja ja vahvistusta.

”On hyvä, että olemme täällä” – Pietari ei ymmärtänyt mistä oli kyse – kuinka olisi voinutkaan. Mutta hän tunsi taivaallisen ilmapiirin niin ihmeen hyvänä, että oli valmis jäämään vuorelle vaikka kuinka pitkäksi ajaksi.
Käytännön miehenä hän ehdotti, että hän ja toverinsa voisivat rakentaa majat Jeesukselle, Moosekselle ja Elialle. Että voisi jäädä tähän, hyvään. Taivaan läsnäoloon.

Kunpa tähän voisi jäädä – se on varmaan yleinen ajatus ja toive silloin, kun kokee jotain oikein hyvää. Kunpa tämä voisi pysyä… jäädä pysyväksi olotilaksi. Olkoon se sitten onnen, ilon, rauhan, läsnäolon, pyhyyden tai jonkin muun tunne. Kun ei kaipaa mitään muuta. Olisiko täyttymyksen tunne oikea sana.
Ja kuitenkin – jossain sisimmässä on tieto, että siitä tilasta on palattava takaisin, niihin toimiin ja tehtäviin, jotka odottavat. Mutta siitä ei tarvitse välittää tuon täyttymyksen hetkellä.

Ne hetket, jolloin henki kohtaa Hengen, ovat lahjaa. Silloin on lupa vain olla, ottaa vastaan, kuunnella, olla hiljaa ja ihmetellä. Ja olla kiitollinen. Noin, tai päinvastaisessa järjestyksessä. Tai kaikkea yhtaikaa. 🙂
ja vaikka noista hetkistä onkin palattava takaisin arkeen, voi ne sulkea sydämeensä ja antaa niiden sieltä käsin ravita sielua ja koko olemusta. Niissä väreilee Jumalan rauha ja rakkaus.

Isän sanat Pojalleen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä” – ne taivaallinen Isämme haluaisi sanoa myös meille kaikille, tänäkin päivänä, kallioilla tai laaksoissa, metsissä tai niityillä, saarilla tai rannoilla, puistoissa tai kesäisillä kaduilla käyskenteleville ja kotonaan oleville. Kuulemmeko häntä? Kuuleeko sydämemme?

Rakkaita – Mutta sen lisäksi taivaallinen Isämme haluaa sanoa meille, kuinka me olemme Hänen rakkaita lapsiaan. Sinä, minä, me kaikki Hänen lapsensa. Kuulemmeko sen? Kuuleeko sydämemme?

Clemens Roomalainen (Rooman piispa 1. vuosisadan lopulla) kirjoitti korinttilaisille:
Kiinnittäkäämme katseemme Isään ja koko maailman Luojaan, ja pitäkäämme kiinni hänen antamistaan ihanista rauhan ja rakkauden lahjoista.
Syventykäämme miettimään hänen ajatuksiaan luomakunnassa ja huomatkaamme, miten täysin ilman vihaa hän suhtautuu luotuihinsa. Kuu ja tähdet liikkuvat sopusoinnussa hänen säätämällään tavalla, päivä ja yö seuraavat toisiaan hänen tahtonsa mukaisesti, toisiaan häiritsemättä. Maa vilisee kaikenlaisia luotuja, ja antaa runsaasti ravintoa kaikille ajallaan hänen käskystään. Meri on asettunut paikkaan, jonka hän on valinnut eikä ylitä sille asetettuja rajoja. Kevät,. kesä, syksy ja talvi antavat toisilleen sijaa oikeassa järjestyksessä. Tuulet puhaltavat pohjoisesta, idästä, etelästä ja lännestä hänen kutsunsa mukaisesti, vesi pulppuaa kallionlähteistä tarjoten juotavaa eläimille ja ihmisille. jumala tahtoi, että koko hänen luomakunnassaan valitsee täydellinen rauha ja sovinto.
Kun ihmiskunta lankesi syntiin, mistä seurasi riitaa ja kärsimystä, hän lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen palauttamaan rauhan.

Muut tekstit: Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11, 2. Moos. 3: 9-15 ja Ilm. 1: 9-18.

Kristuksen seuraamisesta

14. 7.2020. Villikukat ovat minusta yhtä kauniita kuin viljellyt. Kaikki saavat kukkia rinnakkain sulassa sovussa paikoin hulvattomasti rönsyilevällä pihallani.
Villikukat pärjäävät säällä kuin säällä, viljellyt ovat ronkelimpia. Metsäpioni sekä pihan varjoisalla puolella horsmien välistä esiin kurkottava villiniittypioni olivat kiitollisia alkukesän ylenpalttisesta auringosta ja lämmöstä.
Miten helppoa kaikenlaisia kukkia onkaan rakastaa: tuottavat iloa pelkällä olemassaolollaan. Olisipa samoin meidän ihmisten suhteen… 🙂

Rakkauden laki – Evankeliumikirja toteaa ensi pyhän aiheesta:
’Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Siksi myös kristityn on noudatettava rakkauden lakia, vieläpä paremmin kuin lainopettajien ja fariseusten. Pyrkiessään tähän kristitty on valmis luopumaan jopa omista oikeuksistaan lähimmäistensä hyväksi ja osoittamaan rakkautta myös vihamiehilleen.’
Luopumaan omista oikeuksistaan… osoittamaan rakkautta vihamiehilleen… – moniko meistä pystyy tuon perusteella sanomaan olevansa ihan hyvä kristitty…?

Postia pappi Jaakobille on Klaus Härön hieno, pienimuotoinen mutta sisällöllisesti sitäkin rikkaampi elokuva. Vuoden 2009 Suomen Oscar-ehdokas sai paljon huomiota ja kiitosta myös maailmalla.

Elokuvan Jaakob, sokea, hauras ja vähän vanhuudenhöpsäkkä pappi saa jatkuvasti kirjeitä, joissa on esirukouspyyntöjä. Niitä lukemaan ja vastauskirjeitä lähettämään palkataan armahdettu elinkautisvanki, kovakuorinen, karkeakäytöksinen ja -puheinen Leila.
Kumpikin elää, puhuu ja toimii omista maailmoistaan käsin, kunnes tapahtuu muutos.
Postia pappi Jaakobille -elokuva kertoo koskettavalla tavalla auttamisesta, autettuna olemisesta, erilaisuuden kestämisestä, armosta ja anteeksiannosta.

Postia piispa Jaakobilta – Apostoli Jaakob ei kirjeessään jätä tulkinnanvaraa. Hän ohjeistaa tiukkasanaisesti, miten meidän tulisi elää ja käyttäytyä toisiamme kohtaan.
’Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin’ (Jaak.2:12). – Niin, ei pelkästään teot, vaan se, mitä ja miten me puhumme toisillemme…

Apostoli Jaakob kirjoittaa toisessa kohtaa, kuinka ihminen pystyy kesyttämään eläimet, mutta ’kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä’. (Jaak.3:7-8)

Kuningaskäsky – Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa.” Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. (Jaak. 2: 8-13)

Erottelematta – Millainen tämä maailma olisikaan, jos me todella pystyisimme suhtautumaan kaikkiin lähimmäisiimme samanlaisella rakkaudella, erottelematta heitä mielessämme enemmän tai vähemmän rakkauden arvoiseksi…?

Hermaan Paimen – kirjassa kehotetaan lempeämmin samoihin asioihin:
’Älä puhu pahaa kenestäkään. Jos kuuntelet niitä, jotka puhuvat pahaa, joudut osalliseksi heidän synnistään, ja alat uskoa heidän puheitaan.
Ja: ’Älä kunnioita muiden tekemiä arvojärjestyksiä, vaan kohtele kaikkia samanarvoisina.’

Jossain elämänvaiheessa tein päätöksen, etten mene mukaan, jos joku koettaa saada minua mukaan jonkun yhteisen ystävän parjaamiseen. Pysyttelisin puolueettomana. Arvelin kyllä, ettei tulisi olemaan helppoa, jos ja kun toinen loukkaantuu neutraaliudestani, mutta yrittäisin joka tapauksessa. (Toisen loukkaantuminen oli minulle asia, jota koetin kaikin tavoin välttää.)

Ei kulunut kuin pari päivää, niin jouduin (tai pääsin) testaamaan asiaa. Eräs tuttu halusi tavata minut, vain – kuten ilmeni – arvostellakseen yhteistä ystäväämme. Itsepäisesti hän yritti saada yhtymään mielipiteeseensä. Epäonnistuttuaan hän kiukustui minulle, ja arvelin etten enää kuule hänestä.

Pari viikkoa myöhemmin hän kuitenkin soitti minulle ja kertoi, kuinka hän oli suuttunut minulle, kun en ollut yhtynyt hänen näkemyksiinsä. Mutta kun harmitus oli laantunut, hän oli alkanut pohtia asiaa ja oivaltanut, kuinka hänellä itsellään oli eräässä läheisessä ihmissuhteessaan täysin samoja piirteitä kuin ne, jotka häntä ärsyttivät ystävässämme.
Hän totesi olevansa kiitollinen siitä, etten ollut yhtynyt arvosteluun, sillä se oli auttanut häntä näkemään hänen läheisen ihmissuhteensa uudesta näkökulmasta.
Itse sain puolestani vahvistuksen sille, että ennemmin kuin mennä mukaan toisen parjaamiseen kannattaa yrittää ymmärtää, mistä kenkä itse asiassa puristaa.

Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Mark. 10: 17-27)

”Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä” – noista Jeesuksen sanoista voisi tulla aika toivoton olo, oli sitten rikas tai köyhä tai jotain siltä väliltä. Jollei muistaisi hänen toisenlaisia sanojaan, esim vääryydellä omaisuutensa hankkineelle Sakkeukselle:
Sakkeuksen sanottua Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.”
Sen kuultuaan Jeesus sanoi Sakkeukseen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi” (Luuk.19:8-9).
Puhumattakaan Jeesuksen sanoista vierelleen ristiinnaulitulle ryövärille, joka pyysi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”
Hänelle Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk23:42-43)

Jeesusta kosketti luokseen juosseen miehen vilpittömyys ja se, että tämä kaipasi sitä, mikä on kaikkein arvokkainta. Hän oli viettänyt kaikin puolin moitteetonta elämää. Hänelle ei varmaankaan tullut mieleen mitään, mihin hän olisi syyllistynyt, mitä olisi voinut katua (tekoja, puhumisia tai ajatuksia) ja pyytää niitä anteeksi. Hän oli viettänyt nuhteetonta elämää ja noudattanut Jumalan käskyjä.

Jeesus osoitti miehelle, ettei tämä ollutkaan niin hurskas kuin kuvitteli: oma hyvä oli hänelle sittenkin tärkeämpi kuin toisten, ja maanpäällinen rikkaus tärkeämpi kuin taivaallinen.

Aarre taivaassa – ”Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.”
– Kalastajat jättivät verkkonsa ja veneensä ja lähtivät Jeesuksen mukaan. Helppohan heidän, ei heillä paljoa muuta ollutkaan, voisi ajatella. Mutta oli heillä, koti ja perhe.
– Franciscus Assisilainen heitti ikkunasta kangaskauppias-isänsä kalliit kankaat köyhille, jätti elämän mukavuudet ja lähti seuraamaan Jeesusta. Hän alkoi ystäviensä kanssa rakentaa paljain käsin raunioitunutta kappelia ja hoitamaan kaikkien hyljeksimiä spitaalisia.

Mitä Kristuksen seuraaminen voisi tarkoittaa tänä päivänä minulle? Tai sinulle?
Viime viikolla pohdin sitä, kuinka Jeesus sanoi rakentavansa kirkkonsa kalliolle, ja tuo kallio oli Pietari. Mietin, kuinka Pietari ei kuitenkaan ollut luja eikä kova. Hän horjui, kielsikin Mestarinsa kovan paikan tullen. Mutta hän rakasti Mestariaan yli kaiken ja hänellä oli vahva tahtoi seurata tätä.

Kalliota vai savea? – Mekin olemme osa Kristuksen kirkkoa. Pieniä osasia, mutta kuitenkin. Niinpä voisi ajatella, että Kristus rakentaa myös meidän, seuraajiensa, varaan sitä työtä, mitä Hän täällä maan päällä yhä tekee.
Mielessäni ajattelen, että jos Hän haluaa tehdä jotakin minun kauttani, Hänen tulee olla Kallioni. Hän on se, joka on pysyvä ja luja. Itse tahtoisin olla pikemminkin savea kuin kovaa ainesta. Jotta Hän saa muokata minua käyttöönsä.

Viinipuu ja oksat – Jeesus sanoi: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh.15:5).

Jäseniä – Paavali puolestaan kirjoitti roomalaisille: ’Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.’ (1.Kor.12:27).

Oksat ja jäsenet taitavatkin olla parempia mielikuvia kuin että olisimme jotain, jonka varaan Kristus rakentaa sitä, mitä Hän haluaa tehdä täällä maan päällä…
Olennaisinta on että pysyisimme Hänessä. Siinä mitä Hän on meille opettanut. Missä olemmekin, mitä teemmekin. – Oi, kunpa se olisi helpompaa…!

Ketkä ovat niitä, jotka tänä päivänä seuraavat Kristusta? Ajatukset palaavat väkisinkin eri kristillisiin kirkko- ja seurakuntiin. Usein ajattelen mielessäni, että ehkä taivaallinen Isämme hymyilee meille ajatellen, että voi lapsukaiseni, miksi te olette tehneet Poikani seuraamisesta niin monimutkaisen asian?
Ja ehkä Poika pudistelee päätään todeten, että en minä sitä tuollaiseksi tarkoittanut… – että kullakin on omasta mielestään oikea oppi ja oikeat tavat seurata minua ja että kuvitellaan toisten olevan harhateillä.

Eikö sana ’kristitty’ tarkoita Kristuksen seuraajaa? Miten toisen kirkkokunnan kristitty voi olla enemmän Kristuksen seuraaja kuin toisen? Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
Ja millä tavoin eri kirkko- ja seurakuntien keskinäisessä vähättelyssä, arvostelussa ja muunlaisessa negatiivisessa suhtautumisessa toisiinsa kuvastuu Jeesuksen käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään? – Onneksi on olemassa toisenkinlaista suhtautumista, ja tuntuu kuin se olisi vahvistumaan päin.

Entä miten tämä sama kuvastuu meissä yksilötasolla? – Mikä loppujen lopuksi tekee meistä Jeesuksen seuraajia?
Millä tavoin minä seuraan Jeesusta? Entä sinä?

Ps. Yle Areenassa on katsottavissa (vielä 13 pv) toinen Klaus Härön filmi: Miekkailija (v:lta 2015). – Näin sen aikoinaan leffateatterissa, mutta nyt – vaikka vain läppärin ruudulta katsottuna – se oli vähintäänkin yhtä vahva elämys.
Äärettömän esteettisiä kuvakulmia Haapsalun hämyisiltä kaduilta, utuisilta rinteiltä ja rannoilta. Päähenkilö tulee ’suuresta maailmasta’ opettajaksi vihollisen miehittämään syrjäiseen kaupunkiin, jossa on puutetta kaikesta. – Vähitellen elokuvan kristillinen symboliikka alkaa aueta, Klaus Härölle ominaisella hienolla ja taidokkaalla tavalla.

Ensi pyhän muut teksti ovat Ps. 28: 1-2, 6-9, 1 ja Sam. 15: 22-26.

Tälle kalliolle…

Ihmisen Poika – Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16: 13-19)

Mitä ihmiset sanovat? – Tartuntariskeistä, maskien käytöstä, uusista rokotevalmisteista, uudesta aallosta, hallituksen päätöksistä… KOVID-19 on osoittanut enemmän kuin selvästi, kuinka neuvottomia ja arvailujen varassa me olemme, kun kohtaamme jotain uutta, sellaista, jota emme tunnista. Ja kuinka eri tavoin reagoimme ja toimimme tuohon koko maailmaa (tavalla tai toisella) koskettavaan asiaan.

Valtioiden ja suurten yritysten johtomiehiä tunnemme kuvien ja kuvailujen perusteella. Ja sen perusteella, mitä heidän sanomisistaan ja tekemisistään luemme tai kuulemme.
On oikeastaan aika mielenkiintoista, kuinka tavattoman erilaisia, täysin vastakkaisiakin näkemyksiä ja mielipiteitä meillä voi olla yhdestä ja samasta henkilöstä ja hänen toiminnastaan.

Elävän Jumalan poika – Jeesuksesta ihmisillä oli – ja on yhä – monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Oliko hän Elia, Jeremia tai joku muu profeetta? Jeesukseen kielteisesti suhtautuneilla lainopettajilla ja fariseuksilla oli omanlaisensa ajatukset hänestä.
Olivatpa hänen omat opetuslapsensakin välillä ymmällään. Mitä heidän oikein tuli ajatella Mestaristaan?
Kun Jeesus kysyi opetuslapsilta, kenen he sanovat hänen olevan, arvelen että muu joukko hiljeni totaalisesti, ja oli helpottunut, kun Pietari, rohkein heistä, avasi suunsa.
Se, mitä Pietari sanoi, tuli sellaisella varmuudella ja itsestäänselvyydellä, ettei siinä ollut tilaa kyseenalaistamiselle. ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”

Isäni, joka on taivaissa – Pietarin varmuus ei tullut hänen omasta päästään ja päättelystään. Jeesus sanoi: ”Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.”
Pietarin sanoissa on sellainen voima – arameasta kreikaksi ja sitten vielä suomeksi käännettynäkin – että tuntui koko olemuksessa, kun tuota evankeliumikohtaa mietiskeli.

Tuossa kohtaa Jeesus olisi minusta voinut pitää tauon ja antaa opetuslasten mutustella asiaa lopun iltaa. Mutta ei – tuskin henkeä vetäen hän jatkaa, täysillä panoksilla:
”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

Jollei jo kaikki aikaisempi, niin tuo meni kyllä varmaan kaikilla kuulijoilla ihan yli ymmärryksen. Taisi aina sanavalmis ja spontaani Pietarikin olla pitkään ihan ällikällä lyöty. – Siis mitä ihmettä Jeesus sanoi, ja mitä hän tarkoitti…???

Kalastajasta kallioksi – ”Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni” Kalastaja Simon nimitettiin Pietariksi, joka tarkoittaa kalliota (arameaksi Petraus, latinaksi Petrus, kreikaksi Petros, hepreaksi Kefa). – miten vahva toteamus Jeesukselta. Mikä tehtävä, mikä vastuu!
Miltä Pietarista mahtoi tuntua hänen miettiessään Jeesuksen sanoja? Vaikea uskoa, että Pietari olisi tuossa kohden röyhistellyt rintaansa, katsonut tovereitaan hymyillen ja sanonut: ”Kuulittekos pojat?”

Jeesus rakensi kirkkonsa Petrus -kalliolle. Sen kirkon tunnussanat olivat: Jeesus on Messias, elävän Jumalan Poika. Aikojen kuluessa ihmiset rakensivat omat kirkkonsa, jotka sitten eriytyivät eri kirkkokunniksi omine oppeineen, tulkintoineen ja painotuksineen. – Usein mietin, moniako niistä Jeesus tunnistaisi omikseen…

Millaiselle perustalle meidän kirkkomme on rakennettu, sinun tai minun?
Graniittiselle peruskalliolle, haperoiselle, valkealle kalkkikivelle, tiukaksi tampatulle soralle tai muotoaan muuttavalle hiekalle… tai hapettomalle turvemaalle?
Jotkut arvostavat kirkossa ja sen opeissa pysyvyyttä, vanhoissa traditioissa pysymistä, alati samanlaisina toistuvia liturgioita. Toiset toivovat kirkon oppien ja toiminnan seuraavan ja ilmentävän nykyaikaa.

Jumalan pyhyys – Itselleni on olennaisinta se, miten Jumalan pyhyys on läsnä kirkossa tai seurakunnassa ja siinä, mitä siellä tehdään. Pyhän Hengen läsnäolonhan voi tuntea niin katolisessa, ortodoksisessa tai luterilaisessa messussa kuin vapaan suunnan jumalanpalveluksissa. Eikä siihen vaikuta se, miten iso tai pieni seurakunta on koolla.

Jeesus lupasi: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
Olisiko siis yksinkertaisesti niin, että me ihmiset siis toteutamme kirkkoa mitä erilaisimmin tavoin ja opein, ja Kristus on läsnä, kunhan muistamme, kenen nimessä ollaan tultu yhteen?
Voisiko silloin olla syytä kinastella siitä, kenellä on se oikea oppi ja oikeanlainen tapa viettää jumalanpalveluksia?

Kallioni ja linnani – Psalmissa 71 pyydetään: ”Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani. (Ps.71:3)

Kristus, auta meitä keskittymään olennaiseen – siihen, mitä Sinä haluat meidän olevan, näkevän, kuulevan, huomaavan ja tekevän.
Messias, elävän Jumalan Poika, auta meitä ymmärtämään, mitä ja millaisen Sinä haluat kirkkosi olevan tänä päivänä.
Johdata ja auta meitä olemaan Sinun seuraajiasi; heijastamaan Sinun Valoasi ja Totuuttasi. Rakentamaan Sinun valtakuntaasi tänne maan päälle, graniitille tai savelle, ihan niin kuin parhaaksi näet.

Pelastuksen Kallio – Daavid ylisti Jumalaa näin: ”Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio.” (2. Sam.22:47)

Muut tekstit: Ps. 145: 3-7, Hes. 2: 1-8 ja Ef. 2: 19-22 .