3.12.2018 – ’Et saa minua kiinni’ – Lapsenlapset olivat viikonloppuna käymässä. Leikkivät koirani kanssa. Sisälläkin oli kivat leikit, mutta vasta pihalla koira oli omassa elementissään: se juoksi isoa ympyrää sellaista vauhtia lasten ympärillä, ettei sitä millään olisi voinut saavuttaa. Se ohitti heidät yhä lähempää ja nautti silminnähden voittamattomuudestaan. Sillä oli vähintäänkin yhtä hauskaa kuin meillä jotka katselimme sen menoa.
Alla olevassa evankeliumitekstissä on jotenkin samantapaista, saavuttamatonta: siitä ei oikein saa kiinni. Se kiertää ympärillä eikä oikein suostu kiinni otettavaksi. Näin ainakin itse koin. Se sisältää niin paljon sellaista, mitä tällainen pieni ihminen ei oikein pysty edes kuvittelemaan. Taivaiden voimat järkkyvät…. tiedetään Jumalan Valtakunnan olevan lähellä… Ihmisen Poika saapuu kaikessa kirkkaudessaan… ja Hänen saapuminsensa tulee koskemaan kaikkia…
Jeesus sanoi:
”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
Hän esitti heille myös vertauksen:
”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät niin kuin ansa. Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan päällä elää. Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk. 21: 25-36)
Tämä on kyllä tosi vahvaa tekstiä. Saattaa olla pelottavaakin joidenkin mielestä. Ei Jeesus siinä kuitenkaan pelottele, vaan kertoo vain tulevista tapahtumista ja kehottaa olemaan valmiina, kun ne alkavat toteutua.
Kukaan ei tiedä, milloin Ihmisen Poika saapuu. Hänen tulemisestaan on puhuttu ja sitä on odotettu jo 2000 v:n ajan. Minusta tuntuu kuitenkin, että niiden 14 v:n aikana, joina olen seurannut kristittyjen puheita ja kirjoituksia, tuntuu että mitä mielettömämmäksi tämän maailman meno muuttuu (ja miten paljon onkaan muuttunut noidenkin vuosien aikana), sitä vakuuttuneempia monet tuntuvat olevan siitä, että Hänen tulonsa on lähellä.
Joulua kohti mentäessä tulee mieleen huuruiset pikkujoulujuhlat ja valtaisa joulunalustouhotus siivouksineen, lahjojen ostamisineen/tekemisineen ja ruoanvalmistuksineen (vaikka tuntuukin siltä, että ihmiset ovat viime vuosina aika lailla rauhoittuneet em. asioiden suhteen). Miten totaalisesti ne voivatkaan viedä ajatukset pois siitä, miksi ja kenen kunniaksi me itse asiassa Joulua vietämmekään.
Miten Hänen Valonsa ja Rakkautensa pääsisi tunkeutumaan kaiken tuollaisen lävitse sydämiämme lämmittämään?
Koetan ymmärtää Jeesuksen lausetta: ”Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.” – Siis sekö, jolle Jeesus puhui, vai se, joka aikanaan tulee näkemään taivaiden voimien järkkyvän?
Mutta… mitä jos se olisikin – kaikkien näiden lukuisien kuluneiden vuosisatojen jälkeen – juuri nyt maan päällä elävä sukupolvi…? Mitä sitten…?
Rukouksesta voimaa – Jeesus kehottaa rukoilemaan voimaa kestää tulevat tapahtumat. Minusta se on hyvä neuvo ihan milloin vain, kaikkina aikoina. Sillä kaikki me joudumme elämässämme kohtaamaan tilanteita, joihin tarvitsemme voimaa ylhäältä.
Paras juttu minusta on, kun huomaa ja muistaa, että Voimanantajan puoleen voi aina kääntyä, 24/7. Hänen, joka rakastaa meitä niin valtavan paljon tahtoo meidän parastamme.
San Damianon osuuskunnan adventinajan toivotuksessa ollut Kyrillos Jerusalemilaisen (315-386) puhe puhutteli minua, erityisesti hänen runolliset kuvauksensa Kristuksen 1. ja 2. tulemisesta. Sain luvan laittaa sen tähän blogiin:
Kyrillos Jerusalemilaisen Kasteopetuksesta (15:1-3; tässä teksti tiivistettynä, ilman kappalevälejä):
’Me julistamme Kristuksen tulemista, emme kuitenkaan vain yhtä tulemista, vaan myös toista, joka on paljon kunniakkaampi kuin ensimmäinen. Ensimmäinen tuleminen näet kantoi kärsimyksen merkkiä, toinen taas kantaa jumalallisen kuninkuuden kruunua.
Meidän Herraamme Jeesusta Kristusta koskevat asiat ovat nimittäin usein kahtalaisia. Niin oli jo hänen syntymänsä laita: ensimmäinen syntymä Jumalasta ennen aikojen alkua, toinen syntymä Neitsyestä, kun aika oli täyttynyt.
Kahdesti hän myös astuu alas maailmaan: ensin huomaamatta kuin aamukaste lampaanvilloille, ja toisen kerran kaikkien silmien edessä, nimittäin tulevaisuudessa.
Kun hän tuli ensimmäisen kerran, hänet kapaloitiin ja pantiin seimeen, toisessa tulemisessaan hän verhoutuu valoon kuin viittaan. Ensimmäisellä kerralla hän kantoi ristin häpeästä välittämättä, toisella kerralla hän saapuu kirkkautensa kunniassa, enkelten sotajoukon saattamana.
Älkäämme siis tyytykö vain muistelemaan hänen ensimmäistä tulemistaan, vaan odottakaamme myös toista tulemista.
Ja kun ensimmäisellä kerralla huudahdimme: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, niin saman ylistyksen lausumme toisellakin kerralla. Silloin kiiruhdamme Herraa vastaan yhdessä enkelien kanssa ja palvoen ylistämme häntä: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.
Vapahtaja ei tule uudestaan tuomittavaksi vaan tuomitsemaan niitä, jotka tuomitsivat hänet. Hän vaikeni silloin, kun hänet tuomittiin, mutta muistuttaa nyt kauheista teoista syyllisiä, jotka saattoivat hänet kärsimään ristin tuskia, ja sanoo heille: Näin sinä teit, ja minä olin vaiti.
Laupiaan suunnitelmansa mukaisesti hän tuli ensin opettamaan ihmisiä lempeästi kehottaen, mutta tullessaan toisen kerran kaikkien täytyy, tahtoivatpa tai eivät, alistua hänen kuninkaalliseen valtaansa.
Profeetta Malakia ennustaa Herran kahta tulemista: Aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte. ämä tarkoittaa ensimmäistä tulemista.
Sitten hän puhuu toisesta tulemisesta: Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot. Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä. Silloin Herra toimii kuin metallinsulattaja ja hopeankiillottaja.
Myös Paavali puhuu näistä kahdesta tulemisesta kirjeessään Titukselle:
Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja hurskaasti tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.
Huomaatko, miten hän puhuu ensimmäisestä tulemisesta kiittäen siitä Jumalaa, ja toisesta, jota odotamme.
Sen tähden se usko, jota tunnustamme, on opetettu meille tässä muodossa: me uskomme häneen, joka astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kunniassa tukeva takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet, ja hänen valtakunnallaan ei ole loppua.
Herramme Jeesus Kristus on siis tuleva taivaista. Hän on tuleva kunniassaan tämän maailman loppuessa, viimeisenä päivänä.Tämä maailma tulee näet loppumaan, ja luotu maailma luodaan taas uudeksi.’ (Kasteopetuksesta 15:1-3; tässä teksti tiivistetyssä muodossa):
Kirkkauden Kuningas, auta meitä jättämään turhat touhut ja keskittymään olennaisimpaan. Näkemään kirkkaasti mikä on tärkeintä.
Kiitos että tulet! Ja kiitos että Olet! 🙂
Born on Christmas Day – One Voice Children’s Choir
”Eräänä kirkkaana tähtiyönä
maailma täyttyi rakkaudella
ihana näky, Valo joka hohti ylhäältä
enkelit kuuluttivat Kuninkaiden kuninkaan
pyhää nimeä
tämä on voiman ja kirkkauden tarina
kolme viisasta polvistui rukoilemaan
tähti oli johdattanut heitä
siinä Hän makasi, Jouluyönä syntynyt
ilon Hän toi, Kuningas
riemuitkoon jokainen laulu
ja joka sydän lauloi: kuule taivaan äänen sointi
Hän täytti maailmamme rakkaudellaan
ja taivaallinen laulu kuului ylhäältä
Kristus syntyi, Herra syntyi Joulupäivänä”
Muut tekstit: Ps. 80: 15-20, Hoos. 2: 20-22 ja 1. Piet. 1: 13-17.
Siunattua adventinaikaa!