12.2.2018 

Twiittimestari – Vaikken twiittejä ole lukenut muuta kuin joitakin uutisissa olleita, ajattelen että jos niiden ideana on esittää asia mahdollisimman lyhyesti, Markusta voisi alla olevan evankeliumikohdan perusteella pitää aikansa twiittimestarina. – Miten paljon kolmeen virkkeeseen voikaan sisältyä!  

Enkelit pitivät huolta – Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta. (Mark. 1: 12-13)

Kiusausten voittaja – Jollei tuo ole kirkkovuoden lyhin evankeliumiteksti, niin ehkä ainakin latautunein. Ja ilman ainuttakaan adjektiivia!
Evankeliumit kertovat Jeesuksen kolmesta kiusauksesta. Emme tiedä, joutuiko ihmiseksi tullut Jumalan Poika useammankin kerran kiusausten kohteeksi erämaa-aikanaan. Olennaista ei ehkä olekaan  moneenko kertaan, vaan että Hän voitti ne.

Meidän ei tarvitse lähteä erämaahan kohdataksemme kiusauksia; joudumme niille alttiiksi ihan jokapäiväisessä elämässämme. Ne voivat olla selkeitä tai hienovaraisempia, ajatusten tai aistimusten tasolle jääviä taikka tekoihin johtavia. Ympäristömme tai viestimet altistavat meitä monenlaisille houkutuksille.  Erityisesti ne heikot kohtamme joutuvat koetukselle.
Tulee kiusauksia sanoa/kuunnella/katsella/tehdä mitä ei pitäisi, ja kiusauksia jättää sanomatta/kuuntelematta/näkemättä/tekemättä mitä pitäisi.
Tai kuten Paavali kirjoitti: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” (Room.7: 19)
(Kreikankiel. sanakirjassani tuo sana ’pahaa’ kääntyy myös:  arvotonta, väärää, vahingollista, harmillista, loukkaavaa jne.)

Erämaaisät ja -äidit – Mutta ei vain se, mitä ympärillämme näemme, kuulemme tai koemme, johda meitä kiusauksiin. Monet varhaiskirkon hengelliset etsijät kokivat tämän lähtiessään autiomaan hiljaisuuteen ja rauhaan voidakseen keskittyä pelkästään Jumalan läsnäoloon.
Kun ympäröivä maailma ei enää vedä huomiota itseensä, alkaa sisältäpäin, alitajunnasta, nousta asioita työstettäviksi.
Voi hyvin kuvitella, että näillä erakoilla oli myöskin erämaan yksinäisyydessä Jumalan enkeleitä apunaan. Sillä Jumala toivoo, että yhteytemme Häneen olisi vailla häiriötekijöitä (kuten sellaisia ajatuksia, tunteita tai toimintaa, jotka tuntuvat hallitsevan meitä vasten tahtoamme).
Aikansa erämaassa omien varjopuoliensa kanssa painiskelleista ja kilvoitelleista miehistä ja naisista tuli (usein tahtomattaan) hengellisiä opastajia sellaisille, jotka kamppailivat erilaisten vaikeuksien kanssa ja/tai etsivät lähempää suhdetta Jumalaan.

Mikä vie liikaa huomiotani? – Ajattelen, että on oikeastaan aika tärkeää, että välillä pysähtyy miettimään ja kuulostelemaan omaa oloaan, ajatuksiaan, tunteitaan ja tekemisiään. Onko minulla sellaisia ajatuksia, tunteita tai toimintamalleja, jotka vaikuttavat tavalla, joka ei ole hyväksi itselleni tai muille?
Viikko sitten pysähdyin kuulostelemaan tätä. Huomasin, että niin koti- kuin ulkomaantapahtumat alkoivat tuntua turhan ’painavilta’. Totesin että on (taas vaihteeksi) aika laskeutua uutispaussiin. – Se auttoi, olo keveni.
(Joulukuussa, itsenäisyyspäivän aikoihin yllätyin siitä, kuinka innostuin merkkivuotta juhlivasta Suomen itsenäisyydestä. Sehän oli pelkkää nostetta kaikki. Kun tammikuussa sitten alkoivat uutisjutut itsenäistymistämme seuranneista järkyttävistä tapahtumista, luin niitä ensin siksi, että tuntui tärkeältä tietää näistä tuskallisista, vaietuista asioista. Kunnes havahduin siihen, että oli taas tullut aika laittaa paussi uutisille, jotka ylipäätäänkin ovat voittopuolisesti negatiivissisältöisiä)
Nyt kuulostelen milloin uutislukeminen tuntuu taas omalla kohdalla tarpeelliselta. – Joka tapauksessa läppärin (tai yleensäkin ruudun, sillä en omista toimivaa TV:tä) edessä vietetty aika lyheni ilahduttavan paljon. 🙂

Mikä koukuttaa? – Viime vuonna tein (taas kerran) sokerilakon. Suklaa on aina ollut heikkouteni. Viime vuosituhannella elämäni yhdessä kriisivaiheessa Fazerin sininen toimi energian- ja lohduntuojana.
(Onneksi nykyään on tarjolla terveellisempiä ja vähemmän koukuttavia vaihtoehtoja. Ja on jopa todettu kaakaon sekä yli 70% kaakaota sisältävän tumman (raaka)suklaan sisältävän terveydelle edullisia vaikutuksia. )

Viime viikonloppuna olin koulutuksessa, jonka syvälle tunteisiin luotaavat harjoitteet johtivat vanhaan tuttuun ’nyttarttissaadafazerinsinistä’ -oloon.  Kuin ollakaan eräs ystävällinen sielu oli ilmeisesti ennakoinnut tilanteen ja tuonut meille kaikille Fazerin suklaakonvehteja. – Siihen loppui se sokeri/suklaalakkoni…
Mutta ei kun uusi suklaa- ja sokeripaasto alulle… ainakin pääsiäispäivään saakka (sillä eteeni ei ainakaan vielä ole tullut reseptiä, jolla voisi valmistaa pashaa ilman sokeria)…

Kiusauksista ja houkutuksista tulee ongelmia, kun ne alkavat ohjata ja hallinnoida ajatuksiamme, tunteitamme tai toimintaamme. Silloin (varsinkin jos/kun kyseessä on huolestuttavampi tilanne) on lohdullista tietää, että voimme aina kääntyä Vapahtajamme, kiusausten Voittajan puoleen ja pyytää Hänen apuaan.

Tahdonponnistusta – Suklaa ei ollut minulle siinä määrin ongelma, että olisin ollut siitä riippuvainen (lukuunottamatta tuota yhtä kriisivaihetta, jolloin joka kerran ruokakaupassa käydessä tuli ostettua suklaata tai jätskiä.) Mutta haluni olla vapaa kaikesta itseäni koukuttavasta laittoi minut pitämään suklaalakkoja.
Mutta tarpeesta saada suklaata voi olla kyse myös siitä, että alitajuisesti tietää saavansa suklaasta nopeasti energiaa.

Energianantaja? – Eräänä vuonna kun töissä oli erityisen haasteellista ja olin suklaalakossa, tilalle tuli iltapäiväkahvi. Kuvittelin etten jaksaisi iltaan ellen joisi kupillista kahvia. (Muulloin en kahvia juonut.) Kunnes havahduin siihen, että hei, minustahan oli tullut kahviriippuvainen! Kahvikupillinen vaihtui yrttiteehen. Ja pysyin energisenä iltaan saakka ihan yhtä hyvin kuin ’kahvikupin voimalla’…!
Taas sain huomata, miten vahva vaikutus on sillä, että kuvittelee tarvitsevansa jotakin.
Suklaa on kuitenkin sinnikkäämmin yrittänyt saada minusta addiktia. Siksi on tullut pidettyä aina välillä suklaalakkoja. Yleensä vuoden tai parin jälkeen suklaalakko on päättynyt siihen että sorrun esim. jollain synttärijuhlilla syömään makeaa. Makeannälkähän siitä vain intaantuu, ja jossain vaiheessa on edessä taas uusi tahdonponnistus: uuden sokerilakon alkaminen.

Viime vuonna tapahtui kuitenkin jotain sellaista, mitä en ole aiemmin kokenut. Olin tutustuin viikon verran erilaisiin sokerin haittavaikutuksiin, jonka seurauksena päätin luopua kokonaan sokerinkäytöstä. Mutta kun olin ollut viikon syömättä sokerituotteita, yllätyin: kehoni ei enää lainkaan kaivannut makeaa! Joulupyhinäkin herkuttelin perheen kanssa sokerittomasti.
Vaikka kaikenlaisia terveysjuttuja olenkin harrastanut, tällaista en ollut ennen kokenut, edes vesi- ja mehupaastojen jälkeen. Ennen  nimittäin minun alkoi tehdä mieli makeaa taas jonkun ajan kuluttua paaston jälkeen. Makeanhimo ei palannut viime viikonlopun fazerinsinisistäkään…
– Olisikohan suklaakiusaus irrottanut minusta otteensa suorastaan pysyvästi…? Nähtäväksi jää… 🙂 )

Mieli ja keho – Mietin miten vahva vaikutus sillä onkaan, millä me ravitsemme niin sieluamme kuin kehoamme.
Konkreettisella tasolla olen kokenut tätä esim. juuri tuosta että kun annan kropalleni makeaa, se tykästyy siihen ja haluaa ja kaipaa sitä enemmän. Mutta jos mieleni ja kehoni tiedostaa & sisäistää sokerin (tai jonkun muun asian) haitallisuuden tarpeeksi vahvasti, ne heittäytyvät mukaan tekemääni päätökseen eivätkä enää kaipaa tuota haitallista asiaa.
Ihmeellisesti suunniteltu kehomme ’kuuntelee’, mitä ajattelemme ja puhumme itsellemme (ja muille) ja reagoi ajatustemme ja sanojemme suuntaisesti.
Vaikka tällaisista asioista on tiennyt ’iät ajat’, mietin että on se kumma, että nyt vasta tämä näyttäytyi todeksi tässä makea/suklaa-asiassa.

Millä ruokin sieluani? – Tuo samahan pätee sielun- ja hengenravintoon. Sitä, millä sielua ruokkii, sitä se alkaa kaivata enemmän. Sielu ikään kuin ’pääsee makuun’ ja haluaa lisää sitä, mitä on saanut.
Tämän olen havainnut selkeästi omassa elämässäni esim. Raamatun kohdalla. Sen lukeminen oli minulle aluksi täyttä tervaa ja koin kiusausta jättää lukemisen sikseen. Nykyisin se vetää puoleensa, sen lukeminen ja luettujen kohtien mietiskeleminen. – Ja aina avautuu jotain uutta, sellaista mitä en ollut ennen huomannut, tai jotain, minkä olin aiemmin ymmärtänyt ihan toisella tavalla.

Olisikohan niin, että Vapahtajamme, joka voitti kiusaukset erämaassa – meidänkin vuoksemme – tulisi mukaan päätöksiimme luopua jostain sellaisesta, mikä ei ole meille hyväksi, ja päätöksiimme jatkaa sinnikkäästi jotain sellaista, mikä on hyväksi?
Sillä tuntuu kuin eläisimme sellaista aikaa, jolloin Vapahtajamme erityisellä intensiteetillä haluaisi auttaa meitä (jos vain itse haluamme) vapautumaan kaikenlaisista ajatusten, tunteiden, tahdon ja fyysisen tason negatiivisista sidoksista. Jotta olisimme mahdollisimman vapaita palvelemaan Häntä. Vapaita tuomaan Jumalan Valtakuntaa todeksi Maan päälle. – Sillä Hänen Valtakunnassaan vallitsee todellinen vapaus.

Kristus, kiusausten Voittaja – kiitos että olet Vapahtajamme. Vaikeimpienkin kiusausten kohdalla voimme pyytää Sinun apuasi ja tukeasi. Sinä näet, tiedät ja ymmärrät täydellisesti, millaisten asioiden kanssa kulloinkin kamppaillemme.
Kuten Heprealaiskirjeessä todetaan: ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Hepr.2:18)
Kiitos, ettei meidän täydy yrittää omin voimin yrittää selviytyä kaikenlaisista koettelemuksista: Kiitos että Sinä olet apunamme. 🙂 
Tarvitsemme Voimaasi, Läsnäoloasi ja Rakkauttasi elämäämme. Kiitos, että olet kanssamme. Tänäänkin.

Adagio for Strings – Samuel Barber

Muut tekstit: Ps. 91: 1-4, 11-12, Jes. 1:16-20, 1. Moos. 3: 1-7 (8-19)  ja Hepr. 2: 9, 17-18.