Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2017

Rakastatko?

24.4.2017

Rakastatko minua – Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.”
Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.”
Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”
Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”
(Joh. 21: 15-19)

Olisikohan niin, että meille on tärkeämpää se, kuinka meitä rakastetaan kuin se, kuinka me rakastamme? Tai jollei nyt aina, niin yleensä… tai ainakin joskus…
Sanotaanhan, että se on meitä kaikkia ihmisiä yhdistävä tarve: saada tuntea olevansa rakastettu.

Yllä olevassa evankeliumikohdassa Jeesus osoittaa, kuinka tärkeää Jumalalle on, rakastammeko Häntä, ja millä tavoin.
Jeesus kysyy Pietarilta kolmasti, rakastaako Pietari häntä. Olen jostain lukenut, että Jeesus käytti jokaisessa kysymyksessään eri merkityksen sisältävää rakkaus -sanaa. En tiedä, miten oli Jeesuksen käyttämässä aramean kielessä, mutta kreikankiel. Raamattuni mukaan 2 ensimmäisellä kerralla Jeesus käyttää agapé -sanaa, ja kolmannella phileo -sanaa.

Agapé ja phileo – Em. kirjaan kuuluvassa sanakirjassa selitetään näiden kahden sanan eroa kokonaisen sivun verran. Tiivistetysti: agapé -rakkaudesta puhuttiin kun tarkoitettiin rakkautta Jumalaa kohtaan, tai esim. kehotuksessa rakastaa vihollistaan. Phileo -rakkaudella kuvattiin ystävän rakkautta.
Mielenkiintoinen pointti minusta on tämän selityssanakirjan esittämä näkemys, että Jumala kyllä voi kutsua meitä ystävikseen ja sanoa olevansa meidän Ystävämme, mutta me emme voi sanoa olevamme Hänen ystäviään.
Perusteluna esitetään että – toisin kuin Hänen Rakkautensa meitä kohtaan – meidän rakkautemme Jumalaa kohtaan on häilyvää. Tämä näkyi Pietarissakin, joka ennen Jeesuksen vangitsemista sanoi: ”Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin.” Ja jo seuraavana aamuna, Jeesuksen ollessa vangittuna, kielsi kolmasti edes tuntevansa Jeesusta.

Rakkaus joka johtaa tekoihin – Itselleni tulee noista Jeesuksen kysymyksistä mieleen kuitenkin se, että Jeesukselle tässä rakkaus -tentissä ei näytäkään olevan kyse niinkään rakkaudesta tiettynä tunteen laatuna, vaan rakkaudesta, joka johtaa tekoihin.
Pietari oli action man. Siksi varmaan Jeesus puhui juuri hänelle nuo sanat. Toiset rannalla olleet opetuslapset kuulivat varmaan kuitenkin, ja jäivät ehkä miettimään: koskeeko tuo siis vain Pietaria? Voidaanko me jäädä tänne kalastamaan ja antaa Pietarin hoitaa homma?
Sitä miettii nykyäänkin moni Jeesuksen seuraaja: voisinko rakastaa Vapahtajaani vain itsekseni hiljaa, vai pitäisikö rakkauteni näkyä ja kuulua muille? Onko Hänen tahtonsa myös minun kohdallani, että kerron toisille uskostani?

Vapahtajamme, kiitos että rakastat meitä heikkoudestamme, erehdyksistämme, arkuudestamme, peloistamme ja puutteistamme huolimatta. Opeta meitä rakastamaan Sinua niin kuin Sinä tahdot meidän Sinua rakastavan. Niin että puheemme ja tekomme ilmentäisivät rakkauttamme Sinun toivomallasi tavalla.

This is Love – Sanctus Real (loppupuolella kohta, joka otti korviini poikien intaantuessa, mutta sanojen vuoksi laitan tämän kuitenkin)

”Sinut tarkoitettiin olemaan enemmän kuin uskonnollinen ihminen
joka vain kulkee tämän vieraan maan halki
et maista, kosketa tai edes tunne
jottet tulisi juuri siksi mitä pelkäät
mutta etkö tiedä että rakkaudessa
pelko ei voi levätä, siinä kaiken pelon on väistyttävä
joten se mitä vain tunnet todistaa
että unohdat mitä Hän kutsui sinut tekemään
tämä on rakkautta, niin tämä on rakkautta:
se parantaa murtuneet sydämet, vapauttaa vangitut
kulkee ylimääräisen virstan matkan vihollisiesikin vuoksi
tämä on rakkautta, ettei tuomitse eikä väittele
tai pyörittele kysymyksiä maailman palaessa edessämme
puhut vapaudesta muttet ole koskaan tuntenut vapautta
simppelisti – tiedätkö mitä rakkaus tarkoittaa?
se siirtää jokaisen vuoren, nielaisee meren
etsii joka kulman takaa löytäen sinut ja minut
tämä on rakkautta murtuneille, rakkautta eksyneille
rakkautta arpia saanneille, rakkautta, jonka hinta on maksettu
suuren valtameren kokoista rakkautta
jonka virroissa voit uida ikuisesti”

Muut tekstit: Ps. 23, Jer. 23: 1-4 ja 1. Piet. 5: 1-4

Ylösnousseen aterialla

17.4. 2017 Sinivuokkojen ilmestyminen kuivien lehtien keskeltä – joka kevät yhtä ihanan hätkähdyttävä ja iloa tuova näky! Kuolleen läpi työntyy esiin uutta ja kaunista – elämää.

Se on Herra! – Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:
    Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
    Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
    Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
    Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.   (Joh. 21: 1-14)

Millainen oli se Jeesuksen ylösnousemuskeho, jossa hän ilmestyi opetuslapsilleen? Millä tavoin Jeesuksen ylösnousemuskeho oli erilainen/erinäköinen kuin hänen fyysinen kehonsa oli ollut? (Yleensä puhutaan Jeesuksen ylösnousemusruumiista, mutta minulle sana keho kuvaa elävää, ruumis kuollutta.)
En ole nähnyt enkä kuullut tätä pohdittavan missään. Itse huomaan alkavani miettiä sitä usein kun eteen tulee Jeesuksen ylösnousemustekstejä.

Miksi opetuslapset (Maria Jeesuksen haudan luona, 2 opetuslasta Emmauksen tiellä, ja yllä olevat opetuslapset järvellä) eivät ensin tunnistaneet ylösnoussutta Mestariaan? Vasta kun Jeesus puhui, he tunsivat Hänet.
Tuomakselle puolestaan selvisi Jeesuksen ylösnousemuskehon konkretia ylähuoneella vasta saadessaan työntää sormensa Jeesuksen haavoihin.

Tiberiaan rannalla opetuslapset koettivat saada ristiriitaisiin ajatuksiinsa jotain tolkkua:
Meidän Herramme on valmistanut meille aterian – mutta hänhän kuoli ristillä… ja tässä hän kuitenkin on taas kanssamme…
Hän tarjoaa meille leipää – aivan kuten ennen kuolemaansa… kuinka tämä kaikki on mahdollista…???

Hämmennykseltään he eivät uskaltaneet kysyä. Vaikka olivatkin Mestarinsa seurassa monenlaisia ihmeitä nähneet ja kokeneet, tämä oli jotain niin käsittämätöntä, että se laittoi hiljaisiksi, Pietarinkin.
Joka tapauksessa he kaikki saivat kuitenkin varmastikin paljon lohdutusta ja rohkaisua siitä, että heidän Rabbinsa tuli heidän luokseen ja osoitti, kuinka Hän välittää ja huolehtii heistä.

Johannes tunnisti Jeesuksen tämän kehotuksesta heittää verkot veteen sekä runsaasta kalasaaliista, Pietari Johanneksen toteamuksesta ”Se on Herra”.
Jos Herra ilmestyisi Saarijärven, Pyhäjärven tai Kyyjärven rannalle, taikka keskelle jotain urbaania asuinaluettamme, tunnistaisimmeko Hänet? Miten hän meille ilmestyisi? Mistä tunnistaisimme Hänet Herraksi?

Onko Jeesus Kristus keskellämme, ilman että huomaamme?
Kutsuuko Hän meitäkin aterioimaan kanssaan? – Mitä se voisi tänä päivänä meille merkitä?

Monilla on ollut elämänsä varrella jokin kokemus (tai useampia), joka on saattanut jättää samankaltaisen hämmennyksen valtaan kuin nuo 7 kaverusta Tiberiaanjärven rannalla. Tai sitten tuonut sanoinkuvaamattoman rauhan. Tuollaisesta kohtaamisesta ei ehkä ole halunnut kertoa muille, koska se on koettu niin henkilökohtaisina tai on oltu huolissaan siitä, mitä muut ajattelisivat jos kertoisi. Jotkut ovat kuitenkin kertoneet, haluten välittää muille sitä, mikä itselle on tullut todeksi: Hän elää, Hän on kanssamme, Hän näkee tilanteemme, Hän lohduttaa, rohkaisee, auttaa ja vahvistaa.

Millä tavoin – Jumala tietää, mitä me kulloinkin tarvitsemme; millä tavoin tulla luoksemme, minkä kautta koskettaa meitä. Raamatun kirjoituksia lukiessa tai kuullessa, rukouksessa tai ihan arkisessakin tilanteessa. Joskus saattaa syvän kriisin tai toivottomuuden tilaan yllättäen laskeutua ääretön rauha sydämeen. Sisimmässään tietää, Kenelle suunnata kiitoksensa.

Jeesuksen ilmestyminen ylösnousemuskehossaan opetuslapsilleen, todellisena ja toimivana, leipää ojentavana – niin Emmauksessa kuin Tiberiaan rannalla, on asia johon (vaikka kuinka haluaisi ymmärtää) ei taida saada tässä maallisessa kehossa saada tyydyttävää selitystä. – Kuten siihenkään, millä tavoin Jeesuksen ylösnousemuskeho oli erilainen kuin se, millaisena Hän on ilmestynyt lukemattomille ihmisille taivaaseenastumisensa jälkeen.

Lukuisat muslimit ovat tunnistaneet Jeesuksen tämän ilmestyessä heille rukouksessa, visiossa tai unessa. Ne, jotka eivät ole tunnistaneet, ovat hämmentyneinä kysyneet huoneeseensa ilmestyneeltä kirkkaalta, valoa hohtavalta mieheltä, kuka hän on. Silloin Jeesus on kertonut heille nimensä, ja monille vielä lisännyt: ”Seuraa Minua.”
Niille, jotka ovat kertoneet julkisesti visiostaan/unestaan, kokemus Ylösnousseen valtavasta Rakkaudesta on ollut niin vahva ja todellinen, että he ovat jättäneet islamin ja alkaneet seurata Kristusta ja Hänen opetuksiaan.
Näistä kuvauksista voi päätellä, että vaikka kohtaamiset ovat olleet hyvin konkreettisen tuntuisia, Jeesuksen ilmestyminen ’taivaskehossaan’ (taivaaseenastumisensa jälkeen siis) on kuitenkin siinä määrin enemmän hengellinen kuin aineellinen, että nykyajan tuomaille tuskin tarjottaisiin tilaisuutta työntää sormeaan Hänen haavoihinsa.

Vain hengellistä? – Onko se, mitä Jeesus tässä taivaallisessa olomuodossaan haluaa meille tarjota, pelkästään hengellistä? – Monet ovat kokeneet jopa fyysistä parantumista Herran Pyhällä Aterialla. Ehtoollisella on ihmeellinen, salattu vaikutus. Sekin, mitä Ehtoollisella tapahtuu, on Jumalan suurta mysteeriä.

Mietin välillä myös sitä, millainen Jeesus Kristuksen olemus mahtaa olla silloin, kun Hän tulee takaisin ilmestyen ei vain yhdelle ihmiselle yksityisesti, vaan kaikille… niin että kaikki saavat nähdä Hänet. – Mistä me tunnistamme Hänet oikeaksi Messiaaksi?
Verratessaan itseään paimeneksi Jeesus sanoo, että paimen kulkee edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska tuntevat hänen äänensä.

Mutta nämä kaikki pohdintani Jeesuksen kehojen eroista ovat vain ajatustenpyörittelyä. Vaikka kaikenlaista voi ajatella ja spekuloida, taitavat nämä asiat loppujen lopuksi kuitenkin jäädä Jumalan mysteereiksi. Olennaista taitaa olla ennemminkin se, että tietää/uskoo Jeesus Kristuksen yhä elävän ja vaikuttavan keskellämme.
Tai jos tuo tuntuu omalla kohdallasi mahdottomalta ajatukselta, voithan kuitenkin päättää olevasi avoin: pyytää että Hän osoittaa – tavalla tai toisella – todellisuutensa. Niin olennaisesta asiasta kun on kyse, kannattaa pitää mieli ja sydän avoinna…

Kaikkivaltias, Sinä näet hämmennyksemme monenlaisten asioiden edessä, monenlaisissa tilanteissa.
Valaise mielemme ja sydämemme. Näytä meille, mikä on olennaista; mitä meidän kuuluu etsiä, mihin kiinnittää huomiomme, mitä tunnistaa. Mitä Sinä haluat meidän tietävän ja ymmärtävän.
Kiitos, Rakkaudestasi! Kiitos siitä, mitä haluat tarjota – meillekin!

************

Ps. Yllä olevaa tekstiä naputtelin viime viikolla vähän kerrallaan, vielä pääsiäislauantainakin. Mutta Pääsiäisyönä, unen aikana, tapahtui jotain… – oli kuin kaikki pohdiskeluni olisi vain työnnetty syrjään.
Pääsiäisyönä olin ollut tunnelmallisessa messussa. Pimeään kirkkosaliin levisi valo vähitellen kynttilöiden ja tuohusten sytyttämisen myötä; kaunista musiikkia ja laulua; osallistuimme Ehtoolliseen, Ylösnousseen pyhälle aterialle; ja messun jälkeen vielä seurakunnan henkilökunnan valmistamalle pääsiäisaterialle srk-salissa.
Saavuttuani kotiin aamuyön tunteina uneen pääsyä joutui odottamaan, ja monenlaiset asiat pyörivät vielä mielessä.
Mutta aamulla herätessäni yllätyin: mielessäni soi ylistyslaulu, jonka olin kuullut 1. kerran 14 v. sitten, mutta jota en ollut pitkään aikaan kuullut. Koko olemukseni soi tuota laulua, uudestaan ja uudestaan. Oli kuin joka soluni olisi resonoinut laulun sanojen ja sävelen kanssa: ”Holy, holy are You Lord God Almighty…”. Ikään kuin en itse olisi tehnyt mitään… annoin sen vain soida. Oli monta tuntia aikaa siihen, kunnes kattaisin pääsiäispöydän vieraille, joten sain viipyä pitkään tuossa olotilassa. Vain olla ja antaa laulun soida sisimmässäni.
Kuten eräs ystäväni totesi: Ylösnousemusjuhlassa on jotain aivan erityistä.

I stand in awe of You – Jaime Jamgochian

”Sanoinkuvaamattoman loistava, käsittämättömän ihana
ketään kaltaistasi ei ole nähty tai kuultu
kuka voisi käsittää ääretöntä viisauttasi
kuka voi luodata rakkautesi syvyyteen
olet kuvaamattoman ihmeellinen, Majesteetti valtaistuimella
seison edessäsi, Sinua kunnioittaen
Pyhä Jumala, Sinulle kuuluu kaikki ylistys”

Muut tekstit: Ps. 116: 1-9, Sak. 8: 6-8 ja Ap. t. 3: 12-20.

Ketä etsit?

10.4.2017 Puutarhahauta, Jerusalem

Ketä sinä etsit? – Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?”
Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” – se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut. (Joh. 20: 11-18)

Mitä itket? – Magdalan Maria tuli puutarhan ympäröimän hautakallion luo. Kivi oli vieritetty haudan suulta. Marian järkytys ja suru: Herrani ruumis on viety pois. Hautaluolassa Maria näki enkelit. Tuskin hän oli vastannut enkeleille miksi hän itki, kun hänen ylösnoussut Herransa kysyi hänen takaansa samaa.

Vapahtajamme kyllä tietää surumme aiheet, mutta Hän haluaa että käännymme Hänen puoleensa ja kerromme ne Hänelle; jotta taakkamme kevenisi.

Maria ei ensin tunnistanut Jeesusta tämän ylösnousemuskehossa. Vasta Jeesuksen lausuttua hänen nimensä Maria havahtui: hänen Herransa ei ollutkaan kuollut, vaan oli elävänä hänen edessään!
Maria sai ensimmäisenä kokea Pääsiäisen ihmeen: hänen Rabbuuninsa oli voittanut kuoleman.

Nimi haudassa – Nimestä ja haudalta etsimisestä tuli mieleeni tapahtumasarjan 3v:n takaa.
Ystävieni häissä Pohjanmaalla oli 100 vierasta. Hääparin lisäksi tunsin paikalla olijoista vain 2 henkilöä. Hääjuhlan aikana tuli keskusteltua lähinnä vain oman pöytäseurueen kanssa. Jostain syystä kuitenkin esittäydyin ohi kulkiessani yhden pöydän ääressä istuville, joista eräs tarkensi, kuuliko oikein sukunimeni. Hän kertoi kulkeneensa ennen häitä kirkkoa ympäröivällä hautuumaalla ja huomanneensa siellä eräässä hautakivessä saman nimen. Tuplaveelläkö? Niin. – Hääjuhlan jälkeen lähdin hautuumaalle etsiäkseni tuon haudan.
60-luvulla, äitini kuoltua, isäni lisäksi ei Uudenmaan läänin puhelinluettelossa ollut muita samannimisiä. Enää ei ole puhelinluetteloita joista katsoa, mutta joka tapauksessa en tänäkään päivänä tiedä minulla olevan muita samannimisiä elossa olevia sukulaisia kuin veljeni, hänen lapsensa sekä siskoni isäni 2. avioliitosta. (Isäni nim. vaihtoi nuorena ruotsal. sukunimensä suomalaiseen, isänsä suvussa joskus muinoin olleeseen.)

Nuorempana minua eivät tällaiset asiat kiinnostaneet. En myöskään ole koskaan erityisemmin pitänyt hautuumailla käymisestä. Mutta ystävieni hääjuhlapäivänä heräsi yllättäen mielenkiinto: mitä jos tuolta hautuumaalla löytäisinkin jonkun kaukaisen sukulaisen haudan?
Käveltyäni jonkin aikaa hautuumaan hiekkakäytäviä oli kuin olisin kuullut sanat: ”Älä etsi kuolleita, etsi eläviä.” – Sanat olivat kuin rauhallinen, asiallinen toteamus, ja otin ne sellaisena. Niin, todella: mitä sitten vaikka löytäisin sen haudan? Nimi hautakivessä ei kertoisi, olisiko kyse sukulaisesta tai ei. Palasin majapaikkaan.

Yhteystieto – Tuolta häävieraalta, joka oli kertonut haudasta, sain erään sukulaiseni puhelinnumeron. Olin kuullut tämän sukulaisen olemassaolosta juuri ennen isäni kuolemaa, mutten ollut häntä koskaan tavannut. (Lapsuuden- ja nuoruudenperheissäni viljeltiin vaikenemisen kulttuuria: surullisista tai kiusallisista asioista ei puhuttu.)
Kotiin palattuani soitin tälle lähisukulaiselleni. Vaikkei yhteistä sukunimeä, yhteisiä nimittäjiä kuitenkin löytyi. Sain tutustua häneen, ja sittemmin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa.

Paljonkohan asioita hautaammekaan puhumattomuuden alle – kun on helpompi vaieta kuin puhua?
Itse olen elämäni varrella noudattanut lapsena ja nuorena omaksuttua mallia: koettanut pitää suruni omassa puserossa, ts. yrittänyt (vaihtelevalla menestyksellä) olla taakoittamatta muita murheillani. Nykyään opettelen tuomaan niitä Hänelle, joka haluaa minun kertovan tunteistani, puhuvan niistä Hänelle; niin iloistani, suruistani kuin muistakin tunteistani sekä ajatuksistani ja toiveistani. – Olen kiitollinen siitä, mitä kaikkea Hän on: Lohduttajani, Auttajani, Opettajani, Vapahtajani, Ystäväni…

Eilisessä Johanneksenkirkon taivaisenkirkkaasti laulaneen kuoron säestämässä palmusunnuntaimessussa Peter Halldorf sanoi saarnassaan, kuinka Betanian talossa evankeliumi toteutui: Jeesus oli rakkaiden ystäviensä kanssa; kuinka sisarukset Lasarus, Martta ja Maria olivat Jeesukselle nimenomaan läheisiä, rakkaita ystäviä.

Ystävämme? Mietin, uskallammeko ajatella että Hän haluaa ja on valmis olemaan meidänkin Ystävämme? Haluammeko me?

Hyötyä? – Toisen näkökulman: minkä arvoista jokin asia on, Peter Halldorf toi esiin mainiten 500 v. sitten reformoidun kirkkomme. Voiko Jumalanpalveluksen ja liturgian arvoa mitata? Tai sen, että viettää aikaa Hänen läsnäolossaan? Tai sen, että osoittaa Hänelle rakkauttaan, kuten Betanian Maria teki voidellessaan Jeesuksen jalat kallisarvoisella öljyllään? – Maria vuodatti Jeesukselle kalleimman aarteensa: rakkautensa, sanoi P.H.

Jumalan läsnäolossa kirkas valonkiila lävistää pimeimmätkin alueet ja valaisee ne. Se muuttaa meitä. Hänen läsnäolonsa vaikutuksessa meissä tapahtuu muutosta.
Peter Halldorf päätti saarnansa sanoihin: ”Maria, sinua tarvitaan”.

Rabbuuni – Opettajamme ja Ystävämme, vedä meitä elävään yhteyteen kanssasi. Lähetä enkelisi niiden asioiden ’ylle’, joita/joista meidän ei ole tarkoitus etsiä (itsemme ulkopuolelta tai itsestämme). Valaise ne asiat, joista meidän on hyvä tulla tietoisiksi.
Auta, ettemme pitäytyisi siinä, mikä (meissä) on kuollutta. Auta meitä löytämään asiat, jotka ovat todella olennaisia. Löytämään Ikuisen, Elämän äärelle.

Vapahtajamme, auta meitä myös kertomaan Sinulle (taikka jollekin luotettavalle lähimmäiselle, sellaiselle, joka haluaa kuunnella) asioista, jotka meitä painavat, sen sijaan että hautoisimme niitä sisimmässämme.
Auta meitä suuntaamaan katseemme Sinuun. Näkemään, mitä kaikkea Sinä Olet. Ja mitä haluat meille ja elämäämme.

Pääsiäisen ihme – Kristus, Sinä näytit että on olemassa Suurempi Voima kuin meidän ja koko maailman huolet ja murheet yhteensä. Voima, joka voitti kuoleman. Voima, jossa on Elämä, Ilo ja Valo.
Ylösnousemusvoimastasi katseemme kääntyy pimeästä Valoon, kuolemasta Elämään. Kiitos siitä!

Kristus nousi kuolleista! – Totisesti nousi!

Iloitaan siitä, annetaan Hänen täyttää meidät Ilollaan ja Valollaan!

Hristos Anesti! – Kristus nousi kuolleista – Valamon veljien laulamana

Muut 2. Pääsiäispäivän tekstit ovat: Ps. 16: 8-11, Ps. 31: 20-23 ja 2. Kor. 5: 15-21.

Betaniassa

3.4.2017

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.” (Joh. 12: 1-8)

Jeesus tuli ystäviensä luo levähtämään, kokemaan näiden sisarusten vilpitöntä ja varauksetonta ystävyyttä ja rakkautta ennen Jerusalemissa odottavia koettelemuksia. Jeesus antoi aina kaikkensa toisille. Nyt hän halusi levähtää hetken, kerätä voimia. Ehkä hän tuli myös lohdutetuksi Marian pestessä hänen jalkansa tuoksuöljyllä.
Ja sitten tuon hetken särkee viiltävä kommentti, kuin jostain toisesta todellisuudesta.

Miten olisin/olisit jonain huoneessa olijoista reagoinut Juudaksen sanoihin? Mariana, Marttana, Lasaruksena, jonain toisena Jeesuksen opetuslapsena tai Jeesusta katsomaan tulleena naapurina?
Uskon, että Jeesuksen sanat ”hän tekee tämän hautaamistani varten” eivät jättäneet ketään läsnäolijoista kylmäksi. Voin kuvitella, kuinka nardusöljyn tuoksun lisäksi huoneessa leijaili monenlaisia, voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia.

Öljyä pienessä pullossa – Jerusalemissa käydessäni olen aina ostanut eräästä pienestä ortodoksiluostarista siunattua öljyä, kortteja ja jotain muuta pientä, kannatuksen vuoksi. Luostarin munkit keskittyvät hengelliseen elämään, käytännön asioita hoitaa aina yhtä tarmokas iranilainen sisar, 50+v. Kotimaassaan hän toimi opettajana, kunnes joutui kristittynä lähtemään maasta.
Tämä sisar kertoo aina tavatessamme, miten ihmeellisellä tavalla Jeesus, ”my precious Lord and Savior ” (kuten hän ilmaisee henkilökohtaista suhdettaan Vapahtajaan), on jälleen toiminut ja koskettanut ihmisiä erilaisissa kohtaamisissa.

Kerran, kun tulin luostariin ystävieni kanssa ja menin etsimään sisarta, eräs munkeista sanoi, ettei sisar nyt voisi tulla esittelemään luostarin kappelia, koska hänellä oli kova migreeni. Olimme juuri lähdössä pois, kun sisar kiirehti luoksemme paksu villahuivi käärittynä päänsä ympärille. Koetin estellä häntä ja lähettää hänet takaisin lepäämään, mutta hän vastasi että Herran palveleminen on hänelle aina ykkösasia.
Sisar esitteli ryhmämme ensikertalaisille luostarin pienen kirkkosalin ja sen alapuolella olevan huoneen, jota luostarin asukkaat pitävät osana siitä nk. ylähuoneesta, jonne Jeesus tuli opetuslapsineen pääsiäisaterialle ennen vangitsemistaan.
Kun jossain vaiheessa kysyin, haluaisiko hän että rukoilisimme että migreeni lähtisi, hän totesi vain lyhyesti että oi, se lähti jo! – Tämä tuntui olevan hänestä niin luonnollinen juttu, ettei hän olisi varmaan edes muistanut koko asiaa, jollen olisi ottanut sitä esiin.
(Nuorena minulla oli eräässä vaiheessa pahoja migreenikohtauksia. Ainakin oma kokemukseni oli, ettei niistä päässyt noin vain hetkessä. Ne lamauttivat totaalisesti vuoteen pohjalle, eikä silloin voinut ajatellakaan tekevänsä mitään muuta kuin odottaa tuskaisena peiton alla että viiltävä kipu vihdoin hellittäisi.)

Tuoksu vai öljy? – Tuosta jerusalemilaisesta luostarista hankkimaani pieneen öljypulloon olen tiputtanut muutaman pisaran Betaniasta ostamaani nardusöljyä.
Toissa viikolla ystäviäni oli tulossa luokseni. Ennen heidän saapumistaan halusin mietiskellä iltamme teemaa, mutta koko päivän vaivannut särky häiritsi keskittymistä. Rukoilin – ei auttanut. Äkkiä tuli ajatus hakea öljypullo jääkaapista. Sivelin öljyä kipukohtaan. Särky katosi saman tien eikä palannut koko iltana. Olin ihmeissäni. – Siunattu öljykö vaiko nardustuoksu kivun vei…? No ei tietenkään kumpikaan. Jos niin olisi, eipä tarvitsisi enää säryistä kärsiä…! 🙂

Energeettistäkö? – New age -aikoinani opiskelin terapiaa, jossa käytettiin energiatasolla hoitavia öljyjä, ja erästä toista hoitomuotoa opiskellessani tutustuin eteeristen öljyjen tuoksujen ominaisuuksiin ja vaikutuksiin.
Jätettyäni new age -hoidot sain tutustua johonkin paljon voimakkaampaan ’elementtiin’ kuin edellä mainitut. (Aluksi luulin nimittäin, että tässäkin oli kyse lähinnä energiasta.) Olinhan opiskellut myös bioenergia- ja shiatsuterapeutiksi, käynyt reikikurssit, opiskellut kiinalaista lääketiedettä ym. hoitomuotoja, joissa kaikissa puhuttiin hoitojen energeettisistä vaikutuksista; joten olin omaksunut eräänlaisen energeettisen ajattelutavan, josta käsin käsitin ja käsittelin käsitteitä…

Enemmän kuin energiaa – Jätettyäni new age -jutut sain tutustua Häneen, jonka palveleminen oli tuon jerusalemilaisen luostarin sisaren ykkösjuttu. Ja sain huomata, kuinka Hänen seuraamisensa kautta saa tutustua Voimaan, joka on suunnattoman paljon enemmän kuin mitkään energiat, joihin siihen saakka olin tutustunut. Vähitellen opin, kuinka tässä ei ollut kyse ’vain’ jostain taivaallisesta elementistä tai energiasta. Kyse oli Jumalan kolmannesta persoonasta.
Pyhä Henki paransi tuon sisaren migreenin hetkessä. Pyhä Henki paransi myös särkyni. Miten? Se on minulle mysteeri. Aina olen yhtä ihmeissäni, kun saan nähdä, kuulla tai kokea sellaista.
Sen olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että noissa 90-luvulla opiskelemissani energeettisissä hoitomuodoissa on kyse aivan eri asiasta kuin siitä, mitä Pyhä Henki merkitsee. Jo Hänen ’etunimensä’ Pyhä kertoo tästä.

Pyhän Hengen Voima — Voisin hyvin kuvitella, että Betanian sisaruksista ainakin Maria oli opetuslasten ja heidän joukkoonsa kuuluvien naisten mukana ylähuoneessa, opetuslasten kokoontumispaikassa, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Ensin suremassa Herransa kuolemaa. Sitten yllättymässä ja ilahtumassa, kun Hän ilmestyi sinne ylösnousemuskehossa. Ja lopuksi odottamassa siellä sitä Voimaa, jonka Hän lupasi lähettää opetuslapsilleen.
Jollei sitten Maria ollut lähtenyt Lasaruksen ja Martan kanssa Betaniasta, kun selvisi että ylipapit halusivat tappaa Lasaruksen, koska hänen kuolleistaheräämisensä takia niin monet uskoivat Jeesukseen.

Ylösnousemuksen Voima – Lasaruksen herättäminen kuolleista oli ollut kuin pieni esinäytös Pääsiäisen ylösnousemusihmeestä.
Missä sitten olivatkaan, Lasarus, Martta ja Maria (kuten muutkin Jeesuksen opetuslapset) tulivat ymmärtämään, että heidän Ystävänsä ja Mestarinsa ei ollutkaan jättänyt heitä. Hän oli heidän kanssaan, nyt vain eri olomuodossa kuin aiemmin.
Ja lupauksensa mukaan Hän lähetti Helluntaina Pyhän Henkensä opetuslapsiensa keskuuteen, toimimaan heidän keskuudessaan ja heissä.
Tämä kaikki on jotain sellaista, mihin energeettinen ajattelutapa ei yllä.

Tällaisin miettein lähden alkaneeseen viikkoon, kohti Palmusunnuntaita.

Above all powers – Michael W. Smith

”Kaikkien voimien, kuninkaiden, luonnon ja luotujen yläpuolella
kaiken viisauden ja ihmisten tekojen yläpuolella
Sinä olit täällä ennen maailman alkua
kaikkien kuningaskuntien ja valtaistuinten yläpuolella
olet enemmän kuin kaikki maailman ihmeet, rikkaudet ja aarteet
arvosi on mittaamaton
ristiinnaulittu, hautakiven takana, elit kuollaksesi hylättynä ja yksin
kuin maahan tallattu ruusu, otit lankeemuksen, ajattelit minua
ennen kaikkea muuta”

Muita Palmusunnuntain tekstejä ovat mm. Ps. 22: 2-6, Sak. 9: 9-10 ja Fil. 2: 5-11.