19.12.2016 
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2: 1-14)
Jouluevankeliumin osaa moni aikuinen ulkoa kouluajoilta. Vaikka Kyrenius onkin muuttunut Quiriniukseksi, maaherra käskynhaltijaksi ja sija majatalossa tilaksi majapaikassa. Ja jotkut muutkin kohdat saaneet nykyaikaisemman ilmaisumuodon.
Enkeli ilmoittaa kuitenkin Suuren Ilosanoman melko samanlaisena kuin ennen. Yhtä kohtaa vain mietin: ennen enkeli sanoi: maassa rauha ihmisten kesken, nyt hän sanoo: rauha ihmisillä. – Kuvastaako tuo jotenkin paremmin tätä aikakauttamme? Että kunhan minulla on rauha; ei siitä keskinäisestä rauhasta niin väliä…?
Mukavalta tuntuu kuitenkin se, että Jumalan hyvä tahto on muuttunut rakkaudeksi meitä ihmisiä kohtaan. 🙂
Kuvaelma – Meidän koulussamme oli joka luokalla oma tehtävä joulujuhlassa. Ekaluokkalaiset lausuivat jouluevankeliumin. Tokaluokkalaiset esittivät joulukuvaelman (ilman repliikkejä): oltiin vain siinä lavalla rooliasuissa, Joosef, Maria, paimenet ja enkelit ja Itämaan tietäjät, muiden laulaessa Jouluyö, juhlayö.
Minun osakseni lankesi olla Maria. Muistan vieläkin miten hyvältä tuntui vain istua siinä hiljaa, pidellen Jeesus-vauvaa – kapaloon käärittyä nukkea – sylissäni. Ujo kun olin, helpotti ettei tarvinnut sanoa sanaakaan (vuorosanat tulivat mukaan vasta ylempien luokkien näytelmissä).
Mutta olisiko tuossa hyvän olon tunteessa voinut olla jotain muutakin? Aavistus tulevasta?
Lasteni syntymä ja heidän sylissäni pitäminen – ja myöhemmin lapsenlasten – kun on ollut rakkaimpia ja sykähdyttävimpiä asioita elämässäni. Olen näistä valtavan onnellinen ja kiitollinen.
Marian äidinonneen hänen pitäessään sylissään vastasyntynyttä pystyn siis helposti eläytymään. Ja kyllä Joosefinkin helpotuksensekaiseen onnentunteeseen, kun kaikki lopulta sujui hyvin.
Mutta millaisia ajatuksia Mariassa ja Joosefissa mahtoi liikkua, kun paimenet tulivat tervehtimään Vapahtajaa? Seimessähän ei maannutkaan tavallinen lapsi, vaan odotettu Messias!
Kun jo uuden elämän syntyminen maailmaan tuntuu ihmeelliseltä, miten ymmärtää tätä Ihmettä isolla iillä: maailman Vapahtaja, syntynyt meille, tähän vaatimattomaan sijaan? Mitä kaikkea se mahtaakaan tarkoittaa? Millä tavoin tämä vaikuttaa elämäämme?
Tilaa Ihmeelle? – Tämän Ihmeen äärellä saamme hiljentyä tänäkin Jouluna. Meille annetaan – taas kerran – mahdollisuus olla tila, jossa Hän syntyy ja kasvaa. Tila jossa Hänen vaikutuksensa vahvistuu. Tila jossa ja josta Hän säteilee Valoaan. Tila, jossa ja josta käsin Hänen Rauhansa saa levitä koko olemukseemme. Niin että (joka) maassa vallitsisi Rauha ihmisten kesken.
Sylissä – Hiljentyessämme tässä Tilassa, sydän avoinna, saatamme kokea – vaikka vain häivähdyksenomaisesti – kuinka me emme pidäkään Häntä sylissämme (sydämessämme), vaan Hän meitä…
Muut Jouluyön tekstit ovat Ps. 96: 1-3, 6-10, Jes. 9: 1-6 ja Tit. 2: 11-14.
O Holy Night – Josh Groban
”Oi pyhä yö, tähdet tuikkivat kirkkaana, on rakkaan Pelastajan syntymäyö
kauan maailma eli synnissä ja erehdyksessä, kaivaten
kunnes Hän ilmestyi ja sielu tunnisti arvonsa
toivon väristys, uupunut maailma riemuitsee kun sille koittaa uusi ja loistava aamu
polvistu, kuule enkelten äänet, oi taivaallinen yö, jolloin Kristus syntyi
Hän murtaa kahleet, sillä orja on veljemme ja Hänen nimessään kaikki sorto tulee päättymään
kuorossa laulamme suloisia ilon lauluja, ylistäköön kaikki mitä meissä on Hänen pyhää nimeään
Kristus, Herra, Sinua ylistämme ikuisesti, joulu, joulu, taivaallinen yö”
Tuo väristys – sana (thrill, tarkoittaen myös riemastuttavaa, sävähdyttävää, sykähdyttävää, vavahduttavaa) kuvaa myös sitä, mitä tunnen aina kuullessani tämän laulun, millä kielellä tahansa laulettuna. Mutta nyt, keskityttyäni kunnolla noihin sanoihin, täytyy lisätä vielä yksi thrill – sanan merkitys: jännitys. Ei kuitenkaan trillerijännitystä, vaan pikemminkin toiveikasta, odotusta luovaa: mitäköhän hyvää Hän haluaa tehdä minussa/sinussa/meissä tänä jouluaikana (joka jatkuu pitkälle vielä joulupyhien jälkeen)? Entä millä tavoin se voi heijastua ja vaikuttaa tulevaan vuoteen?
Toiveikas kutsu ja odotus – Kristus, Valomme ja Pelastuksemme, tule meidän kaikkien sydämiin, niin että kaikki kahleet – niin sisäiset kuin ulkoiset – voisivat murtua. Vapauta meidät kaikenlaisesta sorrosta ja alistamisesta. Auta meitä – yksilöinä ja kansakuntina – elämään siinä Vapaudessa ja Rakkaudessa, jonka Sinä toit maailmallemme. Kiitos kun tulit & kiitos kun tulet!
Ja tähän vielä virallinen, runollinen tuttu suomennos:
”Oi jouluyö, oi autuas sä hetki, kun ihmiseksi sai Herra taivahan
synteimme tähden henkensä hän antoi ja kärsi ristinkuoleman
jo toivon säde hohtavainen loistaa nyt yllä maan ja merten aavojen
siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa, oi jouluyö, sä lohtu ihmisten
jo kirvonneet on syntiemme kahleet, on taivas auennut lapsille maan
orjuus on poissa, veljesvaino päättyi, siis Luojan kiitosta laulamme vaan
toi rauhan meille Herra taivahasta ja puolestamme astui kuolemaan
siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa, oi jouluyö, sä lohtu ihmisten”
Iloista ja rauhaisaa Vapahtajamme syntymäjuhlaa!