25.1.2016                                                              

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily –  ihana tämä ensi pyhän aihe! Sitä, Hänen kirkkauttaan toivoisin näkeväni enemmän. Omassa elämässäni, jokaisen elämässä, koko maailmassa. Olenko taivaanrannanmaalari? Onko joutavaa tai mieletöntä kaivata Jumalan kirkkauden ilmentymistä?

Saul, kiivas kristittyjen vainooja, koki Kristuksen valtavan kirkkauden Damaskoksen tiellä. Se muutti hänet täysin. Hänestä tuli Paavali, merkittävin Kristuksen apostoli. Kristuksen kirkkaudesta, jota hän sai myöhemminkin kokea, tuli hänelle todellinen inspiraation lähde ja päämäärä. Siitä kertoo myös alla oleva ote kirjeestään korinttilaisille.

Damaskoksen teillä – Mitä tapahtuu tänä päivänä Damaskoksessa ja sen liepeillä? 40 km:n päästä Damaskoksesta, pommitetussa Madayan kaupungissa nälkään menehtyneitä, 1/2 v:n piirityksen takia. Vihdoin runsas viikko sitten päästettiin ruokaa ja lääkkeitä kuljettaneita rekkoja toimittamaan apua 40.000 asukkaan kaupunkiin – sen jälkeen, kun kuvat ja kuvaukset nääntyvistä asukkaista olivat levinneet netin kautta maailmalle.

Kristus ilmestyy – Lukemattomat ihmiset niin Lähi-idässä, länsimaissa ja ympäri maailmaa kertovat, kuinka Kristus ilmestyi heille. Kuinka he eivät uskoneet Hänen olevan ylösnoussut ja elävä, mutta kuinka Hänen ilmestymisensä oli niin todellinen, että sitä ei ollut kieltäminen tai selittäminen jonkinlaisena kuvitteluna. Ja vaikkei heistä olisi tullut Paavalin kaltaisia apostoleja, he ovat halunneet kertoa muille, kuinka tuo kohtaaminen muutti täysin heidän elämänsä.
– Voi Kristus, kuinka me tarvitsemme Sinun kirkkautesi ilmestymistä! Niin Lähi-idässä, täällä Pohjolassa kuin koko tällä Telluksellamme! 

Kirkkauden kaltaisiksi – Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.    (2. Kor. 3: 18-4: 6)

Mitä lupauksia! – Mooses ei vuorella voinut katsella Jumalan kirkkautta. Se oli niin voimakas että se olisi sokaissut hänet. Opetuslapset lensivät maahan, kun Jumalan kirkkaus laskeutui Jeesuksen ylle kirkastusvuorella.
Mutta Kristuksen seuraajille luvataan, että he saavat katsella Hänen kirkkauttaan peittämättömin kasvoin.
Ja vieläpä että he saavat muuttua tuon kirkkauden kaltaisiksi. – Siinä lupauksia, jotka ainakin meikäläinen haluaa muistaa!!  

Näköesteitä – Paavalin mukaan ’tämän maailman jumala’ sokaisee mielemme näkemästä Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa.
Millä tavoin mielemme sokeutuu näkemästä totuuteen? Millaisia asioita tulee siihen väliin? – Kyllä tulee heti monenlaisia asioita mieleen. Itse asiassa taitaa tämä maailma olla täynnä sellaisia juttuja, jotka tuntuvat olevan meille jonkinlaisia ’jumalia’. Asioita, jotka johdattavat ties millaisiin harhakuviin ja -käsityksiin. Taikka asioita, joita luulemme tarvitsevamme ja joiden luulemme tuovan onnen. Asioita, jotka täyttävät ajatuksemme, tunteemme ja halumme siinä määrin että niistä lopulta tulee elämämme hallitsijoita.
Mikä tai kuka hallitsee minun elämääni? – Sitä voi silloin tällöin pohtia.  🙂 

Kristus, Jumalan kuva – Jeesus tuli tuomaan kirkkauden ajatustemme, tunteidemme ja tahtomme hämäriin sopukoihin ja pimeisiin nurkkiin.  Jumala valaisi Paavalin sydämen, joka ei tuntenut evankeliumin Valoa. Kunnes Kristus ilmestyi hänelle sellaisella kirkkaudella, että tämä lennähti maahan hevosen selästä ja sokeutui useaksi päiväksi. Saatuaan näkönsä takaisin hän sai oppia tuntemaan Kristuksen. Kristus oli hänen kanssaan, kannusti, johdatti, antoi voimia jatkaa.

Jeesus Kristus haluaa ilmestyä, näkyä ja toimia Henkensä kautta myös meidän elämässämme, jos vain annamme Hänelle siihen mahdollisuuden.

Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.
– Voiko jotain tuon ihanampaa kuvitella? Minä en ainakaan!

Kristus, anna meidän nähdä kasvosi, valosi säteily!

Your Glory – All Sons & Daughters

”Elämäni on Sinun, toivoni on Sinussa ainoastaan,
Sinä pitelet sydäntäni, sillä teit tästä syntisestä pyhän
Pyhä, pyhä, Kirkkautesi on niin kaunis, putoan polvilleni kunnioituksesta
ja elämäni syke on ylistää Sinun valossasi
laulamme ylistystä, kunniaa, halleluja,  Jeesus olet hyvä”

Ensi pyhänä vietetään Kynttilänpäivää ja muistetaan jumalallisen Kirkkauden saapumista keskuuteemme. Siitä kertova evankeliumiteksti Luuk. 2:22-23 löytyy blogipäivityksestä Kirkkauden säteily 28.1.14. Muita kynttilänpäivän tekstejä ovat Ps. 48: 11-15, Jes. 52: 8-10.

11.1.2016  (Ruukut Kaanaan hääkirkon alttarilla)

Ensi pyhän aihe on:  Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. Evankeliumikirjassa on tämän aiheen kohdalla mm. lause:  Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja.
Niitä siis, joita tehtiin Raamatun aikana ja joista yhdestä alla oleva evankeliumitekstikin kertoo. Mutta rajoittuvatko Jumalan ihmeet ainoastaan aikaan ennen ajanlaskumme alkua ja ensimmäiseen vuosisataan?
Joku kuittaa Jumalan suuret teot myytteinä. Joku taas voi ajatella, että kenties sellaisia saattoi tapahtua menneinä vuosituhansina, mutta siihen, että Jumala tekisi jotain voimallista vielä meidänkin aikanamme, ei usko ehkä enää yllä.

”Ei Jumala oo mikään legenda”, totesi poika (9-10v.) kauaskantavalla, varmalla, rauhallisella äänellä koulun käytävällä. En tiedä mikä tämän lauseen kirvoitti ilmoille, mutta sillä oli vahva vaikutus: kaikki pysähtyivät sitä miettimään. Sitten tyttö samalta luokalta katkaisi hiljaisuuden toteamalla (myöskin vakuuttavasti ja kuuluvasti): ”Me kaikki voidaan olla legendoja.”
Taas hiljaisuus, kun toiset oppilaat hiljentyvät pohdiskelemaan asiaa.
Viime viikon paukkupakkasista oli harmiakin, jäätyneitä putkia, hajonneita kiertovesipumppuja ym. Mutta siitä olen iloinen, että kun pakkasten vuoksi oppilaiden ei tarvinnut mennä ulos välitunneilla, sain olla tuossa tilanteessa kuulemassa nuo vilpittömät kommentit, sekä sen kuinka toiset jäivät niitä kuulostelemaan mielessään. Vau!

Siemeniä – Meikäläisen mielenlaatuun on aina parhaiten sopinut se, kun asioita ei tuputeta valmiiksi pureskeltuina, vaan kun jätetään tilaa omalle työstämiselle.
Luokanopettajamme Helmer Knutar oli minulle, pikku pohdiskelijalle, paitsi rakas, myös paras mahdollinen ope. Hän oli armoitettu kertoja. Eloisaan luokkaamme (meitä oli parhaimmillaan 45 oppilasta) laskeutui aina hiirenhiljaisuus kun hän alkoi kertoa.
Opemme oli siementen kylväjä. Hän sanoikin aina välillä, että jonain päivänä te ymmärrätte tästä enemmän.
Usein – vuosikymmenien jälkeen – on muistunut mieleen jokin hänen yksittäinen lauseensa, joka pienenä siemenenä oli jäänyt sisimpään, odottaen itämistä ja kasvua. Kuinka hyvältä tuntuikaan, kun itse aikanaan sai löytää/oivaltaa asiaan piilevän syvemmän viisauden/totuuden.

Legendoja – Tokalla luokalla opemme kertoi muutaman Jeesuksen elämään liittyvän legendan. Mieleeni jäi erityisesti sellainen, jossa Jeesus pienenä poikana otti savea maasta, muovaili siitä linnun, puhalsi siihen, ja se lähti lentoon. Muistan kuinka tuo, kuten muutkin  Jeesuksesta ja äidistään Mariasta kertovat legendat tekivät minuun vaikutuksen. Muistan vieläkin sen kielon, jonka piirsin vihkoon. Se oli kasvanut legendan mukaan Marian kyynelistä. Marian kyyneleet koskettivat syvästi melankolista sydäntäni. – Ei sitä silloin miettinyt, mikä oli legendaa, mikä totta. Kertomuksiin vain tuntui sisältyvän jotain suurempaa, ja se kiehtoi.
Näin aikuisena mietin, aistiko lapsi Jeesus -legendoihin kätketyn pyhyyden. Tai välittyikö se ehkä luokanopen omasta vakaumuksesta, jota hän ei tuonut mitenkään esiin meille oppilaille, mutta joka selvisi, kun hän meitä 8 v. opetettuaan jätti opettajan tehtävänsä ja lähti opiskelemaan papiksi.

Häät – Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanaassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanaassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.    (Joh. 2: 1–11)

Ruukkuihme – Jeesuksen ei omasta mielestään ollut vielä tarkoitus alkaa palvelutyötään, mutta tuosta se kuitenkin sai alkunsa. Varmaankin Jeesus tunsi myötätuntoa hääparia/hääjuhlien järjestäjiä kohtaan. Tai äitiään kohtaan, joka ei halunnut että isäntäväki olisi joutunut kiusalliseen tilanteeseen.
Maria  luotti siihen, että hänen poikansa tekisi jotain asialle. Vaikkei hän olisikaan ennen noita hääjuhlia vielä nähnyt Jeesuksen tekevän mitään ihmetekoa (Raamattu ei sellaisista kerro), tiesi hän kuitenkin enkeli Gabrielin lupauksen perusteella, että hänen lapsensa, jota kutsuttaisiin Korkeimman Pojaksi, tulisi olemaan suuri. – Nyt ystävä- /sukulaisperhe tarvitsi sellaista apua, jota ihmisvoimin ei olisi voinut tarjota.

Jumalan ihmetyöt – Pidämmekö niitä legendoina, sellaisista lukiessamme tai kuullessamme? Uskominen on paljon haasteellisempaa kun ei itse, omin silmin, näe. Ideaalitilanne on kuitenkin se, kun uskoo näkemättä. Näin Jeesus antoi Tuomaan ymmärtää.
Materialisoitumisihmeitä, joissa esim. ruoka lisääntyy jaettaessa, kunnes kaikki ovat saaneet syödäkseen, tapahtuu erit. sellaisilla seuduilla, joissa ei ole kattavaa sosiaalijärjestelmää. Tunnetuimpia ovat ehkä Heidi Bakerin ja avustustiimiensä kokemat lisääntymisihmeet,  kun ruoka on loppunut heidän orpolastenkodeistaan. 
(Kerroin Heidi ja Roland Bakerin avustustyöstä Mosambikissa blogissani 22.9.14 – Jumalan huolenpitoa).
Olen saanut nähdä ja kokea Jumalan voiman toimivan ja vaikuttavan monella tavalla, ja siitä olen tavattoman kiitollinen. Mutta olisi aika fantastista saada joskus olla mukana näkemässä ja kokemassa myös sitä, kuinka Jumala ruokkii nälkäisiä. Kuinka kaikille riittää, kun ihmiset uskossa kääntyvät Hänen puoleensa ja Hän tekee voimatöitään!
Jumala on niin ihmeellinen ja ihana. Hänelle on kaikki mahdollista.  🙂

How Great Is Our God – Chris Tomlin & nuoret ympäri maailmaa ylistävät Jumalaa

”Kirkkaus Kuninkaan, puettu kunniaan. Maa nyt iloitkoon, maa nyt iloitkoon.
Hän valoon kietoutuu, ja pimeys piiloutuu, se eessään pakenee, eessään pakenee.
Niin suuri Hän on, laulakaa, niin suuri Hän on, pian kaikki nähdä saa, niin suuri Hän on.
Ikuinen Hän on, on aika kädessään, on tulevaisuutein Hänen kädessään.
Kolmiyhteinen Jumalamme on, Uhrikaritsa, Uhrikaritsa (engl. sanoissa: Leijona & Karitsa).
Niin suuri Hän on, laulakaa, niin suuri Hän on, pian kaikki nähdä saa, niin suuri Hän on.
Sun nimes korkein on, ylistyksen arvoinen. Mä tahdon laulaa: suuri Hän on.
Niin suuri Hän on, laulakaa: niin suuri Hän on, pian kaikki nähdä saa, niin suuri Hän on.”

Muut tekstit: Ps. 105: 2–5, 39–42, 2. Kun. 4: 1–7, Jes. 12: 1–6 ja Room. 12: 6–16.