Olemme matkalla, pyhällä matkalla, kaikki Jumalan lapset. Etsimässä merkitystä elämälle. Aina ei havaitse sitä syvintä kaipuuta; muut asiat tempaavat mukaansa. Kunnes havahtuu: tämä ei tyydytä. Henki janoaa yhteyttä, yhteyttä Luojaansa. Kun janoinen löytää lähteen, kaikki muuttuu. On mistä ammentaa, joka päivä.

How Lovely is Your Tabernacle (Ihanat ovat Sinun asuinsijasi) – Esther Mui – Psalm 84

Mannaa taivaasta – Herra sanoi Moosekselle: ”Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: ’Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.’”
Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?” He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä.” Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi. Mooses sanoi heille: ”Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi.”
Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille.   (2. Moos. 16: 11-19, 31, 35)

Puhdistavaa ravintoa – Jättäkää kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te ”maistaneet Herran hyvyyttä”.   (1. Piet. 2: 1-3)

Niistä opetuslapsista, jotka kulkivat Jeesuksen kanssa Galilean seuduilla ja seurasivat häntä Jerusalemiin, on Pietari eniten esillä. Varmaan spontaaniutensa vuoksi. Kun toiset vielä miettivät, miten Jeesuksen sanoihin tulisi suhtautua, Pietarilta lentää vastaus. Usein meni hutiin, mutta tuli täysosumiakin. Pietarilla oli vaikea hillitä luontoaan. Hän oli action man, toiminnan mies, niin puheissaan kuin toiminnassaan.
On kuin muuttunut Pietari olisi kirjoittanut nuo sanat tuossa kirjeessä. No kyllähän sellainen muuttaa, kun on saanut kulkea Herran rinnalla ja maistaa Hänen hyvyyttään monen vuoden ajan! Olisiko Pietari päässyt täysin irti vilpillisyydestä ja kateudesta, oppinut olemaan aito ja rehellinen, olematta kuitenkaan puheissaan ilkeä ja loukkaava? Vai oliko hän Herran vaikutuksesta tullut tietoiseksi omista heikkouksistaan? (Tämä taitaa olla todennäköisempää; olihan hän vain ihminen siinä kuin mekin.)
Mutta hän oli oivaltanut sanan vaikutuksen. Ja että kyllä on mahdollista päästä ei-toivotuista tavoistaan toimia. Kunhan niistä ensin tulee tietoiseksi, ja jos on halua muuttua. Vaikka olisi hidaskin prosessi (kuten yleensä on). – Se on ihme juttu, mutta näin ovat monet todenneet: Jumalan Sana saa meissä aikaan muutosta. Parempaan päin. 🙂

Bread of Heaven (Taivaan Leipä gospelia) – Fred Hammond

”Elämän Leipä, lähetetty Kirkkaudesta, monia asioita olit Maan päällä
pyhä Kuningas, puuseppä, elävä Sana, ihana Hallitsija, hellä Lunastaja
Jumala kanssamme, elävä Totuus – ja millainen Ystävä meille oletkaan
Jeesus, Jeesus – siksi Sinua kutsumme, seimeen syntynyt, ristinpuuhun laitettu
kuolit pelastaaksesi maailman”

Elämän leipä – Ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta. He löysivät Jeesuksen järven toiselta puolelta ja kysyivät häneltä: ”Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.” He kysyivät: ”Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?” Jeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.”
He sanoivat Jeesukselle: ”Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: ’Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.’” Tähän Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
He sanoivat: ”Anna meille aina sitä leipää.” Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”  (Joh. 6: 24-35)

Väkevää tekstiä. Melkein jokaista lausetta voisi mietiskellä pitkään ja hartaasti. Ainakin itselleni nousee joka kerralla jokin uusi kohta esiin, maisteltavaksi, pureksittavaksi ja sulateltavaksi. – Jos luet tuon evankeliumitekstin hitaasti, kuulostellen, tuntuuko siitä nousevan esiin jokin tietty sana tai kohta? Voit vaikka jäädä sen äärelle ja antaa sen puhua sisimpääsi.